Julkinen terveydenhuolto ei toimi.
Olen koko aikuisikäni ollut julkisen terveydenhuoltojärjestelmän kannattaja. Nyt olen lopulta saapunut pisteeseen jossa minun on todettava että järjestelmä on ainakin osittain pahasti rikki eikä mitenkään kykene hoitamaan vastuitaan tavalla joka olisi inhimillinen palvelujen käyttäjälle.
Viime 2-3 vuoden aikana lähipiirissäni on ollut useampi läheltä piti-tapaus jossa kimmoke hoitoon oli pakko hakea yksityiseltä lääkäriasemalta. Tunnen läheisesti kolme (3!) erikäistä aivoinfarktiin sairastunutta henkilöä jotka käännytettiin toistuvasti päivystyksestä pois. Yksityisen lääkärin ja magneettiröntgenin kautta sitten saatiin tietää asian oikea kanta ja sieltä päästiin julkiseen terveydenhuoltoon. Ilman maksukykyä yksityisellä ei olisi käyty.
Toinen henkilö lähipiirissäni sairastui akuuttiin vatsavaivaan joka olisi edellyttänyt leikkausta. Jostain syystä kuitenkin päätettiin tarkkailla ja katastrofi oli erittäin lähellä. Vain sattuma pelasti hänet, eli se että toinen kirurgi päätti jostain syystä tarkistaa potilaan kuvat.
Omalla lapsellani on syntymästään asti ollut suolistossa harvinainen kehityshäiriö. Niin harvinainen että julkisella puolella asiaa ei onnistuttu viidessä (5!) vuodessa selvittämään. Lopulta käynti yksityislääkärillä johti diagnoosiin jonka jälkeen myös hoito on tehty yksityisellä puolella. Tätä ennen julkisella sairaalalla olisi varmasti ollut kaikki mahdollisuudet konsultoida ko. gurua toisella puolen maata, mutta siihen ei sattunut löytymään halua tai kiinnostusta. Eli jälleen kerran oli meidän maksukyvystämme kiinni saammeko lapsellemme diagnoosin ja hoitoa.
Itselläni oli viisitoista (tai enemmän, en jaksa edes laskea enää) poskiontelontulehdusta parin vuoden aikana. Julkiselta toistuvasti antibioottikuureja käteen ja lyhyitä sairaslomia. Jatkuva puolikuntoisuus heikensi työkykyä, hyvinvointia, aiheutui valtavasti poissaoloja työstä ym. Kuitenkaan ei kiinnostanut tutkia miksi hitossa olen jatkuvasti kipeänä. Tiedätte jo miten tarina jatkuu. Maksukykyisenä menin yksityiselle erikoislääkärille, seuraavana päivänä viipalekuvaan ja avot - jo löytyi ongelma ja mikä sen voisi ratkaista. Ja jälleen kerran tämä olisi jäänyt tekemättä ilman maksukykyä.
Ylläoleville tositarinoille yhteistä on se, että ensinnäkin se että julkisen puolen toiminta MAKSAA todella paljon. On loppuviimeeksi KALLISTA "muka-hoitaa" ja "pika-hoitaa" tai "lume-hoitaa". On KALLISTA roikottaa ihmisiä työkyvyttöminä sen sijaan että koitettaisiin ratkaista asia nopeasti ja tehokkaasti. On KALLISTA että vanhemmille koituu hitosti poissaoloja sekä lapsien sairauksien että omien sairauksien takia joita ei hoideta kunnolla. Ja se vasta on KALLISTA kun aivoinfarktia ei hoideta ajoissa, tulee vakavia seurauksia ja kalliita kuntoutuksia - turhaan. Tai työikäinen loppuiäksi eläkkeelle kun aivoinfarktia ei hoidettu ajoissa. On naurettavuuden huippu että aivoinfarktitietoisuutta koko ajan toitotetaan tavallisille kansalaisille - nopeasti hoitoon ym. - ja sitten tyssää siihen etteivät lääkärit tunnista eivätkä kustannussyistä uskalla laittaa pään kuvaukseen.
Nämä ovat kaiken lisäksi vain jäävuoren huippu. Olen viime vuosina itse pettynyt raskaasti julkiseen terveydenhuoltoon. Voisin hyväksyä sen, jos olisi ilmeistä että perheelläni ja ystävilläni on vain sattumalta osunut satumaisen huono tuuri ja järjestelmä muuten pelaa hyvin. Mutta ympärilläni niin monella muulla on samanlaisia kokemuksia, etten enää pysty uskomaan sattumaan.
