Nainen "tuo leivän taloon"

Eikö ketään ole tässä tilanteessa?

Ei tuollainen toimi. Kaikki tuovat leivän taloon tai sitten talosta ulos.

Onhan noita muutamia, kaikki jotka olen nähnyt on tapauksia jossa nainen on aika kaukana priimasta. Useimmiten miehenä on sitten sellainen tummahipiäinen lökäpöksy.

Meillä sillon kun mies oli työttömänä, hän hoiti suurimman osan kotitöistä. Nyt on osa-aikainen, ja jos ei ole töitä, hoitaa päivän kotityöt, jos on, tehdään yhdessä, ja viikonloppuisin toki aina yhteistuumin.

Taloudellisesti sama elintaso molemmilla, toki maksan samat huvitukset toiselle kuin itselle, yhteisessä kodissa on yhteiset varat, ihan sama kuka ne tienaa.

Jos paremmin tienaava nainen haluaa että elintaso määräytyy tulojen mukaan hän ei ole parisuhteessa jossa toinen tienaa vähemmän. Jos sillä ei ole väliä hän voi samoin kuin puolisonsa tehdä halutessaan matkoja yksin tai yhdessä. Jos nainen on töissä, puoliso ei, usein kotityöt kuuluu enimmäkseen sille puolisolle joka ei töissä ole.

No meillä on näin. Mies ollut lomautettuna kohta vuoden. Siivouksen hoitaa ja minä tai tyttö tehdään ruoka. Pyykkäys ja lasten harrastuksiin kuskaus on minun heiniä. Rahat on yhteisiä enkä elä yhtään leveämmästi kuin mieskään, ei ole tullut mieleen, että minulla olisi suurempi oikeus käyttää talouden rahoja omiin tarpeisiin. Minä käyn reissussa muutaman kerran vuodessa joko yksin tai lasten kanssa. Mies on kotona viihtyvä tapaus. Ei mitään ongelmaa ole ollut, eikä riitoja raha-asioista tai muustakaan. Tyytyväisiä molemmat.

Meillä on ollut näin yli 10 vuotta. Miehelläni on ollut satunnaisia tuloja joinakin vuosina mutta ei ole saanut mitään korvauksia. Mies hoitaa pääsääntöisesti ruuan ja kaupassakäynnit, lasten vaatetuksen jne. Tämä tilanne on meillä ikuinen riidan aihe.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut näin yli 10 vuotta. Miehelläni on ollut satunnaisia tuloja joinakin vuosina mutta ei ole saanut mitään korvauksia. Mies hoitaa pääsääntöisesti ruuan ja kaupassakäynnit, lasten vaatetuksen jne. Tämä tilanne on meillä ikuinen riidan aihe.

Meillä sama. Riitojen seurauksena mies on alkanut käyttää kannabista lääkkeenä ahdistukseen päivittäin. Hoitaa silti kodin tehtävät ja auttaa lapsia kotitehtävissä. Meidän riidat raha-asioista vain ahdistaa häntä ja laiminlyön myös sänkyasioissa. Miehellä ei yksinkertaisesti ole töitä kotimaassa ja muutto muualle tietäisi ihan varman eron.

Pari-kolme kuukautta olin vailla töitä ja toimeentuloa opintojen ja työelämän saumakohdassa. Vaimo kävi tuolloin töissä.

Hoidin kotimme: ruuat olivat odottamassa vaimon tullessa kotiin, pesin pyykit, tiskasin, hoidin lemmikin ja kaikki mahdolliset muut hommat. Vain isompi siivous oli yhteinen projekti viikonloppuisin.

Ahdistavaa aikaa. Tämä sijoittui vieläpä loppuvuoteen. Muistan leiponeeni tuolloin paljon, osittain siksi, koska tulot eivät päätä huimanneet, osittain siksi, että halusin koko ajan tehdä jotakin järkevää. Kannoin joka viikko jauhopusseja Lidlistä.

Vaimolla oli "korkeampi elintaso" tuona aikana, itse en varmaan tuona aikana käyttänyt rahoja juuri mihinkään "omaan", korkeintaan suklaapatukan ostin joskus. Edes autolla en ajanut, jotta bensaa ei olisi kulunut. 

Kyllä se tuntuu monen kotiäidin kohdalla toimivan

M34 kirjoitti:

Pari-kolme kuukautta olin vailla töitä ja toimeentuloa opintojen ja työelämän saumakohdassa. Vaimo kävi tuolloin töissä.

Hoidin kotimme: ruuat olivat odottamassa vaimon tullessa kotiin, pesin pyykit, tiskasin, hoidin lemmikin ja kaikki mahdolliset muut hommat. Vain isompi siivous oli yhteinen projekti viikonloppuisin.

