Ärsyttää kotityöt...!!! jakautuuko nämä teidän mielestä meillä tasaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa jälleen kerran, että palstalla kirjoittavat miehet eivät pysty käsittämään kaikkea sitä työtä, mitä kodinhoitoon menee. Eivät, vaikka tilanne on selitetty ties kuinka monta kertaa.

Onneksi miehillä on tehtävänään perheen tärkeimmät työt eli tv:n tuijottaminen ja pelien pelaaminen. 

Niin, kummilapsen lahjan ostaminen on niin uuvuttavaa, että sen varjolla voi vähätellä miestä ja haukkua kaikki suomalaiset miehet paskoiksi.

Mies näkee ostamisesta sen siivun, että nainen käy kaupassa, ostaa lahjan ja tulee ulos. Ei sitä, että ensin on pohdittu, mitä ostetaan, kysytty lapsen vanhemmilta, ettei lapsella ole jo kyseistä asiaa, kierretty useampi kauppa, kun ei siitä ekasta löytynytkään. Sitten tullaan kotiin, paketoidaan, kirjoitetaan kortti ( joka on pitänyt ostaa myös), jos ei olla menossa juhliin, hoidetaan paketti postiin niin, että lahjansaaja saa sen ajoissa. Tämä on karrikoitu esimerkki, mutta tarkoitan tällä sitä, että naiset hoitavat usein asioiden AJATTELUN ja ENNAKOINNIN, mies havaitsee vain suorituksen.

Hyvä esimerkki siitä miten nainen saa pienimmästäkin tehtävästä megalomaanisen projektin. Mies olisi pistänyt kummilapsen tilille X euroa ja homma olisi sillä selvä. Naisen mielestä tuo toki olisi täysin päin persettä hoidettu, koska siinähän päästään helpolla ja se on suurinta syntiä mitä nainen tietää. Kaiken pitää olla vaikeaa, monimutkaista ja mielellään stressaavaa. Ja tämä näin naisena muista naisista huomanneena.

Miksi yleensäkään suostua kummiksi, jos sen eteen ei halua nähdä tilisiirtoa enempää vaivaa? Sama hankkia jostain kehitysmaasta kummilapsi, jos tilisiirto on enintä, mitä on halukas tekemään. (Ei sillä, että hädänalaisten avustamista mitenkään vähättelisin, mutta toivoisi kummiuden olevan muutakin kuin rahan lähettämistä, jos on tällaisista suomalais-kristillisistä kummista kyse.)

Ps. Kuinka kovasti luulet sen leikki-ikäisen kummilapsen ilahtuvan, kun odottaa synttärilahjaa ja saakin tilille 50 e?

Onkohan siltä mieheltä hirveästi kysytty haluaako se kummiksi vai ei, eiköhän se Rouva ole tämän(kin) asian päättänyt.  

Ja kumpi on parempi, se kaksi sekuntia iloa kun kummilapsi saa sen krääsälahjansa vai niistä vuosien varrella tilille laitetuista rahoista kertyvä potti? 

Ei ole totta, onko Suomi pullollaan vastentahtoisesti ja väkisin kummiksi pakotettuja miehiä? Myös ne miehen puolen suvun kummilapset ovat sen kammottavan "rouvan" väkisin miehelle tuputtamia? Herranjumala mitä vellihousuja suomalaiset miehet ovatkaan.

Ei vaan, en hetkeäkään usko etätä tuollaisia tossukoita on kovinkaan paljoa. Jotenkin vain täällä palstalla heidän osuutensa korostuu, kun tuntuvat mielellään täällä notkuvan trollaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa jälleen kerran, että palstalla kirjoittavat miehet eivät pysty käsittämään kaikkea sitä työtä, mitä kodinhoitoon menee. Eivät, vaikka tilanne on selitetty ties kuinka monta kertaa.

Onneksi miehillä on tehtävänään perheen tärkeimmät työt eli tv:n tuijottaminen ja pelien pelaaminen. 

Niin, kummilapsen lahjan ostaminen on niin uuvuttavaa, että sen varjolla voi vähätellä miestä ja haukkua kaikki suomalaiset miehet paskoiksi.

