Ajokortittomien ainainen huvittava väite: ajokorttia ei tarvitse
Se on on vaan jännä, että sitten heti kun tällainen ajokortiton alkaa esim parisuhteeseen ajokortin omaavan kanssa, niin johan sitä autoa halutaan hyödyntää. Kaikkia autolla tehtäviä reissujakin halutaan suunnitella ym. Kumma, että yhtäkkiä rupeaa kiinnostamaan jutut joita se tarpeeton auto mahdollistaa. 🤭
Kommentit (13)
Ei todellakaan ole tarvinnut. Ei ole ajokorttia ja autolla ajoa en ole kokeillut metriäkään. Sama koskee parisuhdetta. En ole tarvinnut kyseistä asiaa koskaan. M66
olet väärässä. Mieheni myi autonsa, kun oltiin seurusteltu jonkin aikaa. Lähes käyttämättömänä. Mä tykkään olla Helsingin keskustassa ja siellä auto voi olla ongelma, kun parkkipaikat maksaa hunajaa tai sitten niitä ei ol.e
Ei tarvitse. Muutaman kerran vuodessa on kiva saada auto lainaan, mutta hyvin olen pärjännyt yli kolmekymppiseksi ilman ajokorttia. Miehellä on kortti, mutta ei autoa.
Eli jos mieheni suunnittelee meille autoreissun niin mä en saa lähteä mukaan?
Kortti on ollut 18-vuotiaasta asti, mutta autoa en ole omistanut koskaan.
Näin kortillisena, mutta autottomana mua huvittaa naapurin mies, joka ei kävele minnekään. Oltiin rivariporukalla menossa lasten koululle laskemaan mäkeä ja luistelemaan. Sinne on kävelytietä pitkin 200 metriä, siis lapset kulkee tuota päivittäin ees taas.
Tää ukko rupes puuhastelemaan, että kuka menee kenenkin auton kyydillä. Kaikki muut lähdettiin kävellen, mutta tuo toi perheensä autolla sitten.
Se ei edes tiennyt, että on olemassa tuommoinen "oikoreitti", vaikka lapsensa on jo neljännellä.
Näitä setämiehiä on ihan liikaa tässä maassa. Onneksi on enemmän fiksuja.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos mieheni suunnittelee meille autoreissun niin mä en saa lähteä mukaan?
Ehkä saat lähteä, mutta pitkin hampain. Mutta älä nauti, älä missään tapauksessa nauti ja pidä hauskaa. Tai hankit kortin ensin! ;)
Enpä ole ennen kuullut tuommoista väitettä, mutta ei kaikista ole auton rattiin.
Noinhan se on. En ole ollut parisuhteessa, mutta olen tuntenut sekä nais- että miespuolisia kortittomia. Koska olen aika tylsä tyyppi, seuraani on kaivattu lähinnä silloin, kun on pitänyt päästä autolla jonnekin. Selitykset ovat olleet aika huvittavia kaikessa läpinäkyvyydessään.
Olen muuten muutaman kerran kuullut kortittomien kyytiläisten palopuheita siitä, miten kaupungissa ei tartte autoa eikä paljon muuallakaan. Pahin tapaus työnsi kyytiini puolisoaan ja selitti, että voisihan tämä taksillakin mennä, mutta se maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Kortti on ollut 18-vuotiaasta asti, mutta autoa en ole omistanut koskaan.
Minkä ikäinen olet nyt? 99?
Kortillisiakin on moneen lähtöön. Toiset ei tarjoa kyytiä ei ikinä, ei lähde edes pyydettäessä. Toiset sitten taas on koko ajan tarjoamassa kyytiä. Syliin ottaa ja kantaa autoon, että nyt mennään hurhur kyytiä. Ei haittaa, mulla on aikaa ja kivaahan tää nyt on yhdessä ajella.
Sitten kortittomissa on niitä, jotka ruinaa kyytiä koko ajan ja sitten ne, jotka ei ruinaa.
Kultainen keskitie tässäkin pätee. Itse olen kortiton, mutta kuljen taksilla tarvittaessa. On pari kaveria ja isäkin loukkaantunut, kun en ole soittanut. Varsinkin sairaalareissuista ottivat nokkiinsa. Yhdellä tuommoisella kyllä kysäsin tuttua naapuria heittämään, mutta hänellä oli muuta. Olin kompuroinut kotirappusissa ja nilkka ei toimnut. Taksin sitten soitin, kun en kehdannut lanssia soittaa. Nuhtelivat mua päivystyksessä, että lanssi on myös tämmöisiä tilanteita varten.. he olisivat osanneet kärrätä mut paikalle kivuttomammin, kun taksin kanssa oli hieman säätöä. Korkea taksi ja järjttömän vaikea nousta. Eikä kuski ollenkaan avulias. Mökötti ratin takana. Alas tulin persiilläni ja sitten päivystyksen vaksi juoksi mulle pyörätuolin ja kuskas..
Eihän sitä tarvikaan. Ajoin 11 vuotta ongelmitta ilman voimassa olevaa ajo-oikeutta.