Lue keskustelun säännöt.
Väsyneen naisen vastaus Heli Vaaraselle.
15.01.2016 |
Moikka Heli,
ajattelin kirjoittaa sulle näin suoraan kun selkeästi tunnut imuroivan kaiken tarvittavan informaatiosi täältä vauva.fi-palstalta. Tai ainakin hyvin ahkerasti surffaat, kun kykenet ihan määrittämään miten "- Monet nykyiset kolme- ja nelikymppiset äidit ovat osa vauva.fi- ja somesukupolvea." Siis toistan: Väestöliiton parisuhdeterapeutti käyttää ympäristönsä havannointiin Suomen suurinta provopalstaa. Hän määrittää vauva.fin niin tärkeäksi, meidät voi määrittää vauva.fi-sukupolveksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtio maksaa palkkaa näkemyksistä suomalaisista parisuhteista ihmiselle, joka olettaa a)ihmisten olevan tosissaan täällä b) ihmisten ylipäätänsä käyvän täällä. Sellasta tähän alkuun. Aika hurjan tieteellisen ajattelukyvyn on selkeästi kehittänyt tuo mallina olo, taideteoksien myynti ja "kaupunkitutkimuksen tutkijakoulu."
Niin tosiaan, ajattelin ottaa sinuun sitten tätä kautta yhteyttä. Kerrot, kuinka sydäntäsärkevää on, miten suomalaiset naiset vaativat mahdottomia, vähättelevät, pilkkaavat ja hylkäävät treffikumppaneita kenkien perusteella.
Älykkäästi olet tämän vähättelyn päätellyt johtuvan "väsymyksestä." Lainaisin sanomisiasi: "Vaarasen mukaan naisen käytöksen taustalla on väsymys. Moni nainen on uupunut vaativassa työssään ja paineissa olla samaan aikaan toimelias ja jaksava äiti tai kumppani. Energiaa ei vain riitä puolisolle asti."
Nyt päästiinkin siihen ytimeen. Onko sinulle, rakas Heli Vaaranen, pätkähtänyt koskaan mieleen MIKSI naiset ovat niin väsyneitä? Aika ylimalkainen vastaus, miten "toimeliaan" äitiyden ja kumppanuuden yhdistäminen työelämään on aika rankkaa.
Tässä on teidän väestöliiton oma tutkimuksenne, mihin ihan itsekin olet päässyt kommentoimaan. http://yle.fi/uutiset/kotityot_ovat_yleisin_riidanaihe_-_ei_ainoastaan_…
Ensimmäinen riidan aihe on kotityöt, toisena on erityisesti miehillä oma aika. Väestöliiton sivuilta löytyy tutkimuksia siitä, miten kotityöt eivät vieläkään jakaannu tasaisesti, ja kuinka kotitöiden lisääntyminen vaikuttaa naisten halukkuutteen saada lapsia.
Mietiskelitkö näitä omia tutkimuksianne ennenkuin päätit pyöräyttää tuon miesasiamiesten penikset kovettavat tieteelliset kommenttisi esille?
Arvaa mitä. Olet oikeassa. Naiset ovat väsyneitä. AIVAN. HEL-VE-TIN VÄSYNEITÄ.
Arvaa mitä siitä väsymyksestä syntyy? Katkeruutta, epätyytyväisyyttä ja pahaa oloa. Tämä paha olo sitten kohdistuu johonkin. Sinun mielessäsi se kohdistuu syyttömään mieheen, joka tekee kyllä ja yrittää epätoivoisesti miellyttää, mutta ei pysy järjettömissä vaatimuksissa mukana. Toisin sanoen, nainen on väsynyt, purkaa sen syyttömään mieheen, joka jostain kumman syystä ei olekaan yhtä väsynyt.
Arvaa mitä, mä tarjoilen sulle nyt mun empiiristä tutkimusta ihan 100% ilmaiseksi. En tarvitse apurahaa tutkimukseen, ihan voin vain valottaa näin tätä mun ja kaikkien tuntemieni naisten sielunelämää. Ole hyvä!
Kerronpa tässä meidän omasta elämästä. Aamuisin tarhaan ja kouluun lapset hoitaa minä. Mies hoitaa töihin itsensä. Mies hakee lapset usein. Minä käyn kaupan kautta, hoidan ruoan ja autan läksyt. Mies ja minä kuskataan vuoron perään lasta harrastuksiin.
Kuullostaa aika tasa-arvoiselta vielä, vai mitä? Ei minulla ole mitään syytä olla väsyneempi kuin mies.
Eikö? Valotetaanpa tätä meidän arkea hieman.
Aamuisin minä herätän, puen, teen aamupalan pienemmälle, autan pesussa, autan isompaa etsimään juuri sen yhden jutun mikä on hukassa/väärin. Samalla puen, syön ja pesen itseni.
Moni varmasti sanoisi tähän, että mikset anna miehesi tehdä? NO, mäpä "annoin". Lopputulos oli se, että tarhasta on soitettu, miten lapsi on puettu väärin ja liian kevyesti. Koululaiselle ei osaa muistuttaa, mitä lappua tarvitaan mukaan, ei osaa katsoa lukujärjestystä, että heittääkö kouluun vai sinne uimahallille, ja JOS pitää lähteä sinne uimhallille, tää herra ei kykene tarkistamaan onko tytöllä kaikki tarvittava mukana. Nykyään ei haittaa, kun iso tyttö osaa jo katsoa peräänsä. Kolmosluokkalainen ei vaan oikein osaa. Lapset on vähän sellasia, ettei kaikkea muista tai osaa suunitella. Myöskin nää miehen aamuherätykset ja kouluuviemiset on ollut yhtä marmatusta, miten hänellä on kiire ja tehkää te tytöt ite. Aamut on yksinkertaisesti sysätty mulle. Kyllä, olemme riidelleet, keskustelleet, minä olen itkenyt, olen pyytänyt, mies ei yksinkertaisesti kykene tähän. Se on vaan jätetty mulle.
