Lue keskustelun säännöt.
Mitä elämän perusasioita sinulle ei opetettu kotona?
Kommentit (185)
Muakaan ei opetettu taloudelliseksi. Sossun paperit opetettiin vaan täyttämään ja mitä tukia mistäkin haettiin.
Ihan perus duunari minusta kuitenkin tuli. Kesti muutama vuosi irrottautua sossu ja velkakierteestä. Sen jälkeen olen pitänyt huolen, että pärjään omillani enkä ole täysin riippuvainen tuista. Luottotiedot on kunnossa.
Omille lapsille olen opettanut raloudenpitoa. Osaavat säästää ja tuhlata harkiten. Kun vähän aikaa sitten ostettiin isompi auto, niin lapset sai olla mukana lainojen kilpailuttamisessa. Kävimme myös pankissa yhdessä. Kerroin paljon mikäkin laina milläkin takaisinmaksusuunnitelmalla maksaa jne. Näin uskon lasten oppivan perusasiat: lainat ei ole ilmaista rahaa. Niitä haetaan harkiten ja tarpeeseen. Säästöjä pitää aina olla eikä tiliä koskaan vedetä nollille. Joskus joutuu kiristämään vyötä, että voi vähän pitää hauskaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, että omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Mm. pääsemään hyviin töihin.
Meillä "kunnon" töitä olivat kaikki duunarihommat kassat, raksat jne. Ja jo esim. toimistotyöt(!) olivat niitä vähän "parempien" ihmisten hommia. Yrittäjät olivat rikkaita riistäjiä jne
this is it kirjoitti:
Että jokainen ihminen on erilainen, sekä sosiaalisuutta. Piti tulla koulusta suoraan kotiin, kavereita ei saanut tuoda eikä kavereille mennä. Nuorena sitten heitin läppää ties kelle ja aloin huomaamaan ettei ne uppookkaan kaikkiin. Sosiaaliset taidot on mulla tosi huonot ja nykyään mökötän kotona kun ihmisten keskelle meno aiheuttaa paniikkikohtauksen.
Mulla sama! Äiti luuli tekevänsä mulle palveluksen kun eristi mut koko muusta maailmasta, koulua pidemmälle ei tarvinnut mennä ja kukaan ei kuulemma ollut mulle hyvää seuraa. Sit nykyään ihmettelee ku en oo niin hyvä saamaan uusia kavereita, no ehkä ku ei oo tullut harjoteltua sellasta.. Kovasti huvittais mennä kaikkiin yliopiston tapahtumiin mukaan mut ahdistaa ajatuskin kun ihmiset ei tiiä mite mun kans ollaan ku oon nii sisäänpäinkääntynyt -.-
Vierailija kirjoitti:
Koen saaneeni aika lailla kaiken mitä voin. Olen kyllä epäonnistunut, mutta se on ihan omaa syytä. Vanhemmat tekivät parhaansa, se on 100% varmaa. Jos nyt jostain voi purnata niin..
-Äiti ei pessyt vaatteitani/opettanut itseäni tarkkailemaan tätä. Tai pesi, mutta harvoin. Tästä syystä esim. 12-vuotiaana kun murrosikä alkoi (ja se oli paha), haisin koulussa. Hävettää yhä. Joskus 15-vuotiaana yksi kaveri sanoi aidosti välittäen, että välillä haisen hielle. Nykyään olen neuroottinen puhtausasioissa. En voi mennä kahta päivää peräkkäin samoissa vaatteissa.
-Äiti ei opettanut pesemään meikkejä. Minulle ei tullut 13-vuotiaana mieleenkään, että ne pitää pestä. Minulla oli kammottava akne jota suttasin äidin epäsopivalla peitevoiteella itku kurkussa piloon. Voi huhhuh, sitten nukuin se paska naamassa. Ihan pahaa tekee. Lopulta äoti vei ihotautilääkärille, joka kysyi millä pesen meikit (en kehdannut sanoa etten millään niin valehtelin etten muista). Olen ihonhoitoonkin liittyen neuroottinen nykyään :D
-Äidillä ei valitettavasti ole normaalia käsitystä, mitä vaatteita ihmiset pitävät. Sain kuulla pitkään ivaa vaatteistani. En oikein vieläkään osaa pukeutua.
