Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?

Aloittajalle tiedoksi, että jokaisen lahdutuskuurin jälkeen lihoo aina helpommin. Elimistö kun pyrkii aina takaisin "normaalipainoon" minkä se käsittää korkeimmaksi saavutetuksi painoksi. Tämä mekanismi suojasi aikoinaan nälkiintymiseltä. Eli jos on aloittanut laihdutuskuurit jo varhaisteininä, kuten monet tytöt ovat tehneet, on keski-ikäisenä tällaisen ihmisen peruskulutus niin pieni, ettei sillä pysty edes syömään tarpeeksi jotta saisi kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Lisäksi on jatkuva väsymys ja nälkä, mitä aika harva ihminen pystyy vastustamaan jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

-tunnesyöminen. kun on tylsää, painun  jääkaapille, kun on surullinen olo, painun jääkaapille. meillä ei voi pitää keksejä vierasvarana, sillä syön ne!

-vaikeus keksiä terveellistä ruokaa. jossain vaiheessa paistettu kana, keitetty kukkakaali, sokeriton mehukeitto ja rahka tunkee korvistakin ! kun aikansa on pyörinyt tuskastuneena kaupassa, on helppo napata mukaan paketti nakkeja ja pussi ranskiksia. 

-inho tarpoa talvella salille, kun autoa ei ole eikä ohi kulje busseja! lisäksi pukkarissa on kylmä ja suihkun jälkeen sinne kuolee talvella!

- makeanhimon päälle jääminen. jos ostan pikkupussin irttiksiä leffanamiksi, haen irtiksiä myös seuraavana päivänä. ja sitä seuraavana.

riittikö, ap?

En ole ap, mutta ei riittänyt. Ketjussa on paljon hyviä syitä, nämä eivät ole niitä vaan selityksiä.

- Ota kaapista porkkanaa, marjoja, teetä jne.

- Keksiminen on lopulta helppoa. Ohjeita on netti täynnä. Mainitsemiasi ei tarvitse syödä lainkaan, se on Jutan propagandaa. Kokeile vaikka erilaisia kaloja ja äyriäisiä eri mausteilla. Munakkaita. Uusia vihanneksia ja juureksia. Jos sinulla on lapsia, se nyt on vähän viitsittävä.

- Kuntisalilla ei ole pakko käydä. Oman painon (intervalli)harjoitteluilla voi saavuttaa valtavasti. Netti on täynnä niitäkin ohjeita ja YouTubessa voit seurata valmiita ohjelmia.

- Itsekuri ja karkkipäivissä pysyminen. Tai sitten ei makeaa ollenkaan. Elämä on.

Ihmisillä on erilainen genetiikka, säätelee mm. kylläisyyttä, aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa ja rasvan varastointia. Joillakin on todella vaikeaa pitää paino kurissa olosuhteissa joissa ruokaa on käytännössä aina saatavilla kun kylläisyyden säätely ei toimi. Esim itse kärsin unettomuudesta ja väsyneenä en tule kylläiseksi vaikka mitä söisin. Lisäksi laihduttaminen on johtanut siihen että laihduttuani ruokaa punnitsemalla ja kaloreita laskemalla paino lähtee rakettimaiseen nousuun heti kun lakkaan laskemasta. En vaan kykene lopunikääni elämään nälkäkuurilla vaaan ja laskimen kanssa. Ja paino nousee laihdutuksen jälkeen aina yli lähtöpainon. Jostain tutkimuksesta luin että vain 5% laihduttaneistsa kykenee pitämään tuloksen yli 2 vuotta! Saati sitten lopun ikää!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttääkö muutkin elämän ilmiöt yhtä paljon?

Miten ihmeessä joku ryyppää itseltään jatkuvasti tajun kankaalle, kun mulla eiole mitään ongelmaa antaa viinojen olla viinakaapissa? Tai miksei jotkut lopeta röökaamista, kun sehän on niin kovin helppoa, ei vaan osta sitä.

Vitsit mä oon nero, kun mä keksin tällaisia muitakin niin kovasti auttavia älynväläyksiä ja olen niin paljon parempi ihminen sen myötä.

Tosi surullista, että tää ketju on täynnä "nasevia näpäytyksiä" ja niissä lukuisia yläpeukkuja, kovasti selittelyjä sille, miksi on niin kovin hyväksyttävää olla laiska ja saamaton ja sen kustannuksella elää ylipainoisena ja mm. altistaa itseään monille sairauksille sen vuoksi. Allekirjoitan täysin saman mitä ap. Jos ylipaino ei johdu sairaudesta tai masennuksesta, se on täysin VAIN ja ainoastaan omaa saamattomuutta. Kyllä se ylipaino monesti ilmenee vain henkilöillä, joiden elämässä kaikenlainen saamattomuus näkyy muutenkin. Vai ihmettelettekö koskaan, kun korkeassa asemassa olevat henkilöt ovat yleensä myös keskimäärin vähemmän lihavia kuin matalassa asemassa? Niimpä, koska heiltä sitä tahdonvoimaa löytyy.