Toinen on ruoan laitto iltaisin. Mies kokkaa pari kertaa viikossa, minä loput. Kun minä kokkaan, se tarkoittaa sitä, että siivoan jälkeni ja keittiön ruoanlaiton jälkeen. Kun mies kokkaa, se tarkoittaa sitä, että pannut jätetään likoamaan tiskialtaaseen, pöydät pyyhkimättä ja valmistustavarat levälleen.
Läksyihin mies ei jaksa keskittyä. Hän on niin väsynyt töistä päästyään. Ei häntäkään koskaan autettu läksyissä, se on niiden duunia.
Kun lapset viedään harkkoihin, miehen kohdalla se tarkoittaa kenkien laittamista jalkaan ja autoon istumista. Minun kohdallani se tarkoittaa kamojen pakkaamista, välipalan ja veden muistamista, pyyhkeen muistamista, treenikamojen lisäksi. Kun tämä lapsen valmistanen harkkoihin sattuu hänen kohdalleen, hän ei yksinkertaisesti tee sitä. Ei vaan tee. Ja kun tullaan kotiin, märkä pyyhe jää kassiin ja puolikas banaani jätetään viemättä roskiin, vaatteita ei laiteta pesuun.
Olen hyvin "onnekas", koska mies "osallistuu" kotitöihin. Niin, osallistuu. Kotityöt on siis mun iso prokkis, koko talon puhtaanapito on minun vastuullani, ja mies sitten osallistuu tähän projektiin. Tämä ei koskaan tapahdu oma-aloitteisesti. Lentäisin varmaan perseelleni, jos tulisin kotiin ja löytäisin miehen imuroimasta "Joo, mä nyt alotin tän siivomisen kun sun vanhemmat tulee illalla." Mä hoidan valehtelematta 80% kaikesta.
Mulla on hyvä idea teille sinne Väestöliitolle, kun kovin innoissanne rustaatte tutkimuksianne. Voisitteko ystävällisesti tehdä tieteellisen tutkimuksen siitä, miten usein se on MIES joka on vetovastuussa näistä asioista:
-Joulukorttien lähetys (muutenkin sukulaisten muistaminen, kutsuihin vastaaminen ja lahjojen osto, merkkipäivien muistaminen)
-Teillä kotona niiden juhlien järjestäminen, suunnittelu ja toteutus. Sehän on ihan tunnettu fakta, että miehet ovat niitä, jotka esim. ylioppilasjuhlat toteuttavat ja stressaavat mopin varressa, miten niihin on enää vaan kaksi viikkoa ja vieläkin ikkunat pesemättä. Kun tulee vieraita, onko se mies joka hoitaa ruoat, siivouksen ja sen itse vitun vierailun sopimisen?
-Lasten lääkärit, lasten synttärit (esim. lahjat, muistaminen, kuljetus), lasten koulutapahtumat, vanhempainillat, lasten harrastuksiin liittyvät asiat, matkoille lähdettäessä lasten tavaroiden pakkaaminen
Teillä ilmeisesti on päädytty siihen, että miehet kyllä tekevät, mutta ei nyt vaan ylitarkan ja neuroottisen naisen mielestä tarpeeksi hyvin. Onko se omalla tavalla tekemistä, että jättää lapsen pukematta asiallisesti, koska antoi tytön itse valita vaatteensa? Onko se omalla tavalla tekemistä, että hutaisee imurilla, kun huomautat asiasta sanotaan "tee ite jos osaat niin hyvin"? Onko se ihan mahdoton ajatus, että miehet saattaisivat nauttia ja ottaa kaiken irti tästä ikiaikaisesti asemastaan passattavana, joten avuttomuuteen on niin kiva ja helppo heittäytyä, vedoten siihen, että mikään tehty ei kelpaa?
Nyt päästiin kakkosaiheeseen, eli omaan aikaan.
Miksi sinä, rakas Heli Vaaranen, uskot tämän olevan erityisesti miehille riidanaihe?
Uskotko sinä sitä, että naiselle on helpompaa vaan ilmoittaa ja lähteä sinne jumppaan, vai toisinpäin? Kumman sinä arvioit olevan sen, joka ottaa reippaasti harrastuksia ja juhlimisiltoja itselleen? Kumman sinä uskot olevan se, jota stereotypisesti pidetään nalkuttavana ilonpilaajana, jota kutsutaan "pirttuhirmuksi", jonka yleisesti uskotaan olevan se joka yrittää kahlita ryyppäämään rynnistävää puolisoon kotiin? Kumman sinä, rakas pieni Heli, uskot olevan se, joka vetoaa kavereilleen puhelimeen, että "en voi tulla kun toi ei päästä"? Kumpia sinä näät juhlimassa kaupungilla, miehiä vai keski-ikäisiä naisia?
