Lopetan mieheni vähättelyn heti kun hän lakkaa olemasta kolmas lapseni

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikessa, mutta myös mies on oikeassa.

Ap hössöttää ihan liikaa. Kun minä jäin esikoisen kanssa kotiin ja sitten myöhemmin tuli vielä toinenkin lapsi niin tajusin että ei kämppää kannata siivota kuin vähintään kerran viikossa. Lapset sotkevat koko asunnon samaan kuntoon kuin ennen siivoilua.

Ei ylipäätään kannata hössöttää mistään ylimääräisestä. Pukee vain kun pitää pukea ja näin. Naiset stressaavat ihan liikaa ja ovat marttyyreitä asioissa joita ei oikeasti tarvitse tehdä. Jos nainen haluaa tehdä niitä esim siivota ja pukea lapset 15min ennen  lähtöä (lapset hikoilee eteisessä ja inisee) niin sitten tekee niin. Minä teen asiat viimetinkaan ja se on paras keino.

Eli jos haluatte tehdä ja tunnette pakottavaa tarvetta tehdä asioita niin vittu tehkää saatan. Ei tartte leikkiä marttyyriä kuitenkaan ja syyllistää minua siitä. Tai jos ahdistaa niin olkaa TEKEMÄTTÄ!!

 NYT ALKOI OTTAA KAALIIN NIIN PAHASTI ETTÄ TÄMÄ KOTI-ISÄ HAKEE SALKUN KALJAA JA JUO NE VIIKONLOPUN AIKANA.

Totta mooses.

Kyllä se on niin (korkkaa ensimmäisen kalja). Ahhh.

Asiat on loppupelissä niin yksinkertaisia ja se standardi on naisilla pikkasen liian korkealla etenkin jos ei haluta luopua jostain sen takia että saadaan kotiin siivooja edes kahdesti kuussa. Eli pitää luopua kampaajasta tai jostain (minä en muuten luovu kaljoista). Eli ollaanko vähän sotkuisemmassa asunnossa ja siivotaan töiden jälkeen miten jaksetaan (minä en jaksa, enkä ala kiusaamaan itseäni tässä elämässä) arjen ympärillä. Ei tulisi mieleenkään siivota viikonloppuisin. Viikonloppu on levon aikaa. Miksi helvetissä tekisin elämästäni helvettiä tieten tahtoen???

Ei se sotkuisuus ole niin vakavaa. Siihen tottuu ja koti on siisti kun lapset muuttaa pois ja kasvaa isommiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat vittumaiselta pirttihirmulta. Miehesi vain ottaa rennosti. Itsellänikin on tärkeämpää ajateltavaa, kuin jonkun lääkärin jaaritukset astmasta, jota ei oikeasti lapsella edes ole. Onneksi omistan talon kokonaan, niin ei voi muija vinkua.

Asennetta kerrakseen. Huhhuh, toivottavasti sulla ei ole lapsia.

Tarvitseeko noin perselassukoiden viesteihin vastata?

Tajuatteko ettei kukaan normaali mies, jolla on ollut/on ihan oikea parisuhde oikean naisen kanssa, eikä mitä virtuaalirunkkusuhdetta pornon kanssa, ole täällä keskustelemassa.

Te keskustelette pikkujonnejen kanssa, jotka ovat täällä trollaamassa ylilaudalta, sellaisten pikkupoikien kanssa, jotka ovat nähneet korkeintaan äitinsä emättimen saunassa.

Terv, Mies

Ettekö te miehet tajua että naisten nalkutus kodin sotkuisuudesta ja tekemättömistä kotitöistä on vain tekosyytä ja syvemmällä jossain. Ette vain pane tarpeeksi kovaa niitä vaimojanne. Minä tiedän tämän. Pääsin juuri armeijasta ja olen kova poika panemaan.

T: Markku 21v

Vierailija kirjoitti:

Ap, ihan sama juttu meillä mutta meillä yksi reilu vuoden ikäinen lapsi. Meillä tosin kiukuttelua kotitöistäkin "ei tiskit mua häiritse, laita sä koneeseen jos sua häiritsee" ynnä muuta samankaltaista, esimerkkejä riittäisi. Ja tämä kakaramaisuus alkanut tässä puolen vuoden sisällä ja pahenee vaan.

Itse jo miettinyt tosin eroa, vaikkakin tuntuu sangen pieneltä asialta erota loppu peleissä. Kuinka kauan sinä olet tuota "kolmatta lasta" katsellut ja skarppaako miehesi koskaan? Meinaa itse en enää kauaa katsele. Ja itse aiheeseen, minäkin lopetan mieheni vähättelyn heti kun alkaa käytös muistuttaa enemmän aikuisen ihmisen käytöstä.

