Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?

Tiedän tapauksen, jolla on jääkaapin ovessa tarkka ruokalista, pinterest täynnä fitness-juttuja, seuraa ja tykkäilee fb:ssä Jutasta yms. fitnessmuijista, puhuu kovaan ääneen laihduttavansa kilon viikossa jne... Silti eteinen pursuaa pizzalaatikoita ja rouva pyöristyy pyöristymistään. Teot kertoo enemmän kuin sanat

Itse lihoin kolmessa vuodessa 25kg. Todella stressaavan elämän tilanteen vuoksi. Niitä olen nyt pudotellut kolme vuotta ja 7kg vielä jäljellä. Laihduttaminen on vaikeaa. Sen uskon että hoikkana pysyminen on helppoa jos elämä on tasaista ja ihanaa. Itse en kyllä aio lihoa näitä kiloja takaisin ja olen jo vuoden ollut normaalipainoinen. Ihmettele vaan itsekses! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Vastasin vain väitteeseesi, ettei pähkinöitä pysty syömään pussillista.

Minulla vaikeaa oli syömisen lopettaminen ajoissa. Tykkään ruuasta ja sitä on helppo vetää naamariin yli oman kulutuksen ja lihoa. Nykyisin osaan hillitä syömisiäni vaikka aikaa sen opetteluun menikin.

Olen toistaiseksi vielä lievästi ylipainoinen ja ylimääräistä löytyy vyötäröltä, mutta tavoitepainoa kohti menossa tasaisesti. Pääasia on, että tunnen olevani terveempi kuin koskaan eikä tarvitse kärsiä turvotuksesta ja vatsakivuista ylensyönnin vuoksi. Syön monipuolisesti, mutta kasvispainotteisesti enkä näännytä itseäni.

Loppujen lopuksi se painonhallinta on ainakin omalla kohdallani suhteellisen helppoa kun vähän miettii mitä syö ja kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Niissä pähkinöissä on enemmän kaloreita kuin irtokarkeissa. En laihduttajalle lähtisi suosittelemaan ellei ole ns isompi ihminen. Olen itse syönyt 8 pähkinää max pöivässä, on yli 40kcal. Kyllä esim illanistujaisissa kun tuodaan desin pähkinäkulho se häviää nopeasti kahden syöjän voimin. Kaloreita satoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Niissä pähkinöissä on enemmän kaloreita kuin irtokarkeissa. En laihduttajalle lähtisi suosittelemaan ellei ole ns isompi ihminen. Olen itse syönyt 8 pähkinää max pöivässä, on yli 40kcal. Kyllä esim illanistujaisissa kun tuodaan desin pähkinäkulho se häviää nopeasti kahden syöjän voimin. Kaloreita satoja.

Ei niitä pähkinöitä ole tarkoitus paljoa syödäkään. Eivät ole mitään illanistujaisten napostelujuttuja. Ne kalorit on kuitenkin paremmassa muodossa kuin karkeissa.

Näää, tää laihuusjuttu on nähty. On vielä muutamia, jotka jaksavat juhlia laihuutta vähän kuin absolutisti pitää itseään parempana kuin alkoa edes vähän käyttävä. Totuus on, että ruoka on hyvää ja elämä lyhyt. Pieni pyöreys ei haittaa terveyttä ja elävänä täältä ei selviä. Vaatteista voi tehdä suurempia ja kauneusihanteet muuttuvat taloustilanteen myötä. Mulla

On törkeän hyvä itsetunto, olen kurvikas, pyöreä, läde ja kaunis. Olen myös tyylikäs ja itsevarma. Nautin kehostani, liikunnasta, seksistä ja ruuasta. Mulle saa ihan päin naamaakin sanoa läskijuttuja, ei kyllä tippaakaan liikuta:D sanon vaan, et niin oonkin ja haen toisen palan kskkua. Elämä on ihanaa, älkää tuhlatko sitä tuollaiseen typeryyteen <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Niissä pähkinöissä on enemmän kaloreita kuin irtokarkeissa. En laihduttajalle lähtisi suosittelemaan ellei ole ns isompi ihminen. Olen itse syönyt 8 pähkinää max pöivässä, on yli 40kcal. Kyllä esim illanistujaisissa kun tuodaan desin pähkinäkulho se häviää nopeasti kahden syöjän voimin. Kaloreita satoja.