Ahdistavaa aikaa. Tämä sijoittui vieläpä loppuvuoteen. Muistan leiponeeni tuolloin paljon, osittain siksi, koska tulot eivät päätä huimanneet, osittain siksi, että halusin koko ajan tehdä jotakin järkevää. Kannoin joka viikko jauhopusseja Lidlistä.

Vaimolla oli "korkeampi elintaso" tuona aikana, itse en varmaan tuona aikana käyttänyt rahoja juuri mihinkään "omaan", korkeintaan suklaapatukan ostin joskus. Edes autolla en ajanut, jotta bensaa ei olisi kulunut. 

Vastaan, vaikka olenkin työtön nainen ja meillä mies tuo leivän taloon. On ollut tosiaan kauhean ahdistavaa aikaa tämä työttömyys. Meillä on kolme lasta ja koira, ja hoidan kotityöt lähes sataprosenttisesti ja hoidan myös lapsiin liittyvät asiat ja koiran lenkityksen (joskus lapset auttavat siinä). Mies ei tee muuta kuin kuljettaa lapsia harrastuksiin  ja tekee autoon liittyvät jutut (renkaanvaihdot / huollot). Leivon paljon, lisäksi meillä on iso piha, työttömänä olen myös siivonnut koko talosta jokaisen kaapin ja nurkan tosi huolellisesti sekä tehnyt pientä remonttia (maalaushommia tms.)

Mun mies on hoitovapaalla, meillä on iltatähti 1 v 2 kk, 4 v, 12 v ja 16 v. Minulla on keskituloisen liksa. Mies palaa töihin 2 vuoden päästä, mutta hänellä on terveysongelmia ja voi olla, että ei edes viiskymppiseksi pysty jatkamaan kokopäivätöissä niin fyysisessä hommassa. Meillä on onneksi maksettu asunto- ja mökkilaina pois ja ollaan velattomia.

Rahat on yhteisiä siten, että palkka, hoitovapaakorvaus ja lapsilisät menee taloustilille ja sieltä maksetaan menot. Rahankäytössä ollaan aika samanlaisia, kumpikaan ei juo eikä tupakoi, ja  koko sakin vaatteet ym. ostetaan aleista ja yhdessä mennään niille listan kanssa ja jos jotain tarvii aleiden välissä, niin hommataan, kunhan hinta on järkevä. Mies hoitaa päivän aikana pienimmän, pyykit, siivoukset, tiskit ja lasten kuskaukset.Minä teen pääasiallisesti ruuat tai 16 v poika... (Mies ei hallitse kuin pussimuusin ja kalapuikot, munakkaan, purkkihernekeiton ja pyttipannun). Viikkaan ja silitän pyykit, vaihdan lakanat, pesen ikkunat ja käyn kaupassa. Viikkosiivous tehdään yhdessä, mattojen tamppaus on miehen lääniä.  Lisäksi meillä on mökki, ja siellä on sovitusti perinteinen työnjako. Piha-, sauna-, ja vedenkantohommat miehen, mulla sisähommat - paitsi mattojen tamppaus. Ja ne kuuluisat auto(je)nrenkaat vaihdetaan rengasliikkeessä.

Ulkomaanmatkoja teen lasten kanssa ehkä joka toinen tai kolmas vuosi, mies pelkää lentämistä ja jää koiravahdiksi. Kyllähän se vähän harmittaa, kun hän jää elämyksistä paitsi (ja minä kyllä maksaisin sen matkan). Nyt ei ole reissattu pienimmän takia, reissataan sitten, kun vaippapöksykausi on ohi.

Kiitos kokemuksista.

Itse siis pohdin sitoutuako suhteeseen jossa tulisi luultavasti olemaan se suurempituloisempi ja ainut jolla on säännölliset tulot. Vähän jännittää että miten osaan tai mies osaa suhtautua pidemmän päälle. Toisaalta, valintakysymyksiähän nämä ovat. Mies ei pienituloinen sairauden tms. syyn takia vaan ns. Elämäntapatyötön. Minä korkeastikoulutettu jatyöelämässä. Tulee vähän itsekäs olo jo nyt seurusteluaikana suunnitella isompia hankintoja tai reissuja, niin mitä se yhteistaloudessa sitten olisi.

Älä ota elämäntapatyötöntä jos sulla ei ole halua maksella hänen(kin) elämistään. Kyllä siitä pitkällä tähtäimellä ongelmia tulee, jos parisuhteen osapuolilla on eri elintasot.

