Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

*ProAna. 

Toivon todella, ettei tämän keskustelun helmet päätyisi itsetunto-ongelmaisten teinien luettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei listataanpas syitä mitä voisin kuvitella ihmisillä olevan:

-masennus

-pitkään kestänyt ylipaino ja sen myötä vääristyneet ruokailutottumukset

-tunneperäinen syöminen

-alkoholin käyttö

-aineenvaihdunnan erot

-itsetunto-ongelmat

-kiinnostuksen puute: ei pidetä normaalipainossa pysymistä tärkeänä

-erilaiset sairaudet

Nämä ongelmat eivät korjaannu sillä että sanotaan ulkopuolelta että "syö vähemmän" tai "syö paremmin". Niin hirveän monet ruokaan (kuten myös alkoholinkäyttöön) liittyvät ongelmat ovat lähtöisin ihmisen pään sisältä, ja ne pitäisi hoitaa myös sitä kautta. Psyykkisen puolen jutut kuntoon niin kas kummaa kun fyysisetkin ongelmat lähtee paranemaan.

Loistava kommentti, empaattiselta kirjoittajalta.

Ja kaiken mainitsemasi lisäksi, monella on taloudellisia- ja parisuhdeongelmia, työttömyyttä, epävarmuutta elämässä, sairautta, stressiä ja valvottuja öitä, huolia ja murheita yms. jotka vievät kaiken voimat ja painonhallinta ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa, kun elämä on vain miten selviytyisi kuluvasta päivästä.

Ja nämä ihmiset sitten hankkivat tietoisesti lisää ongelmia (ylipaino) elämäänsä, mässäilemällä?!? 

Näin se yleensä oikeassa elämässä menee. Ongelmallisuus lisää uusia ongelmia, ikävä kyllä.

Jostakin syystä ja lähes aina, painonhallinta intoilevat ovat verrattavissa kiihkouskovaisiin jotka vaativat kaikkia olemaan itsensä kaltaisia ja syyllistävät muita, niin kuin ap. "mikä siinä nyt on niin vaikeaa". En usko sen kannustavan ketään ja on sama kuin lääkäri tokaisisi tupakoivalle lopettamisesta "mikä helv..siinä on niin vaikeaa.

Ja jokainen ihminen on erilainen, toiset panostavat liikuntaa ja painonhallintaan ja toista ei voisi vähempää kiinnostaa, vaan kaikki energia käytetään esim. musiikkiin, taiteeseen, lukemiseen, käsitöihin jne. Sellainen on vain ihmismieli.

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

Varmasti mahtuukin jotain vähäkalorista ruokaa vuorellinen. Mutta ei terve ihminen sellaisella elä.

Veikkaan, että jos söisin kun ap lihoisin. Olen 177/70. 38 vuotta. Syksyllä tuli 3-4 kiloa kun olin 4 kuukautta sairaskierteessä ja hölläsin syömisen kanssa. Samoin vaikutattaa pitkät työmatkat autolla ja istumatyö. Kulutus on ihan olematonta päiväsaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.

Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.

En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.

T: nainen 173cm/59kg

Ihmetyttääkö muutkin elämän ilmiöt yhtä paljon?

Miten ihmeessä joku ryyppää itseltään jatkuvasti tajun kankaalle, kun mulla eiole mitään ongelmaa antaa viinojen olla viinakaapissa? Tai miksei jotkut lopeta röökaamista, kun sehän on niin kovin helppoa, ei vaan osta sitä.

Vitsit mä oon nero, kun mä keksin tällaisia muitakin niin kovasti auttavia älynväläyksiä ja olen niin paljon parempi ihminen sen myötä.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

Varmasti mahtuukin jotain vähäkalorista ruokaa vuorellinen. Mutta ei terve ihminen sellaisella elä.

Esim. monipuolista kasvisruokaa syömällä elää varmasti.

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

Samaa mieltä. 1500 kaloria oikein käytettynä on todella paljon. Olen normaalipainoinen ja mulla on täysi työ saada päivän kalorit täyteen. Vaikka syön joka päivä jotain makeaa tai jäätelöä.