Ei niitä pähkinöitä ole tarkoitus paljoa syödäkään. Eivät ole mitään illanistujaisten napostelujuttuja. Ne kalorit on kuitenkin paremmassa muodossa kuin karkeissa.

Luuletko, että herkuista riippuvainen pysyy siinä kahdeksassa pähkinässä päivässä?

Vierailija kirjoitti:

En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.

T: nainen 173cm/59kg

No miten se nyt on muka niin vaikea ymmärtää?

Liikunnasta pitäminenkin on vähän geeneistä kiinni, toisia se ei kiinnosta. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, niin lihoo, eikä laihana pytysminenkään ole osalle minkäänlainen tavoite. Usein laihtumishalut tulee ympäristön paineesta ja kannettu vesihän ei kaivossa pysy.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttääkö muutkin elämän ilmiöt yhtä paljon?

Miten ihmeessä joku ryyppää itseltään jatkuvasti tajun kankaalle, kun mulla eiole mitään ongelmaa antaa viinojen olla viinakaapissa? Tai miksei jotkut lopeta röökaamista, kun sehän on niin kovin helppoa, ei vaan osta sitä.

Vitsit mä oon nero, kun mä keksin tällaisia muitakin niin kovasti auttavia älynväläyksiä ja olen niin paljon parempi ihminen sen myötä.

Tosi surullista, että tää ketju on täynnä "nasevia näpäytyksiä" ja niissä lukuisia yläpeukkuja, kovasti selittelyjä sille, miksi on niin kovin hyväksyttävää olla laiska ja saamaton ja sen kustannuksella elää ylipainoisena ja mm. altistaa itseään monille sairauksille sen vuoksi. Allekirjoitan täysin saman mitä ap. Jos ylipaino ei johdu sairaudesta tai masennuksesta, se on täysin VAIN ja ainoastaan omaa saamattomuutta. Kyllä se ylipaino monesti ilmenee vain henkilöillä, joiden elämässä kaikenlainen saamattomuus näkyy muutenkin. Vai ihmettelettekö koskaan, kun korkeassa asemassa olevat henkilöt ovat yleensä myös keskimäärin vähemmän lihavia kuin matalassa asemassa? Niimpä, koska heiltä sitä tahdonvoimaa löytyy.

Tämä ketju on niin huvittavaa luettavaa, kun ihmiset ottavat nokkiinsa siitä kun joku kertoo, ettei normipainossa pysyminen ole rakettitiedettä, sehän nimittäin heille kertoo että he ovat yksinkertaisesti melko tyhmiä jos eivät ennen sitä tienneet. :D Tsemppiä teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Niissä pähkinöissä on enemmän kaloreita kuin irtokarkeissa. En laihduttajalle lähtisi suosittelemaan ellei ole ns isompi ihminen. Olen itse syönyt 8 pähkinää max pöivässä, on yli 40kcal. Kyllä esim illanistujaisissa kun tuodaan desin pähkinäkulho se häviää nopeasti kahden syöjän voimin. Kaloreita satoja.

Ei niitä pähkinöitä ole tarkoitus paljoa syödäkään. Eivät ole mitään illanistujaisten napostelujuttuja. Ne kalorit on kuitenkin paremmassa muodossa kuin karkeissa.

Tästä samaa mieltä.

Kyllä minuakin (normaalipainoista) himottaa karkit ja makeat välillä todella paljon. Oikein tuntee miten suklaapala sulaisi suussa jos sellainen olisi... Jotain rapisevaa ja rouskuvaa pitäisi saada jatkuvasti.

Mutta - en koskaan lähtisi kauppaan vain karkin takia. Meillä ostetaan kotiin karkkia kerran viikossa. Jos himo iskee kaupassa ostan 1 salmiakki "vanhan auton" (ehkä kerran kuukaudessa). Sitä kun jäytää niin makean himo ehtii menemään ohi. Eikä tuosta yhdestä tule paljoa kaloreitakaan. Kotona kyllä riittää hedelmät - teen smoothien ja imeskelen hitaasti, jos ei ole hedelmiä otan vaikka piimää ja sokeritonta vadelmakeittoa. Tai niitä pähkinöitä - 8 parapähkinää riittää oikein hyvin koko päiväksi. Nakerran hitaasti muru kerrallaan jotta saan sen "suutuntuman". Tumma suklaa on myös sellainen josta riittää 1 pala päivässä. Siitä ei tarvitse tykätä jos vain haluaa makeanhimon pois terveellisesti.