Kumman sukupuolen sinä arvelet olevan se, joka on ympäri maailma taantunut toisen palvelijaksi parisuhteessa? Kumpi sukupuoli se on, jonka oletetaan uhraavan uransa ja elämänsä toisen ja perheen hyväksi? Kumpi sukupuoli se on, jota on KOKO historian käytetty syntipukkina? Kumpi sukupuoli on se, jonka liikettä syytetään joka päivä länsimaissa yhteiskunnan "rappiosta"? Kumpi sukupuoli on se, jota yleisesti pidetään joustavana ja helpompana muuttaa? Tämä näkyy esim. siinä, miten Kiinassa tätä sukupuolta on propaganda avulla ahdistettu väkisin naimisiin ja saamaan lapsia brändäämällä tämän sukupuolen edustajat "jämiksi" jos he ovat yli 27-vuotiaita?
Kumpis sukupuoli se olikaan, jota varten on oma nimitys suomalaisessa(kin) kielessä, kun he pääsevät naimisiin, mutta miehen säilyessä ennallaan? Niin, mies ja vaimo. Aika jännä. Madame et mademoiselle. Mies on vaan l´homme koko elämänsä.
Kun nainen koulutetaan kehitysmaissa, koulutat samalla koko perheen. Kun koulutat miehen, koulutat miehen. Kun naisille annettaan palkkaa näissä samoissa rutiköyhissä maissa, he käyttävät sen lasten hyvinvointiin. Miehet käyttävät itseensä. Heli, olisiko se hyvin haastavaa ja kammottavaa myöntää, että ihan oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, miehet ovat itsekkäämpiä ja holtittomimpia kuin naiset? Olisiko se niin vaikea hyväksyä ne tosiasiat, että rikokset ja sekoilu on enimmäkseen miesten heiniä, koska naisten pitää ajatella muita? Esim. rattijuopoista 90% on miehiä. Naiset vaan yksinkertaisesti ajattelevat enemmä muiden hyvinvointia, eivätkä siksi mene samalla joukolla kännissä rattiin. Olisiko se vaikea hyväksyä, että se on useimmiten mies joka ryyppää/pelaa talot ja maat? Kertooko se mielestäsi mitään, että naiset itsenäistyvät aikaisemmin, muuttavat omilleen aikasemmin, pääsevät yliopistoihin (valtava luku-urakka) enemmän kuin miehet?
Heli, mitäpä jos me kerrankin laskisimme aseemme ja vihamme naisia ja pieniä tyttöjä vastaan, ehkä ensimmäisenä sukupolvena historiassa, emmekä asettaisi heitä vastuuseen kaikesta mikä on väärin?
Katsos kun Heli, totuus tossa vuodatuksessasi on se, että naiset ovat väsyneitä. Miehet, jotka ovat totutettu pitämään itseään sinä palveltavana ja luomakunnan kruununa, jotka ovat tottuneet, että äiti hoitaa kotityöt ja järjestää elämän, loukkaantuvat verisesti kun heidän tekemisiään "kritisoidaan" (eli ihmetellään, miksi helvetissä niitä ei voi hoitaa kunnolla) ja pitävät tätä merkkinä naisen ilkeydestä, ei siitä, että heillä itsellään voisi olla parannettavaa. Useat miehet myös heittäytyvät tähän avuttomuuteen, kun ei kuitenkaan kelpaa. Tämä olotila mahdollistaa sen herkullisen marttiyryyteen heittäytymisen, jota koko tekstiti henki. Eli kyllä sä saat olla vetovastuussa, mutta silti pitää olla iloinen ja hyväntuulinen naureskelija.
Myöskin haluaisin puuttua tähän timantipalaseesi tekstissäsi:
"- Miesten tekemä vähättely ei ole minulle tuttu ilmiö.
Rakas Heli pieni, kun sulta toi internetsurffaus onnistuu, niin käyppä vilkaisemassa sellaiset sivustot kuin reddit, ylilauta, facebook, twitter, return of the kings, red pill-ideologia. Tulethan sitten kertomaan takaisin mitä ajattelet. Jos tämä ei riitä, avaa vitsikirja ja etsi siellä naisiin kohdistuvat vitsit (vaimovitseistä voi aloittaa ja anoppivitseihin lopettaa.)
Tähän loppuun haluaisin kommentoida vielä yhtä säihkyvää aivorubiinisiasi kun kysyt, onko toinen vierellä yhä kun rupsahtaa, sairastuu tai vanhenee. Tähän vastaisin parilla tutkimuksella, jos vanha klisee nuorten sihteeriensä matkaan lähtevistä keski-ikäisistä naisista ei auta:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014092518694701_lz.shtml
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288689104193.html
Ja arvaa, kumpi sukupuoli on herkempi näkemään itsensä syyttömämpänä ja kaltoinkohdeltuna, ei kaltoinkohtelijana? Arvaa, kumpi sukupuoli se on, joka uskoo treffikumppanin kokevan hänet vastenmieliseksi kenkien vai käytöksen perusteella?
Ja vikaksi: arvaa, kumpi sukupuoli tuli vakana näyttämään artikkeliasi vähättelystä eilen, hänen lähdettyä tänään koko viikonlopuksi kavereiden kanssa mökille jättäen mut sairaiden lapsien kanssa yksin? Pystytkö arvaamaan?
Hyvää perjantaita.
Kommentit (545)
Meillä lapsuudenperheessä tajuan nyt, että on ollut edistyksellistä, periaatteessa vaatimukset samat. Toteutus ei. Eli voimat eivät kaikkeen riittäneet yhdellä (ihanalla) ihmisellä.
Vaikka ei mitään ihmeellistä koulutusta tai sivistystä äidillä.