Rakas julkinen terveydenhoito, olen pahoillani mutta jatkossa varmistan että kaikilla läheisilläni on vakuutukset kunnossa ja että julkiselle puolelle annetaan korkeintaan yksi mahdollisuus.
ps. Sen voin vielä lisätä, että ainoa mistä kuulen jatkuvasti hyviä kokemuksia on syöpähoito. Ehkä siksi että silloin on jo olemassa selkeä diagnoosi eikä olla kiireisen päivystyksen tai yleislääkärin hoidonarvioinnin varassa? En tiedä, mutta onhan se onni että järjestelmässä on jotain valopilkkuja.
Kommentit (116)
Tuttua on. Itse kävin vuoden verran tutkimuksissa keskussairaalassa, ei löytynyt oikeaa diagnoosia, mutta yksityinen löysi yhdessä päivässä. Tämän ilmoitin puhelimitse ja pyysin kirjattavaksi tietoihini. Paljon mätää koko julkisen systeemin. Raha pelastaa henkesi.
Amen! Aivan täysin samaa mieltä. Jotenkin tuntuu, että lääkärit harvoin ottavat potilaan ongelmat ja oireet vakavasti. Oletetaan ikään kuin että potilas on melkein turhaan hakeutunut hoitoon, vaikka homma on juuri päinvastoin. Yleensä hoitoon hakeudutaan nimenomaan silloin, kun aletaan epäillä jotain vakavaa. Itsellä myös paljon lähipiirissä näitä tapauksia jossa julkiselta puolelta ei ole saatu oikeaa diagnoosia ja se on täytynyt yksityiseltä hakea.
Allekirjoitan myös tuon nro 1 kommentin että ambulanssia ei saa. Esim. olen itse lyönyt kerran pääni vakavasti, hätänumerosta käskettiin laittamaan pakasteesta jotain kylmää, kuten vihannespussi päähän ja soittamaan taksi. Millaisia tilanteita varten ne ambulanssit sitten oikein ovat? Kun ilmeisesti kovat päähän kohdistuvat vammatkaan eivät ole tarpeeksi vakavia.
Ei se ole ikinä toiminutkaan koska puolet lääkäreistä on harjoittelijoita ja siksi moni on kuollut syöpään ja muuhun kun ei harjoittelijarääpäleet tunnista sairaudet eikä uskalla laittaa tutkimuksiin.
Anoppi meni yhtäkkiä sellaiseen kuntoon, että ei pystynyt nousemaan seisomaan, eikä puhumaan (oli siihen asti normiterve ihminen). Ambulanssi kävi paikalla ja yrittivät häneen kontaktia. Lopulta kun kysyivät häneltä, että pärjäätkö nyt, niin anoppi sai sanottua "joo", niin se oli siinä sitten. Ei tarvetta enempään, potilas pärjää yksin. Voi jumankekka. No onneksi saatiin sitten pari raavasta miestä nostamaan / taluttamaan hänet autoon ja sillä sairaalaan. Ambulanssi olisi jättänyt hänet niine hyvineen tuoliin istumaan kukaties loppuiäkseen.
Julkinen on surkeaa. Yksityiseltä on pakko hakea vähintään lähete, että pääsee erikoislääkärin hoitoon.
Huomasin neurologian poliklinikalla lääkärin seinällä lapun, jossa ohjeistettiin lääkäreitä. En muista oikein nyt lukumäärää, mutta tyyliin: max x kappaletta pään tietokonetomografioita tältä osastolta päivässä. Jos tulee enemmän, on annettava erityisselvitys. Ihan pimee phjeistus. Siellä sitten kokemattomat erikoistuvat ei uskalla varmuuden vuoksibkuvata, vaikka tarvetta saattaisi olla. Eivätosaa vielä arvioida, milloin on tarpeellista.
Minusta on väärin, että harjoittelijat saavat hoitaa potilasta yksin. Pitäisi olla aina koko ajan valmis lääkäri samassa huoneessa. Samoin erikoistuvan kanssa erikoislääkäri.
Äiti oli valittanut vuosia pahoja vatsakipuja, ja on sen ikäpolven ihminen, että pienistä ei valita. Pari kertaa oli jouduttu viemään päivystykseen ja tuli närästyslääkkeen kanssa takaisin. Lopuksi sitten sanoi lääkärille, joka taas sitä närästyslääkettä oli kirjoittamassa, että kyllä hän tietää, miltä närästys tuntuu ja sitä tämä ei ole. Lääkäri siinä pyörittelee päätään ja ihmettelee, mitähän se sitten voisi olla... Äitini sanoi, että no oliskohan vaikka sappi. Suostuivat sentään tutkimaan, ja niinhän siellä oli kaksi kananmunan kokoista sappikiveä. Ei kumma, jos välillä vähän sattui.