-Ehkä pahin on se, ettei minua opetettu millään tavoin puollustautumaan kiusaamista vastaan. Tai kertomaan ongelmista. Yleensä reaktio oli vain suuttuminen kun kerroin jotain mitä olin mokannut. Kuuntelin monttu auki, kun lukiokaveri kertoi äidilleen puhelimessa hukanneen avaimensa. Mä en yksinkertaisesti olisi voinut tehdä sitä. En vaan olisi. Piste. Mutta niin, tohon kiusaamiseen... Olin sen kanssa täysin yksin. Korkeintaan äiti näki mussa vikaa "mikset mee vaan porukkaan? Tarviiko sitä aina nöyristellä?" jne. Näki sen mun asenneongelmana.
Oikeastaan olen aina ollut yksin. Uranvalinnan, koulun, kavierien suhteen.. Äiti uppoutunut siihen omaan maailmaansa ja katsonut tuntikausia telkkaria. Jos ikinä omia lapsia saan, varmasti opetan edes ns. perusasiat naiseudesta ja huolehdin hiusten/vaatteiden/naaman puhtaudesta.
Entäs isäsi? Mainitset viestin alussa vanhemmat, mutta jatkossa vain äitisi teki väärin.
Niin ja opettiko äitisi sinut meikkaamaan, muttei pesemään niitä meikkejä pois?
Sitä, että älä ala koskaan äitipuoleksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opetettu mitään sosiaalisia taitoja. Juhlat ja vierailutilanteet ovat yhä minulle hirveitä, ja välttelen niitä kuin ruttoa. En saanut osallistua kotitöihin, enkä laittaa ruokaa. Kotona kuitenkin huudettiin joka ikinen päivä siitä, kun en tehnyt mitään, mutta kaikki olisi pitänyt osata ilman että olisi edes suurinpiirtein neuvottu. Tee siinä sitten, ja saa huudot niskaasi väärin tekemisestä. Siksi en lopulta enää uskaltanut yrittääkään.
Nyt tajusin, etten ole koskaan keittänyt perunoita. Olen 24-vuotias. Pyykkikonetta opettelin käyttämään vasta kun muutin omilleen 18-vuotiaana. Raha-asiat opin hoitamaan, kun katsoin vierestä vanhempien velkakierteeseen joutumisen ja luottotietojen menetyksen. Enpä ainakaan toista samoja virheitä ja olen tarkka rahasta.
Sitä että lakanat ja vaatteet pitäisi joskus vaihtaa ja pestäkin. Kun muutin opiskelukaverin kanssa samaan kämppään niin olin ihan ihmeissäni kun hän vaihtoi farkut parin päivän välein ja lakanat kerran viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mausteiden käyttöä ruuanlaitossa. Ylipäätään ruoanlaitto kotonani oli luokkaa "valmismarinoidut kanankoivet uuniin ja perunamuusi siihen kylkiäiseksi". Kasviksia ei juurikaan syöty, tosi harvoin jotain lehtisalaattia ja tomaattia. Karkkia ja muita herkkuja sai mussuttaa vaikka joka päivä, ja minähän mussutin :( Sosiaaliseen kanssakäymiseen ei kannustettu.
Vierailija kirjoitti:
Sitä että lakanat ja vaatteet pitäisi joskus vaihtaa ja pestäkin. Kun muutin opiskelukaverin kanssa samaan kämppään niin olin ihan ihmeissäni kun hän vaihtoi farkut parin päivän välein ja lakanat kerran viikkoon.
Pakko ihan mielenkiinnosta kysyä näin yleisesti kun tässäkin ketjussa on ollut muutama näitä keiden kodissa ei pesty pyykkiä tai oli huono yleishygienia, että minkä vanhemmat laittoi syyksi sille pyykkien pesemättömyydelle tai suihkussa käymisen kieltämiselle/tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoanlaittoa. Sitä että einesruoat ei ole oikeaa kotiruokaa.
Siis oikeasti haloo. Ei mullekaan ole opetettu kädestä pitäen mitään kotitöitä. Tiesin kuitenkin mitä äiti teki keittiössä ja miten käytti pyykkikonetta, kun näin mitä hän teki. Kotitaloustunnilla 7. Luokalla opin paljon. Kotoa muutin 18 vuotiaana. Ruoanlaitto on tullut opittua ihan kirjaston kirjoista ja tvn kokkiohjelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opin kyllä peruskäytöstavat, kohteliaisuuden, toisten huomioimisen, asianmukaisen pukeutumisen yms., mutta en esim. sitä, miten toimitaan päivällisellä tai illallisella ja miten toimitaan junassa tai lentokentällä. Tietynlainen etiketti jäi oppimatta, koska vanhemmat ovat pienituloisia duunareita, joiden elämä on aika arkista. Asuimme maalla ja matkustelimme vain kotimaassa omalla autolla. Olin tosi ujo teininä ja vielä sen jälkeenkin, ja moni tilanne olisi ollut helpompi, jos minulla olisi ollut kokemuksen tuomaa itseluottamusta ja varmuutta toimia em. tilanteissa.
