Lue keskustelun säännöt.
Väsyneen naisen vastaus Heli Vaaraselle.
15.01.2016 |
Moikka Heli,
ajattelin kirjoittaa sulle näin suoraan kun selkeästi tunnut imuroivan kaiken tarvittavan informaatiosi täältä vauva.fi-palstalta. Tai ainakin hyvin ahkerasti surffaat, kun kykenet ihan määrittämään miten "- Monet nykyiset kolme- ja nelikymppiset äidit ovat osa vauva.fi- ja somesukupolvea." Siis toistan: Väestöliiton parisuhdeterapeutti käyttää ympäristönsä havannointiin Suomen suurinta provopalstaa. Hän määrittää vauva.fin niin tärkeäksi, meidät voi määrittää vauva.fi-sukupolveksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtio maksaa palkkaa näkemyksistä suomalaisista parisuhteista ihmiselle, joka olettaa a)ihmisten olevan tosissaan täällä b) ihmisten ylipäätänsä käyvän täällä. Sellasta tähän alkuun. Aika hurjan tieteellisen ajattelukyvyn on selkeästi kehittänyt tuo mallina olo, taideteoksien myynti ja "kaupunkitutkimuksen tutkijakoulu."
Niin tosiaan, ajattelin ottaa sinuun sitten tätä kautta yhteyttä. Kerrot, kuinka sydäntäsärkevää on, miten suomalaiset naiset vaativat mahdottomia, vähättelevät, pilkkaavat ja hylkäävät treffikumppaneita kenkien perusteella.
Älykkäästi olet tämän vähättelyn päätellyt johtuvan "väsymyksestä." Lainaisin sanomisiasi: "Vaarasen mukaan naisen käytöksen taustalla on väsymys. Moni nainen on uupunut vaativassa työssään ja paineissa olla samaan aikaan toimelias ja jaksava äiti tai kumppani. Energiaa ei vain riitä puolisolle asti."
Nyt päästiinkin siihen ytimeen. Onko sinulle, rakas Heli Vaaranen, pätkähtänyt koskaan mieleen MIKSI naiset ovat niin väsyneitä? Aika ylimalkainen vastaus, miten "toimeliaan" äitiyden ja kumppanuuden yhdistäminen työelämään on aika rankkaa.
Tässä on teidän väestöliiton oma tutkimuksenne, mihin ihan itsekin olet päässyt kommentoimaan. http://yle.fi/uutiset/kotityot_ovat_yleisin_riidanaihe_-_ei_ainoastaan_…
Ensimmäinen riidan aihe on kotityöt, toisena on erityisesti miehillä oma aika. Väestöliiton sivuilta löytyy tutkimuksia siitä, miten kotityöt eivät vieläkään jakaannu tasaisesti, ja kuinka kotitöiden lisääntyminen vaikuttaa naisten halukkuutteen saada lapsia.
Mietiskelitkö näitä omia tutkimuksianne ennenkuin päätit pyöräyttää tuon miesasiamiesten penikset kovettavat tieteelliset kommenttisi esille?
Arvaa mitä. Olet oikeassa. Naiset ovat väsyneitä. AIVAN. HEL-VE-TIN VÄSYNEITÄ.
Arvaa mitä siitä väsymyksestä syntyy? Katkeruutta, epätyytyväisyyttä ja pahaa oloa. Tämä paha olo sitten kohdistuu johonkin. Sinun mielessäsi se kohdistuu syyttömään mieheen, joka tekee kyllä ja yrittää epätoivoisesti miellyttää, mutta ei pysy järjettömissä vaatimuksissa mukana. Toisin sanoen, nainen on väsynyt, purkaa sen syyttömään mieheen, joka jostain kumman syystä ei olekaan yhtä väsynyt.
Arvaa mitä, mä tarjoilen sulle nyt mun empiiristä tutkimusta ihan 100% ilmaiseksi. En tarvitse apurahaa tutkimukseen, ihan voin vain valottaa näin tätä mun ja kaikkien tuntemieni naisten sielunelämää. Ole hyvä!
Kerronpa tässä meidän omasta elämästä. Aamuisin tarhaan ja kouluun lapset hoitaa minä. Mies hoitaa töihin itsensä. Mies hakee lapset usein. Minä käyn kaupan kautta, hoidan ruoan ja autan läksyt. Mies ja minä kuskataan vuoron perään lasta harrastuksiin.
Kuullostaa aika tasa-arvoiselta vielä, vai mitä? Ei minulla ole mitään syytä olla väsyneempi kuin mies.
Eikö? Valotetaanpa tätä meidän arkea hieman.
Aamuisin minä herätän, puen, teen aamupalan pienemmälle, autan pesussa, autan isompaa etsimään juuri sen yhden jutun mikä on hukassa/väärin. Samalla puen, syön ja pesen itseni.
