Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?

Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä vaikka olen 10 kg ylipainoinen. Aivan omaa syytä tämä on, tulee vedettyä liikaa herkkuja ja joskus ihan vaan likaa leipää ja vaikka juustopastaa. Itsehillintä on tässä se ongelma. Yksilöllisyyten vetoaminen on vähä outoa, itseki opintejen ohessa olen kassalla pitkään ollut ja aika harva kyllä oikeesti jättää ne keksit ja jugurtit ostamatta. Makkaraa ja leipääki hihnat täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei listataanpas syitä mitä voisin kuvitella ihmisillä olevan:

-masennus

-pitkään kestänyt ylipaino ja sen myötä vääristyneet ruokailutottumukset

-tunneperäinen syöminen

-alkoholin käyttö

-aineenvaihdunnan erot

-itsetunto-ongelmat

-kiinnostuksen puute: ei pidetä normaalipainossa pysymistä tärkeänä

-erilaiset sairaudet

Nämä ongelmat eivät korjaannu sillä että sanotaan ulkopuolelta että "syö vähemmän" tai "syö paremmin". Niin hirveän monet ruokaan (kuten myös alkoholinkäyttöön) liittyvät ongelmat ovat lähtöisin ihmisen pään sisältä, ja ne pitäisi hoitaa myös sitä kautta. Psyykkisen puolen jutut kuntoon niin kas kummaa kun fyysisetkin ongelmat lähtee paranemaan.

Loistava kommentti, empaattiselta kirjoittajalta.

Ja kaiken mainitsemasi lisäksi, monella on taloudellisia- ja parisuhdeongelmia, työttömyyttä, epävarmuutta elämässä, sairautta, stressiä ja valvottuja öitä, huolia ja murheita yms. jotka vievät kaiken voimat ja painonhallinta ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa, kun elämä on vain miten selviytyisi kuluvasta päivästä.

Ja nämä ihmiset sitten hankkivat tietoisesti lisää ongelmia (ylipaino) elämäänsä, mässäilemällä?!? 

Näillä ihmisillä ei ole usein voimavaroja miettiä sitä mitä syömisestä seuraa. Lyhyen tähtäimen helpotus pahaan oloon voittaa yllättävän usein( vaikka yleisyys ei tietenkään tee tästä järkevää toimintaa). Silti näissä tapauksissa ylipaino on usein oire jostain suuremmasta, ja avain mahdollisimman terveeseen laihtumiseen on psyykkisen puolen hoitaminen kuntoon. Ulkopuolisena on helppo ajatella että "eihän sen mikään pakko ole syödä" tai "en minä ainakaan noin tekisi". Kyllä kaikki -jopa ne lihavat- tietävät että jos syö liikaa niin lihoo. Kuitenkin kun ihminen on henkisesti aivan loppu niin siinä ei vain yksinkertaisesti jaksa ajatella sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

Varmasti mahtuukin jotain vähäkalorista ruokaa vuorellinen. Mutta ei terve ihminen sellaisella elä.

Esim. monipuolista kasvisruokaa syömällä elää varmasti.

Ei muuten elä

Miksi ei eläisi? Itse syön lihaa ja kalaa todella harvoin ja hyvin pyyhkii. Proteiinia ja rautaa nyt esimerkiksi saa helposti muualta. Saisin kovaa rasvaa aivan liikaa jos makkarat ja pihvit ynnä muut maistuisi, koska vedän toisinaan liikaa juustoa... Veriarvotki katottiin vähän aikaa sitten, kaikki kunnossa paitsi vähän lisää pähkinöitä pitäisi syödä, että hyvä kolesteroli nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei listataanpas syitä mitä voisin kuvitella ihmisillä olevan:

-masennus

-pitkään kestänyt ylipaino ja sen myötä vääristyneet ruokailutottumukset

-tunneperäinen syöminen

-alkoholin käyttö

-aineenvaihdunnan erot

-itsetunto-ongelmat

-kiinnostuksen puute: ei pidetä normaalipainossa pysymistä tärkeänä

-erilaiset sairaudet

Nämä ongelmat eivät korjaannu sillä että sanotaan ulkopuolelta että "syö vähemmän" tai "syö paremmin". Niin hirveän monet ruokaan (kuten myös alkoholinkäyttöön) liittyvät ongelmat ovat lähtöisin ihmisen pään sisältä, ja ne pitäisi hoitaa myös sitä kautta. Psyykkisen puolen jutut kuntoon niin kas kummaa kun fyysisetkin ongelmat lähtee paranemaan.

