Mitä elämän perusasioita sinulle ei opetettu kotona?

Että tunteita saa osoittaa ja että voin olla juuri sellainen kuin olen. 

Että ruokailun jälkeen aterimet jätetään kello viiden asentoon.

Vierailija kirjoitti:

Että pitää arvostaa myös itseään.

Että ahkeruus ja kiltteys ei saa ihmisiä pitämään susta enempää vaan hyväksikäyttämään sua.

Että pitää osata sanoa ei.

Että itseään ja omiaan pitää puolustaa.

Että vanhemmat eivät ole aina oikeassa.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 13-vuotiaan tytön äitinä huomannut, että millään mitä sanon tai koetan neuvoa, ei ole tytölleni mitään merkitystä. Hän tietää asiat aina paremmin, ja tiuskii jos koitan neuvoa.

Että hankalaa on tämä opastaminen, mutta voihan hän sitten aikuisena syyttää vanhempiaan varmaan tästäkin.

Pitää aloittaa vähän se kodin asioihin mukaan ottaminen ja toisaalta osoittaa myös omalla esimerkillä. Kaikkia neuvoja ei kannata pukea sanalliseen muotoon, ja toisaalta murrosikä on murroksen vaihe, jossa irtaudutaan lapsuuden perheestä... Hienotunteisuutta ja kärsivällisyyttä, ja toisaalta osa virheistä on vaan pakko jokaisen tehdä itse.

.[/quote]

Pitää aloittaa vähän se kodin asioihin mukaan ottaminen.[/quote]

...vähän AIKAISEMMIN siis.

Vierailija kirjoitti:

Mulle opetettiin, että ulkonäöllä ei ole väliä missään ja riittää, että on hyvä asenne ja ihminen on fiksu. Nykyään taas ulkonäöllä on joka suhteen kaikessa yks painavimmasta rooleista, on sitten kyse parisuhdemarkkinoista tai esim. työnhausta.

Samoin, sekä että rahalla ei ole väliä. Ja muita semmoisia valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 13-vuotiaan tytön äitinä huomannut, että millään mitä sanon tai koetan neuvoa, ei ole tytölleni mitään merkitystä. Hän tietää asiat aina paremmin, ja tiuskii jos koitan neuvoa.

Että hankalaa on tämä opastaminen, mutta voihan hän sitten aikuisena syyttää vanhempiaan varmaan tästäkin.

Pitää aloittaa vähän se kodin asioihin mukaan ottaminen ja toisaalta osoittaa myös omalla esimerkillä. Kaikkia neuvoja ei kannata pukea sanalliseen muotoon, ja toisaalta murrosikä on murroksen vaihe, jossa irtaudutaan lapsuuden perheestä... Hienotunteisuutta ja kärsivällisyyttä, ja toisaalta osa virheistä on vaan pakko jokaisen tehdä itse.

Joo, oli 3-vuotiaana hetken kiinnostunut kotitöistä. Se hetki meni ohi äkkiä. Luuletko ettei ole yritetty? Olin itse lapsena suht samanlainen, nyt neljän lapsen äitinä handlaan hommat hyvin.

Hoitaa omat asiansa hyvin, ja on kiinnostunut asioista jotka ovat itselle sillä hetkellä tärkeitä. Onko se jotenkin minun syyni? Tulepa antamaan parempi analyysi.

Ehkä se tärkein: itseluottamus.

ei mua opetettu oikein mitenkään. Äiti on edelelenkin sitä mieltä, että "lapset kasvavat siinä sivussa". Noh,  meisgä lapsista kaikki käyvät tällä hetkellä jossain terapiassa. Kaikki asiat on pitänyt opetella kantapään kautta.

Minulle ei opetettu sitä, että kaikki naiset ulkonäöstä riippumatta saavat parisuhteen. Sama ei päde todella moneen mieheen.

Minäkään en oppinut oikeastaan mitään. Myös mun vanhemmat hermostui kysymyksistä, ja niitähän mulla olisi ollut.

Kaiken olen itse, yleensä vielä kantapään kautta, oppinut. Käytöstavat, juhlaetiketit, sosiaalliset tilanteet. Rahan käyttöä ei opetettu, kuukautisista ei puhuttu mitään (saati seksistä), omasta terveydenhoidosta ja hygienista ei sanaakaan. 