Moni varmasti sanoisi tähän, että mikset anna miehesi tehdä? NO, mäpä "annoin". Lopputulos oli se, että tarhasta on soitettu, miten lapsi on puettu väärin ja liian kevyesti. Koululaiselle ei osaa muistuttaa, mitä lappua tarvitaan mukaan, ei osaa katsoa lukujärjestystä, että heittääkö kouluun vai sinne uimahallille, ja JOS pitää lähteä sinne uimhallille, tää herra ei kykene tarkistamaan onko tytöllä kaikki tarvittava mukana. Nykyään ei haittaa, kun iso tyttö osaa jo katsoa peräänsä. Kolmosluokkalainen ei vaan oikein osaa. Lapset on vähän sellasia, ettei kaikkea muista tai osaa suunitella. Myöskin nää miehen aamuherätykset ja kouluuviemiset on ollut yhtä marmatusta, miten hänellä on kiire ja tehkää te tytöt ite. Aamut on yksinkertaisesti sysätty mulle. Kyllä, olemme riidelleet, keskustelleet, minä olen itkenyt, olen pyytänyt, mies ei yksinkertaisesti kykene tähän. Se on vaan jätetty mulle.
Toinen on ruoan laitto iltaisin. Mies kokkaa pari kertaa viikossa, minä loput. Kun minä kokkaan, se tarkoittaa sitä, että siivoan jälkeni ja keittiön ruoanlaiton jälkeen. Kun mies kokkaa, se tarkoittaa sitä, että pannut jätetään likoamaan tiskialtaaseen, pöydät pyyhkimättä ja valmistustavarat levälleen.
Läksyihin mies ei jaksa keskittyä. Hän on niin väsynyt töistä päästyään. Ei häntäkään koskaan autettu läksyissä, se on niiden duunia.
Kun lapset viedään harkkoihin, miehen kohdalla se tarkoittaa kenkien laittamista jalkaan ja autoon istumista. Minun kohdallani se tarkoittaa kamojen pakkaamista, välipalan ja veden muistamista, pyyhkeen muistamista, treenikamojen lisäksi. Kun tämä lapsen valmistanen harkkoihin sattuu hänen kohdalleen, hän ei yksinkertaisesti tee sitä. Ei vaan tee. Ja kun tullaan kotiin, märkä pyyhe jää kassiin ja puolikas banaani jätetään viemättä roskiin, vaatteita ei laiteta pesuun.
Olen hyvin "onnekas", koska mies "osallistuu" kotitöihin. Niin, osallistuu. Kotityöt on siis mun iso prokkis, koko talon puhtaanapito on minun vastuullani, ja mies sitten osallistuu tähän projektiin. Tämä ei koskaan tapahdu oma-aloitteisesti. Lentäisin varmaan perseelleni, jos tulisin kotiin ja löytäisin miehen imuroimasta "Joo, mä nyt alotin tän siivomisen kun sun vanhemmat tulee illalla." Mä hoidan valehtelematta 80% kaikesta.
Mulla on hyvä idea teille sinne Väestöliitolle, kun kovin innoissanne rustaatte tutkimuksianne. Voisitteko ystävällisesti tehdä tieteellisen tutkimuksen siitä, miten usein se on MIES joka on vetovastuussa näistä asioista:
-Joulukorttien lähetys (muutenkin sukulaisten muistaminen, kutsuihin vastaaminen ja lahjojen osto, merkkipäivien muistaminen)
-Teillä kotona niiden juhlien järjestäminen, suunnittelu ja toteutus. Sehän on ihan tunnettu fakta, että miehet ovat niitä, jotka esim. ylioppilasjuhlat toteuttavat ja stressaavat mopin varressa, miten niihin on enää vaan kaksi viikkoa ja vieläkin ikkunat pesemättä. Kun tulee vieraita, onko se mies joka hoitaa ruoat, siivouksen ja sen itse vitun vierailun sopimisen?
-Lasten lääkärit, lasten synttärit (esim. lahjat, muistaminen, kuljetus), lasten koulutapahtumat, vanhempainillat, lasten harrastuksiin liittyvät asiat, matkoille lähdettäessä lasten tavaroiden pakkaaminen
Teillä ilmeisesti on päädytty siihen, että miehet kyllä tekevät, mutta ei nyt vaan ylitarkan ja neuroottisen naisen mielestä tarpeeksi hyvin. Onko se omalla tavalla tekemistä, että jättää lapsen pukematta asiallisesti, koska antoi tytön itse valita vaatteensa? Onko se omalla tavalla tekemistä, että hutaisee imurilla, kun huomautat asiasta sanotaan "tee ite jos osaat niin hyvin"? Onko se ihan mahdoton ajatus, että miehet saattaisivat nauttia ja ottaa kaiken irti tästä ikiaikaisesti asemastaan passattavana, joten avuttomuuteen on niin kiva ja helppo heittäytyä, vedoten siihen, että mikään tehty ei kelpaa?
Nyt päästiin kakkosaiheeseen, eli omaan aikaan.
Miksi sinä, rakas Heli Vaaranen, uskot tämän olevan erityisesti miehille riidanaihe?