Tämä ketju on niin huvittavaa luettavaa, kun ihmiset ottavat nokkiinsa siitä kun joku kertoo, ettei normipainossa pysyminen ole rakettitiedettä, sehän nimittäin heille kertoo että he ovat yksinkertaisesti melko tyhmiä jos eivät ennen sitä tienneet. :D Tsemppiä teille.

Kumpikohan hyväosaisten hoikuudessa on syy ja seuraus? On tukimuksia joissa on todettu hyväosaisten tai varakkaiden ihmisten parempi terveys. Joka ei johdu vain ahkeruudesta ja itsekurista vaan paremmista edellytyksistä hoitaa terveyttään ja ostaa terveellistä ja usein hinnakkaampaa ruokaa. Köyhä joutuu ostamaan halpaa ja tarjouksesta ja tyytymään kunnallisiin terveyspalveluihin. Lisäksi monet vähävaraiset etsivät iloa elämään ruuasta kun ei ole varaa teattereihin, konsertteihin, matkusteluun yms.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilainen genetiikka, säätelee mm. kylläisyyttä, aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa ja rasvan varastointia. Joillakin on todella vaikeaa pitää paino kurissa olosuhteissa joissa ruokaa on käytännössä aina saatavilla kun kylläisyyden säätely ei toimi. Esim itse kärsin unettomuudesta ja väsyneenä en tule kylläiseksi vaikka mitä söisin. Lisäksi laihduttaminen on johtanut siihen että laihduttuani ruokaa punnitsemalla ja kaloreita laskemalla paino lähtee rakettimaiseen nousuun heti kun lakkaan laskemasta. En vaan kykene lopunikääni elämään nälkäkuurilla vaaan ja laskimen kanssa. Ja paino nousee laihdutuksen jälkeen aina yli lähtöpainon. Jostain tutkimuksesta luin että vain 5% laihduttaneistsa kykenee pitämään tuloksen yli 2 vuotta! Saati sitten lopun ikää!?

Selityshän se on tuokin. Mitä jos muuttaisit tapaa laihduttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on varmaan myös rutiköyhä, kun maksaa verot ja tietenkin joutuu jotenkin elättämäänkin kaikki ylipainoiset.

Miten jotkut jaksavatkin päivästä toiseen jänkättää tätä samaa mantraa?

Ja kysyn myös, eikö ihmetytä, miten jotkut jopa juovat itsensä hengiltä tai maksavat päivittäin ison summan, jotta saavat tupakan myrkyt? Narkomaanit ryöstävät ja tappavat saadakseen jokapäiväisen piikkinsä! Mitä mieltä, eikö ihmetytä? Entäs rattijuopot tai raiskaajat? Pedofiilit? Ovat yleensä sarjatekijöitä. Voisitko edes harkita, että joskus ihmettelisit näitä muitakin?

Miksi sinuakin vain ja ainoastaan ihmetyttää jonkun ylipainoisuus? Miksi? Tuosta sekalaisesta joukosta ylipainoiset ovat myös eniten edustettuna työmaailmassa. Minullakin useita lihavia työkavereita. Hyvin tekevät työnsä, ja huomattavasti vähemmän on sairauspoissaoloja kuin laihemmilla.

Etkö mitenkään voisi vaikka kääntää katseesi toiseen suuntaan, kun lihava tulee vastaan? Etkö todella voi? Ihmetyttää tosiaan, miten joku jaksaa aina vaan ihmetellä. Eikö sinullakaan muuta ole elämässä?

Ihmeellistä :O

Tämä on minun ensimmäinen viesti tästä aiheesta, näköjään se on puhuttanut muitakin. Ja kyllä, maailmassa on erittäin paljon ihmeteltävää (kuten edellä mainitsit). Mielestäni on kuitenkin aika kohtuutonta verrata ylipainoisia esim. pedofiileihin. Pedofiilit ovat mieleltään sairaita, kieroutuneita ja saastaisia ihmisraunioita, joiden paikka olisi joko vankilassa tai pakkohoidossa (koska en usko, että pedofiliasta voi "parantua"). Ylipainoiset ovat taas suurelta osin itse aiheuttaneet tilansa ja myöskin siitä ehkä koituvan ahdinkonsa (terveysongelmat, itsetunto-ongelmat, jne.). Minulle on aivan sama miltä ihmiset näyttävät, mutta kukaan ei voi kieltää kuulleensa (juuri ylipainoisten suusta) kuinka vaikeaa se painonhallinta on. Ja samaan aikaan istutaan illat sohvalla ja vedellään kaksinkäsin sipsejä nassuun.  Eli tämä on se mikä minua ärsyttää ja ihmetyttää, se jatkuva tuskailu kuinka vaikeaa painon pudottaminen/normaalipainossa pysyminen on. Kun kaikki (myöskin itse valittajat) kuitenkin tietävät miten niihin päästään. Kyllä, se vaatii työtä, tahdonvoimaa ja halua (suurimmalta osalta meistä), mutta ei se ole mahdotonta tai jotain salatiedettä, vaan ihan kaikkien saavutettavissa (sairaudet poisluettuna)! Mutta ehkä tämän ääneensanominen on sitten tabu.