Loistava kommentti, empaattiselta kirjoittajalta.

Ja kaiken mainitsemasi lisäksi, monella on taloudellisia- ja parisuhdeongelmia, työttömyyttä, epävarmuutta elämässä, sairautta, stressiä ja valvottuja öitä, huolia ja murheita yms. jotka vievät kaiken voimat ja painonhallinta ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa, kun elämä on vain miten selviytyisi kuluvasta päivästä.

Ja nämä ihmiset sitten hankkivat tietoisesti lisää ongelmia (ylipaino) elämäänsä, mässäilemällä?!? 

Näillä ihmisillä ei ole usein voimavaroja miettiä sitä mitä syömisestä seuraa. Lyhyen tähtäimen helpotus pahaan oloon voittaa yllättävän usein( vaikka yleisyys ei tietenkään tee tästä järkevää toimintaa). Silti näissä tapauksissa ylipaino on usein oire jostain suuremmasta, ja avain mahdollisimman terveeseen laihtumiseen on psyykkisen puolen hoitaminen kuntoon. Ulkopuolisena on helppo ajatella että "eihän sen mikään pakko ole syödä" tai "en minä ainakaan noin tekisi". Kyllä kaikki -jopa ne lihavat- tietävät että jos syö liikaa niin lihoo. Kuitenkin kun ihminen on henkisesti aivan loppu niin siinä ei vain yksinkertaisesti jaksa ajatella sitä.

Jos on taloudellisia ongelmia, niin eivät ne ainakaan herkkuja ostamalla parane...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei listataanpas syitä mitä voisin kuvitella ihmisillä olevan:

-masennus

-pitkään kestänyt ylipaino ja sen myötä vääristyneet ruokailutottumukset

-tunneperäinen syöminen

-alkoholin käyttö

-aineenvaihdunnan erot

-itsetunto-ongelmat

-kiinnostuksen puute: ei pidetä normaalipainossa pysymistä tärkeänä

-erilaiset sairaudet

Nämä ongelmat eivät korjaannu sillä että sanotaan ulkopuolelta että "syö vähemmän" tai "syö paremmin". Niin hirveän monet ruokaan (kuten myös alkoholinkäyttöön) liittyvät ongelmat ovat lähtöisin ihmisen pään sisältä, ja ne pitäisi hoitaa myös sitä kautta. Psyykkisen puolen jutut kuntoon niin kas kummaa kun fyysisetkin ongelmat lähtee paranemaan.

Loistava kommentti, empaattiselta kirjoittajalta.

Ja kaiken mainitsemasi lisäksi, monella on taloudellisia- ja parisuhdeongelmia, työttömyyttä, epävarmuutta elämässä, sairautta, stressiä ja valvottuja öitä, huolia ja murheita yms. jotka vievät kaiken voimat ja painonhallinta ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa, kun elämä on vain miten selviytyisi kuluvasta päivästä.

Ja nämä ihmiset sitten hankkivat tietoisesti lisää ongelmia (ylipaino) elämäänsä, mässäilemällä?!? 

Näillä ihmisillä ei ole usein voimavaroja miettiä sitä mitä syömisestä seuraa. Lyhyen tähtäimen helpotus pahaan oloon voittaa yllättävän usein( vaikka yleisyys ei tietenkään tee tästä järkevää toimintaa). Silti näissä tapauksissa ylipaino on usein oire jostain suuremmasta, ja avain mahdollisimman terveeseen laihtumiseen on psyykkisen puolen hoitaminen kuntoon. Ulkopuolisena on helppo ajatella että "eihän sen mikään pakko ole syödä" tai "en minä ainakaan noin tekisi". Kyllä kaikki -jopa ne lihavat- tietävät että jos syö liikaa niin lihoo. Kuitenkin kun ihminen on henkisesti aivan loppu niin siinä ei vain yksinkertaisesti jaksa ajatella sitä.