Uskotko sinä sitä, että naiselle on helpompaa vaan ilmoittaa ja lähteä sinne jumppaan, vai toisinpäin? Kumman sinä arvioit olevan sen, joka ottaa reippaasti harrastuksia ja juhlimisiltoja itselleen? Kumman sinä uskot olevan se, jota stereotypisesti pidetään nalkuttavana ilonpilaajana, jota kutsutaan "pirttuhirmuksi", jonka yleisesti uskotaan olevan se joka yrittää kahlita ryyppäämään rynnistävää puolisoon kotiin? Kumman sinä, rakas pieni Heli, uskot olevan se, joka vetoaa kavereilleen puhelimeen, että "en voi tulla kun toi ei päästä"? Kumpia sinä näät juhlimassa kaupungilla, miehiä vai keski-ikäisiä naisia?
Kumman sukupuolen sinä arvelet olevan se, joka on ympäri maailma taantunut toisen palvelijaksi parisuhteessa? Kumpi sukupuoli se on, jonka oletetaan uhraavan uransa ja elämänsä toisen ja perheen hyväksi? Kumpi sukupuoli se on, jota on KOKO historian käytetty syntipukkina? Kumpi sukupuoli on se, jonka liikettä syytetään joka päivä länsimaissa yhteiskunnan "rappiosta"? Kumpi sukupuoli on se, jota yleisesti pidetään joustavana ja helpompana muuttaa? Tämä näkyy esim. siinä, miten Kiinassa tätä sukupuolta on propaganda avulla ahdistettu väkisin naimisiin ja saamaan lapsia brändäämällä tämän sukupuolen edustajat "jämiksi" jos he ovat yli 27-vuotiaita?
Kumpis sukupuoli se olikaan, jota varten on oma nimitys suomalaisessa(kin) kielessä, kun he pääsevät naimisiin, mutta miehen säilyessä ennallaan? Niin, mies ja vaimo. Aika jännä. Madame et mademoiselle. Mies on vaan l´homme koko elämänsä.
Kun nainen koulutetaan kehitysmaissa, koulutat samalla koko perheen. Kun koulutat miehen, koulutat miehen. Kun naisille annettaan palkkaa näissä samoissa rutiköyhissä maissa, he käyttävät sen lasten hyvinvointiin. Miehet käyttävät itseensä. Heli, olisiko se hyvin haastavaa ja kammottavaa myöntää, että ihan oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, miehet ovat itsekkäämpiä ja holtittomimpia kuin naiset? Olisiko se niin vaikea hyväksyä ne tosiasiat, että rikokset ja sekoilu on enimmäkseen miesten heiniä, koska naisten pitää ajatella muita? Esim. rattijuopoista 90% on miehiä. Naiset vaan yksinkertaisesti ajattelevat enemmä muiden hyvinvointia, eivätkä siksi mene samalla joukolla kännissä rattiin. Olisiko se vaikea hyväksyä, että se on useimmiten mies joka ryyppää/pelaa talot ja maat? Kertooko se mielestäsi mitään, että naiset itsenäistyvät aikaisemmin, muuttavat omilleen aikasemmin, pääsevät yliopistoihin (valtava luku-urakka) enemmän kuin miehet?
Heli, mitäpä jos me kerrankin laskisimme aseemme ja vihamme naisia ja pieniä tyttöjä vastaan, ehkä ensimmäisenä sukupolvena historiassa, emmekä asettaisi heitä vastuuseen kaikesta mikä on väärin?
Katsos kun Heli, totuus tossa vuodatuksessasi on se, että naiset ovat väsyneitä. Miehet, jotka ovat totutettu pitämään itseään sinä palveltavana ja luomakunnan kruununa, jotka ovat tottuneet, että äiti hoitaa kotityöt ja järjestää elämän, loukkaantuvat verisesti kun heidän tekemisiään "kritisoidaan" (eli ihmetellään, miksi helvetissä niitä ei voi hoitaa kunnolla) ja pitävät tätä merkkinä naisen ilkeydestä, ei siitä, että heillä itsellään voisi olla parannettavaa. Useat miehet myös heittäytyvät tähän avuttomuuteen, kun ei kuitenkaan kelpaa. Tämä olotila mahdollistaa sen herkullisen marttiyryyteen heittäytymisen, jota koko tekstiti henki. Eli kyllä sä saat olla vetovastuussa, mutta silti pitää olla iloinen ja hyväntuulinen naureskelija.
Myöskin haluaisin puuttua tähän timantipalaseesi tekstissäsi:
"- Miesten tekemä vähättely ei ole minulle tuttu ilmiö.
Rakas Heli pieni, kun sulta toi internetsurffaus onnistuu, niin käyppä vilkaisemassa sellaiset sivustot kuin reddit, ylilauta, facebook, twitter, return of the kings, red pill-ideologia. Tulethan sitten kertomaan takaisin mitä ajattelet. Jos tämä ei riitä, avaa vitsikirja ja etsi siellä naisiin kohdistuvat vitsit (vaimovitseistä voi aloittaa ja anoppivitseihin lopettaa.)
Tähän loppuun haluaisin kommentoida vielä yhtä säihkyvää aivorubiinisiasi kun kysyt, onko toinen vierellä yhä kun rupsahtaa, sairastuu tai vanhenee. Tähän vastaisin parilla tutkimuksella, jos vanha klisee nuorten sihteeriensä matkaan lähtevistä keski-ikäisistä naisista ei auta:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014092518694701_lz.shtml
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288689104193.html
Ja arvaa, kumpi sukupuoli on herkempi näkemään itsensä syyttömämpänä ja kaltoinkohdeltuna, ei kaltoinkohtelijana? Arvaa, kumpi sukupuoli se on, joka uskoo treffikumppanin kokevan hänet vastenmieliseksi kenkien vai käytöksen perusteella?
