Lue keskustelun säännöt.
Olen perinyt isoisältäni kymmeniätuhansia rahaa, mutta äitipä ne on pitänyt itsellään...
25.01.2016 |
Vanhempani erosivat riitaisesti ja lopullisesti välit poikki kertakaikkiaan, kun olin n. vuoden ikäinen. Isä häipyi ns. kuvioista kokonaan. Vanhempani olivat silloin ns. menestyneitä ja isäni aiheutti jonkun skandaalin ja ero tuli ja hän lähti.
Isän puolen suvusta en tietenkään mitään tiedä. Mainittakoon, että äitini on erittäin vahvatahtoinen ihminen,joten minulle ei tullut kyllä lapsena edes mieleenkään alkaa kyselelmään/selvittelemään isäni, eikä hänen sukunsa asioita.
Nyt aikuisena ei enää oikein kiinnostakaan kun ei ole mitään yhtymäkohtaa ollenkaan.
On minulla kuulemma siskopuolia, mutta eipä heistäkään ole mitään kuulunut, kuten ei muuten isästäkään.
Tässä selvisi aikuisella iällä, että isäni puolen isoisä oli jättänyt kuollessaan minulle nimettynä ja erikseen muutaman kymmenen tuhatta euroa rahaa. Näitä rahoja en ole ikinä nähnytkään.
Äidiltäni sitten loihe kysymään, että onko tosiaan ukki kuollessaan jättänyt minulle perinnöksi rahaa?
Mutsin näkemys on se, että hänhän on minut kasvattanut eli rahat on menneet kuitenkin minun kulutukseeni kuten esimerkiksi ruokaan ja vaatteisiin. Ja sitten tuli selväksi, että "siltä suvulta" ovat aiheuttaneet hänelle niin paljon surua ja häpeää että kaikki raha mitä sieltä tulee, voidaan laskea vahingonkorvaukseksi ja oikeudenmukaiseksi hyvitykseksi kaikesta, mitä mutsi on joutunut kokemaan.
Mitä tässä voi tehdä? Pitääkö minun nyt alkaa ihan alusta saakka, eli etsiä jotenkin käsiini kuolleen isoisän perintötiedot ja alkaa sieltä sitten kaiveleen että mitä minulle kuuluisi. Se tarkoittaa sitten sitä, että jo vanhus isäni (jonka tiedän että elää) minun pitäisi myöskin etsiä, ja ehkä jopa sisarpuoleni.
Minä olen tuosta isästäni sitä mieltä, että kun hän kerran oli se joka hävisi täysin meidän elämästä (minun, hänen lapsensa), niin kyllä se olisi hänen asiansa vaikkapa näin vuosikymmenten jälkeen ottaa minuun yhteyttä. Miksi minun pitäisi alkaa kynnyksillä seisoskelemaan että kelpaanko, kun en ole ikinä mitään pahaa hänelle tehnyt?
Olen elänyt aika tasapainoisen lapsuuden, lähinnä mummin ansiosta ja hoidossa, sekä nykyään pidän itseäni ihan tasapainoisena aikuisena. Mutta kyllä tässä jotain nousee pintaan kun alkaa asioita miettimään. En näistä ole oikeestaan kenelekään juuri puhunut.
Ja äitihän on myös jo vanha mutta raudanluja rivjärnan edelleen, että sieltä puolelta on turha odotella mitään pauja tai neuvoja, vaikka kuolinvuoteella yrittäisin jotain kysellä.
Kommentit (107)
Luulen että isäni kotitalo on edelleenkin jakamatta. Siskot vaan päätti että tämä.menee meille ja isä ei saanut tietääkseni mitään.
Pian kuoli isäkin ja asiat jäi silleen.
Nyt on heikolla hapella viimeinen, lapsettomaksi jäänyt sisko. Joten eikö sitten kun tämä viimeinen sisko siitä katraasta kuolee, pitäisi alkaa meille lapsille tulla jotain isän lakoisuuksia mitkä on jätetty aikoinaan maksamatta?