Mies näkee ostamisesta sen siivun, että nainen käy kaupassa, ostaa lahjan ja tulee ulos. Ei sitä, että ensin on pohdittu, mitä ostetaan, kysytty lapsen vanhemmilta, ettei lapsella ole jo kyseistä asiaa, kierretty useampi kauppa, kun ei siitä ekasta löytynytkään. Sitten tullaan kotiin, paketoidaan, kirjoitetaan kortti ( joka on pitänyt ostaa myös), jos ei olla menossa juhliin, hoidetaan paketti postiin niin, että lahjansaaja saa sen ajoissa. Tämä on karrikoitu esimerkki, mutta tarkoitan tällä sitä, että naiset hoitavat usein asioiden AJATTELUN ja ENNAKOINNIN, mies havaitsee vain suorituksen.

Hyvä esimerkki siitä miten nainen saa pienimmästäkin tehtävästä megalomaanisen projektin. Mies olisi pistänyt kummilapsen tilille X euroa ja homma olisi sillä selvä. Naisen mielestä tuo toki olisi täysin päin persettä hoidettu, koska siinähän päästään helpolla ja se on suurinta syntiä mitä nainen tietää. Kaiken pitää olla vaikeaa, monimutkaista ja mielellään stressaavaa. Ja tämä näin naisena muista naisista huomanneena.

Miksi yleensäkään suostua kummiksi, jos sen eteen ei halua nähdä tilisiirtoa enempää vaivaa? Sama hankkia jostain kehitysmaasta kummilapsi, jos tilisiirto on enintä, mitä on halukas tekemään. (Ei sillä, että hädänalaisten avustamista mitenkään vähättelisin, mutta toivoisi kummiuden olevan muutakin kuin rahan lähettämistä, jos on tällaisista suomalais-kristillisistä kummista kyse.)

Ps. Kuinka kovasti luulet sen leikki-ikäisen kummilapsen ilahtuvan, kun odottaa synttärilahjaa ja saakin tilille 50 e?

Onkohan siltä mieheltä hirveästi kysytty haluaako se kummiksi vai ei, eiköhän se Rouva ole tämän(kin) asian päättänyt.  

Ja kumpi on parempi, se kaksi sekuntia iloa kun kummilapsi saa sen krääsälahjansa vai niistä vuosien varrella tilille laitetuista rahoista kertyvä potti? 

Kummisedän ei olempakko ostaa krääsää. Hän voi ostaa myös laadukkaan ja kehittävän lahjan, jolla leikkii sen kummilapsensa kanssa ja solmii näin lämmintä ja kestävää suhdetta tuohon pieneen ihmiseen. Se kai on kummiuden tarkoitus?

Sitä rahaahan ei kukaan kiellä lapselle laittamasta sen pienen, lapselle mieluisan lahjan lisäksi, jos kerran tuntuu tarpeelliselta tukea lasta tai hänen vanhempiaan myös taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi juntti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

normi juntti kirjoitti:

Olen paska mies ja isä , koska osallistun vähemmän "kotitöihin". Ihmettelenkin suuresti miksi vaimoni ei ikinä valita. Minulla onkin varmaan maailman paras vaimo ja kiitos kaikille, kun sen lopultakin tajusin. Aamulla lähden taas koiran kanssa metsälle , kun vaimo siivoaa talon ja kiitos jälleen kerran teidän tunnen suunnatonta syyllisyyttä. Kaiken tämän teen silti tietoisesti,koska olen MIES ja Silti väitän liittomme olevan tasapuolinen.  Vanha sanonta kuuluukin LAISKA SE TÖITÄÄN LUETTELEE

Kyllä palkattomasta kotiorjasta sietääkin olla kiitollinen, jos vain kehtaa loisia. Sinä ilmeisesti kehtaat.

On hyvin ikävää, että alat tuntea syyllisyyttä VASTA tämän ketjun luettuasi.