Ja aina ei välttämättä ole edes kysymys liikasyömisestä, vaan ihminen voi lihoa, pitkäjaksoisesta stresseistä, liian lyhyistä yöunista ja levosta, elämän epävarmuudesta, joka aiheuttaa harmia ja surua, sekä pätkittäisiä yöunia, vaikka kalorimäärä ja kulutus olisi sama, ennen painon nousua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei listataanpas syitä mitä voisin kuvitella ihmisillä olevan:

-masennus

-pitkään kestänyt ylipaino ja sen myötä vääristyneet ruokailutottumukset

-tunneperäinen syöminen

-alkoholin käyttö

-aineenvaihdunnan erot

-itsetunto-ongelmat

-kiinnostuksen puute: ei pidetä normaalipainossa pysymistä tärkeänä

-erilaiset sairaudet

Nämä ongelmat eivät korjaannu sillä että sanotaan ulkopuolelta että "syö vähemmän" tai "syö paremmin". Niin hirveän monet ruokaan (kuten myös alkoholinkäyttöön) liittyvät ongelmat ovat lähtöisin ihmisen pään sisältä, ja ne pitäisi hoitaa myös sitä kautta. Psyykkisen puolen jutut kuntoon niin kas kummaa kun fyysisetkin ongelmat lähtee paranemaan.

Loistava kommentti, empaattiselta kirjoittajalta.

Ja kaiken mainitsemasi lisäksi, monella on taloudellisia- ja parisuhdeongelmia, työttömyyttä, epävarmuutta elämässä, sairautta, stressiä ja valvottuja öitä, huolia ja murheita yms. jotka vievät kaiken voimat ja painonhallinta ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa, kun elämä on vain miten selviytyisi kuluvasta päivästä.

Ja nämä ihmiset sitten hankkivat tietoisesti lisää ongelmia (ylipaino) elämäänsä, mässäilemällä?!? 

Näillä ihmisillä ei ole usein voimavaroja miettiä sitä mitä syömisestä seuraa. Lyhyen tähtäimen helpotus pahaan oloon voittaa yllättävän usein( vaikka yleisyys ei tietenkään tee tästä järkevää toimintaa). Silti näissä tapauksissa ylipaino on usein oire jostain suuremmasta, ja avain mahdollisimman terveeseen laihtumiseen on psyykkisen puolen hoitaminen kuntoon. Ulkopuolisena on helppo ajatella että "eihän sen mikään pakko ole syödä" tai "en minä ainakaan noin tekisi". Kyllä kaikki -jopa ne lihavat- tietävät että jos syö liikaa niin lihoo. Kuitenkin kun ihminen on henkisesti aivan loppu niin siinä ei vain yksinkertaisesti jaksa ajatella sitä.

Jos on taloudellisia ongelmia, niin eivät ne ainakaan herkkuja ostamalla parane...

Joo sori, olis pitänyt tarkentaa että olen tän lainausketjun ekan viestin kirjoittaja ja viittasin viimeisimmässäni edelleen lähinnä niihin henkisen puolen ongelmiin...

En jaksa lukea kaikkia vastauksia. Oma vastaukseni on : suolistobakteerit ovat erilaisia. Lukekaa uusimpia tutkimuksia niin tiedätte.

Se on se mitä te syötte. Jos te söisitte vain ihan normaalia kotiruokaa, niin kellään täällä ei olisi vaikeuksia olla laiha. Se on sen verran täyttävää ettei sitä pysty syömään helposti liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei listataanpas syitä mitä voisin kuvitella ihmisillä olevan:

-masennus

-pitkään kestänyt ylipaino ja sen myötä vääristyneet ruokailutottumukset

-tunneperäinen syöminen

-alkoholin käyttö

-aineenvaihdunnan erot

-itsetunto-ongelmat

-kiinnostuksen puute: ei pidetä normaalipainossa pysymistä tärkeänä

-erilaiset sairaudet

Nämä ongelmat eivät korjaannu sillä että sanotaan ulkopuolelta että "syö vähemmän" tai "syö paremmin". Niin hirveän monet ruokaan (kuten myös alkoholinkäyttöön) liittyvät ongelmat ovat lähtöisin ihmisen pään sisältä, ja ne pitäisi hoitaa myös sitä kautta. Psyykkisen puolen jutut kuntoon niin kas kummaa kun fyysisetkin ongelmat lähtee paranemaan.

Loistava kommentti, empaattiselta kirjoittajalta.

Ja kaiken mainitsemasi lisäksi, monella on taloudellisia- ja parisuhdeongelmia, työttömyyttä, epävarmuutta elämässä, sairautta, stressiä ja valvottuja öitä, huolia ja murheita yms. jotka vievät kaiken voimat ja painonhallinta ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa, kun elämä on vain miten selviytyisi kuluvasta päivästä.

