Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?
17.01.2016 |
Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.
Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.
En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.
T: nainen 173cm/59kg
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Mua eivät kyllä lihota karkit ja sipsit, vaan liian isot annokset sitä tavallista ruokaa. Tykkään monista ruuista ja niitä sitten laitankin ja syön liian kanssa. Lisäksi napostelen esimerkiksi margariinilla voideltua näkkäriä ja erilaisia hedelmiä. Ei kuulosta epäterveelliseltä, mutta on muuten melkoinen määrä kaloreita painossa näkkäreitä ja puolessa rasiallisessa viinirypäleitä! Syöminen on mielestäni vain niin mukavaa ja hyvistä mauista saa nautintoa. Mun on vaikea estää itseäni ottamasta toista annosta tai vielä yhtä palasta, kun mieleni tekee lisää. Toki tykkään myös esim. suklaasta ja jätskistä ja niissäkin on vaikea rajoittaa itseään, kun on alkuun päässyt.
Olen aina ollut normaalipainoinen aikuinen. Hoikimmillani olin parikymppisenä. Silloin painoindeksini oli 20,2 - 21eli tosi joukossa mitoissa. Tällä hetkellä, 27-vuotiaana, painoindeksi on 23,4 ja pyrin pudottamaan vielä kolme kiloa niin, että indeksi olisi 22,2. Painavimmillani olin viime syksynä, jolloin indeksi kipusi 24,2 lukemiin. Ja on vaikeaa pitää itsensä kurissa. Olen vasta nyt laihduttaessani noin 400 kilokaloria varrella huomannut, kuinka vähän saisin oikeasti syödä! Ovat varmaan päivittäinen aktiivisuus ja aineenvaihdunta muuttuneet siitä, kun olin 20 - 23 -vuotias, vaikka nykyisinkin harrastanut arkiliikunnan lisäksi liikuntaa 2 - 3 tuntia viikossa.
Hitto tätä autocorrectia! Siis piti olla tosi hoikissa mitoissa ja 400 kilokalorin vajeella.
Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.
Varmasti mahtuukin jotain vähäkalorista ruokaa vuorellinen. Mutta ei terve ihminen sellaisella elä.
Kyllähän tuohon mahtuu porkkanoita monta kiloa :D! Ihan hirvee määrä ruokaa, anorektikon mielestä. Mutta kuka normaalijärkinen terve ihminen haluaisi elää pelkillä porkkanoilla, tai 1500 kalorin kitudieetillä loppuelämänsä? En minä ainakaan ja olen kasvissyöjä. Mutta eipä yllätä, että palstan syömishäiriöinen tulee kiekumaan sairautensa ohanuudesta tähän ketjuun, käsi ylös kaikki, jotka yllätty ;)?
Googlesta voi katsoa lihavuuden syitä. Uusien tutkimusten mukaan ne ovat paljon moninaisemmat kuin pelkkä nautittujen kalorien määrä suhteessa liikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies vastaa vaimon puolesta: Siksi, että vaikka rouva käy "jumpassa" ja syö "terveellisesti", löytyy joka paikasta piilotettuja karkkipapereita, ostoskuitissa näkyy pullaa tms., Prisman yhteydessä oleva Hese kerryttää S-bonusta, joka näkyy jne. jne. Kumma kun vaimo vain lihoo terveellisestä syömisestä ja jumpasta huolimatta.... Se on varmaan ne painavat ja isot luut, jotka estää laihtumisen!
Heitä se läski pihalle.
Lihavuus on tulehdus. Siihen vaikuttaa paitsi geenit, myös kulutus ja ruokavalio. Ja käytännössä koko eletty elämä. Lihavien ihmisen suoliston bakteeristo on väärin muokkautunut ja epäsuotuisa. Se käynnistää elimistön tulehdusreaktion ja aiheenvaihdunnan sammumisen. Yleensä syy tuohon tulehdukseen ei ole mikään yksittäinen ruoka-aine tai ravintoaine vaan niiden vääränlaiset suhteet toisiinsa. Keskimäärin suomalaiset syövät liikaa prosessoitua ruokaa ja hiilihydraatteja. Rasvat ovat koostumukseltaan huonoja. Liikkumattomuus vahvistaa tuota oireyhtymää. Siinä sitä sitten ihmetellään, kun pienelläkin eneriamäärällä elimistöä kroppa vain haraa vastaan ja läskiä kertyy.