Pitääkö meidän niitä erikseen alkaa hakemaan vai selviääkö asia vihdoin ihan automaattisesti tämän perunkirjoituksessa?
Onko paikalla ketään joka osaa perinnöistä oikeasti vastata??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään että poliisit on persaukisia jo perheidensä puolesta. Sehän tiedetään, että niillä ei ole rahaa sitten kun töihin alkavat, mutta tämä taustoitus oli suorastaan viiltävää. Kiitos tästä!
Kyllä minäkin olen tämmöistä tulkintaa asiasta lapsuudessani kuullut. Ylipäätäänkään mitään sinivuokkoja tai verovirkailijoita, puhumattakaan mistään työkkärin virkailjoita ei ole pidetty niinsanotusti minänään. Jonkunverran nimismiestä kuunnellaan, kun se on kuitenkin lukenut yliopistossa oikeustiedettä. Lääkäreitä ennen kuunneltiin, nykyään ei niin paljon eikä ihmekään. Pankinjohtaja on alunperinkin saanut paikkansa jossain ossuuspankissa siksi, että se on agrologi ja kuuluu Kepuun, joten se on lähinnä tuttavankauppaa koko asiointi.
Kansan syvissä riveissä on todellakin hieman eri katsannot kuin pääkaupunkiseudun vihersmoothie ostoksilla jossain kuulee puhuttavan...
AP:n ongelmaan en osaa oikein neuvoa. Sen voin sanoa, että tuommoista on varmasti tapahtunut aika monestikin. Uskon kyllä. T. Pohjoisesta päin...
Mielettömän hieno analyysi. :-)
No näinpä on. Minäkin olen tällaisia asenteita kuullut koko lapsuuteni ja nuoruuteni, kunnes vunna 1981 muutin etelään...
Vierailija kirjoitti:
Luulen että isäni kotitalo on edelleenkin jakamatta. Siskot vaan päätti että tämä.menee meille ja isä ei saanut tietääkseni mitään.
Pian kuoli isäkin ja asiat jäi silleen.
Nyt on heikolla hapella viimeinen, lapsettomaksi jäänyt sisko. Joten eikö sitten kun tämä viimeinen sisko siitä katraasta kuolee, pitäisi alkaa meille lapsille tulla jotain isän lakoisuuksia mitkä on jätetty aikoinaan maksamatta?
Pitääkö meidän niitä erikseen alkaa hakemaan vai selviääkö asia vihdoin ihan automaattisesti tämän perunkirjoituksessa?
Onko paikalla ketään joka osaa perinnöistä oikeasti vastata??
On, mutta tämä juttu on niin vanha, että ehkä olet saanut jo vastauksen. Aloitus ei voi pitää paikkaansa, mikä on selitetty moneen kertaan jo ensimmäisellä sivulla.
Sinun isäsi kuoleman jälkeen on pitänyt 3 kk:n kuluessa tehdä perunkirjoitus. Siitä saa kopion verottajalta, tilauslomake löytyy helposti googlettamalla.
Lapsettomaksi jääneen siskon perunkirjoitukseen pesänilmoittaja tuo myös siskon vanhempien perukirjat, joista ilmenee perintö.
Mikään ei koskaan selviä automaattisesti, vaan on ihan itse pidettävä huolta asioistaan ja oikeuksistaan.
Jos kuolinpesää ei ole aiemmin jaettu, sen voi jakaa nyt. Kun yksi osakas vaatii jakoa, se on jaettava. Näin sanoo laki. Jos muut eivät jakoa halua, he voivat pitää edelleen omat osuutensa jakamattomina ja "ostaa ulos" sen yhden jakoa vaativan osakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että minun osuuteni isovanhempieni perinnöstä ei koskaan tullut edes isälleni ja nyt kun hän kuoli, ei ole näkynyt mitään mummolasta päin periytyneen minullekaan. Isän kaksi siskoa junaili vanhan talon yhteiseksi kesämökikseen. Isä ei saanut mitään. Syytä olisi tutkia tätäkin sukuhaaraa kyllä.