Ja nämä ihmiset sitten hankkivat tietoisesti lisää ongelmia (ylipaino) elämäänsä, mässäilemällä?!? 

Näillä ihmisillä ei ole usein voimavaroja miettiä sitä mitä syömisestä seuraa. Lyhyen tähtäimen helpotus pahaan oloon voittaa yllättävän usein( vaikka yleisyys ei tietenkään tee tästä järkevää toimintaa). Silti näissä tapauksissa ylipaino on usein oire jostain suuremmasta, ja avain mahdollisimman terveeseen laihtumiseen on psyykkisen puolen hoitaminen kuntoon. Ulkopuolisena on helppo ajatella että "eihän sen mikään pakko ole syödä" tai "en minä ainakaan noin tekisi". Kyllä kaikki -jopa ne lihavat- tietävät että jos syö liikaa niin lihoo. Kuitenkin kun ihminen on henkisesti aivan loppu niin siinä ei vain yksinkertaisesti jaksa ajatella sitä.

Jos on taloudellisia ongelmia, niin eivät ne ainakaan herkkuja ostamalla parane...

Joo sori, olis pitänyt tarkentaa että olen tän lainausketjun ekan viestin kirjoittaja ja viittasin viimeisimmässäni edelleen lähinnä niihin henkisen puolen ongelmiin...

Ja tosiaan eihän mitkään näistä ongelmista herkuttelulla PARANE. Lihominen on oire, ei parannuskeino. Kuitenkin se roskaruuan tuoma mielihyvä on usein helppo ja nopea hetken helpotus.

Miten joku voi olla niin tyhmä, ettei ymmärrä miksi jotkut lihovat tai laihduttaminen on vaikeaa? Ei luulisi vaativan paljon aivojumppaa, että keksisi syy-seuraussuhteita lihomisen taustalla. Netti on pullollaan tutkimuksia ja tietoa aiheesta. 

Lähtökohta on se, että kukaan ei halua olla lihava. Kyllä ylipainoisetkin tietävät, että jos syö liikaa niin lihoo. Lapsellista kuvitella, että kaikki ylipainoiset söisivät päivittäin herkkuja ja makaisivat sohvalla. On ylipainoisia ihmisiä jotka pyrkivät voimiensa mukaan syömään terveellisesti, eivät syö herkkuja päivittäin ja herranjestas sentään, jopa URHEILEVAT useamman kerran viikossa!

Liika syöminen on mielestäni samalla viivalla liian juomisen tai ylipäätään päihteidenkäytön kanssa. Miksi joku velkaantunut, jo valmiiksi ongelmainen ihminen lisää ongelmia juomalla liikaa alkoholia tai käyttämällä päihteitä? Tunteakseen mielihyvää. Toiset ovat jo luonnostaan impulsiivisempia kuin toiset ja toimiminen pitkän ajan tavoitteiden mukaan, niin että palkinto ei ole välitön on toisille hankalampaa. Usein lihomisaltis ihminen on alttiimpi myös päihteiden liikakäytölle, koska se on tapa turruttaa tunteita/helpottaa oloa. 

Psyykkinen puoli pitää aina saada kuntoon, jotta painonhallinta onnistuu. Keksiä korvaava tapa helpottaa voimakasta ahdistusta, vihaa, epätoivoa, surua jne. kuin päihde tai ruoka.

Olen koko ikäni luullut olevani lihava, mutta lihoin oikeasti vasta lukioikäisenä ahmimishäiriön seurauksena. Olen siitä saakka taistellut sitä vastaan heikoin tuloksin ja vasta nyt noin viiden vuoden tappelun jälkeen olen saanut apua lääkäristä. Yritän kaikin voimin parantua mutta se on yksin hyvin vaikeaa.

Ahmimishäiriöni vaikuttaa siis painooni siten, että vaikka normaalisti söisin terveellisesti, tulee säännöllisesti "kohtauksia" jolloin hallinta menee kokonaan ja mätän ruokaa naamaani ilman että välttämättä pystyn rationaaliseen päätöksentekoon siinä tilanteessa.

Sun ikäisenä luulin samoin. Koko elämä syönyt mitä haluan, paino ei ole nousut yli 55 kg. (170 p).

Yli viisikymppisenä sairastuin, lääkitus + autoimmuunisairaudet sen takia - nyt 86 kg.