Ja vikaksi: arvaa, kumpi sukupuoli tuli vakana näyttämään artikkeliasi vähättelystä eilen, hänen lähdettyä tänään koko viikonlopuksi kavereiden kanssa mökille jättäen mut sairaiden lapsien kanssa yksin? Pystytkö arvaamaan?
Hyvää perjantaita.
Kommentit (545)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenvetona ketjusta; keskiverto mies ja nainen haluavat pääsääntöisesti elämältään täysin erillaisia asioita. Nainen haluaa perheen ja perheen arkeen osallistuvan miehen, mies haluaa juoda kaljaa, pelata pleikkaria ja nussia.
Oma mieheni halusi perheen. Halusi monta lasta. Kolmannen jälkeen sanoin, etten jaksa enempää. En jaksa, koska minulla päävastuu lapsista, jotka mies halusi. Samoin halusi koiran ja onhan se kivaa silitellä sitä koiraa, mutta kun koira vaatii aika paljon muutakin huolenpitoa. Kärjistän, mutta joissain asioissa mieheni on täysi idiootti. Lapsi ja koira eivät ole mitään leikkikaluja, jotka voi sysätä syrjään, kun ei kiinnosta.
Muistan, kun kolmannen lapsen (jonka mies siis halusi) ollessa tuloillaan maailmaan ja supistukset ihan jäätäviä, mies ehdotti, että ehkä häntä ei tarvita synnärillä, kun "sinulla on jo niin paljon kokemusta" ja "se menee varmaan todella nopeasti". No, ei ehkä olisi tarvittukaan, koska mies mm. pyörtyi ja löi päänsä, minkä vuoksi minä en ehtinyt saamaan epiduraalia, kun hoitohenkilökunta piti huolta miehestä. Toi oli niin tragikoominen tilanne, jolle voin nyt jälkikäteen nauraa, mutta silloin ei naurattanut. Silloin vitutti ja sattui ihan perkeleesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on neuvottu aina.. Lasten hoidossa ja kasvatuksessa, siivoamisesta, ruuan laittamisessa, kaupassa käynnissä, toisten ihmisten kanssa puhumisessa, kaikessa mahdollisessa, autolla ajamisessa, leipomisessa, rahan käytössä, lista on loputon. Neuvoja on tullut pyytämättä ja niitä on jopa tehostettu huitaisulla.
Erosimme.
Osaan tehdä kotihommat ilman neuvontaa, autonkin kanssa pärjään ja työkin on tullut hoidettua. Rahat riittää ja elämä sujuu. Lapset valmistuvat ammatteihinsa ja nousevat siivilleen, ovat onnellisia.
En koe olevan hirveän epäonnistunut, mutta exä näkee syyt kaikkeen edelleen minussa.
Eli kyllä mieskin osaa..ja joskus on vain parempi elää ilman sellaista loistoyksilöä taloudessa.
Tutkija teki tutkimuksen, mistä paljastuu kuinka voi tasapäistää kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenvetona ketjusta; keskiverto mies ja nainen haluavat pääsääntöisesti elämältään täysin erillaisia asioita. Nainen haluaa perheen ja perheen arkeen osallistuvan miehen, mies haluaa juoda kaljaa, pelata pleikkaria ja nussia.
Oma mieheni halusi perheen. Halusi monta lasta. Kolmannen jälkeen sanoin, etten jaksa enempää. En jaksa, koska minulla päävastuu lapsista, jotka mies halusi. Samoin halusi koiran ja onhan se kivaa silitellä sitä koiraa, mutta kun koira vaatii aika paljon muutakin huolenpitoa. Kärjistän, mutta joissain asioissa mieheni on täysi idiootti. Lapsi ja koira eivät ole mitään leikkikaluja, jotka voi sysätä syrjään, kun ei kiinnosta.
Muistan, kun kolmannen lapsen (jonka mies siis halusi) ollessa tuloillaan maailmaan ja supistukset ihan jäätäviä, mies ehdotti, että ehkä häntä ei tarvita synnärillä, kun "sinulla on jo niin paljon kokemusta" ja "se menee varmaan todella nopeasti". No, ei ehkä olisi tarvittukaan, koska mies mm. pyörtyi ja löi päänsä, minkä vuoksi minä en ehtinyt saamaan epiduraalia, kun hoitohenkilökunta piti huolta miehestä. Toi oli niin tragikoominen tilanne, jolle voin nyt jälkikäteen nauraa, mutta silloin ei naurattanut. Silloin vitutti ja sattui ihan perkeleesti.
Nyt ivaat ja vähättelet miestäsi. Shame on you.
Huonoa huonoa on jos lapsen kengännauhojen solmiminen, kahvinlaitto, tasojen pyyhkiminen ja muu vastaava koetaan rasitteeksi. Mitä mies tekee emännällä, jolle jo tällaiset asiat ovat ylivoimaisia suorittaa. Ei mitään!
