Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?
Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.
Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.
En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.
T: nainen 173cm/59kg
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Ei sua stressi lihota, vaan noi makeat, joita himoitset. Liika proteiini muuten lihottaa myös, syö mieluummin vähän enemmän rasvaa, niin ei makeakaan enää ole päällimmäisenä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Ei sua stressi lihota, vaan noi makeat, joita himoitset. Liika proteiini muuten lihottaa myös, syö mieluummin vähän enemmän rasvaa, niin ei makeakaan enää ole päällimmäisenä mielessä.
Itse asiassa hyvin harvoin makeat himottaa ja ihan samalla ruokavaliolla olen pysynyt normaalipainoisena kun aiemmin olin hieman ylipainoinen. Ymmärtänette esimerkit kuitenkin. Jos jotain herkkuja haluan niin juustoa mutta ne jätän pääosin kauppaan. Liikun lähes päivittäin ja proteiinia 1-1,5g per painokilo. Rasvaa tulee kaikesta ruoasta, kananmunista, kaloista, lihasta ja rasvan osuus energiasta 30%. Mutta ruokailutapojani en ole käytännössä muuttanut mutta paino pysyy normilukemissa kun vihdoin erosimme mieheni kanssa ja ahdistus päättyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Totta kai voit ottaa töissä kokouspullan, jos kulutat ne kalorit pois liikunnalla. Esim. tunnin sauvakävelylenkillä on luultavasti saanut pullan tuomat kalorit kulutettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Sanoisin että sinun tilanteessasi ehdottomasti paras lähestymistapa on aloittaa voimaharjoittelu painoilla joita lisätään sitä mukaa kun voima kasvaa. Ja tähän siis lisäksi LISÄÄ ruokaa, ei vähemmän. Painoilla saat nopeimmin ja tehokkaimmin rasvaa pois, sekä tilalle kehittyvä lihasmassa pitää aineenvaihdunnan käynnissä ja siten kuluttaa enemmän energiaa. Painosi ei muutu tai ehkä jopa kasvaa mutta sentit sulavat ja olo on mahtava!
Hyvää, terveellistä, oikeaa ruokaa saa syödä 2000-3000 kaloria päivässä kunhan sen yhdistää voimaharjoitteluun. Eikä tähän hommaan tarvitse kallista personal traineria, käsipainot ja FitnessBlenderin ilmainen youtube-kanava ovat muuttaneet minun kroppani - ja koko elämäni oikeastaan :).
- Kellin video siitä kuinka syömällä enemmän ja treenaamalla fiksummin säästyy monelta murheelta :).
Kehonpainotreeniä teen ja jonkin verran painoilla. Salilla melko vähän, lähinnä selkää. Mutta ruokamäärää en voi päästää yli 1000 jos laihtua haluan, ennallaan pysyy reilun tunnin liikunnalla jos syö 1600kcal.
Ja joo, kyllä kukka-ja parsakaalta saa syödä mutta kiva olisi voida tehdä pastaa, tonnikalakastiketta, nakkikastiketta ja vaihtelevampia ruokia. Esim lohikin on todellinen kaloripommi, silloin pienennettävä annoskokoa. Liikaa kaloreita on esim pastassa, nakeissa, raakamakkarassa, lohessa, perunassa, juustossa, kermatuotteissa (Kahvikerma käy pieninä määrinä), keittojen liemissä jne. Jopa maidon juontia täytyy rajoittaa. Pähkinät eivät tule kyseeseen kuin max 8 pähkinää, käytännössä ei, Oliiviöljy tai mitkään öljyt, voi, leivän päällysteet. Kaikkien näiden kanssa punnittava grammalleen, muuten homma leviää käsistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Totta kai voit ottaa töissä kokouspullan, jos kulutat ne kalorit pois liikunnalla. Esim. tunnin sauvakävelylenkillä on luultavasti saanut pullan tuomat kalorit kulutettua.
Tunti ei mulla riitä, kaksi tuntia riittäisi 300 kalorien mutta kahta tuntia en ehdi tai jaksa, tunti puolitoista päivässä maksimissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan myös rutiköyhä, kun maksaa verot ja tietenkin joutuu jotenkin elättämäänkin kaikki ylipainoiset.
