Lue keskustelun säännöt.
Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?
17.01.2016 |
Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.
Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.
En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.
T: nainen 173cm/59kg
Kommentit (293)
Huomaa, ett aloittaja on sangen yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin vaan ihan tolkuton herkkuperse. Voisin syödä, ja usein syönkin päivittäin ison sipsipussin ja suklaalevyn. Ns. oikeaa ruokaa en tee kuin hyvin harvoin. Mieluummin olen syömättä kuin menen kauppaan ja väännän jotain saamarin jauhelihakastiketta. No, käytännössä en ole syömättä vaan homma menee niin että käyn kaupassa ja ostan herkkuja, syön herkut ja heitän jauhelihan pois muutaman viikon päästä kun se on pilaantunut jo aikapäiviä sitten. Olen hyvin laiska mitä ruokailuun tulee, en halua nähdä yhtään vaivaa aterioiden eteen. Syön noutoruokaa, lähden ulos syömään, tai sitten syön just sen suklaalevyn + sipsipussin ja siinä se.
Mitat on 161/62 eli mikään tolkuton läski en ole, mitä vähän ihmettelenkin. Jos ja kun itse syön näin niin kyllä oikeasti lihoakseen pitää sitä ruokaa mättää todella järkyttäviä määriä kitusiin joka ikinen päivä.
Olin jo lapsena kova herkkujen perään ja ruuan suhteen nirso, siis sellaisen perinteisen tylsän kotiruuan, ravintolaruokaa syön erittäin mielelläni, koska se maku on ihan toisista sfääreistä kuin mitä olen kenenkään kotikeittiöistä tai työpaikan lounasruokaloista koskaan saanut. Penskana siis söin siirappia ja hunajaa purkeista, kourallisia sokeripaloja, viikkorahoilla saatoin ostaa 2 suklaalevyä ja syödä ne putkeen...eli sama tahti jatkuu nyt aikuisena.
Sulla ei ehkä ole liikakiloja, mutta eihän kukaan voi tuollaisilla eväillä terveenä pitkään elää. Joku päivä saattaa yllättää...
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin vaan ihan tolkuton herkkuperse. Voisin syödä, ja usein syönkin päivittäin ison sipsipussin ja suklaalevyn. Ns. oikeaa ruokaa en tee kuin hyvin harvoin. Mieluummin olen syömättä kuin menen kauppaan ja väännän jotain saamarin jauhelihakastiketta. No, käytännössä en ole syömättä vaan homma menee niin että käyn kaupassa ja ostan herkkuja, syön herkut ja heitän jauhelihan pois muutaman viikon päästä kun se on pilaantunut jo aikapäiviä sitten. Olen hyvin laiska mitä ruokailuun tulee, en halua nähdä yhtään vaivaa aterioiden eteen. Syön noutoruokaa, lähden ulos syömään, tai sitten syön just sen suklaalevyn + sipsipussin ja siinä se.
Mitat on 161/62 eli mikään tolkuton läski en ole, mitä vähän ihmettelenkin. Jos ja kun itse syön näin niin kyllä oikeasti lihoakseen pitää sitä ruokaa mättää todella järkyttäviä määriä kitusiin joka ikinen päivä.
Olin jo lapsena kova herkkujen perään ja ruuan suhteen nirso, siis sellaisen perinteisen tylsän kotiruuan, ravintolaruokaa syön erittäin mielelläni, koska se maku on ihan toisista sfääreistä kuin mitä olen kenenkään kotikeittiöistä tai työpaikan lounasruokaloista koskaan saanut. Penskana siis söin siirappia ja hunajaa purkeista, kourallisia sokeripaloja, viikkorahoilla saatoin ostaa 2 suklaalevyä ja syödä ne putkeen...eli sama tahti jatkuu nyt aikuisena.
Kaikkea paskaa ihmiset pitävät herkkuina! Tästäkin sen taas näkee... Ja ymmärtää missä menee pieleen.
"Normaalille" ihmiselle herkut on laadukasta juustoa tai suklaata, ihana leivonnainen jota ei löydy Prisman tiskistä, ruoka-aines johon ei ole varaa viikottain, itsekasvatetut tai poimitut marjat... Näin ainakin mun normaalipainoisessa ystäväpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.
Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.
Ap
En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.
Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".
Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.
Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!
Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.
Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.
Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.
Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.
Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!
Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.
Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?
Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.
Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?
Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.
Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).
No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.
Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.
Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan myös rutiköyhä, kun maksaa verot ja tietenkin joutuu jotenkin elättämäänkin kaikki ylipainoiset.
Miten jotkut jaksavatkin päivästä toiseen jänkättää tätä samaa mantraa?
Ja kysyn myös, eikö ihmetytä, miten jotkut jopa juovat itsensä hengiltä tai maksavat päivittäin ison summan, jotta saavat tupakan myrkyt? Narkomaanit ryöstävät ja tappavat saadakseen jokapäiväisen piikkinsä! Mitä mieltä, eikö ihmetytä? Entäs rattijuopot tai raiskaajat? Pedofiilit? Ovat yleensä sarjatekijöitä. Voisitko edes harkita, että joskus ihmettelisit näitä muitakin?
Miksi sinuakin vain ja ainoastaan ihmetyttää jonkun ylipainoisuus? Miksi? Tuosta sekalaisesta joukosta ylipainoiset ovat myös eniten edustettuna työmaailmassa. Minullakin useita lihavia työkavereita. Hyvin tekevät työnsä, ja huomattavasti vähemmän on sairauspoissaoloja kuin laihemmilla.
Etkö mitenkään voisi vaikka kääntää katseesi toiseen suuntaan, kun lihava tulee vastaan? Etkö todella voi? Ihmetyttää tosiaan, miten joku jaksaa aina vaan ihmetellä. Eikö sinullakaan muuta ole elämässä?