Syyllisyyttä olen tuntenut aina ,kun veri vetää vapaalla metsään/kalalle , mutta vaimoa tämä ei tunnu haittaavan. Ehkä se johtuu siitä , kun mulla on yleensä lapset mukana näissä ulko harrastuksissa ja vaimo nauttii omasta ajasta myös "kotitöitä" tehden. En todellakaan ala tänne luettelemaan mitä muuta teen yhteisen kotimme hyväksi, koska tuskin kaikki aina tasan menee , mutta jos tämä toimii meillä näin niin olkaamme onnellisia. En myöskään kellota vaimoni tekemisiä vaan nauttikoon vapaastaan miten haluaa. Olisi mukavaa saada kaikkien valittajien puolisoiden vastikkeetkin tänne luettavaksi, koska kovin  mustavalkoinen kuva muodostuu näistä itkuvirsistä. Nyt tuntuu koiran ajo lähenevän, joten täytyy lopettaa tämä netissä kikkailu ja keskittyä muuhun josko pääsis rouvalle jänispaistia valmistaan. PS: terkkuja kotiin rakkaalle, jos sohvalla surffailet näitä kitinöitä lukien.

Vau, kyllä käy kateeksi sun vaimoas. Ajatella, että sillä on omaa aikaa samalla, kun se tekee kotitöitä! Voiko olla rakastavampaa puolisoa kuin mies, joka vie lapset ulos, jotta vaimo saa ihan omalla laatuajallaan laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, imuroida, luututa...

Kyllä sun vaimon täytyy nyt tarjota sulle samanlaista laatuaikaa ja lähteä lasten kanssa vaikka ulos syömään, elokuviin tai kylpylään. Saat sinä sitten sitä ihanaa omaa aikaa kotiaskareiden parissa, eihän ole reilua että vaimos nauttii moisesta edusta ihan yksin ja sinä jäät paitsi!

Huhuu metsäMIEHEN vaimo, tässä sulle ilmainen vinkki, miten voit hemmotella rakastasi!

Totta olet täysin oikeassa. Otan neuvostasi opikseni ja kun vaimo lähtee johonkin kuten syömään, elokuviin jne. Laitan sille lapset mukaan enkä tunge seuraksi, jotta saa nauttia laatuajastaan täysin rinnoin ilman häiritsevää osaa perheestään. Vaimoni tulee varmasti riemastumaan tästä uudesta järjestyksestä.

Tietenkään et sitten unohda sitä omaa laatuaikaosuuttasi kotitöiden parissa, ethän? Takaan, että vaimo on ikionnellinen palatessaan tyytyväisten lasten kanssa puhtauttaan kiiltävään kotiin valmiin ruuan ääreen. (Ethän kuvittele, että vaimo hoitaa tiskit? Totta kai sinä sen verran voit taloustöistä tehdä, kun olet saanut viettää yksiksesi omaa aikaa tuntikausia!)

Luonnollisesti!!. Hyvä että ollaan samalla aaltopituudella tässä asiassa.

Et tainnut mainita, minkä ikäisiä lapsenne ovat, mutta oletan, että eivät imeväisiä, koska he jo kulkevat kodin ulkopuolella harrastuksissa. Millaisia velvollisuuksia lapsillanne on? Vai kasvatetaanko heidätkin odottamaan aina vain valmista?

Ja lisää kysymyksiä: Minkä ikäisiä olette itse? Millaisesta taustasta? Hoitivatko äidit teidän molempien kotona yksin koko talon ja huushollin? Onko miehesi ehkä perheensä ainut lapsi, kultapoika, jonka äiti passasi pilalle? Kun löitte hynttyyt yhteen, niin kävittekö perustavaa laatua olevan keskustelun työnjaosta kotona? Vai opetitko sinä miehen liian hyvälle, kun oli niin kiva leikkiä kotia? Annatko sinä miehen puuhailla keittiössä ilman että kyttäät koko ajan, että nyt pölähti jauhoja lattialle ja voipakettikin meni väärälle hyllylle jne.?

Teille tekisi hyvää keskustella asiat selviksi jonkun ulkopuolisen kanssa. En tosin oikein tiedä, mikä se instanssi olisi. Ehkä joku viisaampi keksii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa jälleen kerran, että palstalla kirjoittavat miehet eivät pysty käsittämään kaikkea sitä työtä, mitä kodinhoitoon menee. Eivät, vaikka tilanne on selitetty ties kuinka monta kertaa.

Onneksi miehillä on tehtävänään perheen tärkeimmät työt eli tv:n tuijottaminen ja pelien pelaaminen. 

Niin, kummilapsen lahjan ostaminen on niin uuvuttavaa, että sen varjolla voi vähätellä miestä ja haukkua kaikki suomalaiset miehet paskoiksi.