Kun sitä eroa miettii kannattaa ottaa kaikki faktat esiin. KUmpi taloudessa tienaa enmmän - niin normaalisti se mies. Kuka siinä yh-taloudessa siivoaa, kokkaa, hoitaa lasten vaatetukset jne - se jonka luona lapset ovat enemmän, yleensä nainen. JOsko kuitenkin antaisi hieman arvonantoa miehelle hänen hyvistä puolistaan: palkasta, kotitöihin osallistumisesta. Ja yrittäisi jotenkin rakentavammin ratkoa noita arjen ongelmia. JOs koko päivän kirjoittelee palstalle ja valittelee asiasta ei taida olo olla kovin positiivinen ja energinen, mikä tahansa muu olisi parempi. Mitä miehenne kuvaisi teitä jos häneltä kysyttäisiin, mitä hyviä puolia toisi esille? Vai odottaako jo koska pääsisi eroon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

xoxo kirjoitti:

Toivotaan, että mies tunnistaa itsensä tästä tarinasta ja tajuaa jättää sinut, että pääset etsimään vertaistasi seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä minulla oli tärkeä työhön liittyvä tapaaminen, miehellä ei sen kummempia. Loogista siis oli, että juuri mies vei lapsen astmapolille kontrollikäynnille. Homma päättyi niin, että jouduin nolona soittamaan hoitajalle, koska mies ei muistanut lainkaan mistä siellä oli puhuttu ja 3,5-vuotiaalta sain "yllättäin" hieman ristiriitaista tietoa.

Tehtiin lähtöä siskoni häihin. Puin itseni, puin lapset, meikkasin, laitoin omat ja tytön hiukset, kirjoitin kortin, pakkasin tavarat. Viisi minuuttia lähtöön ja mitä tekee mies - makaa kalsareissaan sängyllä selaamassa kännykkäänsä. Ei kuulemma tiennyt, missä hänen vaatteensa ovat (ihan siellä samassa kaapissa missä kaikki muutkin miehen vaatteet) eikä viitsinyt kysyä, kun näytin niin kiireiseltä.

Järjestelen yksivuotissynttäreitä ja edellisenä iltana ehkä seitsemän aikaan huomaan, että unohdin ostaa vaniljavaahdon kakkuun. Pyydän miestä kipaisemaan sellaisen lähikaupasta (n. 300 m) tai vaihtoehtoisesti tekemään kakkupohjan valmiiksi, jotta minä voisin käydä sen hakemassa. Mies ei jaksa tehdä kumpaakaan, koska "en mä mitään synttäreitä halunnut pitää, sun idea ne oli".

Miehen nimissä olevasta autosta meni rikki yksi juttu. No, onneksi lasten päiväkoti on kävelymatkan varrella ja pääsen itse sujuvasti bussilla töihin, miehellä oli vähän hankalampaa. Meni kolme päivää eikä auton tila edennyt mitenkään, koska "ei ole ehtinyt". Kysyin sitten yhdeltä työkaverilta neuvoa ja hän sanoi että johtuu luultavasti tästä, viekää huoltoon tuonne, maksaa näin ja näin paljon. Kerroin miehelle tämän ja kuulemma työkaverini on väärässä, vika on ehdottomasti tämä ja sitä ei missään nimessä korjata noin. Noh, auto saatiin huoltamolle lopulta ja vika oli juuri se mitä työkaverini aavistelikin.

Mies vei lapset luistelemaan ja ajattelin nauttia ihanasta hiljaisesta hetkestä teekupin kanssa sohvalla. Menee alle puoli tuntia ja mies tulee lasten kanssa kotiin, kuulemma toinen lapsista kaatui heti alkumetreillä eikä halunnut jatkaa. Kysyin, että miksei laittanut kaatunutta pienempää rattaisiin ja antanut isoveljen luistella, mies vain kohautti olkiaan. Taisi kinttuja palella, kun tyhmä vaimo ei tajunnut pitää huolta siitä, että aikuinen mies laittaa riittävästi päälleen eikä lähde pelkissä ohuissa tuulihousuissa -15 asteen pakkaseen.

En missään tapauksessa sano, että kaikki miehet ovat tällaisia. Omanikaan ei ollut, ennen kuin jäin hoitamaan esikoista kotiin ja joku tuntui menneen perustavanlaatuisesti vikaan, vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Tämä mies ei kuitenkaan tämän perheen aikuisena ole vertaiseni, vaan jossain paljon matalammalla tasolla, väliportaalla minun ja lasten välissä. Tämä on myös syy siihen, miksi en miehen kärttämisestä huolimatta suostu hankkimaan kolmatta lasta itselleni hoidettavaksi ja huollettavaksi.

Luuletko sinä, että tuollaiseen avuttomuuteen tottunut mies lähtisi yhtään minnekään, kun palvelu pelaa, kun esittää vähän tyhmää? Älä ole naiivi, eihän mies osaisi tuollaisen hotellin jälkeen kuoria edes omia pottujaan, keittäisi veden pohjaan, kun nainen on senkin osannut kiehauttaa niin hyvin, että nämä alkeelliset selviytymistaidot ovat hävinneet hups vaan tämän alfan pääkopasta. Ei tuollaiset miehet uskalla minnekään lähteä, tietävät itsekin, etteivät selviytyisi enää itsekseen hengissä :D.

Tällaset naiset on pahimpia. Käyttävät todella inhottavaa henkistä väkivaltaa eikä edes tajua itse sitä... Kuule, sun epäonneks moni selviääkin tuollaisests hengissä vaikka joutuiskin jotain opettelemaan kantapään kautta. Pieni hinta et pääsee eroon tuollaisesta epäterveestä suhteesta.

Kyllä. Henkistä väkivaltaa nimenomaan. Oikein hykertelee kun toinen ei selviytyis.

