Lue keskustelun säännöt.
Jäin vauvan ja 2-vuotiaan kanssa yksin
14.01.2016 |
Kun mies päätti lähteä ;( en vain pääse tästä millään yli. Rakas perhe hajosi ja mies sen kun porskuttaa uuden ihanan elämänsä parissa. Olen niin yksinäinen ja väsynyt ;( en näe enää mitään hyvää koko loppuelämässä. Mies oli ihana puoliso ja isä ja luulin, että vanhenemme yhdessä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies, lähtee noin vain ja jättää OMAT LAPSENSA, ihan vapaaehtoisesti! en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä niin...
Toivottavasti on läheisiä ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.
Ap, kyllä sinä jaksat! Olet varmasti vahva nainen.
Jätti omat lapsensa?! Aloittajanhan hän jätti. Lapsilla on edelleen isä, johon muodostaa suhde ja tunneside. Eron myötä monen isän suhde lapsiinsa on jopa parantanut, kun heillä on sitä tilaa muodostaa suhde ilman sitä äitiä ja isän on pakko ottaa sitä vastuuta kun ei ole äitiä paikkaamassa tilannetta.
Vauva on vielä ensisijaisesti kiinni äidissään. Varsinkin, jos imettää. Siinä ei isä paljon ajattele lapsen ja hänen välisen suhteen muodostumista, kun jättää vauvan äidin. Eikä sitä, miten se äidin jättäminen vaikuttaa vauvaan, joka vielä ei tee eroa oman ja äidin persoonan välillä. Ja kun ottaa huomioon sen ,että parasta, mitä isä voi lapsilleen tehdä on pitää hyvää huolta heidän äidistään. Äidin ja isän suhde on lapsen koti.
Nykynainsen kaksinaismoralismiä?! Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseään. Kovin ailahtelevaista tämä nykynaisen itsenäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä, mielestäni mies ei ole tehnyt mitään väärää- hän ei selvästikkään ollut tyytyväinen suhteeseen ja rohkeasti lähti etsimään onneaan muualta. Get over it!
Oletko hullu? Vai ei tehnyt mitään väärää kun jätti lapsensa... Kuulostaa todella itsekkäältä mieheltä ja tosi huonoon aikaan teki tämän tempun
Tsemppiä sinulle AP, äläkä välitä typeristä kommenteista! Kyllä selviät. Pyydät vain apua läheisiltä ja neuvolasta. Elämässä on aina jotain parempaa edessä.
Mies, joka hylkää vaimo ja pienet lapset on ala-arvoinen. Olen todella pahoillani puolestasi ja toivotan sinulle voimia jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut vuosia sitten. Mies oli vehtaillut naisystävänsä kanssa jo mun raskausaikana ja jopa mun sairaalassa olo aikana oli koko tuon ajan tuon naisen luona ja vei esikoisemme mummolaan siksi aikaa. Vauva oli noin kuukauden kun tajusin alkaa epäillä että jokin mättää ja sainkin miehen säädön selville helposti. Olihan se shokki,mutta toisaalta helpotti ylipääsyä kun tajusinkin miten kuspää se mies olikaan! Kehtasi marista kiinni jäätyään miten ei mm. halunnut toista lasta (ja aivan satavarmasti mies oli mukana vielä tekovaiheessa ja halusi esikoiselle sisaruksen, oli jopa enemmän innoissaan kun minä!) ja vauva oli suurin virhe elämässään :( Ei halunnut edes osallistua hoitoon mitenkään ja 3v esikoinenkin jäi lähes kokonaan. Mies suoraan sanoi kun pyysin tapaamaan lapsia että on parempaakin tekemistä ja kehtasi vielä hehkuttaa uutta naisystäväänsä miten ihanan ymmärtäväinen hän on ja huomioi miestä yms. paskaa. Arvatkaa vaan miltä tuntui olla totaalisen yksin ja kahden pienen kanssa! Ymmärrän ap sinua!
Ainiin ja jotta oloni olisi ollut vielä masentuneempi, jopa tuo miehen uusi naisystävä laittoi mulle viestiä ihan vaan haukkuakseen. En ollut huomioinut miestä ja olin surkea puoliso muutenkin, eikä ihme että mies hänet valitsi, kuulemma olen pakottanut hankkimaan lapset yms. ihan painokelvotonta tekstiä. Mieheltä kun kysyin miksei kertonut olleensa niin tyytymätön suhteeseen eikä häntä kuulemma oltu huomioitu, niin mies sanoi ettei ollutkaan aiemmin tyytymätön mutta kun vauva syntyi ja olin sairaalassa niin pitkään (sektio, komplikaatiot, vauva teholla) niin häntä ei SILLOIN oltu huomioitu ja oli siksi hakenut läheisyyttä muualta. Voi jumankauta!!!! Tällöin olin ainakin ihan varma että nyt tästä ei oo enää kun yks suunta ja se on ylöspäin, koska tuo kakaran tasolle jäänyt paskiainen ei enää ole elämässämme. Siis kuvitelkaa hän kehtasi syyllistää minua siitä kun häntä, aikuista miestä -kahden lapsen isää, ei oltu huomioitu riittävästi vauvan synnyttyä. Siis onhan se kamalaa kun pieni vauva jonka voinnista olin huolissani + oma huono kunto, rajoittivat sitä ettei miestä huomioitu. Hänhän ei hoitanut edes ainutta velvollisuuttaan, eli hoitanut esikoistamme tuona aikana. Enkä siis edelleenkään tiedä mitä tuo huomiointi olisi sitten pitänyt olla? hän oli mukana vauvan syntymähetkellä ja sai olla teholla vauvan luona kun itse makasin aikuisten teholla. Sieltä käsin oli tietty hankala miehelle sympatiaa jaella.