Painoin n 55kg 16-38v ikäisenä ja max 62 kiloa olen painanut viimeiset 18 vuotta ilman mitään ongelmia. 4 lasta, sairautta, unettomuutta yms millä olisi voinut helposti repsahtaa jos edes pienessä mielessä olisi käynyt mahdollisuus siihen. Mun on täysin mahdotonta lihota edes 2 kiloa ilman että kroppaa huutaa haloota samantien. Sairaudet, vammautumiset ja kortisonihoito tietty eri asia, niiden vaikutus elimistöön vaikuttaa painoon. No, kortisonilihavuudestakin pääsee eroon kun lääkkeet lopetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

Varmasti mahtuukin jotain vähäkalorista ruokaa vuorellinen. Mutta ei terve ihminen sellaisella elä.

Esim. monipuolista kasvisruokaa syömällä elää varmasti.

Huomauttaisin, että monipuolinenkaan kasvisruoka ei tarkoita aina "vähäkalorista". Ohis

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

*ProAna. 

Toivon todella, ettei tämän keskustelun helmet päätyisi itsetunto-ongelmaisten teinien luettavaksi.

*ProSkinny

Kirjoittamani on täysin totta, mutta ymmärrän, että sitä on vaikea uskoa, jos on tottunut vetämään 3000+ kcal/pvä.

Sinulla on merkillinen oletus, että jos joku on kanssasi eri mieltä tai jopa järkyttynyt joistakin mielipiteistäsi tai tavastasi ne ilmaista, hän olisi itse läski, joka vetäisi mastodontin kokoisia annoksia. 

Mutta joo: voin kyllä sanoa, mitä enemmän olen lukenut sinun kommenttejasi, näkemyksiäsi ja ihanteitasi vaikka tiettyjä malleja kohtaan, en kyllä toivo kenenkään ottavan oppia sinun terveydellisistä opeistasi. 

Okei, olen läskidenialisti, koska siihen kuitenkin mennään. Over´n out.

No minä olin 17-veenä alipainon puolella, joten lähinnä ihmettelisin, jos olisin vieläkin samassa painossa. Teininä minun aineenvaihduntani kävi ihan ylikierroksilla ja sain mättää ihan mitä vain. Reilu parikymppisenä se paino sitten alkoi pikkuhiljaa nousta ja ehti jopa muutaman kilon ylipainon puolelle, koska se hoikan ihmisen identiteetti oli niin vahva, etten pystynyt jotenkin myöntämään itselleni, että olenkin nyt lihava. Onneksi sain lopulta otettua itseäni niskasta kiinni ja nyt olen taas normaalipainossa. Vähän voisi vielä tiputtaa, mutta tippuu, jos tippuu.

Mutta siis helpompi on varmaan laihduttaa ja vahtia syömisiään, jos on ollut suurimman osan ikäänsä hoikka ja tietää, miltä se tuntuu. Vaikeinta se on varmasti lapsesta asti ylipainoisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mulla ei ole ongelmaa mutta miehellä on. Kun täytti kolmekymmentä niin aineenvaihdunta säätyi jotenkin erilaiseksi. Aikaisemmin oli riuku vaikka söi mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

Varmasti mahtuukin jotain vähäkalorista ruokaa vuorellinen. Mutta ei terve ihminen sellaisella elä.

Esim. monipuolista kasvisruokaa syömällä elää varmasti.

Ei muuten elä

jaa-a, senkus tietäisi.. itse lihon TODELLA helposti jos en käy kolmesti viikossa lenkillä ja kerran salilla, samoin ruoka vaikuttaa valtavasti ! välillä tuntuu, ettei uskalla syödä muuta kuin rahkaa ja salaattia...

ja eniten suututtaa se, että minulla lihominen ei tarkoita leviävää ahteria ja kasvavaa kuppikokoa, vaan valtavaa kovaa vatsapalloa jonka kanssa on hankala olla. 99% läskistä kertyy navan alle!

tissit taas olivat A-kuppia jopa silloin, kun painoin 90 kg..   niin ja ikää on nyt 35 v.

teininä olin hoikka, vaikka söin valtavasti suklaata ja ainut liikunta oli pyörällä suhailu ympäriinsä/ koiran lenkitys. parikymppisenä sitten alkói alamäki...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)

Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.

Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.