Jää katsos hänelle lapselle kiukunpurkukanavaksi ja roskasäiliöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

xoxo kirjoitti:

Toivotaan, että mies tunnistaa itsensä tästä tarinasta ja tajuaa jättää sinut, että pääset etsimään vertaistasi seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä minulla oli tärkeä työhön liittyvä tapaaminen, miehellä ei sen kummempia. Loogista siis oli, että juuri mies vei lapsen astmapolille kontrollikäynnille. Homma päättyi niin, että jouduin nolona soittamaan hoitajalle, koska mies ei muistanut lainkaan mistä siellä oli puhuttu ja 3,5-vuotiaalta sain "yllättäin" hieman ristiriitaista tietoa.

Tehtiin lähtöä siskoni häihin. Puin itseni, puin lapset, meikkasin, laitoin omat ja tytön hiukset, kirjoitin kortin, pakkasin tavarat. Viisi minuuttia lähtöön ja mitä tekee mies - makaa kalsareissaan sängyllä selaamassa kännykkäänsä. Ei kuulemma tiennyt, missä hänen vaatteensa ovat (ihan siellä samassa kaapissa missä kaikki muutkin miehen vaatteet) eikä viitsinyt kysyä, kun näytin niin kiireiseltä.

Järjestelen yksivuotissynttäreitä ja edellisenä iltana ehkä seitsemän aikaan huomaan, että unohdin ostaa vaniljavaahdon kakkuun. Pyydän miestä kipaisemaan sellaisen lähikaupasta (n. 300 m) tai vaihtoehtoisesti tekemään kakkupohjan valmiiksi, jotta minä voisin käydä sen hakemassa. Mies ei jaksa tehdä kumpaakaan, koska "en mä mitään synttäreitä halunnut pitää, sun idea ne oli".

Miehen nimissä olevasta autosta meni rikki yksi juttu. No, onneksi lasten päiväkoti on kävelymatkan varrella ja pääsen itse sujuvasti bussilla töihin, miehellä oli vähän hankalampaa. Meni kolme päivää eikä auton tila edennyt mitenkään, koska "ei ole ehtinyt". Kysyin sitten yhdeltä työkaverilta neuvoa ja hän sanoi että johtuu luultavasti tästä, viekää huoltoon tuonne, maksaa näin ja näin paljon. Kerroin miehelle tämän ja kuulemma työkaverini on väärässä, vika on ehdottomasti tämä ja sitä ei missään nimessä korjata noin. Noh, auto saatiin huoltamolle lopulta ja vika oli juuri se mitä työkaverini aavistelikin.

Mies vei lapset luistelemaan ja ajattelin nauttia ihanasta hiljaisesta hetkestä teekupin kanssa sohvalla. Menee alle puoli tuntia ja mies tulee lasten kanssa kotiin, kuulemma toinen lapsista kaatui heti alkumetreillä eikä halunnut jatkaa. Kysyin, että miksei laittanut kaatunutta pienempää rattaisiin ja antanut isoveljen luistella, mies vain kohautti olkiaan. Taisi kinttuja palella, kun tyhmä vaimo ei tajunnut pitää huolta siitä, että aikuinen mies laittaa riittävästi päälleen eikä lähde pelkissä ohuissa tuulihousuissa -15 asteen pakkaseen.

En missään tapauksessa sano, että kaikki miehet ovat tällaisia. Omanikaan ei ollut, ennen kuin jäin hoitamaan esikoista kotiin ja joku tuntui menneen perustavanlaatuisesti vikaan, vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Tämä mies ei kuitenkaan tämän perheen aikuisena ole vertaiseni, vaan jossain paljon matalammalla tasolla, väliportaalla minun ja lasten välissä. Tämä on myös syy siihen, miksi en miehen kärttämisestä huolimatta suostu hankkimaan kolmatta lasta itselleni hoidettavaksi ja huollettavaksi.

Luuletko sinä, että tuollaiseen avuttomuuteen tottunut mies lähtisi yhtään minnekään, kun palvelu pelaa, kun esittää vähän tyhmää? Älä ole naiivi, eihän mies osaisi tuollaisen hotellin jälkeen kuoria edes omia pottujaan, keittäisi veden pohjaan, kun nainen on senkin osannut kiehauttaa niin hyvin, että nämä alkeelliset selviytymistaidot ovat hävinneet hups vaan tämän alfan pääkopasta. Ei tuollaiset miehet uskalla minnekään lähteä, tietävät itsekin, etteivät selviytyisi enää itsekseen hengissä :D.

On samanlaisia naisiakin, turhaan siinä hymiöit. Alistuneet miehen valtaan. Vaikka jokainen on vastuussa itsestään, kun huomaa toisen käyttävän valtaa pitää poistua, ottaa omat selviytymistaidot käyttöön. Mutta eihän lapsimaisimmat naisista siihen kykene, hoh hoh hoh hoo.

Kyllä, samanlaista lapsellista avuttomuutta löytyy naisissakin (enhän mä nyt osaa öljyjä autosta katsoa hihhihhiii XDXD) ja samalla tavalla se naisen avuttomuus ja lapatossumaisuus on ärsyttävää. Tekisi mieli potkia persauksille ja antaa avokkaalla tuollaiselle avuttomuudelle, oli kyse mies tai nainen.

Minä arvostan miestäni, koska hän on ansainnut arvostuksen ja kunnioituksen käytöksellään. En minä vanhoja ihmisiäkään arvosta ja kunnoita vain sen takia, että ovat eläneet vanhoiksi, jos he käyttäytyvät kuin virtsapäät, eivät he ansaitse mitään kunnioitusta ja "kumartelua."