Mies näkee ostamisesta sen siivun, että nainen käy kaupassa, ostaa lahjan ja tulee ulos. Ei sitä, että ensin on pohdittu, mitä ostetaan, kysytty lapsen vanhemmilta, ettei lapsella ole jo kyseistä asiaa, kierretty useampi kauppa, kun ei siitä ekasta löytynytkään. Sitten tullaan kotiin, paketoidaan, kirjoitetaan kortti ( joka on pitänyt ostaa myös), jos ei olla menossa juhliin, hoidetaan paketti postiin niin, että lahjansaaja saa sen ajoissa. Tämä on karrikoitu esimerkki, mutta tarkoitan tällä sitä, että naiset hoitavat usein asioiden AJATTELUN ja ENNAKOINNIN, mies havaitsee vain suorituksen.

Hyvä esimerkki siitä miten nainen saa pienimmästäkin tehtävästä megalomaanisen projektin. Mies olisi pistänyt kummilapsen tilille X euroa ja homma olisi sillä selvä. Naisen mielestä tuo toki olisi täysin päin persettä hoidettu, koska siinähän päästään helpolla ja se on suurinta syntiä mitä nainen tietää. Kaiken pitää olla vaikeaa, monimutkaista ja mielellään stressaavaa. Ja tämä näin naisena muista naisista huomanneena.

Miksi yleensäkään suostua kummiksi, jos sen eteen ei halua nähdä tilisiirtoa enempää vaivaa? Sama hankkia jostain kehitysmaasta kummilapsi, jos tilisiirto on enintä, mitä on halukas tekemään. (Ei sillä, että hädänalaisten avustamista mitenkään vähättelisin, mutta toivoisi kummiuden olevan muutakin kuin rahan lähettämistä, jos on tällaisista suomalais-kristillisistä kummista kyse.)

Ps. Kuinka kovasti luulet sen leikki-ikäisen kummilapsen ilahtuvan, kun odottaa synttärilahjaa ja saakin tilille 50 e?

Onkohan siltä mieheltä hirveästi kysytty haluaako se kummiksi vai ei, eiköhän se Rouva ole tämän(kin) asian päättänyt.  

Ja kumpi on parempi, se kaksi sekuntia iloa kun kummilapsi saa sen krääsälahjansa vai niistä vuosien varrella tilille laitetuista rahoista kertyvä potti? 

Ihan varmasti jokaiselta mieheltä (ja naiselta) on kysytty, haluaako hän kummiksi vai ei. Oma moka, jos ei saa suutaan auki.

Leikki-ikäinen on taatusti iloinen lahjasta ja kyllä hän muistaa aikuisenakin sen lempinallen, jonka sai kummilta. Lapsen päästyä leluista eroon rahalahja on hyvä, mutta ei se tilille laitettu potti paljoa ole pienempi vaikka muutaman vuoden ajan onkin lahjaksi annettu joku lelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi juntti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

normi juntti kirjoitti:

Olen paska mies ja isä , koska osallistun vähemmän "kotitöihin". Ihmettelenkin suuresti miksi vaimoni ei ikinä valita. Minulla onkin varmaan maailman paras vaimo ja kiitos kaikille, kun sen lopultakin tajusin. Aamulla lähden taas koiran kanssa metsälle , kun vaimo siivoaa talon ja kiitos jälleen kerran teidän tunnen suunnatonta syyllisyyttä. Kaiken tämän teen silti tietoisesti,koska olen MIES ja Silti väitän liittomme olevan tasapuolinen.  Vanha sanonta kuuluukin LAISKA SE TÖITÄÄN LUETTELEE

Kyllä palkattomasta kotiorjasta sietääkin olla kiitollinen, jos vain kehtaa loisia. Sinä ilmeisesti kehtaat.

On hyvin ikävää, että alat tuntea syyllisyyttä VASTA tämän ketjun luettuasi.

