Te jotka ETTE halua lapsia

Tämän palstan nimi on Aihe Vapaa. AI-HE VA-PAA.

Miksi te aina aloitatte näitä Vela-ketjuja, kun ne aina päättyy samalla tavalla: Mitä te velat tuutte tänne meidän palstalle, yyhyy...

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämmöinen määrä lapsettomia roikkuu VAUVA -lehden palstalla :-)

Ei mahda lapsettoman elämä ola kovin auvoista....

Eipä taida olla "lapsellisenkaan" elämä kovin auvoista, kun täällä roikut. Ai hitto, mutta sehän tiedettiinkin jo ;)

Rehellisin ja perimmäisin syy on se, että en koe minkäänlaista tarvetta siihen. Kuten en koe  minkäänlaista hinkua vaikkapa hevosen hankintaankaan. Tai lentäjän ammattiin. Tai pianonsoiton opetteluun. Ei vain kiinnosta tuon taivaallistakaan.

Tuota voisi täydentää vielä kertomalla, että tarvitsen omaa rauhaa paljon ja koen syvää ahdistusta ajatuksestakin, että joku olisi minusta niin riippuvainen ja en saisi olla yksikseni tarpeeksi. En myöskään voisi kuvitellakaan haluavani mitään ylimääräistä kolmatta pyörää häiritsemään minun ja aviomieheni onnellista ja rauhallista elämää. Lapsen myötä rajoittunut seksielämä ja mahdollisuus muutenkin viettää yhdessä aikaa olisi aivan sietämättömän hirveää ja mahdoton kestää, mies on minulle aina se ehdoton ykkönen, miten siihen mikään lapsi mahtuisi mihinkään väliin. Etenkin kun olen ymmärtänyt, että yleensä jälkeläisten pitäisi olla se tärkein prioriteetti ja näin ollen olisin varmaan epäkelpo ja huono vanhempikin. Mieheni on myös samalla kannalla ja laitattanut piuhansakin jo poikki. Pitää aivan kauhistuttavana ajatusta, että meitä/häntä olisi kokoajan joku kolmas "häiritsemässä". Suhtautuu kyllä muutenkin lapsiin yhtä luontevasti kuin avaruusolentoihin ja olisi kiinnostuneempi maalin kuivumisen katselusta kuin lapsista.

Koen myös suurta tarvetta itseni kehittämiseen ja harrastan monia asioita, lastenhankinnan näen asiana, joka taannuttaisi itseäni ja rajoittaisi ilman, että saisi mitään (tarpeeksi) hyvää takaisin. Rakastan eläimiä todella paljon, mutta en kykene kykeneväni tuntemaan edes minkäänlaista mielenkiintoa lasta, edes omaa, kohtaan. Meille on myös tärkeää nauttia elämästä, matkailla ja pitää yllä tiettyä elintasoa, joka olisi lapsen myötä väistämättä paljon alhaisempi ja emme eläisi näin hyvin.

Hoidan usein sukulaislapsia ja sinällään ei ole mitään lapsia vastaan, mutta kun ei vain kiinnosta tarpeeksi, että voisi edes kuvitella oman yrittämistä, päin vastoin. Pidän kyllä heistä ja olen noiden lähipiirin lasten kanssa hyvin läheinen, mutta ennemmin tämä rusinat pullasta- elämä on minua varten. Eli siis parhaat puolet molemmista elämistä, lapsettomana ja sopivasti siihen lapsia joista ei ole itselle niin paljoa vaivaa, eikä tietenkään vanhemmillekaan joilla on hoitoapua. Kaikki voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämmöinen määrä lapsettomia roikkuu VAUVA -lehden palstalla :-)

Ei mahda lapsettoman elämä ola kovin auvoista....

Eipä taida olla "lapsellisenkaan" elämä kovin auvoista, kun täällä roikut. Ai hitto, mutta sehän tiedettiinkin jo ;)

Ei aina olekaan. Ja sinä päätit sitten kommentoida itsestään selvyyttä. Hanki elämä;-)

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan nimi on Aihe Vapaa. AI-HE VA-PAA.[/quote

Ja?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin paljon helpompaa ilman lapsia. Jos huvittaa vapaapäivänä maata sohvalla tekemättä mitään niin se on mahdollista. Ei tarvitse huolehtia lasten syömisistä ja vaatetuksista tai kuskata millon mihinkin. Ja sen tiedän, että yh minusta ei ikinä tule ja tämän voin varmistaa ainoastaan sillä etten hanki koskaan lapsia. Koskaan ei tiedä päättääkö äijä lähteä lätkimään kun perhe-elämä alkaa uuvuttaa joten noup, ei lapsia. Saa mennä ja tulla aivan miten huvittaa ilman huolen häivää.

