Lue keskustelun säännöt.
Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?
17.01.2016 |
Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.
Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.
En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.
T: nainen 173cm/59kg
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuusajan lihavuus on vaarallista ja tekee painonhallinnan vaikeaksi koko loppuelämäksi. Ihmisellä on X määrä rasvasoluja, jotka kasvaessaan maksimikokoonsa, jakautuvat. Normaalipainossa tätä jakautumista ei tapahdu. Ja tätä ylipäätään tapahtuu lähinnä lihavilla lapsilla. Vaikka he sittemmin laihtuis ivat, jää rasvasolujen määrä pysyvästi koholle, jolloin soluissa on huomattavasti isompi pinta-ala varastoida ylimääräistä energiaa rasvaksi. Tällöin energian varastointi on myös todella paljon tehokkaampaa, kuin muilla. Siksi kerran lihava joutuu hallitsemaan painoaan lopun elämää eri tavalla kuin muut.
Yllä olevasta syystä "lihon helpommin kuin muut" on totta jos tämän sanova ihminen on ollut joskus merkittävästi ylipainoinen. Toiset jojoilee ilman tuota solumäärän kasvua, mutta lapsella lihavuus lähes poikkeuksetta johtaa rasvasolumäärän kasvuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Lenkille, lenkille, niin mahtuu päivän annokseen pulla jos toinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuusajan lihavuus on vaarallista ja tekee painonhallinnan vaikeaksi koko loppuelämäksi. Ihmisellä on X määrä rasvasoluja, jotka kasvaessaan maksimikokoonsa, jakautuvat. Normaalipainossa tätä jakautumista ei tapahdu. Ja tätä ylipäätään tapahtuu lähinnä lihavilla lapsilla. Vaikka he sittemmin laihtuis ivat, jää rasvasolujen määrä pysyvästi koholle, jolloin soluissa on huomattavasti isompi pinta-ala varastoida ylimääräistä energiaa rasvaksi. Tällöin energian varastointi on myös todella paljon tehokkaampaa, kuin muilla. Siksi kerran lihava joutuu hallitsemaan painoaan lopun elämää eri tavalla kuin muut.
Yllä olevasta syystä "lihon helpommin kuin muut" on totta jos tämän sanova ihminen on ollut joskus merkittävästi ylipainoinen. Toiset jojoilee ilman tuota solumäärän kasvua, mutta lapsella lihavuus lähes poikkeuksetta johtaa rasvasolumäärän kasvuun.
...ainoa mikä tuohon auttaa on rasvaimu, millä solumäärä pienenee. Ongelmatonta sekään ei ole. Joillekin ihmisille, oli he miten lihavia tahansa jo 5-10 kg pudotus voi olla hyvinkin terveyttä edistävää. Tai 15-20 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Voin kertoa että olen hyvin taipuvainen lihomaan stressin seurauksena. Tämän kokoisena on mahdotonta herkutella juuri ollenkaan. Esim. Ladkiaispulla on yli 400kcal eli yli 1/3 päivän kokonaisenergiasta. Ei käy. Karkit poissuljettuja Paitsi hyvin harvoin ja pieninä määrinä (esim 8 karkkia). Töissä en voi syödä tarjottuja kokousruokia (leipä/pulla) koska kalorit usein 300 eli liikaa. Ruokavalion on oltava proteiinipitoinen jotta nälkä pysyy poissa. Isommalla ihmisellä yksi leipä ei tunnu missään. Kaloreita vahdittava jatkuvasti ja osaan lähes ulkoa tärkeät kalorit ja mitä ns pystyn syömään. Olisi kiva voida ottaa rennommin.
Totta kai voit ottaa töissä kokouspullan, jos kulutat ne kalorit pois liikunnalla. Esim. tunnin sauvakävelylenkillä on luultavasti saanut pullan tuomat kalorit kulutettua.
Tunti ei mulla riitä, kaksi tuntia riittäisi 300 kalorien mutta kahta tuntia en ehdi tai jaksa, tunti puolitoista päivässä maksimissaan.
Kuinka hitaasti kävelet? Liikutatko lainkaan käsiäsi samalla?
Kalorilaskurin mukaan tunnin sauvakävely 6km/H vauhtia 160kcal lepokulutus huomioon ottaen. Yleensä ihmiset yliarvioivat liikunnan kuluttamat kalorit.
