Ärsyttää kotityöt...!!! jakautuuko nämä teidän mielestä meillä tasaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Niin, kuinkas pitkää päivää miehesi tekee, ja kuinka pitkää sinä?

Mitenkäs perheen tulot, tuotko saman verran rahaa talouteenne kuin miehesi?

Molemmat teemme normaalia 8h työpäivänä, itse teen päälle jonkun verran ylitöitä. Palkka on samaa luokkaa molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kuinkas pitkää päivää miehesi tekee, ja kuinka pitkää sinä?

Mitenkäs perheen tulot, tuotko saman verran rahaa talouteenne kuin miehesi?

Molemmat teemme normaalia 8h työpäivänä, itse teen päälle jonkun verran ylitöitä. Palkka on samaa luokkaa molemmille.

T. Ap

Olen paska mies ja isä , koska osallistun vähemmän "kotitöihin". Ihmettelenkin suuresti miksi vaimoni ei ikinä valita. Minulla onkin varmaan maailman paras vaimo ja kiitos kaikille, kun sen lopultakin tajusin. Aamulla lähden taas koiran kanssa metsälle , kun vaimo siivoaa talon ja kiitos jälleen kerran teidän tunnen suunnatonta syyllisyyttä. Kaiken tämän teen silti tietoisesti,koska olen MIES ja Silti väitän liittomme olevan tasapuolinen.  Vanha sanonta kuuluukin LAISKA SE TÖITÄÄN LUETTELEE

Vierailija kirjoitti:

I feel you sister.

Meillä mies on kotona (työtön koti-isä), mä töissä päivittäin, mutta silti hoidan lähes kaiken. Lapset herätän aamulla (7.30) ja hoidan kaikki aamutouhut: aamupalan, vaatteiden etsinnän ja pukemisen, kerhorepun pakkaamisen ja lisäksi monena aamuna siivoilen edellisen päivän jälkiä (tiskejä, pyykkejä, yms) jos ehdin. Sitten vien lapset kerhoon (9.00) ja menen hetkeksi töihin.

Lähden töistä välillä hakemaan lapset ja viemään kotiin. Tällöin herätän miehen (klo 12), joka jää kyllä sänkyyn vielä lepäilemään vaikka herääkin. Lepäily tarkoittaa sitä, että "heräilee" tunnin verran ja sen jälkeen ottaa läppärin syliin toiseksi tunniksi tai pariksikin. Yleensä laitan lapsille jonkun videon ja välipalaa, tai sitten leikkivät jotain mutta isänsä ei kyllä muuta tee kuin just ja just katsoo etteivät tapata itseään tai toisiaan. Tässä välissä saatan myös hoitaa jotain kotitöitä, jos ei ole töihin kiire takaisin

Lähden takas töihin 13-14. Töistä lähden yleensä 16-19 välillä. Jos kaupassa pitää käydä, yleensä sen hoidan minä töiden jälkeen. Joskus mennään koko perheen voimin.

Kun tulen kotiin, alan tekemään ruokaa. Ruoan jälkeen siivoilen, pesen pyykkiä, tiskaan, imuroin, siivoan lasten huonetta tai jotain vastaavaa. Joka päivä yritän jaksaa mahdollisimman paljon, koska ei niitä kukaan muukaan hoida.

Illalla totean miehelle että on aika laittaa lapset nukkumaan. Joskus sovittiin, että hän hoitaa lasten iltapuuhat kun minä hoidan aina aamut. No ei hoida. Jos jätän yksin hoitamaan niin ei muista edes hampaidenpesua. Täytyy sitten mun hoitaa sekin (joo anteeksi uhriutumiseni, jos ja kun se siltä kuulostaa). Ja lasten nukkumaan laittaminen on hänestä sitä, että vie sänkyyn ja sanoo hyvää yötä. Ei lue satuja. Jos lapset ei heti mene nukkumaan vaan pöljäilee jotain, niin käy karjumassa pari kertaa. Sen jälkeen toteaa että on mun vuoro. I

Nyt on olohuoneen sohvan edessä ollut kananmunankuorimurskaa viikon verran (lapset kuorineet itse kananmunia kun olin töissä). Olen odottanut, että josko ne häviäisivät jossain vaiheessa. Liekö mies edes huomannut moista vaikka sohvalla asuu päivät pitkät. Eivät ole ainakaan vielä hävinneet..

Hoidan myös pihan kolaamisen, koska minä olen se joka aamuisin tuosta autolla lähtee. Hoidan myös öljytilauksen ja auton huollot. Lasten tavarahankinnat, kumminkaimojen lahjat jne jutut. Vien myös roskat aina.