Ihmeellistä :O
Tämä on minun ensimmäinen viesti tästä aiheesta, näköjään se on puhuttanut muitakin. Ja kyllä, maailmassa on erittäin paljon ihmeteltävää (kuten edellä mainitsit). Mielestäni on kuitenkin aika kohtuutonta verrata ylipainoisia esim. pedofiileihin. Pedofiilit ovat mieleltään sairaita, kieroutuneita ja saastaisia ihmisraunioita, joiden paikka olisi joko vankilassa tai pakkohoidossa (koska en usko, että pedofiliasta voi "parantua"). Ylipainoiset ovat taas suurelta osin itse aiheuttaneet tilansa ja myöskin siitä ehkä koituvan ahdinkonsa (terveysongelmat, itsetunto-ongelmat, jne.). Minulle on aivan sama miltä ihmiset näyttävät, mutta kukaan ei voi kieltää kuulleensa (juuri ylipainoisten suusta) kuinka vaikeaa se painonhallinta on. Ja samaan aikaan istutaan illat sohvalla ja vedellään kaksinkäsin sipsejä nassuun. Eli tämä on se mikä minua ärsyttää ja ihmetyttää, se jatkuva tuskailu kuinka vaikeaa painon pudottaminen/normaalipainossa pysyminen on. Kun kaikki (myöskin itse valittajat) kuitenkin tietävät miten niihin päästään. Kyllä, se vaatii työtä, tahdonvoimaa ja halua (suurimmalta osalta meistä), mutta ei se ole mahdotonta tai jotain salatiedettä, vaan ihan kaikkien saavutettavissa (sairaudet poisluettuna)! Mutta ehkä tämän ääneensanominen on sitten tabu.
Ap
No onneksi mainitsin nuo pedofiilit, niin pääsit vastaamaan :D Tottahan nyt täytyy heti tarttua syöttiin :D Ei kuitenkaan ihmetytä nuo muut? Kyllä raiskaajakin voi päättää, että tänään en sitten sorki kenenkään alapäätä ja tupakoivakin voi hyvin olla ostamatta röökiä, vai? Alkossa voi jättää käymättä, eikös juu? Onko nämä tabuja, kun ei kukaan kauhistele tai ihmettele?
Kysynpä vain, että mitä sinulle kuuluu muiden paino ja elämä? Huolehdi omastasi ja pysy kuosissa! Ja vaikka olet ensimmäistä kertaa täällä ihmettelemässä, niin kerron, että useiden vuosien aikana täällä on ihmetelty tätä asiaa, eikä tietääkseni kukaan ole kaltaistesi ihmettelijöiden takia laihtunut. Joten anna sinäkin jo olla.
Tämä palsta on mennyt aivan paskaksi tällaisen jankutuksen ansiosta. Ennen oli fiksuja keskustelijoita ja kivat aiheet mistä jutella. Nyt on pääasiana se miltä näyttää. Ihan hoikat laittavat jopa kuvia ja kyselevät onko liikaa läskiä. Sairasta menoa, ihan yhtä paha asia kuin valtaisa ylipaino. Ylipainoisia tulee aina olemaan, vaikka kuinka siellä besserwisserinä länkytät. Ainoa pelastus on ihmepilleri, ja sitä nyt vain ei ole saatavilla. Joten anna itse kunkin tehdä elämällään mitä haluaa tai tee konkreettisesti jotain, kuten esim. Jutta.
Tiedoksesi, että luokittelen raiskaajat samaan kastiin kuin pedofiilit. Alkoholistit ja tupakoitsijat ovat vastuussa omasta ongelmastaan. En väitä että alkoholin suurukulutus tai tupakan polttamisen lopettaminen on helppoa - ihan varmasti ei ole. Mutta loppujen lopuksi, kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä sitä raitistumispäätöstä tai röökinlopettamispäätöstä ja pysyä siinä, kuin se ihminen itse. Onneksi apua on näihin kumpaankin saatavana laajasti. Samoin kun on myös painonhallintaan.
Kyllä, kaikki saavat tehdä elämälleen ihan mitä haluavat - eikä se ole minulta pois. Kuten jo sanoinkin, aloitin tämän keskustelun juuri siitä syystä, että niin monet voivottelevat omaa (yli)painoaan, tekemättä kuitenkaan sille mitään. Pelastus ei ole mainitemasi ihmepilleri - pelastus löytyy ihan itsestä, jos vain halua, voimavaroja ja panostusta siihen riittää.
No niinpä näyttää riittävän, kun katsoo kiihtyvällä tahdilla lihovaa kansaa. Dokumentti kertoi miehestä, joka laihdutti (leikkaus kylläkin) 300kg! Jos ei oma panostus ja itsehillintä riitä stoppaamaan 500kilon painoiseksi lihomista, niin miten se riittäisi vähempäänkään?
Turha täällä on joka päivä tätä ihmetellä, kun asia ei sillä miksikään muutu! Ja tosiaan jo vuosien ajan päivittäin ovat täälläkin lihavat selitelleet syitä omaan lihomiseensa. Eikö riitä, että kerran lukee nuo sadat vastaukset ja tyytyy siihen. Ja usea sanoi, että ruoka on liian hyvää, that's it. No mitäs siihen? Jankuti jankuti? Täällä muiden asioiden ruotiminen näyttää ruokkivan joidenkin sairaalloista mielihyvän tarvetta. Addiktio sekin.
Ja kyllä se taitaa olla pilleriä vailla, kun eipähän näytä katukuvan ihmisillä olevan sitä kuuluttamaasi tahdonvoimaa. Me ihmiset kun ollaan vaan inhimillisiä omine vikoinemme. Miksi muut saavat elää, mutta lihavien kimppuun kai kohta käydään jo käsiksikin? Lainsuojatonta porukkaa.
Mä nyt vielä kerran ihmettelen (kun kerran yhtä ja samaa asiaa vatkataan joka päivä), miksi täällä ei koskaan päivitellä hampaatonta ja likaista alkoholistia tai syöpäänsä köhivää ja haisevaa röökaajaa? Taitaa vaan olla se lihava (Läski, sotanorsu, ryhävalas, eli jo nimittelykin kertoo sen) sellainen koominen ja ressu, jolle halutaan ilkeillä ja nauraa, kun taas alkoholisti on yleensä todella laiha, kuten tupakoijakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?
Haluaisitko siis olla normaalipainoinen/hoikka? Kyllä siis käsitän miten ylipainoa kerrytetään ja hyvän listauksen kyllä annoit.
Ymmärrät kai itsekin, että sinun tapauksessasi kyse on kuitenkin hyvin pitkälle omasta valinnastasi. Älä osta vierasvaroja kotiin, jos et pysty pitämään näppejäsi irti niistä. Netti on täynnä terveellisiä kotiruokaohjeita, jokapäivälle löytyy uusi ruoka, jos vain viitsii etsiä ja tehdä ruoan, jos salille on vaikeaa mennä käy lenkillä lähiympäristössä ja jumppaa kotona (jälleen kerran netti pullollaan jumppavideoita ja vinkkejä), älä osta edes sitä ensimmäistä pussia. Tai jos oikein haluttaa makeaa osta vaikka kuivattuja mangoja tai banaaneita - tyydyttää makeannälän hyvin ja niitä ei pysty syömään valtavia määriä.