Jotkut naiset eivät ilmeisesti nykyään osaa arvostaa mitään, vaan kaikki pitäisi heille tuoda kultavadilla, mutta tarvitseeko miehen uhriutua, kun hän voi lähteä suhteesta, missä häntä ei arvosteta omana itsenään? Myös naiset voivat lähteä, jos mies ei arvosta heitä. Aina voi valita.

Mielenkiintoista on myös, että täällä on nyt yleistetty että KAIKKI suomalaiset naiset ovat vähätteleviä prinsessoita. Ja sitten valitetaan, että naiset syyttävät KAIKKIA suomalaisia miehiä laiskoiksi paskiaisiksi. Näin ei tietenkään ole, sillä on hyviä, sekä huonoja ihmisiä. Jokainen voi valita millainen ihminen on toiselle. On olemassa paskoja ihmisiä ja hyviä ihmisiä sukupuolesta riippumatta.

Ja koska kerran täällä vain eletään niin jos olet paskassa parisuhteessa-----> lähde. Ei tarvitse sietää huonoja ihmisiä, voi tehdä toisenlaisenkin valinnan esim. elää yksin, etsiä uusi suhde, joka voi olla parempi jne. Maailma on valintoja täynnä, ei itkeminen ja ulina elämääsi ainakaan paranna. Olit sitten mies tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää välillä miehen välinpitämättömyys kodin asioista ihan äärettömästi. Itse vaativaa työtä tekevänä äitinä en jaksaisi hoitaa yksin kotia, lapsia, koiraa ja kaiken kukkuraksi miestä. Mies kokee oikeudekseen jostain syystä lösähtää heti työpäivän jälkeen sohvalle lepäämään. Minä sen sijaan häärään siihen asti, että lopulta n. klo 11 lösähdän itse sänkyyn. En surkuttele itseäni, sillä tavallaan nautin myös kotitöistä ja lasten ja koiran kanssa olemisesta. Välillä vain miehen käytös tuntuu pahalta. Eikö hän huomaa, että minäkin voisin kaivata lepoa? Meillä käy kerran kuussa siivooja, koska meillä on siihen varaa. Mielummin säästän muusta. Näin koti pysyy edes jotenkin siistinä. Itse ehdin vain pyyhkiä pölyt ja imuroida. Siivooja moppaa lattiat ja pesee kylppärin kaakelit. Helpottaa paljon. Harmittaa vain, että miehen toimettomuus on etäännyttänyt meidät. En koe olevani tiimi miehen kanssa, vaan koen olevani yksin (tahtomattani) vastuussa kaikesta. Mies ei ole mikään totaalinen aasi, hän kyllä selviää lasten lääkärikäynneistä ja vanhempainilloista tms., mutta häntä tulee aina useaan kertaan muistuttaa niistä.

Lisään vielä, että rakastan miestäni ja hän on monessa asiassa minua fiksumpi. Kuitenkin kun molemmat käymme töissä, toivoisin hänen osallistuvan enemmän kodin pyöritykseen. Mies halusi lapsia ja koiran, joten ne hankimme. Ne eivät siis ole vain mitään omia projektejani. Kuitenkin minä olen niistä päävastuussa. En tietenkään koe lasteni ja koirani hoitamista hirveänä taakkana, vaan olen joka päivä kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Mies yleensä poimii kirsikat kakun päältä eli menee lasten kanssa leffaan, huvipuistoon tai yhdessä koiran kanssa koirapuistoon leikkimään. Minä saan olla se ikävä vanhempi, joka pakottaa lapset harjaamaan hampaat ja tekemään läksyt. Ja lapset tietysti rakastavat niitä miehen "kokkaamia" valmisnugetteja, mutta eivät lapset voi niitä joka päivä syödä. Pitää kyllä tänään varmaan yrittää jutella miehelle vaikka viinilasin äärellä, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se... Toki säälittää, että mihin uusavuttomana poikamiehenä sitten päätyy, mutta voivoi...

No ei niille mitenkään käy. Se on vaan alistamishaluisten, vähättelevien naisten fantasia. Vain HÄN on tukipilari, miehen hengissä selviämisen edellytys!

Johan täälläki on moneen otteeseen todettu että mies muuttuu LASTEN tulon myötä ja sitä ennen useilla kaikki on ollut hyvin ja tasapuolisesti. (ja mies on sinkkunakin selvinnyt vallan mainiosti) Ehkä tässä vois nyt vetää johtopäätöksiä ettei se kaikki vika ole vain niissä miehissä, mut ei... Muunlainen asennoituminen vaatis vastuunkantoa marttyyrimammoilta.

Se olis marttyyrimamman painajainen et mies selviäiski just fine ilman nalkuttajan päsmäröintiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat vittumaiselta pirttihirmulta. Miehesi vain ottaa rennosti. Itsellänikin on tärkeämpää ajateltavaa, kuin jonkun lääkärin jaaritukset astmasta, jota ei oikeasti lapsella edes ole. Onneksi omistan talon kokonaan, niin ei voi muija vinkua.

Ja sinä osaat diagnosoida astman paremmin kuin lääkäri?