Miten jotkut jaksavatkin päivästä toiseen jänkättää tätä samaa mantraa?
Ja kysyn myös, eikö ihmetytä, miten jotkut jopa juovat itsensä hengiltä tai maksavat päivittäin ison summan, jotta saavat tupakan myrkyt? Narkomaanit ryöstävät ja tappavat saadakseen jokapäiväisen piikkinsä! Mitä mieltä, eikö ihmetytä? Entäs rattijuopot tai raiskaajat? Pedofiilit? Ovat yleensä sarjatekijöitä. Voisitko edes harkita, että joskus ihmettelisit näitä muitakin?
Miksi sinuakin vain ja ainoastaan ihmetyttää jonkun ylipainoisuus? Miksi? Tuosta sekalaisesta joukosta ylipainoiset ovat myös eniten edustettuna työmaailmassa. Minullakin useita lihavia työkavereita. Hyvin tekevät työnsä, ja huomattavasti vähemmän on sairauspoissaoloja kuin laihemmilla.
Etkö mitenkään voisi vaikka kääntää katseesi toiseen suuntaan, kun lihava tulee vastaan? Etkö todella voi? Ihmetyttää tosiaan, miten joku jaksaa aina vaan ihmetellä. Eikö sinullakaan muuta ole elämässä?
Ihmeellistä :O
Tämä on minun ensimmäinen viesti tästä aiheesta, näköjään se on puhuttanut muitakin. Ja kyllä, maailmassa on erittäin paljon ihmeteltävää (kuten edellä mainitsit). Mielestäni on kuitenkin aika kohtuutonta verrata ylipainoisia esim. pedofiileihin. Pedofiilit ovat mieleltään sairaita, kieroutuneita ja saastaisia ihmisraunioita, joiden paikka olisi joko vankilassa tai pakkohoidossa (koska en usko, että pedofiliasta voi "parantua"). Ylipainoiset ovat taas suurelta osin itse aiheuttaneet tilansa ja myöskin siitä ehkä koituvan ahdinkonsa (terveysongelmat, itsetunto-ongelmat, jne.). Minulle on aivan sama miltä ihmiset näyttävät, mutta kukaan ei voi kieltää kuulleensa (juuri ylipainoisten suusta) kuinka vaikeaa se painonhallinta on. Ja samaan aikaan istutaan illat sohvalla ja vedellään kaksinkäsin sipsejä nassuun. Eli tämä on se mikä minua ärsyttää ja ihmetyttää, se jatkuva tuskailu kuinka vaikeaa painon pudottaminen/normaalipainossa pysyminen on. Kun kaikki (myöskin itse valittajat) kuitenkin tietävät miten niihin päästään. Kyllä, se vaatii työtä, tahdonvoimaa ja halua (suurimmalta osalta meistä), mutta ei se ole mahdotonta tai jotain salatiedettä, vaan ihan kaikkien saavutettavissa (sairaudet poisluettuna)! Mutta ehkä tämän ääneensanominen on sitten tabu.
Ap
No onneksi mainitsin nuo pedofiilit, niin pääsit vastaamaan :D Tottahan nyt täytyy heti tarttua syöttiin :D Ei kuitenkaan ihmetytä nuo muut? Kyllä raiskaajakin voi päättää, että tänään en sitten sorki kenenkään alapäätä ja tupakoivakin voi hyvin olla ostamatta röökiä, vai? Alkossa voi jättää käymättä, eikös juu? Onko nämä tabuja, kun ei kukaan kauhistele tai ihmettele?
Kysynpä vain, että mitä sinulle kuuluu muiden paino ja elämä? Huolehdi omastasi ja pysy kuosissa! Ja vaikka olet ensimmäistä kertaa täällä ihmettelemässä, niin kerron, että useiden vuosien aikana täällä on ihmetelty tätä asiaa, eikä tietääkseni kukaan ole kaltaistesi ihmettelijöiden takia laihtunut. Joten anna sinäkin jo olla.