Tuo voi olla mulle suurin syy, sitoutuminen . En halua olla yksinhuoltaja missään nimessä ja en semmoista riskiä uskalla vaan ottaa. Lisäksi tähän vapauteen tehdä mitä vaan alkaa tottua sen verran ettei tee mieli lainkaan uhrata sitä.

Yksinäisyys on minun lapseni, jota niin kovasti rakastan.

Muiden vihjailut ovat olleet vitsejä, niille minä nauran.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisin ja perimmäisin syy on se, että en koe minkäänlaista tarvetta siihen. Kuten en koe  minkäänlaista hinkua vaikkapa hevosen hankintaankaan. Tai lentäjän ammattiin. Tai pianonsoiton opetteluun. Ei vain kiinnosta tuon taivaallistakaan.

Tuota voisi täydentää vielä kertomalla, että tarvitsen omaa rauhaa paljon ja koen syvää ahdistusta ajatuksestakin, että joku olisi minusta niin riippuvainen ja en saisi olla yksikseni tarpeeksi. En myöskään voisi kuvitellakaan haluavani mitään ylimääräistä kolmatta pyörää häiritsemään minun ja aviomieheni onnellista ja rauhallista elämää. Lapsen myötä rajoittunut seksielämä ja mahdollisuus muutenkin viettää yhdessä aikaa olisi aivan sietämättömän hirveää ja mahdoton kestää, mies on minulle aina se ehdoton ykkönen, miten siihen mikään lapsi mahtuisi mihinkään väliin. Etenkin kun olen ymmärtänyt, että yleensä jälkeläisten pitäisi olla se tärkein prioriteetti ja näin ollen olisin varmaan epäkelpo ja huono vanhempikin. Mieheni on myös samalla kannalla ja laitattanut piuhansakin jo poikki. Pitää aivan kauhistuttavana ajatusta, että meitä/häntä olisi kokoajan joku kolmas "häiritsemässä". Suhtautuu kyllä muutenkin lapsiin yhtä luontevasti kuin avaruusolentoihin ja olisi kiinnostuneempi maalin kuivumisen katselusta kuin lapsista.

Koen myös suurta tarvetta itseni kehittämiseen ja harrastan monia asioita, lastenhankinnan näen asiana, joka taannuttaisi itseäni ja rajoittaisi ilman, että saisi mitään (tarpeeksi) hyvää takaisin. Rakastan eläimiä todella paljon, mutta en kykene kykeneväni tuntemaan edes minkäänlaista mielenkiintoa lasta, edes omaa, kohtaan. Meille on myös tärkeää nauttia elämästä, matkailla ja pitää yllä tiettyä elintasoa, joka olisi lapsen myötä väistämättä paljon alhaisempi ja emme eläisi näin hyvin.

Hoidan usein sukulaislapsia ja sinällään ei ole mitään lapsia vastaan, mutta kun ei vain kiinnosta tarpeeksi, että voisi edes kuvitella oman yrittämistä, päin vastoin. Pidän kyllä heistä ja olen noiden lähipiirin lasten kanssa hyvin läheinen, mutta ennemmin tämä rusinat pullasta- elämä on minua varten. Eli siis parhaat puolet molemmista elämistä, lapsettomana ja sopivasti siihen lapsia joista ei ole itselle niin paljoa vaivaa, eikä tietenkään vanhemmillekaan joilla on hoitoapua. Kaikki voittaa.

Niin ja täällä käyn, koska tämä on kiistatta Suomen viihdyttävin foorumi ja ihan oikeasti olen hyvin utelias lapsiperheiden asioita ja elämää kohtaan. Lapsettomana en niitä tule kokemaan, mutta onhan ne olennainen osa elämää ja minä nyt vain olen utelias.

Olen niin onnellinen elämääni näin että en halua minkään muuttuvan tahallisesti. Tottakai otettava vastaan mitä tulee mutta lasta en halua. Se että saan mieheni kanssa tehdä kaikkea ihanaa kahdestaan ja toteuttaa omaa intohimoani harrastusta ja nauttia vaan elämästä niin on vaan niin täydellistä etten halua tästä luopua. Koitan tehdä muuta hyvää yhteiskunnan hyväksi ja hoitaa mieluummin jo olemassa olevia tuttavien lapsia mutta se on niin luksusta kun pääsee sen jälkeen omaan rauhalliseen kotiin ja saa tehdä kaikkea spontaania tai ihan vaikka vaan rentoutua sohvalla jos huvittaa.

Ihmiset löytävät onnen eri asioista ja hyvä niin. Onneks kaikki eivät ole samanlaisia. Onneksi on myös onnellisia perheitä joissa lapsia. Tylsää olisi jos kaikki eläisivät samalla tavalla.