Monellako teidän sukutapaamisissa "pojat" lähtevät loisimaan (kalaan, metsälle, pihalle) kun eukot jää kyökkiin tekemään sen, mikä on tehtävä ja mitä kaikki haluavat? Jokaisen on syötävä ja monelle ruoka on nykään elämääkin suurempi juttu. Se ei ole nalkutus tai pikkujuttu (itse syön kaikkea enkä ole nirso) Miten kestätte? Ja varsinkin jos lapsia, jotka ottavat mallin?
Joilta kasvaessaan odotetaan siihen muottiin asettumista, kaikki ok, kun ovat ihan pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi tuijottaa määrää, vaan laatua. Vaikkei mies hoitaisi kotia määrällisesti yhtä paljon, hän voi silti rakastaa paljon tai enemmän, jos mies vain on moraalisesti hyvä kumppani ja rakastaa oikeasti (jotka on tärkeimpiä piirteitä pitkässä suhteessa). Tietysti on olemassa miehiä, jotka eivät hoida kotia määrällisesti yhtä paljon ja rakastavat vähän, mutta enemmistö miehistä ei ole heitä.
Osa naisista tulkitsee miehiä perinteisen kaavan kautta, jossa mies rakasti teoissa. Eli jos mies ei hoitanut ja tehnyt huolella, mies ei rakastanut naista. Tämä kuvio on onneksi muuttunut. Nykymiesten rakkautta ei enää voi päätellä suoraan teoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa huonoa on jos lapsen kengännauhojen solmiminen, kahvinlaitto, tasojen pyyhkiminen ja muu vastaava koetaan rasitteeksi. Mitä mies tekee emännällä, jolle jo tällaiset asiat ovat ylivoimaisia suorittaa. Ei mitään!
Miksi mies ei voi solmia niitä kengännauhoja tai pyyhkiä tasoja? Heille se pikemminkin tuntuu olevan ylivoimaista.
Jos mies nuo tekee niin nainen kulkee perässä ja tekee ne uudelleen koska tasot on pyyhitty väärään suuntaan tai ainakin väärällä pesuaineyhdistelmällä ja nauhatkin on solmittu lenkit väärinpäin kiertäen. Lisäksi helvetillinen nalkutus miehelle.
Mies oppi olemaan auttamatta kotitöissä. Nalkutus toki jatkuu mutta niinhän se jatkuu vaikka niitä kotitöitä tekisikin.
En allekirjoita. Jos hoitaa hommansa kunnolla, niin ei ole mitään syytä nalkuttaa. Avaan suuni silloin, jos mies tekee "vähän sinne päin" ja tarkoituksella. Yleensä näissä tapauksissa mies tasan tarkkaan tietää hutiloineensa ja laskee nimenomaan sen varaan, ettei hänen tarvitsekaan tehdä kunnolla, kun minä sitten korjaan. Ensi kerralla voi jo vedota siihen, että "sää osaat niin paljon paremmin, niin tee sää".
Esimerkkini oli toki ns. hihasta ravistettu mutta hauska huomata että se pätee ihan todellisuudessakin. Pointti oli nimittäin siinä että nainen ei ole tyytyväinen jos ne kotityöt ei ole tehtynä just sillä naisen asettamalla superkorkealla standardilla. Osoitit lisäksi senkin että jos homma ei suju mielesi mukaan niin se on toki miehen puolelta tahallinen teko ja miehen vika. Et suostu ymmärtämään että ehkä miehesi tekee homman mielestään riittävän hyvin vaikka se ei sinun standardiisi ylläkään.
Tunnetko mieheni? Et. Minä tunnen. Tunnen ja tiedän hänen metkunsa esimerkiksi siitä, että hän on ne itsekin myöntänyt. Syynä metkuiluun on se, ettei jaksa. No, en jaksa minäkään.
Siitä päästäänkin jo seuraavaan harhakäsitykseesi naisten asettamista superkorkeista standardeista. Minä en varmaankaan ole sitten nainen, sillä minun standardini on erittäin matala. Vihaan kotitöitä yli kaiken, ja minulle riittää imurointi suunnilleen kerran kolmessa viikossa, pölyjä voin pyyhkiä ehkä kerran kuukaudessa ja silloin, kun joku tulee kylään. Mutta silloin, kun siivotaan, siivotaan toki kunnolla.
Mies on samaa mieltä, että siistiä pitää tulla. Mies haluaisi oikeastaan, että meillä siivottaisiin useammin. Ja meillä tarkoitan siis minua. Itse hän ei pysty, tai ainakaan hän ei ole vielä siivoamaan ruvennut, vaikka mäkättää kyllä osaa senkin edestä.
Niinpä mies siis edellyttää, että siivouksen jälkeen on niin siistiä, ettei hetkeen tarvitse edes ajatella siivoamista. Jostain syystä hän ei kuitenkaan voi panostaa projektiin kunnolla, vaikka kyse on nimenomaan myös hänen standardeistaan. Silloin hän nimenomaan hutiloi, toisinaan täysin tarkoituksella, ja vetoaa siihen, että minä osaan paremmin, niin minun pitää tehdä.
Miksi valitsit tuollaiset miehen?
Ap.kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kuten av-palstalla yleensäkin keskustelu avauksen jälkeen on mennyt pääosin harakoille.
