Lue keskustelun säännöt.
Mitä elämän perusasioita sinulle ei opetettu kotona?
Kommentit (185)
Työnhakua. No eipä vanhemmat olisi osanneetkaan opettaa, kun elivät aikaan, jolloin töihin vain mentiin. Eivät ikinä joutuneet olemaan työttöminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opetettu kotitöitä eikä rahankäyttöä. Olin ainoa lapsi, mutta harrastuksiin ei kannustettu. Koulunkäyntiä tuettiin, mutta silti olisin ennemmin kaivannut tukea taiteellisiin harrastuksiini, koska siellä oli mun lahjakkuuteni. Nyt sain aina kuulla vanhemmiltani outo ja hullu jne. Ei matkusteltu missään eikä käyty ikinä ravintolassa, ei ollut puhettakaan ajokortin saamisesta tai jatko-opintojen tukemisesta. Vaatteet ostettiin kirppiksiltä lähinnä enkä saanut itse päättää mitä haluan. Ja siihen aikaan kirppikset oli vähän eri juttu. Lisäksi lapsuus ja nuoruus oli väkivaltainen, joten koen saaneeni aika huonot eväät elämääni. En ole tekemisissä vanhempieni kanssa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Työnhakua. No eipä vanhemmat olisi osanneetkaan opettaa, kun elivät aikaan, jolloin töihin vain mentiin. Eivät ikinä joutuneet olemaan työttöminä.
Mulla sama tilanne. Sain kotoa ihan väärän käsityksen työelämästä. Eli että se on itsestäänselvyys että on työpaikka, että sen eteen ei tarvitse muuta tehdä kunhan käy koulunsa ja hankkii jonkun ammatin. Ei sillä että vanhemmat olisivat tuota varsinaisesti opettaneet, mutta sillä tavallahan he elivät. Ja ei voi heitä syyttää siitä etteivät muusta tienneet. Onneksi äitini ainakin ymmärtää, ettei nykyään töihin noin vain mennä, ja ymmärtää että en minä laiskuuttani työttömänä ole ollut.
Heidan aikanaan nyt vain oli niin, että jos vähänkin kouluttautui niin työtä oli tarjolla ja sai suorastaan valita, minne menee töihin.
Muut asiat sitten opetettiinkin. Jotkut kylläkin vanhempien oman kielteisen esimerkin kautta: Tiedän, etten halua käyttäytyä ainakaan kuten he.
Lapsuudenkodissa ei opetettu käytöstapoja ja etikettiä. Olin niin tollo että kun san joululahjan niin en älynnyt kiittää tai puhumattakaan kun joku lähetti postissa paketin niin on kohteliasta soittaa ja kiittää tai nykyään lähettää tekstiviesti, opin tuonkin kantapään kautta.
En tiennyt miten pukeudutaan esim. häihin tai hautajaisiin tai miten syödään erilaisilla aterimilla kun on monta ruokalajia. Kohteliaan toisten huomioimisen ja small talkin olen opetellut kantapään kautta.
Yleissivistys sellaista ei lapsuudenkodissani ollut, sain esim. historiasta hyviä numeroita koulussa ja ne asiat kiinnosti mutta vanhemmat pitivät sitä hölynpölynä. Lomilla käytiin jos käytiin aina rantalomilla ja se oli sitä sitten aamusta iltaan. Kielikursseille en myöskään päässyt enkä au-pairiksi. Elokuvissa tai teattereissa ei käyty eikä kirjastossa. Kun teini-iässä ahmin kirjoja niin äitini piti sitä joutavanpäiväisenä. Nykyään äiti katsoo vain telkkaria eikä lehtiäkään lue. Omille lapsille olen opastanut kiittäminen ja tervehtimisen ja pöytätavat ja että juhliin lähdettäessä pukeudutaan siististi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään parisuhteesta tai seksuaalisuudesta, ei myöskään kuukautisista tai gynekologilla käymisestä, siis mistään naiseuteen ja kehittymiseen liittyvästä. Varmaan ajattelivat, että kyllä niistä kuulee koulussa ja kavereilta ja itse kiinnostuneena selvittää asioita.
