Lue keskustelun säännöt.
Olen perinyt isoisältäni kymmeniätuhansia rahaa, mutta äitipä ne on pitänyt itsellään...
25.01.2016 |
Vanhempani erosivat riitaisesti ja lopullisesti välit poikki kertakaikkiaan, kun olin n. vuoden ikäinen. Isä häipyi ns. kuvioista kokonaan. Vanhempani olivat silloin ns. menestyneitä ja isäni aiheutti jonkun skandaalin ja ero tuli ja hän lähti.
Isän puolen suvusta en tietenkään mitään tiedä. Mainittakoon, että äitini on erittäin vahvatahtoinen ihminen,joten minulle ei tullut kyllä lapsena edes mieleenkään alkaa kyselelmään/selvittelemään isäni, eikä hänen sukunsa asioita.
Nyt aikuisena ei enää oikein kiinnostakaan kun ei ole mitään yhtymäkohtaa ollenkaan.
On minulla kuulemma siskopuolia, mutta eipä heistäkään ole mitään kuulunut, kuten ei muuten isästäkään.
Tässä selvisi aikuisella iällä, että isäni puolen isoisä oli jättänyt kuollessaan minulle nimettynä ja erikseen muutaman kymmenen tuhatta euroa rahaa. Näitä rahoja en ole ikinä nähnytkään.
Äidiltäni sitten loihe kysymään, että onko tosiaan ukki kuollessaan jättänyt minulle perinnöksi rahaa?
Mutsin näkemys on se, että hänhän on minut kasvattanut eli rahat on menneet kuitenkin minun kulutukseeni kuten esimerkiksi ruokaan ja vaatteisiin. Ja sitten tuli selväksi, että "siltä suvulta" ovat aiheuttaneet hänelle niin paljon surua ja häpeää että kaikki raha mitä sieltä tulee, voidaan laskea vahingonkorvaukseksi ja oikeudenmukaiseksi hyvitykseksi kaikesta, mitä mutsi on joutunut kokemaan.
Mitä tässä voi tehdä? Pitääkö minun nyt alkaa ihan alusta saakka, eli etsiä jotenkin käsiini kuolleen isoisän perintötiedot ja alkaa sieltä sitten kaiveleen että mitä minulle kuuluisi. Se tarkoittaa sitten sitä, että jo vanhus isäni (jonka tiedän että elää) minun pitäisi myöskin etsiä, ja ehkä jopa sisarpuoleni.
Minä olen tuosta isästäni sitä mieltä, että kun hän kerran oli se joka hävisi täysin meidän elämästä (minun, hänen lapsensa), niin kyllä se olisi hänen asiansa vaikkapa näin vuosikymmenten jälkeen ottaa minuun yhteyttä. Miksi minun pitäisi alkaa kynnyksillä seisoskelemaan että kelpaanko, kun en ole ikinä mitään pahaa hänelle tehnyt?
Olen elänyt aika tasapainoisen lapsuuden, lähinnä mummin ansiosta ja hoidossa, sekä nykyään pidän itseäni ihan tasapainoisena aikuisena. Mutta kyllä tässä jotain nousee pintaan kun alkaa asioita miettimään. En näistä ole oikeestaan kenelekään juuri puhunut.
Ja äitihän on myös jo vanha mutta raudanluja rivjärnan edelleen, että sieltä puolelta on turha odotella mitään pauja tai neuvoja, vaikka kuolinvuoteella yrittäisin jotain kysellä.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vaikkapa pohojanmaalle hieman tutustumaan erilaisiin rautamuoreihin. Nämä muorinkuvatukset ovat ajaneet miehiään matkoihinsa käytöksellään jo vuosikymmeniä ennekuin tälläkin palstalla alettiin puhumaan että naiset on ilkeitä ja vähätteleviä miehilleen.
Samaiset riivinraudat ovat kasvattaneet niiden poispotkittujen miesten lapsia taloissaan justiins niinkuin ovat itse nähneet että on oikein. Ja aikuiseen ikään saakka, helposti liki 50- vuotiaaksi on pidetty kyllä siinä ruodussa, mikä on oikeaksi katsottu.
Myöskin nämä rautarouvat ovat ilmoittaneet paikalliselle vallesmannille, pankinjohtajalle, ulosottomiehelle tai muille viranomaisille, että heidän on syytä huolehtia ihan vaan omista asioistaan eikä kannata sekaantua talonpitäjien asioihin ollenkan. Näin on ollut ja näin on.
Olen kotoisin pohjois-pohjanmaalta, jossa ihmisen sanan painoarvo arvioidaan sen mukaan, miten paljon salaojittelua peltoa ja takamet
Tässäpä on totuutta kerrakseen. Kaikki tietää että poliisit on köyhistä perheistä alkujaan. Hyvä tietää, asenteet kohallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on Rosvo, ei rahat hänelle kuulu.
Joo. No se oli ja meni sitten. Ei voi mitään. Ehkä tulee uusia rahoja tai sitten ei. Äidit tekevät omia päätöksiään asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Tarina ei pidä paikkaansa koska jo 20 000 euron omaisuudesta alaikäisellä maistraatti vaatii vuosittain edunvalvojalta tilityksen sen käytöstä ja hoidosta. Ja ne todellakin tietää kysellä sen perään, koska perinnönjakoasiakirjat on verottajalla tiedossa. Niinpä rahoja ei voi kavaltaa jäämättä siitä varsin nopeasti kiinni.
Uutta yritystä kehiin.
70-luvulla vanhempani käyttivät tiliäni pankinjohtajan avustuksella. En ollut vielä edes koulussa. Pankkikirja ja muut tositteet löytyivät vanhempieni jäämistöstä.
Jos perukirja on aikoinaan oikein laadittu ja nuo säästöt eivät ole olleet pelkkänä käteisenä patjan alla, ainakaan tuo ei nykypäivänä onnistuisi. Mutta on saattanut onnistua joskus 30v sitten kyllä jolloin pankkiin laitettuja rahoja ei niin tarkkaan valvottu. Toki äitisi on toiminut väärin ja kyseessä on vähintäänkin verottajan huiputus. Isäsi lakiosan sen sijaan tulet jatkossa perimään, jollet kieltäydy. Jos siis isyys on aikoinaan tunnustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus on jo vanha mutta minun käsitykseni mukaan täysin mahdollinen! Suurin osa vastaajista ei ole asioiden tapahtuma-aikaan ollut vielä edes alkuaan saanut. Joten ette voi millään ymmärtääkään asioita. Tämmöistä kuulkaa tapahtuu. Ihan turha muuta väittää. Sori siittä siitten.
No todellakin säästää, kun perintö pilkotaan pienemmäksi, sekä hyppää yhden sukupolven yli - eli tässä tapauksessa jos ensin isä olisi maksanut perintöverot ja sitten ap, niin äkkiä laskettuna vähintään kaksinkertaisesta summasta on kysymys.
Voi myös olla, että isovanhemmat eivät edes halua antaa koko perintöä omalle lapselleen, epäilevät vaikka, että hassaa sen, tai on jo valmiiksi ulosotossa tai mitä vaan.