Syyllisyyttä olen tuntenut aina ,kun veri vetää vapaalla metsään/kalalle , mutta vaimoa tämä ei tunnu haittaavan. Ehkä se johtuu siitä , kun mulla on yleensä lapset mukana näissä ulko harrastuksissa ja vaimo nauttii omasta ajasta myös "kotitöitä" tehden. En todellakaan ala tänne luettelemaan mitä muuta teen yhteisen kotimme hyväksi, koska tuskin kaikki aina tasan menee , mutta jos tämä toimii meillä näin niin olkaamme onnellisia. En myöskään kellota vaimoni tekemisiä vaan nauttikoon vapaastaan miten haluaa. Olisi mukavaa saada kaikkien valittajien puolisoiden vastikkeetkin tänne luettavaksi, koska kovin  mustavalkoinen kuva muodostuu näistä itkuvirsistä. Nyt tuntuu koiran ajo lähenevän, joten täytyy lopettaa tämä netissä kikkailu ja keskittyä muuhun josko pääsis rouvalle jänispaistia valmistaan. PS: terkkuja kotiin rakkaalle, jos sohvalla surffailet näitä kitinöitä lukien.

Vau, kyllä käy kateeksi sun vaimoas. Ajatella, että sillä on omaa aikaa samalla, kun se tekee kotitöitä! Voiko olla rakastavampaa puolisoa kuin mies, joka vie lapset ulos, jotta vaimo saa ihan omalla laatuajallaan laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, imuroida, luututa...

Kyllä sun vaimon täytyy nyt tarjota sulle samanlaista laatuaikaa ja lähteä lasten kanssa vaikka ulos syömään, elokuviin tai kylpylään. Saat sinä sitten sitä ihanaa omaa aikaa kotiaskareiden parissa, eihän ole reilua että vaimos nauttii moisesta edusta ihan yksin ja sinä jäät paitsi!

Huhuu metsäMIEHEN vaimo, tässä sulle ilmainen vinkki, miten voit hemmotella rakastasi!

Totta olet täysin oikeassa. Otan neuvostasi opikseni ja kun vaimo lähtee johonkin kuten syömään, elokuviin jne. Laitan sille lapset mukaan enkä tunge seuraksi, jotta saa nauttia laatuajastaan täysin rinnoin ilman häiritsevää osaa perheestään. Vaimoni tulee varmasti riemastumaan tästä uudesta järjestyksestä.

Tietenkään et sitten unohda sitä omaa laatuaikaosuuttasi kotitöiden parissa, ethän? Takaan, että vaimo on ikionnellinen palatessaan tyytyväisten lasten kanssa puhtauttaan kiiltävään kotiin valmiin ruuan ääreen. (Ethän kuvittele, että vaimo hoitaa tiskit? Totta kai sinä sen verran voit taloustöistä tehdä, kun olet saanut viettää yksiksesi omaa aikaa tuntikausia!)

Luonnollisesti!!. Hyvä että ollaan samalla aaltopituudella tässä asiassa.

No totta kai, jos miehekkäästi ja vastuullisesti hoidat oman osuutesi kotitöistä. :)

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla vähemmistössä, mutta meillä mies siivoa enemmän. Emme asu omakotitalossa, joten ulkotöitä ei ole. Mies siis imuroi, tiskaa, vie roskia yms paljon enemmän kuin minä. Hän on tosin ruotsalainen, että ehkä tässä on joku ero. Hän vain pitää siistimmästä kodista ja minä en niin paljon välitä - en toki täysin irtisanoudukaan, kun haluan, että toisella on myös hyvä mieli yhteisestä kodista. 70% kodinpidosta hoitaa siis meillä mies, mutta kaveriperheisiin verrattaessa olemme selkeä vähemmistö.

Minulla kanssa Ruotsissa syntynyt tosin sukujuuriltaan suomalainen mies ja meillä ei riidellä kotitöistä tai lasten hoidosta. Kumpikin tekee osansa ja miehellä on korkeampi siisteystaso kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mies alkoi valittaa, että olisi muka sinun vuorosi pestä sauna, mikset vastannut siihen, että sehän sopii hyvin ja huomauttanut samalla, että miehen vuoro onkin sitten vaihtaa lakanat, käydä kaupassa, laittaa ruoka, pestä vessat, imuroida ja pistää pyykit narulle. En käsitä, miten nielet tuollaista. Millä verukkeella mies muka ei tee noita hommia? Käske tekemään, koska sinä hoidit viimeksi.

"Käske tekemään"? Ihan kuin jollekin palkolliselle puhuttaisiin, kas kummaa jos ei ole sydämestään sitoutunut.

