Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.

Tulos: olen lihonut kilon. 

Ei ole helppoa tämä painonhallinta.

152/67. Tavoite 51 kg.

Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?

En syö liikaa proteiinia, alle gramman per painokilo useimmiten. En edes syö punaista lihaa, pääasiassa kalaa ja kanaa. Rasvoja syön alle gramman per painokilo vrk. Kaloreita lasken päivittäin kaikesta mitä syön.

Siis syöt aivan liian vähän rasvaa, et voi laihtua.

No annapa oikeat määrät!

100- 150g

900-1350 kcal pelkästään rasvasta on kyllä liikaa 1200 kcal dieetissä.

Tommosella minikaloridietillä ei laihdu. Rasva se on mikä laihduttaa ja jos sitä ei halua syödä, niin turha valittaa.

Aiemmin söin noin 1500-2000 kcal päivässä ja lihoin pikkuhiljaa aina 66 kiloon asti. Mikähän mielestäsi on oikea kalorimäärä laihtumiseen, kun 500 kalorin vähennys on "minikaloridieetti". Ota myös huomioon, että olen vain 152 cm.

Alhaiset kalorit ja paljon matalasykkeistä lenkkeilyä on tie turmioon! Keho menee silloin helposti juntturaan kun ruokaa tulee vähän (nälänhätä) ja stressihormoonit jylläävät (olen varmaan vaarassa kun koko ajan pitää juosta jonnekin). Nämä yhdessä saavat kehon säästämään energiaa.

Paras tie laihduttamiseen ja kropan muokkaamiseen on painoilla harjoittelu, todella korkeasykkeinen lyhytkestoinen aerobinen sekä runsaasti hyvää, prosessoimatonta, laadukasta ruokaa, jossa on riittävästi proteiineja, kunnolla rasvaa, sekä liikuntasuorituksen jälkeen vähän hiilareitakin.

Jos englanti sujuu, tällä videolla FitnessBlenderin Kelli kertoo oman tarinansa, kuinka hänen elämänsä ja vartalonsa on muuttunut kun on siirtynyt tähän jälkimmäiseen malliin:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Itsekin voin allekirjoittaa kaiken mitä hän sanoo!

Käyn jumpalla kerran viikossa, muuten käyn noin tunnin kävelyllä lähes päivittäin. Ilman tuota happihyppelyä kroppa tulee kipeäksi ja jumeja ilmaantuu. Tuo ei mielestäni ole todellakaan kovin paljon liikuntaa. Täytyy katsoa tuo video. Pyrin kyllä syömään prosessoimatonta ja terveellistä ruokaa, einekset eivät kuulu ruokavaliooni kuin poikkeustilanteissa.

Ahaa, luulin että tuo tunnin lenkki tarkoitti juoksua/hölkkää. Kävely on juu totta kai hyödyllistä liikuntaa... Sanoisin siis samaa kuin muutkin - jos et urheile korkeatehoisesti, hiilarit saa jättää minimiin ja sitten kunnolla rasvaa. Syön itse yli 100g päivässä, olen 160/60 ja laihdun.

Keväästä syksyyn kyllä käynkin hölkkäämässä kerran pari viikossa, mutta talvella mieluummin kävelen. 100 g rasvaa päivässä kuulostaa reilulta määrältä, lähes tuplat nykyiseen nähden.

Juu niinhän se kuulostaa, itsenikin mielestä :). Mutta niin se vain oli että kun lopetin rasvan kanssa himmailun, paino lähti laskemaan. Kehosta lähtee tavara erittäin tehokkaasti liikkeelle kun hiilarimäärä putoaa ja energia otetaan rasvasta - insuliini ei nouse ja kehon "varastointitoiminto" ei aktivoidu. Vähän hiilaria ja vähän rasvaa ei vain tunnu toimivan, jompaa kumpaa on pakko painottaa, ja toki sitä proteiinia sitten sopivasti. Mulle sopii se rasvan painotus - suosittelen siis kokeilemaan. Ei sitä muuten voi tietää mikä itselle sopii, ja jos kerta nykyinen tapa ei ainakaan tuota haluttua tulosta?

Aion kokeilla rasvojen lisäämistä, mitään menetettävää ei ole koska olen jo lihonut kilon alkuvuodesta yerittäessäni vähentää kaloreita ja syödä terveellisemmin. :)

Vähäkalorisuus ei tarkoita samaa kuin terveellinen.