Ap
erään ystävän vinkistä tein banaanista, avocadosta & mantelimaidosta tehosekoittimella mössön, jonka hyydytin pakkasessa jäätelömäiseksi.. kaveri lupasi sen täyttävän ja vievän makeanhimon. ja hitot, tuli vain pahempi mässäilyhimo ! eli olen friikki, jolla hedelmät eivät toimi.. :(
Ei hedelmät vie keneltäkään makeanhimoa. Et ole friikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?
Haluaisitko siis olla normaalipainoinen/hoikka? Kyllä siis käsitän miten ylipainoa kerrytetään ja hyvän listauksen kyllä annoit.
Ymmärrät kai itsekin, että sinun tapauksessasi kyse on kuitenkin hyvin pitkälle omasta valinnastasi. Älä osta vierasvaroja kotiin, jos et pysty pitämään näppejäsi irti niistä. Netti on täynnä terveellisiä kotiruokaohjeita, jokapäivälle löytyy uusi ruoka, jos vain viitsii etsiä ja tehdä ruoan, jos salille on vaikeaa mennä käy lenkillä lähiympäristössä ja jumppaa kotona (jälleen kerran netti pullollaan jumppavideoita ja vinkkejä), älä osta edes sitä ensimmäistä pussia. Tai jos oikein haluttaa makeaa osta vaikka kuivattuja mangoja tai banaaneita - tyydyttää makeannälän hyvin ja niitä ei pysty syömään valtavia määriä.
Ap
erään ystävän vinkistä tein banaanista, avocadosta & mantelimaidosta tehosekoittimella mössön, jonka hyydytin pakkasessa jäätelömäiseksi.. kaveri lupasi sen täyttävän ja vievän makeanhimon. ja hitot, tuli vain pahempi mässäilyhimo ! eli olen friikki, jolla hedelmät eivät toimi.. :(
Ei hedelmät vie keneltäkään makeanhimoa. Et ole friikki.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan myös rutiköyhä, kun maksaa verot ja tietenkin joutuu jotenkin elättämäänkin kaikki ylipainoiset.
Miten jotkut jaksavatkin päivästä toiseen jänkättää tätä samaa mantraa?
Ja kysyn myös, eikö ihmetytä, miten jotkut jopa juovat itsensä hengiltä tai maksavat päivittäin ison summan, jotta saavat tupakan myrkyt? Narkomaanit ryöstävät ja tappavat saadakseen jokapäiväisen piikkinsä! Mitä mieltä, eikö ihmetytä? Entäs rattijuopot tai raiskaajat? Pedofiilit? Ovat yleensä sarjatekijöitä. Voisitko edes harkita, että joskus ihmettelisit näitä muitakin?
Miksi sinuakin vain ja ainoastaan ihmetyttää jonkun ylipainoisuus? Miksi? Tuosta sekalaisesta joukosta ylipainoiset ovat myös eniten edustettuna työmaailmassa. Minullakin useita lihavia työkavereita. Hyvin tekevät työnsä, ja huomattavasti vähemmän on sairauspoissaoloja kuin laihemmilla.
Etkö mitenkään voisi vaikka kääntää katseesi toiseen suuntaan, kun lihava tulee vastaan? Etkö todella voi? Ihmetyttää tosiaan, miten joku jaksaa aina vaan ihmetellä. Eikö sinullakaan muuta ole elämässä?
Ihmeellistä :O
Tämä on minun ensimmäinen viesti tästä aiheesta, näköjään se on puhuttanut muitakin. Ja kyllä, maailmassa on erittäin paljon ihmeteltävää (kuten edellä mainitsit). Mielestäni on kuitenkin aika kohtuutonta verrata ylipainoisia esim. pedofiileihin. Pedofiilit ovat mieleltään sairaita, kieroutuneita ja saastaisia ihmisraunioita, joiden paikka olisi joko vankilassa tai pakkohoidossa (koska en usko, että pedofiliasta voi "parantua"). Ylipainoiset ovat taas suurelta osin itse aiheuttaneet tilansa ja myöskin siitä ehkä koituvan ahdinkonsa (terveysongelmat, itsetunto-ongelmat, jne.). Minulle on aivan sama miltä ihmiset näyttävät, mutta kukaan ei voi kieltää kuulleensa (juuri ylipainoisten suusta) kuinka vaikeaa se painonhallinta on. Ja samaan aikaan istutaan illat sohvalla ja vedellään kaksinkäsin sipsejä nassuun. Eli tämä on se mikä minua ärsyttää ja ihmetyttää, se jatkuva tuskailu kuinka vaikeaa painon pudottaminen/normaalipainossa pysyminen on. Kun kaikki (myöskin itse valittajat) kuitenkin tietävät miten niihin päästään. Kyllä, se vaatii työtä, tahdonvoimaa ja halua (suurimmalta osalta meistä), mutta ei se ole mahdotonta tai jotain salatiedettä, vaan ihan kaikkien saavutettavissa (sairaudet poisluettuna)! Mutta ehkä tämän ääneensanominen on sitten tabu.
Ap
No onneksi mainitsin nuo pedofiilit, niin pääsit vastaamaan :D Tottahan nyt täytyy heti tarttua syöttiin :D Ei kuitenkaan ihmetytä nuo muut? Kyllä raiskaajakin voi päättää, että tänään en sitten sorki kenenkään alapäätä ja tupakoivakin voi hyvin olla ostamatta röökiä, vai? Alkossa voi jättää käymättä, eikös juu? Onko nämä tabuja, kun ei kukaan kauhistele tai ihmettele?
Kysynpä vain, että mitä sinulle kuuluu muiden paino ja elämä? Huolehdi omastasi ja pysy kuosissa! Ja vaikka olet ensimmäistä kertaa täällä ihmettelemässä, niin kerron, että useiden vuosien aikana täällä on ihmetelty tätä asiaa, eikä tietääkseni kukaan ole kaltaistesi ihmettelijöiden takia laihtunut. Joten anna sinäkin jo olla.
Tämä palsta on mennyt aivan paskaksi tällaisen jankutuksen ansiosta. Ennen oli fiksuja keskustelijoita ja kivat aiheet mistä jutella. Nyt on pääasiana se miltä näyttää. Ihan hoikat laittavat jopa kuvia ja kyselevät onko liikaa läskiä. Sairasta menoa, ihan yhtä paha asia kuin valtaisa ylipaino. Ylipainoisia tulee aina olemaan, vaikka kuinka siellä besserwisserinä länkytät. Ainoa pelastus on ihmepilleri, ja sitä nyt vain ei ole saatavilla. Joten anna itse kunkin tehdä elämällään mitä haluaa tai tee konkreettisesti jotain, kuten esim. Jutta.