Ap

No onneksi mainitsin nuo pedofiilit, niin pääsit vastaamaan :D Tottahan nyt täytyy heti tarttua syöttiin :D Ei  kuitenkaan ihmetytä nuo muut? Kyllä raiskaajakin voi päättää, että tänään en sitten sorki kenenkään alapäätä ja tupakoivakin voi hyvin olla ostamatta röökiä, vai? Alkossa voi jättää käymättä, eikös juu? Onko nämä tabuja, kun ei kukaan kauhistele tai ihmettele?

Kysynpä vain, että mitä sinulle kuuluu muiden paino ja elämä? Huolehdi omastasi ja pysy kuosissa! Ja vaikka olet ensimmäistä kertaa täällä ihmettelemässä, niin kerron, että useiden vuosien aikana täällä on ihmetelty tätä asiaa, eikä tietääkseni kukaan ole kaltaistesi ihmettelijöiden takia laihtunut. Joten anna sinäkin jo olla.

Tämä palsta on mennyt aivan paskaksi tällaisen jankutuksen ansiosta. Ennen oli fiksuja keskustelijoita ja kivat aiheet mistä jutella. Nyt on pääasiana se miltä näyttää. Ihan hoikat laittavat jopa kuvia ja kyselevät onko liikaa läskiä. Sairasta menoa, ihan yhtä paha asia kuin valtaisa ylipaino. Ylipainoisia tulee aina olemaan, vaikka kuinka siellä besserwisserinä länkytät. Ainoa pelastus on ihmepilleri, ja sitä nyt vain ei ole saatavilla. Joten anna itse kunkin tehdä elämällään mitä haluaa tai tee konkreettisesti jotain, kuten esim. Jutta.

Tiedoksesi, että luokittelen raiskaajat samaan kastiin kuin pedofiilit.  Alkoholistit ja tupakoitsijat ovat vastuussa omasta ongelmastaan. En väitä että alkoholin suurukulutus tai tupakan polttamisen lopettaminen on helppoa - ihan varmasti ei ole. Mutta loppujen lopuksi, kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä sitä raitistumispäätöstä tai röökinlopettamispäätöstä ja pysyä siinä, kuin se ihminen itse. Onneksi apua on näihin kumpaankin saatavana laajasti. Samoin kun on myös painonhallintaan.

Kyllä, kaikki saavat tehdä elämälleen ihan mitä haluavat - eikä se ole minulta pois. Kuten jo sanoinkin, aloitin tämän keskustelun juuri siitä syystä, että niin monet voivottelevat omaa (yli)painoaan, tekemättä kuitenkaan sille mitään. Pelastus ei ole mainitemasi ihmepilleri - pelastus löytyy ihan itsestä, jos vain halua, voimavaroja ja panostusta siihen riittää.

No niinpä näyttää riittävän, kun katsoo kiihtyvällä tahdilla lihovaa kansaa. Dokumentti kertoi miehestä, joka laihdutti (leikkaus kylläkin) 300kg! Jos ei oma panostus ja itsehillintä riitä stoppaamaan 500kilon painoiseksi lihomista, niin miten se riittäisi vähempäänkään?

Turha täällä on joka päivä tätä ihmetellä, kun asia ei sillä miksikään muutu! Ja tosiaan jo vuosien ajan päivittäin ovat täälläkin lihavat selitelleet syitä omaan lihomiseensa. Eikö riitä, että kerran lukee nuo sadat vastaukset ja tyytyy siihen. Ja usea sanoi, että ruoka on liian hyvää, that's it. No mitäs siihen? Jankuti jankuti? Täällä muiden asioiden ruotiminen näyttää ruokkivan joidenkin sairaalloista mielihyvän tarvetta. Addiktio sekin.

Ja kyllä se taitaa olla pilleriä vailla, kun eipähän näytä katukuvan ihmisillä olevan sitä kuuluttamaasi tahdonvoimaa. Me ihmiset kun ollaan vaan inhimillisiä omine vikoinemme. Miksi muut saavat elää, mutta lihavien kimppuun kai kohta käydään jo käsiksikin? Lainsuojatonta porukkaa.

Mä nyt vielä kerran ihmettelen (kun kerran yhtä ja samaa asiaa vatkataan joka päivä), miksi täällä ei koskaan päivitellä hampaatonta ja likaista alkoholistia tai syöpäänsä köhivää ja haisevaa röökaajaa? Taitaa vaan olla se lihava (Läski, sotanorsu, ryhävalas, eli jo nimittelykin kertoo sen) sellainen koominen ja ressu, jolle halutaan ilkeillä ja nauraa, kun taas alkoholisti on yleensä todella laiha, kuten tupakoijakin.

Miksi sinä hyvä ihminen luet tätä keskustelua, kun tuntuu ottavan niin koville? Kai asioista ja ilmiöistä saa keskustella - sitä vartenhan tämä palsta on, vai mitä? Ja tämän ketjun valtavasta vastausmäärästä päätellen, aihe kiinnostaa monia. Jos sinua ei kiinnosta, niin voit valita jonkun toisen ketjun. 