Se on isäsi valinta, ei sinun. Hän on saattanut saada osansa rahana tai tyytynyt vähempään. Mitään sinun osuutta ei ole koskaan ollutkaan, koska perijä oli isäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että isäni kotitalo on edelleenkin jakamatta. Siskot vaan päätti että tämä.menee meille ja isä ei saanut tietääkseni mitään.
Pian kuoli isäkin ja asiat jäi silleen.
Nyt on heikolla hapella viimeinen, lapsettomaksi jäänyt sisko. Joten eikö sitten kun tämä viimeinen sisko siitä katraasta kuolee, pitäisi alkaa meille lapsille tulla jotain isän lakoisuuksia mitkä on jätetty aikoinaan maksamatta?
Pitääkö meidän niitä erikseen alkaa hakemaan vai selviääkö asia vihdoin ihan automaattisesti tämän perunkirjoituksessa?
Onko paikalla ketään joka osaa perinnöistä oikeasti vastata??On, mutta tämä juttu on niin vanha, että ehkä olet saanut jo vastauksen. Aloitus ei voi pitää paikkaansa, mikä on selitetty moneen kertaan jo ensimmäisellä sivulla.
Sinun isäsi kuoleman jälkeen on pitänyt 3 kk:n kuluessa tehdä perunkirjoitus. Siitä saa kopion verottajalta, tilauslomake löytyy helposti googlettamalla.
Lapsettomaksi jääneen siskon perunkirjoitukseen pesänilmoittaja tuo myös siskon vanhempien perukirjat, joista ilmenee perintö.
Mikään ei koskaan selviä automaattisesti, vaan on ihan itse pidettävä huolta asioistaan ja oikeuksistaan.
Jos kuolinpesää ei ole aiemmin jaettu, sen voi jakaa nyt. Kun yksi osakas vaatii jakoa, se on jaettava. Näin sanoo laki. Jos muut eivät jakoa halua, he voivat pitää edelleen omat osuutensa jakamattomina ja "ostaa ulos" sen yhden jakoa vaativan osakkaan.
Vieläkö joku osaa vastata minulle? Isäni kuoli vajaa 10 vuotta sitten ja äiti jäi leskeksi ja asumaan heidän yhteiseen asuntoonsa. Ainakaan minun tietääkseni ei ole tehty mitään perunkirjoitusta? Onko se voitu pitää ilman että minä olen saanut mitään tietoa siitä? Olen huonoissa väleissä perheeni kanssa ja vaikka kysyisin nykyään 85 v äidilitäni suoraan asiasta, alkaa hän vaan jankuttaa "että en minä voi tietää ja en minä voi muistaa tuommoisia ja mitä sinä kyselet ja minä en kyllä osaa vastata ja voi kamala kun sinä olet kamala..." En jaksais sitä kuunnella taaskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunkirjoitus on pakko tehdä kaiketi vaikkei kuolinpesää jaettaisi. Ota sinne verotoimistoon yhteyttä ja kysy. Toinen vaihtoehto että menette yhdessä äitisi kanssa pankin lakimiehen puheille ja sitten asiat ehkä selviää oikeustoimitta. Oikeudessa tappeleminen on akna kallista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarina ei pidä paikkaansa koska jo 20 000 euron omaisuudesta alaikäisellä maistraatti vaatii vuosittain edunvalvojalta tilityksen sen käytöstä ja hoidosta. Ja ne todellakin tietää kysellä sen perään, koska perinnönjakoasiakirjat on verottajalla tiedossa. Niinpä rahoja ei voi kavaltaa jäämättä siitä varsin nopeasti kiinni.
Uutta yritystä kehiin.
No tää kyllä hieman riippuu siitä, miten se perintö on siirretty.
Oma isoisäni siirsi mulle, mun henkilökohtaiselle tilille 30 000 € ennen kuolemaansa. Meinasin pyörtyä kun kävin pankkiautomaatilla. Olin silloin 17-vuotias. Mihinkään perukirjoihin yms. tuo summa ei ikinä päätynyt, vaari junaili rahaliikennettään muutenkin, eli siirsi kaikki omissa nimissään olleet rahat mummin tileille. Kukaan ei kysellyt ikinä noiden rahojen perään, ne päätyivät lopulta ensiasuntoni käsirahaksi.
jos ap:n ukki on toiminut samalla tavalla ja siirtänyt itse rahat esim. lapsen tilille johon äidillä on käyttöoikeus.
