60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Ala-asteella oli järjestäjät (2 ) jotka huolehtivat luokan tuuletuksesta välitunnilla ja pyyhkivät taulun. Kerran järjestäjänä ollessa jätettiin taulusieni ihan märäksi, kun opettaja otti sienen vedet lensi lattialle..tämän jälkeen hän pyysi järjestäjät luokan eteen (oli vielä sellainen koroke siellä luokan etuosassa edessä että opettaja oli aina korkeammalla, katederi?)
Piti laittaa päät alaspäin ja hän puristi sienen kuivaksi meidän hiuksiin. En muista enää uskalsiko kukaan nauraa.
Äidinkielen tunnilla opettaja luki aina parhaiden aineet ääneen ja saatiin arvailla kuka oli kirjoittaja.
Kuvaamataidon tunnilla vesiväri piirustukset ripustettiin luokan takaseinälle kuivumaan ja äänestettiin voittaja. Voittajat oli yleensä aina samoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan jo mainittu koivistolaishattu, voi jukra miten hieno se oli!
Mä olen aiemmin tässä ketjussa kuvaillut koivistolaishatun, mut kiva kun tulit kertomaan sen nimen, koska en sitä muistanut, mutta materiaalit ja sen mallin, millainen se oli eli päälaeltaan aitoa nahkaa ja reunustaa ympäröi aito leveä turkiskaistale. Turkisreunuksia pystyi kääntämään sisäänpäin ja ulospäin. Lämmin se hattu oli, ja ei kyllä päätä tai korvia paleltanut talven pakkasissa ja tuiskutuulissa.
Olisi hauskaa, jos netissä olisi kunnon kuvia koivistolaishatuista, mutta ei ole kuin pari hassua. Olisi hienoa nähdä niitä mallien päässä siten, että koko asukokonaisuus näkyisi - tyyliin turkishattu ja leveälahkeiset housut, esimerkiksi.
Ongelma, josta nykyajan lapsosilla ei ole hajuakaan: telkkarin kuva alkoi pyöriä!
Kuva siis pyöri kuin hedelmäpelin kiekko, ylhäältä alas. Muistelen, että korjaamiseen tarvittiin ainakin meillä kaksi ihmistä. Yksi telkun eteen sanomaan STOP, kun kuva oli oikeassa kohdassa. Ja se toinen vääntämään jotain nuppia telkun takana.
Jostain syystä tämä vain tuli mieleen. En kaipaa tätä! =)
lapset sai olla lapsia.nykyään paheksutaan jos 8vuotias lekkii leluilla.eipä ihme että kun lapsuus jää lyhyeksi alkaa väkivalta ja kapinointi yhteiskuntaa vastaan,tietokone ei opta sosiaalisuutta eikä ymmärrystä hyväksymään väosaisia ja erilaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Aika vapaasti sitä telkkaria sai ainakin meillä katsoa. 70-luvulla sieltä ei niin kovin paljon lapsille sopimatonta ohjelmaa tullut.
Ainoastaan emme saaneet katsoa Yöjuttua tai jos sattui joku muu pelottavaksi tiedetty ohjelma tulemaan.
Myöskään Solveigin laulua en olisi saanut katsoa. Onnistuin kuitenkin sen salaa katsomaan. Se oli aika rajua katsottavaa lapselle. Varsinkin se Solveigin itsekäs ja kunnoton äiti oli jopa pelottava hahmo.
Tästä yle sai palautetta ettei niin ilkeää ihmistä voi olla olemassa. Ensin hän repi tyttären hameen joka oli ostettu osamaksulla, haukkui pikkulutkaksi. Kun perhe sai uuden asunnon, äiti sanoi ettei Solveigilla ole sinne asiaa, kysyi eikö sinulla ole ketään poikakaveria jonka luo voisit mennä. Kyllä se ajan tekopyhyyttä osoitti.
Markan viikkorahalla sai karkkipussin tai viisi karkkiaskia tai 20 tikkaria (tai 10 vähän parempaa isompaa tikkaria). Nallekarkkeja sai sata. Royal-suklaapatukat maksoivat 50 penniä, joten ne tuntuivat vähän kalliilta.