Ei tulehduskaan rauhoitu sillä, että katsellaan vain paikoillaan. Vastaavasti lihavuus ei rauhoitu syömättömyydellä vaan elimistöön täytyy tuoda uusia ja oikeanlaisia bakteereja. Yksi syy tuohon on varmasti liika hygienia, asuinympäristön epäpuhtauksien puute ja liiallinen peseytyminen yhdistettynä huonoon ruokavalioon. Yhteiskunta on muuttunut, mutta ihmisen kroppa toimii edelleenkin kuin luolamiehellä. Se on osa elävää ympäristöä, jolle kuuluu oikeanlainen yhteiselo sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ap:n painoisena jo normaalipainon ylärajoilla, koska olen lyhyt. Tämän vuoksi en pysy hoikkana ap:n ruokamäärillä, vaan joudun vetämään huomattavasti tiukempaa linjaa. Kokeile ap itse pitää paino alle 50 kilon ja kerro, oliko helppoa. Pituutesi vuoksi ( samassa painossa samalla liikunnalla pidemmällä yleensä huomattavasti suurempi osuus painosta lihasta), sen pitäisi onnistua suuremmalla ruokamäärällä kuin kaltaisellani tapilla (156 cm)
Et voi tuijottaa painoa, on katsottava bmitä! Ap:n bmi on 19.7, joka on täysin normaali. Sinulle tuo tarkoittaisi mittoja 156cm/48kg ja ne ovat helposti ylläpidettävissä.
Jatkuva 1500kcal ei ole helppoa. Kaikista tarjoiluista töissä ja kutsuilla kieltäydyttävä, ravintolassa vaikea tilata jne. Kotonakaan ei paljoa voi syödä. 1500kcal on todella vähän. Ja olen 158 cm, bmi 23 ja toivottavasti saisin laihduttua joitakin kiloja.
Ymmärtäisin, jos kyse olisi 500kcal, mutta että 1500kcal! Tuo ei todellakaan ole vähän ja siihen mahtuu järjetön määrä ruokaa.
Varmasti mahtuukin jotain vähäkalorista ruokaa vuorellinen. Mutta ei terve ihminen sellaisella elä.
Kyllähän tuohon mahtuu porkkanoita monta kiloa :D! Ihan hirvee määrä ruokaa, anorektikon mielestä. Mutta kuka normaalijärkinen terve ihminen haluaisi elää pelkillä porkkanoilla, tai 1500 kalorin kitudieetillä loppuelämänsä? En minä ainakaan ja olen kasvissyöjä. Mutta eipä yllätä, että palstan syömishäiriöinen tulee kiekumaan sairautensa ohanuudesta tähän ketjuun, käsi ylös kaikki, jotka yllätty ;)?
Kitudieetti? Mautonta syömäkelvotonta paskaa??
1500 kaloria:
- smoothie rasvatonta piimää/rahkajugurttia, mehukeittoa ja paljon marjoja 67 kaloria/5dl (vaihdoin vuosia sitten tähän kun puuro ja leivät ei pitäneet nälkää). Vaihtoehto kahvi ja 2 juustovoileipää 320kcal
- lounas iso lautasellinen myskikurpitsakeittoa ja ruisleipää, päällä sipaisu voita. Vihersalaattia, kastikkeena rkl oliiviöljyä 300kcal
- välipala kourallinen parapähkinöitä 300kcal
- päivällinen paistettu iso broilerin file (todellisuudessa söin vain 1/2), rkl valkosipulimajoneesia, valkosipuliperunoita 150g ja salaattia 500 kcal
- illalla kahvin kanssa 2 dl kermajäätelöä 250 kcal
1417/1670 kcal ja mulle tosiaan liikaa jo tuo määrä. En ymmärrä miten paljon pystytte syömään..... Tuossakin vedetty vielä mättölinjalla eli normaalisti itse nautiskelen kevyemmin ja kasvispainotteisemmin.