Hahahaa, alapeukkuja satelee...?! Mites teillä alapeukuttajilla se puolisoiden Käskyttäminen, homma hanskassa näemmä? Aika pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin: muuta pois makuuhuoneesta, tee jostain toisesta huoneesta omasi (ei tarkoita, että seksi loppuisi!). Silloin sinulla on oma pesäkolo, jossa voit olla niin siisti kuin haluat.

Lopeta miehen pyykkien peseminen, ruuanlaitto miehelle, miehen jälkien siivoaminen. Kun saat näistä huomautuksen, niin hymyile iloisesti ja totea, että opettelet ottamaan rennommin. Et syyllistä, et valita, et ryhdy pyykinpesuun vaan ainoastaan sanot, että opettelet tätä juttua.

Pudota omaa siisteystasoasi. Mieti, minkä huoneen haluat olevan aina siisti ja huolehdi siitä mukisemata. Mutta esimerkiksi eteisen voi jättää ihan hyvin pyörremyrskyn valtaan. Kun tulee vieraita, naura itsellesi ja sano, että vuorokaudessa on niin vähän tunteja, siisti eteinen ei tällä viikolla mahtunut aikatauluihin. Anna miehen nalkuttaa (ne tekee sitä mielellään vieraiden kuullen) ja iske sitten: totta, sinä kuulustelit lasten läksyjä ja mies meni salille, kumpikaan  ei ehtinyt siivoamaan. Anna vieraiden tehdä itse päätelmänsä.

Kun se puukuorma tulee pihaan, lastaa lapset autoon ja muistuta, että olet sopinut meneväsi siskolle/serkulle/mihin tahansa juuri silloin, miksi mies on sen unohtanut. Ja lähde!

Tämä kaikki sillä oletuksella, että ensin olet yrittänyt puhua miehen kanssa, mutta hän ei suostu kuuntelemaan.

Kertakäyttöastiat muulle perheelle on kätevä ratkaisu, jos sinusta on hankala jättää miehen tiskit lojumaan, kun laitat muiden tiskit koneeseen.

Passiivis-aggressiivisuus, tuo parisuhteen pettämätön pelastaja!

No mitäs ehdotat tilalle? Jos kerran keskustelu ei auta. Lyöminen? Nalkuttaminen? Mikä?

". Mies taas on sitä mieltä, että olen rasittava marttyyri ja valitan tyhjästä ja mun pitäisi ottaa rennommin ja jättää tekemättä jos ei huvita, kuten hänkin jättää."

No, sitten kannattaa noudattaa tätä ohjetta. Hoida ruoat vain sinulle ja lapsille, tiskaa vain ne tiskit joita te käytätte, lisäksi autat tietty lapsia läksyissä yms.

Jos mies kiukkuaa kun ei ruokaa ole, nii totea tyynesti viimein lopettaneesi marttyroinnin ja alkaneesi jättää ruoat tekemättä, kun ei enää huvita tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin: muuta pois makuuhuoneesta, tee jostain toisesta huoneesta omasi (ei tarkoita, että seksi loppuisi!). Silloin sinulla on oma pesäkolo, jossa voit olla niin siisti kuin haluat.

Lopeta miehen pyykkien peseminen, ruuanlaitto miehelle, miehen jälkien siivoaminen. Kun saat näistä huomautuksen, niin hymyile iloisesti ja totea, että opettelet ottamaan rennommin. Et syyllistä, et valita, et ryhdy pyykinpesuun vaan ainoastaan sanot, että opettelet tätä juttua.

Pudota omaa siisteystasoasi. Mieti, minkä huoneen haluat olevan aina siisti ja huolehdi siitä mukisemata. Mutta esimerkiksi eteisen voi jättää ihan hyvin pyörremyrskyn valtaan. Kun tulee vieraita, naura itsellesi ja sano, että vuorokaudessa on niin vähän tunteja, siisti eteinen ei tällä viikolla mahtunut aikatauluihin. Anna miehen nalkuttaa (ne tekee sitä mielellään vieraiden kuullen) ja iske sitten: totta, sinä kuulustelit lasten läksyjä ja mies meni salille, kumpikaan  ei ehtinyt siivoamaan. Anna vieraiden tehdä itse päätelmänsä.

Kun se puukuorma tulee pihaan, lastaa lapset autoon ja muistuta, että olet sopinut meneväsi siskolle/serkulle/mihin tahansa juuri silloin, miksi mies on sen unohtanut. Ja lähde!