Minulla on todettu perinnöllinen geenimutaatio, joka aiheuttaa melko suurella todennäköisyydellä syöpää. Itse käyn parhaillaan syöpähoitoja läpi ja ajatus lapsesta, joka mahdollisesti saisi syövän on ihan kammottava. En toivoisi syöpää pahimmalle vihamiehellenikään, miksi siis ottaisin riskin että joutuisin vierestä katsomaan oman lapsen sairautta. En koe olevani valmis tällaiseen haasteeseen, joten parempi olla kokonaan ilman.

Sama kuin muilla. En vaan halua. En ole koskaan halunnut. Jo pentuna tuntui ihan vieraalta se kun toiset tytöt puhelivat siitä kuinka isona sitten haluavat miehen ja päästä naimisiin ja tehdä monta lasta. En mä halunnut. Mä halusin olla taidemaalari tai nobelisti. No, kumpaakaan näistä ei minusta tullut, mutta lapsia en alkanut haluta missään vaiheessa. Rinnastuu ihan täysin siihen etteivät kaikki halua akaattikotiloa lemmikiksi. Miksi et halua akaattikotiloa? No, en vaan halua, ei ole tullut sellainen ajatus mieleenkään, ei vaan kiinnosta, no miksi ihmeessa haluaisin, en vaan näe akaattikotilon hankkimista millään tavalla kiinnostavana asiana, ei en koe jääväni mistään paitsi vaikkei mulla ole akaattikotiloa, kyllä koen eläväni ihan mielekästä ja täyttä elämää vaikkei mulla ole akaattkotioa, ei, ei akaattikotilon hankkiminen ei mielestäni täydennä naiseuttani eikä tuo elämälleni merkitystä, no joo olihan se varmasti mielenkiintoista seuraillaakaattikotilon elämää ja kehitystä ja touhuja mutta kun ei vaan kiinnosta vaikka en minä akaattikotiloja vihaakaan...

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin muilla. En vaan halua. En ole koskaan halunnut. Jo pentuna tuntui ihan vieraalta se kun toiset tytöt puhelivat siitä kuinka isona sitten haluavat miehen ja päästä naimisiin ja tehdä monta lasta. En mä halunnut. Mä halusin olla taidemaalari tai nobelisti. No, kumpaakaan näistä ei minusta tullut, mutta lapsia en alkanut haluta missään vaiheessa. Rinnastuu ihan täysin siihen etteivät kaikki halua akaattikotiloa lemmikiksi. Miksi et halua akaattikotiloa? No, en vaan halua, ei ole tullut sellainen ajatus mieleenkään, ei vaan kiinnosta, no miksi ihmeessa haluaisin, en vaan näe akaattikotilon hankkimista millään tavalla kiinnostavana asiana, ei en koe jääväni mistään paitsi vaikkei mulla ole akaattikotiloa, kyllä koen eläväni ihan mielekästä ja täyttä elämää vaikkei mulla ole akaattkotioa, ei, ei akaattikotilon hankkiminen ei mielestäni täydennä naiseuttani eikä tuo elämälleni merkitystä, no joo olihan se varmasti mielenkiintoista seuraillaakaattikotilon elämää ja kehitystä ja touhuja mutta kun ei vaan kiinnosta vaikka en minä akaattikotiloja vihaakaan...

Tavallaan hyvä, ettet tiedä, mitä menetät. Ihan varma on, että jos sinulla olisi akaattikotelo, nauraisit näille nuoremman itsesi kommenteille.

Olen vähän yli viisikymppinen nainen ja nykyisin jo armahdettu lapsiuteluista. Olen parikymppisestä lähtien elänyt nykyisen aviomieheni kanssa ja aikanaan lapsien hankinnasta tivaus oli ärsyttävää ja raivostuttavaa. Joka toinen nainen koki oikeudekseen kysellä milloin hankimme lapsia. En ole koskaan pitänyt lapsista, halunnut lapsia tai kokenut vauvakuumetta tai halua tulla äidiksi. Toisten kuolaavista vauvoista haluan pysyä kaukana, vaikka ymmärrän, että heidän lapsensa ovat heille rakkaita ja haluttuja. Olen aikanaan kertonut haluni pysyä lapsettomana miehelleni ja antanut hänelle mahdollisuuden valita minut lapsettomana tai joku toinen, jos hän halusi lapsia. Onneksi on valinnanvapaus. Jos sukulaisia tapaa harvoin, ei tarvitse vastata uteluihin. Pahin on ollut työkaverini, joka hoki vuosikausia "ehtiihän sitä, vielä te ehditte hankkia lapsia". Jotkut vain eivät ymmärrä, että kaikki eivät koe vanhemmuutta elämisen tärkeimmäksi asiaksi. Nykyisin vapaaehtoinen lapsettomuuskin on niin yleistä, ettei tarvitse tuntea itseään kummajaiseksi. Ihmisten mielissä stereotypiat elävät vahvoina. Kun rakensimme omakotitalon, kysyttiin milloin hankimme koiran (sekään ei ole toivelistalla), sillä olemme kissaihmisiä.