Itse samanikäinen ja pituinen kuin Ap, mutta painan lähes tuplasti. Olen juuri aloittanut prosessin normaalipainon saavuttamisesta ja tuo kysymys pysäytti. Kysymys on mielestäni täysin asiallinen ja hyvä. Olen mielestäni kohtuullisen älykäs, perheellinen, hyvin toimeentuleva, sosiaalinen ja hyvässä asemassa, mutta suhteeni ruokaan on monimutkainen. En usko ihmedietteihin, pillereihin ja pulvereihin. Paino ei ole syy vaan seuraus. Ruoan laittaminen suuhun ei ole syy vaan seuraus. Kysymys on: Seuraus mistä? Ainakin alla olevat syyt ovat omakohtaisia:
1. Nälkä, verensokerin lasku. Aivot toimivat niin kuin niiden pitääkin: Olen kuolemassa nälkään, syö jotain mahdollisimman kaloripitoista mahdollisimman nopeasti.
2. Jano. Janoisena saatan vahingossa syödä juomisen sijaan.
3. Syön liian vähän. Salaattilounas ilman kunnon proteiinimäärää on liian vähän. Usein salaatinkastikkeessa on huimasti kaloreita, mutta se ei täytä. Satakiloinen tarvitsee enemmän energiaa kuin viiskymmenkiloinen. Jos sitä ei saa aamupäivän ja lounaan aikaan tarpeeksi, tulee viimeistään iltapäiväkahvilla täysin vastustamaton himo tyhjentää pullapöytä ja ostaa makeaa. Tätä ei voi välttää, jos ei ennakoi. Aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka, iltapala. Pitää ennakoi, tankata jo aamusta. Edelleen: Aivot pitävät huolen, että energiaa pitää saada.
4. Loukkaantuminen, jonka vuoksi ei päässyt liikkumaan normaalisti
5. Unen puute. Nukun liian vähän. Väsyneenä vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta ja energiataso on alhainen. Aivot vaativat energiataso nostamista, ruoalla.
6. Stressi. Erittäin stressaava ja vaativa työ, ylityöt. Suuret suorituspaineet ja vaatimukset onnistumisesta sekä vastuunotto "kaikesta". Stressi ei tule kuitenkaan tehdyistä töistä vaan niistä, jotka takaraivossa muhivat tekemättöminä. Ruoasta tarvitsee siis energiaa ja lohtua. Stressihormooni auttaa kroppaa myös säästämään energiaa eikä päästä sitä turhaan katoamaan. Istuminen tietokoneen ääressä vähintään 10 tuntia päivässä ei auta asiaa.
7. Sokeririippuvuus. Alkoholisti pystyy periaatteessa välttämään alkoholia kieltäytymällä. Sokeririippuvaisen elämä on on tasapainottelua, koska ruokaa pitää kuitenkin syödä. Voin olla pitkään ilman sokeria, mutta yksikin karkki tai joku muu makea saattaa laukaista pitkään kestävän kierteen. En koe, että kyseessä on "herkuttelu", koska en varsinaisesti nauti 400 g irtokarkkien syömisestä. En mene ostamaan karkkia, koska pidän niiden mausta. Pala suklaata ei tuo minulle nautintoa, laatu ei korvaa määrää.
8. Sosiaalinen perimä. Kilttityttö-syndrooma ja tyhjä lautanen. Need I say more?
7. Tukahdutettu elämännälkä. Toiveet, unelmat, intohimot ja itsensä toteuttaminen ovat jääneet ja jäävät "normaalin elämän" jalkoihin ja toisten odotuksia täyttäessä toissijaisiksi. Tunnen, että olisi niin paljon enemmän annettavaa.
8. Tukahdetettu seksuaalisuus. Toiset vaan tarvitsevat enemmän seksiä kuin toiset. Jos on hyvässä parisuhteessa, jonkun kanssa, jolle riittää silloin tälloin, niin on täydellisesti umpikujassa. Toiveissa maailman kiltein ja uskollisin mies, joka on täysi peto sängyssä... Dream on.
