Mitä elämän perusasioita sinulle ei opetettu kotona?

Kyllä on ulkogyldaiset tavat ja teeskennelty positiivisuus kova sana mammoille. En voi sanoa kyllä yllättyneeni...

Ruoanlaittoa. Äidillekin se oli pakkopullaa, joten ei me lapsetkaan koskaan innostuttu. Leipominenkin olisi ollut mukavaa, mutta se jäi vain joulutorttujen tekoon.

Nyt aikuisena olen pikkuhiljaa opetellut ja välillä kokkailu on jopa mukavaa. Lisäksi haluan omille lapsilleni luoda mukavia yhteisiä muistoja ruoanlaiton parissa koska sitä itsekin olisin kaivannut.

Mulle kuukautisasiat kyllä ehti tulla esille koulussa ja terveydenhoitajalta että ei sen aiheen opettamiseen vanhempia tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hygienia-asioita, kehoon, murrosikään ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Kuulin 24-vuotiaana eka kerran sellaisesta asiasta kuin gynekologi. Äitini ei ole koskaan käynyt gynellä, ainakaan tietääkseni.

Mikdi tarvis käydä gynekologilla?

Oliko tähän jotain vastausta? Onhan täälläkin ihmetelty että pitääkö semmosella tosiaan käydä ja lopputulos oli että ei perusterve nainen sellaista tarvi. Käytkö joka vuosi sisätautilääkärillä tarkistuksessa? Papa-koe on hyvä ottaa silloin tällöin mutta sekin onnistuu ihan hyvin ihan yleislääkäriltä tai jopa hoitajalta.

Aina kun kysytään mitä on wt niin viestin 21 henkilön sukulaiset ovat mielestäni sellaisia. Jos eivät, niin ketkä sitten. Varmaan ko. henkilöt ovat myös niitä elämänkoululaisia.

Ikkunan läpi ei tarvitse/kuulu tervehtiä.

Minulle ei opetettu yhtään mitään kotoa pois muuttamiseen ja itsenäisyyteen liittyvää. Äiti varsinkin halusi kai kieltää itseltään sen tosiasian, että kasvoin aikuiseksi. Seksistä sanottiin niin että se on miesten nautintoa varten ja naiseen vaan sattuu. (silti vanhempani harrastivat seksiä usein eikä mitenkään salaa)

Lopputulos: parikymppisenä olin vakavasti masentunut, ylipainoinen, alkoholisoitunut, koditon ja luottotiedoton. Vasta nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olen täysin itsenäinen ja pärjään ilman mitään apua. Olen köyhä mutta onnellinen ja tasapainossa, vihdoinkin.

Äiti ei koskaan myöntänyt omaa osuuttaan näihin asioihin vaan puhuu vain siitä miten on jo antanut mulle anteeksi. Isältä pyysin anteeksi ennen hänen kuolemaansa. Rakastan äitiäni, mutta usein tuntuu että hän on vieläkin itse hukassa vaikka ikää on jo 70.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuanlaittoa. En saanut osallistua ja kokeilla, ettei ruoka mene pilalle. No nyt en sitten sitä osaakaan laittaa :/

Ikinä ei ole myöhäistä opetella! Aloita vaikka hankkimalla jostain vanha köksänkirja ja teet niiden rautalankaohjeiden mukaan.

ja YouTubekin on täynnä rautalankaohjeita

Vierailija kirjoitti:

Että kannattais mennä kesätöihin ja miettiä mikä haluan olla isona. Ne vaan ajatteli että tottakai menestyn hienosti kun sain peruskoulussa hyviä numeroita, mutta olin pitkään ihan hukassa...

Täällä ihan sama juttu. Vanhemmat Amk-tasoisen koulutuksen saaneita. Olen ihan pikkiriikkisen kateellinen koulutettujen vanhempien lapsille. Toisaalta sitten taas olen vierestä nähnyt miten hommat voi mennä aivan penkin alle vaikka niitä urasuunnitelmia olisi yhdessä kehitettykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä listaa:

- traktorilla ajamista

- moottoripyörällä ajamista ( vanhempien syy, eivät kannustaneet tarpeeksi )

- remppahommia, taas vanhempien syy kun asuttiin uudessa talossa

- auton huoltoa

- renkaiden vaihtoa

- osakekauppaa

- hyvän ruuan laittoa, tekivät huonoa ruokaa

- taulujen kiinnitystä seinälle

- suunnistamista

- urheilullista elämäntapaa

- säästäväisyyttä

- purjehtimista

- meikkausta ( äiti ei meikannut )

- hiusten värjäämistä

Siis listaa voisi jatkaa vaikka miten. Olen katkera.

