60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Täällä me 60-luvulla syntyneet keskustelemme Metsäkulman Murresta! 😂
Tupuna Vaissi piirsi telkkarissa livenä Saniaissaarta, jossa asui Miiska ja Joni-Joni. Ihanaa.
Kouluun hiihettiin kesät talvet 30 kilsaa ylämäkeen. Aamuin, illoin.
Tyynypurkat muistan ja markalla sai salmiakki purkan, jäätelon jossa oli tuutin pohjalla purkkapallo ja loppu rahalla nallekarkkeja. Tri-mehua sai joskus koulussa luokkaretkellä. Köyhiä oltiin eikä niin onnellisia mutta ulkona leikittiin paljon. Telkkarista Myrskylinnut ja Peyton Place.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salmiakkinappipussi, Chymos, oli suosikkini.
Koulussa oli mäntysuopapala käsisaippuana ja vessa vedettiin ketjusta.
Liikuntatunnilla oli tytöillä pitkähihaiset, uimapukumalliset jumppa-asut ja tamburiinin tahtiin marssittiin.
Jos jermuili vähänkään, sai kiertää koulun pari kertaa, ennen kuin pääsi takaisin tunnille.
Ennen ruokaa piti rukoilla siunaa Jeesus ruokamme. Pulpetille laitettiin kotoa tuotu ruokaliina.
Nuo ruokaliinat olivat yleensä vohvelikangasta ja oppilas sai itse turata puuvillalangasta kuviota sinne reunoille.
Jotenkin on jäänyt mieleen että joillain pojilla se ruokaliina oli täynnä kuivaneita ruokatahroja ja minulta meinasi tulla oksennus, jos satuin näkemään.
Samoin yrjöä pukkasi suuhun jos näin jonkun oppilaan maitomukin ja siinä mukin laidalla sisäpuolella oli ruoan jäänteitä.
Eräs minua vanhempi tyttö oli nätti ja suosittu mutta luokkaretkellä hän söi tuuttijätskiä niin että huulet
olivat koko ajan jäätelön peitossa.
Ruokatunnin jälkeen kaikki ryntäsivät lavuaarille hampaita pesemään ja lavuaarin reunalle oli räkäsylkeä jossa leivän muruja.
Yöööghh.
Erikoisia kokemuksia 60-lukulaiselle. Ei silloin rynnätty pesemään hampaita lavuaarille vaan vasta myöhemmin. Ruokaliinaa kyllä käytettiin, mutta opettaja vahti, että se oli puhdas. Sitä en tiedä, millä perusteella osa oppilaista söi ruokasalissa ja osa omissa luokissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan jo mainittu koivistolaishattu, voi jukra miten hieno se oli!
Mä olen aiemmin tässä ketjussa kuvaillut koivistolaishatun, mut kiva kun tulit kertomaan sen nimen, koska en sitä muistanut, mutta materiaalit ja sen mallin, millainen se oli eli päälaeltaan aitoa nahkaa ja reunustaa ympäröi aito leveä turkiskaistale. Turkisreunuksia pystyi kääntämään sisäänpäin ja ulospäin. Lämmin se hattu oli, ja ei kyllä päätä tai korvia paleltanut talven pakkasissa ja tuiskutuulissa.
Olisi hauskaa, jos netissä olisi kunnon kuvia koivistolaishatuista, mutta ei ole kuin pari hassua. Olisi hienoa nähdä niitä mallien päässä siten, että koko asukokonaisuus näkyisi - tyyliin turkishattu ja leveälahkeiset housut, esimerkiksi.
Onhan siellä monta kuvaa. Hattu oli sellainen, että siinä on nahkaa päällisosa, alusosa turkista. Hattua käytettin niin että kun ei ollut kovin kylmä, leveät reunat nostettiin ylös ja kiinnitettiin. Silloin hattu oli pyöreä ja päättyi korvien kohdalle ja turkisreuna oli näkyvissä pään ympärillä. Kylmemmällä reunat käännettiin alaspäin ja kiinnitettiin leuan alta nauhalla. Silloin päähinestä näkyi enimmäkseen nahkapuoli ja turkispuoli oli ihoa vasten, paitsi otsan yllä oli turkisläppä. Jotkut hatut olivat kokonaan turkista.