En. En vain välitä vittujakaan mitättömyyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä asemassa töissä ja aivan ihana aviomies. Hän ei kuitenkaan selviydy kodin pyörittämisestä. Hänen puolestaan kaikki voisivat nukkua samoissa lakanoissa kuukausikaupalla ja tukehtua pölyyn. Tiskata voisi (tai siis tiskikoneen laittaa päälle) vasta, kun ei ole puhtaita astioita jäljellä. Sama pätee pyykinpesuun. Jos hän on yksin lasten kanssa, tekee hän itse ruuan, mutta se on aina jotain todella epäterveellistä ja kasvikset ja hedelmät huutavat poissaoloaan. Lisäksi usein ulkoilu unohtuu. Lapset lojuvat sohvalla leffan ääressä pyjamat päällä iltapäivällä (!!!) Kotona vallitsee täysi kaaos, kun tulen kotiin. Vauva-aikana saattoi vessan nurkasta lattialta löytyä kakkainen vaippa... Itse onnistuin jotenkin saamaan äitiyslomalla aina vaipat roskikseen, kodin pidettyä muutenkin siistinä ja suht terveellistä ruokaa pöytään. Miksi tämä on miehelle mahdottomuus, vaikka lapset ovat isompia ja isompi osaa jo siivota omat lelunsa pyydettäessä?

Tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Kuulostaa ADHD- tai ADD-piirteiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

xoxo kirjoitti:

Toivotaan, että mies tunnistaa itsensä tästä tarinasta ja tajuaa jättää sinut, että pääset etsimään vertaistasi seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä minulla oli tärkeä työhön liittyvä tapaaminen, miehellä ei sen kummempia. Loogista siis oli, että juuri mies vei lapsen astmapolille kontrollikäynnille. Homma päättyi niin, että jouduin nolona soittamaan hoitajalle, koska mies ei muistanut lainkaan mistä siellä oli puhuttu ja 3,5-vuotiaalta sain "yllättäin" hieman ristiriitaista tietoa.

Tehtiin lähtöä siskoni häihin. Puin itseni, puin lapset, meikkasin, laitoin omat ja tytön hiukset, kirjoitin kortin, pakkasin tavarat. Viisi minuuttia lähtöön ja mitä tekee mies - makaa kalsareissaan sängyllä selaamassa kännykkäänsä. Ei kuulemma tiennyt, missä hänen vaatteensa ovat (ihan siellä samassa kaapissa missä kaikki muutkin miehen vaatteet) eikä viitsinyt kysyä, kun näytin niin kiireiseltä.

Järjestelen yksivuotissynttäreitä ja edellisenä iltana ehkä seitsemän aikaan huomaan, että unohdin ostaa vaniljavaahdon kakkuun. Pyydän miestä kipaisemaan sellaisen lähikaupasta (n. 300 m) tai vaihtoehtoisesti tekemään kakkupohjan valmiiksi, jotta minä voisin käydä sen hakemassa. Mies ei jaksa tehdä kumpaakaan, koska "en mä mitään synttäreitä halunnut pitää, sun idea ne oli".

Miehen nimissä olevasta autosta meni rikki yksi juttu. No, onneksi lasten päiväkoti on kävelymatkan varrella ja pääsen itse sujuvasti bussilla töihin, miehellä oli vähän hankalampaa. Meni kolme päivää eikä auton tila edennyt mitenkään, koska "ei ole ehtinyt". Kysyin sitten yhdeltä työkaverilta neuvoa ja hän sanoi että johtuu luultavasti tästä, viekää huoltoon tuonne, maksaa näin ja näin paljon. Kerroin miehelle tämän ja kuulemma työkaverini on väärässä, vika on ehdottomasti tämä ja sitä ei missään nimessä korjata noin. Noh, auto saatiin huoltamolle lopulta ja vika oli juuri se mitä työkaverini aavistelikin.

Mies vei lapset luistelemaan ja ajattelin nauttia ihanasta hiljaisesta hetkestä teekupin kanssa sohvalla. Menee alle puoli tuntia ja mies tulee lasten kanssa kotiin, kuulemma toinen lapsista kaatui heti alkumetreillä eikä halunnut jatkaa. Kysyin, että miksei laittanut kaatunutta pienempää rattaisiin ja antanut isoveljen luistella, mies vain kohautti olkiaan. Taisi kinttuja palella, kun tyhmä vaimo ei tajunnut pitää huolta siitä, että aikuinen mies laittaa riittävästi päälleen eikä lähde pelkissä ohuissa tuulihousuissa -15 asteen pakkaseen.

En missään tapauksessa sano, että kaikki miehet ovat tällaisia. Omanikaan ei ollut, ennen kuin jäin hoitamaan esikoista kotiin ja joku tuntui menneen perustavanlaatuisesti vikaan, vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Tämä mies ei kuitenkaan tämän perheen aikuisena ole vertaiseni, vaan jossain paljon matalammalla tasolla, väliportaalla minun ja lasten välissä. Tämä on myös syy siihen, miksi en miehen kärttämisestä huolimatta suostu hankkimaan kolmatta lasta itselleni hoidettavaksi ja huollettavaksi.

Luuletko sinä, että tuollaiseen avuttomuuteen tottunut mies lähtisi yhtään minnekään, kun palvelu pelaa, kun esittää vähän tyhmää? Älä ole naiivi, eihän mies osaisi tuollaisen hotellin jälkeen kuoria edes omia pottujaan, keittäisi veden pohjaan, kun nainen on senkin osannut kiehauttaa niin hyvin, että nämä alkeelliset selviytymistaidot ovat hävinneet hups vaan tämän alfan pääkopasta. Ei tuollaiset miehet uskalla minnekään lähteä, tietävät itsekin, etteivät selviytyisi enää itsekseen hengissä :D.