Lensin aiemmin kuin yh-äitini, enkä muista että lentokentällä olisi ollut tuolloin 70-luvulla mitään ongelmaa. Sen sijaan nyt saatan kysyä neuvoa aikuisilta lapsistani ulkomailla yhteisillä matkoilla, kun kaikki lippujutut pitää eri maiden kentillä hoitaa ite.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti haloo. Ei mullekaan ole opetettu kädestä pitäen mitään kotitöitä. Tiesin kuitenkin mitä äiti teki keittiössä ja miten käytti pyykkikonetta, kun näin mitä hän teki. Kotitaloustunnilla 7. Luokalla opin paljon. Kotoa muutin 18 vuotiaana. Ruoanlaitto on tullut opittua ihan kirjaston kirjoista ja tvn kokkiohjelmista.
Niin mutta noissa perheissä joissa lapset ei oppineet noita asioita ei yleenä yksinkertaisesti vaan tehty niitä kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että lakanat ja vaatteet pitäisi joskus vaihtaa ja pestäkin. Kun muutin opiskelukaverin kanssa samaan kämppään niin olin ihan ihmeissäni kun hän vaihtoi farkut parin päivän välein ja lakanat kerran viikkoon.
Pakko ihan mielenkiinnosta kysyä näin yleisesti kun tässäkin ketjussa on ollut muutama näitä keiden kodissa ei pesty pyykkiä tai oli huono yleishygienia, että minkä vanhemmat laittoi syyksi sille pyykkien pesemättömyydelle tai suihkussa käymisen kieltämiselle/tms?
Meillä ei kielletty käymästä suihkussa, mutta olen itse saanut opetella että suihkussa _voi_ käydä niin usein ettei välillä ole tukka rasvassa.
Lapsuudenkodissa lakanoita ei tasan vaihdettu kerran viikossa, veikkaisin että saattoivat olla päälle kuukaudenkin käytössä. Olen nykyisinkin aika epäsäännöllinen vaihtaja, mutta vaihdan useammin kuin mitä vanhempani tekisivät.
Vanhemmat 40-luvulla syntyneitä ja hygieniakäsitykset heillä siltä ajalta peräisin. Kunnon pesu kerta viikkoon, muutoin mitä nyt korvantaukset huuhdellaan, ja toimiihan se niinkin.
Vatsataudit on meillä aina saatu ulkopuolelta, ruokahygienia heillä hyvä myöskin, eli ovat vain tyyliltään vanhanaikaisia. Ei siihen kuole, tai ei ole kuollut ainakaan vielä ;)
Että joku voi hyväksyä minut ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.
Että ihmissuhteisiin ei lähtökohtaisesti kuulu päihteet ja sekä henkinen että fyysinen väkivalta.
Että voi tarvitessaan pyytää apua eikä ole pakko pärjätä yksin.
Elämä olisi ollut todella helppoa, jos olisi saanut kotoa ns. normaalin elämän mallin.
Ne muiden kaipaamat kotityötaidot kyllä opin hyvin nuorena... Kun ei äidistä tai isästä niitä ollut tekemään.
Lienee ei yllätys, että muutin kotoa pois. Takana paljon päihdeongelmia, sekalaisia irtosuhteita, viisi avoliittoa ja mielenterveysongelmia. Sitä mikä on kerran rikottu, on hankala korjata.
Minä en oppinut kotoa perus purkinavaajan käyttöä. Opin sen eräässä pikaruokaravintolan kesätyöpaikassa 18-vuotiaana. Oli aika nolo kokemus todeta, että en valitettavasti osaa käyttää tätä, voitteko neuvoa. Meillä oli kotona nimittäin sellainen seinässä kiinni oleva vehje, mihin purkin reuna lyötiin ja käännettiin vivusta, jolloin purkki pyöri reunaa pitkin siinä ja kansi aukesi. Ei ollut tullut perus käsikäyttöinen avaaja koskaan vastaan. Milläs sitä olisi oppinutkaan silloin. :-D
Samaten sulaketta en oppinut kotona vaihtamaan/sitä ei opetettu. Onneksi mulla on ihanat vanhemmat, sillä ekan kerran kun sulake paloi ekasta asunnostani, niin soittoa isälle ja vaihdettiin sulake puhelimen välityksellä yhteispelillä.