Olen itse pitkässä parisuhteessa ja perheellinen. Seurustelimme pitkään ja lasten hankkiminen oli molempien tahto. Mieheni on järkevä, osaava ja koulutettu mutta lasten tulon myötä tajusin että meillekin on käymässä klassisesti. Tajusin että mies ei jotenkin pystynyt kasvamaan siihen vastuunottoon jota lastensaaminen aiheuttaa. Hän on hyvä isä ja huolehtii lapsista mutta "henkisesti" koko perhe-elämä sosiaalisine ympyröineen on riippuvainen minun "metatyöstäni". En osaa oikein selittää asiaa kirjallisesti mutta uskon että kaikki ne perheenäidit jotka ovat samassa asemassa tunnistavat mitä tarkoitan.
En nalkuta, en pomota, en käskytä, en morkkaa kotona enkä julkisesti, en väheksy ja enkä pihtaa. Olen antanut omaa tilaa ja jättänyt päätöksenteon miehelle. En ole riippuvainen miehen tuloista ja hankin jopa oman auton jotta en rajoita miehen liikkumisvapautta. Lasten ollessa pieniä en huomauttanut vääränvärisistä vaatteista enkä leivänmuruista - Mies toteutti isyyttään omalla tavallaan. Pitkään huolehdin myös siitä että meillä oli riittävästi "parisuhdeaikaa", kivoja yllätyksiä ja hellyyttä. Mutta muutama vuosi sitten olin lähellä romahdusta, lapsi oli vakavasti sairas ja toinen joutui koulukiusatuksi. Keskustelin miehen kanssa vakavasti ja kerroin että en jaksa ja pyysin että hän pyörittää "sirkusta" jotta saan voimia . Onneksi sain voimani kasaan nopeasti koska eihän se toiminut. En puhu mistään olemattomista kuten joulukorteista vaan kertakaikkiaan mies ei osannut/halunnut kantaa kokonaisvaltaista vastuuta asioista (esim lapsen keskussairaalassa tehtävä kontrollikäynti tarkoitti miehelle sitä että lapsi kuljetettiin sinne ja takaisin; mitä sovittiin lääkityksestä, seuraavista kontrolleista, lisätutkimuksista, labroista, taudinkuvan kehityksestä - "emmää niitä ny ymmärtäny kuunnella". Kun kysyin noista niin kuulemma nalkutin ja "mikään ei sulle riitä, enkö mä muka hoitanu sitä mitä piti").
Tämän jälkeen päätin että teen tämän perheen eteen sen mutta lapset tarvitsevat, kaipaavat ja haluavat. Meillä on hauskaa ja mukavaa perheenä mutta "miehen takia" en tee mitään ylimääräistä. Kuullostaa kylmältä, myönnän. Vähän aikaa sitten mies ihmetteli kun ei olla pitkään aikaan käyty kahdestaan missään, ilahtuneena sanoin että mielelläni lähden hänen kanssaan viettämään aikaa kunhan hän järjestää/varaa teatterin/katsoo leffa-aikataulut/vie ravintolaan (lastenvahteja emme enää tarvitse), no siihen se sitten jäi.
Uskoisin ja luulisin että mieheni identifioi itsensä myös yhdeksi näistä väheksytyistä miehistä. Mielestäni olen osuuteni tehnyt ja minulla ei ole huonoa omaatuntoa asiasta. Ei tämä elämä mennyt ihan kuin ajattelin mutta näillä eväillä teen siitä niin hyvää kuin mahdollista. Kun lapset lentävät pesästä niin katsotaan muten meidän kahden käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitsit tuollaiset miehen?
Noudatin vain Vaarasenkin antamaa ohjetta: laskin rimaa. Eihän täydellistä edes kannata tavoitella!
mmmmmh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkutus voi tuhota rakkauden.
Miksi mies ei voi tehdä kotona mitään ilman nalkutusta?
Ihan samalla tavalla se mitääntekemättömyys rakkauden tappaa kuten myös se, että vaatii vain toista tekemään kaikkea.
Voisit kokeilla kertoa asiasi eri tavalla. Mies tuskastuu siihen, että nainen hokee asiaa kiukkuisesti ja se vain itse asiassa lisää miehen valtaa tilanteessa. Selkeä mutta ystävällinen puhe - jonka miehet osaavat paremmin sukupuoliroolinsa takia - esimerkiksi voisi auttaa. Jos asia on tärkeä ja mies ei tämänkään jälkeen välitä, silloin hän on itsekäs.
Vaarasen tapauksessa miehen tapaa rakastaa ja toimia ei kunnioitettu. Se ei ole hyvä asia.Kokeilin exääni ystävällistä selkeää puhetta, kuten laitoin roskapussin kiinni, vein eteiseen ja pyysin viemään kun tein itse muita kotitöitä. Vastaus myöhemmin. Kun mies ei kahden päivän jälkeenkään ollut kuulemma huomannut roskapussia jonka yli hyppäsi aamulla päästäkseen ovesta ulos, nöyrryin ja vein itse koska asunto haisi jo kohtuuttoman pahalle. Haju ei häirinnyt miestä. En toistanut pyyntöä etten olisi syyllistynyt nalkuttamiseen.
Pyykkien ripustaminen, kuulemma nyt/tänään ei huvita ripustaa. Hän voi ripustaa kun tuntuu siltä. Koskaan ei tuntunut ja parin päivän päästä pyykki oli pestävä uudestaan ja minä ripustin.
Jne.
Olet selkeästi valinnut kumppaniksesi joko itsestäsi liian erilaisen miehen tai itsekkään miehen.
Toisaalta taas onni ei aina tule kodin puhtaudesta ja siisteydestä. On mahdollista, että mies, joka ei siivoa hirveästi, rakastaa sinua enemmän kuin paljon siivoava mies.Mielenkiintoinen ajatus ja vaatii pohtimista, äkkiseltään tuntuisi, että rakkaus on sama asia kuin teot.