Vierailija kirjoitti:

Tinka kirjoitti:

Itse samanikäinen ja pituinen kuin Ap, mutta painan lähes tuplasti. Olen juuri aloittanut prosessin normaalipainon saavuttamisesta ja tuo kysymys pysäytti. Kysymys on mielestäni täysin asiallinen ja hyvä. Olen mielestäni kohtuullisen älykäs, perheellinen, hyvin toimeentuleva, sosiaalinen ja hyvässä asemassa, mutta suhteeni ruokaan on monimutkainen. En usko ihmedietteihin, pillereihin ja pulvereihin. Paino ei ole syy vaan seuraus. Ruoan laittaminen suuhun ei ole syy vaan seuraus. Kysymys on: Seuraus mistä? Ainakin alla olevat syyt ovat omakohtaisia:

1. Nälkä, verensokerin lasku. Aivot toimivat niin kuin niiden pitääkin: Olen kuolemassa nälkään, syö jotain mahdollisimman kaloripitoista mahdollisimman nopeasti.

2. Jano. Janoisena saatan vahingossa syödä juomisen sijaan.

3. Syön liian vähän. Salaattilounas ilman kunnon proteiinimäärää on liian vähän. Usein salaatinkastikkeessa on huimasti kaloreita, mutta se ei täytä. Satakiloinen tarvitsee enemmän energiaa kuin viiskymmenkiloinen. Jos sitä ei saa aamupäivän ja lounaan aikaan tarpeeksi, tulee viimeistään iltapäiväkahvilla täysin vastustamaton himo tyhjentää pullapöytä ja ostaa makeaa. Tätä ei voi välttää, jos ei ennakoi. Aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka, iltapala. Pitää ennakoi, tankata jo aamusta. Edelleen: Aivot pitävät huolen, että energiaa pitää saada. 

4. Loukkaantuminen, jonka vuoksi ei päässyt liikkumaan normaalisti

5. Unen puute. Nukun liian vähän. Väsyneenä vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta ja energiataso on alhainen. Aivot vaativat energiataso nostamista, ruoalla.

6. Stressi. Erittäin stressaava ja vaativa työ, ylityöt. Suuret suorituspaineet ja vaatimukset onnistumisesta sekä vastuunotto "kaikesta". Stressi ei tule kuitenkaan tehdyistä töistä vaan niistä, jotka takaraivossa muhivat tekemättöminä. Ruoasta tarvitsee siis energiaa ja lohtua. Stressihormooni auttaa kroppaa myös säästämään energiaa eikä päästä sitä turhaan katoamaan. Istuminen tietokoneen ääressä vähintään 10 tuntia päivässä ei auta asiaa.

7. Sokeririippuvuus. Alkoholisti pystyy periaatteessa välttämään alkoholia kieltäytymällä. Sokeririippuvaisen elämä on on tasapainottelua, koska ruokaa pitää kuitenkin syödä. Voin olla pitkään ilman sokeria, mutta yksikin karkki tai joku muu makea saattaa laukaista pitkään kestävän kierteen. En koe, että kyseessä on "herkuttelu", koska en varsinaisesti nauti 400 g irtokarkkien syömisestä. En mene ostamaan karkkia, koska pidän niiden mausta. Pala suklaata ei tuo minulle nautintoa, laatu ei korvaa määrää. 

8. Sosiaalinen perimä. Kilttityttö-syndrooma ja tyhjä lautanen. Need I say more?

7. Tukahdutettu elämännälkä. Toiveet, unelmat, intohimot ja itsensä toteuttaminen ovat jääneet ja jäävät "normaalin elämän" jalkoihin ja toisten odotuksia täyttäessä toissijaisiksi. Tunnen, että olisi niin paljon enemmän annettavaa.

8. Tukahdetettu seksuaalisuus. Toiset vaan tarvitsevat enemmän seksiä kuin toiset. Jos on hyvässä parisuhteessa, jonkun kanssa, jolle riittää silloin tälloin, niin on täydellisesti umpikujassa. Toiveissa maailman kiltein ja uskollisin mies, joka on täysi peto sängyssä... Dream on. 

9. Ylipainon tuoma turva. Lihava voi aina syyttää epäonnistumisesta ylipainoaan. Suurinpiirtein kaikessa. Jos olisi normaalipainoinen, niin joutuisi pohtimaan onko syy mahdollisesti jossain muussa. 

10. "Kun kaikki muu on tehty, niin sitten on aikaa itselle". Itsekkyyden ja priorisoinnin puute. Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on tehty, niin energiaa ei riitä enää lenkille. 

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen edes osittain.

Loistavaa miten tiedostat ylipainosi syyt! Mikään noista ei ole ylitsepääsemätön eikä ruoka ole ratkaisu yhteenkään mainitsemaasi ongelmaan (no ehkä 9, mutta muissa kohdissa haaveilet elämästä jota et syömällä saavuta).