Eikä mua myöskään kannustettu mihinkään. Tulevaisuudesta ei puhuttu, muutama juttu kiellettiin jyrkästi (kielikurssi, vaihto-oppilasvuosi, au-pairiksi meno, ajokortti) saatesanoilla "susta ei siihen ole". Koskaan ei kysytty, mitä haluaisin tehdä isona. Kaikki oletettiin, että osaan itse tai opin koulussa. 

Minusta ei muuten ole olemassa edes rippikuvaa, koska mun vanhemmat ei varanneet sellaiseen aikaa enkä minä itse ymmärtänyt sitä tehdä. 

On varmaan sanomattakin selvää, että olen aika ihmisraunio. Ei musta tosiaan tullut sitten yhtään mitään, kun uskoin ettei musta ole yhtään mihinkään. Senkin olisi edes joku aikuinen voinut sanoa, että älä kuuntele vanhempiasi, ei ole normaalia puhua omalle lapselle noin :(

Perusjutut kyllä opetettiin mutta yhteiskunnan käytännön toimiminen on selvinnyt vasta myöhemmin. Siis se, että jotkin asiat on pelkkää puhetta. "On lottovoitto syntyä suomeen" tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä kun päättäjämme eivät halua puuttua edes ilmeisimpiin ongelmiin ennen kuin kauan sen jälkeen kun olisi pitänyt. Ei aina silloinkaan varsinkin jos kaverit tekee rahaa sillä ongelmalla. 

Keittiöhygieniaa. Meillä oli aina juustot, maidot, voit yms pöydällä usein koko päivän. Muutenkin ruoat kuten makaroonilaatikko nostettiin uuniin (???) kun oli syöty ja uunista päin sitten syötiin vielä useampana päivänä. Monesti unohtui sinne ja kahden viikon päästä sai arvuutella että mikähän on tämä homeinen karvakasa uunissa. Hyhhyh. Ja toimiva jääkaappi kuitenkin löytyi. Vasta yläasteen kotitaloustunnilla sain kuulla että tämä on väärin :D

Samaten sellainen yleinen siisteys. Sitten siivottiin kun kämppä oli ihan kammottava, ehkä n. kerran kuussa tai kahdessa. Sama ongelma on nyt kun asun omillani. Osaan kyllä siivota ja siivoan kunnolla mutta en ole oppinut sellaista päivittäistä kodinhoitoa.

Säästäminen, mutta sen opin kyllä heti kun muutin omilleni.

Vierailija kirjoitti:

Että ei tarvitse välittää tippaakaan muiden mielipiteistä. Olisipa opetettu. Äiti elää edelleen elämäänsä miettien, mitä tästä nyt naapurit ja sukulaisetkin ajattelee.

Mulle onneksi on opetettu, että muiden mielipiteilläkin on väliä, ei ainoastaan omallani. Se on muuten hyvä neuvo, usko pois.

Ruuanlaittoa. Kuukautissuojien käyttöä. Perussiivousta.

Nykyään osaan tehdä moniupuolisesti erilaisia ruokia ja kotikin on siisti. Ja tietysti opin kuukautissuojien käytönkin.

Olin kuopus, ja äiti oli klassinen "lapset kasvattaa toisiaan" "oppii siinä sivussa" -tyyppi.

Kasvoin lapsuuteni katsoen kuvia, videoita jne. siitä, kuinka vanhimpia lapsia oli opetettu pyöräilemään, ratsastamaan, luistelemaan... Mun kanssani ei tehty mitään. Tai siis vanhemmat ei tehnyt. Vanhemmat sisarukset raahasi joskus luistelemaan ja nauroi, kun en osannut. Omia luistimia ei tietenkään ollut, vaan isosiskon vanhat, jotka hiersi.

Nyttemmin olen haistattanut vitut vanhemmilleni. Eipä niitä hirveämmin sekään kiinnostanut.

Oikeasti, älkää hankkiko liikaa lapsia. Kuopus on myös ansainnut jakamattoman huomion joskus.

Ainoastaan kuulen sitä, kuinka äiti on huolissaan esikoisen mustasukkaisuudesta, ja siitä, että hänelle ei ENÄÄ ole aikaa. No, sillä kuopuksella ei koskaan ole ollutkaan mitään jakamatonta huomiota.