Rakkaus on sama asia kuin tahto. Esimerkiksi mies rakastaa vaimoaan ja yrittää saada lapsen kengännauhat solmittua hyvin. Niin vaikka tulos ei olisi täydellinen suoritus, täydellinen taito, niin siitä ei voi päätellä, että mies ei rakasta.
Miehen rooli on muuttunut niin, että teknisellä taidolla on aiempaa vähemmän merkitystä. Enää ei kannata ajatella niin, että taitavasti tekevä mies on rakastavin mies. Rakkaus tahtona ja rakkaus taitona ovat kaksi erilaista tapaa rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä luulee elävänsä tasa-arvoisessa maailmassa, mutta kyllä naisille asetetaan ulkopuolelta niitä vaatimuksia ihan hirveästi. Jos menette kavereiden kanssa mökkeilemään, on ihan luonnollista, että miehet siellä laiturilla kaljoittelevat ja lämmittävät saunaa samalla, kun naiset ahertavat koko päivän keittiössä ruokkiakseen näitä sankareita. Mies ei muista tai tajua hankkia anopille synttäri- tai joululahjaa. Jos lahjaa ei ole, anoppi katselee vihaisesti vaimoa, ei omaa lastaan. Jos lapsilla on jotain ongelmia, esim. väärät vaatteet päällä, on syy automaattisesti äidin. Äidin pitää pitää huolta, että mies _osaa_ pukea lapset oikein. Jouluna, kun appivanhemmat tulevat kylään, tivataan, onko kaikki itse tehty. Mies paistaa kinkun ja häntä hehkutetaan tästä sankariteosta (kinkkuhan paistuu itsekseen uunissa eikä vaadi juurikaan esivalmistejuja, paitsi huh, sen sinappihunnun tekeminen vie kyllä voimat!). Anoppi saa kyllä huomauttaa miniälle, että hänen sillinsä on muuten parempaa ja mies myötäilee mammaansa. EI puhettakaan, että mies vaikka itse vaivautuisi tekemään sitä herkkusilliä sillä anopin ohjeella. Ei ei. Miehen pitää saada olla mies eli toisin sanoen luistaa kaikesta vastuusta ja olla perheen pää, vaikka sitä päätä ei niin käytettäisikään.
hihii kirjoitti:
Meillä lapsuudenperheessä tajuan nyt, että on ollut edistyksellistä, periaatteessa vaatimukset samat. Toteutus ei. Eli voimat eivät kaikkeen riittäneet yhdellä (ihanalla) ihmisellä.
Vaikka ei mitään ihmeellistä koulutusta tai sivistystä äidillä.
Monellako teidän sukutapaamisissa "pojat" lähtevät loisimaan (kalaan, metsälle, pihalle) kun eukot jää kyökkiin tekemään sen, mikä on tehtävä ja mitä kaikki haluavat? Jokaisen on syötävä ja monelle ruoka on nykään elämääkin suurempi juttu. Se ei ole nalkutus tai pikkujuttu (itse syön kaikkea enkä ole nirso) Miten kestätte? Ja varsinkin jos lapsia, jotka ottavat mallin?
Joilta kasvaessaan odotetaan siihen muottiin asettumista, kaikki ok, kun ovat ihan pieniä.
siis tarkotian että kasvoin yh-perheessä jossa sukupuolesta riippumatta vaadittiin sama, mutta äiti ei jaksanut vaatia että toteutus sujuu, eikä sujunutkaan, enkä ihmetteleettä hänen voimat eivät riittäneet kaikkeen. Mutta erittäin edistyksellinen ja viisas ja kunnioitettava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitsit tuollaiset miehen?
Noudatin vain Vaarasenkin antamaa ohjetta: laskin rimaa. Eihän täydellistä edes kannata tavoitella!
Mutta et halua kantaa vastuuta päätöksestäsi. Ennen oltiin oikeassa kun ymmärrettiin naisilla olevan lapsen aivot.
Kantaa vastuutani miten? Kantaako mies mielestäsi vastuunsa päätöksestään aloittaa suhteen kotitöitä vieroksuvan naisen kanssa mäkättämällä taukoamatta?
hihii kirjoitti:
Meillä lapsuudenperheessä tajuan nyt, että on ollut edistyksellistä, periaatteessa vaatimukset samat. Toteutus ei. Eli voimat eivät kaikkeen riittäneet yhdellä (ihanalla) ihmisellä.
Vaikka ei mitään ihmeellistä koulutusta tai sivistystä äidillä.
Monellako teidän sukutapaamisissa "pojat" lähtevät loisimaan (kalaan, metsälle, pihalle) kun eukot jää kyökkiin tekemään sen, mikä on tehtävä ja mitä kaikki haluavat? Jokaisen on syötävä ja monelle ruoka on nykään elämääkin suurempi juttu. Se ei ole nalkutus tai pikkujuttu (itse syön kaikkea enkä ole nirso) Miten kestätte? Ja varsinkin jos lapsia, jotka ottavat mallin?
Joilta kasvaessaan odotetaan siihen muottiin asettumista, kaikki ok, kun ovat ihan pieniä.
Minusta tuntuu että ne naiset olivat tyytyväisiä, kun miehet lähtivät pois vähäksi aikaa. Pääsivät juttelemaan tyttöjen kesken.