Voisitko opettaa itsesi kestämään hetken nälkää? Pitäisit ne 3-4 h ruokavälit ja varmistaisit että silti ruoka on terveellistä ja sitä on normaali annos (lihaa 100-150g, pastaa 2-3 dl, kastiketta 1 dl, keittoa 3dl jne). Kokeilisit juoda lasillisen vettä näläntunteeseen aina varttia ennen kuin syöt? Elimistöä voi huijata vaikka omenalla tai porkkanalla.

Pakkomielteinen makean himoitseminen pahenee vaan jos sitä koko ajan ajattelee. Stressi ja unettomuus aiheuttaa seuraavalle päivälle näitä makeanhimo piikkejä mutta onko niihin pakko syödä jotain? Entä jos ei menisikään yli siitä missä aita on matalin vaan päättäisi ettei anna himolle valtaa? Tai tekisi jotain muuta kun tuo himo iskee?  Tämä ei ole vain lihavien ongelma vaan kaikkien. Eri asia sitten meneekö tähän mukaan.

Silti täydellinen kieltäytyminen on huonoin laihdutuskeino, parempi on sallia itselle kaikkea mutta pieninä annoksina tai tiettynä päivänä tai tietyn tehdyn tehtävän jälkeen. Näin lohdukkeesta tulee palkinto.

Nro 6 - Kiltti tyttö syö lautasen tyhjäksi. Luterilainen kasvatus, kyllä. Pienempi lautanen tai henkisesti hyväksyttävä se että jos ottaa liikaa lautaselle sitä saa jättää (ja on parempi jättää kuin mättää)

Nro 10. 80% laihduttamisesta on ravinnosta kiinni. Kiinteytymiseen liikkumisella on toki vaikutusta. Mutta tuskin tuosta kannattaa ottaa ongelmaa. Mutta priorisointi on pakko oppia ennemmin tai myöhemmin. Kun on sairastuttanut itsensä se on jo myöhäistä.

Kyse on vain ensimmäisestä askeleesta. Ja haluaako ottaa sen.

______________________

Ihan rehellisesti sanottuna sun neuvot on aika huonoja. Kirjoitin vastaukseksi kysymykseen 10 kohtaa, joista vain muutamassa mainittiin ruoka ja kuitenkin neuvot minua syömään porkkanoita ongelmiini.

Nälän kestäminen ei ole ongelma vaan juuri se päin vastainen, ruokavälit ovat liian pitkät ja nälkä pääsee liian suureksi ja silloin sitä ei voi hallita. Totta, lyhyet ruoka/välipalavälit on ratkaisu, vedenjuominen pitkin päivää on myös hyvä. Mun pääruoat on aina terveellisiä, kasvispitoisia ja pääosin kotonatehtyjä. En syö lihaa, joten luulen, että ruokavalioon tarvitaan lisää proteiinia. Ongelma on kontrolloimaton syöminen nälkäisenä ja stressaantuneena.

Omenan tarjoaminen nälkään sokeririippuvaiselle on kuin sanoisi alkoholistille, että jos tekee viinaa mieli, niin kannattaa ottaa vaan pieni kalja. Mulle toimii vain totaalikieltäytyminen karkin suhteen. Omenan voin syödä osana jotain muuta ruokaa tai välipalaa. Karkki /sokeri ei ole tule koskaan olemaan mulle mikään hyvä palkinto. Järjellä ajatellen tiedostan miten huonoa se mulle tekee ja sen syömisestä tulee loppujen lopuksi aina morkkis.

Liikunta on mulle tosi tärkeää ja olen lihaksikas ja voimakas. En ole juuri koskaan sairaana, sairaspoissaoloja ei ole kuin päivä tai pari vuodessa. Jos sairastan, niin sairastan lomalla.

Olen tyyppiä, joka ei koskaan koskaan mene siitä mistä aita on matalin vaan mieluummin läpi sen harmaan kiven. Ehkä mun pitäisi opetella ensi sijassa itselleni vähän armollisuutta.

Aura Aaltonen kirjoitti:

Googlesta voi katsoa lihavuuden syitä. Uusien tutkimusten mukaan ne ovat paljon moninaisemmat kuin pelkkä nautittujen kalorien määrä suhteessa liikuntaan. 

up

Perimä vaikuttaa vahvasti.

Itse olen ollut lapsena ja nuorena hoikka, laiha suorastaan

30v jälkeen painoa alkoi kertyä.

Lapsena minua uhkailtiin, jos en syö, joudun tiputukseen ja nyt olen ylipainoinen. Sitä suvussa.

Olen laihduttanut 6v aikana 3x 30kg.