9. Ylipainon tuoma turva. Lihava voi aina syyttää epäonnistumisesta ylipainoaan. Suurinpiirtein kaikessa. Jos olisi normaalipainoinen, niin joutuisi pohtimaan onko syy mahdollisesti jossain muussa.
10. "Kun kaikki muu on tehty, niin sitten on aikaa itselle". Itsekkyyden ja priorisoinnin puute. Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on tehty, niin energiaa ei riitä enää lenkille.
Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen edes osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinka kirjoitti:
Itse samanikäinen ja pituinen kuin Ap, mutta painan lähes tuplasti. Olen juuri aloittanut prosessin normaalipainon saavuttamisesta ja tuo kysymys pysäytti. Kysymys on mielestäni täysin asiallinen ja hyvä. Olen mielestäni kohtuullisen älykäs, perheellinen, hyvin toimeentuleva, sosiaalinen ja hyvässä asemassa, mutta suhteeni ruokaan on monimutkainen. En usko ihmedietteihin, pillereihin ja pulvereihin. Paino ei ole syy vaan seuraus. Ruoan laittaminen suuhun ei ole syy vaan seuraus. Kysymys on: Seuraus mistä? Ainakin alla olevat syyt ovat omakohtaisia:
1. Nälkä, verensokerin lasku. Aivot toimivat niin kuin niiden pitääkin: Olen kuolemassa nälkään, syö jotain mahdollisimman kaloripitoista mahdollisimman nopeasti.
2. Jano. Janoisena saatan vahingossa syödä juomisen sijaan.
3. Syön liian vähän. Salaattilounas ilman kunnon proteiinimäärää on liian vähän. Usein salaatinkastikkeessa on huimasti kaloreita, mutta se ei täytä. Satakiloinen tarvitsee enemmän energiaa kuin viiskymmenkiloinen. Jos sitä ei saa aamupäivän ja lounaan aikaan tarpeeksi, tulee viimeistään iltapäiväkahvilla täysin vastustamaton himo tyhjentää pullapöytä ja ostaa makeaa. Tätä ei voi välttää, jos ei ennakoi. Aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka, iltapala. Pitää ennakoi, tankata jo aamusta. Edelleen: Aivot pitävät huolen, että energiaa pitää saada.
4. Loukkaantuminen, jonka vuoksi ei päässyt liikkumaan normaalisti
5. Unen puute. Nukun liian vähän. Väsyneenä vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta ja energiataso on alhainen. Aivot vaativat energiataso nostamista, ruoalla.
6. Stressi. Erittäin stressaava ja vaativa työ, ylityöt. Suuret suorituspaineet ja vaatimukset onnistumisesta sekä vastuunotto "kaikesta". Stressi ei tule kuitenkaan tehdyistä töistä vaan niistä, jotka takaraivossa muhivat tekemättöminä. Ruoasta tarvitsee siis energiaa ja lohtua. Stressihormooni auttaa kroppaa myös säästämään energiaa eikä päästä sitä turhaan katoamaan. Istuminen tietokoneen ääressä vähintään 10 tuntia päivässä ei auta asiaa.
7. Sokeririippuvuus. Alkoholisti pystyy periaatteessa välttämään alkoholia kieltäytymällä. Sokeririippuvaisen elämä on on tasapainottelua, koska ruokaa pitää kuitenkin syödä. Voin olla pitkään ilman sokeria, mutta yksikin karkki tai joku muu makea saattaa laukaista pitkään kestävän kierteen. En koe, että kyseessä on "herkuttelu", koska en varsinaisesti nauti 400 g irtokarkkien syömisestä. En mene ostamaan karkkia, koska pidän niiden mausta. Pala suklaata ei tuo minulle nautintoa, laatu ei korvaa määrää.
8. Sosiaalinen perimä. Kilttityttö-syndrooma ja tyhjä lautanen. Need I say more?
7. Tukahdutettu elämännälkä. Toiveet, unelmat, intohimot ja itsensä toteuttaminen ovat jääneet ja jäävät "normaalin elämän" jalkoihin ja toisten odotuksia täyttäessä toissijaisiksi. Tunnen, että olisi niin paljon enemmän annettavaa.