Tämä palsta on mennyt aivan paskaksi tällaisen jankutuksen ansiosta. Ennen oli fiksuja keskustelijoita ja kivat aiheet mistä jutella. Nyt on pääasiana se miltä näyttää. Ihan hoikat laittavat jopa kuvia ja kyselevät onko liikaa läskiä. Sairasta menoa, ihan yhtä paha asia kuin valtaisa ylipaino. Ylipainoisia tulee aina olemaan, vaikka kuinka siellä besserwisserinä länkytät. Ainoa pelastus on ihmepilleri, ja sitä nyt vain ei ole saatavilla. Joten anna itse kunkin tehdä elämällään mitä haluaa tai tee konkreettisesti jotain, kuten esim. Jutta.
Tiedoksesi, että luokittelen raiskaajat samaan kastiin kuin pedofiilit. Alkoholistit ja tupakoitsijat ovat vastuussa omasta ongelmastaan. En väitä että alkoholin suurukulutus tai tupakan polttamisen lopettaminen on helppoa - ihan varmasti ei ole. Mutta loppujen lopuksi, kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä sitä raitistumispäätöstä tai röökinlopettamispäätöstä ja pysyä siinä, kuin se ihminen itse. Onneksi apua on näihin kumpaankin saatavana laajasti. Samoin kun on myös painonhallintaan.
Kyllä, kaikki saavat tehdä elämälleen ihan mitä haluavat - eikä se ole minulta pois. Kuten jo sanoinkin, aloitin tämän keskustelun juuri siitä syystä, että niin monet voivottelevat omaa (yli)painoaan, tekemättä kuitenkaan sille mitään. Pelastus ei ole mainitemasi ihmepilleri - pelastus löytyy ihan itsestä, jos vain halua, voimavaroja ja panostusta siihen riittää.
Ihmiset ovat erilaisia myös sen suhteen, kuinka paljon he liikkuvat päivän aikana. Enkä tarkoita nyt erikseen harjoitettua liikuntaa, tai edes portaiden valitsemista hissin sijaan, vaan sitä, että toiset liikkuvat istuessaankin. Vaikka näennäisesti kaksi ihmistä sanoisi, ettei tehnyt tuntiin muuta kuin katsoi telkkaria, voi käytännössä mennä niin, että aktiivinen ihminen istuu alas, hakee kaukosäätimen toiselta sohvalta, istuu uudestaan alas, hakee laukkuun unohtuneen puhelimen, istuu uudestaan sohvalle, käväisee mainostauolla vessassa, istuu alas ja katsoo ohjelman loppuun. Edestakaisin pomppimisen lisäksi hän heiluttelee jalkojaan aina, kun istuu paikoillaan. Passiivisempi ihminen taas istuu alas, katsoo ohjelman alusta loppuun mainoksineen päivineen suunnilleen jähmettyneenä paikoilleen.
Entäs jos se ei olekaan vaikeaa, vaan kyseistä ihmistä ei vaan kiinnosta? Itse olen ollut kaikkea 48 kilosta 70 kiloon. Joo, ei se vielä mikään älytön määrä ylipainoa ole mutta tajusin jotain pari vuotta sitten laihduttuani jonkin verran. Kavereiden leipomien herkkujen ja kaiken muun hyvän "epäterveellisen" täysi välttely on loppujen lopuksi aika vittumaista, miksi siis vältellä niitä jatkuvasti lisäkilojen pelossa? Ei ne pari ylimääräistä kiloa minua häiritse, jos jotakuta haittaa niin ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Totta kai voit ottaa töissä kokouspullan, jos kulutat ne kalorit pois liikunnalla. Esim. tunnin sauvakävelylenkillä on luultavasti saanut pullan tuomat kalorit kulutettua.
Tunti ei mulla riitä, kaksi tuntia riittäisi 300 kalorien mutta kahta tuntia en ehdi tai jaksa, tunti puolitoista päivässä maksimissaan.
Kuinka hitaasti kävelet? Liikutatko lainkaan käsiäsi samalla?
