Julkinen terveydenhuolto ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työikäinen ei saisi ohittaa missään eläkeläistä. Muuten kyse on ikärasismista.

Terveydenhuollossa prorisoidaan. Kumman luulet pääsevän nopeammin esim. polvileikkaukseen. Et tiedä, mitä tapahtuu siellä terveydenhuollon sisällä. Eläkeläistä ei voi leikata, on niin monia syitä. Ota asioista selvää, se ei ole vain niin helppoa.

Onhan se selvä, että työikäiset ohittavat eläkeläiset. Kummat on kannattavampaa saattaa ensin kuntoon?

Olen itsekin eläkeläinen, mutta toki ymmärrän tämän.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi priorisoida iän, sukupuolen, ihonvärin, työkykyisyyden tms perusteella.

Kun työikäinen ja varsinkin töissä oleva hoidetaan kuntoon, se on kansantaloudellisesti kannattavaa. Muiden kohdalla ei ole kyse kansantaloudesta, muut ovat ns. tuottamattomia ihmisiä. Siksi he saavat odotella vuoroaan.

Moraalilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Olen muuten itse myös eläkeläisenä saanut terveyskeskuksesta aina tarvittaessa lähetteen eteenpäin, verikokeisiin, röntgeniin tai erikoislääkärille. En voi moittia, koen tulleeni hyvin kuulluksi ja hoidetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työikäinen ei saisi ohittaa missään eläkeläistä. Muuten kyse on ikärasismista.

Terveydenhuollossa prorisoidaan. Kumman luulet pääsevän nopeammin esim. polvileikkaukseen. Et tiedä, mitä tapahtuu siellä terveydenhuollon sisällä. Eläkeläistä ei voi leikata, on niin monia syitä. Ota asioista selvää, se ei ole vain niin helppoa.

Lain mukaan voi priorisoida vain sairauksia, ei potilaita. Eli voidaan priorisoida, että julkinen terveydenhuolto hoitaa polvileikkaukset mutta ei vaikkapa aknearpien hiomista. Sen jälkeen kun priorisointi on tehty, kaikilla polvileikkauksen tarpeessa olevilla on samanlainen oikeus hoitoon, riippumatta siitä, ovatko he mustia vai keltaisia, eläkeläisiä vai toimistosihteerejä.

up

Priorisointia on kolmenlaista, ei pidä olla sinisilmäinen. Hakusanalla löytyy tutkimustietoa.

weh kirjoitti:

Julkisessa vituttaa se että potilas saadaan paperille ja tilastoihin näyttämään että käsitellyltä ja parannetulta jos se ohjataan puhumaan psykiatrille. Näin kävi kun menin valittamaan siitä että lähimuistini on huonontunut äärettömän paljon ja että se estää opiskelun. Sitten lääkärin neuvoi että työ ja opiskelu olisi hyvä saada päivärymiin että minut saadaan kuntoon. Ihan turha siis leikkiä pyhimystä ja olla huolissaan kun nuorisoa syrjäytyy kun meillä on näitä rankaisijoita lääkärin paikalla. Poliitikot tietty elää omassa kuplassaan ja uskon että kohtelu on erilaista maakunnittainkin. Siksi ei pitäisi käyttää aikaa eipäs juupas keskusteluun

Tässäkin on eroja. Kävin juuri julkisella valittamassa pientä muistin pulmaa. Toivoin lääkärin vastaavan, että kyllähän sinulla kuulostaa tuota stressiä olevan, ja nukutkohan hyvin. Älä ole huolissasi, seurataan asiaa. Sen sijaan sanoin, että tehdään lähete neurologille, koska kyllähän se aivojen magneetti kannattaa ottaa. Ja sitten unohtaa koko juttu, jos kuva on normaali.

Minun kokemukseni ovat päinvastaisia kyllä. Olen saanut aina positiivista palvelua. Asumme Helsingissä, johtunee kenties siitä. Aiemmat harvat kokemukseni ovat pieneltä paikkakunnalta pohjoisempaa - palvelun laatu ja saamani kohtelu olivat aivan toista maata. Jos täällä jotakin ihmistä olisi kohdeltu niin ikävästi, taatusti olisivat valittaneet. Olen tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelma ole suomalainen terveydenhuolto sinänsä, vaan kansanluonne. Julkisella sektorilla on vallalla täydellinen laiskuus, vastuunkiertely, asiakkaan vähättely, oman aseman turvaaminen ja silmien ummistaminen todellisuudelta.