Mitäs tuo mies sitten hoitaa? No öm, pitää lapset hengissä kun olen poissa. Pesee saunan pari kertaa vuodessa (itse en edes sauno, hän usein). Korjaa tekniset laitteet, seuraa öljynkulutusta. Rännejä meillä ei oo putsattu aikoihin mutta se on varmaan hänen hommaa. Vaihtaa palaneet lamput. Pesee pyykkiä kerran kuussa. Joskus ripustaa minun pesemät pyykit, kun erikseen pyydän. Joskus vie muualta talosta tiskejä keittiöön. Siinä se aikalailla. Ei ole sellaisia juttuja joita tekisi päivittäin. Paitsi läppäri sylissä sohvalla tai sängyssä röhnöttäminen.

Kyllä mies osallistuu suursiivouksiin sitten kun niitä on. Esim ennen joulua siivottiin koko talo.

Kaipaisin kyllä tähän arkeen osallistumista, varsinkin kun on kotona kaiket päivät.

Mies valittaa olematonta seksielämää.. mistäköhän voisi johtua? Ja ei, en ole siisteysfriikki tai vaadi "täydellisyyttä". Jos nyt edes joskus olisi ruoka odottamassa kun tulen töistä. Tai tiskit tiskattu. Tai edes ne vitun kananmunankuoret imuroitu siitä keskeltä olkkarin lattiaa...

Jos tämä on totta, niin miksi suostut tuohon? Eihän tuossa olen järjen hiventä.

Vierailija kirjoitti:

I feel you sister.

Meillä mies on kotona (työtön koti-isä), mä töissä päivittäin, mutta silti hoidan lähes kaiken. Lapset herätän aamulla (7.30) ja hoidan kaikki aamutouhut: aamupalan, vaatteiden etsinnän ja pukemisen, kerhorepun pakkaamisen ja lisäksi monena aamuna siivoilen edellisen päivän jälkiä (tiskejä, pyykkejä, yms) jos ehdin. Sitten vien lapset kerhoon (9.00) ja menen hetkeksi töihin.

Lähden töistä välillä hakemaan lapset ja viemään kotiin. Tällöin herätän miehen (klo 12), joka jää kyllä sänkyyn vielä lepäilemään vaikka herääkin. Lepäily tarkoittaa sitä, että "heräilee" tunnin verran ja sen jälkeen ottaa läppärin syliin toiseksi tunniksi tai pariksikin. Yleensä laitan lapsille jonkun videon ja välipalaa, tai sitten leikkivät jotain mutta isänsä ei kyllä muuta tee kuin just ja just katsoo etteivät tapata itseään tai toisiaan. Tässä välissä saatan myös hoitaa jotain kotitöitä, jos ei ole töihin kiire takaisin

Lähden takas töihin 13-14. Töistä lähden yleensä 16-19 välillä. Jos kaupassa pitää käydä, yleensä sen hoidan minä töiden jälkeen. Joskus mennään koko perheen voimin.

Kun tulen kotiin, alan tekemään ruokaa. Ruoan jälkeen siivoilen, pesen pyykkiä, tiskaan, imuroin, siivoan lasten huonetta tai jotain vastaavaa. Joka päivä yritän jaksaa mahdollisimman paljon, koska ei niitä kukaan muukaan hoida.

Illalla totean miehelle että on aika laittaa lapset nukkumaan. Joskus sovittiin, että hän hoitaa lasten iltapuuhat kun minä hoidan aina aamut. No ei hoida. Jos jätän yksin hoitamaan niin ei muista edes hampaidenpesua. Täytyy sitten mun hoitaa sekin (joo anteeksi uhriutumiseni, jos ja kun se siltä kuulostaa). Ja lasten nukkumaan laittaminen on hänestä sitä, että vie sänkyyn ja sanoo hyvää yötä. Ei lue satuja. Jos lapset ei heti mene nukkumaan vaan pöljäilee jotain, niin käy karjumassa pari kertaa. Sen jälkeen toteaa että on mun vuoro. I

Nyt on olohuoneen sohvan edessä ollut kananmunankuorimurskaa viikon verran (lapset kuorineet itse kananmunia kun olin töissä). Olen odottanut, että josko ne häviäisivät jossain vaiheessa. Liekö mies edes huomannut moista vaikka sohvalla asuu päivät pitkät. Eivät ole ainakaan vielä hävinneet..

Hoidan myös pihan kolaamisen, koska minä olen se joka aamuisin tuosta autolla lähtee. Hoidan myös öljytilauksen ja auton huollot. Lasten tavarahankinnat, kumminkaimojen lahjat jne jutut. Vien myös roskat aina.

Mitäs tuo mies sitten hoitaa? No öm, pitää lapset hengissä kun olen poissa. Pesee saunan pari kertaa vuodessa (itse en edes sauno, hän usein). Korjaa tekniset laitteet, seuraa öljynkulutusta. Rännejä meillä ei oo putsattu aikoihin mutta se on varmaan hänen hommaa. Vaihtaa palaneet lamput. Pesee pyykkiä kerran kuussa. Joskus ripustaa minun pesemät pyykit, kun erikseen pyydän. Joskus vie muualta talosta tiskejä keittiöön. Siinä se aikalailla. Ei ole sellaisia juttuja joita tekisi päivittäin. Paitsi läppäri sylissä sohvalla tai sängyssä röhnöttäminen.