Ihan ensiksi haluaisin muistuttaa yhdestä asiasta: Ne yksityisen sektorin lääkärit ovat käyneet sen ihan saman lääkiksen kuin julkisenkin puolen lääkärit ja ylivoimaisesti suurin osa työskentelee myös julkisella puolella (Suomessa on loppujen lopuksi todella vähän lääkäreitä, jotka pitävät pelkästään yksityispraktiikkaa). Kyse ei siis voi olla siitä, että lääkärit olisivat yleisesti jotenkin parempia yksityisellä puolella. Kannattaa myös muistaa, että ihan kuka tahansa lääkäri saa sitä yksityisvastaanottoa pitää, että mitään laatuvaatimuksia sinne ei ole.
Ero yksityisen ja julkisen puolen välillä on niiden toimintaperiaatteissa ja resursseissa. Yksityisellä on kannattavaa teettää mahdollisimman paljon tutkimuksia silloinkin kun se ei olisi edes tarpeellista (yritys ja lääkärit saavat siitä rahaa). Julkisella taas rajallisen resurssien käyttöä täytyy harkita tarkasti. Harva myöskään tietää, että esimerkiksi erikoislääkärillä on täysi oikeus lähettää yleislääkärin tekemä lähete takaisin, mikäli hän ei koe potilaan hoitamista erikoissairaanhoidossa tarpeelliseksi. Varmuuden vuoksi ei lähetteitä ja tutkimuspyyntöjä siis kannata tehdä. Resurssipulasta johtuen myös julkisen puolen hoitojonot ovat paisuneet mahdottomiin mittasuhteisiin, joten on helppo ymmärtää, miksi jonkun tutkimuksen tarpeellisuutta mietitään viimeiseen asti. Virhearvioniteja tottakai tapahtuu ja julkisella mahdollisesti enemmän juurikin henkilöstöpulan ja kiireen takia.
Tässä pointtina oli vain se, että potilas tapaa tuntea saaneensa hyvää palvelua silloin kun hänelle on teetetty mahdollisimman paljon tutkimuksia, aivan sama ovatko ne tarpeellisia vai eivät. Ja koska niitä nyt edellämainituista syistä saa huomattavasti helpommin yksityiseltä puolelta, koetaan se paremmaksi kuin julkinen terveydenhuolto. Julkisen sektorin resurssipulaan, jonoihin, henkilökunnan kiireeseen yms saa tottakai olla turhautunut, kunhan muistaa että henkilökunnan ammattitaito on aivan samaa oli ihminen töissä missä tahansa. Ja yksityistä hehkuttaessa kannattaa muistaa, että se on bisnestä... Sieltä saa mitä haluaa, koska itsehän kaiken maksat ja lääkäreiden lompakko levenee sitä enemmän, mitä paremmin yrityksellä menee (toisin kuin julkisella puolella).
Minäkin voisin olla terveyskeskuslääkäri potilaan ensimmäisellä käynnillä. "Ota särkylääkettä ja jos ei auta parissa päivässä, tule uudelleen." Vai onko joku joskus saanut jonkun muun vastauksen? Minä en kyllä ole kuullut koskaan, ei mun lähipiirissä ainakaan ole.
Ou nou, miksi samalla koulutuksella, ei tule diagnoosia edes vuodessa, mutta yksityinen erikoislääkäri tietää heti, mitä tehdään, että saadaan selville vaivan nimi. Julkinen mietti vuoden, yksityinen päivän. Itse valitsen haluamani erikoislääkärin, ja ajankohdan, se on halpaa kun henki säästyy.
Ysille: En tarvitse mahdollisimman paljon erilaisia tutkimuksia, tarvitsen oikean diagnoosin. Sen voi yllättävää kyllä saada myös haastattelemalla potilasta ja uskomalla, mitä hän sanoo. Siihen vielä pisara ammattitaitoa, ja a vot, jo onnistuu.
Isoisäni kuvattiin kaatumisen jälkeen kun oli sekava oksensi. Ei ongelmaa ja kotiin. 2 viikkoa ja oli taas niska todella kipeä. Kuvattiin taas ja olikin murtumia niskassa. Tuki kehiin 3 kk. Eipä huomattu heti. Vain tuurilla ei halvaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voisin olla terveyskeskuslääkäri potilaan ensimmäisellä käynnillä. "Ota särkylääkettä ja jos ei auta parissa päivässä, tule uudelleen." Vai onko joku joskus saanut jonkun muun vastauksen? Minä en kyllä ole kuullut koskaan, ei mun lähipiirissä ainakaan ole.