Lauantait eivät olleet kivoja koulupäiviä, kun vanhemmatkin saivat olla silloin kotona. Lauantain kouluruoka oli meillä yleensä puuroa, mehukeittoa ja näkkäriä maksamakkaran kanssa (ruoka oli ihan hyvää).
Minun tehtävänä oli yhtenä kesänä hoitaa koiramme kahdeksaa pentua. Vahdin niitä pihalla, tein niille ruokaa ja murskasin ruuan sekaan vitamiineja. Ja tietysti siivosin sisällä niiden jätökset sanomalehtipapereilta. Kun pennut myytiin 400 markalla, sain hoitopalkaksi 80 markkaa. Sillä ostin partiota varten rinkan, makuupussin ja makuualustan. Sen verran vielä jäi, että sain ostettua pallonkin. Edullinen rinkka osoittautui kuitenkin partioretkillä aika epämukavaksi kannettavaksi, kun sen teräsputket painoivat selkää.
Vierailija kirjoitti:
Voi, Pekka Töpöhäntä! Mulla meni lapsuus siihen, kun surin Pekan kokemaa "huonommuutta" : ( Surettaa vieläkin kiltti kissa, jota Monni tukijoineen kiusasivat.
Vaikka Pekka (yleensä?) vetikin lopulta pidemmän korren. Kauheita sosiaalisen elämän kuvioita olen murehtinut koko elämän; "kiitos" Pekka Töpöhäntä -kirjojen.
Minäkin olin Pekan puolella. Mutta yleensä minua suututti kun se Pekka oli niin nyhverö, että Monni ja sen hölmöt kaverit Pilli Ja Pulla höönöttivät Pekkaa ihan kuus-nolla.
Ja mikäs se oli se leuhka tyttökissa...Arkadian Ulla?
Olen syntynyt vuonna -66 ja huomaan, että vieläkin nousee raivon tunne kun ajattelenkin Pekka Töpöhäntää.
Ilmeisesti jokin asia siellä lapsuudessa on jäänyt perusteellisesti käsittelemättä... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joukko-oppi vouhutus oli opetushallituksen stallariälykääpiöiden aikaansaannos. Naurettiin jo silloin koulussa mahat kipeiksi ja piirrettiin leikkaavia ympyröitä. Leijona se, tiikeri tämä, että voi kristuksen kevät.
No, minä en ainakaan nauranut. Helpompaa joukko-oppi oli kuin lukiossa yrittää ymmärtää äärettomyyden käsitettä matematiikassa. Se vasta älytöntä oli eikä mitään tekemistä minkään käytännön asian kanssa. En mennyt viimeisen kurssin kokeeseen lainkaan, otin kurssista mieluummin nelosen. Lukion lyhyen matematiikan numeroksi päästötodistukseen tulikin sitten kutonen, mutta en ole sitä koskaan katunut. En ole noita äärettömyyksiä ja niihin lähenemisiä ja niistä loittoamisia tarvinnut elämässäni mihinkään 37 vuoteen ylioppilaskirjoitusten jälkeenkään.
Joukko-opista oli koulun jälkeen hyötyä vain kerran: yliopiston tilastotieteen kurssilla. Sen sijaan derivaatta on vain sana, ja kieliopin sijamuotoja ei enää ole edes sanaristikoissa.
Joukko-opista oli hyötyä ohjelmoinnin opettelussa. OR ja AND ja muut oli helppo ymmärtää, kun oli ollut leikkaukset ja unionit.
Vihdoinkin, lähes 50 vuoden jälkeen sain vastauksen siihen, mitä hyötyä on ollut joukko-opista!
Kun olin yksin sairaana kotona, enkä päässyt kouluun, niin viihdykkeeksi kelpasi kaikki mitä telkkarista tuli.
Sieltä ei todellakaan tullut piirrettyjä tai lasten elokuvia vaan asiaohjelmia. Paremman puutteessa niitäkin katseli ja toisaalta niistä saattoi oppiakin jotain.
Meidän telkkarista meni kuvaputki.