Kyllä mies osallistuu suursiivouksiin sitten kun niitä on. Esim ennen joulua siivottiin koko talo.

Kaipaisin kyllä tähän arkeen osallistumista, varsinkin kun on kotona kaiket päivät.

Mies valittaa olematonta seksielämää.. mistäköhän voisi johtua? Ja ei, en ole siisteysfriikki tai vaadi "täydellisyyttä". Jos nyt edes joskus olisi ruoka odottamassa kun tulen töistä. Tai tiskit tiskattu. Tai edes ne vitun kananmunankuoret imuroitu siitä keskeltä olkkarin lattiaa...

Kamalaa, lohdullista kuitenkin etten ole yksin asian kanssa. Voimia sis! :(

Ap

Tiskikone on hieno keksintö btw

Kommenteista huomaa jälleen kerran, että palstalla kirjoittavat miehet eivät pysty käsittämään kaikkea sitä työtä, mitä kodinhoitoon menee. Eivät, vaikka tilanne on selitetty ties kuinka monta kertaa.

Onneksi miehillä on tehtävänään perheen tärkeimmät työt eli tv:n tuijottaminen ja pelien pelaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa jälleen kerran, että palstalla kirjoittavat miehet eivät pysty käsittämään kaikkea sitä työtä, mitä kodinhoitoon menee. Eivät, vaikka tilanne on selitetty ties kuinka monta kertaa.

Onneksi miehillä on tehtävänään perheen tärkeimmät työt eli tv:n tuijottaminen ja pelien pelaaminen. 

Niin, kummilapsen lahjan ostaminen on niin uuvuttavaa, että sen varjolla voi vähätellä miestä ja haukkua kaikki suomalaiset miehet paskoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin. Miksi ihmeessä teillä on noin helvetin iso talo??? Onko teillä 10 kakaraa?? Jos on, niin kakarat ite siivoomaan oma osuutensa!

Lapsia on 4 ja talo on iso oikeastaan siksi, että satuttiin löytämään juuri tämä talo sopivalta paikalta ja sopivaan hintaan siinä vaiheessa kun kerrostalosta omakotitaloon muutettiin.

ap

Ja tämän miehen passiivisuus tuli jo ensimmäisen lapsen jälkeen vai vasta viimeisen? Jos eka vaihtoehto niin miksi ihmeessä teit vielä 3 lasta lisää? 

Ekan jälkeen mieheni jatkoi kotitöitä vielä aika normaalisti, mutta oli paljon pois kotoa. Olin 1. ja 2. lapsen välillä töissäkin ja se sujui vielä hyvin. Tokan syntymän jälkeen vähensi kotitöiden tekoa reilusti, mutta kuvittelin sen olevan väliaikaista äitiysloman ajan tms. Vasta oikeastaan työhönpaluuni kuopuksen ollessa 1,5 v paljasti lopullisen totuuden. Olen päätellyt lapsiperhearjen olevan miehelle niin rankkaa ettei oikein jaksa kotitöitä. Halusi kuitenkin kaikki lapset.... Ihan aikuisia melkein 4-kymppisiä ollaan joten ei pitäisi olla nuorten oikkuja nämä...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa jälleen kerran, että palstalla kirjoittavat miehet eivät pysty käsittämään kaikkea sitä työtä, mitä kodinhoitoon menee. Eivät, vaikka tilanne on selitetty ties kuinka monta kertaa.

Onneksi miehillä on tehtävänään perheen tärkeimmät työt eli tv:n tuijottaminen ja pelien pelaaminen. 

Niin, kummilapsen lahjan ostaminen on niin uuvuttavaa, että sen varjolla voi vähätellä miestä ja haukkua kaikki suomalaiset miehet paskoiksi.

Kuten jo totesin: asiat jäävät ymmärtämättä. Valitettavasti. Lahjanosto oli yksi pieni tapahtuma erittäin pitkässä listassa. Ymmärsitkö nyt paremmin? Kaikkia suomalaisia miehiä ei todellakaan haukuttu. Mistä ihmeestä sait tuollaisen käsityksen? Kyse on kotitöistä, joista naiset JOUTUVAT tekemään valtaosan. Koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

I feel you sister.

Meillä mies on kotona (työtön koti-isä), mä töissä päivittäin, mutta silti hoidan lähes kaiken. Lapset herätän aamulla (7.30) ja hoidan kaikki aamutouhut: aamupalan, vaatteiden etsinnän ja pukemisen, kerhorepun pakkaamisen ja lisäksi monena aamuna siivoilen edellisen päivän jälkiä (tiskejä, pyykkejä, yms) jos ehdin. Sitten vien lapset kerhoon (9.00) ja menen hetkeksi töihin.

