Te jotka ETTE halua lapsia
Antakaa tulla koko totuus siitä miksi ette halua lapsia? Miten suhtaudutte ihmisten vihjailuihin lasten hankkimisesta?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Kateus+katkeruus on täällä hienosti onnistuttu naamioimaan käteväksi mielipiteeksi.
On se varmasti niin että kohtaloaan vastaan ei voi taistella ja muiden Onnellinen vauvaperheen arki suorastaan VIDUDDAA ja varsinkin kun sitä hehkuttavat kokoajan ...., ain't life a bitch? :D
Toivottavasti et ole tosissasi. On täällä niitäkin ketjuja näkynyt, joissa vanhemmat katuvat lasten hankintaa. Onneksi osa tajuaa jo aikaisemmin että lapsiperhe-elämä ei itselle sovi.
En oikein tykkää lapsista enkä halua ottaa ketään vastuulleni. Enkä toisaalta kestäisi sitä, etten pysty suojelemaan lasta maailmalta ja sen pahuudelta.
Minua ahdistaa ajatus etten voisi tehdä enää mitä haluan ja milloin haluan. Parisuhteet ahdistavat myös mutta pystyn niihin kyllä kunhan minulla silti on tilaa ja vapautta tehdä omia päätöksiäni.
En ole ikinä harkinnut edes lapsia, en voi kuvitella itseä äitinä, hirveä ajatus. Elän itselleni. Jännä kun en edes pienenä tyttönä tykännyt sukulaisten vauvoista, en halunnut hoivata, pitää sylissä yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku katkera yh-mamma miinuspeukuttaa kaikkia? :DDD
Ei,olen mies.
Niin varmaan, munaton sellainen? :DDDD Katso vaikka alaspäin
Sinänsä ihan sama mitä sinä luulet, mulla on munaa sanoa ihan suoraan että halveksin veloja.
Miksi? Halveksitko kaikkia muitakin, jotka haluavat viettää erilaista elämää kuin sinä?
Jos olisin kateellinen (niin kuin täällä joku väitti velojen olevan) lapsiperheille, niin toki olisin itsekin älynnyt lisääntyä ja korjata asian. Se kun ei kummoisia vaadi :D
25-vuotias:
- En pidä lapsista. Lapset ovat ihan hauskoja Hauskoissa kotivideoissa, mutta oikeasti ne ovat vain huomionkipeitä ja jotkut jopa kieroja manipuloijia (muistan kyllä päiväkotiajat).
- Lapsen itku ei herätä minussa hoivaviettiä vaan suunnatonta aggressiota.
- Olen uraihminen ja haluan täyttää elämääni muulla sisällöllä.
- Lapsuudenkotini ei ollut mikään idylli, enkä koe tarvetta jatkaa geenejäni.
- En halua mammautua. Äidit vaunuineen käyttätyvät mielestäni monesti typerästi ja itsekkäästi. Kömpelöä ja hölmöläismäistä. Osaan kyllä käsitellä näitä ajatuksiani ja tiedän ajattelevani typerästi, mutta pohjimmiltani en mahda tälle mitään.
- Lasten varaan ei kannata jättää elämäänsä. Lapsi voi kuolla, muuttaa ulkomaille tai ajautua sivuraiteille. En siis oleta, että joku on pitelemässä kädestäni kun olen vanhus. Muutan vaikka mummokommuuniin.
- Synnytys ja kehon muuttuminen ahdistaa, tottakai.
- Voisin harkita adoptointia vaikka Venäjältä, mutta luulenpa, että suhtautuisin siihen samalla tavalla kuin lemmikin hankintaan. Keksisin kivan nimen ja ostaisin kivoja tarvikkeita.
Ei siis lapsia kiitos. Olen vielä opiskelija, joten en tiedä, millaisia vihjailuja on vielä edessä. Omassa suvussani en olisi ainut lapseton, anoppilan kannasta en vielä tiedä. Mies tiesi kannastani alusta asti. Inhottaa, että vaikutan ehkä tunnolliselta ja hyvältä äitimateriaalilta, mutta juttu ei tunnu yhtään omaltani.
En halua lapsia, koska viinanjuonti on se asia, jota ensisijaisesti elämältäni haluan. Se on oikeastaan ainoa asia tässä maailmassa, joka minulle jotain merkitsee ja antaa minulle halun elää. Jos hankkisin lapsia, tulisi niiden mukana vastuu, jota en todellakaan itselleni halua, enkä voisi myöskään enää juoda kotonani silloin kun haluan. Lasten elättäminen myös maksaa, ja nuokin rahat mieluummin käytän viinaan. Lasten hankkiminen olisi myös väärin lapsia itseään kohtaan, kun heidän isänsä olisi jatkuvasti kännissä. M43.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin suuri yksityisyyden ja yksinolon tarve, että en voisi asua saman katon alla kenenkään kanssa. En siis parisuhteessa enkä lapsen/lasten kanssa. Voin hyvin ja olen onnellinen, kun voin viettää (työ)päivän ihmisten parissa ja sitten mennä kotiin, painaa sen oven kiinni ja jättää muun maailman ulkopuolelle.
Olen tunnistanut tämän tarpeeni ja tiennyt eläväni elämäni yksin alle kouluikäisestä lähtien. Nyt olen 62-vuotias. (Enkä ole friikki enkä mielenterveyspotilas, ihan normaali ihminen ja työssäkäyvä veronmaksaja.)