Tietenkin on ihania yksilöitä, jotka yrittävät tehdä hyvää työtä järjestelmästä ja sen paskamaisuudesta huolimatta, usein suorastaan järjestelmää uhmaten, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa koetaan tarpeelliseksi väheksyä potilaita, työntekijöitä ja heidän kaikkien järjenkäyttöä. Monikin lääkäri haluaisi hoitaa potilaan jo ensi kontaktissa eli suhtautua vaivoihin vakavasti, mutta kun ohjeet on ne, että mitään ei hoideta ilman että oireet jatkuvat ja ovat satavarmasti vakavia.

Olen asunut useammassa muussakin maassa, jossa lääkärit hoitavat jo pienemmätkin vaivat ja sairaudet ensimmäisessä hoitokontaktissa, jolloin päästään potilaasta eroon heti. Suomessa katellaan ja toivotaan, että vaiva menisi itsestään ohi. Hintana on se, että pahat sairaudet pahenevat ilman hoitoa, eikä niitä pienempiäkään vaivoja hoideta. Suomalaiset ovat valitettavasti laiskoja ja tympeitä ihmisiä, poikkeuksia tietenkin on. Meillä on sellaiset päättäjät ja julkiset järjestelmät kuin me ansaitsemme. Alkakaa itse auttaa toisianne elämässänne nopeasti ja pyyteettä niin ehkä sama asenne leviäisi jopa terveydenhoitojärjestelmään ennen pitkää.

Mutta onko kaikki hoito heti tarpeellista? Minusta on järkevää antaa kehon koittaa ensin itse parantua, jonka jälkeen vasta lääkärin pakeille, mikäli lepo, kipulääkitys, kotikonstit eivät auta. Miksi haluat lääkärin hoitamaan jokaista pientä vaivaasi? Keho kykenee parantamaan monenlaista itsekin. 

Monissa maissa - mitähän tarkoitit? Suomessa terveydenhuolto toimii hyvin moniin muihin maihin verrattuna.

Asun pienellä paikkakunnalla. Lasten hampaiden oikomishoito järjestetty mallikkaasti, lääkäriin ja hammaslääkärin pääsee jopa päivässä, sairaalassa hotellikohtelu ja ensiavussa ainoana asiakkaana. Tällaisia kokemuksia aivan lähiaikoina, olen ollu onnekas ja muistanut myös kiittää avuliasta henkilökuntaa.

Minun ja perheeni kohdalla on aina toiminut julkinen puoli hyvin. Kaikki asiat on hoidettu ja olen päässyt jatkohoitoon, jos tarvetta on vaatinut ilman mitään kommervenkkejä.

Kyseessä eteläsuomalainen keskisuuri kunta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo hoitajan kautta kiertäminen on todella ärsyttävää ja hidastaa vaan avun saamista.

Joissain vaivoissa ei sitten millään saa aikaa lääkärille. Esim mulla virtsiksiä usekn ja monet lääkkeet ei sovi. Silti en pääse lääkärille, vaan hoitajalle, joka sitten lääkäriltä kysyy lääkkeen ja se sitten määrää sen. Ite en saa lääkärin kanssa puhua. Kerrankin tuli lääke, joka ei mulle sopinut. Ekan tabletin olin just nielly, kun siinä sitä ohjelipuketta luin samalla ja huomasin, ettei sovi mulle tämä.

Mikä Jumala se lääkäri on? ei hänkään tiedä ilman labrakokeita sen paremmin kuin hoitaja, mikä lääke puree tulehdukseen.

Itse olen nimenomaan tyytyväinen hoitajasysteemiin, joka karsii jo monet hypokondrikot vaivaamasta lääkäriä, joka voi paneutua oikeasti sairaisiin.

Vastako huomasit?? Welcome to the real world. Mietipä miksi en ikinä julkisella käy.

Me ollaan saatu parempaa hoitoa kunnalliselta kuin yksityiseltä. Atoppisen ihon ongelmat selvis kuntapuolella, yksityinen suositteli lääkkeitä jotka aivan liian vahvoja pienelle lapselle. Lasten päivystys toiminut aina todella hyvin. Omatkin asiat hoitunut hyvin ja lähetteen oon aina saanu erikoislääkärille kun tarttee.