Tällaset naiset on pahimpia. Käyttävät todella inhottavaa henkistä väkivaltaa eikä edes tajua itse sitä... Kuule, sun epäonneks moni selviääkin tuollaisests hengissä vaikka joutuiskin jotain opettelemaan kantapään kautta. Pieni hinta et pääsee eroon tuollaisesta epäterveestä suhteesta.

Sinun harmiksesi olen naimisissa oikean miehen kanssa, joka osaa käyttää aivojaan, eikä odota ohjausta joka ikisessä asiassa joltain toiselta. En todellakaan olisi tuollaisen vässykän kanssa, joka ei muka tajua mistään mitään ja ei muka yht äkkiä osaisi pukea, tai tehdä ruokaa. Olen onnekseni saanut hyvän puolison, jolla on aivot tallella, eikä mamma roiku takinliepeissä pyyhkimässä pikkupoikansa pyllynposkia kakkimisen jälkeen. On helppoa olla hyvä vaimo miehelle, joka ansaitsee kunnioituksen aikuismaisella käytöksellään ja älyllisellä ajattelullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat vittumaiselta pirttihirmulta. Miehesi vain ottaa rennosti. Itsellänikin on tärkeämpää ajateltavaa, kuin jonkun lääkärin jaaritukset astmasta, jota ei oikeasti lapsella edes ole. Onneksi omistan talon kokonaan, niin ei voi muija vinkua.

Ja sinä osaat diagnosoida astman paremmin kuin lääkäri?

En. En vain välitä vittujakaan mitättömyyksistä.

Astma ei ole mitättömyys, vaan hoitamattomana hengenvaarallinen autoimmuunisairaus. Juntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä asemassa töissä ja aivan ihana aviomies. Hän ei kuitenkaan selviydy kodin pyörittämisestä. Hänen puolestaan kaikki voisivat nukkua samoissa lakanoissa kuukausikaupalla ja tukehtua pölyyn. Tiskata voisi (tai siis tiskikoneen laittaa päälle) vasta, kun ei ole puhtaita astioita jäljellä. Sama pätee pyykinpesuun. Jos hän on yksin lasten kanssa, tekee hän itse ruuan, mutta se on aina jotain todella epäterveellistä ja kasvikset ja hedelmät huutavat poissaoloaan. Lisäksi usein ulkoilu unohtuu. Lapset lojuvat sohvalla leffan ääressä pyjamat päällä iltapäivällä (!!!) Kotona vallitsee täysi kaaos, kun tulen kotiin. Vauva-aikana saattoi vessan nurkasta lattialta löytyä kakkainen vaippa... Itse onnistuin jotenkin saamaan äitiyslomalla aina vaipat roskikseen, kodin pidettyä muutenkin siistinä ja suht terveellistä ruokaa pöytään. Miksi tämä on miehelle mahdottomuus, vaikka lapset ovat isompia ja isompi osaa jo siivota omat lelunsa pyydettäessä?

Tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Kuulostaa ADHD- tai ADD-piirteiltä. 

Minusta tuntuu, että minusta joko tuli ADD perhe-elämän myötä, tai sitten aiemmin hallinnassa olleet piirteet purskahtivat erittäin näkyviksi ja ulos perheen myötä. Mutta olen myös juuri tuollainen ja kärsin siitä, etten saa mitään tehtyä. Aivot vain eivät "pelaa" ja toimi eikä kuljeta käskyjä.

t. äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se... Toki säälittää, että mihin uusavuttomana poikamiehenä sitten päätyy, mutta voivoi...

No ei niille mitenkään käy. Se on vaan alistamishaluisten, vähättelevien naisten fantasia. Vain HÄN on tukipilari, miehen hengissä selviämisen edellytys!

Johan täälläki on moneen otteeseen todettu että mies muuttuu LASTEN tulon myötä ja sitä ennen useilla kaikki on ollut hyvin ja tasapuolisesti. (ja mies on sinkkunakin selvinnyt vallan mainiosti) Ehkä tässä vois nyt vetää johtopäätöksiä ettei se kaikki vika ole vain niissä miehissä, mut ei... Muunlainen asennoituminen vaatis vastuunkantoa marttyyrimammoilta.

Se olis marttyyrimamman painajainen et mies selviäiski just fine ilman nalkuttajan päsmäröintiä.

Ja tämä on myös se syy miksi marttyyrit ei jätä ketään. He tarvitsevat sen jots kontrolloida. Auts, jos se mies alkaiskin vapauden saatuaan taas saamaan energiaa kotitöihin ja mukavampaan parisuhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetan kolmannen lapsen leikkimisen sillä siunaaman sekunnilla, kun tässä huushollissa on aidosti tilaa toiselle itsenäiselle ja vastuullisesti toimivalle aikuiselle. Vihje: itsenäinen ja vastuullinen mies ei tarkoita miestä joka tekee joka asian niin kuin nainen haluaa, juuri silloin kuin nainen haluaa. Tuohon tarkoitukseen kannattaa harkita vaikka henkilökohtaisen palvelijan palkkaamista. 