Vierailija kirjoitti:
Huonoa huonoa on jos lapsen kengännauhojen solmiminen, kahvinlaitto, tasojen pyyhkiminen ja muu vastaava koetaan rasitteeksi. Mitä mies tekee emännällä, jolle jo tällaiset asiat ovat ylivoimaisia suorittaa. Ei mitään!
Miksi mies ei voi solmia niitä kengännauhoja tai pyyhkiä tasoja? Heille se pikemminkin tuntuu olevan ylivoimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun noista kotitöistä nyt jauhetaan niin paljon niin täytyy kyllä kysyä että jos se nainen ei hoida kotia ja perhettä niin minkä takia se mies sitten sen kanssa olisi?
Rakkaudesta tai ihan vaan koska mieskin halusi lapsia. Niin niitäkin miehiä on todella paljon jotka haluaa lapsia. Kotiinsa voi tilata vaikka siivojan, jos ei parisuhteelle tuon enempää keksi syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän teidän kannata naiset vaan asua keskenään kommuunissa, kun kakki miehet on niin paskoja. Ja tietysti vice versa. Toisaalta olisi mukavaa nähdä kummassa kommuunissa valitsisi parempi ilmapiiri.
Olen itseasiassa pohtinut ajatusta. Naiskommuunissa olisi siistiä, terveellistä itse tehtyä ruokaa, lapsista pidettäisiin huolta... Mieskommuunissa lojuisi kaljatölkkejä ja pizzalaatikoita ympäri kämppää, vessa olisi törkyinen, lapsilla koko viikon samat likaiset vaatteet päällä... Mutta hei, tärkeintähän on rento meininki! Ei saa nalkuttaa ja pingottaa.
Mä olen muutaman hyväpalkkaisen ja koulutetun naisen kanssa puolitosissaan miettinyt ajatusta naiskommuunista. Ostettaisiin omakotitalo yhdessä jostain merenrannalta (yhdessä meillä olisi siihen varaa) ja iso tila-auto, kaikkien lapset muuttaisi meille, rempattaisiin taloa yhdessä ja niihin juttuihin, mitä ei osata, palkattaisiin ammattilainen, laitettaisiin vuorotellen iso satsi ruokaa, leikittäisiin lasten kanssa... Työmäärä ihan varmasti vähenisi. Miehet voidaan kutsua kylään silloin, jos halutaan seksiä. Tietysti tulisi silloin tällöin kränää jostain (varmaan meillä naisillakin vähän eri siisteyskriteerit), mutta kyllä ne selvitettäisiin puhumalla. Naisissa on se hyvä puoli, että he yleensä ymmärtävät toisen tilanteen, jos asiasta keskutellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen ei ole hyvä miellyttää miestä, mutta ei myöskään vaatia miestä olemaan kuin hän.
Paras on, että molemmat kertovat selvästi mutta ystävällisesti, ja kuuntelevat aidosti. Se ei ole todellakaan helppoa, mutta tutkimusten mukaan aito rakkaus auttaa tässä.
Mutta kokeakseen aitoa rakkautta sellaiseen on ensin uskottava. Tämä usko taitaa monelta puuttua. Eli monet ovat onnettomia jo elämänasenteen tasolla, josta psykologisesti syntyy itseään toteuttava profetia.
Vierailija kirjoitti:
Lasten synttärit , lasten lahjat ja joulukortit. Ihanaa uhritumista perheen asioiden eteen. Törkeä mies sinulla.
Isoisoäitisi lähti suoraan saunasta synnyttämästä lehmiä lypsämään tai rikkakasveja kitkemään, mutta sinulle uupumus tulee jo joulukorteista. Nuo törkeät piittaamattomat miehet ovat keksineet ne kotityötkin sinulle,
ilman miehiä kukaan nainen ei koskaan imuroisi tai pesisi pyykkiä?
Huoh. Mutta niinhän se on, että kun ei pystytä itse asiasta löytämään huomauttamista, ruvetaan meuhkaamaan asian vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että minä tuun kiitolliseksi omasta osastani, kun luen näitä juttuja! Mun mieheni osaa, tekee, ajattelee, ottaa huomioon, on oma-aloitteinen jne. No ei hänkään niitä joulukortteja hoksaa lähettää, mutta kaikessa muussa kyllä on ihan yhtä innokkaasti osallisena kuin minäkin. Jos lapsemme tarvitsee jotakin, mainitsen asiasta miehelle niin että hän osaa ottaa asian huomioon: Ostaa kaupoilla käydessä tai katselee käytettynä nettikirppikseltä. Ei siis tarvitse erikseen käskeä miestä tekemään hankintoja, kun hänellä on onneksi omatkin toimivat aivot.
Mikä siinä on, että osa miehistä on niin avuttomia? Kasvatuksestako se on kiinni? En ikipäivänä kestäisi katsella tuommoisia vässyköitä...
Sama täällä.