Tulipa romaani, mutta joo, eipä miehen uusi suhde sitten kumma kyllä kestänyt vuotta pidempään. Päättyi siihen että mies löysi taas uuden naisen. Lapsiaan ei tapaa ja elarit maksaa vaan jos tappelen joka kuukausi. Menkööt sitten ulosottoon, omapahan on sotkunsa. Onneksi meille kuuluu nykyään erittäin hyvää siitäkin huolimatta ettei isä ole kuvioissa :)
En ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta entistä miestäsi pitäisi vetää kunnolla turpaan! Kuinka hän KEHTASI valittaa siitä, ettei saanut riittävästi huomiota, kun sinä ja vauva toivuitte sairaalassa? Todella kaamea mies! Joku raja pitäisi olla miehen typeryydelläkin. Onneksi Suomessa on naisia, jotka pärjäävät surkeiden ääliömiesten jälkeen yksin lastensa kanssa. Toivotan huomattavasti parempaa tulevaisuutta sinulle ja lapsillesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä, mielestäni mies ei ole tehnyt mitään väärää- hän ei selvästikkään ollut tyytyväinen suhteeseen ja rohkeasti lähti etsimään onneaan muualta. Get over it!
Oletko hullu? Vai ei tehnyt mitään väärää kun jätti lapsensa... Kuulostaa todella itsekkäältä mieheltä ja tosi huonoon aikaan teki tämän tempun
Tsemppiä sinulle AP, äläkä välitä typeristä kommenteista! Kyllä selviät. Pyydät vain apua läheisiltä ja neuvolasta. Elämässä on aina jotain parempaa edessä.
Missä kohtaa sanotaan, että mies jätti lapsensa? EI MISSÄÄN. Mies erosi naisesta EI lapsista. Hän voi olla vaikka maailman paras isä! Ei siihen tarvita yhteistä asuntoa haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä, mielestäni mies ei ole tehnyt mitään väärää- hän ei selvästikkään ollut tyytyväinen suhteeseen ja rohkeasti lähti etsimään onneaan muualta. Get over it!
Oletko hullu? Vai ei tehnyt mitään väärää kun jätti lapsensa... Kuulostaa todella itsekkäältä mieheltä ja tosi huonoon aikaan teki tämän tempun
Tsemppiä sinulle AP, äläkä välitä typeristä kommenteista! Kyllä selviät. Pyydät vain apua läheisiltä ja neuvolasta. Elämässä on aina jotain parempaa edessä.Missä kohtaa sanotaan, että mies jätti lapsensa? EI MISSÄÄN. Mies erosi naisesta EI lapsista. Hän voi olla vaikka maailman paras isä! Ei siihen tarvita yhteistä asuntoa haloo!
Just joo. Missä on isä kun lapsi menee nukkumaan? Missä on isä kun yöllä painajainen herättää? Missä on isä kun pitää lähteä kesken yötä sairaalaan nuoremman kanssa ja toisen pitäisi jäädä vanhemman kanssa kotiin? Keksinet itse esimerkkejä lisää. Kuinka voi olla maailman paras isä ja samalla ei läsnä?
Vanhemmuutta ei kuule voi suorittaa kirjekurssilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä, mielestäni mies ei ole tehnyt mitään väärää- hän ei selvästikkään ollut tyytyväinen suhteeseen ja rohkeasti lähti etsimään onneaan muualta. Get over it!
Oletko hullu? Vai ei tehnyt mitään väärää kun jätti lapsensa... Kuulostaa todella itsekkäältä mieheltä ja tosi huonoon aikaan teki tämän tempun
Tsemppiä sinulle AP, äläkä välitä typeristä kommenteista! Kyllä selviät. Pyydät vain apua läheisiltä ja neuvolasta. Elämässä on aina jotain parempaa edessä.Missä kohtaa sanotaan, että mies jätti lapsensa? EI MISSÄÄN. Mies erosi naisesta EI lapsista. Hän voi olla vaikka maailman paras isä! Ei siihen tarvita yhteistä asuntoa haloo!
Just joo. Missä on isä kun lapsi menee nukkumaan? Missä on isä kun yöllä painajainen herättää? Missä on isä kun pitää lähteä kesken yötä sairaalaan nuoremman kanssa ja toisen pitäisi jäädä vanhemman kanssa kotiin? Keksinet itse esimerkkejä lisää. Kuinka voi olla maailman paras isä ja samalla ei läsnä?