Tämä kuulostaa jo oudolta. Suurin osa noista on asioita, jotka voi ihan itse aikuisena opetella. Itsekin voi ottaa vastuuta omasta elämästään eikä vain syytellä toisia.

Oisko tuossa ollu jo vähän ironiaa. Onhan nää monet vähän omituisia. Siis eikö esim. sitä ruuanlaittoa oo aika helppo opetella itse? Tai ylipäätään kotitöitä.

Ei kerrottu mitään töiden hakemisesta, opiskeluun hakeutumisesta, tukien hausta. Kävin kelasta kysymässä, opintotuesta ja samalla tiedustelin, että hekö niitä opiskelija-asuntoja välittävät.

Ei ole mitenkään outoa, että kotona ei halattu. Halaaminen oli aika outoa  ja melko harvinaista monissa perheissä vielä parikymmentä vuotta sitten. Ainakaan vieraampia ei halattu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kerrottu mitään töiden hakemisesta, opiskeluun hakeutumisesta, tukien hausta. Kävin kelasta kysymässä, opintotuesta ja samalla tiedustelin, että hekö niitä opiskelija-asuntoja välittävät.

Noista asioista eivät ehkä vanhempasikaan olleet perillä. Kuuluvat siihen osastoon, joka opitaan silloin kun joutuu niitä tekemään. Ei niitä kenellekän voi opettaa, jo siitäkin syystä, että viikko sitten opittu saattaa tällä hetkellä olla vanhentunutta tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 13-vuotiaan tytön äitinä huomannut, että millään mitä sanon tai koetan neuvoa, ei ole tytölleni mitään merkitystä. Hän tietää asiat aina paremmin, ja tiuskii jos koitan neuvoa.

Että hankalaa on tämä opastaminen, mutta voihan hän sitten aikuisena syyttää vanhempiaan varmaan tästäkin.

Eli sinulla on kotona murrosikäinen ihminen. Hienoa, että on kehittynyt normaalisti tuohon ikään asti.

Ruoanlaitto. Olen toki opetellut aikuisena itse laittamaan jotain, mutta perusruokien kokkailunkin joudun yhä tekemään ohjeiden kanssa. Jotain osaan sentään tehdä ilman ohjeitakin. Mutta aika paljon on pitänyt opetella yrityksen ja erehdyksen kautta.

Oli mulla koulussa kotitaloutta, mutta koskaan kotona en niitä soveltanut. Keittiö oli äidin valtakuntaa.

Hammashoitoa, sosiaalista kanssakäymistä, raha-asioita(no ei kyllä ollut millä opettaa)... Ei kai meitä kasvatettu, elätettiin vaan.

Jokainen meistä kersoista kuitenkin on suhteellisen normaali kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä listaa:

- traktorilla ajamista

- moottoripyörällä ajamista ( vanhempien syy, eivät kannustaneet tarpeeksi )

- remppahommia, taas vanhempien syy kun asuttiin uudessa talossa

- auton huoltoa

- renkaiden vaihtoa

- osakekauppaa

- hyvän ruuan laittoa, tekivät huonoa ruokaa

- taulujen kiinnitystä seinälle

- suunnistamista

- urheilullista elämäntapaa

- säästäväisyyttä

- purjehtimista

- meikkausta ( äiti ei meikannut )

- hiusten värjäämistä

Siis listaa voisi jatkaa vaikka miten. Olen katkera.

Tämä kuulostaa jo oudolta. Suurin osa noista on asioita, jotka voi ihan itse aikuisena opetella. Itsekin voi ottaa vastuuta omasta elämästään eikä vain syytellä toisia.

Tunnustan, tein pilaa ketjusta :) Olen ihminen, joka osaa opetella uutta ja ottaa asioista selvää itse.