Varmasti mahtuukin jotain vähäkalorista ruokaa vuorellinen. Mutta ei terve ihminen sellaisella elä.

Esim. monipuolista kasvisruokaa syömällä elää varmasti.

Huomauttaisin, että monipuolinenkaan kasvisruoka ei tarkoita aina "vähäkalorista". Ohis

Sehän riippuu ihan omista valinnoista, mitä suuhunsa laittaa. Tässä esimerkkiruokavalio, joka mielestäni vaikuttaa tuohon kalorimäärään monipuoliselta ja täyttävältä:

http://www.huippukuntoon.fi/paino/kevenn%C3%A4-kasviksilla-dieettiviikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Ohis taas miettii, että linkittyykö toisiinsa sekä kieltäytyminen että pakonomainen makeanhimo. Tyyliin: kun koko päivän lietsoo itselleen sitä makeantunnetta, ja kieltää, muistuttaa, että ei saa ostaa, ei ole lupaa, mutta mieli silti tekisi, eikä varmaan selviä iltaa ilman, eikä kestä itse asiassa työpäivääkään ilman --> se kielletty hedelmä on koko päivän mielessä, ja sitten sitä menee ja ostaa, ja syö runsain määrin. 

Minulla on ollut makeanhimoon lähinnä näitä oppeja: 

- Keksin jotakin tekemistä, ettei koko päivä pyöri ruoan ja mielitekojen parissa,

- syön jonkin ihan kunnollisen aterian, ettei tule skipanneeksi ateriaa herkuttelulla, 

- ja sallin itselleni herkuttelun silloin tällöin. Useamminkin, kuin vain yhtenä ainoana herkkupäivä yhden ainoan herkun. Ei tule siihen herkkuun niin vahvaa latausta, kun sitä on aina halutessaan saatavilla.

- Kyllähän se kieltäytyminenkin kuuluu siinä mielessä asiaan, ettei voi mennä makeanhimon ohjaamana syömään tämän tästä kokonaista suklaalevyä. Mutta tämä kieltäytyminen yksistään ei auta, kyllä se on vaatinut kylkeen noita muitakin keinoja selättää makeanhimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo lapsesta asti ollut kauhea himo ruokaan. Ajattelen ruokaa jatkuvasti. Lasken aikaa, milloin pääsen seuraavan kerran syömään. Olen ollut ylipainoinen ja välillä normaalipainon alarajoilla. Paino jojoilee jatkuvasti. Välillä saan itseäni niskasta kiinni ja syötyä vähemmän, jotta laihdun. Sitten taas jossain vaiheessa sorrun ja aloitan sen jatkuvan mässäilemisen. Minulle se on siis hankalaa. Ruoka on kuin huumetta!

Mulla on sama juttu. Esim. juhlapyhinä (joulu, juhannus ym.) lähtee aina syöminen ihan lapasesta kun saa ns. luvan kanssa mättää. Siitä se herkkukierre jää päälle kunnes lopulta saan sen katkaistua ja alkaa se "terveellisemmän elämän" vaihe. Monta kuukauttakin saatan syödä oikein ja liikkua todella paljon, pidän herkkupäivän vain silloin tällöin. Kunnes taas jää ylensyömisvaihde päälle...

Mun elämä siis on aika lailla vuorottelua ahmimisen ja suoranaisen ortoreksian välillä. Joo, pysyn tällä tavoin normaalipainoisena, mutta sairastahan tää on. En oikein tiedä mistä johtuu, syöminen ja ruoka vaan pyörii koko ajan mielessä. Syödessäni olen sen hetken ajan todella onnellinen. Jotain mun täytyy kyllä tälle kierteelle tehdä, koska vuosien mittaan tästä on varmasti terveydelle haittaa enkä pysty enää karistamaan kiloja tai katkaisemaan herkuttelua... Ahdistaa ajatuskin. :(

Mutta joo, ei todellakaan ole kaikille helppoa tämä painonhallinta. Kadehdin niitä, jotka eivät välitä herkuista ja syövät vain elääkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mikä oli se sinun helpompi tapasi hoitaa asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mikä oli se sinun helpompi tapasi hoitaa asia?

Olihan täällä joku sen jo laittanut. (viesti 76)