Ilmeisesti näillä ahmijoilla ja "herkuttelijoilla" on myös se ongelma että he järjestävät itselleen helpon ja nopean ratkaisun jolloin tulee yleensä syötyä liikaa. Toki jos sen suklaalevyn ottaa siihen sohvalle viereen se äkkiä menee ahmateilla mutta jos sen jättääkin kaappiin ja käy hakemassa palan kerrallaan? Tulee edes liikuttua ne muutamat metrit sinne kaapille ja takaisin? Tai ehdollistaa: saan palan/rivin heti kun vessat on pesty, saan kourallisen irtsareita kun lattiat on imuroitu? Jos haluaa sitä ahmimista voi kyllä lykätä. Anna sille omalle kädelle muuta tekemistä niin se pysyy poissa karkkipussilta...

En olisi IKINÄ uskonut, millaisen vastalauseryöpyn tämmöinen aloitus saa (en ole siis ap, enkä ssss, enkä kukaan mukaan vielä kommentoinut).

Olen mieheni kanssa nimittäin miettinyt ihan samaa; nimittäin siis tämän maan ylipaino-ongelmaa. Kysymys painonhallinnan vaikeudesta on mielestäni ERITTÄIN aiheellinen tässä maassa, joka ainakin jokin aika sitten vielä oli "toiseksi lihavin maa", heti Yhdysvaltojen jälkeen. 99% näistäkin vastauksista täällä on ylipainoisten tai pumpuloiden passiivisaggressiivista oman pullukkuuden puolustamista - ja argumentit on osalla ainakin sitä mitä ne on. 

Yksi lihavuuden syy, mitä olen huomaavinani, on se, että suurimmalta osalta suomalaisista perheistä puuttuu kotona ruokailukulttuuri. Ei syödä pöydän ääressä, napostellaan, ei seurustella, syödään kun katsotaan telkkaria / surffataan netissä / puhutaan puhelimessa. Aterioita ei suunnitella, eikä niillä tarjota salaattia tai alkupaloja. Kalorit juodaan.'

Toinen syy on se, ettei kalorimäärät soita MITÄÄN kelloja. Täälläkin joku kommentoi, että 1500 kCal:iin saa vaikka mitä mahtumaan (mikä on totta), mistä pullukat alkoivat heti veetuilemaan. 1500kCal:a on todella paljon, ihan oikeasti. 

Ainoat keissit, missä ylipainon ymmärrän, ovat lapset, jotka ovat pienestä pitäen kasvatettu ylensyöntiin. Heillä ei ole juuri mahdollisuutta muuttaa elämänsä linjaa. 

Asia ei minua muuten kiinnostaisi, mutta meikäinen sattuu maksamaan näitä muiden ylensyöntejä kansanterveyskulujen maksamisen myötä. Joskus sapettaa, että palkasta lähtee (kärjistäen) about kolmasosa siihen, että saadaan pullukoiden verisuonitautien/liikuntaelinsairauksien ynnä muiden hoidot maksettua. 

... ja eikun alapeukkuja odottamaan. 