Ap

No tulihan se sieltä :D Aina voi heittäytyä alentuvaksi, jos ei pysty vastaamaan. "Ottaa koville" no justiin juu. Miten sinua ottaa noin koville muiden paino? Mietipä sitä. Ja vielä ihmettelet, mikä se niin lihottaa, eikä paino pysy normilukemissa. Jokainen normaalilla älyllä ja tiedolla varustettu tietää ihan varmasti useita eri syitä tähän ongelmaan.

Mä lähden tästä lenkille, jääpä sinä kuule ihan rauhassa fundeeraamaan...

Jos sen lenkin jälkeen vielä satut lukemaan tätä, niin mihin kysymykseen haluaisit minun vastaavan? Ja kelpaisiko vastaukseni, jos mielipiteeni asiasta eroaa kanssasi?

Ja kuinka monta kertaa minun täytyy sinulle sanoa tämä sama asia: Siksi mietityttää muiden paino, kun ylipainoiset sitä lähes koko ajan tuskailevat! Siis painon pitämistä kurissa ja sen pudottamista.  Mitään muita syitä tämän ketjun aloittamiselle ei ollut. Tuliko tämä nyt selväksi, ettei tarvitsisi enää jankata samaa asiaa?

Ap

Kyllä tätä ylipainoa tälläkin palstalla ovat tuskailet paljon enemmän hoikat ja normaalipainoiset, kun itse ylipainoiset. Jos joku pyöreämpi mainitsee, että on päässyt lihomaan, niin nuo läskikeskusteluaddiktit jauhavat siitä asiasta sitten loppupäivän ja kirjoittavat vielä parhaassa tapauksessa aloituksen nettiin.

Niin kuin moni täällä on sinulle jo vastannut niin syitä on monia. Jollekin syyt ovat muka tekosyitä ja kaikille syille pitäisi nyt vähintään ap:n hänen kaltaistensa mukaan tehdä jotain, eihän ihminen saa olla lihava sitten mistään syystä, vaikka kuinka sanoisi olevansa ihan onnellinen vähän pullukkampanakin.

Hoikkana pysyminen on monelle vaikeaa, vaikkei se sitä sinulle olekaan. Monelle jopa se normaalipainossa pysyminenkin on ylivoimaista. Toiset eivät vaan kykene tai halua kamppailla näläntunnetta, makeanhimoa tai janoa vastaan. Toisille laihuus ei ole mitenkään tärkeää. Kaupasta saa aina uusia vaatteita, jotka eivät kiristä. Voi jopa teettää ompelijalla, jos ei muuten löydä. Toiset inhoavat urheilua, siinä missä joku toinen inhoaa sipsejä.

Mutta koska ap sinulle hoikkana pysyminen on helppoa, niin tuon energian mitä muut käyttävät painonhallintaan voit käyttää ajattelemisesi kehittämiseen. Niin ei sitten jonkun tuttusi tarvitse kirjoittaa aloitusta, jossa ihmetellään miten hankalaa se muiden asemaan asettuminen on ja kuinka vaikeaa se oman järjen käyttö on.

Ohis

Onko kukaan tahallaan ja laiskuuttaan lihava? Epäilen suuresti yhteiskunnassa jossa ulkonäköä ja hoikkuutta suorastaan palvotaan ja lihavuutteen/ lihaviin liitetään enemmän negatiivisia määreitä kuin voin edes keksiä. Osa suhtautuu ennakkoluuloisesti vaikka ei päällepäin tietää onko läski saamaton vaiko sairas. Jos hoikkuus oikeasti olisi kaikille helppoa tai edes vain kohtuullisin ponnistuksin saavutettavissa, lihavia olisi harvassa. Joillekin matikka on helppoa ja toisille ei. Miksi yleistää ja tuomita erilaisuus?

Kummia painodiktaattoreita palstalaiset. Haluavat määritellä toisen painon ja sen mitä tekemällä siihen päästään. Hankkikaa elämä!

Vierailija kirjoitti:

En olisi IKINÄ uskonut, millaisen vastalauseryöpyn tämmöinen aloitus saa (en ole siis ap, enkä ssss, enkä kukaan mukaan vielä kommentoinut).

Olen mieheni kanssa nimittäin miettinyt ihan samaa; nimittäin siis tämän maan ylipaino-ongelmaa. Kysymys painonhallinnan vaikeudesta on mielestäni ERITTÄIN aiheellinen tässä maassa, joka ainakin jokin aika sitten vielä oli "toiseksi lihavin maa", heti Yhdysvaltojen jälkeen. 99% näistäkin vastauksista täällä on ylipainoisten tai pumpuloiden passiivisaggressiivista oman pullukkuuden puolustamista - ja argumentit on osalla ainakin sitä mitä ne on. 

Yksi lihavuuden syy, mitä olen huomaavinani, on se, että suurimmalta osalta suomalaisista perheistä puuttuu kotona ruokailukulttuuri. Ei syödä pöydän ääressä, napostellaan, ei seurustella, syödään kun katsotaan telkkaria / surffataan netissä / puhutaan puhelimessa. Aterioita ei suunnitella, eikä niillä tarjota salaattia tai alkupaloja. Kalorit juodaan.'