Jotenkin olisi ollut silti lohdullista, että näistä olisi puhuttu. Seksuaalisuuteni oli yksi suuri hämmennys siitä huolimatta, että puhuinkin kaikesta kavereiden kanssa - mutta paljonpa niistä muista samanikäisistä yhtä ulapalla olevista oli apua!
Ja olen siis mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois voitu opettaa, että pelkkä ahkeruus ja nöyryys ei riitä mihinkään. Tajusin sitten kolmannen vuoden kesätöissä teekkarina, että ei vittu... vaikka mä teen näitä paskahommia perse ruvella, niin pomo ei varmasti tule hakemaan palkinnoksi fiksumpiin hommiin kun olen sentään teekkari. Korkeintaan ihmettelee, että mikä idiootti toi on.
Tämä - luterilainen nöyryys ja kiitollisuus työstä.
Vasta 40+ iässä sanoin ensimmäisen kerran vastaan esimiehelleni. Siihen saakka olin ollut lojaali ja nöyrä työntekijä joka aina vaan otti lisää töitä kun niitä "tarjottiin" (tietenkin ilman korvausta tai palkankorotusta). Ylennyksiä ja palkankorotuksia sai vain työpaikkaa vaihtamalla. Sana EI oli todella vaikea oppia enkä vieläkään sano sitä mielelläni vaikka olen 50+. Mutta vanhempieni - köyhien duunarien oli tyytyminen siihen työhön mitä 40-70 luvuilla sai, hiljaa ja kiitollisina.
Yllätyin positiivisesti kun 20v tyttäreni meni uuteen työpaikkaan (kokiksi) koeajalle ja totesi ensimmäisen työpäivän jälkeen että paikka oli siivoton, välineet puutteelliset ja henkilökemiat täysin toimimattomat. Sanoi esimiehelleen että saa pitää paikkansa, hän ei paskaa rupea asiakkaille tarjoamaan. Pakkasi tavaransa ja lähti. Rohkeasti ja pelottomasti vaikkei uudesta työstä ollut mitään tietoa.
Onneksi tuo sukupolvien kierre on katkennut:)
Ja mikäs se nuorten työttömyys prosentti olikaan?
Että negatiiviset tunteetkin ovat sallittuja ja niistä voi puhua, eikä vaan lakaista maton alle. Paskassa avioliitossa ei ole pakko jatkaa lasten, omaisuuden tai naapurin Hillevin mielipiteen takia.
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ulospäin, hieman sekamelskainen huone ei ole häpeä, eikä kaikesta tekemättömästä tarvitse motkottaa suu vaahdossa: vähempikin riittää, keittiön lattialta ei ole tarkoitus syödä.
Se että on paljon rahaa ei merkitse onnellista elämää, myöskään vähävaraisuus ei automaattisesti merkitse surkeata elämää.
Kirjojen lukeminen tai tietokoneen käyttö eivät ole pelkkää ajan haaskausta. Olin onnesta soikeana ne ajat mitä sain olla tätini luona ja lukea rauhassa, kotona se oli pelkkää joutavan päivästä ajantuhlausta. Kuinka monesti armas äitini repi piuhat tietokoneesta kesken kirjoittamista, tärkeämpää oli jynssätä valmiiksi puhdasta lattiaa.
Ystävät ovat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä listaa:
- traktorilla ajamista
- moottoripyörällä ajamista ( vanhempien syy, eivät kannustaneet tarpeeksi )
- remppahommia, taas vanhempien syy kun asuttiin uudessa talossa
- auton huoltoa
- renkaiden vaihtoa
- osakekauppaa
- hyvän ruuan laittoa, tekivät huonoa ruokaa
- taulujen kiinnitystä seinälle
- suunnistamista
- urheilullista elämäntapaa
- säästäväisyyttä
- purjehtimista
- meikkausta ( äiti ei meikannut )
- hiusten värjäämistä
Siis listaa voisi jatkaa vaikka miten. Olen katkera.
Ei mitään, ei perusasioitakaan. Oli reikäiset hampaat ja takkuinen tukka. Elin lapsena kuin pellossa. Vanhemmat aina töissä. Itse kasvattelin itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä että negatiivisten tunteiden näyttäminen ei ole turhaa valittamista. Vakava masennuskin oli turhaa kiukkuamista vanhempien mielestä.