Ihmisten päät näkyivät munanmuotoisina ja kuva oli muutenkin outo. Meni pitkään ennen kuin meillä oli rahaa uuteen telkkariin.
Sitten sitä osasikin arvostaa, kun se vihdoin hankittiin.
Valitkaa jo hyvät ihmiset se sektio. EI aivovammoja, EI kuolleita vauvoja.
Juu. Synnyin -61 ja ekat menkat tuli 73. Saba oli siteen nimi mitä käytettiin. Punainen pussi jossa valkoisia juovia. Se oli melko paksu ja pysyi paikallaan superlonin avulla- jos pysyi. Turhan usein kävi niin, että se keikkui eestaa ja farkuiissa näkyi juovat kummallakin puolen. Imukyky ei ollut kummoinen. Nämä on niitä ikäviä muistoja ja nyt on ihanaa vain muistella kun on jo ikää ja moinen riesa on viimein ohi. Ja niihin kipuihin ei ollut mitään lääkettä! Viimein joskus- 78 tjtn joku kertoi Clotamista joka pelasti elämäni.
Minulle joukko-oppi opetti organisaatiopsykologiaa, josta on ollut hyötyä kaikissa työpaikoissa. Toisiaan leikkaavat ja toisiaan sivuavat joukot, poikien joukossa tyttöjen joukko tyhjä. Eli työntekijät kuuluvat piilo-organisaatioihin, joku voi kuulua useampaankin. On vain keksittävä mihin.
Joukko-oppi taitaa olla yliopistojen matikan opetuksen pohjana.
Muistaako kukaan vielä sidevyön?
Vierailija kirjoitti:
Mummilassa:
Myrna kahviastiasto.
Käkikello.
Aniskarkit ja pihlajanmarjakarkit.
Kamforintipat ja hermopumpuli.
Kellari ja vintti täynnä tavaraa ja siellä haisi ummehtuneelta, mutta meillä lapsilla oli siellä hyviä piilopaikkoja kun leikittiin piilosta.
Hermopumpuli! Oliko se sellaista vaaleanoranssia karkeahkoa pumpulia jossa oli ilmeisesti jotain särkylääkettä? Meillä sitä kutsuttiin hammaspumpuliksi ja pumpuli oli pienessä ruskeassa lasitölkissä.
Muistan sen lääkemäisen hajun.
Kuka muistaa kun 70-luvulla puhuttiin tiedeyhteisössäkin, että uusi jääkausi on tulossa?
The Coming Ice Age - Climate Hysteria Circa 1978
Vierailija kirjoitti:
Tukholmassa maistoin 80-luvun alussa lakritsijäätelöä, se maistui taivaalliselta! Suomessa vaihtoehdot tuohon aikaan oli vanilja, suklaa, mansikka ja trio.
Olihan 70-luvulla tiikerijäätelöä.
Vierailija kirjoitti:
Mökillä tuli käytyä 80-luvulla kauppa-autolla, fillarilla tuli ajeltua isomman tien reunalle missä mummot päivysti jo autoa, olihan se sosiaalista kun juorusivat kaikkea joutavaa ja utsivat asioista.
Niin, kyllähän nykyajan some-keskustelut on paaa-aaljon viksumpia.... Tai no, utsiminen ei ehkä enää ole tarpeellista, kun kaikki hölpöttävät asiansa julki ja ottavat vielä valokuvan todisteeksi.
Äiti kävi Tupperware-kutsuilla. Muistan, kun kerran leikin sillä aikaa naapurin pojan kanssa, ja hän väitti juoksevansa nopeammin kuin maantiekiitäjä. Huone tömisi, kun hän juoksi ja esitteli nopeuttaan.
Meille tuli joka kuukausi kirjakerhon kirja. Taisi olla Suuri Suomalainen Kirjakerho. Kirjahyllyssä oli paljon Alistair MacLeanin kirjoja. Sitten äidille Kaari Utriota ja Laila Hietamiestä, isälle Kalle Päätaloa. Itse tutustuin ensi kertaa James Herriottiin ja Kaikenkarvaisiin Ystäviin.