Toinen syy on se, ettei kalorimäärät soita MITÄÄN kelloja. Täälläkin joku kommentoi, että 1500 kCal:iin saa vaikka mitä mahtumaan (mikä on totta), mistä pullukat alkoivat heti veetuilemaan. 1500kCal:a on todella paljon, ihan oikeasti. 

Ainoat keissit, missä ylipainon ymmärrän, ovat lapset, jotka ovat pienestä pitäen kasvatettu ylensyöntiin. Heillä ei ole juuri mahdollisuutta muuttaa elämänsä linjaa. 

Asia ei minua muuten kiinnostaisi, mutta meikäinen sattuu maksamaan näitä muiden ylensyöntejä kansanterveyskulujen maksamisen myötä. Joskus sapettaa, että palkasta lähtee (kärjistäen) about kolmasosa siihen, että saadaan pullukoiden verisuonitautien/liikuntaelinsairauksien ynnä muiden hoidot maksettua. 

... ja eikun alapeukkuja odottamaan. 

Siis keskustelu ylipainosta on aina paikallaan. Toivoisi vain, että se tarjoaisi jotakin moniulotteisempaa kuin sen, että ylipainoiset ovat vain tyhmiä, kun eivät tajua. Tai että ihmiselle, jolle syöminen on vähän isompi ongelma kuin sohvalla makoilu sipsipussin kanssa, tarjotaan vain mekaaninen ohje olla ostamatta kaupasta sipsiä. Ylipaino ongelmana on myös henkinen, ja yleensä parhaimpia ratkaisuja on saatu porautumalla yhtä lailla niihin henkisiin puoliin.

On totta, että ruokakulttuuri ylipäätään on muuttunut. Välttämättä ei enää istuta aloilleen syömään kunnon ateria, vaan haukataan jotakin nopeaa, ennen kuin riennetään taas seuraavaan paikkaan - ja ehkä tosiaan ajatellaan, että ei oikeasti ole syönyt päivän mittaan kovin paljon, kun iso osa päivän kaloreista on tiedostamatonta napostelua, ja ne oikeat ateriat on jäänyt syömättä. Siihen päälle yleinen passivoituminen: kouluun, töihin ja sieltä kotiin liikutaan pääosin autoilla, kanssakäyminen ihmisten kesken tapahtuu somessa, ja hyötyliikunnan määrä on huomattavasti vähäisempi kuin silloin, kun työ, kulkeminen paikasta paikkaan ja askareet ovat olleet enemmän tai vähemmän fyysisiä. Liikunta tukeutuu pääosin siihen, mitä sattuu kodin ulkopuolella harrastamaan, jos harrastaa.

Laihduttaminen taas... Niin, periaatteessa laihduttaminen ja normaalipainossa pysyminen ovat ainakin aluksi rakettitiedettä. Jos ihmiselle ei ole koskaan muodostunut varsinaisesti tervettä suhtautumista ruokaan, ateriarytmiä tai kykyä kuunnella nälkämekanismejaan, miten sen yhtäkkiä oppisi tuosta vain? Siihen päälle laihdutuksen kaupallisuus, tuhannet eri dieetit, ja älyttömästi mielipiteitä, mikä nyt on oikein ja mikä tehokasta. Media antaa kuvaa nimenomaan tehokkaista äärilaihdutusmuodoista, harvemmin rennosta, maalaisjärkisestä painonhallinnasta sauvakävelyineen, marjastamisineen ja lautasmalleineen tulee samanlaisia hittejä kuin sellaisista, joita mainostetaan sanoilla SUPER tai FITNESS.

Paluu nykykulttuuriin: kun kaiken pitäisi tänä päivänä olla nopeaa ja tehokasta, tietenkin laihdutuksenkin pitää sujua vauhdilla ja massiivisin tuloksin. Ja nämä opit taas vauhdittavat lähinnä niitä negatiivisia asioita: jojolaihdutusta, omituisia sääntöjä ja musertavaa epäonnistumisen tunnetta, kun viikossa ei mennytkään luvattua viittä kiloa. Joku voisi sanoa, että ihminen on yksinkertaisesti tyhmä, kun luottaa sokeasti median luomaan kuvaan. No, ihminen on laumaeläin: yhteisön paine ja enemmistön sana luovat säännöt, joihin pyritään mukautumaan. Jos puhutaan laihdutuksesta, enemmistö varmaan näkee tällä hetkellä ainoana oikeana ratkaisuna jotkin fitness- ja juttajohdannaiset, vaikka ne eivät luontevasti omaan arkeen istuisikaan.

Aloituksen kysymykseen on mahdoton vastata. Itse syön melko samalla tavalla kuin ap, ehkä jopa terveellisemmin, koska en syö koskaan "roskaruokaa" ja jonkinnäköinen herkkupäivä minulla saattaa olla ehkä kerran kuukaudessa, joskus voi mennä jopa 4 kk ettei satu tekemään mieli herkkuja. Syön aamupalaksi kaksi viipaletta leipää juustolla ja vihanneksilla sekä jonkun hedelmän. Kaksi kertaa päivässä lämmin, kasvispainotteinen ruoka. Välipaloina leipää, hedelmiä tai vihanneksia. Makeaa en syö juuri ollenkaan. Liikun noin puolisen tuntia päivässä kävellen, lisäksi harrastan joogaa 2-3 kertaa viikossa. Mittani ovat 168/80, eli olen ylipainoinen.