Mulle ei kotona opetettu, että on kunnioitettavampaa yrittää parhaansa, kuin onnistua tai epäonnistua yrittämättä ollenkaan. En oikein osaa vieläkään paneutua asioihin ja olla luovuttamatta, vaan loistan minulle luontaisesti helpoissa asioissa ja hankalampien asioiden eteen en viitsi tehdä töitä ollenkaan.
Myös se olisi ollut kotona kiva oppia, että asioista voi ja pitää keskustella, eikä vaan lakaista maton alle ja jatkaa kuin kaikki olisi ok. Edelleen on vaikea käsitellä asioita esim. parisuhteessa tai keskustella työpaikalla jutuista, jotka vaatisivat muutosta.
Ohiksena sen verran, että ihmettelen miksi kotona olisi pitänyt opettaa lapsia täyttämään veroilmoitus, hakemaan jatko-opiskelupaikkaa, yms. Mielestäni koulusta sai ihan riittävästi ohjausta ja veroilmoituksen vanhassa paperiversiossa tuli mukana kattava ohjelehtinen. Nykyään itselle vieraat käytännönasiat on helppo opetella, kun netistä löytyy ohjeet nopeasti ja helposti mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opastettu kouluasioissa, jos kysyin apua läksyissä niin sain huutoa. Ja koulussa sitten sanottiin että olisit kysynyt apua niiden kanssa vaikka vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 13-vuotiaan tytön äitinä huomannut, että millään mitä sanon tai koetan neuvoa, ei ole tytölleni mitään merkitystä. Hän tietää asiat aina paremmin, ja tiuskii jos koitan neuvoa.
Että hankalaa on tämä opastaminen, mutta voihan hän sitten aikuisena syyttää vanhempiaan varmaan tästäkin.
Ja unohdin sen, ettei häntä kiinnosta opetella ruuanlaittoa, pyykin pesua tai mitään muutakaan. Hän on hyvin haluton opettelemasn yhtään mitään, eikä tee vaikka pakotettaisiin. Noh, oppiipahan sitten kun on pakko.
Eikä oo tullu mieleen aikasemmin opettaa? Mun lapset on ala-asteikäsenä sanonu ettei kavereitten pidä tehdä kotona mitään. Meillä taas kaikki on päiväkoti-ikäsestä saakka saanu oman vastuualueen kotitöistä. 13-vuotiaan kuuluu jo osata ja auttaa tosi paljon kotihommissa.
Moni ala-asteikäinenkin osaa valvotusti tehdä makaronilaatikon. Meillä 11-vuotias pesee, ripustaa, viikkaa ja laittaa kaappiin pyykkiä.
Ja omassa lapsuudessa äiti oli hirvee passaaja. Lapsena ei saanu mitään tehdä. Muistan, kun koitin ite laittaa ruokaa, niin sai vaan huudot miten tavarat on väärillä paikoilla ja tiskit tiskaamatta. Murrosiässä (just joku 13v) alko sitten kova ihmettely miten sukulaisten lapset sitä ja tätä MUTTA SINÄ ET IKINÄ MITÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulle ei opetettu
-tietokoneen käyttöä
-sosiaalista mediaa
-smootsien tekoa, eikä karppausta
-että silikoonia voi käyttää monen muuhunkin asiaan, kuin kylppärin saumoihin
-että pojatkin voi ajaa sillai sopivasti homosti skootterilla
-että lököttävät housut on seksikkäät
-että lippis pitää olla sellanen naurettavan näköinen lättä lippa malli, jossa voi olla tarra päällä
-että euron sukkia voi ostaa kaupasta, kun ne menee pohjasta puhki
-kaikkea ei tarvitse korjata itse lukemattomia kertoja ja se voi jopa olla pidemmän päälle vaarallista
-että 30asteen pakkasessa ei tarvitse kävellä kouluun
-että töistä voi olla pois, jos sinne ei huvita mennä ja on vähän pää kipeä
-että sossusta saa yllättävän heppaisin perustein rahaa, jos haluaa opiskella 15vuotta vaikka öö teologiaa
-että armeija on vain aivottomille ja onnettomille jonossaperässämars tyypeille, jolla ei ole omia ajatuksia
-että naiset voivat mennä armeijaan viihtymään, jos niin haluavat ja heitä pitää siitä kehua, mutta eivät silti kuulu edellämainittuun luuseri porukkaan.