Jos mies pesee kylppärin ensin ja imuroi muun kämpän vasta sitten, niin eikö tärkeintä kuitenkin ole että molemmat hommat tuli tehtyä, eikä se, että naisen mielestä olisi pitänyt imuroida ensin? Jos lapsella nyt sattuukin nukkumaan mennessä olemaan päällään pupupyjaman yläosa ja nallepyjaman alaosa, koska sen kummemmin miestä kuin lastakaan ei kiinnosta, kunhan päällä kuitenkin on  pyjama, niin kannattaako tuosta meteliä nostaa? 

Tämä on valitettavan totta. KOkeilkaapa naiset joskus suostua elämään vähän aikaa miehen sääntöjen mukaan kotielämää. Siisteys ei välttämättä ole teidän standardin mukaista eikä lasten vaatetus, mutta yllättäen kaikki kuitenkin toimii toisella laillakin. ONko se teidän tapa aina oikea? Mikään ei lannista paremmin kuin negatiivinen palaute kun jotain tekee. Miettikääpä vaikka anopeilta tai äideiltänne saatuja kommentteja "ai sinä teet noin, näin se pitäisi..." Ne muistetaan ja niitä täällä jauhetaan. Kuitenkin samanlaista palautetta annetaan miehelle koko ajan. KUn vähän ulkopuolelta sitä omaa käyttäytymistään ja perhettään kykenisi katselemaan näkisi ettei ongelmat johdu pelkästään miehestä... parisuhdeterapiassa tuota voi harrastaa, ja sinne kannattaa mennä jos noin miestään halveksii kuin ap tekee. AP, luuletko miehesi olevan liitossanne onnellinen, naisen kanssa joka koko ajan kettuilee?

Tiedän kyllä, että mies saa pidettyä lapset hengissä "omalla tyylillään". Lapsilla olisi kuitenkin terveysongelmia, koska mies syöttää lapsille lähinnä valmisnakkeja tai -lihapullia ja ranskalaisia ja lisäksi hampaat täynnä reikiä, kun saisivat napostella koko ajan karkkeja. Lapsistamme tehtäisiin myös ehkä lasu-ilmoitus, kun isä ei tajuaisi pukea lapsille tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle, eikä muistaisi vanhempainiltoja tms. Läksyt jäisivät tekemättä ("Lapset hoitavat kyllä itse") ja kokeista ropisisi varmaan hylättyjä. Minua ei kiinnosta, onko lapsilla mätsäävät vaatteet päällä, mutta moni mies ei selviydy ihan perusasioiden hoitamisesta.

No haloo, tuskinpa tulis lasua. Senkö pelossa säkin noi asiat vain hoidat ja elät, voi tsiisus. Relaa nyt pikkasen jumalauta.

En ole tuon lasu-viestin kirjoittaja, mutta oma mieheni on vienyt kaksosemme tarhaan pakkasella ohuissa välikausitakeissa (pitävät lähinnä tuulta). Ei se nyt ehkä lasun paikka ole, mutta tuntui pahalta hakea lapset tarhasta, kun eivät olleet päässeet ulos, kun oli laitettu liian vähän vaatteita. Tuli paha mieli lasten puolesta ja syyllinen olo. Olin kyllä vihainen miehelle. Ei tehnyt tietenkään tuota tahallaan, en sitä tarkoita. Jotenkin tuollainen vain kielii minusta välinpitämättömyydestä. Itse saa pukeutua, miten haluaa, mutta pieni lapsi kun ei vaatteitaan valitse, tulee vanhemman ne valita kelin mukaan. Ulkonäkö se ja sama, samoin en välitä vaikka olisi eri parin sukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat vittumaiselta pirttihirmulta. Miehesi vain ottaa rennosti. Itsellänikin on tärkeämpää ajateltavaa, kuin jonkun lääkärin jaaritukset astmasta, jota ei oikeasti lapsella edes ole. Onneksi omistan talon kokonaan, niin ei voi muija vinkua.

Ja sinä osaat diagnosoida astman paremmin kuin lääkäri?

En. En vain välitä vittujakaan mitättömyyksistä.

Astma ei ole mitättömyys, vaan hoitamattomana hengenvaarallinen autoimmuunisairaus. Juntti.

Astmaakin on eritasoista, ja pikkulasten "astmaa" ei aina edes kutsuta aluksi astmaksi, juntti juntti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä niin erikoinen ketju etten tiedä mitä sanoa. Ihan normaali mies, noiden asioiden takiako häntä pitäisi vähätellä?

Pukeutumisjutusta tuli mieleen että meilllä tilanne menee aina niin, että juurikin 5min ennen lähtöä saan huudot siitä että makaan bokserisillani sängyllä. Tämän jälkeen makoilen vielä vähän aikaa, rauhallisesti puen päälle ja valmistaudun. Noihin menee yhteensä 3 minuuttia. Tämän jälkeen sitten odottelen vielä valmistautuvaa naista seuraavat 15 minuuttia vaatteet päällä ja valmiina

Meillä taas niin, että sovitaan vaikkapa kylään lähtö tasan kuudelta, varttia vaille vaimo polkee jalkaa täydessä toppavarustuksessa eteisessä, pihalla ollaan 5 vaille ja kyläpaikassa saa kahvipöydässä kuunnella naljailua, kuinka taas sai minua odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetan kolmannen lapsen leikkimisen sillä siunaaman sekunnilla, kun tässä huushollissa on aidosti tilaa toiselle itsenäiselle ja vastuullisesti toimivalle aikuiselle. Vihje: itsenäinen ja vastuullinen mies ei tarkoita miestä joka tekee joka asian niin kuin nainen haluaa, juuri silloin kuin nainen haluaa. Tuohon tarkoitukseen kannattaa harkita vaikka henkilökohtaisen palvelijan palkkaamista. 