Oli pakko nostaa ketju, sillä tuo ensimmäinen kappale voisi olla minun kirjoittamani. Olen tavallaan aina tiedostanut suuren yksinolon tarpeeni, mutta kun ystäväni vuosi sitten sai ensimmäisen lapsensa (joka on todella "helppo" lapsi, ei valvottanut jne) se herätti minut huomaamaan, miten kauheaa (omalla kohdallani) olisi, jos joutuisin joka päivä olemaan tunteja vuorovaikutuksessa pienen lapsen kanssa, joka lähes koko ajan vaatii jotain ja jolle pitää olla läsnä. En ikinä selviäisi. Tämän lapsen kanssa vietän kyllä mieluusti aikaa, kun tiedän, että pääsen sen jälkeen kotiin rauhaan ja seuraavaan kertaan on ainakin viikko.
Ihmetyttää vain miksi ängetä kenenkään kanssa yksiin, jos ei kuitenkaan lapsia aio tehdä. Miksei voi rehellisesti asua yksin?
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vain miksi ängetä kenenkään kanssa yksiin, jos ei kuitenkaan lapsia aio tehdä. Miksei voi rehellisesti asua yksin?
Parisuhteessa voi tehdä paljon muutakin kuin lapsia. Jopa sellaisia asioita, joita ei juurikaan voi tehdä jos niitä lapsia on.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vain miksi ängetä kenenkään kanssa yksiin, jos ei kuitenkaan lapsia aio tehdä. Miksei voi rehellisesti asua yksin?
Parisuhde kuten seksikin on tarkoitettu vain lisääntymiseen. Joo. Seksi loppuu, kun tikku näyttää plussaa ja seuraavan kerran taas, kun sisarus on tekeillä.
Koska lapsen hankinta ei millään lailla parantaisi elämääni, päinvastoin. Jos uskoisin sen parantavan, tietenkin pyrkisin hankkimaan niitä. En vain näe mitään plussapuolia koko touhussa, ainoastaan neutraaleja tai kielteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää että valtaosa keskustelijoista tällä palstalla on lapsettomia,mitä tämä kertoo?
Taitaa olla aika tyhjä elämä.
Vauvapalstalla vai? Onko sitäkin tutkittu? Luulenpa, että mukana on ehkä jopa enemmistö äitejä 😊
Tässä ketjussa taas otsikko oli "Te, jotka ette halua lapsia". Ihmeen monta äitiä on näköjään tunnustanut, että ei ole halunnutkaan lapsia. Ainakin ovat tunteneet otsikon omakseen ja tulleet tähän ketjuun kirjoittamaan.
Omalla kohdallani asia on maailmankatsomuksellinen. En pidä eettisesti oikeana tuoda tähän maailmaan uutta ihmistä, jonka mielipidettä asiaan ei ole kysytty. Jokaisen elämä pitää kuitenkin sisällään suurta surua ja kärsimystä (ennenmmin tai myöhemmin, jos on onnekas, niin vasta myöhemmin), eikä ole oikein altistaa ketään viatonta ihmistä nälle kärsimyksille.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani asia on maailmankatsomuksellinen. En pidä eettisesti oikeana tuoda tähän maailmaan uutta ihmistä, jonka mielipidettä asiaan ei ole kysytty. Jokaisen elämä pitää kuitenkin sisällään suurta surua ja kärsimystä (ennenmmin tai myöhemmin, jos on onnekas, niin vasta myöhemmin), eikä ole oikein altistaa ketään viatonta ihmistä nälle kärsimyksille.
Ha, täällä toinen antinatalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani asia on maailmankatsomuksellinen. En pidä eettisesti oikeana tuoda tähän maailmaan uutta ihmistä, jonka mielipidettä asiaan ei ole kysytty. Jokaisen elämä pitää kuitenkin sisällään suurta surua ja kärsimystä (ennenmmin tai myöhemmin, jos on onnekas, niin vasta myöhemmin), eikä ole oikein altistaa ketään viatonta ihmistä nälle kärsimyksille.
Ha, täällä toinen antinatalisti.
Kolmas täällä!
Miksi tämmöinen määrä lapsettomia roikkuu VAUVA -lehden palstalla :-)
Ei mahda lapsettoman elämä ola kovin auvoista....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää että valtaosa keskustelijoista tällä palstalla on lapsettomia,mitä tämä kertoo?
Taitaa olla aika tyhjä elämä.
Vauvapalstalla vai? Onko sitäkin tutkittu? Luulenpa, että mukana on ehkä jopa enemmistö äitejä 😊
Tässä ketjussa taas otsikko oli "Te, jotka ette halua lapsia". Ihmeen monta äitiä on näköjään tunnustanut, että ei ole halunnutkaan lapsia. Ainakin ovat tunteneet otsikon omakseen ja tulleet tähän ketjuun kirjoittamaan.
En yhtään kommenttia kyllä osannut tulkita niin, että sen olisi kirjoittanut äiti, joka ei olisi halunnutkaan lapsia, mutta joutui tahtomattaan äidiksi. Mutta sitä kyllä ihmettelen, että miksi velat haluavat kommentoida VAUVApalstalla kaikkia vauvoihin, lapsiin, vanhemmuuteen liittyviä asioita negatiiviseen sävyyn. Asioista, jotka heitä itseä eivät koske. Esim: "Auttakaa, lapsella on koliikki", niin eikös pian joku huutele, että " Niin, kannattaako niitä lapsia tehdä, jos ei niitä jaksa hoitaa!"
Aika jännää että valtaosa keskustelijoista tällä palstalla on lapsettomia,mitä tämä kertoo?
Taitaa olla aika tyhjä elämä.