Tämä kaikki sillä oletuksella, että ensin olet yrittänyt puhua miehen kanssa, mutta hän ei suostu kuuntelemaan.

Kertakäyttöastiat muulle perheelle on kätevä ratkaisu, jos sinusta on hankala jättää miehen tiskit lojumaan, kun laitat muiden tiskit koneeseen.

Passiivis-aggressiivisuus, tuo parisuhteen pettämätön pelastaja!

No mitäs ehdotat tilalle? Jos kerran keskustelu ei auta. Lyöminen? Nalkuttaminen? Mikä?

Juurihan täällä oli ketju, jonka mukaan miehen patistelu ottamaan enemmän osaa kotitöihin on pelkkä nalkuttamista ja nalkuttaminen on täysin saatanasta.

Että varmaan tämä lainaamasi kaverin mielestä ap:n pitäisi vaan mukisematta jatkaa samalla linjalla, miehen toimiessa vapaamatkustajana.

Mutta suosittelen itsekin tuota, että jättää vastedes tekemättä ne kotityöt, joista mies hyötyy. Jos miehen arvostus siihen, että ap pesee hänen pyykkinsä ja tiskaa tiskinsä ja hoitaa ruokaa nassun eteen, on sitä luokkaa että tuhahdetaan "marttyroinnista" niin todellakin pitää pistää mies itse pesemään vaatteensa ja hoitamaan itse itselleen ruoat jne.

Vierailija kirjoitti:

Eli olemme lapsiperhe ja sekä minä että mies käymme kokopäivätyössä n. 8 h päivässä ma - pe.

Mun keskimääräiset kotityöt viikon ajalta:

- talon imurointi (noin 220 neliötä)

- vessojen pesu (2 vessaa)

- ruoanlaitto joka päivälle (joskus syödään edellisen päivän ruokaa tai jotain nopeaa)

- pyykkihuolto kokonaisuudessaan

- tiskeistä noin 90 %

- yleinen järjestely yhdessä lasten kanssa

- isot ruokaostokset

- lasten hankinnat (vaatteet, lahjat ym.)

- lahjojen osto kummilapsille, jouluksi, omille lapsille, sukulaisten ja ystävien juhliin

- kaikista pihatöistä noin 40 %

- lakanoiden vaihdot ym.

- Lasten läksyjen autteluista ja kokeisiin kyselyistä noin 80 % (mies hoitaa niistä noin 20 %)

- Lasten harrastuskuskailuista noin 70 %

Miehen hommat:

- takan lämmitys noin 70 %:sti (mulla noin 30 %)

- lumityöt noin 90 %.sti

- auton huolloista noin 60 % (itse hoidan loput 40 %)

- käy silloin tällöin, kerran - pari viikossa ostamassa kaupasta esim. maitoa tai muuta kotoa puuttuvaa

- saunan pesu noin joka toinen vuosi

Tuntuu, että itse raadan hikihieverissä ja en ehdi juuri muuta kuin lasten kanssa olla, tehdä kotitöitä ja palkkatyötäni ja loppuaika menee väsyneenä makoillessa. Mies taas on sitä mieltä, että olen rasittava marttyyri ja valitan tyhjästä ja mun pitäisi ottaa rennommin ja jättää tekemättä jos ei huvita, kuten hänkin jättää. Mies käy salilla, tapaa aktiivisesti ystäviään jne. Itse koen, etten jaksa sellaista enää lastenhoidon, palkkatyön ja kotitöiden päälle. Miehen mielestä olen saamaton ja mun pitäisi yhtälailla ottaa ja mennä harrastuksiin ym.

=(

No, odotan innolla palstamammojen tuomioita tilanteestamme?

En ymmärrä motiiviasi. Mitä sillä on väliä kuka ne hommat tekee vaan että ne tulee tehtyä. Itsellä ei tulisi mieleenkään laskea kumpi tiskaa tai kumpi vaihtaa auton renkaat. Kotityöt nyt on niitä mitä ne on ja tehtävähän ne on. Ennen teen itte vaikka kaikki ennen kuin alan kuluttamaan enerkiaani siihen että murehdin kumpi tekee vähemmän tai enemmän. Johan siinä kärsii kohta koko perheen ilmapiirikin. Se on asenne kysymys ei sen kummempaa. Järjetöntä sanon minä.  (olen muuten nainen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olemme lapsiperhe ja sekä minä että mies käymme kokopäivätyössä n. 8 h päivässä ma - pe.