8. Tukahdetettu seksuaalisuus. Toiset vaan tarvitsevat enemmän seksiä kuin toiset. Jos on hyvässä parisuhteessa, jonkun kanssa, jolle riittää silloin tälloin, niin on täydellisesti umpikujassa. Toiveissa maailman kiltein ja uskollisin mies, joka on täysi peto sängyssä... Dream on.
9. Ylipainon tuoma turva. Lihava voi aina syyttää epäonnistumisesta ylipainoaan. Suurinpiirtein kaikessa. Jos olisi normaalipainoinen, niin joutuisi pohtimaan onko syy mahdollisesti jossain muussa.
10. "Kun kaikki muu on tehty, niin sitten on aikaa itselle". Itsekkyyden ja priorisoinnin puute. Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on tehty, niin energiaa ei riitä enää lenkille.
Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen edes osittain.
Loistavaa miten tiedostat ylipainosi syyt! Mikään noista ei ole ylitsepääsemätön eikä ruoka ole ratkaisu yhteenkään mainitsemaasi ongelmaan (no ehkä 9, mutta muissa kohdissa haaveilet elämästä jota et syömällä saavuta).
Voisitko opettaa itsesi kestämään hetken nälkää? Pitäisit ne 3-4 h ruokavälit ja varmistaisit että silti ruoka on terveellistä ja sitä on normaali annos (lihaa 100-150g, pastaa 2-3 dl, kastiketta 1 dl, keittoa 3dl jne). Kokeilisit juoda lasillisen vettä näläntunteeseen aina varttia ennen kuin syöt? Elimistöä voi huijata vaikka omenalla tai porkkanalla.
Pakkomielteinen makean himoitseminen pahenee vaan jos sitä koko ajan ajattelee. Stressi ja unettomuus aiheuttaa seuraavalle päivälle näitä makeanhimo piikkejä mutta onko niihin pakko syödä jotain? Entä jos ei menisikään yli siitä missä aita on matalin vaan päättäisi ettei anna himolle valtaa? Tai tekisi jotain muuta kun tuo himo iskee? Tämä ei ole vain lihavien ongelma vaan kaikkien. Eri asia sitten meneekö tähän mukaan.
Silti täydellinen kieltäytyminen on huonoin laihdutuskeino, parempi on sallia itselle kaikkea mutta pieninä annoksina tai tiettynä päivänä tai tietyn tehdyn tehtävän jälkeen. Näin lohdukkeesta tulee palkinto.
Nro 6 - Kiltti tyttö syö lautasen tyhjäksi. Luterilainen kasvatus, kyllä. Pienempi lautanen tai henkisesti hyväksyttävä se että jos ottaa liikaa lautaselle sitä saa jättää (ja on parempi jättää kuin mättää)
Nro 10. 80% laihduttamisesta on ravinnosta kiinni. Kiinteytymiseen liikkumisella on toki vaikutusta. Mutta tuskin tuosta kannattaa ottaa ongelmaa. Mutta priorisointi on pakko oppia ennemmin tai myöhemmin. Kun on sairastuttanut itsensä se on jo myöhäistä.
Kyse on vain ensimmäisestä askeleesta. Ja haluaako ottaa sen.
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä siinä varmasti on eroja, kuinka helposti pysyy hoikkana :)
Minä ja vuotta nuorempi siskoni söimme nuorena/lapsena kotona asuessamme saman päivällisen joka päivä (melko sama annoskoko ja samaa ruokaa), välipaloja minä söin paljon enemmän kuin hän, ja myös herkkuja ahmin huomattavasti enemmän. Molemmat myös kävimme samassa liikunnallisessa harrastuksessa, eli liikuntaakin tuli aikalailla saman verran.
Silti siskoni oli aina pyöreähkö, ja minä ihan tikku.
Vierailija kirjoitti:
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?
En syö liikaa proteiinia, alle gramman per painokilo useimmiten. En edes syö punaista lihaa, pääasiassa kalaa ja kanaa. Rasvoja syön alle gramman per painokilo vrk. Kaloreita lasken päivittäin kaikesta mitä syön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?