Lähden töistä välillä hakemaan lapset ja viemään kotiin. Tällöin herätän miehen (klo 12), joka jää kyllä sänkyyn vielä lepäilemään vaikka herääkin. Lepäily tarkoittaa sitä, että "heräilee" tunnin verran ja sen jälkeen ottaa läppärin syliin toiseksi tunniksi tai pariksikin. Yleensä laitan lapsille jonkun videon ja välipalaa, tai sitten leikkivät jotain mutta isänsä ei kyllä muuta tee kuin just ja just katsoo etteivät tapata itseään tai toisiaan. Tässä välissä saatan myös hoitaa jotain kotitöitä, jos ei ole töihin kiire takaisin

Lähden takas töihin 13-14. Töistä lähden yleensä 16-19 välillä. Jos kaupassa pitää käydä, yleensä sen hoidan minä töiden jälkeen. Joskus mennään koko perheen voimin.

Kun tulen kotiin, alan tekemään ruokaa. Ruoan jälkeen siivoilen, pesen pyykkiä, tiskaan, imuroin, siivoan lasten huonetta tai jotain vastaavaa. Joka päivä yritän jaksaa mahdollisimman paljon, koska ei niitä kukaan muukaan hoida.

Illalla totean miehelle että on aika laittaa lapset nukkumaan. Joskus sovittiin, että hän hoitaa lasten iltapuuhat kun minä hoidan aina aamut. No ei hoida. Jos jätän yksin hoitamaan niin ei muista edes hampaidenpesua. Täytyy sitten mun hoitaa sekin (joo anteeksi uhriutumiseni, jos ja kun se siltä kuulostaa). Ja lasten nukkumaan laittaminen on hänestä sitä, että vie sänkyyn ja sanoo hyvää yötä. Ei lue satuja. Jos lapset ei heti mene nukkumaan vaan pöljäilee jotain, niin käy karjumassa pari kertaa. Sen jälkeen toteaa että on mun vuoro. I

Nyt on olohuoneen sohvan edessä ollut kananmunankuorimurskaa viikon verran (lapset kuorineet itse kananmunia kun olin töissä). Olen odottanut, että josko ne häviäisivät jossain vaiheessa. Liekö mies edes huomannut moista vaikka sohvalla asuu päivät pitkät. Eivät ole ainakaan vielä hävinneet..

Hoidan myös pihan kolaamisen, koska minä olen se joka aamuisin tuosta autolla lähtee. Hoidan myös öljytilauksen ja auton huollot. Lasten tavarahankinnat, kumminkaimojen lahjat jne jutut. Vien myös roskat aina.

Mitäs tuo mies sitten hoitaa? No öm, pitää lapset hengissä kun olen poissa. Pesee saunan pari kertaa vuodessa (itse en edes sauno, hän usein). Korjaa tekniset laitteet, seuraa öljynkulutusta. Rännejä meillä ei oo putsattu aikoihin mutta se on varmaan hänen hommaa. Vaihtaa palaneet lamput. Pesee pyykkiä kerran kuussa. Joskus ripustaa minun pesemät pyykit, kun erikseen pyydän. Joskus vie muualta talosta tiskejä keittiöön. Siinä se aikalailla. Ei ole sellaisia juttuja joita tekisi päivittäin. Paitsi läppäri sylissä sohvalla tai sängyssä röhnöttäminen.

Kyllä mies osallistuu suursiivouksiin sitten kun niitä on. Esim ennen joulua siivottiin koko talo.

Kaipaisin kyllä tähän arkeen osallistumista, varsinkin kun on kotona kaiket päivät.

Mies valittaa olematonta seksielämää.. mistäköhän voisi johtua? Ja ei, en ole siisteysfriikki tai vaadi "täydellisyyttä". Jos nyt edes joskus olisi ruoka odottamassa kun tulen töistä. Tai tiskit tiskattu. Tai edes ne vitun kananmunankuoret imuroitu siitä keskeltä olkkarin lattiaa...

Mitä tapahtuisi, jos sanoisit miehelle, että odotat hänen hoitavan kotihommat ja lapset niin kauan kuin on koti-isä.

Jaa. Me käytiin miehen kanssa äsken kaupassa kun jääkaappi tyhjänä. Ollaan molemmat flunssassa, minä menin ruokakauppaan ja mies haki kahvikapseleita ja tankkasi auton. Ostin viikon ruuat satasella ja normaalista poiketen eineksiä. Kaalikääryleet, härkäruukut, lohta ja patonkeja, pakastepitsat. Muuta perustavaraa. Mies tuli hakemaan kauppakassit autoon.

Nyt tultiin kotiin, lämmitin patongit. Loikattiin sohvalle ja katsotaan urheilua tai dokkareita. Unohdettiin suosiolla siivous imuroinnin osalta, ei jaksa. Kumpikin vie omat astiansa astianpesukoneeseen. Kohta päivänokoset.

Minä varmaan täytän tiskikonetta enemmän mutta olen tarkempi. Miehen työhuone saa olla rauhassa, katson, että keittiö, olohuone ja eteinen on aina viihtyisä ja järjestyksessä. Pikkuhomma, pöly ja muruset lähtee hyvin myös varsilastalla. Makuuhuone on välillä hujan hajan mutta vähentämällä tavaraa sen saa helposti järjestykseen.