Olen joskus yrittänyt laihduttaa kaloreita laskemalla, mutta 2 kuukaudessa painoni ei laskenut grammaakaan, joten lopetin. Nykyään näkemykseni on, että ihminen ei ole mikään yksiselitteinen kone, johon voisi aukottomasti soveltaa kaloriteoriaa, vaan esimerkiksi hormonitasapainolla on suuri merkitys myös painonhallinnassa. Toiseksi en enää halua laihduttaa, koska näen laihduttamisen vaarallisempana kuin lievän ylipainon. Laihduttaminen stressaa, mikä on vahingoksi keholle ja elimistölle monin tavoin, sekä saa kropan varautumaan huonoihin aikoihin.

Nykyään ainoa, mitä oikeastaan näen voivani tehdä, on hyväksyä kehoni (joka onkin mielestäni sekä kaunis että tehokas - olen ollut viimeksi sairaana vuonna 2009), sekä pienimuotoisesti valistaa laihduttamisen puolesta puhuvia mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilainen genetiikka, säätelee mm. kylläisyyttä, aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa ja rasvan varastointia. Joillakin on todella vaikeaa pitää paino kurissa olosuhteissa joissa ruokaa on käytännössä aina saatavilla kun kylläisyyden säätely ei toimi. Esim itse kärsin unettomuudesta ja väsyneenä en tule kylläiseksi vaikka mitä söisin. Lisäksi laihduttaminen on johtanut siihen että laihduttuani ruokaa punnitsemalla ja kaloreita laskemalla paino lähtee rakettimaiseen nousuun heti kun lakkaan laskemasta. En vaan kykene lopunikääni elämään nälkäkuurilla vaaan ja laskimen kanssa. Ja paino nousee laihdutuksen jälkeen aina yli lähtöpainon. Jostain tutkimuksesta luin että vain 5% laihduttaneistsa kykenee pitämään tuloksen yli 2 vuotta! Saati sitten lopun ikää!?

Tätä minä inhoan syvästi dieettimainonnassa: on tarkat ohjeet, joita pitää noudattaa grammalleen, ne pitää merkitä ylös, eivätkä ne juuri jousta elämäntilanteiden mukaan. Sitten siitä elämäntyylistä pitäisi vielä löytää nautintoa, vaikka inhoaisi syvästi vaikkapa tämän päivän niin trendikästä maitorahkaa, eikä koe omikseen kuntosaliharjoittelua ja juoksulenkkejä. 

Minä tein niinkin rohkean ratkaisun, että kieltäydyin pitämästä ruokapäiväkirjaa, enkä ole laskenut yhdenkään syömäni ruoan kaloreita, pisteitä enkä mitään muutakaan. Puntarilla käyn, mutta se on ainut. Haluan oppia elämään terveellistä, oman kehoni ja mieltymysteni sanelemaa elämää. Kun eihän mikään dieetti voi olla niin pyhä, että se määrittelisi koko elämäni tästä hautaan. Painonhallinnan pitää säilyä lopun elämää, ja siihen kuuluu - onneksi ja valitettavasti - joustavuus, mukautuvuus elämäntilanteiden mukaan, mieliteot ja oma luonne. 

Olen itse asiassa saavuttanut tuloksia tällä tavalla, jota ehkä joku kuvailisi Joustavaksi painonhallinnaksi tai Intuitiiviseksi syömiseksi. Minä en kuvaile sitä muuten kuin normaaliksi elämäksi. Toisin sanoen: syön järkevästi kehoani kuunnellen, mutten rakenna itselleni orjallisia kieltoja kellonaikojen, kaloreiden jne. mukaan. Tekemäni päätökset rajoituksiini ovat ennen kaikkea terveydellisiä ja kokonaisvaltaisia, eivät ainoastaan laihdutuksen vuoksi tehtyjä. Ja tällä tavalla aion jatkaa. 

Uusimman käsityksen mukaan ihmisen suolistofloora aka bakteerit vaikuttavat luomiseen. Syöminen ja liikunta siis vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin.

BMI ei ole luotettava mittari, sillä se ei huomioi lihasmassan ja rasvakerroksen suhdetta. Lihas on nimittäin tiheämpää kuin läski, joten laihemman näköinen voi painaa enemmän kuin pulleampi. Luotettavampi näkemys saadaan testaamalla suoraan kuntotekijöitä ja tilavuusmittauksella.