Kasvatuksesta se on kysymys, ja toisaalta siitä, miten asioiden annetaan kotona ajautua. Monihan on selittänyt sitä, miten äidin jäätyä vauvalomalle hän on hyvää hyvyyttään tehnyt kotityöt, ettei työssäkäyvän tarvitsisi ressata niillä itseään, ja siitä se tekemättömyys on sitten lähtenyt ajautumaan pysyväksi olotilaksi. Työnjaosta ei ehkä keskustella eikä sitä tehdä niin kuin pitäisi. Meillä oli kolmen lapsen ollessa pieniä ihan pakko tehdä säännöllistä arjen suunnittelua, että saatiin se pyörimään järkevästi, kun molemmilla oli aikaa ja reissuja vaativat työt. Vauvalomilla olin vuoden per lapsi ja hoidin kotihommista sen päivittäispuolen, jota arkipäivinä tarvittiin, mutta en suursiivouksia, esimerkiksi. Näin ollen ei olla koskaan ajauduttu siihen tilanteeseen, ettei oltaisi puhuttu ja suunniteltu tai että toinen olisi tehnyt kaiken.
Ongelma on myös se, että koska ennen kauhisteltiin vauva-ajan rankkuutta, aikana, kun lakanat ja vaipat pestiin kylmässä joessa ja vaipat tehtiin itse, se oli rankkaa.
Nykyään vauva-aika ei aiheuta samalla tavalla työmäärää ollenkaan, ei ole sitä muistamista jahoitamista, mitä myöhemmin, eli kun äiti ensin ryhtyy ja ajattelee ylpeänä että tämähän onkin helppoa, niin se voi kostautua. Myöhemminhän lapset nukkuvat esim vain saman verran kuin vanhemmat. Vauvaiän jälkeen noin 9 tuntia 1-100-vuotiaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa huonoa on jos lapsen kengännauhojen solmiminen, kahvinlaitto, tasojen pyyhkiminen ja muu vastaava koetaan rasitteeksi. Mitä mies tekee emännällä, jolle jo tällaiset asiat ovat ylivoimaisia suorittaa. Ei mitään!
Miksi mies ei voi solmia niitä kengännauhoja tai pyyhkiä tasoja? Heille se pikemminkin tuntuu olevan ylivoimaista.
Jos mies nuo tekee niin nainen kulkee perässä ja tekee ne uudelleen koska tasot on pyyhitty väärään suuntaan tai ainakin väärällä pesuaineyhdistelmällä ja nauhatkin on solmittu lenkit väärinpäin kiertäen. Lisäksi helvetillinen nalkutus miehelle.
Mies oppi olemaan auttamatta kotitöissä. Nalkutus toki jatkuu mutta niinhän se jatkuu vaikka niitä kotitöitä tekisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän teidän kannata naiset vaan asua keskenään kommuunissa, kun kakki miehet on niin paskoja. Ja tietysti vice versa. Toisaalta olisi mukavaa nähdä kummassa kommuunissa valitsisi parempi ilmapiiri.
Olen itseasiassa pohtinut ajatusta. Naiskommuunissa olisi siistiä, terveellistä itse tehtyä ruokaa, lapsista pidettäisiin huolta... Mieskommuunissa lojuisi kaljatölkkejä ja pizzalaatikoita ympäri kämppää, vessa olisi törkyinen, lapsilla koko viikon samat likaiset vaatteet päällä... Mutta hei, tärkeintähän on rento meininki! Ei saa nalkuttaa ja pingottaa.
Mä olen muutaman hyväpalkkaisen ja koulutetun naisen kanssa puolitosissaan miettinyt ajatusta naiskommuunista. Ostettaisiin omakotitalo yhdessä jostain merenrannalta (yhdessä meillä olisi siihen varaa) ja iso tila-auto, kaikkien lapset muuttaisi meille, rempattaisiin taloa yhdessä ja niihin juttuihin, mitä ei osata, palkattaisiin ammattilainen, laitettaisiin vuorotellen iso satsi ruokaa, leikittäisiin lasten kanssa... Työmäärä ihan varmasti vähenisi. Miehet voidaan kutsua kylään silloin, jos halutaan seksiä. Tietysti tulisi silloin tällöin kränää jostain (varmaan meillä naisillakin vähän eri siisteyskriteerit), mutta kyllä ne selvitettäisiin puhumalla. Naisissa on se hyvä puoli, että he yleensä ymmärtävät toisen tilanteen, jos asiasta keskutellaan.
Mieskommuunille on ihan oma nimikin. Sen nimi on armeija. Siellä harvemmin mikään lojuu tai mistä minä enää mitään tiedän. Ennen vanhaan se nalkutuskin eli toisin sanoen simputus oli sallittua ja silloin kaikki oli tip top takin kauluksia myöten. Mutta kai sielläkin kaikki alkoi mennä päin seiniä kun naistenkin sallittiin osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkutus voi tuhota rakkauden.
Miksi mies ei voi tehdä kotona mitään ilman nalkutusta?
Ihan samalla tavalla se mitääntekemättömyys rakkauden tappaa kuten myös se, että vaatii vain toista tekemään kaikkea.
Voisit kokeilla kertoa asiasi eri tavalla. Mies tuskastuu siihen, että nainen hokee asiaa kiukkuisesti ja se vain itse asiassa lisää miehen valtaa tilanteessa. Selkeä mutta ystävällinen puhe - jonka miehet osaavat paremmin sukupuoliroolinsa takia - esimerkiksi voisi auttaa. Jos asia on tärkeä ja mies ei tämänkään jälkeen välitä, silloin hän on itsekäs.