Kävely kuluttaa tunnissa 840-2090 kJ / 200-500 kcal, helpottaa painonhallintaa, parantaan kolesterolipitoisuuksia ja sokerinsietoa, vanhuksilla tärkeä lihaksiston ja luuston terveyden säilyttäjä, arkiliikunnan perusmuoto, kehittää terveyskuntoa. Helppoa ja halpaa, rasittaa painavan henkilön polvia ja nilkkoja vähemmän kuin hölkkä.
70 kiloa painava nainen kuluttaa tunnin (6 km) kävelylenkillä 1050 kJ / 250 kcal ja 80 kiloinen mies 1450 kJ / 300 kcal.
Sauvakävely kuluttaa tunnissa 1050-2300 kJ / 250-550 kcal, antaa kävelylle rytmin, vauhdin ja ryhdin, sauvojen tehokas käyttö suurentaa energiakulutusta tavalliseen kävelyyn verrattuna 10-15 prosenttia ja parantaa ylävartalon lihaskestävyyttä. Muuten samat vaikutukset kuin kävelyssä.
http://www.tohtori.fi/?page=3669620&id=1884695
Sivuston alalaidassa on myös kalorinkulutuslaskuri, jolla sain tuloksen, että 50kg painavan tulisi sauvakävellä 1h 4min kuluttaakseen 300kcal.
Vierailija kirjoitti:
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?
Jos nuo mainitsemasi ruuat ovat ainoita, jotka miellät terveellisiksi, niin en ihmettele, että kyllästyt. Vähän selittelyn makua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
6km/h on ihan normaali kävelyvauhti. Totta kai lenkille lähtiessä on tarkoitus liikkua sen verran nopeaa, että sykekin nousee.
Olen 186 cm pitkä, ja 6 km/h kävelemiseksi joudun tekemään ihan keskittyneesti työtä. Kyllä se on jo todella reipas kävelyvauhti, tuota nopeampaa on vaikea enää kävellä joutumatta juoksemaan. Kilpakävelijät poislukien...
Vierailija kirjoitti:
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?
Haluaisitko siis olla normaalipainoinen/hoikka? Kyllä siis käsitän miten ylipainoa kerrytetään ja hyvän listauksen kyllä annoit.
Ymmärrät kai itsekin, että sinun tapauksessasi kyse on kuitenkin hyvin pitkälle omasta valinnastasi. Älä osta vierasvaroja kotiin, jos et pysty pitämään näppejäsi irti niistä. Netti on täynnä terveellisiä kotiruokaohjeita, jokapäivälle löytyy uusi ruoka, jos vain viitsii etsiä ja tehdä ruoan, jos salille on vaikeaa mennä käy lenkillä lähiympäristössä ja jumppaa kotona (jälleen kerran netti pullollaan jumppavideoita ja vinkkejä), älä osta edes sitä ensimmäistä pussia. Tai jos oikein haluttaa makeaa osta vaikka kuivattuja mangoja tai banaaneita - tyydyttää makeannälän hyvin ja niitä ei pysty syömään valtavia määriä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?
Jos nuo mainitsemasi ruuat ovat ainoita, jotka miellät terveellisiksi, niin en ihmettele, että kyllästyt. Vähän selittelyn makua.
eivät ole, vaan muutama esimerkki! en jaksanut tehdä kilometrin pituista listaa ...
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Kuinka yllättävää! Tämä ketju täyttyi läskidenialismista❤️
Ja te, jotka sanotte ymmärtävänne lihavuutta, "ymmärrätte" todellisuudessa tekosyitä.
Oi sinä yli-ihminen, meitä muita niin paljon parempi ja arvokkaampi.
Oikeasti taidat olla hieman yksinkertainen. Et sitten edes lukenut tuota jonkun linkittämää lihavuusgeenijuttua. Lienee niin, että sinulle on tärkeää saada tuntea ylemmyyttä, tuntea itsesi muita paremmaksi ihmiseksi.
Minua ei kiinnosta tippaakaan muiden ihmisten paino. Ei oikeastaan omakaan ole koskaan kiinnostanut, kuulun niihin ihmisiin, joiden geenit sallivat minkä tahansa syömisen lihomatta.