Monille hoikkana pysyttelystä / hoikkuuteen pyrkimisestä syntyy stressiä ja epämukavuutta enemmän kuin ylimääräisistä kiloista. Näin luulisin. Ainakin itselleni. Tosin virallisten suositusten mukaan olen ihan normaalipainoinen. Olen ollut tosi hoikka nuorempana ja vielä ihan joitain vuosia sitten, ja ehkä siksi tunnen painavani vähän liikaa nyt. Mutta! Nykyisessä jo muutenkin stessaavassa elämäntilanteessa en voi vaan lisätä stessiä entisestään jatkuvasti. Terveysongelmia on kertynyt ja tämän JÄLKEEN myös painoa (enkä tarkoita mitään dramaattista sairastumista) Ikää on tullut? Aineenvaihdunta ainakin mulla on oikeasti roimasti hidastunut (tiedä sitten onko sillä merkitystä). Aikani (eikä energiani) ei riitä samanlaiseen kuntoiluun kuin ennen. Kun olin nuorempi ja hoikka (suorastaan laiha) söin mitä tahansa huvitti jos huvitti, eikä näkynyt missään. Toisaalta jos olin kiireinen päivä saatoin jopa unohtaa syödä ja huomata sen vasta illalla. Nyt jo lastenkin vuoksi ei oikein sovi unohtaa päivällistä, ja kertakaikkiaan loppuu puhtikin jos ruokailun ajankohta venähtää kauemmas...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Niissä pähkinöissä on enemmän kaloreita kuin irtokarkeissa. En laihduttajalle lähtisi suosittelemaan ellei ole ns isompi ihminen. Olen itse syönyt 8 pähkinää max pöivässä, on yli 40kcal. Kyllä esim illanistujaisissa kun tuodaan desin pähkinäkulho se häviää nopeasti kahden syöjän voimin. Kaloreita satoja.

Ei niitä pähkinöitä ole tarkoitus paljoa syödäkään. Eivät ole mitään illanistujaisten napostelujuttuja. Ne kalorit on kuitenkin paremmassa muodossa kuin karkeissa.

Luuletko, että herkuista riippuvainen pysyy siinä kahdeksassa pähkinässä päivässä?

Niin tai puoli suklaapalaa päivässä, kun se on nii-iiin täyttävää.

Joo ja meillä kyllä syödään terveellisesti ja ihan pöydän ääressä. Lapset ovat hoikkia. Itse vaan tunnen painavani turhan paljon...

Terv. Edellinen kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Niissä pähkinöissä on enemmän kaloreita kuin irtokarkeissa. En laihduttajalle lähtisi suosittelemaan ellei ole ns isompi ihminen. Olen itse syönyt 8 pähkinää max pöivässä, on yli 40kcal. Kyllä esim illanistujaisissa kun tuodaan desin pähkinäkulho se häviää nopeasti kahden syöjän voimin. Kaloreita satoja.

Ei niitä pähkinöitä ole tarkoitus paljoa syödäkään. Eivät ole mitään illanistujaisten napostelujuttuja. Ne kalorit on kuitenkin paremmassa muodossa kuin karkeissa.

Luuletko, että herkuista riippuvainen pysyy siinä kahdeksassa pähkinässä päivässä?

Niin tai puoli suklaapalaa päivässä, kun se on nii-iiin täyttävää.

Ei kai sillä suklaalla ole tarkoitus täyttää vatsaa, nälkäänkö sitä syöt?

Yksi pala tummaa suklaata iltakahvin kanssa riittää oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttääkö muutkin elämän ilmiöt yhtä paljon?

Miten ihmeessä joku ryyppää itseltään jatkuvasti tajun kankaalle, kun mulla eiole mitään ongelmaa antaa viinojen olla viinakaapissa? Tai miksei jotkut lopeta röökaamista, kun sehän on niin kovin helppoa, ei vaan osta sitä.

Vitsit mä oon nero, kun mä keksin tällaisia muitakin niin kovasti auttavia älynväläyksiä ja olen niin paljon parempi ihminen sen myötä.

Tosi surullista, että tää ketju on täynnä "nasevia näpäytyksiä" ja niissä lukuisia yläpeukkuja, kovasti selittelyjä sille, miksi on niin kovin hyväksyttävää olla laiska ja saamaton ja sen kustannuksella elää ylipainoisena ja mm. altistaa itseään monille sairauksille sen vuoksi. Allekirjoitan täysin saman mitä ap. Jos ylipaino ei johdu sairaudesta tai masennuksesta, se on täysin VAIN ja ainoastaan omaa saamattomuutta. Kyllä se ylipaino monesti ilmenee vain henkilöillä, joiden elämässä kaikenlainen saamattomuus näkyy muutenkin. Vai ihmettelettekö koskaan, kun korkeassa asemassa olevat henkilöt ovat yleensä myös keskimäärin vähemmän lihavia kuin matalassa asemassa? Niimpä, koska heiltä sitä tahdonvoimaa löytyy.

