Miksi vanhemmat ihmiset ovat niin pihejä?

Sattumaako, että kuluissa pihtaavilla on omaisuutta?

Jossain vaiheessa elämää hyvin moni tajuaa, että uusi auto, uusi puhelin ja uudet hienot vaatteet eivät tuo heille mitään sisältöä elämäänsä. Päin vastoin niiden hankkiminen on vaivalloista vieden aikaa mukavimmilta asioilta.

En tiedä ketään mainitsemillasi kriteereillä. Ei se nykypäivän kaikki tuhlattu jo ennen liksa päivää myöskään järin viisasta ole. Onhan tuossa se ettei rahaa kerry jos heti tuhlaa kaikki.

Vanha sananlasku: jos on paikka paikan päällä on markka markan päällä.

En tiedä, en ole koskaan kuullut että joku olisi kutsunut vanhempia pihveiksi. Kai ne on sitten niin kypsiä

Varmaan siksi, että ovat ymmmärtäneet tavaran vähäisen merkityksen ihmisen - varsinkin vanhuksen - onnellisuudelle. Joidenkin kohdalla voi olla syy se, että ovat eläneet myös 1930-luvun pula-ajan ja muistavat, millaista se aika oli. Säästävät nk pahan päivän varalle. Veikkaan kuitenkin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. 

Siksihän niillä on tilillä rahaa ja muuta varallisuutta kun ovat eläneet tulojensa mukaan tai siis reilusti alle.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että helvetillinen riesa alkaa vaihtamaan esim puhelinta. Nytkin mennyt kohta viikko eikä uudella puhelimella pääse verkkopankkiin eikä mihinkään sivustolle johon pitää pankkitunnukset olla, koska pitää odottaa postissa tulevaa pin koodia että saa sovelluksen toimimaan!! Nyt on vuosi 2023!!!

Ja olen saman pankin asiakas ollut kymmeniä vuosia.

Toimii myös toisin päin. Persaukiset hassaavat heti vähät rahansa, jos jostain onnistuvat saamaan yhtään extraa, muotivaatteisiin/aurinkolaseihin, autoon/höpöhöpöön, näyttääkseen rikkaammalta. Ja taas on tili tyhjä.

Säästäminen on oikeasti koukuttavaa. Se on kuin joku peli ja siitä saa kiksit kun siinä pärjää. En minä ainakaan saa materiasta samaa fiilistä.

Nuoret haluavat kaikkea uutta ja uusi menee vanhaksi äkkiä ja sitten taas uutta. Kun ikää kertyy, se ei enää ole tärkeää ja ajan käsityskin muuttuu. 20 vuotta vanha auto ei enää tunnu kovin vanhalta ja tietotekniikassa vaatimukset on pieniä, kunhan laskut saa maksettua ja sähköposti toimii, ehkä lehden luettua. Onko se piheyttä, jos ei osta itselleen jatkuvasti uutta? Voihan se olla jotain muutakin, etenkin jos ei halua uutta. En ole mielestäni pihi, jos en osta jotain kallista, mitä en halua. Olen ehkä silloin pihi, jos en osta jotain, mitä tarvitsen, mutta en raaski hinnan takia ostaa, vaikka ostaminen olisi rahallisesti mahdollista.

Eipä tuollaisia järjen ihmisiä juurikaan ole. Melkein kaikki haluavat vain kuluttaa niin paljon kuin ehtivät.

Kotini ja kaikki tavarat ovat kulahtaneita. En uusi enää mitään kun kohta 80 mittarissa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret haluavat kaikkea uutta ja uusi menee vanhaksi äkkiä ja sitten taas uutta. Kun ikää kertyy, se ei enää ole tärkeää ja ajan käsityskin muuttuu. 20 vuotta vanha auto ei enää tunnu kovin vanhalta ja tietotekniikassa vaatimukset on pieniä, kunhan laskut saa maksettua ja sähköposti toimii, ehkä lehden luettua. Onko se piheyttä, jos ei osta itselleen jatkuvasti uutta? Voihan se olla jotain muutakin, etenkin jos ei halua uutta. En ole mielestäni pihi, jos en osta jotain kallista, mitä en halua. Olen ehkä silloin pihi, jos en osta jotain, mitä tarvitsen, mutta en raaski hinnan takia ostaa, vaikka ostaminen olisi rahallisesti mahdollista.

Mä just tänään Cittarissa kauhistelin paistinpannujen hintoja. Mietin pitkään, ostanko vai en. Kyllä tolla vanhalla pannulla vielä voi ruokaa laittaa, mutta onhan se aika kulahtanut. Löytyi sitten Cittarista paistinpannuja, joihin sai plussakortilla 40% alennuksen. Ilman tuota alennusta olisin jättänyt ostamatta. Ehkä olen pihi, ehkä en, mutta .....