Ystävissäni on ylipainoisia ihmisiä, yksi jopa merkittävästi. Tämä henkilö on jo iäkkäämpi, mutta harvinaisen terve. Hänelle ei ylipainosta ole ollut haittaa eikä terveysongelmia. Hän kantaa kilonsa kauniisti ja tyytyväisenä, on aktiivinen liikkuja ja muiden auttaja. Siis huomattavasti parempi ja miellyttävämpi ihminen kuin sinä. Minua puolestani ei kiinnosta tippaakaan syyt hänen ylipainoonsa, mutta hänen seuransa kyllä kiinnostaa.
Ainoastaan sellaiset ihmiset, joilla on jokin tunne-elämän ongelma, miettivät muiden ihmisten heikkouksia ja huonoja puolia.
Olen ajoittain todella yksinkertainen, siinä olet oikeassa.
Täällä joku sanoi hyvin, miettikää niitä lihavuusgeenejänne sen jälkeen, kun olette kaikkenne tehneet laihtumisen hyväksi. Niiden esiintyvyydestä ei ole mitään varmuutta, uskoisin sen olevan luokkaa 0.000001%.
Ylemmyydestä, no, jos laihduttamisen perusperiaatteiden tiedostaminen sitä on, niin siinä tapauksessa.
En ajattele lähipiirini vartaloita, ei ole kiinnostusta sellaiseen. Lihavuus kiinnostaa minua ilmiönä, ei yksilötasolla.
Yrität pukea lihavien vähättelemisen pseudotieteesi taakse. Liian läpinäkyvää.
Kuvittelet siis omaavasi paremman käsityskyvyn ja tiedot kuin oikeat tutkijat.
Omahyväisyytesi on lähes käsinkosketeltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mina rupesin lihomaan aloitettuani parisuhteen ja muutettuani yhteen. Miehen kanssa tulee syotya lammin ruoka joka paiva, leivottua useammin ja ostettua herkkuja useammin. Yksinasuvana pidin jopa paivia jolloin en syonyt mitaan, tai korvasin paivallisen herkuilla jos niita teki mieli. Paino pysyi siina 50 kilon tuntumassa.
Nyt painan 60 kiloa. Olen lihonut myos stressisyomisesta - kun tyo ja opiskelut tuntuvat raskailta ja vievat kaiken hereillaoloajan, niin mukava hyvanmakuinen herkku tuo ilopilkun paivaan kun oikeaan rentoutumiseen ei ole aikaa. Olen huomannut etta syon paljon terveellisemmin kun tyoskentelen vahemman.
Olen kuitenkin alkanut kiinnittaa huomiota tahan. Kokkaan hitusen kevyempaa ruokaa, mietin miksi haluan herkkuja kun tekee mieli poiketa kaupan kautta ja herkkuja nahdessa sanon itselleni aaneen etta siita tulee viela laskimmaksi. Uutena ongelmana on pikkulapsen tasolle viime aikoina taantunut mies, joka ei yhtakkia enaa osaa tai halua tehda ruokaa, vaan hakisi mieluummin ranskalaisia, pitsaa, valmisruokaa... ei ollut tammoista kolme vuotta sitten. Kantaa kaupasta myos kekseja ja muroja kotiin, huoh. On raskasta yrittaa pitaa huolta ruoan terveellisyydesta kun tuntuu etta mies ei edes valita. On hanellekin kasvanut vararengas, muttei tee asialle mitaan.
Painonhallinta on vaikeaa, kun koko yhteiskunta tuntuu pyorivan ruoan ymparilla. On kuin olisi kaksi totuutta, virallinen hyva ruokavalio ja mainosjattien rasvaa, sokeria ja suolaa pursuavat helpot ja hyvanmakuiset etu- vali- keski- ja jalkipalat, jotka luovat joka valiin syyn tai tarpeen syomiselle. Tuottavathan yhtiot sita enemman mita enemman ne myyvat, mutta ruokaa tarvitsee jokainen vain rajallisen maaran.
No niin miehen syytähän se on että nainen lihoo! Voi helkkari sentään, itse sä sitä paskaa tunget naamaasi. Miksi sun pitää syödä samaa kun mies? Etkö osaa itse tehä ruokaa tai käydä kaupassa? Kaikkea muita voi syyttää näköjään omasta painosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?