Muistaakseni vielä 70-luvulla poliiseilla oli talvella mustat koivistolaishatut. Tuosta linkistä kun kelaat, näet hatut. Sen jälkeen on myös hauska kuva, jossa on poliisien trendikkäät nahkapusakat. Alempana kuvissa näkyy myös kesäpäähine eli suikka.
https://www.poliisi100.fi/1970-luku/
Tavallisten ihmisten asut 60- ja 70 -luvuilla, hmmm.... Koivistolaisia käyttivät silloin mun teinimuistoissa vain vanhemmat miehet. Enemmänkin maalaiset ja duunarityypit. Leveitä lahkeita 60-ja 70-luvun taitteessa käyttivät taas nuoremmat ikäluokat. Mutta ulkoiluvaatteiden kanssa lapsilla ja nuorillakin saattoi olla turkishattuja (sellaista luksusta silloin!). Muotihatuissa oli jotain hienompaa turkista, taisi koivostolaisen turkis olla sitä lyhyttä kiharaa lammasta, jos oikein muistan. Virkamiestyypeillä oli koivistolaishatusta hieman poikkeavat kokoturkishatut ja niiden kanssa pitkät tummat villakangastakit, usein silkkihuivit itämaisin kuvioin. Muistan että mun isällä (melkoinen keikari) oli kallis saksalainen lodentakki. Sellainen pitkä, väljä ja sammaleenvihreä. Sen kanssa oli viininpunainen silkkihuivi, jossa kashmirkuvioita. Nyt en muista minkälainen hattu hänellä oli... Mutta ei erityisen leveät lahkeet todellakaan koskaan. Hän oli töissä suurissa suomalaisissa teollisuusyrityksissä.
Kuvaamasi hattu ei ole koivistolainen vaan ns. Nikita-malli (Neuvostoliiton silloisen pääministerin etunimen mukaan). Tämä korvuksellinen, leuan alta tarvittaessa sidottava karvalakki on vanhaa muotia, mm. Suomen armeijassa ja muutenkin virkalakkina. En muista, mikä lempinimi silla aiemmin oli.
Koivistolainen turkislakki (Karjalan kannaksen Suomenlahden menetetyn rantapitäjän Koiviston mukaan) on toisenlainen. Se on turkisreunus ylöskäännettynä vähän niin kuin pullonkorkki ja reunus alaskäännetynä kuin matala, kupulakinen pannymyssy. Reunuksessa on takana hakaset, jotka voi pitää reunus alaslaskettuna myös auki, jollain reunuksen päät jäävät alaviistoon sojottamaan ja harteita viistämään.
Edellisissä lakeissa päällispuoli oli yleensä nahkaa tai nikitassa usein kangasta.
Herrasmiesten ja joidenkin nuortenkin suosima malli oli ns. pulunpillu ta norsunvittu, vuorillinen kokoturkislakki, jossa oli pitkittäinen painaelma päälaella ja tasainen alareuna hieman korvien yli. Usein siinä oli sisäpuolella kankaiset, tarvittaessa esiin käännettävät korvasuojat.
Minulla on ollut sekä nikita että koivistolainen, isälläni pulunpillu.
Minulla oli koivistolainen joskus kouluaikoina. Reunoilla joku turkis niin, että oli takaa auki, päällinen muistaakseni nahkaa. Myöhemmin myös se armeijan korvuksellinen karvalakki. Minun mielestäni nikita oli enemmän koivistolaista kuin armeijan lakkia muistuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salmiakkinappipussi, Chymos, oli suosikkini.
Koulussa oli mäntysuopapala käsisaippuana ja vessa vedettiin ketjusta.
Liikuntatunnilla oli tytöillä pitkähihaiset, uimapukumalliset jumppa-asut ja tamburiinin tahtiin marssittiin.
Jos jermuili vähänkään, sai kiertää koulun pari kertaa, ennen kuin pääsi takaisin tunnille.
Ennen ruokaa piti rukoilla siunaa Jeesus ruokamme. Pulpetille laitettiin kotoa tuotu ruokaliina.
Nuo ruokaliinat olivat yleensä vohvelikangasta ja oppilas sai itse turata puuvillalangasta kuviota sinne reunoille.
Jotenkin on jäänyt mieleen että joillain pojilla se ruokaliina oli täynnä kuivaneita ruokatahroja ja minulta meinasi tulla oksennus, jos satuin näkemään.
Samoin yrjöä pukkasi suuhun jos näin jonkun oppilaan maitomukin ja siinä mukin laidalla sisäpuolella oli ruoan jäänteitä.
Eräs minua vanhempi tyttö oli nätti ja suosittu mutta luokkaretkellä hän söi tuuttijätskiä niin että huulet
olivat koko ajan jäätelön peitossa.