Olen huomannut, että terveyskeskuksen nuoret lääkärit ovat parhaita ! Kuuntelevat ja tekevät parhaansa.

esimerkki 1: esikoisen synnyttyä närästys katosi hetkeksi mutta palasi sitten niin pahana että oli mentävä pyytämään vahvempia närästyslääkkeeitä kuin mitä ilman reseptiä sai. Nuori, vaalea nainen kyseli että eihän ole syytä epäillä oireiden johtuvan sydämmestä?

Huolenpito tuntui mukavalta, vaikka joku olisi voinut tietysti ärsyyntyä..

tapaus 2: sain pahoja sappikohtauksia, Litalgin ei enää toiminut. Päivystyksessä oli sanottu, ettei muuta lääkettä ole antaa!

No, kävin terveyskeskuksessa anelelemassa lähetettä ultraan ja minua nuorempi mieslääkäri kirjoitti reseptin Panadol 1mg, sanoi että yhdessä Litalginin kanssa lievittäisi kohtausta.

en ehtinyt kokeilla olisiko se toiminut, jouduin leikattavaksi mutta olin silti positiivisen yllättänyt siitä että lääkäri tarj

Tähän on ihan selkeä selitys. Kaikki tutkimukset ja kokeet maksaa paljon, joten julkisella puolella niihin lähetetään vain, jos on todellinen tai paremminkin selkeä tarve. Ei vain ole varaa tehdä kaikille halukkaille turhia kokeita, sillä niitä luulosairaitakin tai "kyllä minä tiedän paremmin kuin lääkäri" riittä. Yksityisellä taas voidaan tehdä tutkimuksia, niin pajon kun sielu sietää sillä asiakas (tai asiakkaan vakuutus) maksaa. Ei ole siis budjettiin sidottua. 

Minä haluaisin tietää kuinka monta prosenttia kansanedustajien lääkärikäynneistä on tehty julkiselle puolelle... Oon aika varma että puhutaan yksinumeroisesta luvusta. Selvää on, että julkisesta terveydenhuollosta on tulossa köyhien hoitola, ja mitäpä intressejä päättäjillä on tilannetta korjata kun massia ja yksityisiä lääkäreitä riittää.

Bunny kirjoitti:

Olen koko aikuisikäni ollut julkisen terveydenhuoltojärjestelmän kannattaja. Nyt olen lopulta saapunut pisteeseen jossa minun on todettava että järjestelmä on ainakin osittain pahasti rikki eikä mitenkään kykene hoitamaan vastuitaan tavalla joka olisi inhimillinen palvelujen käyttäjälle.

Viime 2-3 vuoden aikana lähipiirissäni on ollut useampi läheltä piti-tapaus jossa kimmoke hoitoon oli pakko hakea yksityiseltä lääkäriasemalta. Tunnen läheisesti kolme (3!) erikäistä aivoinfarktiin sairastunutta henkilöä jotka käännytettiin toistuvasti päivystyksestä pois. Yksityisen lääkärin ja magneettiröntgenin kautta sitten saatiin tietää asian oikea kanta ja sieltä päästiin julkiseen terveydenhuoltoon. Ilman maksukykyä yksityisellä ei olisi käyty.

Toinen henkilö lähipiirissäni sairastui akuuttiin vatsavaivaan joka olisi edellyttänyt leikkausta. Jostain syystä kuitenkin päätettiin tarkkailla ja katastrofi oli erittäin lähellä. Vain sattuma pelasti hänet, eli se että toinen kirurgi päätti jostain syystä tarkistaa potilaan kuvat.

Omalla lapsellani on syntymästään asti ollut suolistossa harvinainen kehityshäiriö. Niin harvinainen että julkisella puolella asiaa ei onnistuttu viidessä (5!) vuodessa selvittämään. Lopulta käynti yksityislääkärillä johti diagnoosiin jonka jälkeen myös hoito on tehty yksityisellä puolella. Tätä ennen julkisella sairaalalla olisi varmasti ollut kaikki mahdollisuudet konsultoida ko. gurua toisella puolen maata, mutta siihen ei sattunut löytymään halua tai kiinnostusta. Eli jälleen kerran oli meidän maksukyvystämme kiinni saammeko lapsellemme diagnoosin ja hoitoa.