Tiedoksesi, että luokittelen raiskaajat samaan kastiin kuin pedofiilit. Alkoholistit ja tupakoitsijat ovat vastuussa omasta ongelmastaan. En väitä että alkoholin suurukulutus tai tupakan polttamisen lopettaminen on helppoa - ihan varmasti ei ole. Mutta loppujen lopuksi, kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä sitä raitistumispäätöstä tai röökinlopettamispäätöstä ja pysyä siinä, kuin se ihminen itse. Onneksi apua on näihin kumpaankin saatavana laajasti. Samoin kun on myös painonhallintaan.
Kyllä, kaikki saavat tehdä elämälleen ihan mitä haluavat - eikä se ole minulta pois. Kuten jo sanoinkin, aloitin tämän keskustelun juuri siitä syystä, että niin monet voivottelevat omaa (yli)painoaan, tekemättä kuitenkaan sille mitään. Pelastus ei ole mainitemasi ihmepilleri - pelastus löytyy ihan itsestä, jos vain halua, voimavaroja ja panostusta siihen riittää.
No niinpä näyttää riittävän, kun katsoo kiihtyvällä tahdilla lihovaa kansaa. Dokumentti kertoi miehestä, joka laihdutti (leikkaus kylläkin) 300kg! Jos ei oma panostus ja itsehillintä riitä stoppaamaan 500kilon painoiseksi lihomista, niin miten se riittäisi vähempäänkään?
Turha täällä on joka päivä tätä ihmetellä, kun asia ei sillä miksikään muutu! Ja tosiaan jo vuosien ajan päivittäin ovat täälläkin lihavat selitelleet syitä omaan lihomiseensa. Eikö riitä, että kerran lukee nuo sadat vastaukset ja tyytyy siihen. Ja usea sanoi, että ruoka on liian hyvää, that's it. No mitäs siihen? Jankuti jankuti? Täällä muiden asioiden ruotiminen näyttää ruokkivan joidenkin sairaalloista mielihyvän tarvetta. Addiktio sekin.
Ja kyllä se taitaa olla pilleriä vailla, kun eipähän näytä katukuvan ihmisillä olevan sitä kuuluttamaasi tahdonvoimaa. Me ihmiset kun ollaan vaan inhimillisiä omine vikoinemme. Miksi muut saavat elää, mutta lihavien kimppuun kai kohta käydään jo käsiksikin? Lainsuojatonta porukkaa.
Mä nyt vielä kerran ihmettelen (kun kerran yhtä ja samaa asiaa vatkataan joka päivä), miksi täällä ei koskaan päivitellä hampaatonta ja likaista alkoholistia tai syöpäänsä köhivää ja haisevaa röökaajaa? Taitaa vaan olla se lihava (Läski, sotanorsu, ryhävalas, eli jo nimittelykin kertoo sen) sellainen koominen ja ressu, jolle halutaan ilkeillä ja nauraa, kun taas alkoholisti on yleensä todella laiha, kuten tupakoijakin.
Miksi sinä hyvä ihminen luet tätä keskustelua, kun tuntuu ottavan niin koville? Kai asioista ja ilmiöistä saa keskustella - sitä vartenhan tämä palsta on, vai mitä? Ja tämän ketjun valtavasta vastausmäärästä päätellen, aihe kiinnostaa monia. Jos sinua ei kiinnosta, niin voit valita jonkun toisen ketjun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin vaan ihan tolkuton herkkuperse. Voisin syödä, ja usein syönkin päivittäin ison sipsipussin ja suklaalevyn. Ns. oikeaa ruokaa en tee kuin hyvin harvoin. Mieluummin olen syömättä kuin menen kauppaan ja väännän jotain saamarin jauhelihakastiketta. No, käytännössä en ole syömättä vaan homma menee niin että käyn kaupassa ja ostan herkkuja, syön herkut ja heitän jauhelihan pois muutaman viikon päästä kun se on pilaantunut jo aikapäiviä sitten. Olen hyvin laiska mitä ruokailuun tulee, en halua nähdä yhtään vaivaa aterioiden eteen. Syön noutoruokaa, lähden ulos syömään, tai sitten syön just sen suklaalevyn + sipsipussin ja siinä se.
Mitat on 161/62 eli mikään tolkuton läski en ole, mitä vähän ihmettelenkin. Jos ja kun itse syön näin niin kyllä oikeasti lihoakseen pitää sitä ruokaa mättää todella järkyttäviä määriä kitusiin joka ikinen päivä.
Olin jo lapsena kova herkkujen perään ja ruuan suhteen nirso, siis sellaisen perinteisen tylsän kotiruuan, ravintolaruokaa syön erittäin mielelläni, koska se maku on ihan toisista sfääreistä kuin mitä olen kenenkään kotikeittiöistä tai työpaikan lounasruokaloista koskaan saanut. Penskana siis söin siirappia ja hunajaa purkeista, kourallisia sokeripaloja, viikkorahoilla saatoin ostaa 2 suklaalevyä ja syödä ne putkeen...eli sama tahti jatkuu nyt aikuisena.
Ei se hoikkuus ole kuitenkaan välttämättä terveyden merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti nykyään on ruoan vaikutus varmaan terveyteen unohdettu ja liikuntaa ei juuri ole tai sitten se on vain hyötyliikuntaa..tilastollinen faktahat on että suomessa ylipainoisia on 45% mielestäni turha vedota ajan puutteeseen tai lapsuuden pyöreyteen tai hitaaseen aineenvaihduntaan mutta kukin tavallaan
Joo, en kyllä vähättelis hyötyliikuntaa ollenkaan. Johan sen todettiin tutkimuksissakin erittäin tehokkaksi liikkumisen muodoksi vaikka ehkä ei ole tarpeeksi trendikästä sulle. Minä käytän hyötyliikuntaa aina kaikkeen kun se on mahdollista. Vielä painot sidotaan jalkoihin ja/tai käsiin samalla, ni todella hyvää liikuntaa tulee harrastettua ja monipuolista!
En siis yhtään hyötyliikuntaa tässä vähättele :D mutta tosiaan viikossa pitäisi liikkua (aikuisten ihmisten) ainakin kerran 3h reipasta liikuntaa(tähän ei lukeudu se että valitset raput etkä hissiä, vaikka se onkin hyvä että valitset) tai vaihtoehtoisesti 1h 15min todella reipasta ja hengästyttävää liikuntaa. Lisäkis pitäisi olla kaksi lihaksia kehittävää harjoitusta! Ja tämä ei viikossa aikaa paljoa vie
Ok, hämäs tuo "vain" hyötyliikuntaa. Tiedän monia, jotka harrastaa pelkästään hyötyliikuntaa ja ovat huomattavasti paremmasa kunnossa kuin moni salipumppaaja tms. Itsekin olen aktiivi hyötyliikkuja. Hyötyliikuntahan ei ole mikään portaat hissien sijaan-tyyppinen valinta vaan huomattavasti laajempi käsite, kaikki mahdolliset matkat, jotka voi vaan kävellä/pyöräillä/rullaluistella/hiihtää/jne.. Lisäksi kaikki ruumiillinen työ yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.
Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.
Ap
En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.
Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".
Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.
Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!
Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.
Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.
Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.
Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.
Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!
Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.
Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?
Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.
Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?
Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.
Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).
No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.
Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.
Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.
Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan myös rutiköyhä, kun maksaa verot ja tietenkin joutuu jotenkin elättämäänkin kaikki ylipainoiset.
Miten jotkut jaksavatkin päivästä toiseen jänkättää tätä samaa mantraa?
Ja kysyn myös, eikö ihmetytä, miten jotkut jopa juovat itsensä hengiltä tai maksavat päivittäin ison summan, jotta saavat tupakan myrkyt? Narkomaanit ryöstävät ja tappavat saadakseen jokapäiväisen piikkinsä! Mitä mieltä, eikö ihmetytä? Entäs rattijuopot tai raiskaajat? Pedofiilit? Ovat yleensä sarjatekijöitä. Voisitko edes harkita, että joskus ihmettelisit näitä muitakin?
Miksi sinuakin vain ja ainoastaan ihmetyttää jonkun ylipainoisuus? Miksi? Tuosta sekalaisesta joukosta ylipainoiset ovat myös eniten edustettuna työmaailmassa. Minullakin useita lihavia työkavereita. Hyvin tekevät työnsä, ja huomattavasti vähemmän on sairauspoissaoloja kuin laihemmilla.
Etkö mitenkään voisi vaikka kääntää katseesi toiseen suuntaan, kun lihava tulee vastaan? Etkö todella voi? Ihmetyttää tosiaan, miten joku jaksaa aina vaan ihmetellä. Eikö sinullakaan muuta ole elämässä?
Ihmeellistä :O
Tämä on minun ensimmäinen viesti tästä aiheesta, näköjään se on puhuttanut muitakin. Ja kyllä, maailmassa on erittäin paljon ihmeteltävää (kuten edellä mainitsit). Mielestäni on kuitenkin aika kohtuutonta verrata ylipainoisia esim. pedofiileihin. Pedofiilit ovat mieleltään sairaita, kieroutuneita ja saastaisia ihmisraunioita, joiden paikka olisi joko vankilassa tai pakkohoidossa (koska en usko, että pedofiliasta voi "parantua"). Ylipainoiset ovat taas suurelta osin itse aiheuttaneet tilansa ja myöskin siitä ehkä koituvan ahdinkonsa (terveysongelmat, itsetunto-ongelmat, jne.). Minulle on aivan sama miltä ihmiset näyttävät, mutta kukaan ei voi kieltää kuulleensa (juuri ylipainoisten suusta) kuinka vaikeaa se painonhallinta on. Ja samaan aikaan istutaan illat sohvalla ja vedellään kaksinkäsin sipsejä nassuun. Eli tämä on se mikä minua ärsyttää ja ihmetyttää, se jatkuva tuskailu kuinka vaikeaa painon pudottaminen/normaalipainossa pysyminen on. Kun kaikki (myöskin itse valittajat) kuitenkin tietävät miten niihin päästään. Kyllä, se vaatii työtä, tahdonvoimaa ja halua (suurimmalta osalta meistä), mutta ei se ole mahdotonta tai jotain salatiedettä, vaan ihan kaikkien saavutettavissa (sairaudet poisluettuna)! Mutta ehkä tämän ääneensanominen on sitten tabu.
Ap
No onneksi mainitsin nuo pedofiilit, niin pääsit vastaamaan :D Tottahan nyt täytyy heti tarttua syöttiin :D Ei kuitenkaan ihmetytä nuo muut? Kyllä raiskaajakin voi päättää, että tänään en sitten sorki kenenkään alapäätä ja tupakoivakin voi hyvin olla ostamatta röökiä, vai? Alkossa voi jättää käymättä, eikös juu? Onko nämä tabuja, kun ei kukaan kauhistele tai ihmettele?
Kysynpä vain, että mitä sinulle kuuluu muiden paino ja elämä? Huolehdi omastasi ja pysy kuosissa! Ja vaikka olet ensimmäistä kertaa täällä ihmettelemässä, niin kerron, että useiden vuosien aikana täällä on ihmetelty tätä asiaa, eikä tietääkseni kukaan ole kaltaistesi ihmettelijöiden takia laihtunut. Joten anna sinäkin jo olla.
Tämä palsta on mennyt aivan paskaksi tällaisen jankutuksen ansiosta. Ennen oli fiksuja keskustelijoita ja kivat aiheet mistä jutella. Nyt on pääasiana se miltä näyttää. Ihan hoikat laittavat jopa kuvia ja kyselevät onko liikaa läskiä. Sairasta menoa, ihan yhtä paha asia kuin valtaisa ylipaino. Ylipainoisia tulee aina olemaan, vaikka kuinka siellä besserwisserinä länkytät. Ainoa pelastus on ihmepilleri, ja sitä nyt vain ei ole saatavilla. Joten anna itse kunkin tehdä elämällään mitä haluaa tai tee konkreettisesti jotain, kuten esim. Jutta.
Tiedoksesi, että luokittelen raiskaajat samaan kastiin kuin pedofiilit. Alkoholistit ja tupakoitsijat ovat vastuussa omasta ongelmastaan. En väitä että alkoholin suurukulutus tai tupakan polttamisen lopettaminen on helppoa - ihan varmasti ei ole. Mutta loppujen lopuksi, kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä sitä raitistumispäätöstä tai röökinlopettamispäätöstä ja pysyä siinä, kuin se ihminen itse. Onneksi apua on näihin kumpaankin saatavana laajasti. Samoin kun on myös painonhallintaan.
Kyllä, kaikki saavat tehdä elämälleen ihan mitä haluavat - eikä se ole minulta pois. Kuten jo sanoinkin, aloitin tämän keskustelun juuri siitä syystä, että niin monet voivottelevat omaa (yli)painoaan, tekemättä kuitenkaan sille mitään. Pelastus ei ole mainitemasi ihmepilleri - pelastus löytyy ihan itsestä, jos vain halua, voimavaroja ja panostusta siihen riittää.