Ensinnäkin sitä mitä on tervellinen ravinto. Tosin oletan että monissa perheissä ehkä näin on vieläkin: perinteinen kotiruoka on perunat ja soosi (lisää valitsemasi liha); sitten todetaan että ei normaalia kotiruokaa syömällä liho. Ei toki, mutta jos söisi oikeasti terveellistä ruokaa saisi syödä enemmän ja olisi terve. Vatsa aina ylikierroksilla kun käyn vanhemmilla kylässä, ei vaan pysty sulattamaan jokapäiväistä peruna-annosta.

Toinen juttu on siivoaminen. Meillä oli suht siistiä ja siivottiin omat huoneet jne., mutta mun vanhemmat hamstraa kamaa ihan hulluna. Kaikkea aivan posketonta ja turhaa, kokoajan ostetaan lisää ja vanhat yritetään tuupata lapsille. Nyt äiti totesi että oon hullu ja tarvitsen terapiaa, kun oon neuroottinen siisteydestä ja tavaroiden järjestyksistä ja paikalleen viemisistä. Ahdistuin kotona asuessa niin pahasti tavarapaljoudesta ja siitä että mitään ei ikinä löydy, että omassa kodissa tavarat on suunnilleen värikoodilla ja aakkosjärjestyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat tarkoittavat hyvää mutta olivat niin etäiset, että en paljoakaan oppinut heiltä.

- Läksyjen luku

- Kuukautiset

- Ruuanlaitto. Poikaystäväni äiti näytti miten makaronilaatikko tehdään, kun pyysin. Olin 19v

- Opiskelu. Pyrin lukioon, koska kaverit olivat menossa sinne, mutta (ja tää hävettää) en tiennyt mitkä ovat kirjoitukset. Sanomattakin selvää, että aineenvalinnat oli päin helvettiä

- Työ. Minulta ei kysytty mitä haluaisin isona tehdä ja miten sen saa. En oikein tiennyt miten toimia lukion jälkeen. Päädyin yliopistoon aivan väärälle linjalle.

- Säästäminen. Aina, jos tarvitsin rahaa, sain sitä. En tiennyt, että kaikki ei saa rahaa "ilmaiseksi" ja en tiennyt, että sitä pitää itse ansaita ja laittaa säästöön. Vieläkin rahankäyttössä on tyhmää huolettomuutta (pappa betalar!) ja tili nollilla viikko ennen palkkaa. Olen 35v.

Plussana: moitteeton käytös sosiaalisissa tilanteissa, etiketti hallussa, tyylikäs.

Mieluummin noita käytännön taitoja olisin oppinut kuitenkin..

Nuo koulutukseen liittyvät asiat selviävät yleensä koulujen pakollisilla ammatinvalinnantunneilla ja henkilökohtaisissa keskusteluissa ohjaajan kanssa. Miten kummassa ei-akateemiset vanhemmat osaisivat niissä opastaa.

Voisin kysyä omilta vanhemmiltani "kantsiskohan sitä opikskella sosiaalipolitiikkaa vai oisko valtio-oppi sittenkin parempi", mutta mitäpä he osaisivat tuohon vastata, eivät yhtään mitään.

Molemmat vanhemmat akateemisia ja korkeasti koulutettuja. Heillä oli kokemusta ja tietoa mutta meille lapsille ei oikein juteltu

Vierailija kirjoitti:

Ei matkusteltu missään eikä käyty ikinä ravintolassa, ei ollut puhettakaan ajokortin saamisesta tai jatko-opintojen tukemisesta. Vaatteet ostettiin kirppiksiltä lähinnä enkä saanut itse päättää mitä haluan. Ja siihen aikaan kirppikset oli vähän eri juttu.

Olitte siis köyhiä? En kyllä ymmärrä miten joku voi olettaa että on vanhempien asia ostaa ajokortti (täysi-ikäiselle!) lapselleen tai maksaa täysi-ikäisen elämistä vaikka kuinka olisi opiskelija. Toki näitäkin vanhempia löytyy joilla on halua ja resursseja ja ne ovat kivoja poikkeuksia mutta että automaattisesti.

Huh, mitä vaatimuksia.

Minä maksoin 18-vuotiaasta eteenpäin vuokraa äidilleni kun en ollut vielä onnistunut saamaan omaa asuntoa. Ja se oli ihan normaalia.