Vai olisiko se ollut mukavampaa, kun äijät olisivat olleet siinä kuuntelemassa ja kommentoimassa ja kenties naureskelemassa naisten "hömpötyksille"
Nykyään (sarkasmivaroitus kaikkein tosikoimmille !) naisten hömpötyksille nauraminen on jo eroharkinnan paikka. Sehän todistaa, tuo naureskelu, ettei miehet ota vakavasti naisille tärkeitä asioita. Ja johtopäätös tietenkin on, että mitähän muutakin miehet vähättelevat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitsit tuollaiset miehen?
Noudatin vain Vaarasenkin antamaa ohjetta: laskin rimaa. Eihän täydellistä edes kannata tavoitella!
Mutta et halua kantaa vastuuta päätöksestäsi. Ennen oltiin oikeassa kun ymmärrettiin naisilla olevan lapsen aivot.
Kantaa vastuutani miten? Kantaako mies mielestäsi vastuunsa päätöksestään aloittaa suhteen kotitöitä vieroksuvan naisen kanssa mäkättämällä taukoamatta?
Mutta kotityöt ovat naisen homma. Mikä taas oli epäselvää?
Nainen ei voi olla mittatikku kädessä arvioimassa miestä. Silloin hän ei rakasta miestä sellaisena kuin tämä on, vaan sellaisena kuin nainen tahtoo tämän olevan. Silloin mies ei ole kokonainen, vaan väline. Rakkaus on asia, jota ei voi mitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitsit tuollaiset miehen?
Noudatin vain Vaarasenkin antamaa ohjetta: laskin rimaa. Eihän täydellistä edes kannata tavoitella!
Mutta et halua kantaa vastuuta päätöksestäsi. Ennen oltiin oikeassa kun ymmärrettiin naisilla olevan lapsen aivot.
Kantaa vastuutani miten? Kantaako mies mielestäsi vastuunsa päätöksestään aloittaa suhteen kotitöitä vieroksuvan naisen kanssa mäkättämällä taukoamatta?
Mutta kotityöt ovat naisen homma. Mikä taas oli epäselvää?
Miksi kotityöt ovat naisen homma?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ketjun tiivistää: nainen on aina uhri?
Ei nainen ole uhri. Naiset pyörittävät suomalaista perhe-elämää aktiivisena subjektina. Heli Vaarasen johdolla yritetään saada miehet näyttämään uhreilta itse valitsemallaan tiellä.
Omakohtaisena kokemuksena on, että jokaisessa tuttavaperheessäni mies ei halua ottaa vastuuta perhe-elämästä ja mies huolehtii yhteisistä asioista vasta, kun pyydetään ja senkin pitkin hampain. Osa tuttavistani ei pidä tätä ongelmana. Itse taistelin asian kanssa 20 vuotta ja lopulta luovutin. On helpompi itse tehdä ja natseilla miehelle. Oma mieheni esimerkiksi kaipaa kiitosta, kun hän siivoaa omat jälkensä. Kaikki kotityöt jäävät kesken ja pyydetään apua tai vain jättää asiat kesken. Jos minä en jotain tee, kun mies haluaa niin heti alkaa hirveä marina ja hampaiden kiristely. Miksi mies ei voi itse hoitaa asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa huonoa on jos lapsen kengännauhojen solmiminen, kahvinlaitto, tasojen pyyhkiminen ja muu vastaava koetaan rasitteeksi. Mitä mies tekee emännällä, jolle jo tällaiset asiat ovat ylivoimaisia suorittaa. Ei mitään!
Miksi mies ei voi solmia niitä kengännauhoja tai pyyhkiä tasoja? Heille se pikemminkin tuntuu olevan ylivoimaista.
Jos mies nuo tekee niin nainen kulkee perässä ja tekee ne uudelleen koska tasot on pyyhitty väärään suuntaan tai ainakin väärällä pesuaineyhdistelmällä ja nauhatkin on solmittu lenkit väärinpäin kiertäen. Lisäksi helvetillinen nalkutus miehelle.
Mies oppi olemaan auttamatta kotitöissä. Nalkutus toki jatkuu mutta niinhän se jatkuu vaikka niitä kotitöitä tekisikin.
Aivan. Jos miehet voisivat parantaa naisen kuuntelua, naiset voisivat parantaa mieheen suhtautumista. Tehdään rakkauden kehiä, ei noidankehiä.
Uskon niin, että jos naiset ryhdistäytyvät tuossa (esittävät asiat ystävällisesti ja hyväksyvät miehen tavan tehdä asia), kunnon miehet seuraavat ja kuuntelevat naista paljon paremmin. Tuo on kunnollisen miehen mustetahratesti.
Moni mies ei kuuntele lempeää puhetta. Oman ukkoni kohdalla puhe menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei ylipäätään kuuntele, mitä puhun. Testasin kerran: Sanoin oikein lempeällä äänellä, että "Onko kulta ok, jos teurastan naapurin lapset meille tätä lihapataa varten?" Miehen vastaus: "Joo, on se ok". Jatkoi pelailua tyytyväisenä.
Vierailija kirjoitti:
Nalkutus on oikeutettua, jos mies on oikeasti itsekäs, mutta silloin on tullut valittua moraalisesti vääränlainen ihminen. Mutta se ei ole oikeutettua, että nainen yrittää olla suhteen keskushahmo, johon miehen on mukauduttava.
Suhteessa on aina pohjimmiltaan kaksi erilaista ihmistä, ei kaksi samanlaista ihmistä. Molemmilla voi olla omia käsityksiä läheisyydestä ja kodinhoidosta. Kummankaan näkemykset eivät saisi olla ainoita oikeita tai vääriä.
