Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ETTE halua lapsia
22.01.2016 |
Antakaa tulla koko totuus siitä miksi ette halua lapsia? Miten suhtaudutte ihmisten vihjailuihin lasten hankkimisesta?
Kommentit (95)
Joku katkera yh-mamma miinuspeukuttaa kaikkia? :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne haisee ja sotkee, ne pitää ääntä, ne on vaikeita, ja jos huonosti käy ja vaikka olemme miehen kanssa mallimaisen näköisiä ja pitkäraajaisia niin lapsesta voikin tulla tosi ruma ja plussapallon mallinen eikä sitä kehtaa ottaa mukaan sukujuhliin!
Vierailija kirjoitti:
En halua. Elämäni on hyvää tällaisena ja en kaipaa niitä muutoksia, joita lapsi toisi mukanaan. En mahdollisia positiivisiakaan.
Epämääräisten vihjailujen annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ne eivät minua liikuta. Jos joku kysyy suoraan tai alkaa varsinaisesti painostaa, niin kerron, että en voi saada lapsia. Minut on steriloitu jo kuusi vuotta sitten.
t. nainen 38v
Sairasta
Vierailija kirjoitti:
Joku katkera yh-mamma miinuspeukuttaa kaikkia? :DDD
Ei,olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin suuri yksityisyyden ja yksinolon tarve, että en voisi asua saman katon alla kenenkään kanssa. En siis parisuhteessa enkä lapsen/lasten kanssa. Voin hyvin ja olen onnellinen, kun voin viettää (työ)päivän ihmisten parissa ja sitten mennä kotiin, painaa sen oven kiinni ja jättää muun maailman ulkopuolelle.
Olen tunnistanut tämän tarpeeni ja tiennyt eläväni elämäni yksin alle kouluikäisestä lähtien. Nyt olen 62-vuotias. (Enkä ole friikki enkä mielenterveyspotilas, ihan normaali ihminen ja työssäkäyvä veronmaksaja.)
Ihanaa, että löytyi vihdoinkin joku, joka ajattelee täsmälleen samoin kuin minä. Olen myös tiennyt eläväni elämäni yksin teini-iästä lähtien. Enkä todellakaan ole halunnut lapsia. Olen vain halunnut elää yksin omassa kodissani, jossa saan päättää ihan kaikesta ja elää juuri niin kuin itse haluan, minulla on vastuu vain itsestäni ja omasta elämästäni. Ollessani vähän yli parikymppinen sanoin tämän äidilleni, kuten myös sen, että en todellakaan ikinä halua lapsia. Äitini sanoi vain: Se on sinun päätöksesi, jos se tekee sinut onnelliseksi, niin se on hyvä juttu. Emme palanneet ikinä asiaan. Nyt olen jo yli viisikymppinen enkä ole päätöstäni katunut kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä lapsista enkä halua olla lasten kanssa missään tekemisissä. Lisäksi raskaus pilaa vartalon.
Rakastan lapsia ja olen lastentarhassa töissä. On ihanaa, kun voi töiden ohessa touhuta lasten kanssa päivän ja sitten mennä illaksi oman kodin rauhaan ja olla ihan yksinään. Omia lapsia en todellakaan hanki. En vie töitä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aika monta syytä, sekoitus itsekkyyttä ja epäitsekkyyttä. En halua lisääntyä. Koen omistavani geenini enkä halua jakaa niitä. Toisaalta olen nähnyt elämän nurjan puolen enkä halua toisen itseni kaltaisen kokevan samaa. Sitten taas olen luonteeltani sellainen joka tarvitsee omaa tilaa ja aikaa rutosti - introvertti.
Tätä lisääntymisen "hyvyyttä" voisi miettiä kyllä toiseltakin kannata aina kun törmään tähän aiheeseen. Valitsisiko umpiitsekäs ihminen lapsellisen vai lapsettoman elämän. Sanoisin että itsekkäimmät ihmiset omaavat lapsia koska silloin he voivat kontrolloida ja leikkiä jollain eikä tarvitse arvuutella yksin jäämistä. En siis sano että kaikki vanhemmat ovat tällaisia, vaan että pahimmat ihmisluonteet melko todennäköisesti hankkivat lapsia joko huolimattomasti tai tarkoituksella.
Lapsen avuttomuus ja rääkyminen herättää mussa valtavaa inhoa ja aggressioita. En nyt tähän viitsi kirjoittaa, mitä siitä mahdollisesti seuraisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku katkera yh-mamma miinuspeukuttaa kaikkia? :DDD
Ei,olen mies.
Niin varmaan, munaton sellainen? :DDDD Katso vaikka alaspäin
Kateus+katkeruus on täällä hienosti onnistuttu naamioimaan käteväksi mielipiteeksi.