Virallisia teitä siirtynyt perintö toki menisi maistraatin kautta
Juurikin näin! Rahaa voidaan siirtää tai antaa vaikka muovikassissa. Ei se missään tarvi näkyä eikä tilittää. Ottakaa nyt tämä huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vaikkapa pohojanmaalle hieman tutustumaan erilaisiin rautamuoreihin. Nämä muorinkuvatukset ovat ajaneet miehiään matkoihinsa käytöksellään jo vuosikymmeniä ennekuin tälläkin palstalla alettiin puhumaan että naiset on ilkeitä ja vähätteleviä miehilleen.
Samaiset riivinraudat ovat kasvattaneet niiden poispotkittujen miesten lapsia taloissaan justiins niinkuin ovat itse nähneet että on oikein. Ja aikuiseen ikään saakka, helposti liki 50- vuotiaaksi on pidetty kyllä siinä ruodussa, mikä on oikeaksi katsottu.
Myöskin nämä rautarouvat ovat ilmoittaneet paikalliselle vallesmannille, pankinjohtajalle, ulosottomiehelle tai muille viranomaisille, että heidän on syytä huolehtia ihan vaan omista asioistaan eikä kannata sekaantua talonpitäjien asioihin ollenkan. Näin on ollut ja näin on.
Olen kotoisin pohjois-pohjanmaalta, jossa ihmisen sanan painoarvo arvioidaan sen mukaan, miten paljon salaojittelua peltoa ja takamettiä ko. suvulla ja perheellä on. Muiden kommenteilla ei ole ollut juurikaan väliä. Kaikki tietää että esim. poliisiksi lukee itsensä köyhien sukujen jälkeläiset, jotka tarvii lyhyen koulutuksen ja sen jälkeen varman huonopalkkaisen työpaikan. Eli viranomaisten kunnioitus lepää siinä.
Perinnöt on käsitelty kuten ne on oikeaksi katsottu ihan itse. Perintöriitoja on täälläpäin varmasti enemmän kuin muualla suomessa. Siksi että on enemmä perittävää ja siksi että kulttuuri on itsepäistä, riidanhaluista ja omanpäänsä pitävää. Eli uskon kyllä ap:n tarinan ihan täysin. Ja uskon että isoisän perintörahoja ei tule ap helpolla enää näkemään. Kuten äitinsä näkemys on että nehän rahat on oikein käytetty.
Voiko tämmöistä asenneilmastoa olla edelleen? Onko joku pohjanmaalta ja voisi vahvistaa, että näin on , vieläkin?
Onko lakia ja perintökaarta osaavia paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys isääsi jos hän elää? Kai sinulla hänen nimi on tiedossa? Perunkirjotus kunnan saat isältäsi tietää,jos häneltä hävinnyt perunkirjotus paperit?Eli perunkirjoista on kopiot maistraatti tai oikeustalo?.Jotka voi täytettyä 18v. pyytää.Tai mene ilmaiseen oikeusapu toimiston kysyy miten saat perunkirjat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vaikkapa pohojanmaalle hieman tutustumaan erilaisiin rautamuoreihin. Nämä muorinkuvatukset ovat ajaneet miehiään matkoihinsa käytöksellään jo vuosikymmeniä ennekuin tälläkin palstalla alettiin puhumaan että naiset on ilkeitä ja vähätteleviä miehilleen.
Samaiset riivinraudat ovat kasvattaneet niiden poispotkittujen miesten lapsia taloissaan justiins niinkuin ovat itse nähneet että on oikein. Ja aikuiseen ikään saakka, helposti liki 50- vuotiaaksi on pidetty kyllä siinä ruodussa, mikä on oikeaksi katsottu.