Ruokatunnin jälkeen kaikki ryntäsivät lavuaarille hampaita pesemään ja lavuaarin reunalle oli räkäsylkeä jossa leivän muruja.
Yöööghh.
Erikoisia kokemuksia 60-lukulaiselle. Ei silloin rynnätty pesemään hampaita lavuaarille vaan vasta myöhemmin. Ruokaliinaa kyllä käytettiin, mutta opettaja vahti, että se oli puhdas. Sitä en tiedä, millä perusteella osa oppilaista söi ruokasalissa ja osa omissa luokissa.
Olen se joka kirjoitti nuo yököttävät ruokailumuistot.
Olen siis syntynyt -66 ja koulumuistot ovat seitkytluvun puolelta, ekaluokalla olin 1973.
Meillä ei ollut ruokasalia, kaikki söivät omalla paikallaan luokassa. Ja minulle on aina ollut vaikeaa syödä muiden joukossa, siksi varmaan nuo likaiset ruokaliinat ja muut yökötykset ovat jääneet mieleen lisäkärsimyksenä.
Hampaita kyllä pestiin ja joskus hammashoitaja tuli koululle näyttämään sellaisella tosi isoilla "tekohampailla" ja isolla hammasharjalla miten niitä hampaita oikeen pestäänkään. Ja kirkonkylälle mentiin koulutaksilla hammaslääkäriin, pelottavaan hammaslääkäriin.
Kovinpa oli tämä joka kesät talvet ylämäkeen 30km kouluun hiihti, mahtoi olla pelottava kotiinpaluu jos lomia oli.. 😅
Sama täällä, ennen hiihettiin kouluun kesät talvet Loppulankorven kautta.
Vierailija kirjoitti:
Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.
Miten voit muistaa tuon, jos olet syntynyt 60-luvulla?
Oli vain yks homo. Ja sen nimi oli Mosse.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläismustoja: Valion jätskibaari Lasipalatsissa, vanha Forum, rahastajat busseissa ja ratikoissa, köyhien stokka Ruskeasuolla (vai olisko nykyisin Huopalahtea). Liikennepoliisi postitalon risteyksessä. Johdinautot.
Usein lähdettiin isän ja äidin kanssa vaan ajelemaan autolla jonnekin, se oli riittävää koko perheen viihdettä. Käytiin joskus Porkkalassa asti, tie oli mutkainen ja hylätyt talot jännittäviä.
Telkkarista katottiin Ivanhoeta ja Myrskylintuja. Keskiviikkoisin tuli Akkari.
Asuttiin omakotitalossa Helsingissä, lämmitettiin koksilla ja vesi haettiin vesipostista.
Mitähän vielä poimisi, luokkaretki tehtiin Järvenpään Peikkometsään!
Piti oikein googlata myrskylinnut :) Olivat poikani lemppareita ja hän on syntynyt -92 :) Jotkut asiat vaan pitävät pintansa ja nähtävästi kestävät aikaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten oli kirja pojasta, joka halusi Labradoriin, ja 'karkasi' kotoa. Kuitenkin hän vain piiloutui vaatekomeron ylähyllylle. Muuta en kirjasta muista, olisi kiva saada nimi näin vuosikymmenten jälkeen.
Se kirja karkaavasta pojasta on Timpan karkumatka (Carl-Göran Ekerwald, 1969). Sen kirjan sai isoveljeni joululahjaksi sukulaiselta, mutta ei oikein välittänyt siitä, koskapa veli luki mieluummin aikuisten kirjoja.
Minä luin "Timpan" monesti ja minusta se oli hauska.
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuviikosta tuli jostain syystä mieleen ihanat Pekka Töpöhäntä -kirjat, joita luin lapsena. Wikipediasta piti katsoa kaikkien kissojen nimet, kun olin unohtanut ison osan. Muistin kyllä Maija Maitoparran, Monnin, Pillin ja Pullan ja Rikkovaaran Rikun. Mutta sitten oli mm. Tuomiokirkon vanha Maija, Paksu Trisse, Risto ja Rauha ja Arkadian Ulla.
Luin myös saman kirjailijan Nalle Karvatassuja.
Muistaako kukaan kirjoja kissoista Manne ja Janne. Toinen oli lihava navettakissa, toinen yksisilmäinen kulkukissa. Kirjoja oli ainakin kolme.
Sitten oli kirja pojasta, joka halusi Labradoriin, ja 'karkasi' kotoa. Kuitenkin hän vain piiloutui vaatekomeron ylähyllylle. Muuta en kirjasta muista, olisi kiva saada nimi näin vuosikymmenten jälkeen.