Kokeile syödä jonkin aikaa antipsykoottisia lääkkeitä ja tule sitten sanomaan. Ennen olin normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta noiden jälkeen painoa on tullut kymmeniä kiloja. Ja ei, en ole ruvennut herkuttelemaan enkä vähentänyt liikuntaa (pl. sairaalajaksot mutta silloinkin tein punnerruksia)

Minulla on paino noussut lievän ylipainon puolella, vaikka en ole alkanut syödä enemmän paremminkin päinvastoin. Liikun jopa enemmän ja syön terveellisemmin kuin ennen, olen jättänyt mm. sipsit ja sokerit lähes kokonaan pois. Kilpparitestit on tulossa, mutta ei painon nousu niin kovaa ole eikä ole turvotusta, testit on muista syistä. En itsekään ymmärrä, miksi nyt on niin vaikea saada tämä pois, kun ennen oli niin helppoa. Ikä kai sen tekee. Nyt on jämähtänyt kyllä tähän 62 kiloon, mutta ei laske. En syö mielestäni liian vähänkään, kuten en liian paljonkaan. Mutta heti kun vähänkin lipsahtaa, tulee kaksi kiloa kerralla lisää ja se vie neljä viikkoa saada sekin pois. 

olen 165 cm pitkä, omenalihava. 4v sitten aloin käydä salilla, juosta ja syödä paljon vihanneksia sekä rahkaa, herkut jätin pois.  aloituspaino oli 75kg ja vyötärö tuolloin 92cm, siitä sain täysin uusin elämäntavoin painoksi 56 cm ja vyötöränympärykseksi 72 cm!

vannoin, etten ikinä palaa entiseen.. etten enää koskaan liho. mutta... salilla ravaaminen alkoi käydä pakkopullaksi, polvessa todettiin alkava nivelrikko ja juokseminen kiellettiin :/ mehukeittoa  , rahkaa , manteleita ja tummaa suklaata tuli korvistakin, halusin maitosuklaata keksinpaloilla ja tortilloja ja lattea makusiirapilla  ja  maksakastiketta kermakastikkeessa!

olen myös tunnesyöjä ja minulla on BED ( binge eating disorter) jonka luulin jo selättäneeni.. 

no jokatapauksessa yhtäkkiä olin 66kg, vaatteet kiristivät ja puristivat. eilen heittelin itkien pari vuotta vanhoja vaatteita kirppispussiin, tajuttuani etten tule millään mahtumaan niihin ! vihaan peilikuvaani. vituttaa ja inhottaa. usko pois ap. minä HALUSIN ja YRITIN pysyä hoikkana mutta ainoa tapa onnistua pysyvästi  on lienee lakata syömästä... :(

Ruoka on vaan niin hyvää (ja liikunta ei sitten kovin kivaa olekaan).

N22 157/67

Mä olen vajaa viisikymppinen (myös muuten kuin Fingerporissa) ja olen aina ollut normaalipainoinen. Tosin painan nyt noin 10 kg enemmän kuin 17-vuotiaana. Teininä bmi oli 19 ja nyt bmi on 22,5. Normaalipainon rajoissa voi paino siis vaihdellla aika paljon. 

Ap:n sanoissa on pointtia, että makeanhimo on pitkälti opittu tapa. Samoin itsensä palkitseminen ruoalla on hyvin turmiollinen ajatusmalli. Hyvästä ruoasta voi nauttia eikä herkuttelussa ole mitään pahaa, mutta "ansaitsen nyt sidukan" tai "oli niin paska päivä, että syön nyt lohduksi suklaalevyn" on ongelma, josta pitää päästä eroon ennen kuin voi edes puhua siitä, että on mahdollista pysyä normaalipainossa. 

Itse ihmettelen erästä lihavaa kaveriani, jonka mielestä ihmisten pitäisi jotenki ottaa huomioon se, että hänellä on kilpirauhasen vajaatoiminta ja on siksi lihava. Siis selittää sen itselleen niin ettei OIKEASTI ole lihava. Eivätkä ihmiset ymmärrä sitä. Siis mitä helvettiä!!? Samaa läskiä se onhuolimatta siitä mistä on tullut :D

Itse olen sekä alkoholisti että lihava ja tunnistan molempien taustalla ihan samat tekijät. Eli jos ymmärtää ja osaa selittää mikä ajaa sen alkoholistin odottamaan kaupan eteen aamulla, että kaljan myynti alkaa tai ylipäätään juomaan viinaa, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä vaan päinvastoin haittaa, niin sitten ymmärtää sitä pakkomiellettä ylensyömiseen. Tuli se signaali sitten aivojen välittäjäaineista tai jostain hormonista, riippuvuus on todellinen. Omalta kohdaltani voi sanoa, että saan jomman kumman kontrolliin, mutta en koskaan molempia samaan aikaan. Joko dokaan päivittäin tai syön sen 8000 kcal päivässä, mutta molemmista en ole päässyt samanaikaisesti eroon 20 vuoden yrittämisen aikana kertaakaan.

En halua elää pitkään ja terveenä. Ihmiset haluavat eri asioita.