Kun asunto on iso, avara ja aika askeettinen niin helpompi huolehtia järjestyksestä. Ei tule stressi. Seuraavaksi järjestelen vaatteet kun tervehdyn, pyydän miestä osallistumaan. Vähemmän kaappitavaraa niin vaatteet ja pyykinpesu on iisimpää. Ollaan asuttu nyt pari vuotta yhdessä ja ihmeen hyvin on sujunut. En nalkuta mistään ja mies on hyvin saanut ideasta kiinni mikä on tavoite perussiisteydelle. Hyvässä hengessä mennään. Selkeys ja järjestelmällisyys on auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa jälleen kerran, että palstalla kirjoittavat miehet eivät pysty käsittämään kaikkea sitä työtä, mitä kodinhoitoon menee. Eivät, vaikka tilanne on selitetty ties kuinka monta kertaa.

Onneksi miehillä on tehtävänään perheen tärkeimmät työt eli tv:n tuijottaminen ja pelien pelaaminen. 

Niin, kummilapsen lahjan ostaminen on niin uuvuttavaa, että sen varjolla voi vähätellä miestä ja haukkua kaikki suomalaiset miehet paskoiksi.

Mies näkee ostamisesta sen siivun, että nainen käy kaupassa, ostaa lahjan ja tulee ulos. Ei sitä, että ensin on pohdittu, mitä ostetaan, kysytty lapsen vanhemmilta, ettei lapsella ole jo kyseistä asiaa, kierretty useampi kauppa, kun ei siitä ekasta löytynytkään. Sitten tullaan kotiin, paketoidaan, kirjoitetaan kortti ( joka on pitänyt ostaa myös), jos ei olla menossa juhliin, hoidetaan paketti postiin niin, että lahjansaaja saa sen ajoissa. Tämä on karrikoitu esimerkki, mutta tarkoitan tällä sitä, että naiset hoitavat usein asioiden AJATTELUN ja ENNAKOINNIN, mies havaitsee vain suorituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin. Miksi ihmeessä teillä on noin helvetin iso talo??? Onko teillä 10 kakaraa?? Jos on, niin kakarat ite siivoomaan oma osuutensa!

Meillä on kaks lasta, neljä makuuhuonetta talossa 130 neliössä, enkä jaksa kyllä tätäkään imuroida kerralla. Minä olen ennen tehnyt lähes kaiken yksin, ja sitten vaan väsyin, olen ollut vuosia uupunut, en vaan kertakaikkiaan jaksa tehdä, teen tärkeimmät asiat, ja jätän loput tekemättä, mies sitten tekee mitä tekee koska haluaa.

Minä käyn kaupassa ja ostan siis ihan kaiken, miehen kenkiä myöden. Sitten teen ruuan suurimmaksi osaksi, mies kuorii perunat jos tarvii  ja  joskus laittaa uunissa ranskiksia ja nugettia jos haluaa syödä lasten kanssa ennenkuin minä tulen kotiin. Mies hoitaa roskien viemisen, kissojen hiekat ja muun hoidon ja tiskit joka päivä. Minä hoidan pyykit omaan tahtiini. Mies imuroi ja pesee lattiat silloin kun jaksaa, nyt on se tehty viimeksi viikoa ennen joulua, mies lakaisee luudalla suurimmat keittiöstä, olohuoneesta ja eteisestä aina iltaisin kun saanut lapset nukkumaan.

Lasten hoito menee melko hyvin nykyään niin että mies osallistuu lähes kaikkeen, minä pesen niiltä hampaat illalla ja mies lukee sadut. Eskariin viedään ja haetaan aika lailla puoliksi, usein minä vien ja mies hakee. Minä olen ainoa joka vaihtaa lakanat, n. kerran kuussa. Minä olen ainoa joka pyyhkii pölyjä, mutta se toki johtuu siitä että ne on mun hyllyjä ja mun kamat niillä, mieshän ei sellasia tarvi. Minä olen myös ainoa joka siivoaa jääkaapin ja sulattaa pakastimen, niitä teen kyllä myös liian harvoin. Minä olen ainoa joka järjestelee kaappeja ym. mies ei järjestele tavaroita, korkeintaan työntää johonkin väärään paikkaan jos joku on sen tiellä jossain. Mies mäkättää kyllä että meillä on sottasta. Mutta ei voi mitään, jos kumpikaan ei jaksa siivota tarpeeksi ja on kaks poikaa sotkemassa, niin ei voi mitään, sotkusta on. Lasten huoneet on yleensä aina ihan hirveessä kaaoksessa, kun tuntien työllä saa kamat omiin laatikoihinsa, niin ne voi seuravana päivänä kun menee kattoon kaadettu taas kaikki lattialle, ja osa kuskattu toki leikkihuoneesta makuuhuoneeseen sänkyjen alle ym. Jos mies kerää joskus harvoin leluja, se heittää kaikki sekasin laatikoihin, ja sehän vaan pahentaa asiaa, jos pojat ettii jotain tiettyä lelua, ne kaataa kaikki laatikot, mies on sitä mieltä että lelujen laitto eri laatikoihin on täyttä ajanhukkaa.