Vaarasen tapauksessa miehen tapaa rakastaa ja toimia ei kunnioitettu. Se ei ole hyvä asia.
Kokeilin exääni ystävällistä selkeää puhetta, kuten laitoin roskapussin kiinni, vein eteiseen ja pyysin viemään kun tein itse muita kotitöitä. Vastaus myöhemmin. Kun mies ei kahden päivän jälkeenkään ollut kuulemma huomannut roskapussia jonka yli hyppäsi aamulla päästäkseen ovesta ulos, nöyrryin ja vein itse koska asunto haisi jo kohtuuttoman pahalle. Haju ei häirinnyt miestä. En toistanut pyyntöä etten olisi syyllistynyt nalkuttamiseen.
Pyykkien ripustaminen, kuulemma nyt/tänään ei huvita ripustaa. Hän voi ripustaa kun tuntuu siltä. Koskaan ei tuntunut ja parin päivän päästä pyykki oli pestävä uudestaan ja minä ripustin.
Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo aloitus ollut vastaus Vaaraselle, vaan yksittäisen mamman tilitys omasta perhe-elämästään.
Ehkä kannattaisi menne perheterapiaan setvimään ongelmien perimmäiset syyt. Ongelmanhan mamma on jo tiedostanut. Kyse onkin siitä mikä neuvoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän teidän kannata naiset vaan asua keskenään kommuunissa, kun kakki miehet on niin paskoja. Ja tietysti vice versa. Toisaalta olisi mukavaa nähdä kummassa kommuunissa valitsisi parempi ilmapiiri.
Olen itseasiassa pohtinut ajatusta. Naiskommuunissa olisi siistiä, terveellistä itse tehtyä ruokaa, lapsista pidettäisiin huolta... Mieskommuunissa lojuisi kaljatölkkejä ja pizzalaatikoita ympäri kämppää, vessa olisi törkyinen, lapsilla koko viikon samat likaiset vaatteet päällä... Mutta hei, tärkeintähän on rento meininki! Ei saa nalkuttaa ja pingottaa.
Mä olen muutaman hyväpalkkaisen ja koulutetun naisen kanssa puolitosissaan miettinyt ajatusta naiskommuunista. Ostettaisiin omakotitalo yhdessä jostain merenrannalta (yhdessä meillä olisi siihen varaa) ja iso tila-auto, kaikkien lapset muuttaisi meille, rempattaisiin taloa yhdessä ja niihin juttuihin, mitä ei osata, palkattaisiin ammattilainen, laitettaisiin vuorotellen iso satsi ruokaa, leikittäisiin lasten kanssa... Työmäärä ihan varmasti vähenisi. Miehet voidaan kutsua kylään silloin, jos halutaan seksiä. Tietysti tulisi silloin tällöin kränää jostain (varmaan meillä naisillakin vähän eri siisteyskriteerit), mutta kyllä ne selvitettäisiin puhumalla. Naisissa on se hyvä puoli, että he yleensä ymmärtävät toisen tilanteen, jos asiasta keskutellaan.
Mieskommuunille on ihan oma nimikin. Sen nimi on armeija. Siellä harvemmin mikään lojuu tai mistä minä enää mitään tiedän. Ennen vanhaan se nalkutuskin eli toisin sanoen simputus oli sallittua ja silloin kaikki oli tip top takin kauluksia myöten. Mutta kai sielläkin kaikki alkoi mennä päin seiniä kun naistenkin sallittiin osallistua.
Hyvä pointti. Hmmm.
Mutta tarkemmin kun miettii, niin sapuskat tulevat valmiina naaman eteen, ja tarvitsee hoitaa vaan itsensä ja omat asiansa, joten ei päde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän teidän kannata naiset vaan asua keskenään kommuunissa, kun kakki miehet on niin paskoja. Ja tietysti vice versa. Toisaalta olisi mukavaa nähdä kummassa kommuunissa valitsisi parempi ilmapiiri.
Olen itseasiassa pohtinut ajatusta. Naiskommuunissa olisi siistiä, terveellistä itse tehtyä ruokaa, lapsista pidettäisiin huolta... Mieskommuunissa lojuisi kaljatölkkejä ja pizzalaatikoita ympäri kämppää, vessa olisi törkyinen, lapsilla koko viikon samat likaiset vaatteet päällä... Mutta hei, tärkeintähän on rento meininki! Ei saa nalkuttaa ja pingottaa.
Mä olen muutaman hyväpalkkaisen ja koulutetun naisen kanssa puolitosissaan miettinyt ajatusta naiskommuunista. Ostettaisiin omakotitalo yhdessä jostain merenrannalta (yhdessä meillä olisi siihen varaa) ja iso tila-auto, kaikkien lapset muuttaisi meille, rempattaisiin taloa yhdessä ja niihin juttuihin, mitä ei osata, palkattaisiin ammattilainen, laitettaisiin vuorotellen iso satsi ruokaa, leikittäisiin lasten kanssa... Työmäärä ihan varmasti vähenisi. Miehet voidaan kutsua kylään silloin, jos halutaan seksiä. Tietysti tulisi silloin tällöin kränää jostain (varmaan meillä naisillakin vähän eri siisteyskriteerit), mutta kyllä ne selvitettäisiin puhumalla. Naisissa on se hyvä puoli, että he yleensä ymmärtävät toisen tilanteen, jos asiasta keskutellaan.