Myöskin nämä rautarouvat ovat ilmoittaneet paikalliselle vallesmannille, pankinjohtajalle, ulosottomiehelle tai muille viranomaisille, että heidän on syytä huolehtia ihan vaan omista asioistaan eikä kannata sekaantua talonpitäjien asioihin ollenkan. Näin on ollut ja näin on.
Olen kotoisin pohjois-pohjanmaalta, jossa ihmisen sanan painoarvo arvioidaan sen mukaan, miten paljon salaojittelua peltoa ja takamettiä ko. suvulla ja perheellä on. Muiden kommenteilla ei ole ollut juurikaan väliä. Kaikki tietää että esim. poliisiksi lukee itsensä köyhien sukujen jälkeläiset, jotka tarvii lyhyen koulutuksen ja sen jälkeen varman huonopalkkaisen työpaikan. Eli viranomaisten kunnioitus lepää siinä.
Perinnöt on käsitelty kuten ne on oikeaksi katsottu ihan itse. Perintöriitoja on täälläpäin varmasti enemmän kuin muualla suomessa. Siksi että on enemmä perittävää ja siksi että kulttuuri on itsepäistä, riidanhaluista ja omanpäänsä pitävää. Eli uskon kyllä ap:n tarinan ihan täysin. Ja uskon että isoisän perintörahoja ei tule ap helpolla enää näkemään. Kuten äitinsä näkemys on että nehän rahat on oikein käytetty.
Voiko tämmöistä asenneilmastoa olla edelleen? Onko joku pohjanmaalta ja voisi vahvistaa, että näin on , vieläkin?
On katsottu liikaa elokuvia häjyistä 🤣
Olen 55 v. enkä tunnista tuollaista kulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lakia ja perintökaarta osaavia paikalla?
Isovanhemmat voivat jättää perinnön lapsenlapselleen, lapsenlapsen huoltajan on ilmoitettavan vuosittain DVV:lle lapsen tilin tase. Rahoja ei käytetä lapsen elättämiseen, huoltaja vastaan lapsen kustannuksista aikuisuuteen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että isäni kotitalo on edelleenkin jakamatta. Siskot vaan päätti että tämä.menee meille ja isä ei saanut tietääkseni mitään.
Pian kuoli isäkin ja asiat jäi silleen.
Nyt on heikolla hapella viimeinen, lapsettomaksi jäänyt sisko. Joten eikö sitten kun tämä viimeinen sisko siitä katraasta kuolee, pitäisi alkaa meille lapsille tulla jotain isän lakoisuuksia mitkä on jätetty aikoinaan maksamatta?
Pitääkö meidän niitä erikseen alkaa hakemaan vai selviääkö asia vihdoin ihan automaattisesti tämän perunkirjoituksessa?
Onko paikalla ketään joka osaa perinnöistä oikeasti vastata??On, mutta tämä juttu on niin vanha, että ehkä olet saanut jo vastauksen. Aloitus ei voi pitää paikkaansa, mikä on selitetty moneen kertaan jo ensimmäisellä sivulla.
Sinun isäsi kuoleman jälkeen on pitänyt 3 kk:n kuluessa tehdä perunkirjoitus. Siitä saa kopion verottajalta, tilauslomake löytyy helposti googlettamalla.
Lapsettomaksi jääneen siskon perunkirjoitukseen pesänilmoittaja tuo myös siskon vanhempien perukirjat, joista ilmenee perintö.
Mikään ei koskaan selviä automaattisesti, vaan on ihan itse pidettävä huolta asioistaan ja oikeuksistaan.
Jos kuolinpesää ei ole aiemmin jaettu, sen voi jakaa nyt. Kun yksi osakas vaatii jakoa, se on jaettava. Näin sanoo laki. Jos muut eivät jakoa halua, he voivat pitää edelleen omat osuutensa jakamattomina ja "ostaa ulos" sen yhden jakoa vaativan osakkaan.