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos se ei olekaan vaikeaa, vaan kyseistä ihmistä ei vaan kiinnosta? Itse olen ollut kaikkea 48 kilosta 70 kiloon. Joo, ei se vielä mikään älytön määrä ylipainoa ole mutta tajusin jotain pari vuotta sitten laihduttuani jonkin verran. Kavereiden leipomien herkkujen ja kaiken muun hyvän "epäterveellisen" täysi välttely on loppujen lopuksi aika vittumaista, miksi siis vältellä niitä jatkuvasti lisäkilojen pelossa? Ei ne pari ylimääräistä kiloa minua häiritse, jos jotakuta haittaa niin ei voi mitään.
Silloin on turha myöskään voivotella omaa ylipainoaan, kun se on täysin oma valinta.
Lyhyesti: mulla on adhd ja sitä kautta huono impulssikontrolli (joku käyttäisi sanaa itsekuri). Silti en halua syödä lääkkeitä vaan taiteilen tän asian kanssa itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Totta kai voit ottaa töissä kokouspullan, jos kulutat ne kalorit pois liikunnalla. Esim. tunnin sauvakävelylenkillä on luultavasti saanut pullan tuomat kalorit kulutettua.
Tunti ei mulla riitä, kaksi tuntia riittäisi 300 kalorien mutta kahta tuntia en ehdi tai jaksa, tunti puolitoista päivässä maksimissaan.
Kuinka hitaasti kävelet? Liikutatko lainkaan käsiäsi samalla?
Kalorilaskurin mukaan tunnin sauvakävely 6km/H vauhtia 160kcal lepokulutus huomioon ottaen. Yleensä ihmiset yliarvioivat liikunnan kuluttamat kalorit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Totta kai voit ottaa töissä kokouspullan, jos kulutat ne kalorit pois liikunnalla. Esim. tunnin sauvakävelylenkillä on luultavasti saanut pullan tuomat kalorit kulutettua.
Tunti ei mulla riitä, kaksi tuntia riittäisi 300 kalorien mutta kahta tuntia en ehdi tai jaksa, tunti puolitoista päivässä maksimissaan.
Kuinka hitaasti kävelet? Liikutatko lainkaan käsiäsi samalla?
Kalorilaskurin mukaan tunnin sauvakävely 6km/H vauhtia 160kcal lepokulutus huomioon ottaen. Yleensä ihmiset yliarvioivat liikunnan kuluttamat kalorit.
Kalorinkulutustahan ei pysty kovinkaan helposti laskemaan. On niin paljon muuttujia.
Painonhallinta oli ihan helppoa, kunnes 40-vuotiaana iski kilpirauhasen vajaatoiminta. Itsekin terveydenhuollon ammattilaisena ihmetellyt kilpirauhasihmisten ongelmaa, miten se painonhallinta on niin vaikeaa. En ihmettele enää. Jossain vaiheessa söin 1200 kaloria päivässä, liikuntaa 7 kertaa viikossa, salilla ja lenkillä viimeisillä voimilla, niin paino nousi vain alle kilon kuukaudessa. Nyt kun lääkitys on kohdillaan 1,5 vuotta sairastumisesta, kiloja on +10, ja normaalipainon yläpuolella. Nyt on lääkärin mukaan mahdollista hallita painoa ja saada kiloja pois.
Kaikkia ei vaan se ulkonäkö kiinnostaa niin paljon. Itse olen vuosien aikana pikkuhiljaa pyöristynyt, mutta en syö karkkia, suklaata, sipsejä, limua tai käy pikaruokapaikoissa. En ole ikinä tottunut näihin makuihin ja en koe niitä minään herkkuina. Syön itsetehtyä kasvispainotteista kotiruokaa.
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Kuinka yllättävää! Tämä ketju täyttyi läskidenialismista❤️
Ja te, jotka sanotte ymmärtävänne lihavuutta, "ymmärrätte" todellisuudessa tekosyitä.
Oi sinä yli-ihminen, meitä muita niin paljon parempi ja arvokkaampi.
Oikeasti taidat olla hieman yksinkertainen. Et sitten edes lukenut tuota jonkun linkittämää lihavuusgeenijuttua. Lienee niin, että sinulle on tärkeää saada tuntea ylemmyyttä, tuntea itsesi muita paremmaksi ihmiseksi.