Mutta joo, jätät vaan tekemättä ne mitä et jaksa. Jos mieskään ei jaksa, niin sitten ne vaan on tekemättä. Niin kauan kun on puhtaita vaatteita ja astioita ja ruokaa kaapissa pärjää.

Tuossa on lihavoituna se ongelman aika kompaktisti. Miksi teet sellaista turhaa järjestelyä? En minäkään ole eläissäni järjestellyt jotain tavaroita. Tyhjänpäiväistä hommaa.

Siksi on pakko järjestellä, että saa ne tavarat mahtumaan sinne kaappiin. Kun on pöydällä tavaraa, ja kaapin avaa ja se näyttää täydeltä, se pitää jotenkin järjestää että sinne mahtuu ne tavarat pöydältä, esim. ruokakaapista pitää heittää vanhat pois joita ei ole käytetty. Sama juttu vaatteissa ne joita ei enää käytetä on pakko laittaa pois kun ostaa uusia, ja vaatteet pitää kääriä nätisti jos vaan myttää kuten mieheni, niin eihän ne mahdu. Ja kun tavarat on sullottu ties mihin ties kuinka, ei niitä sieltä löydä kun etsii jotain. Mieskin aina valittaa että kun ei ole hyviä vaatteita, vaikka kaappi pursuaa. Tavarat pitää olla jossain loogisesa järjestyksessä säilytyksessä, muuten ei mikään mahdu mihinkään koskaan eikä mitään löydä.

Sulla ei varmaan ole juuri mitään tavaroita, sillä ne pysyykin järjestyksessä järjestelemättä. Mies kun asui poikamiesboxissaan ei keittiössä ollut kaapeissa kuin kahvia, sokeria ja kaurahiutaleita, oli siistit paikat, oli muuttanut uuteen kämppään, ja kun muutti sieltä pois, oli uunipeleissäkin vielä muovit päällä, koskaan ei ollut uunia laitettu päälle, joten eipä tarvinnut sitäkään pestä. Mies söi töissä, äidillään ja mikroaterioita, eipä tarvinnut astioita, eikä tiskata.

Mitä helvetin tavaraa on järjesteltävä? Pyykit viikataan ja ne menee kaappiin. Ei meillä loju missään mitään järjesteltävää, lopeta se turhan kaman hamstraaminen.

Pikku pennutkin osaa siivota jälkensä, minunkin molemmat alle 10-vuotiaat miehet. Ne osaa myös laittaa omat vaatteensa kaappiin.

Nyt olen matkalla miesystävälle jolla on siellä molempien pyykit pestynä ja ruoka menossa uuniin.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Me käytiin miehen kanssa äsken kaupassa kun jääkaappi tyhjänä. Ollaan molemmat flunssassa, minä menin ruokakauppaan ja mies haki kahvikapseleita ja tankkasi auton. Ostin viikon ruuat satasella ja normaalista poiketen eineksiä. Kaalikääryleet, härkäruukut, lohta ja patonkeja, pakastepitsat. Muuta perustavaraa. Mies tuli hakemaan kauppakassit autoon.

Nyt tultiin kotiin, lämmitin patongit. Loikattiin sohvalle ja katsotaan urheilua tai dokkareita. Unohdettiin suosiolla siivous imuroinnin osalta, ei jaksa. Kumpikin vie omat astiansa astianpesukoneeseen. Kohta päivänokoset.

Minä varmaan täytän tiskikonetta enemmän mutta olen tarkempi. Miehen työhuone saa olla rauhassa, katson, että keittiö, olohuone ja eteinen on aina viihtyisä ja järjestyksessä. Pikkuhomma, pöly ja muruset lähtee hyvin myös varsilastalla. Makuuhuone on välillä hujan hajan mutta vähentämällä tavaraa sen saa helposti järjestykseen.

Kun asunto on iso, avara ja aika askeettinen niin helpompi huolehtia järjestyksestä. Ei tule stressi. Seuraavaksi järjestelen vaatteet kun tervehdyn, pyydän miestä osallistumaan. Vähemmän kaappitavaraa niin vaatteet ja pyykinpesu on iisimpää. Ollaan asuttu nyt pari vuotta yhdessä ja ihmeen hyvin on sujunut. En nalkuta mistään ja mies on hyvin saanut ideasta kiinni mikä on tavoite perussiisteydelle. Hyvässä hengessä mennään. Selkeys ja järjestelmällisyys on auttanut.

