siis ihanko tosissaan neuvolassa kysellään kaikenlaista asiaankuulumatonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pikkulapsiperheiden erot vähentyneet voimavarakyselyjen avulla? Voiko parisuhteet paremmin, kun neuvolassa autetaan parin seksielämässä ja turvaverkoissa yms. verrattuna aikaisempaan systeemiin, missä keskityttiin raskauteen

Vain onko tullut lisää suorituspaineita ja riitoja, kenties erokin? Jos pari ei olekaan ymmärtänyt, ettei heillä ole kaikki hyvin, niin kannattaako sitä kaivaa esiin ihan viranomaisvoimin? Jotenkin uskon, että ne ongelmat tuleva ja menevät muutenkin, ilman jatkuvaa puhumista ja analysointia. Siis jos vaikka isovanhemmat todella asuvat kaukana, niin onhan se tiedossa jo surusteluaikana, miksi se erikseen pitäisi nostaa pöydälle käsittelyyn ja kenties tehdä kärpäsestä härkänen. Ja kun vauva on 4 kk, niin onko ihan oikea hetki udella tyytyväisyyttä seksielämään... Entä jos vanhemmat haluavat keskittyä siihen vauvaan sen ekan vuoden, sitten vasta ottaa parisuhdeasiat esille, kun uusi perheenjäsen ja uusi tilanne on muodostunut ihan rutiiniksi. 

Kyllä on parisuhde todella heikolla pohjalla jos yksi voimavarakysely (puolitoista sivua rasti ruutuun-kysymyksiä) sen kaataa!!!!!

Voimavarakyselyä ei käyty mitenkään erityisesti yksityiskohtaisesti omalla kohdallani läpi. Molempien raksit oli samassa paperissa ja terveydenhoitaja pikaisesti vilkaisi sen läpi ja sanoi että samoilla kannoilla ollaan miehen kanssa. Sen jälkeen antoi lapun takaisin meille ja se ei jäänyt mihinkäään virallisiin kirjoihin ja kansiin. Lomakkeessa kysyttiin että mm. onko parisuhteessanne hellyyttä ja tiedätkö että seksuaalielämäämme voi lapsen syntymän myötä tulla muutoksia. Raksi ruutuun: täysin samaa mieltä/osittain samaa mieltä/osittain eri mieltä/ täysin eri mieltä. Näihin kohtiin voisi hyvin olla vastaaamatta jos kokisi ne jotenkin erittäin yksityiseksi. 

Jos on ensimäinen lapsi kyseessä niin kyllähän se kannattaa ottaa perheessä keskenään puheenaiheeksi ja huomioon että seksuaalielämä voi oikeasti muuttua kun äiti/ isä ei saa nukuttua/ paikat on saattaneet revetä synnytyksessä/ seksi ei kiinnosta hormoneista johtuen jne. Seksuaalielämä saattaa palata entisenlaiseksi tai sitten ei tai muuttua paremmaksi.

Mä en kerro mitään yksityiselämästäni, en siis kellekkään. Mun lapset on jo teinejä ja silloin kun neuvolassa käytiin niin ei voimavarakyselyitä ollut.

Lasten kouluista tulee kyselyjä, kun on laaja lääkärintarkastus.

Hyvinhän kaikki menee mutta ristiriitoja ja vääntöä on joka perheessä.

Yleensäkin inhoan kaikkia ihmisiä jotka utelevat muiden asioita. Varsinkin toiset naapurit on sellaisia. No meillä on edessä enää 8 luokan kysely ja sit noi utelut on ohi.

Mä annan aina sellaiset vastaukset mitkä miellyttää saajaa, tavallaan myös vähän härnään koska uteluista en tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Voimavarakyselyä ei käyty mitenkään erityisesti yksityiskohtaisesti omalla kohdallani läpi. Molempien raksit oli samassa paperissa ja terveydenhoitaja pikaisesti vilkaisi sen läpi ja sanoi että samoilla kannoilla ollaan miehen kanssa. Sen jälkeen antoi lapun takaisin meille ja se ei jäänyt mihinkäään virallisiin kirjoihin ja kansiin. Lomakkeessa kysyttiin että mm. onko parisuhteessanne hellyyttä ja tiedätkö että seksuaalielämäämme voi lapsen syntymän myötä tulla muutoksia. Raksi ruutuun: täysin samaa mieltä/osittain samaa mieltä/osittain eri mieltä/ täysin eri mieltä. Näihin kohtiin voisi hyvin olla vastaaamatta jos kokisi ne jotenkin erittäin yksityiseksi. 