Vieläkö joku osaa vastata minulle? Isäni kuoli vajaa 10 vuotta sitten ja äiti jäi leskeksi ja asumaan heidän yhteiseen asuntoonsa. Ainakaan minun tietääkseni ei ole tehty mitään perunkirjoitusta? Onko se voitu pitää ilman että minä olen saanut mitään tietoa siitä? Olen huonoissa väleissä perheeni kanssa ja vaikka kysyisin nykyään 85 v äidilitäni suoraan asiasta, alkaa hän vaan jankuttaa "että en minä voi tietää ja en minä voi muistaa tuommoisia ja mitä sinä kyselet ja minä en kyllä osaa vastata ja voi kamala kun sinä olet kamala..." En jaksais sitä kuunnella taaskaan.
Perunkirja tehdään aina. Se löytyy verotoimiston kautta, sinulla on siihen oikeus, koska olet kuolinpesän osakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmalleni ja sisaruksilleen jätettiin aikoinaan komeat maat ja tilukset. Siskokatras pisti ne lihoiksi ja möi pois. Voi että, niiden arvo nyt kymmeniä vuosia myöhemmin on vain kasvanut. Minua surettaa, että isovanhemmat ovat jättäneet tuon perintönä lapsilleen, jotka eivät sitten vaivautuneet pitämään maita suvussa. Saisimme nauttia niistä metsistä pitkään kaikki me lapsenlapset ja meidänkin lapsenlapset yhdessä. Nyt niille on jo rakennettu sitä sun tätä. En ole tätä koskaan kellekään sanonut, etten loukkaa. Mutta jospa joku heräisi säilyttämään suvun aarteita eikä myymään pois. Nykyään ei kukaan sisarista ole rikas, joten en tiedä mihin menivät rahat, elämään kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarina ei pidä paikkaansa koska jo 20 000 euron omaisuudesta alaikäisellä maistraatti vaatii vuosittain edunvalvojalta tilityksen sen käytöstä ja hoidosta. Ja ne todellakin tietää kysellä sen perään, koska perinnönjakoasiakirjat on verottajalla tiedossa. Niinpä rahoja ei voi kavaltaa jäämättä siitä varsin nopeasti kiinni.
Uutta yritystä kehiin.
No tää kyllä hieman riippuu siitä, miten se perintö on siirretty.
Oma isoisäni siirsi mulle, mun henkilökohtaiselle tilille 30 000 € ennen kuolemaansa. Meinasin pyörtyä kun kävin pankkiautomaatilla. Olin silloin 17-vuotias. Mihinkään perukirjoihin yms. tuo summa ei ikinä päätynyt, vaari junaili rahaliikennettään muutenkin, eli siirsi kaikki omissa nimissään olleet rahat mummin tileille. Kukaan ei kysellyt ikinä noiden rahojen perään, ne päätyivät lopulta ensiasuntoni käsirahaksi.
jos ap:n ukki on toiminut samalla tavalla ja siirtänyt itse rahat esim. lapsen tilille johon äidillä on käyttöoikeus.
Virallisia teitä siirtynyt perintö toki menisi maistraatin kautta
Juurikin näin! Rahaa voidaan siirtää tai antaa vaikka muovikassissa. Ei se missään tarvi näkyä eikä tilittää. Ottakaa nyt tämä huomioon.
Miksi nostit vuosia vanhan ketjun?
Vierailija kirjoitti:
Onko lakia ja perintökaarta osaavia paikalla?
Aika paljon tiedän, vaikka en ole juristi. Mitä haluat tietää? Ylempänä olevat kysymykset ovat monta vuotta vanhoja, joten niihin ei kannata enää vastata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsesta tulee 5-10 vuoden aikana sen verran kuluja, että saa maistraatille kiikutettua tarpeeksi kuitteja. Lisäksi äiti on voinut vaikka hankkia tyttären tiliin Electron kortin tyttärelleen, ja nostellut sillä käteistä automaatista. Tiliotteella näyttää siltä kuin tytär olisi itselleen nostanut rahaa. Kyllä kiero keinot keksii.
Todella törkeä teko, eikä välttämättä mikään provo. Isoisä on varmasti testamentannut rahat aplle pienenä yrityksenä hyvittää poikansa tekoja. Itsekäs äiti pitää omaa kärsimystään suurempana, kuin tyttären isätöntä lapsuutta.