En syö liikaa proteiinia, alle gramman per painokilo useimmiten. En edes syö punaista lihaa, pääasiassa kalaa ja kanaa. Rasvoja syön alle gramman per painokilo vrk. Kaloreita lasken päivittäin kaikesta mitä syön.
Siis syöt aivan liian vähän rasvaa, et voi laihtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?
En syö liikaa proteiinia, alle gramman per painokilo useimmiten. En edes syö punaista lihaa, pääasiassa kalaa ja kanaa. Rasvoja syön alle gramman per painokilo vrk. Kaloreita lasken päivittäin kaikesta mitä syön.
Siis syöt aivan liian vähän rasvaa, et voi laihtua.
No annapa oikeat määrät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?
En syö liikaa proteiinia, alle gramman per painokilo useimmiten. En edes syö punaista lihaa, pääasiassa kalaa ja kanaa. Rasvoja syön alle gramman per painokilo vrk. Kaloreita lasken päivittäin kaikesta mitä syön.
Siis syöt aivan liian vähän rasvaa, et voi laihtua.
No annapa oikeat määrät!
100- 150g
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?
En syö liikaa proteiinia, alle gramman per painokilo useimmiten. En edes syö punaista lihaa, pääasiassa kalaa ja kanaa. Rasvoja syön alle gramman per painokilo vrk. Kaloreita lasken päivittäin kaikesta mitä syön.
Siis syöt aivan liian vähän rasvaa, et voi laihtua.
No annapa oikeat määrät!
100- 150g
900-1350 kcal pelkästään rasvasta on kyllä liikaa 1200 kcal dieetissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?
En syö liikaa proteiinia, alle gramman per painokilo useimmiten. En edes syö punaista lihaa, pääasiassa kalaa ja kanaa. Rasvoja syön alle gramman per painokilo vrk. Kaloreita lasken päivittäin kaikesta mitä syön.
Siis syöt aivan liian vähän rasvaa, et voi laihtua.
No annapa oikeat määrät!
100- 150g
900-1350 kcal pelkästään rasvasta on kyllä liikaa 1200 kcal dieetissä.
Tommosella minikaloridietillä ei laihdu. Rasva se on mikä laihduttaa ja jos sitä ei halua syödä, niin turha valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tämän alkuvuoden ollut noin 1200 kilokalorin dieetillä, syönyt paljon kasviksia ja proteiinia, jättänyt kokonaan pois sokerin ja viljat, lenkkeillyt joka päivä tunnin.
Tulos: olen lihonut kilon.
Ei ole helppoa tämä painonhallinta.
152/67. Tavoite 51 kg.
Syöt liikaa proteiinia. Mitenkäs rasvat? Syötkö niitä?
En syö liikaa proteiinia, alle gramman per painokilo useimmiten. En edes syö punaista lihaa, pääasiassa kalaa ja kanaa. Rasvoja syön alle gramman per painokilo vrk. Kaloreita lasken päivittäin kaikesta mitä syön.
Siis syöt aivan liian vähän rasvaa, et voi laihtua.
No annapa oikeat määrät!
100- 150g
900-1350 kcal pelkästään rasvasta on kyllä liikaa 1200 kcal dieetissä.
Tommosella minikaloridietillä ei laihdu. Rasva se on mikä laihduttaa ja jos sitä ei halua syödä, niin turha valittaa.
Aiemmin söin noin 1500-2000 kcal päivässä ja lihoin pikkuhiljaa aina 66 kiloon asti. Mikähän mielestäsi on oikea kalorimäärä laihtumiseen, kun 500 kalorin vähennys on "minikaloridieetti". Ota myös huomioon, että olen vain 152 cm.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sinä on isoja eroja kuinka tehokkaasti kroppa ottaa energian talteen. Kaveri tuossa diettaa 4000kcal energialla. Okei on iso kehonrakentaja, mutta silti aivan läpipasko, mikään ei tunnu riittävän. Itse bulkkaan 4000kcal ja läskiä tulee liikaakin. Treenit meillä on suunnilleen samat ja istumatyötä tehdään...
Kropat on erilaisia.