Jos on ensimäinen lapsi kyseessä niin kyllähän se kannattaa ottaa perheessä keskenään puheenaiheeksi ja huomioon että seksuaalielämä voi oikeasti muuttua kun äiti/ isä ei saa nukuttua/ paikat on saattaneet revetä synnytyksessä/ seksi ei kiinnosta hormoneista johtuen jne. Seksuaalielämä saattaa palata entisenlaiseksi tai sitten ei tai muuttua paremmaksi.

tää kommentti oli saanut negaa, miksi? Ihan ok kommentti mun mielestä.

Anna kysellä jos kyselevät, ei sulla ole mitään velvollisuutta vastata tai täytellä lomakkeita. 

Itse olen kohtuullisen tuore terveydenhoitajat (alalla noin 3 vuotta) ja minulla on selkeä linja: ainoat kysymykset, joihin asiakkaalla on velvollisuus vastata totuudenmukaisesti on kysymys omasta henkilöllisyydestä (nimi) ja yhteystiedoista (osoite ja puh.nro), muihin voi olla vastaamatta tai vastata mitä huvittaa. Esitän tasan ne kysymykset, joita eri säädökset vaativat minua esittämään ja tämän teen ihan oman oikeusturvan takia ajatteli asiakas niistä ihan mitä vain. Minulla on myös lista, josta selviää, mihin säädökseen/ohjeistukseen/päätökseen mikäkin kysymys perustuu ja tarjoan tät myös asiakkaalle, jotta hän voi itse tarkastaa asian jos haluaa. Kirjaan nämä vastaukset tai jos en vastausta saa, tekstin "asiakas ei vastannut kysymykseen". Minua ei kiinnosta mikään muu asia ja siksi pyrin olemaan mahdollisimman virallinen ja hoitamaan vain viralliset kuviot pois alta, en siis todellakaan utele mitään asiaa, johon minulla ei ole velvoitetta kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, mulle lyötiin esikoisen aikana neuvolassa lappu jossa kyseltiin onko mun isovanhemmilla ollut munuaisaltaan tulehdusta.. siis ihmisillä, jotka oli syntyneet vuosien 1914-1926 välillä ja suurin osa oli jo kuollutkin tuolloin. Ihan en sen relevanssia myöskään nähnyt.

En kuule, sillä minulla on kuulovamma. Olisi hyvä ottaa huomioon erilaiset ihmiset eikä olettaa että kaikki kuulevat!

Nämä erilaiset kyselyt ovat aika mielenkiintoisia ja vieläkin mielenkiintoisempaa on, miten kukin terveydenhoitaja niihin suhtautuu ja millaisen käsityksen asiakkaastaan muodostaa. Kun odotin esikoistani, asuimme pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki suurinpiirtein tunsivat toisensa. Ei minun tarvinnut kertoa omaa eikä mieheni ammattia. Myös vanhempieni ammatit oli terveydenhoitajan tiedossa, olivathan vanhempani paikkakunnan nk silmäätekeviä. Kohtelu neuvolassa oli kuin prinsessalla, hyvä ettei terveydenhoitaja leivoskahveja tarjonnut. Ja kaikki oli tylliin "juu, tehän tietysti tiedättekin..." ja "niin, nämä asiathan eivät oikeastaan edes koske teitä...". Muutimme sitten isoon kaupunkiin ja kun odotin toista lastani, kurillani ilmoitin omaksi ammatikseni laitoshuoltaja, mieheni ammatiksi varastomies, äitini ammatiksi kotiäiti ja isäni sanoin oleva sairaseläkkeellä. Tällä terveydenhoitajalla olikin sitten aivan erilainen asenne. Hän toisti samoja asioita, vaikka sanoin, että tämä on jo toinen raskauteni, joten tiedän nämä asiat. Totesi vain, että onhan ne silti hyvä kerrata. Piti siis minua tyhmänä tai vähintäänkin muistamattomana. Osoitteemme (asunto hyvällä alueella) katsottuaan hän muistutti, että meidän on syytä hakea asumistukea vuokraan, kun jään äitiyslomalle. Kun lapsi oli syntynyt ja terveydenhoitaja tuli kotikäynnille, hyvä ettei loksauttanut leukojaan lattiaan nähdessään kotimme (joka siis omistusasunto). Mieskin tuli sopivasti töistä kotiin tumma puku päällä, kravatti kaulassa ja salkku kädessä. En tiedä, mitä terveydenhoitajan päässä silloin liikkui, mutta ainakin hän änkytti ja sekoili sanoissaan, kun kyseli pärjäämistämme. 

