Lue keskustelun säännöt.
Jäin vauvan ja 2-vuotiaan kanssa yksin
14.01.2016 |
Kun mies päätti lähteä ;( en vain pääse tästä millään yli. Rakas perhe hajosi ja mies sen kun porskuttaa uuden ihanan elämänsä parissa. Olen niin yksinäinen ja väsynyt ;( en näe enää mitään hyvää koko loppuelämässä. Mies oli ihana puoliso ja isä ja luulin, että vanhenemme yhdessä.
Kommentit (101)
Mies tulee vielä häntä koipien välissä takaisin ja sä otat sen takaisin? Eikö<3?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on täysin edesvastuuton, kaukana ihanasta.
Vanhemmuus tuo mukanaan vastuuta. Kun on päätetty hankkia lapsia, ja on eletty yhdessä perheenä lasten kanssa, ei lapsilta lähdetä kotia rikkomaan kevein perustein. Jokainen avo-/avioliitossa elävä voisi vaikkapa miettiä kohdalleen, miltä tuntuisi, jos oma rakas kumppani joutuisi yhtäkkiä muuttamaan pois yhteisestä kodista, ja häntä näkisi joka toinen viikonloppu vuosikausien ajan. Kyllähän siihen tottuisi, kyllähän lapsetkin aina sopeutuvat. Lapsen näkökulmasta vanhemman yhtäkkinen kotoa lähtö on kuitenkin vieläkin traagisempi, elämän perustuksia järisyttävä asia.
En halua syyllistää niitä, jotka jättävät hakkaavan, juopottelevan tai pettävän kumppaninsa, koska perhe-elämä on yhtä huutoa, pelkoa ja helvettiä. Tällöin varmasti ero on järkevä ratkaisu, jos ongelmia ei saada kohtuudella ratkottua. Vastuullinen vanhempi kuitenkin pohtii ja punnitsee, mitä on lapsilleen tekemässä rikkoessaan kodin, eikä tähän ryhdy niin mitättömistä syistä kuin "kasvoin erilleen miehestäni/vaimostani" tai "ihastuin naapurin kuumaan Peraan/Pirkkoon". Vanhemman elämä on kompromissien tekemistä oman mielihyvänsä kustannuksella, jotta lapsista voisi kasvaa tasapainoisia ja onnellisia. Tämä pätee kaikissa muissakin asioissa. Jos ei ole tähän valmis, ei ole valmis vanhemmaksi. Miettikää tarkkaan, ennen kuin lisäännytte kumppaninne kanssa, pystyttekö elämään sen kanssa, jos hän vaikkapa lihoaa ja muuttuu tylsäksi.
Eikä tämän kirjoitukseni tarkoitus ollut kollektiivisesti mustamaalata miehiä, yhtä lailla tiedän paljon naisia, jotka ovat ikäkriisinsä kourissa päättäneet voimaantua ja ottaa oikeudekseen romantiikan ja jännityksen lastensa hyvinvoinnin kustannuksella.
Olet siis mielestäsi viaton uhri ja raukkaparka?
Lapsenteon jälkeen olit ihan se sama nainen johon miehesi aikanaan ihastui?
Olet vain julman miehen hylkäämä pelinappula, jossa ei itsessään ole mitään vikaa?
Pahat miehet, naiset ovat pyhimyksiä, syyttömiä ja hyväksikäytön uhreja?
Vierailija kirjoitti:
Jaa jatkossakin tavaraasi paljaalla kaikille miehille, kyllä niitä lapsia ehdit tekemään monta vielä lisää saadaksesi miehen itsellesi. Älä vaivaudu tutustumaaan miehiin kunnolla, kyllä ne elaritkin pitkälle kantaa.
Haarat auki ja herran, sekä sossun haltuun!
Kylläpä tätä nyt hoetaan,mutta mitään perusteluja ei esitetä. Miten mieheen voi tutustua niin kunnolla, että tietää ettei hän perhetttään jätä. Tuollaista meinaan saattuu niillekin,jotka on vuosia elänyt hyvässä tasapainoissa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä, mielestäni mies ei ole tehnyt mitään väärää- hän ei selvästikkään ollut tyytyväinen suhteeseen ja rohkeasti lähti etsimään onneaan muualta. Get over it!
Ehkä ennen sitä toisen vauvan alulle laittamista olisi ollut parempi aika lähteä. Nilkkihän tuollainen mies on.
Varmasti, mutta mistä tietää, ettei ap ole salaa hankkiutunut raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset kirjoittavat niin ilkeästi tähän ketjuun? Ihan kuin AP:n olisi pitänyt jostain kristallipallosta nähdä että ei kannata hankkia lapsia, mies kuitenkin jättää?
Sanotte AP:ta naiiviksi kun oli uskonut että suhde kestää. Eikö ole aika kyynistä ja kylmää, jos suhtautuisi suhteeseen siten, että ei kannata iloita kuitenkin tulee ero? Eikö suhteen kulmakivi pitäisi olla, että uskotaan suhteeseen? Varsinkin kun on niitä lapsia.