Sen ettei esim. tamppoonia saa laittaa vessanpötöstä alas. Itseasiassa äitipuoli piilotti minulta siteet, joten jouduin usein selviytymään kuukautisista yhdellä-kahdella siteellä. Onnistui se jotenkin, kun laitto vessapaperia housuihin, mutta hajua paperi ei poistanut. Niin ja eivät opettaneet, että lasta kuuluu rakastaa ja lasta ei saa hakata. Opin nämäkin vasta myöhemmin. Siivoamisen opin jo neljän vuoden iässä. Ihana lapsuus <3!

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat tarkoittavat hyvää mutta olivat niin etäiset, että en paljoakaan oppinut heiltä.

- Läksyjen luku

- Kuukautiset

- Ruuanlaitto. Poikaystäväni äiti näytti miten makaronilaatikko tehdään, kun pyysin. Olin 19v

- Opiskelu. Pyrin lukioon, koska kaverit olivat menossa sinne, mutta (ja tää hävettää) en tiennyt mitkä ovat kirjoitukset. Sanomattakin selvää, että aineenvalinnat oli päin helvettiä

- Työ. Minulta ei kysytty mitä haluaisin isona tehdä ja miten sen saa. En oikein tiennyt miten toimia lukion jälkeen. Päädyin yliopistoon aivan väärälle linjalle.

- Säästäminen. Aina, jos tarvitsin rahaa, sain sitä. En tiennyt, että kaikki ei saa rahaa "ilmaiseksi" ja en tiennyt, että sitä pitää itse ansaita ja laittaa säästöön. Vieläkin rahankäyttössä on tyhmää huolettomuutta (pappa betalar!) ja tili nollilla viikko ennen palkkaa. Olen 35v.

Plussana: moitteeton käytös sosiaalisissa tilanteissa, etiketti hallussa, tyylikäs.

Mieluummin noita käytännön taitoja olisin oppinut kuitenkin..

Nuo koulutukseen liittyvät asiat selviävät yleensä koulujen pakollisilla ammatinvalinnantunneilla ja henkilökohtaisissa keskusteluissa ohjaajan kanssa. Miten kummassa ei-akateemiset vanhemmat osaisivat niissä opastaa.

Voisin kysyä omilta vanhemmiltani "kantsiskohan sitä opikskella sosiaalipolitiikkaa vai oisko valtio-oppi sittenkin parempi", mutta mitäpä he osaisivat tuohon vastata, eivät yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olin kuopus, ja äiti oli klassinen "lapset kasvattaa toisiaan" "oppii siinä sivussa" -tyyppi.

Kasvoin lapsuuteni katsoen kuvia, videoita jne. siitä, kuinka vanhimpia lapsia oli opetettu pyöräilemään, ratsastamaan, luistelemaan... Mun kanssani ei tehty mitään. Tai siis vanhemmat ei tehnyt. Vanhemmat sisarukset raahasi joskus luistelemaan ja nauroi, kun en osannut. Omia luistimia ei tietenkään ollut, vaan isosiskon vanhat, jotka hiersi.

Nyttemmin olen haistattanut vitut vanhemmilleni. Eipä niitä hirveämmin sekään kiinnostanut.

Oikeasti, älkää hankkiko liikaa lapsia. Kuopus on myös ansainnut jakamattoman huomion joskus.

Ainoastaan kuulen sitä, kuinka äiti on huolissaan esikoisen mustasukkaisuudesta, ja siitä, että hänelle ei ENÄÄ ole aikaa. No, sillä kuopuksella ei koskaan ole ollutkaan mitään jakamatonta huomiota.

No, asia nyt vain on niin, että vain esikoisella on jakamaton huomio ja koska hän on siihen tottunut, sen menettäminen voi ottaa koville.

Mutta se on tietty totta, että kaikkia lapsia pitäisi kasvattaa samalla rakkaudella, mutta näinhän ei todellisuudessa tietenkään tapahdu.

Miesten tolkutonta mielistelyä ja heidän tekemistensä kehumista.

"Kyllä sinä olet vahva!" "Ihanaa, kun veit kulta roskat (ja minä tein kaikki muut kotityöt)!"

Perheen naiset tekivät 99 prosenttia töistä ja sisäpuoli teki prosentin ja vaati ihailua.

Työpaikalla miehet edustivat eli ryyyppäsivät ja tulivat humalassa töihin - ja naiset tekivät työt toimistossa.

Useiden vastaavien esimerkkien valossa suhtaudun edelleen erittäin epäilevästi monien miesten ns. ahkeruuteen.