Itselläni oli viisitoista (tai enemmän, en jaksa edes laskea enää) poskiontelontulehdusta parin vuoden aikana. Julkiselta toistuvasti antibioottikuureja käteen ja lyhyitä sairaslomia. Jatkuva puolikuntoisuus heikensi työkykyä, hyvinvointia, aiheutui valtavasti poissaoloja työstä ym. Kuitenkaan ei kiinnostanut tutkia miksi hitossa olen jatkuvasti kipeänä. Tiedätte jo miten tarina jatkuu. Maksukykyisenä menin yksityiselle erikoislääkärille, seuraavana päivänä viipalekuvaan ja avot - jo löytyi ongelma ja mikä sen voisi ratkaista. Ja jälleen kerran tämä olisi jäänyt tekemättä ilman maksukykyä.

Ylläoleville tositarinoille yhteistä on se, että ensinnäkin se että julkisen puolen toiminta MAKSAA todella paljon. On loppuviimeeksi KALLISTA "muka-hoitaa" ja "pika-hoitaa" tai "lume-hoitaa". On KALLISTA roikottaa ihmisiä työkyvyttöminä sen sijaan että koitettaisiin ratkaista asia nopeasti ja tehokkaasti. On KALLISTA että vanhemmille koituu hitosti poissaoloja sekä lapsien sairauksien että omien sairauksien takia joita ei hoideta kunnolla. Ja se vasta on KALLISTA kun aivoinfarktia ei hoideta ajoissa, tulee vakavia seurauksia ja kalliita kuntoutuksia - turhaan. Tai työikäinen loppuiäksi eläkkeelle kun aivoinfarktia ei hoidettu ajoissa. On naurettavuuden huippu että aivoinfarktitietoisuutta koko ajan toitotetaan tavallisille kansalaisille - nopeasti hoitoon ym. - ja sitten tyssää siihen etteivät lääkärit tunnista eivätkä kustannussyistä uskalla laittaa pään kuvaukseen.

Nämä ovat kaiken lisäksi vain jäävuoren huippu. Olen viime vuosina itse pettynyt raskaasti julkiseen terveydenhuoltoon. Voisin hyväksyä sen, jos olisi ilmeistä että perheelläni ja ystävilläni on vain sattumalta osunut satumaisen huono tuuri ja järjestelmä muuten pelaa hyvin. Mutta ympärilläni niin monella muulla on samanlaisia kokemuksia, etten enää pysty uskomaan sattumaan.

Rakas julkinen terveydenhoito, olen pahoillani mutta jatkossa varmistan että kaikilla läheisilläni on vakuutukset kunnossa ja että julkiselle puolelle annetaan korkeintaan yksi mahdollisuus.

ps. Sen voin vielä lisätä, että ainoa mistä kuulen jatkuvasti hyviä kokemuksia on syöpähoito. Ehkä siksi että silloin on jo olemassa selkeä diagnoosi eikä olla kiireisen päivystyksen tai yleislääkärin hoidonarvioinnin varassa? En tiedä, mutta onhan se onni että järjestelmässä on jotain valopilkkuja.

Upea teksti! Samaa mieltä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelma ole suomalainen terveydenhuolto sinänsä, vaan kansanluonne. Julkisella sektorilla on vallalla täydellinen laiskuus, vastuunkiertely, asiakkaan vähättely, oman aseman turvaaminen ja silmien ummistaminen todellisuudelta.

Tietenkin on ihania yksilöitä, jotka yrittävät tehdä hyvää työtä järjestelmästä ja sen paskamaisuudesta huolimatta, usein suorastaan järjestelmää uhmaten, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa koetaan tarpeelliseksi väheksyä potilaita, työntekijöitä ja heidän kaikkien järjenkäyttöä. Monikin lääkäri haluaisi hoitaa potilaan jo ensi kontaktissa eli suhtautua vaivoihin vakavasti, mutta kun ohjeet on ne, että mitään ei hoideta ilman että oireet jatkuvat ja ovat satavarmasti vakavia.