"Que Sera, Sera - Whatever Will Be, Will Be"

ssss kirjoitti:

Kuinka yllättävää! Tämä ketju täyttyi läskidenialismista❤️

Ja te, jotka sanotte ymmärtävänne lihavuutta, "ymmärrätte" todellisuudessa tekosyitä.

Oi sinä yli-ihminen, meitä muita niin paljon parempi ja arvokkaampi.

Oikeasti taidat olla hieman yksinkertainen. Et sitten edes lukenut tuota jonkun linkittämää lihavuusgeenijuttua. Lienee niin, että sinulle on tärkeää saada tuntea ylemmyyttä, tuntea itsesi muita paremmaksi ihmiseksi.

Minua ei kiinnosta tippaakaan muiden ihmisten paino. Ei oikeastaan omakaan ole koskaan kiinnostanut, kuulun niihin ihmisiin, joiden geenit sallivat minkä tahansa syömisen lihomatta.

Ystävissäni on ylipainoisia ihmisiä, yksi jopa merkittävästi. Tämä henkilö on jo iäkkäämpi, mutta harvinaisen terve. Hänelle ei ylipainosta ole ollut haittaa eikä terveysongelmia. Hän kantaa kilonsa kauniisti ja tyytyväisenä, on aktiivinen liikkuja ja muiden auttaja. Siis huomattavasti parempi ja miellyttävämpi ihminen kuin sinä. Minua puolestani ei kiinnosta tippaakaan syyt hänen ylipainoonsa, mutta hänen seuransa kyllä kiinnostaa.

Ainoastaan sellaiset ihmiset, joilla on jokin tunne-elämän ongelma, miettivät muiden ihmisten heikkouksia ja huonoja puolia.

Esim mielialalääkkeet ja psyykkinen sairaus vaikeuttaa painonhallintaa. Jos on hankala mennä kauppaan ostamaan ruokaa tai on vaikea tehdä ruokaa niin silloin se ruoka on mitä on.

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

BMI ei ole yksilötason mitta, vaan väestötason suurre. Yksittäisestä ihmisestä ei BMI kerro käytännössä mitään, sillä se ei huomioi kehon koostumusta millään tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Kuten nikotiinilaastaria? Onko olemassa makealaastari?

No siitä lounasrahastahan voi pihistää karkkirahan- tai lainata työkaverilta.

Siihen on eri syitä miksi laihtuminen on osalle vaikeaa. Yksi on se että säätelyjärjestelmä pitää sitä ylipainoa normaalipainona ja vähentynyt energiansaanti johtaa nälkään ja lisääntyneeseen ruokahaluun. Siksi vain vähemmistö onnistuu laihtumaan pysyvästi, erään arvion mukaan 20%.

Niin. Itse olen melkein koko aikuisikäni ollut ylipainoinen, BMI n. 28. En todellakaan mätä herkkuja kitaani jatkuvalla syötöllä ja pidän säännöllisestä ateriarytmistä kiinni. Liikun myös.

Kerran olen ollut normaalipainoinen, tai alipainon/normaalipainon alarajalla. Tämä johtui isoista vastoinkäymisistä elämässäni, joiden vuoksi lopetin syömisen lähes kokonaan. Yli 20 kg lähti painoa, ennen kuin sain henkistä hyvinvointia korjattua. Että joo lähteehän sitä painoa, kun kulutus on suurempaa kuin saadut kalorit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on varmaan myös rutiköyhä, kun maksaa verot ja tietenkin joutuu jotenkin elättämäänkin kaikki ylipainoiset.

Miten jotkut jaksavatkin päivästä toiseen jänkättää tätä samaa mantraa?

Ja kysyn myös, eikö ihmetytä, miten jotkut jopa juovat itsensä hengiltä tai maksavat päivittäin ison summan, jotta saavat tupakan myrkyt? Narkomaanit ryöstävät ja tappavat saadakseen jokapäiväisen piikkinsä! Mitä mieltä, eikö ihmetytä? Entäs rattijuopot tai raiskaajat? Pedofiilit? Ovat yleensä sarjatekijöitä. Voisitko edes harkita, että joskus ihmettelisit näitä muitakin?

Miksi sinuakin vain ja ainoastaan ihmetyttää jonkun ylipainoisuus? Miksi? Tuosta sekalaisesta joukosta ylipainoiset ovat myös eniten edustettuna työmaailmassa. Minullakin useita lihavia työkavereita. Hyvin tekevät työnsä, ja huomattavasti vähemmän on sairauspoissaoloja kuin laihemmilla.