Luuletko että miehelle olis ok että sä lähdet reissuun yksinäsi tai tyttöporukalla kun hän ei koskaan pääse mihinkään? Aluksi voi olla, mutta varmaan alkaa hiertää pidemmän päälle. Etkä voi olettaa, että mies tekis kotitöitä kotona ollessaan, koska todennäköisesti ei tee. :D

Mä olen kolmessa parisuhteessa ollut, ja joka kerta se leivän pöytään tuoja. Tosin puolisot ovat saaneet nauttia samasta elintasosta kuin minä, eli olen sitten maksellut heille samat jutut kuin itselleni. En osaisi olla parisuhteessa jossa on sun ja mun rahat/asiat. Mulle parisuhde on yksikkö, jossa istutaan samassa veneessä. En kadu, vaikka hukkaan heitin rahaa exiä elätellessä.

Nyksä on koti-isänä nyt ollut vuosikausia ja tulee olemaan jatkossakin vaikka nuorimmainen täyttää kesällä 3. Kiva ettei tarvi päiväkotiin noita laittaa. Eipä siellä kotityöt hoidu kuitenkaan, eikä se noiden lastenkaan kanssa mitenkään erityisen aktiivinen ole. Ei käytä ulkona tai askartele tai mitään. No, kerhossa lapset käy (minä vien ja haen) 2-3 kertaa viikossa, vähän jotain aktiviteettia sentään. Mikäs siinä, leppoisasti kotona oleskellessa. Lapset on iloisia ja reippaita ja terveitä.

Aina löytyy valittamisen aihetta. Epätasa-arvoisuus suhteessa kyllä lähes aina johtaa eroon.

Meillä minä olen se paremmin tienaava. Puolisolla pieni palkka ja entuudestaan paljon luottoja ja yhdet elarit. Meillä yhteinen asunto, josta kumpikin maksaa lyhennyksen. Mies maksaa sen lisäksi omat kulunsa ja sähkölaskun. Minulle jää muut kustannukset. Joskus tulee asiasta riitaa. Mutta hyvin on selvitty. Tiesin jo yhteen muuttaessa miehen rahatilanteen ja asiat puitiin läpi jo silloin. Kotityöt jaetaan puoliksi. Ja lapset tekevät oman osansa.

Ei tuollaista ainakaan korkeasti koulutettu nainen pitkään katsele, vaan mies menee vaihtoon. Tilapäinen työttömyys toki asia erikseen.

Hep! Täällä!

Mies sai yt neukkareiden tuoloksena lähteä vuosi sitten. Ahkerasti on kyllä töitä hakenut, mutta ei ole tärpännyt, itse palasin töihin äippälomalta samoihin aikoihin.

Ja, mitenkös kotityöt jaetaan.... =D no, silloin kun olin kotona lasta hoitamassa... minä tietenkin tein kaiken. Nyt kun mies on kotona ja minä töissä, niin tietenkin minä teen edelleen. *ruma sana*

Olen aivan kypsä!!! ja hitokseen väsynyt! Kohta saa mies ihan itekseen tehdä kaiken, kun nostan kytkintä.

Se menee vaan mun mielestä niin, että se joka on kotona, hoitaa kodin. Ja jos molemmat on töissä, niin molemmat hoitaa kodin, mutta ei mene meillä vaan jakeluun.

Älä huoli, tilalle on tulossa työntäyteistä porukkaa.. näin suomi nousuun

mvlehti (piste) net /2016/01/18/kuka-siella-ylen-pakolaisillassa-oikein-mukana-istuikaan-k-18/

monille naisille miehen vähäiset rahat tarkoittaa epätasa-arvoisuutta.

M34 kirjoitti:

Pari-kolme kuukautta olin vailla töitä ja toimeentuloa opintojen ja työelämän saumakohdassa. Vaimo kävi tuolloin töissä.

Hoidin kotimme: ruuat olivat odottamassa vaimon tullessa kotiin, pesin pyykit, tiskasin, hoidin lemmikin ja kaikki mahdolliset muut hommat. Vain isompi siivous oli yhteinen projekti viikonloppuisin.

Ahdistavaa aikaa. Tämä sijoittui vieläpä loppuvuoteen. Muistan leiponeeni tuolloin paljon, osittain siksi, koska tulot eivät päätä huimanneet, osittain siksi, että halusin koko ajan tehdä jotakin järkevää. Kannoin joka viikko jauhopusseja Lidlistä.

Vaimolla oli "korkeampi elintaso" tuona aikana, itse en varmaan tuona aikana käyttänyt rahoja juuri mihinkään "omaan", korkeintaan suklaapatukan ostin joskus. Edes autolla en ajanut, jotta bensaa ei olisi kulunut. 

Mistä alapeukut?

Eikö työttömyys olisi saanut ahdistaa?