Haluaisitko siis olla normaalipainoinen/hoikka? Kyllä siis käsitän miten ylipainoa kerrytetään ja hyvän listauksen kyllä annoit.
Ymmärrät kai itsekin, että sinun tapauksessasi kyse on kuitenkin hyvin pitkälle omasta valinnastasi. Älä osta vierasvaroja kotiin, jos et pysty pitämään näppejäsi irti niistä. Netti on täynnä terveellisiä kotiruokaohjeita, jokapäivälle löytyy uusi ruoka, jos vain viitsii etsiä ja tehdä ruoan, jos salille on vaikeaa mennä käy lenkillä lähiympäristössä ja jumppaa kotona (jälleen kerran netti pullollaan jumppavideoita ja vinkkejä), älä osta edes sitä ensimmäistä pussia. Tai jos oikein haluttaa makeaa osta vaikka kuivattuja mangoja tai banaaneita - tyydyttää makeannälän hyvin ja niitä ei pysty syömään valtavia määriä.
Ap
erään ystävän vinkistä tein banaanista, avocadosta & mantelimaidosta tehosekoittimella mössön, jonka hyydytin pakkasessa jäätelömäiseksi.. kaveri lupasi sen täyttävän ja vievän makeanhimon. ja hitot, tuli vain pahempi mässäilyhimo ! eli olen friikki, jolla hedelmät eivät toimi.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP LUITKO TUON KOMMENTIN MISSÄ OSOITETTIIN SE, ETTÄ JOILLEKIN PAINONHALLINTA ON VAIKEAMPAA, JOS OVAT OLLEET LAPSENA YLIPAINOISIA? LAPSEN YLIPAINO EI KOSKAAN OLE LAPSEN OMA SYY.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?
Jos nuo mainitsemasi ruuat ovat ainoita, jotka miellät terveellisiksi, niin en ihmettele, että kyllästyt. Vähän selittelyn makua.
eivät ole, vaan muutama esimerkki! en jaksanut tehdä kilometrin pituista listaa ...
Silti syöt vain muutamaa ruokaa, johon kyllästyt, vaikka lista on kilometrin pituinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?
Haluaisitko siis olla normaalipainoinen/hoikka? Kyllä siis käsitän miten ylipainoa kerrytetään ja hyvän listauksen kyllä annoit.
Ymmärrät kai itsekin, että sinun tapauksessasi kyse on kuitenkin hyvin pitkälle omasta valinnastasi. Älä osta vierasvaroja kotiin, jos et pysty pitämään näppejäsi irti niistä. Netti on täynnä terveellisiä kotiruokaohjeita, jokapäivälle löytyy uusi ruoka, jos vain viitsii etsiä ja tehdä ruoan, jos salille on vaikeaa mennä käy lenkillä lähiympäristössä ja jumppaa kotona (jälleen kerran netti pullollaan jumppavideoita ja vinkkejä), älä osta edes sitä ensimmäistä pussia. Tai jos oikein haluttaa makeaa osta vaikka kuivattuja mangoja tai banaaneita - tyydyttää makeannälän hyvin ja niitä ei pysty syömään valtavia määriä.
Ap
erään ystävän vinkistä tein banaanista, avocadosta & mantelimaidosta tehosekoittimella mössön, jonka hyydytin pakkasessa jäätelömäiseksi.. kaveri lupasi sen täyttävän ja vievän makeanhimon. ja hitot, tuli vain pahempi mässäilyhimo ! eli olen friikki, jolla hedelmät eivät toimi.. :(
tuo on BED, binge eating disorter. eli syömishäiriö !
Mä olen ainakin vaan ihan tolkuton herkkuperse. Voisin syödä, ja usein syönkin päivittäin ison sipsipussin ja suklaalevyn. Ns. oikeaa ruokaa en tee kuin hyvin harvoin. Mieluummin olen syömättä kuin menen kauppaan ja väännän jotain saamarin jauhelihakastiketta. No, käytännössä en ole syömättä vaan homma menee niin että käyn kaupassa ja ostan herkkuja, syön herkut ja heitän jauhelihan pois muutaman viikon päästä kun se on pilaantunut jo aikapäiviä sitten. Olen hyvin laiska mitä ruokailuun tulee, en halua nähdä yhtään vaivaa aterioiden eteen. Syön noutoruokaa, lähden ulos syömään, tai sitten syön just sen suklaalevyn + sipsipussin ja siinä se.