Hävetkää katkerat valittajat.
Miksi jäädä huonoon suhteeseen? Ajan myötä siitä kärsii myös lapset. Ei lapsien kuulu olla se syy miksi ollaan yhdessä.
Mies tuskin on halunnut tätä toista lasta tai ollut siihen valmis koska miksi muuten olisi lähtenyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä opi ymmärtämään, mistä tässäkin keskustelussa aistittava viha ja ilkeys kumpuaa. Aloittaja on eronnut ja surullinen, miksi pitää vittuilla? Jokainen rakkaansa joskus vastoin tahtoaan menettänyt tietää, kuinka kova paikka on erota rakkaasta ihmisestä, jonka kanssa itse haluaisi jatkaa. Se on pahimmillaan pieni kuolema. Päänsä aukojien toivoisin menevän itseensä - jos ei tällaisessa tilanteessa ole mitään kannustavaa sanottavaa, ei ole pakko satuttaa toista ihmistä lisää. Olette oksettavia.
Tunnen erään ex-pariskunnan, joille tuli ero 25 vuoden avioliiton jälkeen. Mies lähti lätkimään ja ero tuli vaimolle täysin yllätyksenä. Vaimo oli elänyt täysin siinä uskossa, että suhde on vakaalla pohjalla. Mies oli kuitenkin eri mieltä.
Ei kaikki aina mene niin kuin romanttisissa komedioissa. Pitkätkin suhteet voivat päättyä. Turha syyllistää AP:ta, eihän tässä aloituksessa mainita kaikkia asioita. Ihan turhaa spekuloida mistä ero johtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen aika helposti ihmisestä huomaa, että mitkä on ne arvot. Vaikka ero jostain syystä tulisikin joskus, niin hyvät isät pitävät lapsiinsa yhteyttä ja ovat kiinnostuneita heidän elämästään. Elareita ei tarvitse kerjätä kun isät osallistuvat kaikin puolin lastensa elättämiseen. Näitä surkimus miehiä piisaa, jotka mielellään uittavat kaluaan joka reijässä, mutta viisveisaavat seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäädä huonoon suhteeseen? Ajan myötä siitä kärsii myös lapset. Ei lapsien kuulu olla se syy miksi ollaan yhdessä.
Mies tuskin on halunnut tätä toista lasta tai ollut siihen valmis koska miksi muuten olisi lähtenyt?
Eivät lapset kärsi siitä, jos esim. vanhempien seksielämä on väljähtänyt ja he ovat kyllästyneitä toisiinsa, jos nämä vain kohtelevat toisiaan asiallisesti ja kunnioittavasti. Eivät lapset edes pysty arvioimaan vanhempiensa parisuhteen tilaa, koska eivät kunnolla ymmärrä parisuhteen ja romanttisen rakkauden konseptia. Harva tietää välttämättä edes teininä kovin yksityiskohtaisesti vanhempiensa mahdollisista parisuhdeongelmista. Eri asia on tietysti, jos kotiolot ovat aivan kauheat ja vanhemmat ihmisraunioita. Mutta äipän/isukin uusi kiimainen suhde ja siitä tuleva hehku eivät mitenkään sen enempää lisää lasten onnea ja turvallisuuden tunnetta kuin arki molempien vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on kahden on AINA kahden kauppa! Jossa tulisikin miettiä yhdenosopuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa. Mitä olet oppinut itsestäsi tänä aikana omista virheistäsi vain oletko vain pahinpana marttyyrinä sitten jeesuksen jäänyt vellomaan tilanteeseen.
Entä lapset? Oletko itsesäälissäsi asettunut heidän asemaan. Hehän sen eron järkyttävimmän seurauksen ovat kokeneet etkä sinä.
Mikä sitten on ollut isä rooli perheessä? Oletko ominut lapset automaattisesi itsellesi määritellen millaista sen isyyden tulisi olla ohjaamalla ja säätelemällä kokoajan? On tavaton määrä isejä, jotka eivät koskaan sitä mahdollisuutta saa vaikka heillä sitä tahtoa ja tunteita olisi. Mutta sinä toki olet vain tukenut ja kannustanut vai mitä? Mutta mies on ollut se kelvon isä ja asuinkumppani, joka on silkkaa pahuttaan kiusannut kilttiä ja ahkeraa naista ja silkaan pahuuttaan jätti perheensä.
Ota tämän elävänä oppimateriaalina, jota sinun ei kannata ohittaa ja nostat sen katsee omasta navasta sinne peiliin mikä meni pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä, mielestäni mies ei ole tehnyt mitään väärää- hän ei selvästikkään ollut tyytyväinen suhteeseen ja rohkeasti lähti etsimään onneaan muualta. Get over it!
On to-del-la paskamaista hankkia ensin lapsia ja sitten heti perään havaita et hei ei ollutkaan mun juttu ja tarviin onnea muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on tullut eteen muutamakin tuttavaperheissä. Isä kyllästyy kun naisen huomio siirtyy miehestä lapsiin, ja etsitään nopein tie pois.