No niinpä näyttää riittävän, kun katsoo kiihtyvällä tahdilla lihovaa kansaa. Dokumentti kertoi miehestä, joka laihdutti (leikkaus kylläkin) 300kg! Jos ei oma panostus ja itsehillintä riitä stoppaamaan 500kilon painoiseksi lihomista, niin miten se riittäisi vähempäänkään?
Turha täällä on joka päivä tätä ihmetellä, kun asia ei sillä miksikään muutu! Ja tosiaan jo vuosien ajan päivittäin ovat täälläkin lihavat selitelleet syitä omaan lihomiseensa. Eikö riitä, että kerran lukee nuo sadat vastaukset ja tyytyy siihen. Ja usea sanoi, että ruoka on liian hyvää, that's it. No mitäs siihen? Jankuti jankuti? Täällä muiden asioiden ruotiminen näyttää ruokkivan joidenkin sairaalloista mielihyvän tarvetta. Addiktio sekin.
Ja kyllä se taitaa olla pilleriä vailla, kun eipähän näytä katukuvan ihmisillä olevan sitä kuuluttamaasi tahdonvoimaa. Me ihmiset kun ollaan vaan inhimillisiä omine vikoinemme. Miksi muut saavat elää, mutta lihavien kimppuun kai kohta käydään jo käsiksikin? Lainsuojatonta porukkaa.
Mä nyt vielä kerran ihmettelen (kun kerran yhtä ja samaa asiaa vatkataan joka päivä), miksi täällä ei koskaan päivitellä hampaatonta ja likaista alkoholistia tai syöpäänsä köhivää ja haisevaa röökaajaa? Taitaa vaan olla se lihava (Läski, sotanorsu, ryhävalas, eli jo nimittelykin kertoo sen) sellainen koominen ja ressu, jolle halutaan ilkeillä ja nauraa, kun taas alkoholisti on yleensä todella laiha, kuten tupakoijakin.
Miksi sinä hyvä ihminen luet tätä keskustelua, kun tuntuu ottavan niin koville? Kai asioista ja ilmiöistä saa keskustella - sitä vartenhan tämä palsta on, vai mitä? Ja tämän ketjun valtavasta vastausmäärästä päätellen, aihe kiinnostaa monia. Jos sinua ei kiinnosta, niin voit valita jonkun toisen ketjun.
Ap
No tulihan se sieltä :D Aina voi heittäytyä alentuvaksi, jos ei pysty vastaamaan. "Ottaa koville" no justiin juu. Miten sinua ottaa noin koville muiden paino? Mietipä sitä. Ja vielä ihmettelet, mikä se niin lihottaa, eikä paino pysy normilukemissa. Jokainen normaalilla älyllä ja tiedolla varustettu tietää ihan varmasti useita eri syitä tähän ongelmaan.
Mä lähden tästä lenkille, jääpä sinä kuule ihan rauhassa fundeeraamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.
Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.
Ap
En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.
Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".
Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.
Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!
Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.
Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.
Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.
Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.
Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!
Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.
Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?
Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.
Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?
Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.
Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).
No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.
Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.
Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.
Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.
Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan myös rutiköyhä, kun maksaa verot ja tietenkin joutuu jotenkin elättämäänkin kaikki ylipainoiset.
Miten jotkut jaksavatkin päivästä toiseen jänkättää tätä samaa mantraa?
Ja kysyn myös, eikö ihmetytä, miten jotkut jopa juovat itsensä hengiltä tai maksavat päivittäin ison summan, jotta saavat tupakan myrkyt? Narkomaanit ryöstävät ja tappavat saadakseen jokapäiväisen piikkinsä! Mitä mieltä, eikö ihmetytä? Entäs rattijuopot tai raiskaajat? Pedofiilit? Ovat yleensä sarjatekijöitä. Voisitko edes harkita, että joskus ihmettelisit näitä muitakin?
Miksi sinuakin vain ja ainoastaan ihmetyttää jonkun ylipainoisuus? Miksi? Tuosta sekalaisesta joukosta ylipainoiset ovat myös eniten edustettuna työmaailmassa. Minullakin useita lihavia työkavereita. Hyvin tekevät työnsä, ja huomattavasti vähemmän on sairauspoissaoloja kuin laihemmilla.
Etkö mitenkään voisi vaikka kääntää katseesi toiseen suuntaan, kun lihava tulee vastaan? Etkö todella voi? Ihmetyttää tosiaan, miten joku jaksaa aina vaan ihmetellä. Eikö sinullakaan muuta ole elämässä?
Ihmeellistä :O
Tämä on minun ensimmäinen viesti tästä aiheesta, näköjään se on puhuttanut muitakin. Ja kyllä, maailmassa on erittäin paljon ihmeteltävää (kuten edellä mainitsit). Mielestäni on kuitenkin aika kohtuutonta verrata ylipainoisia esim. pedofiileihin. Pedofiilit ovat mieleltään sairaita, kieroutuneita ja saastaisia ihmisraunioita, joiden paikka olisi joko vankilassa tai pakkohoidossa (koska en usko, että pedofiliasta voi "parantua"). Ylipainoiset ovat taas suurelta osin itse aiheuttaneet tilansa ja myöskin siitä ehkä koituvan ahdinkonsa (terveysongelmat, itsetunto-ongelmat, jne.). Minulle on aivan sama miltä ihmiset näyttävät, mutta kukaan ei voi kieltää kuulleensa (juuri ylipainoisten suusta) kuinka vaikeaa se painonhallinta on. Ja samaan aikaan istutaan illat sohvalla ja vedellään kaksinkäsin sipsejä nassuun. Eli tämä on se mikä minua ärsyttää ja ihmetyttää, se jatkuva tuskailu kuinka vaikeaa painon pudottaminen/normaalipainossa pysyminen on. Kun kaikki (myöskin itse valittajat) kuitenkin tietävät miten niihin päästään. Kyllä, se vaatii työtä, tahdonvoimaa ja halua (suurimmalta osalta meistä), mutta ei se ole mahdotonta tai jotain salatiedettä, vaan ihan kaikkien saavutettavissa (sairaudet poisluettuna)! Mutta ehkä tämän ääneensanominen on sitten tabu.
Ap
No onneksi mainitsin nuo pedofiilit, niin pääsit vastaamaan :D Tottahan nyt täytyy heti tarttua syöttiin :D Ei kuitenkaan ihmetytä nuo muut? Kyllä raiskaajakin voi päättää, että tänään en sitten sorki kenenkään alapäätä ja tupakoivakin voi hyvin olla ostamatta röökiä, vai? Alkossa voi jättää käymättä, eikös juu? Onko nämä tabuja, kun ei kukaan kauhistele tai ihmettele?