Ja tälläkin foorumilla näkee sitä harhaa, että rasvainen ruoka olisi syyllinen. Todellinen syy on hiilihydraattien, etenkin sokerin ja tärkkelyksen, ylisaanti. Itse söin ennen energiamäärältään nykyistä vähemmän, mutta vahvasti leipä- ja perunavetoisesti. Lopetin niitten syönnin lähes kokonaan ja suurimman osan energiasta saan juustosta ja lihasta. Hiilihydraatit pääasiassa paprikasta. Hiilihydraatit alle 100 g päivässä eli alle 15 % energiasta (vrt. virallinen suositus 40 %). Vaikutukset ovat olleet merkittävät. Jatkuva näläntunne hävisi ja läski alkoi palaa hitaasti mutta varmasti. Olen jatkanut tätä viitisen vuotta. Etenkin vatsan seudulta läskiä on palanut paljon, ja monet ennen sopimattomat vaatteet sopivat nyt. Mutos näkyy hyvin mm. pohkeissa. Ennen olivat pyöreät pökkelöt, nyt pohkeen lihakset erottuvat selvästi. Olen mies, 181 cm ja 42 v. Ja yleinen kunto on kohonnut reippaasti, vaikka liikuntaa en ole lisännyt yhtään.

Eikä liene sattumaa, että esimerkiksi vanhassa Maatilan tietokirjassa parhaana sian lihotusrehuna pidettiin perunaa. Ja sian elimistöhän muistuttaa hyvin ihmisen elimistöä.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija, yrittäjä ja äiti joka elää ruuhkavuosia. Vaikka haluaisin liikkua työ- ja koulumatkoja lihasvoimalla, se ei ole mahdollista. Päivässä kertyy tiukasti aikataulutettuja siirtymiä 20-100 kilsaa ja siihen lasten harrastukset päälle. Kun lapset harrastaa haluaisin käydä lenkillä. Mutta silloin on pakko käydä kaupassa, asiakkaan asioilla, hoitaa kiireelliset puhelut/mailit/talousasiat. Illat kuluvat kuten muissakin lapsiperheissä, paitsi että ruuanlaiton ohella luen opiskelujuttuja / teen harkkatöitä / teen asiakastyötä.

Kun saan lapset nukkumaan on aika taas tehdä vähän töitä / koulujuttuja. Lasten hereilläoloaikana liikutaan kyllä, ulkoillaan jne, mutta ei niin säännöllisesti tai kuntoilumielessä. Silloin keskityn lapsiin, en itseeni ja omiin juttuihin. Tämä on tietoin valinta. Kun olemme perheen kanssa ne muutamat tunnit illalla en yksinkertaisesti raaski lähteä lenkille, salille tai ryhmäliikuntaan.

Oma vainta, ei voi mitään. Jos olisin palkkatyössä ehtisin sinne lenkille kun lapset harrastaa tai ovat käyneet nukkumaan. Tai vaikka ruokatunnilla / työmatkoilla.

Lisäksi olen herkkubeba jatkuvassa univelassa. Siinä syy että painoa on 15 kiloa liikaa.

Mitä yrität todistaa muille elämällä noin epäterveellisesti? Miksi olet vielä lapsia tuohon tehnyt? Miksi opiskelet?

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Itellä oli kans kausi kun piti joka päivä saada vähintään 1 maraboun suklaalevy tuhottavaksi, mutta sitä kun muutama kk veti ihan överiksi asti ni alko jo äklöttää ja tänä päivänä en pysty syömään vieläkään edes puolikasta riviä.

Itseä ihmetyttää usein, miten joillein aikuisillekin ihmisille on niin vaikeaa ymmärtää erilaisuutta.

Jo vain vähänkin elämää nähneenä on helppo huomata, että kaikki mieltymyksistä, elämäntavoista, elämäntilanteista jne. aina ihan kehontoimintoihinkin asti on hyvin yksilöllistä. :/

Erään samanikäisen ystävän kanssa esim. aina nuorempana liikuttiin kokolailla samanverran. Samanlaiset harrastukset, elintavat ja ajankäyttö jne, mutta mulla kilot meinas aina kertyä ja hänellä ei. Siitä huolimatta, että sai aina kuulla kehuja kuinka kaveri oli taas "syönyt ihan v***n eeppiset mätöt" missä esim. 2 pizzaa vastakkain, välissä cheddaria ja pekonia yms. tai käynyt kebabilla joka ruokatunti ... Jos yhdessä käytiin pizzalla/kebabilla, kaveri veti aina jotain ihan tolkutonta ja sai syötyä siinä vaiheessa kun olin itse puolivälissä ja niin ehky etten jaksa loppuja :P

Tiedän, että jos itse söisin (tai olisin silloin syönyt) ja liikkuisin samoin, olisin tällähetkellä hyvinkin ylipainoinen.