On se varmasti niin että kohtaloaan vastaan ei voi taistella ja muiden Onnellinen vauvaperheen arki suorastaan VIDUDDAA ja varsinkin kun sitä hehkuttavat kokoajan ...., ain't life a bitch? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus siitä että olisin vastuussa jonkun toisen elämästä, kammottaa. Lisäksi olisin niin vaativa äiti (typerät, keskinkertaiset, ylipainoiset ja rumat lapset ällöttää), että lapsi kävisi varmaankin jo 10- vuotiaana puhumassa psykiatrin kanssa. Mielestäni tämä kuvastaa täydellisesti sitä, etten todella halua isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kateus+katkeruus on täällä hienosti onnistuttu naamioimaan käteväksi mielipiteeksi.
On se varmasti niin että kohtaloaan vastaan ei voi taistella ja muiden Onnellinen vauvaperheen arki suorastaan VIDUDDAA ja varsinkin kun sitä hehkuttavat kokoajan ...., ain't life a bitch? :D
Minulla kiertää aika hitaasti tällä hetkellä kun edes tiedä kumpia tässä kommentissa dissataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin liikaa elämästäni näin. En ole valmis luopumaan siitä kaikesta mukavasta ja vapaudesta mitä nyt on.
En halua toista ihmistä vastuulleni, en halua olla "pakotettu" rakastamaan (vaikka kai se rakkaus luonnostaan tulisi jos moisen väkertäisi tänne, mutta mitä jos ei tulisikaan...), ja ajatus lapsesta ja sen rakastamisesta ja vaalimiselta tuntuu täysin vieraalta.
Vauvat ei viehätä, taaperot suorastaan pelottaa.
Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä että jos lapsia tänne vääntää, on ne hoidettava taloudellisesti ja muutenkin täysin ITSE. Oma talous ei riittäisi tähän, joutuisin turvautumaan yhteiskuntaan yms. Ja sitä en halua.
En vain halua. Elämä on kivaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku katkera yh-mamma miinuspeukuttaa kaikkia? :DDD
Ei,olen mies.
Niin varmaan, munaton sellainen? :DDDD Katso vaikka alaspäin
Sinänsä ihan sama mitä sinä luulet, mulla on munaa sanoa ihan suoraan että halveksin veloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku katkera yh-mamma miinuspeukuttaa kaikkia? :DDD
Ei,olen mies.
Niin varmaan, munaton sellainen? :DDDD Katso vaikka alaspäin
Sinänsä ihan sama mitä sinä luulet, mulla on munaa sanoa ihan suoraan että halveksin veloja.
Siitä vaan ruiskimaan sitten. Onneksi kaikkien ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lapsia ja olen lastentarhassa töissä. On ihanaa, kun voi töiden ohessa touhuta lasten kanssa päivän ja sitten mennä illaksi oman kodin rauhaan ja olla ihan yksinään. Omia lapsia en todellakaan hanki. En vie töitä kotiin.
Sama juttu. Olen töissä läsnäoleva ja rakastava aikuinen, myös niille lapsille, joiden omat vanhemmat eivät pysty omistaan huolehtimaan ja yritän näin jättää jotain hyvää maailmaan. Todella välitän hoitolapsistani ja rakastan työtäni, mutta omia lapsia en halua, enkä ole koskaan halunnut.
- rasite parisuhteelle, mahdollinen yksinhuoltajuus
- pitäisi olla parisuhteessa, mieluummin sinkkuna
- ura
- kroppa
Vierailija kirjoitti:
Kateus+katkeruus on täällä hienosti onnistuttu naamioimaan käteväksi mielipiteeksi.
On se varmasti niin että kohtaloaan vastaan ei voi taistella ja muiden Onnellinen vauvaperheen arki suorastaan VIDUDDAA ja varsinkin kun sitä hehkuttavat kokoajan ...., ain't life a bitch? :D
Paskanhajuisen kääryleen leväpillustaan pungertanut kulahtanut killinapainen roikkovatsa - kuka tätä "onnea" kadehtisi?
- Raskaus ja synnytys pelottaa. Ihan kamalasti. En tiedä miten selviäisin niistä.
- En ole koskaan halunnut lapsia. En ole koskaan haaveillut. Joten en edes tiedä miltä olisi edes haluta olla raskaana ja lapsen kanssa.
- En halua olla jokaisen muun äidin/neuvolan/sukulaisen/tuntemattoman arvioitavissa olenko hyvä äiti jos imetän tai en imetä, missä lapsi nukkuu, menenkö yksin käymään jossain parin tunnin ajan vai jäänkö lapsen kanssa, hoidnanko kotona vai menenkö töihin jne. Äitiys tuntuu nykyään olevan jatkuvaa suorittamista.
- Nykyisessä asuinmaassa aika huonosti äitiysloma-asiat, pitäisi ottaa aika paljon palkatonta vapaata ja sitten en tiedä miten maksaisin päivähoidon. Raha-asiat huolettaa.
Tällaiset asiat nyt tuli mieleen... Lapset on ihan jees, hoidan kaverini ja veljeni lapsia usein, joten mulla on aika paljon kontaktia lasten kanssa. En vaan itselleni halua omaa.