Monia autoon liittyviä juttuja en myöskään oppinut. Enpä kyllä omista edelleenkään autoa, ettei olisi tarvekaan.
Melkeinpä voisin sanoa että kaikki muut peruselämän asiat tuli kyllä opittua. Meillä pistettiin kyllä lapset aina aika kattavasti osallistumaan kaikkeen touhuun kotona ja maatilalla kun asuttiin, niin oppi tekemään muutakin kuin perus siivous ja kotitöitä.
Että elämä kannattelee kyllä ilman enempiä hermoiluja.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti haloo. Ei mullekaan ole opetettu kädestä pitäen mitään kotitöitä. Tiesin kuitenkin mitä äiti teki keittiössä ja miten käytti pyykkikonetta, kun näin mitä hän teki. Kotitaloustunnilla 7. Luokalla opin paljon. Kotoa muutin 18 vuotiaana. Ruoanlaitto on tullut opittua ihan kirjaston kirjoista ja tvn kokkiohjelmista.
Kysymys oli kotona opituista asioista, ei koulussa 7luokalla tai tvstä opituista asioista
Mistä minä voin tietää mitä siellä keittiössä tapahtuu kun en näe sinne eikä ruoan laitosta kerrottu/puhuttu?
Koen saaneeni aika lailla kaiken mitä voin. Olen kyllä epäonnistunut, mutta se on ihan omaa syytä. Vanhemmat tekivät parhaansa, se on 100% varmaa. Jos nyt jostain voi purnata niin..
-Äiti ei pessyt vaatteitani/opettanut itseäni tarkkailemaan tätä. Tai pesi, mutta harvoin. Tästä syystä esim. 12-vuotiaana kun murrosikä alkoi (ja se oli paha), haisin koulussa. Hävettää yhä. Joskus 15-vuotiaana yksi kaveri sanoi aidosti välittäen, että välillä haisen hielle. Nykyään olen neuroottinen puhtausasioissa. En voi mennä kahta päivää peräkkäin samoissa vaatteissa.
-Äiti ei opettanut pesemään meikkejä. Minulle ei tullut 13-vuotiaana mieleenkään, että ne pitää pestä. Minulla oli kammottava akne jota suttasin äidin epäsopivalla peitevoiteella itku kurkussa piloon. Voi huhhuh, sitten nukuin se paska naamassa. Ihan pahaa tekee. Lopulta äoti vei ihotautilääkärille, joka kysyi millä pesen meikit (en kehdannut sanoa etten millään niin valehtelin etten muista). Olen ihonhoitoonkin liittyen neuroottinen nykyään :D
-Äidillä ei valitettavasti ole normaalia käsitystä, mitä vaatteita ihmiset pitävät. Sain kuulla pitkään ivaa vaatteistani. En oikein vieläkään osaa pukeutua.
-Ehkä pahin on se, ettei minua opetettu millään tavoin puollustautumaan kiusaamista vastaan. Tai kertomaan ongelmista. Yleensä reaktio oli vain suuttuminen kun kerroin jotain mitä olin mokannut. Kuuntelin monttu auki, kun lukiokaveri kertoi äidilleen puhelimessa hukanneen avaimensa. Mä en yksinkertaisesti olisi voinut tehdä sitä. En vaan olisi. Piste. Mutta niin, tohon kiusaamiseen... Olin sen kanssa täysin yksin. Korkeintaan äiti näki mussa vikaa "mikset mee vaan porukkaan? Tarviiko sitä aina nöyristellä?" jne. Näki sen mun asenneongelmana.
Oikeastaan olen aina ollut yksin. Uranvalinnan, koulun, kavierien suhteen.. Äiti uppoutunut siihen omaan maailmaansa ja katsonut tuntikausia telkkaria. Jos ikinä omia lapsia saan, varmasti opetan edes ns. perusasiat naiseudesta ja huolehdin hiusten/vaatteiden/naaman puhtaudesta.