Mutta ei, olen usein dieetillä ja käyn nyt aikuisiällä salilla. Molemmat asioita joita tuo kaveri ei tietääkseni tee ikinä ja on tähänkin päivään asti hoikka.(näin niinkun facebookista vakoiltuna... välit kun meni eri paikkakunnille muuton yhteydessä kylmäksi)

Ja tuo ketjun alkupäässä tokaistu "mitali"-kommentti oli selvästi sarkasmia :D

Mulla kerran selviteltiin, että miten en laihdu. Pidin kahden viikon ajalta kirjaa syömisistäni. Kun olin lääkärin edessä, niin en oikeasti muistanut koko viikolta sellaista aikaa, jolloin olisin syönyt jotain. Lääkärin mielestä taas melkein kaikki syömäni oli liikaa tai jotain väärää. Eli muistini ei toimi ruoan suhteen. Vaikka olen syönyt tunti sitten, niin unohdan sen kokonaan. Vaikka kuinka mietin, niin en saa mieleeni, olenko syönyt vai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija, yrittäjä ja äiti joka elää ruuhkavuosia. Vaikka haluaisin liikkua työ- ja koulumatkoja lihasvoimalla, se ei ole mahdollista. Päivässä kertyy tiukasti aikataulutettuja siirtymiä 20-100 kilsaa ja siihen lasten harrastukset päälle. Kun lapset harrastaa haluaisin käydä lenkillä. Mutta silloin on pakko käydä kaupassa, asiakkaan asioilla, hoitaa kiireelliset puhelut/mailit/talousasiat. Illat kuluvat kuten muissakin lapsiperheissä, paitsi että ruuanlaiton ohella luen opiskelujuttuja / teen harkkatöitä / teen asiakastyötä.

Kun saan lapset nukkumaan on aika taas tehdä vähän töitä / koulujuttuja. Lasten hereilläoloaikana liikutaan kyllä, ulkoillaan jne, mutta ei niin säännöllisesti tai kuntoilumielessä. Silloin keskityn lapsiin, en itseeni ja omiin juttuihin. Tämä on tietoin valinta. Kun olemme perheen kanssa ne muutamat tunnit illalla en yksinkertaisesti raaski lähteä lenkille, salille tai ryhmäliikuntaan.

Oma vainta, ei voi mitään. Jos olisin palkkatyössä ehtisin sinne lenkille kun lapset harrastaa tai ovat käyneet nukkumaan. Tai vaikka ruokatunnilla / työmatkoilla.

Lisäksi olen herkkubeba jatkuvassa univelassa. Siinä syy että painoa on 15 kiloa liikaa.

Mitä yrität todistaa muille elämällä noin epäterveellisesti? Miksi olet vielä lapsia tuohon tehnyt? Miksi opiskelet?

Vaikka en olekaan tuon tekstin kirjoitta jolta noita asioita kyselet, niin;

Ymmärrätkö elämää? Ei niitä lapsia ole "tuohon tehty" vaan ne lapset ovat yksi asia, joka muokkaa nykytilannetta. Työelämä, lapsiin keskittyminen ja perheelle äidin oleminen ovat kaikki esimerkkejä vastuun kantamisesta.. Tuollaisessa tilanteessa voi tuntua hyvinkin vaikea löytää itselle aikaa, koska usein tuntuisi, että sitä varten pitäisi olla itsekkäämpi ja karsia jostain "muille tehdystä". Joten sitten kun omaa aikaa tulee, se rentoutuminen tulee usein haettua jostain pikaisesta, kuten herkuttelusta lempiohjelman ääressä. Tietty sivusta on helppo huutaa, että "silloin pitäis lähtee lenkille!" tms. mutta jos on jo muutenkin energiat vähissä, se itsensä hemmottelu on usein sitä rentoutumista, eikä hikoilua sen eteen, että näyttäisi paremmalta.

(Lähde: Tunnen äitini.)

Mua eivät kyllä lihota karkit ja sipsit, vaan liian isot annokset sitä tavallista ruokaa. Tykkään monista ruuista ja niitä sitten laitankin ja syön liian kanssa. Lisäksi napostelen esimerkiksi margariinilla voideltua näkkäriä ja erilaisia hedelmiä. Ei kuulosta epäterveelliseltä, mutta on muuten melkoinen määrä kaloreita painossa näkkäreitä ja puolessa rasiallisessa viinirypäleitä! Syöminen on mielestäni vain niin mukavaa ja hyvistä mauista saa nautintoa. Mun on vaikea estää itseäni ottamasta toista annosta tai vielä yhtä palasta, kun mieleni tekee lisää. Toki tykkään myös esim. suklaasta ja jätskistä ja niissäkin on vaikea rajoittaa itseään, kun on alkuun päässyt.

Olen aina ollut normaalipainoinen aikuinen. Hoikimmillani olin parikymppisenä. Silloin painoindeksini oli 20,2 - 21eli tosi joukossa mitoissa. Tällä hetkellä, 27-vuotiaana, painoindeksi on 23,4 ja pyrin pudottamaan vielä kolme kiloa niin, että indeksi olisi 22,2. Painavimmillani olin viime syksynä, jolloin indeksi kipusi 24,2 lukemiin. Ja on vaikeaa pitää itsensä kurissa. Olen vasta nyt laihduttaessani noin 400 kilokaloria varrella huomannut, kuinka vähän saisin oikeasti syödä! Ovat varmaan päivittäinen aktiivisuus ja aineenvaihdunta muuttuneet siitä, kun olin 20 - 23 -vuotias, vaikka nykyisinkin harrastanut arkiliikunnan lisäksi liikuntaa 2 - 3 tuntia viikossa.