Ja tästä kirjasta en muista muuta kuin nimen: Hyppelihiiri Myökki-Pyökkimetsässä.
Harmi, kun lapsuuden kirjat ovat menneet hukkaan. Joskus olisi kiva ollut käydä niitä läpi.
Joissain Pekka Töpöhäntä -kirjoissa oli myös Metsäkulman Murre, joka oli navettakissa ja matkusti välillä kaupunkiin linja-autolla. Pekka Töpöhäntä -kirjat olivat lapsuudessa suosikkejani, mutta kun niitä lukee aikuisena, niin en koe niissä samaa taikaa.
Minua keljutti Metsäkulman Murren puolesta, kukaan ei oikein halunnut istua sen vieressä, koska se haisi navetalta...
Itse luin Pekka Töpöhännät kaikki kronologisessa järjestyksessä parikymppisenä ja tykkäsin kovasti.
Olen se joka jo aiemmin kommentoi, miten otti kuuppaan kun Pekka nynneröi Monnin jengille.
...Siis luin ne viimeksi parikymppisenä. Eka kerran tokaluokkalaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten oli kirja pojasta, joka halusi Labradoriin, ja 'karkasi' kotoa. Kuitenkin hän vain piiloutui vaatekomeron ylähyllylle. Muuta en kirjasta muista, olisi kiva saada nimi näin vuosikymmenten jälkeen.
Se kirja karkaavasta pojasta on Timpan karkumatka (Carl-Göran Ekerwald, 1969). Sen kirjan sai isoveljeni joululahjaksi sukulaiselta, mutta ei oikein välittänyt siitä, koskapa veli luki mieluummin aikuisten kirjoja.
Minä luin "Timpan" monesti ja minusta se oli hauska.
Kiitos!
Olkaapa hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.
Suomi autoistui kyllä sitten nopeasti. Eli 60-70 -luvun taitteessa keskiluokkaisilla perheillä oli yleensä auto. Naapurilla oli upouusi Volvo ja meillä vanha kuplavolkkari. Köyhiä ei oltu siis, mutta naapuri rikkaampi: )
Markka muuttui kovaksi valuutaksi 1963 rahauudistuksen myötä, ja sen jälkeen sai länsiautojakin ostaa vapaasti. Enää ei tarvinnut anoa lupaa valuutanvaihtoon kun lähti ulkomaille, ja silloin alkoivatkin ulkomaan matkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.
Miten voit muistaa tuon, jos olet syntynyt 60-luvulla?
Muistan asioita ihan pari vuotiaasta asti.
Pekka Töpöhännästä vielä! ( Pitäisikö perustaa ihan uusi ketju Pekalle)
Lukekaapa Wikipediasta lisätietoja Pekasta ja muista kirjojen hahmoista.
En tajunnutkaan, että se on tai oli niin kova juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kioskilla tosiaan maksoivat nallekarkit pennin kappale. Aina kun maasta löysi jonkun rahan, niin sillä sai karkkia.
Löysin kerran markan ja olin onneni kukkuloilla. Vuosi lienee 69-70.
Muistan ikuisesti, mitä ostin. Kissa-salmiakkiaskin, tikkarin (sellainen vadelmatikkari, jossa oli oravan kuva) ja itselleni ja siskolleni jätskituutit. Eli empatiaa löytyi... :;D
Vanhanaikainen kasvatus kuitenkin tökki takaraivossa ja tunsin syyllisyyttä, koska en ollut jäljittänyt mitenkään tätä markan omistajaa. Eli en sitten osannut niin nautiskella herkusta.
Muistaakseni tikkari oli viisi penniä, salmiakkiaski 15 ja loput meni jäätelöön.
Olipa teillä halpaa jäätelöä.
Oma katkera kokemukseni 70-luvun alusta on se, kun minulla oli 70 penniä rahaa, olin kaupan pakastealtaasta poiminut jäätelötuutin, mutta se maksoikin 75 penniä, ja jouduin nolona viemään sen takaisin. Siis pettymyksen aiheuttama häpeä kirveli enemmän kuin saamatta jäänyt makunautinto.
Minua keljutti Metsäkulman Murren puolesta, kukaan ei oikein halunnut istua sen vieressä, koska se haisi navetalta...
Itse luin Pekka Töpöhännät kaikki kronologisessa järjestyksessä parikymppisenä ja tykkäsin kovasti.
Olen se joka jo aiemmin kommentoi, miten otti kuuppaan kun Pekka nynneröi Monnin jengille.