Jos mies pesee kylppärin ensin ja imuroi muun kämpän vasta sitten, niin eikö tärkeintä kuitenkin ole että molemmat hommat tuli tehtyä, eikä se, että naisen mielestä olisi pitänyt imuroida ensin? Jos lapsella nyt sattuukin nukkumaan mennessä olemaan päällään pupupyjaman yläosa ja nallepyjaman alaosa, koska sen kummemmin miestä kuin lastakaan ei kiinnosta, kunhan päällä kuitenkin on  pyjama, niin kannattaako tuosta meteliä nostaa? 

Tämä on valitettavan totta. KOkeilkaapa naiset joskus suostua elämään vähän aikaa miehen sääntöjen mukaan kotielämää. Siisteys ei välttämättä ole teidän standardin mukaista eikä lasten vaatetus, mutta yllättäen kaikki kuitenkin toimii toisella laillakin. ONko se teidän tapa aina oikea? Mikään ei lannista paremmin kuin negatiivinen palaute kun jotain tekee. Miettikääpä vaikka anopeilta tai äideiltänne saatuja kommentteja "ai sinä teet noin, näin se pitäisi..." Ne muistetaan ja niitä täällä jauhetaan. Kuitenkin samanlaista palautetta annetaan miehelle koko ajan. KUn vähän ulkopuolelta sitä omaa käyttäytymistään ja perhettään kykenisi katselemaan näkisi ettei ongelmat johdu pelkästään miehestä... parisuhdeterapiassa tuota voi harrastaa, ja sinne kannattaa mennä jos noin miestään halveksii kuin ap tekee. AP, luuletko miehesi olevan liitossanne onnellinen, naisen kanssa joka koko ajan kettuilee?

Tiedän kyllä, että mies saa pidettyä lapset hengissä "omalla tyylillään". Lapsilla olisi kuitenkin terveysongelmia, koska mies syöttää lapsille lähinnä valmisnakkeja tai -lihapullia ja ranskalaisia ja lisäksi hampaat täynnä reikiä, kun saisivat napostella koko ajan karkkeja. Lapsistamme tehtäisiin myös ehkä lasu-ilmoitus, kun isä ei tajuaisi pukea lapsille tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle, eikä muistaisi vanhempainiltoja tms. Läksyt jäisivät tekemättä ("Lapset hoitavat kyllä itse") ja kokeista ropisisi varmaan hylättyjä. Minua ei kiinnosta, onko lapsilla mätsäävät vaatteet päällä, mutta moni mies ei selviydy ihan perusasioiden hoitamisesta.

No haloo, tuskinpa tulis lasua. Senkö pelossa säkin noi asiat vain hoidat ja elät, voi tsiisus. Relaa nyt pikkasen jumalauta.

En ole tuon lasu-viestin kirjoittaja, mutta oma mieheni on vienyt kaksosemme tarhaan pakkasella ohuissa välikausitakeissa (pitävät lähinnä tuulta). Ei se nyt ehkä lasun paikka ole, mutta tuntui pahalta hakea lapset tarhasta, kun eivät olleet päässeet ulos, kun oli laitettu liian vähän vaatteita. Tuli paha mieli lasten puolesta ja syyllinen olo. Olin kyllä vihainen miehelle. Ei tehnyt tietenkään tuota tahallaan, en sitä tarkoita. Jotenkin tuollainen vain kielii minusta välinpitämättömyydestä. Itse saa pukeutua, miten haluaa, mutta pieni lapsi kun ei vaatteitaan valitse, tulee vanhemman ne valita kelin mukaan. Ulkonäkö se ja sama, samoin en välitä vaikka olisi eri parin sukat.

No se ei ole miehesi ongelma, jos sun maailma kaatuu tuollaisesta. Tuli paha mieli ja syyllisyys. Opettele mieheksi vittu, soromnoo, tuollaisille! Sua kukaan katso pahasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se... Toki säälittää, että mihin uusavuttomana poikamiehenä sitten päätyy, mutta voivoi...

No ei niille mitenkään käy. Se on vaan alistamishaluisten, vähättelevien naisten fantasia. Vain HÄN on tukipilari, miehen hengissä selviämisen edellytys!

Johan täälläki on moneen otteeseen todettu että mies muuttuu LASTEN tulon myötä ja sitä ennen useilla kaikki on ollut hyvin ja tasapuolisesti. (ja mies on sinkkunakin selvinnyt vallan mainiosti) Ehkä tässä vois nyt vetää johtopäätöksiä ettei se kaikki vika ole vain niissä miehissä, mut ei... Muunlainen asennoituminen vaatis vastuunkantoa marttyyrimammoilta.

Se olis marttyyrimamman painajainen et mies selviäiski just fine ilman nalkuttajan päsmäröintiä.

Mitäs ne tilastot sanookaan miehen voinnista avioeron jälkeen :D? mutta onhan nämä varmaan vähän liian vääriä tilastoja vässykkä miehille, joten väärässä ovat. Tosiasiassa avioeron jälkeen tällaisesta vässykästä kuoriutuu oikea uros!