Minulla on käynyt todella hyvä tuuri, ja meillä neuvolan terveydenhoitaja on huumorintajuinen, jalat maassa oleva vanhempi nainen, joka kuitenkin tarttuu asioihin (lapsen terveys) ja ei kysele liikaa (meidän muu elämä). Mutta pakko tunnustaa, että hän on ollut minulle korvaamaton tuki vuosien varrella. Minulla todella on rankka lapsuus takana ja äitiä ei ole, ja terkka tietää tämän. Hän on saanut minut luottamaan niin että voin kysyä tyhmiäkin vielä kolmannenkin vauvan kanssa, mutta ei koskaan utele liikaa. Ja hän kehuukin minua välillä, se on mukavaa. Saada palautetta vanhemmuudestaan.

Mutta on matkan varrelle sattunut lomasijaisia ja tuuraajia, joiden kanssa on ollut parempi vain nyökkäillä ja vastata yhdellä sanalla. Minussa ehkä on joku juttu, että ihmiset eivät kamalasti kysele henkilökohtaisia asioita, mutta kyllä tosissaan on käyty läpi kyselyt perheen ruoka- ja liikuntatottumuksista (ärsyttäviä täyttää, ja ainahan niissä voi valehdella joten mikä pointti?) ja jaettu esitteitä ruokakolmiosta sen jälkeen, kun ruksasin että rasva on meillä kasvisrasvoja JA mariineja. Hohhoijaa.

*

Neuvoloilla pitäisi minusta olla yhtenäinen, pitävä linja. Että mikä on tärkeää, miten ohjataan vanhemmuuteen ja mitä kysellään. Varsinkin nuoriin vanhempiin neuvola on vanhempien auktoriteettiin verrattavissa oleva asia, ja olisi tärkeää että sieltä herää luottamus terveydenhoitoa kohtaan, eikä ärtymys. Tämä vaatii kyllä sitten jo sen tason ihmistuntemusta että voi olla mahdoton toive saada pätevät neuvolantädit jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi oli syntynyt ja terveydenhoitaja tuli kotikäynnille, hyvä ettei loksauttanut leukojaan lattiaan nähdessään kotimme (joka siis omistusasunto).

Mistä se terkka sen näki, että kyseessä on omistusasunto? Onko teillä ovella kyltti jossa lukee "tämä on omistusasunto"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi oli syntynyt ja terveydenhoitaja tuli kotikäynnille, hyvä ettei loksauttanut leukojaan lattiaan nähdessään kotimme (joka siis omistusasunto).

Mistä se terkka sen näki, että kyseessä on omistusasunto? Onko teillä ovella kyltti jossa lukee "tämä on omistusasunto"?

Laitoin tuon omistusasunnon siksi, että terveydenhoitaja oli mitä ilmeisimmin kuvitellut meidän asuvan ko asunnossa vuokralla. Ja yllättyi saapuessaan design-kotiin. Terveydenhoitajahan luuli meidän olevan vähävaraisia, vaikka todellisuudessa sekä mieheni että minä olemme suurituloisia ja kummatkin myös varakkaista perheistä lähtöisin. Ja kotimme myös näyttää siltä, että se asukkailla on rahaa.