Näin meilläkin oli ennen lapsia. Sitten rakennettiin talo, mies oli raksalla, minä hoidin lapset ja kotityöt. Työhön palattuani homma alkoi lipsua, kun en jaksanut/ halunnut nalkuttaa. Lopputulos: mies hoitaa asiat, joista voi kirjoittaa tekemättömien töiden listan; huolla auto, kanna puut sisälle, tamppaa matot jne. Oma-aloitteisesti ei kykene näkemään kotona esim. siisteydessä parantamisen varaa, vaan on kuin yksi lapsista, joka pitää ohjeistaa esim keräämään omat tavaransa omille paikoilleen. Kannattaa pitää huoli, ettei teille käy samoin, tästä tilanteesta on hankala palata tuohon entiseen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Me käytiin miehen kanssa äsken kaupassa kun jääkaappi tyhjänä. Ollaan molemmat flunssassa, minä menin ruokakauppaan ja mies haki kahvikapseleita ja tankkasi auton. Ostin viikon ruuat satasella ja normaalista poiketen eineksiä. Kaalikääryleet, härkäruukut, lohta ja patonkeja, pakastepitsat. Muuta perustavaraa. Mies tuli hakemaan kauppakassit autoon.

Nyt tultiin kotiin, lämmitin patongit. Loikattiin sohvalle ja katsotaan urheilua tai dokkareita. Unohdettiin suosiolla siivous imuroinnin osalta, ei jaksa. Kumpikin vie omat astiansa astianpesukoneeseen. Kohta päivänokoset.

Minä varmaan täytän tiskikonetta enemmän mutta olen tarkempi. Miehen työhuone saa olla rauhassa, katson, että keittiö, olohuone ja eteinen on aina viihtyisä ja järjestyksessä. Pikkuhomma, pöly ja muruset lähtee hyvin myös varsilastalla. Makuuhuone on välillä hujan hajan mutta vähentämällä tavaraa sen saa helposti järjestykseen.

Kun asunto on iso, avara ja aika askeettinen niin helpompi huolehtia järjestyksestä. Ei tule stressi. Seuraavaksi järjestelen vaatteet kun tervehdyn, pyydän miestä osallistumaan. Vähemmän kaappitavaraa niin vaatteet ja pyykinpesu on iisimpää. Ollaan asuttu nyt pari vuotta yhdessä ja ihmeen hyvin on sujunut. En nalkuta mistään ja mies on hyvin saanut ideasta kiinni mikä on tavoite perussiisteydelle. Hyvässä hengessä mennään. Selkeys ja järjestelmällisyys on auttanut.

Näin meilläkin oli ennen lapsia. Sitten rakennettiin talo, mies oli raksalla, minä hoidin lapset ja kotityöt. Työhön palattuani homma alkoi lipsua, kun en jaksanut/ halunnut nalkuttaa. Lopputulos: mies hoitaa asiat, joista voi kirjoittaa tekemättömien töiden listan; huolla auto, kanna puut sisälle, tamppaa matot jne. Oma-aloitteisesti ei kykene näkemään kotona esim. siisteydessä parantamisen varaa, vaan on kuin yksi lapsista, joka pitää ohjeistaa esim keräämään omat tavaransa omille paikoilleen. Kannattaa pitää huoli, ettei teille käy samoin, tästä tilanteesta on hankala palata tuohon entiseen..

Täällä myös yksi, jolle kävi aivan samoin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Me käytiin miehen kanssa äsken kaupassa kun jääkaappi tyhjänä. Ollaan molemmat flunssassa, minä menin ruokakauppaan ja mies haki kahvikapseleita ja tankkasi auton. Ostin viikon ruuat satasella ja normaalista poiketen eineksiä. Kaalikääryleet, härkäruukut, lohta ja patonkeja, pakastepitsat. Muuta perustavaraa. Mies tuli hakemaan kauppakassit autoon.

Nyt tultiin kotiin, lämmitin patongit. Loikattiin sohvalle ja katsotaan urheilua tai dokkareita. Unohdettiin suosiolla siivous imuroinnin osalta, ei jaksa. Kumpikin vie omat astiansa astianpesukoneeseen. Kohta päivänokoset.

Minä varmaan täytän tiskikonetta enemmän mutta olen tarkempi. Miehen työhuone saa olla rauhassa, katson, että keittiö, olohuone ja eteinen on aina viihtyisä ja järjestyksessä. Pikkuhomma, pöly ja muruset lähtee hyvin myös varsilastalla. Makuuhuone on välillä hujan hajan mutta vähentämällä tavaraa sen saa helposti järjestykseen.

Kun asunto on iso, avara ja aika askeettinen niin helpompi huolehtia järjestyksestä. Ei tule stressi. Seuraavaksi järjestelen vaatteet kun tervehdyn, pyydän miestä osallistumaan. Vähemmän kaappitavaraa niin vaatteet ja pyykinpesu on iisimpää. Ollaan asuttu nyt pari vuotta yhdessä ja ihmeen hyvin on sujunut. En nalkuta mistään ja mies on hyvin saanut ideasta kiinni mikä on tavoite perussiisteydelle. Hyvässä hengessä mennään. Selkeys ja järjestelmällisyys on auttanut.