Voisin olla toisenkin käynnin lääkäri: "Se on varmaan stressi".
Samoin ysille, minäkään en edes halua aiheettomia tutkimuksia, koska ne maksan.
On eroa ammattitaidossa ja tehokkuudessa, julkisella meni vuosi, ei tullut oikeaa diagnoosia. Yksityisellä meni yksi päivä. On lääkitys(pysyvä), ja elämänlaatu koheni.
Miksi sama koulutus tuottaa tehottomuutta ja toisaalla tehokkuutta.
Provo.
Rahan ahneet pikalääkärit yksityisellä. Päivätyässa sairaalassa.
Julkisella premmat tutkimuslaitteet.
On niin katkeria ihmisiä täällä, että ihmettelen, miten Suomessa kukaan selviää hengissä mistään sairaudesta. Ylivoimaisesti suurin osa kun niistä potilaista menee ensin sinne julkiselle yleislääkärille...(jotka ei nyt teidän mielestänne osaa mitään). Eiköhän lopeteta koko julkinen terveydenhuolto, ja aleta kouluttaa pelkästään yksityisiä erikoislääkäreitä (jotka eivät siis ole ensin olleet niitä yleislääkäreitä ja opiskelijoita).
Ei ongelma ole suomalainen terveydenhuolto sinänsä, vaan kansanluonne. Julkisella sektorilla on vallalla täydellinen laiskuus, vastuunkiertely, asiakkaan vähättely, oman aseman turvaaminen ja silmien ummistaminen todellisuudelta.
Tietenkin on ihania yksilöitä, jotka yrittävät tehdä hyvää työtä järjestelmästä ja sen paskamaisuudesta huolimatta, usein suorastaan järjestelmää uhmaten, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa koetaan tarpeelliseksi väheksyä potilaita, työntekijöitä ja heidän kaikkien järjenkäyttöä. Monikin lääkäri haluaisi hoitaa potilaan jo ensi kontaktissa eli suhtautua vaivoihin vakavasti, mutta kun ohjeet on ne, että mitään ei hoideta ilman että oireet jatkuvat ja ovat satavarmasti vakavia.
Olen asunut useammassa muussakin maassa, jossa lääkärit hoitavat jo pienemmätkin vaivat ja sairaudet ensimmäisessä hoitokontaktissa, jolloin päästään potilaasta eroon heti. Suomessa katellaan ja toivotaan, että vaiva menisi itsestään ohi. Hintana on se, että pahat sairaudet pahenevat ilman hoitoa, eikä niitä pienempiäkään vaivoja hoideta. Suomalaiset ovat valitettavasti laiskoja ja tympeitä ihmisiä, poikkeuksia tietenkin on. Meillä on sellaiset päättäjät ja julkiset järjestelmät kuin me ansaitsemme. Alkakaa itse auttaa toisianne elämässänne nopeasti ja pyyteettä niin ehkä sama asenne leviäisi jopa terveydenhoitojärjestelmään ennen pitkää.
Juuupaniin kirjoitti:
On niin katkeria ihmisiä täällä, että ihmettelen, miten Suomessa kukaan selviää hengissä mistään sairaudesta. Ylivoimaisesti suurin osa kun niistä potilaista menee ensin sinne julkiselle yleislääkärille...(jotka ei nyt teidän mielestänne osaa mitään). Eiköhän lopeteta koko julkinen terveydenhuolto, ja aleta kouluttaa pelkästään yksityisiä erikoislääkäreitä (jotka eivät siis ole ensin olleet niitä yleislääkäreitä ja opiskelijoita).
SOTE-uudistus tuo valinnan vapauden. Suurin osa tulee valitsemaan yksityisen lääkärin, yksityiseltä lääkäriasemalta. Se on terveyskeskusten alasajo ja saattohoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voisin olla terveyskeskuslääkäri potilaan ensimmäisellä käynnillä. "Ota särkylääkettä ja jos ei auta parissa päivässä, tule uudelleen." Vai onko joku joskus saanut jonkun muun vastauksen? Minä en kyllä ole kuullut koskaan, ei mun lähipiirissä ainakaan ole.
Voisin olla toisenkin käynnin lääkäri: "Se on varmaan stressi".
Minä voisin erikoistua kolmannan käynnin lääkäriksi: "Kirjoittaisinko masennuslääkereseptin?"
Aamen. Tähän vielä lisää se, että ambulanssia ei lähetetä tai siihen ei huolita.