Olen asunut useammassa muussakin maassa, jossa lääkärit hoitavat jo pienemmätkin vaivat ja sairaudet ensimmäisessä hoitokontaktissa, jolloin päästään potilaasta eroon heti. Suomessa katellaan ja toivotaan, että vaiva menisi itsestään ohi. Hintana on se, että pahat sairaudet pahenevat ilman hoitoa, eikä niitä pienempiäkään vaivoja hoideta. Suomalaiset ovat valitettavasti laiskoja ja tympeitä ihmisiä, poikkeuksia tietenkin on. Meillä on sellaiset päättäjät ja julkiset järjestelmät kuin me ansaitsemme. Alkakaa itse auttaa toisianne elämässänne nopeasti ja pyyteettä niin ehkä sama asenne leviäisi jopa terveydenhoitojärjestelmään ennen pitkää.

Mutta onko kaikki hoito heti tarpeellista? Minusta on järkevää antaa kehon koittaa ensin itse parantua, jonka jälkeen vasta lääkärin pakeille, mikäli lepo, kipulääkitys, kotikonstit eivät auta. Miksi haluat lääkärin hoitamaan jokaista pientä vaivaasi? Keho kykenee parantamaan monenlaista itsekin. 

Monissa maissa - mitähän tarkoitit? Suomessa terveydenhuolto toimii hyvin moniin muihin maihin verrattuna.

Täähän siinä ottaakin päähän. Kun menen lääkäriin, niin se tarkoittaa sitä, että kotikonstit, apteekin apu ja kehon oma paranemiskyky eivät riitä. Kyllä siinä vaiheessa sapettaa, kun lääkärin ainut apu on antaa särkylääkettä ja jos ei parissa päivässä auta, niin uudestaan. Johan minä juuri sanoin, että olen kolmatta viikkoa syönyt särkylääkettä!!

Yksi esimerkki: Poskiontelon punkteerauksen luulisi olevan "vain vähäsen vaativampi" operaatio terkalla? Anoppi kärsi kivuliaasta poskiontelon tulehduksesta, joka ei terkkalääkärin antibiooteista & duacteista tms huolimatta hoitunet. Kun hän meni kivusta itkien pyytämään punkteerausta, ei saanut hoitoa. Ei kun yksityiselle ja kaksi tuntia myöhemmin homma hoidettu (lääkäri: "niin paljon limaa tuliposkiontelosta etten ole koskaan nähnyt....") ja kivut heti sinä iltana selkeästi laantumaan päin. Viikkoa myöhemmin tulehduksesta ei jälkeäkään.

Ja tuo oli vain yksi esimerkki. Pahimmillaan pojallamme oli pitkälle päässyt keuhkokuume (emme ole niitä vanhempia jotka vie pienestäkin nuhasta terkalle) ja lekuri pisti kotiin diagnoosilla "pientä kevätflunssaa" vaikka maallikollekin oireet olivat selvät emmekä saaneet edes verikoetta labrasta. Tuntia myöhemmin yksityisen aseman labratulokset kourassa jotka viittasivat erittäin selvästi tilaan, jota ei yksikään kevätflunssa selitä ("bronkiitti" tms) -> tehostettuun hoitoon viikonlopuksi ja tipalla antibioottia.

Meillä on 11 negatiivista kokemusta paikallisen terveyskeskuksen perseilystä selkeissä tapauksissa. Tämän vuoksi ajamme mieluummin 25 km yksityiselle kuin 3 km terkalle. Kokemustemme mukaan terkkamuurin läpi pääsee, seuraavan tason julkisen puolen erikoishoito on hyvää.

Julkisella terveydenhuollolla ei tee mitään. Jos mene sinne 40 asteen kuumeessa ja sanoo että keuhkoihin sattuu niin VOI saada samalle päivälle ajan. Ensiksi joutuu terveydenhoitajalle joka ei tee yhtään mitään ja sitten kun pääsee lääkärille niin se ei tee mitään muuta kuin antaa lähetteen labraan ja röntgeniin.

Ongelma on se että nykyään mm. Helsingin terveyskeskuksissa (monessa) ei ole labraa EIKÄ röntgeniä.

Itse asiassa labra ja röntgen ovat nykyään aina eri paikoissa. Joten joudut juoksemaan kahdessa eri paikassa testeissä jotka sijaitsevat jopa eri puolilla kaupunkia.

Sitten joudut takaisin sinne lääkärille joka sitten tekee mitä tekee. Miten tuohon pystyy jos on 40 asteen kuumeessa ja ei saa henkeä?

Mitä jos ei ole autoa ja joutuu julkisilla liikkumaan?