Kuin minun näppikseltäni - samaa olen kavereideni kanssa miettinyt, tosin olemme miehiä.
Ja olen elänyt opiskeluaikanani kommuunissa, kaksi vuotta. Molemmat elämäni parhaita. Voin suositella ehdottomasti, jos ystäväsi ja sinä olette kaikki joustavia, sopeutuvaisia ja neuvottelukykyisiä. Kommuuni on mielestäni siinäkin mielessä aivan erityinen asumismuoto, että siinä teistä (parhaimmillaan) kasvaa yhtenäinen orgaani, joka ikään kuin elää omaa elämäänsä, yhteinen projekti, joka kasvaa eri suuntiin.
Siksi en suosittele omistusasunnon hankkimista, kommuuni saattaa olla niin "elävä", että esimerkiksi joustava ympäristönvaihtomahdollisuus pitää aina olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän teidän kannata naiset vaan asua keskenään kommuunissa, kun kakki miehet on niin paskoja. Ja tietysti vice versa. Toisaalta olisi mukavaa nähdä kummassa kommuunissa valitsisi parempi ilmapiiri.
Olen itseasiassa pohtinut ajatusta. Naiskommuunissa olisi siistiä, terveellistä itse tehtyä ruokaa, lapsista pidettäisiin huolta... Mieskommuunissa lojuisi kaljatölkkejä ja pizzalaatikoita ympäri kämppää, vessa olisi törkyinen, lapsilla koko viikon samat likaiset vaatteet päällä... Mutta hei, tärkeintähän on rento meininki! Ei saa nalkuttaa ja pingottaa.
Mä olen muutaman hyväpalkkaisen ja koulutetun naisen kanssa puolitosissaan miettinyt ajatusta naiskommuunista. Ostettaisiin omakotitalo yhdessä jostain merenrannalta (yhdessä meillä olisi siihen varaa) ja iso tila-auto, kaikkien lapset muuttaisi meille, rempattaisiin taloa yhdessä ja niihin juttuihin, mitä ei osata, palkattaisiin ammattilainen, laitettaisiin vuorotellen iso satsi ruokaa, leikittäisiin lasten kanssa... Työmäärä ihan varmasti vähenisi. Miehet voidaan kutsua kylään silloin, jos halutaan seksiä. Tietysti tulisi silloin tällöin kränää jostain (varmaan meillä naisillakin vähän eri siisteyskriteerit), mutta kyllä ne selvitettäisiin puhumalla. Naisissa on se hyvä puoli, että he yleensä ymmärtävät toisen tilanteen, jos asiasta keskutellaan.
Mieskommuunille on ihan oma nimikin. Sen nimi on armeija. Siellä harvemmin mikään lojuu tai mistä minä enää mitään tiedän. Ennen vanhaan se nalkutuskin eli toisin sanoen simputus oli sallittua ja silloin kaikki oli tip top takin kauluksia myöten. Mutta kai sielläkin kaikki alkoi mennä päin seiniä kun naistenkin sallittiin osallistua.
Mikään ei voisi olla kauempana kommuunielämästä kuin armeija.
T. molemmissa elänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa huonoa on jos lapsen kengännauhojen solmiminen, kahvinlaitto, tasojen pyyhkiminen ja muu vastaava koetaan rasitteeksi. Mitä mies tekee emännällä, jolle jo tällaiset asiat ovat ylivoimaisia suorittaa. Ei mitään!
Miksi mies ei voi solmia niitä kengännauhoja tai pyyhkiä tasoja? Heille se pikemminkin tuntuu olevan ylivoimaista.
Jos mies nuo tekee niin nainen kulkee perässä ja tekee ne uudelleen koska tasot on pyyhitty väärään suuntaan tai ainakin väärällä pesuaineyhdistelmällä ja nauhatkin on solmittu lenkit väärinpäin kiertäen. Lisäksi helvetillinen nalkutus miehelle.
Mies oppi olemaan auttamatta kotitöissä. Nalkutus toki jatkuu mutta niinhän se jatkuu vaikka niitä kotitöitä tekisikin.
Aivan. Jos miehet voisivat parantaa naisen kuuntelua, naiset voisivat parantaa mieheen suhtautumista. Tehdään rakkauden kehiä, ei noidankehiä.
Uskon niin, että jos naiset ryhdistäytyvät tuossa (esittävät asiat ystävällisesti ja hyväksyvät miehen tavan tehdä asia), kunnon miehet seuraavat ja kuuntelevat naista paljon paremmin. Tuo on kunnollisen miehen mustetahratesti.
Ei ole liikaa valittavia naisia. On vain kuuluaisuuskoulutuksen kesken jättäneitä miehiä.
Ketju on lukittu.
Voi kuinka toivoisin, etteivät nykyäidit päästäisi tämmöisiä poikia enää kasvamaan.