Kysynpä vain, että mitä sinulle kuuluu muiden paino ja elämä? Huolehdi omastasi ja pysy kuosissa! Ja vaikka olet ensimmäistä kertaa täällä ihmettelemässä, niin kerron, että useiden vuosien aikana täällä on ihmetelty tätä asiaa, eikä tietääkseni kukaan ole kaltaistesi ihmettelijöiden takia laihtunut. Joten anna sinäkin jo olla.
Tämä palsta on mennyt aivan paskaksi tällaisen jankutuksen ansiosta. Ennen oli fiksuja keskustelijoita ja kivat aiheet mistä jutella. Nyt on pääasiana se miltä näyttää. Ihan hoikat laittavat jopa kuvia ja kyselevät onko liikaa läskiä. Sairasta menoa, ihan yhtä paha asia kuin valtaisa ylipaino. Ylipainoisia tulee aina olemaan, vaikka kuinka siellä besserwisserinä länkytät. Ainoa pelastus on ihmepilleri, ja sitä nyt vain ei ole saatavilla. Joten anna itse kunkin tehdä elämällään mitä haluaa tai tee konkreettisesti jotain, kuten esim. Jutta.
Tiedoksesi, että luokittelen raiskaajat samaan kastiin kuin pedofiilit. Alkoholistit ja tupakoitsijat ovat vastuussa omasta ongelmastaan. En väitä että alkoholin suurukulutus tai tupakan polttamisen lopettaminen on helppoa - ihan varmasti ei ole. Mutta loppujen lopuksi, kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä sitä raitistumispäätöstä tai röökinlopettamispäätöstä ja pysyä siinä, kuin se ihminen itse. Onneksi apua on näihin kumpaankin saatavana laajasti. Samoin kun on myös painonhallintaan.
Kyllä, kaikki saavat tehdä elämälleen ihan mitä haluavat - eikä se ole minulta pois. Kuten jo sanoinkin, aloitin tämän keskustelun juuri siitä syystä, että niin monet voivottelevat omaa (yli)painoaan, tekemättä kuitenkaan sille mitään. Pelastus ei ole mainitemasi ihmepilleri - pelastus löytyy ihan itsestä, jos vain halua, voimavaroja ja panostusta siihen riittää.
No niinpä näyttää riittävän, kun katsoo kiihtyvällä tahdilla lihovaa kansaa. Dokumentti kertoi miehestä, joka laihdutti (leikkaus kylläkin) 300kg! Jos ei oma panostus ja itsehillintä riitä stoppaamaan 500kilon painoiseksi lihomista, niin miten se riittäisi vähempäänkään?
Turha täällä on joka päivä tätä ihmetellä, kun asia ei sillä miksikään muutu! Ja tosiaan jo vuosien ajan päivittäin ovat täälläkin lihavat selitelleet syitä omaan lihomiseensa. Eikö riitä, että kerran lukee nuo sadat vastaukset ja tyytyy siihen. Ja usea sanoi, että ruoka on liian hyvää, that's it. No mitäs siihen? Jankuti jankuti? Täällä muiden asioiden ruotiminen näyttää ruokkivan joidenkin sairaalloista mielihyvän tarvetta. Addiktio sekin.
Ja kyllä se taitaa olla pilleriä vailla, kun eipähän näytä katukuvan ihmisillä olevan sitä kuuluttamaasi tahdonvoimaa. Me ihmiset kun ollaan vaan inhimillisiä omine vikoinemme. Miksi muut saavat elää, mutta lihavien kimppuun kai kohta käydään jo käsiksikin? Lainsuojatonta porukkaa.
Mä nyt vielä kerran ihmettelen (kun kerran yhtä ja samaa asiaa vatkataan joka päivä), miksi täällä ei koskaan päivitellä hampaatonta ja likaista alkoholistia tai syöpäänsä köhivää ja haisevaa röökaajaa? Taitaa vaan olla se lihava (Läski, sotanorsu, ryhävalas, eli jo nimittelykin kertoo sen) sellainen koominen ja ressu, jolle halutaan ilkeillä ja nauraa, kun taas alkoholisti on yleensä todella laiha, kuten tupakoijakin.
Miksi sinä hyvä ihminen luet tätä keskustelua, kun tuntuu ottavan niin koville? Kai asioista ja ilmiöistä saa keskustella - sitä vartenhan tämä palsta on, vai mitä? Ja tämän ketjun valtavasta vastausmäärästä päätellen, aihe kiinnostaa monia. Jos sinua ei kiinnosta, niin voit valita jonkun toisen ketjun.
Ap
No tulihan se sieltä :D Aina voi heittäytyä alentuvaksi, jos ei pysty vastaamaan. "Ottaa koville" no justiin juu. Miten sinua ottaa noin koville muiden paino? Mietipä sitä. Ja vielä ihmettelet, mikä se niin lihottaa, eikä paino pysy normilukemissa. Jokainen normaalilla älyllä ja tiedolla varustettu tietää ihan varmasti useita eri syitä tähän ongelmaan.
Mä lähden tästä lenkille, jääpä sinä kuule ihan rauhassa fundeeraamaan...
Jos sen lenkin jälkeen vielä satut lukemaan tätä, niin mihin kysymykseen haluaisit minun vastaavan? Ja kelpaisiko vastaukseni, jos mielipiteeni asiasta eroaa kanssasi?
Ja kuinka monta kertaa minun täytyy sinulle sanoa tämä sama asia: Siksi mietityttää muiden paino, kun ylipainoiset sitä lähes koko ajan tuskailevat! Siis painon pitämistä kurissa ja sen pudottamista. Mitään muita syitä tämän ketjun aloittamiselle ei ollut. Tuliko tämä nyt selväksi, ettei tarvitsisi enää jankata samaa asiaa?
Ap
"...huumeidenkäyttäjänä on siinä mielessä helpompaa, että sen huumemaailman voi jättää taakseen (vaikka se himo varmaan pysyy läpielämän). Ruokaa joutuu joka tapauksessa syömään joka päivä. Lisäksi koko ihmiselämä pyörii ruoan ympärillä. Ystäviä tavatessa käydään kahviloissa, joissa pitäisi ottaa jotain pullaa tai muuta vastaavaa. Jouluna täytyy syödä. Ei vaan voi välttyä syömiseltä mitenkään. Ja aina tilaisuuksissa on tarjolla herkkuja ja saa selitellä, jos niitä ei ota. Vaikeaa on!"
Voi luoja nainen. En tiedä mitä sanoa. Ok, jos näitä asioita haluat verrata niin mennään sitten. Riippuvuussairaus versus painonhallintaongelmat yhteistähän löytyy mutta ehkä lihavia vähemmän miellyttäviä. Lukekaa pullukat ajatuksella! Tajuatte olevanne samanlainen kuin minä!