Raha tuo turvaa myös (ja erityisesti) vanhuudessa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret haluavat kaikkea uutta ja uusi menee vanhaksi äkkiä ja sitten taas uutta. Kun ikää kertyy, se ei enää ole tärkeää ja ajan käsityskin muuttuu. 20 vuotta vanha auto ei enää tunnu kovin vanhalta ja tietotekniikassa vaatimukset on pieniä, kunhan laskut saa maksettua ja sähköposti toimii, ehkä lehden luettua. Onko se piheyttä, jos ei osta itselleen jatkuvasti uutta? Voihan se olla jotain muutakin, etenkin jos ei halua uutta. En ole mielestäni pihi, jos en osta jotain kallista, mitä en halua. Olen ehkä silloin pihi, jos en osta jotain, mitä tarvitsen, mutta en raaski hinnan takia ostaa, vaikka ostaminen olisi rahallisesti mahdollista.

Mä just tänään Cittarissa kauhistelin paistinpannujen hintoja. Mietin pitkään, ostanko vai en. Kyllä tolla vanhalla pannulla vielä voi ruokaa laittaa, mutta onhan se aika kulahtanut. Löytyi sitten Cittarista paistinpannuja, joihin sai plussakortilla 40% alennuksen. Ilman tuota alennusta olisin jättänyt ostamatta. Ehkä olen pihi, ehkä en, mutta .....

Mikään pihi et ole, jos ostat jotain CM-kurapannuja. Satsaat kerran valurauta- ja hiiliteräspannuun, niin sun ei tarvitse uusia ostaa 40 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Säästäminen on oikeasti koukuttavaa. Se on kuin joku peli ja siitä saa kiksit kun siinä pärjää. En minä ainakaan saa materiasta samaa fiilistä.

Juuri näin. Lisäksi on oppinut siihen, että pahan päivän varalle on hyvä olla jotain - ja itse asiassa myös sen varalle, että jos haluttaa tehdä jotain hintavaa, on siihen varaa. Esimerkiksi tehdä vain extempore joku pikku matka. Elämyksistä saa nykyään paljon enemmän iloa kuin tavarasta. Roina on vain perikunnan riesa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret haluavat kaikkea uutta ja uusi menee vanhaksi äkkiä ja sitten taas uutta. Kun ikää kertyy, se ei enää ole tärkeää ja ajan käsityskin muuttuu. 20 vuotta vanha auto ei enää tunnu kovin vanhalta ja tietotekniikassa vaatimukset on pieniä, kunhan laskut saa maksettua ja sähköposti toimii, ehkä lehden luettua. Onko se piheyttä, jos ei osta itselleen jatkuvasti uutta? Voihan se olla jotain muutakin, etenkin jos ei halua uutta. En ole mielestäni pihi, jos en osta jotain kallista, mitä en halua. Olen ehkä silloin pihi, jos en osta jotain, mitä tarvitsen, mutta en raaski hinnan takia ostaa, vaikka ostaminen olisi rahallisesti mahdollista.

Mä just tänään Cittarissa kauhistelin paistinpannujen hintoja. Mietin pitkään, ostanko vai en. Kyllä tolla vanhalla pannulla vielä voi ruokaa laittaa, mutta onhan se aika kulahtanut. Löytyi sitten Cittarista paistinpannuja, joihin sai plussakortilla 40% alennuksen. Ilman tuota alennusta olisin jättänyt ostamatta. Ehkä olen pihi, ehkä en, mutta .....

Mikään pihi et ole, jos ostat jotain CM-kurapannuja. Satsaat kerran valurauta- ja hiiliteräspannuun, niin sun ei tarvitse uusia ostaa 40 vuoteen.

No minusta lähes 100€ paistinpannusta on aivan järjetön summa. Ja mitä mä teen 40 vuoden päästä paistinpannulla? Jos nyt jostaisn syystä sattuisin elämään 102-vuotiaaksi, niin tuskin mä olisin pitkään aikaan enää itse kokkaillut. 

Niin säästäväisyys kuin tuhlailevaisuus ovat luonteenpiirteitä, ei niistä pääse eroon oli rahaa paljon tai vähän. Molemmat saavat nautintoa tyylistään, tosin tuhlareille siitä koituu helposti ongelmia, säästäväiselle ei. Itse en kaipaa kumpaakaan luonteepiirrettä itselleni.

Ainakin me suuret ikäluokat olemme tottuneet säästämään ns. pahan päivän varalle. Esimerkiksi puhelimeni täytti juuri 10 vuotta ja sen simkortti täyttäisi ensi vuona 20, jos se vielä silloin toimisi 4 G verkossa.

Vierailija kirjoitti:

Kotini ja kaikki tavarat ovat kulahtaneita. En uusi enää mitään kun kohta 80 mittarissa.

Minä olen 10 vuotta nuorempi, mutta sama periaate👍

Tuskin kaikki sentään. Paljonhan niitä on aivan varattomiakin vanhuksia.