Mun keskimääräiset kotityöt viikon ajalta:

- talon imurointi (noin 220 neliötä)

- vessojen pesu (2 vessaa)

- ruoanlaitto joka päivälle (joskus syödään edellisen päivän ruokaa tai jotain nopeaa)

- pyykkihuolto kokonaisuudessaan

- tiskeistä noin 90 %

- yleinen järjestely yhdessä lasten kanssa

- isot ruokaostokset

- lasten hankinnat (vaatteet, lahjat ym.)

- lahjojen osto kummilapsille, jouluksi, omille lapsille, sukulaisten ja ystävien juhliin

- kaikista pihatöistä noin 40 %

- lakanoiden vaihdot ym.

- Lasten läksyjen autteluista ja kokeisiin kyselyistä noin 80 % (mies hoitaa niistä noin 20 %)

- Lasten harrastuskuskailuista noin 70 %

Miehen hommat:

- takan lämmitys noin 70 %:sti (mulla noin 30 %)

- lumityöt noin 90 %.sti

- auton huolloista noin 60 % (itse hoidan loput 40 %)

- käy silloin tällöin, kerran - pari viikossa ostamassa kaupasta esim. maitoa tai muuta kotoa puuttuvaa

- saunan pesu noin joka toinen vuosi

Tuntuu, että itse raadan hikihieverissä ja en ehdi juuri muuta kuin lasten kanssa olla, tehdä kotitöitä ja palkkatyötäni ja loppuaika menee väsyneenä makoillessa. Mies taas on sitä mieltä, että olen rasittava marttyyri ja valitan tyhjästä ja mun pitäisi ottaa rennommin ja jättää tekemättä jos ei huvita, kuten hänkin jättää. Mies käy salilla, tapaa aktiivisesti ystäviään jne. Itse koen, etten jaksa sellaista enää lastenhoidon, palkkatyön ja kotitöiden päälle. Miehen mielestä olen saamaton ja mun pitäisi yhtälailla ottaa ja mennä harrastuksiin ym.

=(

No, odotan innolla palstamammojen tuomioita tilanteestamme?

En ymmärrä motiiviasi. Mitä sillä on väliä kuka ne hommat tekee vaan että ne tulee tehtyä. Itsellä ei tulisi mieleenkään laskea kumpi tiskaa tai kumpi vaihtaa auton renkaat. Kotityöt nyt on niitä mitä ne on ja tehtävähän ne on. Ennen teen itte vaikka kaikki ennen kuin alan kuluttamaan enerkiaani siihen että murehdin kumpi tekee vähemmän tai enemmän. Johan siinä kärsii kohta koko perheen ilmapiirikin. Se on asenne kysymys ei sen kummempaa. Järjetöntä sanon minä.  (olen muuten nainen)

Ponttipa nyt on siinä, että jos toinen hoitaa työtä työn perään (palkkatyön lisäksi kotityöt + lasten läksyissä auttamiset) ja toinen nautiskelee palkkatöiden jälkeen harrastuksistaan, niin siinä aika helvetin iso epäsuhta. Lopultahan tuo kuvio tulee päättymään siihen, että vaimo laittaa väsyneenä ja kyllästyneenä eropaperit menemään. Ei se parisuhde vaan toimi niin, että toinen on työorja ja toinen nauttii valmiista pöydästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme taas modernin feministinaisen ongelmien ytimessä: kotityöt pitäisi jakaa 50/50, muuten ukossa mättää.

No, todellakin mättää! Ei tarvitse edes olla moderni feministinainen, että ymmärtää kuinka väärin se on, jos toinen pääsee paljon helpommalla YHTEISESSÄ kodissa. Eri juttu, jos toinen olisi kotona (oli se sitten nainen tai mies), mutta jos molemmat käyvät töissä ja tuovat leivän pöytään, niin todellakin kotityöt 50-50!

Väitän, että tarvitsee. Esim. japanilaispareista vain kuudessa prosentissa päästään tuohon suhdelukuun.

no muuta sitten japaniin