Tämä ketju on niin huvittavaa luettavaa, kun ihmiset ottavat nokkiinsa siitä kun joku kertoo, ettei normipainossa pysyminen ole rakettitiedettä, sehän nimittäin heille kertoo että he ovat yksinkertaisesti melko tyhmiä jos eivät ennen sitä tienneet. :D Tsemppiä teille.

Minusta taas tällaisten oletusten tekeminen vain ruumiinmuodon perusteella kertoo enemmän kertojasta itsestään kuin ylipainoisesta. 

Syy siihen, miksi ylipainoisilla on vaikeampi päästä korkeampiin virkoihin, on ennakkoasenteet - eli koska on sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka jo ennalta päättävät ylipainoisen olevan laiska ja saamaton, häneltä jää virka saamatta, vaikka hän olisi ahkera, täysin pätevä ja sairastelisi odosten vastaisesti verrattain vähän. Kuulostaa minusta... hmm, syrjinnältä? Ai niin, sitähän ei saa sanoa, sehän on "läskidenialismia"!

Sinä et voi päätellä ihmisen ruumiinrakenteesta kuin sen, että hän on jossakin elämänsä vaiheessa syönyt, tai syö ehkä myös tälläkin hetkellä (niin, kauheaahan olisi, jos hän sattuisi syömään jopa sinua terveellisemmin!), yli kulutuksen. Siinä kaikki: et voi päätellä pelkästään tästä hänen sairauksiaan, hänen työmoraalinsa tasoa, hänen koulutustaan, hänen virkaansa, sitä, käyttääkö hän alkoholia, millainen hänen seksielämänsä on... Mielelläsi kuitenkin teet päätelmäsi negatiivisessa valossa, koska ylipainoinen näyttää epämiellyttävältä - ja epämiellyttävän näköisistä ihmisistä tehdään mielellään perin juurin negatiivia oletuksia tyyliin "Ruma noita-akka - kaunis prinsessa". 

Eihän normaalipainoisestakaan voi päätellä, että hän elää tervettä ja täyspainoista elämää, syö ainoastaan laadukasta, monipuolista ruokaa, ei käytä päihteitä, on takuuvarmasti onnellisessa parisuhteessa ja on varmaan tosi menestynyt, ja todennäköisesti suorittanut vähintäänkin ylemmän korkeakoulututkinnon. Vai voiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.

Käytä vaikka samoja menetelmiä, mitä tupakoinnin lopettajat. Self-help -oppaita löytyy pilvin pimein. Vertaus alkoholiin olikin tarkoitus kuvastaa tuota riippuvuutta. Ei noin paha koukuttuminen makeaan ole sen terveellisempää kuin alkoholiinkaan. Makea hallitsee elämääsi, jos joudut jopa työpäivän keskeyttämään sen takia.

Ihan aluksi voit vaikka jättää lompakon kotiin työpäivän ajaksi, ettet pysty käymään kaupassa kesken työpäivän. Tarvittaessa rahaa käteisenä ja vain sen verran, mitä lounaaseen tms. tarvitset.

Tämä ohje vain siirtää makeanhimoa, ei poista sitä.

Makeanhimosta pääsee eroon, kun ei syö makeaa, ei se ole sen vaikeampaa. Ensin täytyy opetella olemaan ilman makeaa työpäivän ajan, sen jälkeen myös loppupäivä kun pääsee kotiin, sen jälkeen kokonainen viikko, jne. Kenenkään ei ole pakko syödä päivittäin karkkia/suklaata/muuta keinotekoista makeaa, eivätkä nuo herkut itsestään kenenkään ostoskoriin hyppää. Itsekuriahan tuo vaatii ja alku on inhottavaa, sille ei voi mitään. Mutta kun koukusta pääsee irti, olo on aivan mahtava!

Tolla sun ohjeella ei pysty olemaan ilman makeaa. Ei kennelläkään addiktilla ole sellaista itsekuria. Voihan asian hoitaa helpomminkin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin.

Vai onko mottosi: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

Miten niin ei pysty? Hyvin pystyy olemaan ilman makeaa, jos ei sitä osta. Ja jos on kertakaikkiaan kuolemankielissä ilman makeaa, niin voi tehdä edes valintoja, mitä makeaa syö. Sen ei ole pakko olla suklaata, karkkia ja leivoksia, vaan vaikkapa rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, maustamatonta jogurttia vaahteransiirapilla/hunajalla, jne.