Sokerin todettu aiheuttavan samankaltaisia muutoksia aivojen palkitsemisjärjestelmään kuin esim. kokaiinin, kahvin, seksin, rahapelaamisen tai tupakoinnin. Alkoholista puhumattakaan. Määrällisesti ihmisiä kuitenkin tappaa ylivoimaisesti lihavuus. Ylipainoiset vanhemmat kasvattavat sairaita lapsia siirtäen näille huonot tottumuksensa. Sama koskee em. nautintoja. Tämä yhteys tärkeä ymmärtää, sillä yhteiskunta jossa elämme pyrkii lastensuojelulailla takaamaan lapselle turvallisen ympäristön, jossa perustarpeet täyttyvät. Epävarmaahan se on alkoholistiperheessä, mutta yhtä lailla lapsella oikeus monipuoliseen ravintoon sekä liikuntaan. Jos äiti täyttää suklaanhimoineen riippuvuuden kriteerit (=ei hallitse käyttöä, ei kykene lopettamaan, elämänlaadun kärsiminen, vaikutus terveyteen sekä sosiaaliseen elämään, salailu, vähättely sekä ongelman kieltäminen), eikö olla jo aika lähellä aiheuttaa lapselle vahinkoa ja olisiko lapsen parempi elää muualla? Miksi vanhemmilla oikeus pilata jälkikasvun terveys? Miksi lihava äiti olisi yhtään parempi kuin peliriippuvainen? Tai vaikka narkomaani?
Naurattaa teidän tekosyyt pilata terveytenne ja vielä jotenkin ylpeinä marttyyreina väitätte, ettette voi itse asialle mitään.
Mulla ollut samat lauseet vuosikausia. "Tulee kauhea himo, en voi keskittyä töissä ilman vähän jotain, sen on pakko oĺla geeneissäni, ei se ole niin vaarallista, sehän on oma asiani.
Siitä saa nautintoa, se lohduttaa. en pystyisi lopettamaan, en oikeastaan edes halua, miksi yrittää olla väkisin muuta kuin olen, entä jos olenkin tyytyväinen itseeni näin?
Ja se kaikkein pahin; "toistaiseksihan kaikki on kunnossa, voin siis jatkaa näin. jos tulee jotain isompia ongelmia niin sitten voinkin tehdä jotain... että kyllä, vuoden päästä vaikka olen tehnyt asialle jotain."
Miksi yhteiskunta ei tarjoa teille apua, vaikka olette riippuvaisia ja se tuhoaa elämänlaatunne, terveytenne, työkykynne ja jälkikasvunnekin? Totta kai se kuuluu muille. Se on kansansairaus.
Miksi kerron tämän? Miksi te katsotte minua kuin lapsillenne vaarallista paholaista, vaikka se sama asuu sisällänne ja katsoo teitä peilistä joka aamu? Miksi te luulette olevanne parempia kuin minä? Miksi te ette ymmärrä että otatte juoksuaskeleita hautaan vetäen perheenne perässä ja ette edes myönnä sitä itsellenne.
En halua satuttaa, haluan auttaa ajattelemaan. Haluan myös että vastaatte minulle ja itsellenne rehellisesti, miksi tekosyynne ovat identtisiä omieni kanssa?
Enhän minä ole lihava. Olen 48-kiloinen tyttö, joka piikittää huumeita kolmesti päivässä. Ihan vain koska tekee mieli. Se lohduttaa. Itsehän kehoani kannan. Vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin vaan ihan tolkuton herkkuperse. Voisin syödä, ja usein syönkin päivittäin ison sipsipussin ja suklaalevyn. Ns. oikeaa ruokaa en tee kuin hyvin harvoin. Mieluummin olen syömättä kuin menen kauppaan ja väännän jotain saamarin jauhelihakastiketta. No, käytännössä en ole syömättä vaan homma menee niin että käyn kaupassa ja ostan herkkuja, syön herkut ja heitän jauhelihan pois muutaman viikon päästä kun se on pilaantunut jo aikapäiviä sitten. Olen hyvin laiska mitä ruokailuun tulee, en halua nähdä yhtään vaivaa aterioiden eteen. Syön noutoruokaa, lähden ulos syömään, tai sitten syön just sen suklaalevyn + sipsipussin ja siinä se.
Mitat on 161/62 eli mikään tolkuton läski en ole, mitä vähän ihmettelenkin. Jos ja kun itse syön näin niin kyllä oikeasti lihoakseen pitää sitä ruokaa mättää todella järkyttäviä määriä kitusiin joka ikinen päivä.
Olin jo lapsena kova herkkujen perään ja ruuan suhteen nirso, siis sellaisen perinteisen tylsän kotiruuan, ravintolaruokaa syön erittäin mielelläni, koska se maku on ihan toisista sfääreistä kuin mitä olen kenenkään kotikeittiöistä tai työpaikan lounasruokaloista koskaan saanut. Penskana siis söin siirappia ja hunajaa purkeista, kourallisia sokeripaloja, viikkorahoilla saatoin ostaa 2 suklaalevyä ja syödä ne putkeen...eli sama tahti jatkuu nyt aikuisena.
Kaikkea paskaa ihmiset pitävät herkkuina! Tästäkin sen taas näkee... Ja ymmärtää missä menee pieleen.
"Normaalille" ihmiselle herkut on laadukasta juustoa tai suklaata, ihana leivonnainen jota ei löydy Prisman tiskistä, ruoka-aines johon ei ole varaa viikottain, itsekasvatetut tai poimitut marjat... Näin ainakin mun normaalipainoisessa ystäväpiirissä.
Suonet anteeksi rahvaanomaisuutemme: meille useimmille sen "herkun" määritteen ajaa ihan niinkin arkinen asia kuin Fazerin sininen tai Prisman kivannäköinen leivos. Tai jopa jotakin niin kamalaa kuin hamppariateria. Sori, normaalipainoisuus ei ole merkki siitä, että he eläisivät jollakin niin ylevällä kuin minkä kuvan annat.
Mä elän syödäkseni. Syöminen on yksi elämän suurimmista nautinnoista. Hoikkuus on arvoasteikossani paljon matalammalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.
Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.
Ap
En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.
Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".
Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.
Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!
Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.
Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.
Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.
Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.
Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!
Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.
Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?
Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.
Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?
Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.
Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).
No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.
Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.
Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.
Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.
Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.
Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.
Vierailija kirjoitti:
Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.
Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.
En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.
T: nainen 173cm/59kg
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa ...
No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.