Mitat on 161/62 eli mikään tolkuton läski en ole, mitä vähän ihmettelenkin. Jos ja kun itse syön näin niin kyllä oikeasti lihoakseen pitää sitä ruokaa mättää todella järkyttäviä määriä kitusiin joka ikinen päivä.
Olin jo lapsena kova herkkujen perään ja ruuan suhteen nirso, siis sellaisen perinteisen tylsän kotiruuan, ravintolaruokaa syön erittäin mielelläni, koska se maku on ihan toisista sfääreistä kuin mitä olen kenenkään kotikeittiöistä tai työpaikan lounasruokaloista koskaan saanut. Penskana siis söin siirappia ja hunajaa purkeista, kourallisia sokeripaloja, viikkorahoilla saatoin ostaa 2 suklaalevyä ja syödä ne putkeen...eli sama tahti jatkuu nyt aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.
Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.
Ap
En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.
Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".
Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.
Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!
Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.
Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.
Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.
Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.
Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!
Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.
Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?
Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.
Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?
Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.
Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin vaan ihan tolkuton herkkuperse. Voisin syödä, ja usein syönkin päivittäin ison sipsipussin ja suklaalevyn. Ns. oikeaa ruokaa en tee kuin hyvin harvoin. Mieluummin olen syömättä kuin menen kauppaan ja väännän jotain saamarin jauhelihakastiketta. No, käytännössä en ole syömättä vaan homma menee niin että käyn kaupassa ja ostan herkkuja, syön herkut ja heitän jauhelihan pois muutaman viikon päästä kun se on pilaantunut jo aikapäiviä sitten. Olen hyvin laiska mitä ruokailuun tulee, en halua nähdä yhtään vaivaa aterioiden eteen. Syön noutoruokaa, lähden ulos syömään, tai sitten syön just sen suklaalevyn + sipsipussin ja siinä se.
Mitat on 161/62 eli mikään tolkuton läski en ole, mitä vähän ihmettelenkin. Jos ja kun itse syön näin niin kyllä oikeasti lihoakseen pitää sitä ruokaa mättää todella järkyttäviä määriä kitusiin joka ikinen päivä.
Olin jo lapsena kova herkkujen perään ja ruuan suhteen nirso, siis sellaisen perinteisen tylsän kotiruuan, ravintolaruokaa syön erittäin mielelläni, koska se maku on ihan toisista sfääreistä kuin mitä olen kenenkään kotikeittiöistä tai työpaikan lounasruokaloista koskaan saanut. Penskana siis söin siirappia ja hunajaa purkeista, kourallisia sokeripaloja, viikkorahoilla saatoin ostaa 2 suklaalevyä ja syödä ne putkeen...eli sama tahti jatkuu nyt aikuisena.
Oletko koskaan testauttanut veriarvojasi tai viskeraalisen rasvan määrää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6km/h on ihan normaali kävelyvauhti. Totta kai lenkille lähtiessä on tarkoitus liikkua sen verran nopeaa, että sykekin nousee.
Olen 186 cm pitkä, ja 6 km/h kävelemiseksi joudun tekemään ihan keskittyneesti työtä. Kyllä se on jo todella reipas kävelyvauhti, tuota nopeampaa on vaikea enää kävellä joutumatta juoksemaan. Kilpakävelijät poislukien...
Minä 157cm ja joudun hölkätä 6km/H vauhdilla. En pysy reippaassa kävelyssä pituistesi (miesten?) kannoilla. Ei sillä, hölkätessä syke nousee ja kalorit kuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6km/h on ihan normaali kävelyvauhti. Totta kai lenkille lähtiessä on tarkoitus liikkua sen verran nopeaa, että sykekin nousee.
Olen 186 cm pitkä, ja 6 km/h kävelemiseksi joudun tekemään ihan keskittyneesti työtä. Kyllä se on jo todella reipas kävelyvauhti, tuota nopeampaa on vaikea enää kävellä joutumatta juoksemaan. Kilpakävelijät poislukien...
Ei tarvitse olla kilpakävelijä kävelläkseen 1km 10 minuuttiin, eli 6km tuntiin. Kokeile vaikka.
-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!
-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia.
-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!
- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.
riittikö, ap?