Mikä on tuo sinun neuvosi asian hoitamiseen helpommin ilman tarvetta minkäänlaiseen itsekuriin?

Mainostamallasi itsekurilla pystyy, mutta se on sitä kärsimistä. Ei sokerinhimoisen kannata makeaa vaihtaa toisenlaiseen makeaan. Sokeri on sokeri oli se sitten karkissa tai rusinassa.

Mutta kun puheena oli ylipaino ja laihtuminen, niin onhan se selvää, että laihduttavan on parempi syödä 200g rusinoita (harva pystyy yhdeltä istumalta edes syömään rusinoita tuota määrää) kuin 200g karkkia (menee sokerihiirellä hujauksessa Salkkareita katsellessa).

No, ei todellakaan. Laihduttajan tai sokeririippuvaisen ei kannata syödä kumpaakaan. Ei kahdesta huonosta kannata valita ns.vähemmän huonoa.

Jos puhutaan tilanteesta, jossa ihmisen on pakko lähteä kesken työpäivän kauppaan ostamaan makeaa, niin totta kai on parempi, että hän ostaa jotain karkkipussia terveellisempää makeaa, kun hän kerran sinne kauppaan asti on lähtenyt. Toki olisi vielä parempi, jos hän ostaisi vaikka naposteluporkkanoita, tai ihannetilanteessa ei lähtisi kauppaan ollenkaan.

Mutta jos puhutaan tästä tämän lainausketjun tapauksesta, joka tarvitsee avun tämän hetkiseen käytökseensä, hän tuskin heti huomenna kuin taikaiskusta huomaakin himoitsevansa työpäivän aikana höyrytettyjä kasviksia oliiviöljyllä, vaikka niitä syömällä voi pitkällä tähtäimellä päästä irti sokerikoukusta.

Jos pitää lähteä kaupasta hakemaan makeaa makeanhimoon, silloin kannattaa ostaa vaikka pähkinöitä (ei maapähkinöitä) eikä sokeria. Tarkoitushan on päästä eroon makeanhimosta. Ei silloin sokeria syödä. Se himo muuten lähtee pähkinöillä, koska niissä on rasvaa.

Niissä on myös todella paljon energiaa, mitä laihduttaja ei välttämättä tarvitse.

Laihduttaja nimenomaan tarvitsee energiaa, ilman ei laihdu. Pähkinöiden rasva on hyvää energiaa. Ei niitä ole tarkoitus pussillista syödä, eikä pystykään juuri sen rasvan takia, joka hillitsee syömistä.

Anna pähkinäpussi ahmimishäiriöiselle ja katso, miten käy...

Nyt puhuttiin sokeririippuvaisista ja laihduttajista. Ahmimishäiriö on sitten jo toinen juttu.

Niissä pähkinöissä on enemmän kaloreita kuin irtokarkeissa. En laihduttajalle lähtisi suosittelemaan ellei ole ns isompi ihminen. Olen itse syönyt 8 pähkinää max pöivässä, on yli 40kcal. Kyllä esim illanistujaisissa kun tuodaan desin pähkinäkulho se häviää nopeasti kahden syöjän voimin. Kaloreita satoja.

Ei niitä pähkinöitä ole tarkoitus paljoa syödäkään. Eivät ole mitään illanistujaisten napostelujuttuja. Ne kalorit on kuitenkin paremmassa muodossa kuin karkeissa.

Luuletko, että herkuista riippuvainen pysyy siinä kahdeksassa pähkinässä päivässä?

Niin tai puoli suklaapalaa päivässä, kun se on nii-iiin täyttävää.

En omasta mielestäni ole edes herkkuriippuvainen, joskus tekee mieli karkkia, juustoa, jäätelöä tms mutta ei edes joka viikkoa. Pähkinöitä en laske herkuksi mutta esim 8 cashewpähkinää on todella vähän! Jos en ollenkaan ajattelisi, niitä menisi ehkä 30.

Samoin jos fazerin sinistä joskus syön niin 3-4 riviä on sellainen määrä että tuntee että on saanut syödä suklaata. Sen jälkeen niin kova jano ettei enempää tee mieli.