Ihan alku on varmasti hankalaa, ota vastaan kaikki apu mitä vaan voit saada, nauti elämästäsi lasten kanssa ja ota kunnia-asiana äitinä oleminen, älä suostu marttyyrin rooliin.
Sinä pystyt siihen varmasti ja lapsilla on upea, itsevarma ja itsenäinen naisen malli.
Kaikkea hyvää sinulle näiden ilkeiden kommenttien yli ♡
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tuollaisen ukon otit ja menit vielä vapaaehtoisesti lisääntymäänkin sen kanssa??? Voi hyvää päivää! Ei todellakaan kannattaisi takertua ensimmäisen vastaantulevan miehen lahkeeseen. No, kyllä sä tuosta selviät. Ole onnellinen kun tyyppi ei jäänyt riesaksesi loppuelämän ajaksi.
Heh, heh. Ootpa vitsikäs.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen aika helposti ihmisestä huomaa, että mitkä on ne arvot. Vaikka ero jostain syystä tulisikin joskus, niin hyvät isät pitävät lapsiinsa yhteyttä ja ovat kiinnostuneita heidän elämästään. Elareita ei tarvitse kerjätä kun isät osallistuvat kaikin puolin lastensa elättämiseen. Näitä surkimus miehiä piisaa, jotka mielellään uittavat kaluaan joka reijässä, mutta viisveisaavat seurauksista.
Ja ap mies on auttamatta sellainen, koska sellaisia miehiä on?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen aika helposti ihmisestä huomaa, että mitkä on ne arvot. Vaikka ero jostain syystä tulisikin joskus, niin hyvät isät pitävät lapsiinsa yhteyttä ja ovat kiinnostuneita heidän elämästään. Elareita ei tarvitse kerjätä kun isät osallistuvat kaikin puolin lastensa elättämiseen. Näitä surkimus miehiä piisaa, jotka mielellään uittavat kaluaan joka reijässä, mutta viisveisaavat seurauksista.
Nämä reiät ovat siis tahdottomia panoalustoja, joita pahat miehet tuosta vain panevat paksuksi?
Vika on aina miehessä, naisella ei ole vastuuta, oikeuksia ja etuisuuksia senkin edestä?
Mitä jos ihan vaan keskityisit luomaan sitä teidän eron jälkeistä perusarkea iloinen ja suruineen. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä läsnäoleva vanhempi.
Miehen tekoa ei enää tekemättömäksi saa, vaikka kuinka kiuttelisit kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun kaikki ei mennyt niin kuin sinä halusit ja suunnittelit.
Voimia! Kuten joku jo totesikin, nyt tarvitset turvaverkkoa. Kerro tilanne sukulaisille, ystäville ja neuvolaan. Itse jäin yksin alle kuukauden ikäisen vauvan kanssa, kun mies päätti, että ei viihdykään lapsiperhe-elämässä ja lähti. Yllätyin, miten avuliaita ihmiset ovat, kun oikeasti on avun tarpeessa.
Muista hakea itsellesi myös henkistä tukea, terapeutti tms, jolle voit puhua asioista. Itselle raskainta on ajatella, että lapsi ei saa kokea ydinperhettä. Toisaalta mies käyttäytyi niin hirveästi raskausaikana ja lapsen synnyttyä, että jälkikäteen ajateltuna on parempi, että lähti. Lapselle olisi ollut tuhoisaa elää sellaisessa ilmapiirissä, jollaisen exmies meille kotiin loi.
Harmittaa, että toiselle se oma hauskanpito oli tärkeämpää kuin luoda lapselle turvallinen koti. Mutta jos mies ei siihen pystynyt, niin sinä pystyt. Ajattele lasten etua, he ansaitsevat iloisen äidin ja mukavan kodin. Tähtää siihen. Älä anna miehesi lähdön enää enempää satuttaa lapsiasi siten, että itse olet surkeissasi. Tiedän, ettei se alussa ole helppoa. Mutta ota se päämääräksi, paras mahdollinen koti ja lapsuus lapsille. Siten jaksat.
Voin kokemuksesta sanoa, että aika auttaa. Sinulle tulee vielä parempi olo ja nautit elämästä. Sinulla on sentään lapset!
Voisi melkeen sanoa so what, mutta se olisi ilkeää. Se on vaan sitä elämää. Ehkä jollekin tullullesi on käynyt samalla tavalla ja sinä ajettulut, että sinulle ei voi noin käydä, vai mitä? On vähän naivia ja sinisilmäistä olettaa, että se oma suhde kestää. Yksikään suhde ei ole turvassa.
Teidän suhde solmittiin tiettyyn elämän vaiheeseen ja tilanteeseen ja sen motiivit eivät vaan enää päteneet. Tulee sekin aamu kun heräät ja huomaat, että tämäkin oli vaan asia joka sinun piti kokea matkalla kohti vahvempaa minää.