Vanhemman vastuulla on elättää lapsi. Normaaliin elämiseen kuten ruokaan ja vaatteisiin ei voi käyttää lapsen perintöä. Alaikäinen ei voi käyttää näitä varoja eikä mitään pankkikortteja myönnetä tällaisiin tileihin.
Häpeä ap, äitisi on sinut yksin joutunut elättämään . Käy sen ”vanhan isäsi” kimppuun ja vaadi häneltä ne kaikki pennoset ,jotka hän on jättänyt antamatta sinulle. Pyydä häneltä sitä perintöä.
Äitisi on jo hoitanut osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vaikkapa pohojanmaalle hieman tutustumaan erilaisiin rautamuoreihin. Nämä muorinkuvatukset ovat ajaneet miehiään matkoihinsa käytöksellään jo vuosikymmeniä ennekuin tälläkin palstalla alettiin puhumaan että naiset on ilkeitä ja vähätteleviä miehilleen.
Samaiset riivinraudat ovat kasvattaneet niiden poispotkittujen miesten lapsia taloissaan justiins niinkuin ovat itse nähneet että on oikein. Ja aikuiseen ikään saakka, helposti liki 50- vuotiaaksi on pidetty kyllä siinä ruodussa, mikä on oikeaksi katsottu.
Myöskin nämä rautarouvat ovat ilmoittaneet paikalliselle vallesmannille, pankinjohtajalle, ulosottomiehelle tai muille viranomaisille, että heidän on syytä huolehtia ihan vaan omista asioistaan eikä kannata sekaantua talonpitäjien asioihin ollenkan. Näin on ollut ja näin on.
Olen kotoisin pohjois-pohjanmaalta, jossa ihmisen sanan painoarvo arvioidaan sen mukaan, miten paljon salaojittelua peltoa ja takamettiä ko. suvulla ja perheellä on. Muiden kommenteilla ei ole ollut juurikaan väliä. Kaikki tietää että esim. poliisiksi lukee itsensä köyhien sukujen jälkeläiset, jotka tarvii lyhyen koulutuksen ja sen jälkeen varman huonopalkkaisen työpaikan. Eli viranomaisten kunnioitus lepää siinä.
Perinnöt on käsitelty kuten ne on oikeaksi katsottu ihan itse. Perintöriitoja on täälläpäin varmasti enemmän kuin muualla suomessa. Siksi että on enemmä perittävää ja siksi että kulttuuri on itsepäistä, riidanhaluista ja omanpäänsä pitävää. Eli uskon kyllä ap:n tarinan ihan täysin. Ja uskon että isoisän perintörahoja ei tule ap helpolla enää näkemään. Kuten äitinsä näkemys on että nehän rahat on oikein käytetty.
Voiko tämmöistä asenneilmastoa olla edelleen? Onko joku pohjanmaalta ja voisi vahvistaa, että näin on , vieläkin?
On katsottu liikaa elokuvia häjyistä 🤣
Olen 55 v. enkä tunnista tuollaista kulttuuria.
Olen 59v ja Antti Tuurin joku pohjanmaata ja sen ihmisiä kuvaava kirja tuli mieleen.
Isä kuoli, ja äiti siis jäi leskeksi. Eikö isän jälkeen kuitenkin olisi pitänyt pitää joku perunkirjoitus tai jotenkin selvittää perintöjä? Mitään ei ole kuulunut eli onko nyt äidin ja isävainaan asunto ns. jakamaton pesä?
Isän yksi siskoista on vielä elossa (yli 90 vee) joten sitäkään mökkiä ja metsiä ei ole tietääkeni jaettu mitenkään.
Voidaanko meidän sisarusten osuudet jakaa vasta sitten kun äitikin kuolee? Eihän kukaan voi vetää välistä? Nimittäin yksi sisaruksista on holtiton, persaukinen luuseri, jolla kuulemma on aina huonoa tuuria, Miksiköhän? Penniäkään ei tule multa saamaan eikä mun osuuttaa pienentämään, tämä on varma.