Onnistunut suhde on pintatason kompromisseja ja kunnioitusta, molemmilta. Mutta toisen syvätason luonnetta ja käytöstä ei voi muuttaa. Eli jos joku perustava asia pännii, ei kannata lyödä päätä seinään. Vaan joko muuttaa omaa asennetta tai valita kumppani viisaammin ensi kerralla.
Olet kyllä oikeassa, mutta tiedän useita tapauksia joissa mies on ollut se joka haluaa lasta. JA on luvannut olla lapsen hoidossa tasavertaisesti mukana ( mikä toki pitäisi olla itsestäänselvyys) mutta tosi paikan tullen onkin luistanut hommasta. Se olikin raskaampaa ja ehkä tylsempääkin kuin oli kuvitellut.
Lapsi on kuitenkin olemassa jo.
Ja nainen kiikissä, kun ei pysty lastaan heitteillekään jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ketjun tiivistää: nainen on aina uhri?
Ei nainen ole uhri. Naiset pyörittävät suomalaista perhe-elämää aktiivisena subjektina. Heli Vaarasen johdolla yritetään saada miehet näyttämään uhreilta itse valitsemallaan tiellä.
Omakohtaisena kokemuksena on, että jokaisessa tuttavaperheessäni mies ei halua ottaa vastuuta perhe-elämästä ja mies huolehtii yhteisistä asioista vasta, kun pyydetään ja senkin pitkin hampain. Osa tuttavistani ei pidä tätä ongelmana. Itse taistelin asian kanssa 20 vuotta ja lopulta luovutin. On helpompi itse tehdä ja natseilla miehelle. Oma mieheni esimerkiksi kaipaa kiitosta, kun hän siivoaa omat jälkensä. Kaikki kotityöt jäävät kesken ja pyydetään apua tai vain jättää asiat kesken. Jos minä en jotain tee, kun mies haluaa niin heti alkaa hirveä marina ja hampaiden kiristely. Miksi mies ei voi itse hoitaa asioita?
Heli Vaaranen rohkeni tulla julki omalla nimellään ja esitellä kokemuksiaan ja muiden terapeuttien kokemuksia. Niitä on tuhansia.
Täällä randomtyypit kertovat "kokemuksiaan".
Eivät ole uskottavia.
Nyt joku työtön Maisteri ottamaan yhteyttä Vaaraseen ja kokoamaan materiaalista väitöskirjaa, jotta saadaan kunnon tutkimustuloksia julki. Hopi, hopi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkutus voi tuhota rakkauden.
Miksi mies ei voi tehdä kotona mitään ilman nalkutusta?
Ihan samalla tavalla se mitääntekemättömyys rakkauden tappaa kuten myös se, että vaatii vain toista tekemään kaikkea.
Voisit kokeilla kertoa asiasi eri tavalla. Mies tuskastuu siihen, että nainen hokee asiaa kiukkuisesti ja se vain itse asiassa lisää miehen valtaa tilanteessa. Selkeä mutta ystävällinen puhe - jonka miehet osaavat paremmin sukupuoliroolinsa takia - esimerkiksi voisi auttaa. Jos asia on tärkeä ja mies ei tämänkään jälkeen välitä, silloin hän on itsekäs.
Vaarasen tapauksessa miehen tapaa rakastaa ja toimia ei kunnioitettu. Se ei ole hyvä asia.Kokeilin exääni ystävällistä selkeää puhetta, kuten laitoin roskapussin kiinni, vein eteiseen ja pyysin viemään kun tein itse muita kotitöitä. Vastaus myöhemmin. Kun mies ei kahden päivän jälkeenkään ollut kuulemma huomannut roskapussia jonka yli hyppäsi aamulla päästäkseen ovesta ulos, nöyrryin ja vein itse koska asunto haisi jo kohtuuttoman pahalle. Haju ei häirinnyt miestä. En toistanut pyyntöä etten olisi syyllistynyt nalkuttamiseen.
Pyykkien ripustaminen, kuulemma nyt/tänään ei huvita ripustaa. Hän voi ripustaa kun tuntuu siltä. Koskaan ei tuntunut ja parin päivän päästä pyykki oli pestävä uudestaan ja minä ripustin.
Jne.
Olet selkeästi valinnut kumppaniksesi joko itsestäsi liian erilaisen miehen tai itsekkään miehen.
Toisaalta taas onni ei aina tule kodin puhtaudesta ja siisteydestä. On mahdollista, että mies, joka ei siivoa hirveästi, rakastaa sinua enemmän kuin paljon siivoava mies.
Puheiden tasolla olimme hyvin samankaltaisia ja mies piti ja vaati siistiä asuntoa. Nalkutti jos ei ollut siistiä ja kovasti arvioi esim siivoustyyliäni joka miehen mielestä oli väärä. Sisustusmaku oli samantyylinen. Tietysti pidin ja edelleen pidän siististä asunnosta, mutta miehen itsekkyys oli kestämätöntä. Vaati, muttei itse tehnyt mitään. Ei kauniisti pyytäen eikä itsenäisesti. Mies ei yksinkertaisesti antanut panostaan suhteeseen. Rakkaus on kuitenkin arjen tekoja, sanat ovat vain sanoja. Meidän liittomme päättyi eroon ja hyvä niin. Onni ei tule siisteydestä vaan toisen arvostamisesta. Itsekkyys ja mies ensin -asenne näyttäytyi kaikilla osa-alueilla.
Ketju on lukittu.
Mitäs sinä olet vailla? työsankarin mitali?