Etkö mitenkään voisi vaikka kääntää katseesi toiseen suuntaan, kun lihava tulee vastaan? Etkö todella voi? Ihmetyttää tosiaan, miten joku jaksaa aina vaan ihmetellä. Eikö sinullakaan muuta ole elämässä?

Ihmeellistä :O

Tämä on minun ensimmäinen viesti tästä aiheesta, näköjään se on puhuttanut muitakin. Ja kyllä, maailmassa on erittäin paljon ihmeteltävää (kuten edellä mainitsit). Mielestäni on kuitenkin aika kohtuutonta verrata ylipainoisia esim. pedofiileihin. Pedofiilit ovat mieleltään sairaita, kieroutuneita ja saastaisia ihmisraunioita, joiden paikka olisi joko vankilassa tai pakkohoidossa (koska en usko, että pedofiliasta voi "parantua"). Ylipainoiset ovat taas suurelta osin itse aiheuttaneet tilansa ja myöskin siitä ehkä koituvan ahdinkonsa (terveysongelmat, itsetunto-ongelmat, jne.). Minulle on aivan sama miltä ihmiset näyttävät, mutta kukaan ei voi kieltää kuulleensa (juuri ylipainoisten suusta) kuinka vaikeaa se painonhallinta on. Ja samaan aikaan istutaan illat sohvalla ja vedellään kaksinkäsin sipsejä nassuun.  Eli tämä on se mikä minua ärsyttää ja ihmetyttää, se jatkuva tuskailu kuinka vaikeaa painon pudottaminen/normaalipainossa pysyminen on. Kun kaikki (myöskin itse valittajat) kuitenkin tietävät miten niihin päästään. Kyllä, se vaatii työtä, tahdonvoimaa ja halua (suurimmalta osalta meistä), mutta ei se ole mahdotonta tai jotain salatiedettä, vaan ihan kaikkien saavutettavissa (sairaudet poisluettuna)! Mutta ehkä tämän ääneensanominen on sitten tabu.

Ap

No onneksi mainitsin nuo pedofiilit, niin pääsit vastaamaan :D Tottahan nyt täytyy heti tarttua syöttiin :D Ei  kuitenkaan ihmetytä nuo muut? Kyllä raiskaajakin voi päättää, että tänään en sitten sorki kenenkään alapäätä ja tupakoivakin voi hyvin olla ostamatta röökiä, vai? Alkossa voi jättää käymättä, eikös juu? Onko nämä tabuja, kun ei kukaan kauhistele tai ihmettele?

Kysynpä vain, että mitä sinulle kuuluu muiden paino ja elämä? Huolehdi omastasi ja pysy kuosissa! Ja vaikka olet ensimmäistä kertaa täällä ihmettelemässä, niin kerron, että useiden vuosien aikana täällä on ihmetelty tätä asiaa, eikä tietääkseni kukaan ole kaltaistesi ihmettelijöiden takia laihtunut. Joten anna sinäkin jo olla.

Tämä palsta on mennyt aivan paskaksi tällaisen jankutuksen ansiosta. Ennen oli fiksuja keskustelijoita ja kivat aiheet mistä jutella. Nyt on pääasiana se miltä näyttää. Ihan hoikat laittavat jopa kuvia ja kyselevät onko liikaa läskiä. Sairasta menoa, ihan yhtä paha asia kuin valtaisa ylipaino. Ylipainoisia tulee aina olemaan, vaikka kuinka siellä besserwisserinä länkytät. Ainoa pelastus on ihmepilleri, ja sitä nyt vain ei ole saatavilla. Joten anna itse kunkin tehdä elämällään mitä haluaa tai tee konkreettisesti jotain, kuten esim. Jutta.

Miten on ajatteleminen jollekin niin vaikea? Ja tämä ei siis nyt koske kehitysvammaisia. Miten voi jollekin olla älykyysosamäärä niin alhainen? 

Ei ole aivojen käyttäminen mitään rakettitietettä. Itse kuuntelin koulussa opettajaa, luin paljon, haluan olla sivistynyt, avarakatseinen ja ymmärrän, et meidä on monenlaista. 

En vaan ymmärrä, miten jotkut vaan on... tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.

Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.

En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.

T: nainen 173cm/59kg