En halua lapsia, koska tää maailma on niin paha. En vaan halua yhtään lisää ihmistä kärsimään tänne. En myöskään hanki lapsia sen takia, koska en aio koskaan seurustella, mennä naimisiin tai harrastaa seksiä.

Yksinkertaistettuna: tää maailma on paska ja nää ihmiset on paskoja.

Onneksi on toivo paremmasta.. Muuten olisin jo varmaan kuollut masennukseen.

Maailmassa on ihmisiä ja eroperheitä jo ihan tarpeeksi

Ihmisiä on maapallolla jo liikaa. Tosin minun on helpompi kantaa oma vastuuni tässä asiassa, koska en ole milloinkaan kokenut sellaista raastavaa vauvakuumetta, jollainen joillain on ja joiden lisääntymistä en millään tavalla tuomitsekaan.

Lisäksi on täysin mahdotonta kuvitella, millainen tämä maailma on 20 vuoden kuluttua. Kuvitteellinen lapseni ei välttämättä koskaan saisi elää vapaata ja onnellista elämää. 

En myöskään ole koskaan tavannut sellaista miestä, jonka kanssa voisin kuvitella tekeväni lapsen.

Tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta moni äiti on väsynyt ja jutut kiertää kehää lapsissa. Niin että mitään muuta ei enää vain ole. Sitten ollaan hiton katkeria 50v naisia kun vituttaa kun elämä meni. Oma mutsi oli niiin katkeroitunut. Siis onko sen tosiaan niin helvetillistä sen n. 8 vuotta kun lapsi on vielä kiinni äidissään, että siitä riittää sappea loppuiäksi?

Syitä on monia, päällimmäisin on se, että en vain koe tarvetta lapselle. Toinen on eettiset syyt, maailma on oikeasti todella vääränlainen lapsen elämää varten, en myöskään halua että lapseni joutuisi kokemaan paineita ulkonäkönsä ja mammonan vuoksi. Niillehän tänä päivänä eletään. Kolmannakseen lapset ovat äärimmäisen tylsiä olentoja, ja tyhmiä, jos vertaa eläinlapsiin eikä mikään mikä liittyy lapsen elämään kiinnosta minua.

Neljännekseen en aio kuluttaa rahaa ja aikaa asiaan jota en halua, laskuja lukuunottamatta, käytän sen mieluummin itseeni ja läheisimpiini. Viidennekseen ulkonäkö on suorastaan rapistunut kaikilla tuttavillani ensimmäisen kahden vuoden aikana lapsen hankinnasta, enkä halua rupsahtaa ennen aikojani.

Seitsemäs syy on se, että lapset osaavat olla pirun julmia ja ilkeitä, saati sitten teinit, enkä omassa kodissani aio kuunnella keneltäkään itseni haukkumista, mitä tuttavani saavat lapsiltaan kuulla hyvästä kasvatuksesta huolimatta. Kahdeksas ja kenties se painavin syy on, että minun elämäni on tarkoitettu johonkin muuhun kuin lapsen kasvattamiseen, olen hyvä kirjoittaja ja uskon elämäntehtäväni olevan kirjoittaminen, vaikka en alaa opiskelekaan. Saatan valvoa teokseni kanssa inspirastiopuuskissa aamukuuteen viikkotolkulla, ei sellaisessa rytmissä lasta kasvateta. Kaikki muukin aikani käytän johonkin oleellisempaan ja tärkeämpään kuin jälkikasvu.

Muoks. Kuudes syy jäi välistä, se olkoon se, että vanhemmat kokevat järkyttävää painetta tänä päivänä vanhemmuudesta, pääosin toisten vanhempien taholta, enkä kaipaa sellaista elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Jos aiemmin olisin halunnutkin, niin en enää sen jälkeen, kun luin

http://www.vauva.fi/keskustelu/2480764/tyhjentava_vastaus_siihen_miksi_… -ketjun ja joitakin muita ketjuja täällä. Meni viimeisetkin lapsentekohalut, kun siitä ei näytä seuraavan muuta kuin hankaluuksia.

Isot asiat elämässään kannattaakin päättää anonyymilta foorumilta saatujen vinkkien perusteella. 

On todella hyvä ettet hanki lapsia.