Näin meilläkin oli ennen lapsia. Sitten rakennettiin talo, mies oli raksalla, minä hoidin lapset ja kotityöt. Työhön palattuani homma alkoi lipsua, kun en jaksanut/ halunnut nalkuttaa. Lopputulos: mies hoitaa asiat, joista voi kirjoittaa tekemättömien töiden listan; huolla auto, kanna puut sisälle, tamppaa matot jne. Oma-aloitteisesti ei kykene näkemään kotona esim. siisteydessä parantamisen varaa, vaan on kuin yksi lapsista, joka pitää ohjeistaa esim keräämään omat tavaransa omille paikoilleen. Kannattaa pitää huoli, ettei teille käy samoin, tästä tilanteesta on hankala palata tuohon entiseen..

Täällä myös yksi, jolle kävi aivan samoin!

Itelleni lisää syitä miksi haluan vain yhden lapsen, en omakotitaloa enkä talonrakennusprojektia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa jälleen kerran, että palstalla kirjoittavat miehet eivät pysty käsittämään kaikkea sitä työtä, mitä kodinhoitoon menee. Eivät, vaikka tilanne on selitetty ties kuinka monta kertaa.

Onneksi miehillä on tehtävänään perheen tärkeimmät työt eli tv:n tuijottaminen ja pelien pelaaminen. 

Niin, kummilapsen lahjan ostaminen on niin uuvuttavaa, että sen varjolla voi vähätellä miestä ja haukkua kaikki suomalaiset miehet paskoiksi.

Kuten jo totesin: asiat jäävät ymmärtämättä. Valitettavasti. Lahjanosto oli yksi pieni tapahtuma erittäin pitkässä listassa. Ymmärsitkö nyt paremmin? Kaikkia suomalaisia miehiä ei todellakaan haukuttu. Mistä ihmeestä sait tuollaisen käsityksen? Kyse on kotitöistä, joista naiset JOUTUVAT tekemään valtaosan. Koko ajan.

Mietipäs asiaa niin, että rakastuiko miehesi sinuun sinun lahjanostotaitojesi tai imurointitiheyden vuoksi?

Elät parisuhteessa, etkä yksinvaltiudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Me käytiin miehen kanssa äsken kaupassa kun jääkaappi tyhjänä. Ollaan molemmat flunssassa, minä menin ruokakauppaan ja mies haki kahvikapseleita ja tankkasi auton. Ostin viikon ruuat satasella ja normaalista poiketen eineksiä. Kaalikääryleet, härkäruukut, lohta ja patonkeja, pakastepitsat. Muuta perustavaraa. Mies tuli hakemaan kauppakassit autoon.

Nyt tultiin kotiin, lämmitin patongit. Loikattiin sohvalle ja katsotaan urheilua tai dokkareita. Unohdettiin suosiolla siivous imuroinnin osalta, ei jaksa. Kumpikin vie omat astiansa astianpesukoneeseen. Kohta päivänokoset.

Minä varmaan täytän tiskikonetta enemmän mutta olen tarkempi. Miehen työhuone saa olla rauhassa, katson, että keittiö, olohuone ja eteinen on aina viihtyisä ja järjestyksessä. Pikkuhomma, pöly ja muruset lähtee hyvin myös varsilastalla. Makuuhuone on välillä hujan hajan mutta vähentämällä tavaraa sen saa helposti järjestykseen.

Kun asunto on iso, avara ja aika askeettinen niin helpompi huolehtia järjestyksestä. Ei tule stressi. Seuraavaksi järjestelen vaatteet kun tervehdyn, pyydän miestä osallistumaan. Vähemmän kaappitavaraa niin vaatteet ja pyykinpesu on iisimpää. Ollaan asuttu nyt pari vuotta yhdessä ja ihmeen hyvin on sujunut. En nalkuta mistään ja mies on hyvin saanut ideasta kiinni mikä on tavoite perussiisteydelle. Hyvässä hengessä mennään. Selkeys ja järjestelmällisyys on auttanut.

Näin meilläkin oli ennen lapsia. Sitten rakennettiin talo, mies oli raksalla, minä hoidin lapset ja kotityöt. Työhön palattuani homma alkoi lipsua, kun en jaksanut/ halunnut nalkuttaa. Lopputulos: mies hoitaa asiat, joista voi kirjoittaa tekemättömien töiden listan; huolla auto, kanna puut sisälle, tamppaa matot jne. Oma-aloitteisesti ei kykene näkemään kotona esim. siisteydessä parantamisen varaa, vaan on kuin yksi lapsista, joka pitää ohjeistaa esim keräämään omat tavaransa omille paikoilleen. Kannattaa pitää huoli, ettei teille käy samoin, tästä tilanteesta on hankala palata tuohon entiseen..

Kuvottavaa luettavaa. Miehesi rakentaa sinulle talon, mutta kohtelet häntä silti kuin vajaaälyistä.

Naisten vastauksissa on selvää halua haastaa miestä. Se saattaa käydä miehelle kuormittavaksi, rouvat.