Minua ei kiinnosta tippaakaan muiden ihmisten paino. Ei oikeastaan omakaan ole koskaan kiinnostanut, kuulun niihin ihmisiin, joiden geenit sallivat minkä tahansa syömisen lihomatta.
Ystävissäni on ylipainoisia ihmisiä, yksi jopa merkittävästi. Tämä henkilö on jo iäkkäämpi, mutta harvinaisen terve. Hänelle ei ylipainosta ole ollut haittaa eikä terveysongelmia. Hän kantaa kilonsa kauniisti ja tyytyväisenä, on aktiivinen liikkuja ja muiden auttaja. Siis huomattavasti parempi ja miellyttävämpi ihminen kuin sinä. Minua puolestani ei kiinnosta tippaakaan syyt hänen ylipainoonsa, mutta hänen seuransa kyllä kiinnostaa.
Ainoastaan sellaiset ihmiset, joilla on jokin tunne-elämän ongelma, miettivät muiden ihmisten heikkouksia ja huonoja puolia.
Olen ajoittain todella yksinkertainen, siinä olet oikeassa.
Täällä joku sanoi hyvin, miettikää niitä lihavuusgeenejänne sen jälkeen, kun olette kaikkenne tehneet laihtumisen hyväksi. Niiden esiintyvyydestä ei ole mitään varmuutta, uskoisin sen olevan luokkaa 0.000001%.
Ylemmyydestä, no, jos laihduttamisen perusperiaatteiden tiedostaminen sitä on, niin siinä tapauksessa.
En ajattele lähipiirini vartaloita, ei ole kiinnostusta sellaiseen. Lihavuus kiinnostaa minua ilmiönä, ei yksilötasolla.
Siinä tapauksessa ihmettelen, miksi kuitenkin suhtautumisesi ja kiinnostuksesi lihavuuteen on niinkin suppeaa kuin mitä annat lukuisissa eri keskusteluissa ymmärtää. Tai siis luulisi, että jostakin asiasta kiinnostuneen ihmisen ulosanti k.o aiheesta olisi jotenkin moniulotteisempi kuin "läskidenialismin" hokeminen ja giffien viljely.
Lapsuusajan lihavuus on vaarallista ja tekee painonhallinnan vaikeaksi koko loppuelämäksi. Ihmisellä on X määrä rasvasoluja, jotka kasvaessaan maksimikokoonsa, jakautuvat. Normaalipainossa tätä jakautumista ei tapahdu. Ja tätä ylipäätään tapahtuu lähinnä lihavilla lapsilla. Vaikka he sittemmin laihtuisivat, jää rasvasolujen määrä pysyvästi koholle, jolloin soluissa on huomattavasti isompi pinta-ala varastoida ylimääräistä energiaa rasvaksi. Tällöin energian varastointi on myös todella paljon tehokkaampaa, kuin muilla. Siksi kerran lihava joutuu hallitsemaan painoaan lopun elämää eri tavalla kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Totta kai voit ottaa töissä kokouspullan, jos kulutat ne kalorit pois liikunnalla. Esim. tunnin sauvakävelylenkillä on luultavasti saanut pullan tuomat kalorit kulutettua.
Tunti ei mulla riitä, kaksi tuntia riittäisi 300 kalorien mutta kahta tuntia en ehdi tai jaksa, tunti puolitoista päivässä maksimissaan.
Kuinka hitaasti kävelet? Liikutatko lainkaan käsiäsi samalla?
Kalorilaskurin mukaan tunnin sauvakävely 6km/H vauhtia 160kcal lepokulutus huomioon ottaen. Yleensä ihmiset yliarvioivat liikunnan kuluttamat kalorit.
6km/h on ihan normaali kävelyvauhti. Totta kai lenkille lähtiessä on tarkoitus liikkua sen verran nopeaa, että sykekin nousee.
No tässäkin jo olisi ap:n hämmästelyyn oiva vastaus, mutta ei, jatkaa varmaan tuota kummastelua ja jankkausta. Ja huomenna jo joku toinen laittaa vastaavan aloituksen. Ja kuten joku jo mainitsikin noista teineistä, ei varmaankaan hyvää tee tämä typerä jankutus.