-että ensiasunto voi olla tyylikäs omakotitalo pääkaupunkisudulla
-että vanhempien kuuluu rahoittaa lastensa hulppeaa elämää perinnön jakoon asti
-että lasten kaverit voivat tulla asumaan vanhempiensa kotiin, mutta vanhemmat eivät saa ottaa kaveritaan sinne asumaan
-että lesboja on oikeasti muuallakin kuin aikuisviihteessä ja ne ovat suurimmalta osalta edistyksellisiä ja esimerkillisiä naisia
-että aidsilla maailman saastuttaneet perverssimiehet voivat olla mukavia julkkiksia ja kaikkien naisten parhaita kaverita
-että 60 luvulla syntyneiden juna meni ohi jo ennen 2000 lukua
Rahan arvoa, kotitöitä. Vasta päälle kolmekymppisenä alan hallita talouttani ja pitää kotia siistinä. No ainakin osaan välttää nämä virheet oman lapsen kohdalla.
Sama mitä monella että sosiaalisia taitoja ei todellakaan opetettu. Olen itse oppinut myöhemmin ikävälläkin tavalla että oman mielipiteen ääneen sanominen ei ole kiva tapa ja kuuluu hyviin tapoihin että on joskus hiljaa ja antaa toiselle tilaa. Omat vanhemmat ovat edelleenkin hyvin ehdottomia kun ovat siinä pienessä ympyrässä ja samassa kaupungissa koko ikänsä asuneet. Kun muutin omilleni 500 km päähän niin tajusin että näinkin voi elää ja sitä on monenlaisia ihmisiä ja asioita. Lapsuudenkodissani ei matkusteltu, ei edes suomessa. Kesät olimme kotona ja kävimme korkeintaan 100 km päässä. Olin elänyt hyvin suppealla alueella lapsuuteni ja nuoruuteni. Kun pääsin kesätöihin ja omiin ansioihin aloin matkustella yms. Vanhempani pitävät matkustelua edelleen humputteluna ja rahan tuhlaamisena.
Isäni ja äitini olivat sitä mieltä että lukion jälkeen voi jäädä kotikaupunkiin (amikseen tai kauppikseen) joka on noin 15 000 asukkaan pikku kaupunki. Muualle muuttaminen oli heidän mielestään kallista ja "mitä sinä tyttö hyvä teet siellä vieraiden keskellä". Onneksi en antanu periksi vaan lähdin itsenäistymään ja viettämään opiskelija elämää. Kammottaa pelkkä ajatuskin kotikylään jäämisestä, tietyllä tapaa sitä olisi aika tynnyrissä kasvanut jos sinne olisi jäänyt.
Vanhempani eivät ikinä puhuneet seksistä eivätkä ehkäisystä.
Vierailija kirjoitti:
Ruuanlaittoa. En saanut osallistua ja kokeilla, ettei ruoka mene pilalle. No nyt en sitten sitä osaakaan laittaa :/
Mulla on sama. Keittiössä ei saanut olla kun tehtiin ruokaa. Lautanen piti aina syödä tyhjäksi ja itse salaattia oli harvoin(vain tomaattia ja kurkkua). Pesukoneitten käyttö piti oppia ilman esimerkkiä ykskaks.
Elämisen kalleudesta ei kerrottu edes teini iässä. Ei kerrottu paljonko mikäkin maksoi ja paljonko piti säästää että saisi sellaisen.
Kun suunnittelin omaan kotiin muuttamista niin esim sohvien kalleus yllätti. Siinä vaiheessa jo piti osallistua laskujen maksuun joten säästäminen oli hidasta ja vaikeaa.
Miksi hankkii lapsia niin paljon (joillekin kaksi on jo paljon..) että ei pysty huolehtimaan heistä tasaveroisesti? Olen monesti huomannut, että tämä legenda kuopuksen "lellimisestä" on vain sitä, että vanhemmat sisarukset ei tajua saaneensa saman "lellimisen" silloin, kun ovat itse olleet tietyn ikäisiä. Vanhemmalla pitäisi olla sen verran järkeä, että ymmärtää tämän.