Vanhemmuutta ei kuule voi suorittaa kirjekurssilla.
Tämähän tarkoittaa, että kukaan vanhempi ei ole hyvä jos eivät asu yhdessä. Mikä logiikka? Entä kun äiti haluaa eron ja lapset ovat vuoro viikoin kummankin vanhemman luona, niin molemmat ovat huonoja koska eivät ole läsnä koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tuollaisen ukon otit ja menit vielä vapaaehtoisesti lisääntymäänkin sen kanssa??? Voi hyvää päivää! Ei todellakaan kannattaisi takertua ensimmäisen vastaantulevan miehen lahkeeseen. No, kyllä sä tuosta selviät. Ole onnellinen kun tyyppi ei jäänyt riesaksesi loppuelämän ajaksi.
Kuka tahansa niistä "Täydellisistä perheenisistä" voi tuon tehdä ja aika iso osa jossain vaiheessa tekeekin.
Olisit jäkättänyt vähemmän niin ei ois ukko ehkä lähtenyt mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies, lähtee noin vain ja jättää OMAT LAPSENSA, ihan vapaaehtoisesti! en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä niin...
Toivottavasti on läheisiä ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.
Ap, kyllä sinä jaksat! Olet varmasti vahva nainen.
Voi olla niin että mies halusi jättää hirviönaisensa mutta pitää kuitenkin yhteyttä lapsiinsa. Joskus sitä kaksi aikuista ei osaa elää yhdessä ja silloin on paras erota. Eiköhän tässäkin ole ajateltu lasten parasta kokonaisuuden kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis mielestäsi viaton uhri ja raukkaparka?
Lapsenteon jälkeen olit ihan se sama nainen johon miehesi aikanaan ihastui?
Olet vain julman miehen hylkäämä pelinappula, jossa ei itsessään ole mitään vikaa?
Pahat miehet, naiset ovat pyhimyksiä, syyttömiä ja hyväksikäytön uhreja?
Siinä se vitsi piileekin,että lapsen saannin jälkeen ei ihminen voi enää ihan samanlainen olla vaan vastuu uudesta elämästä väkisinkin muuttaa ihmistä ja monesti niitä arvojakin. Tässä tämä mies ei vain ole tainnut kasvaa vastuulliseksi isäksi. Ei AP ple väittämyt olevansa pyhimys,syytön ja hyväksikäyton uhri. Tulet suotta tänne räyhäämään tuota naisviha värssyäsi. Kaikissa meissä vikaa on, mutta ei se ole syy jättää pieniä lapsia isättä. Näytä minulle ihminen jossa ei ole mitään vikaa. (Sinua ei tietenkään lasketa , vaikka varmaan mielestäsi olet ihan syystä naisille katkera, ja itse ihan syytön ja virheetön)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossu kirjoitti:
Olisit jäkättänyt vähemmän niin ei ois ukko ehkä lähtenyt mihinkään.
Jos nainen "jäkättää" on miehen syytä katsoa peiliin, ja syyllinen näkyy siellä. Hyvälle miehelle ei tarvii jäkättää. nimimerkki kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäädä huonoon suhteeseen? Ajan myötä siitä kärsii myös lapset. Ei lapsien kuulu olla se syy miksi ollaan yhdessä.
Mies tuskin on halunnut tätä toista lasta tai ollut siihen valmis koska miksi muuten olisi lähtenyt?
Eivät lapset kärsi siitä, jos esim. vanhempien seksielämä on väljähtänyt ja he ovat kyllästyneitä toisiinsa, jos nämä vain kohtelevat toisiaan asiallisesti ja kunnioittavasti. Eivät lapset edes pysty arvioimaan vanhempiensa parisuhteen tilaa, koska eivät kunnolla ymmärrä parisuhteen ja romanttisen rakkauden konseptia. Harva tietää välttämättä edes teininä kovin yksityiskohtaisesti vanhempiensa mahdollisista parisuhdeongelmista. Eri asia on tietysti, jos kotiolot ovat aivan kauheat ja vanhemmat ihmisraunioita. Mutta äipän/isukin uusi kiimainen suhde ja siitä tuleva hehku eivät mitenkään sen enempää lisää lasten onnea ja turvallisuuden tunnetta kuin arki molempien vanhempien kanssa.
Hassua, että mä ajattelen hyvin eri tavalla. Mun mielestä lapsille paras esimerkki on ihminen, joka seuraa ja kuuntelee sydäntään, on rohkea omassa elämässään, vaikka se joskus vaatisikin kipeitä ratkaisuja. Mä uskon, että jo vauvat ja pienet lapset aistivat millainen vanhempien rakkaussuhde on; onko se täynnä tukahdettuja tunteita vai todellista rakkautta ja intohimoa. Mä uskon jopa, että lapset kasvavat kieroon väljähtäneissä parisuhteissa, missä kumpikaan aikuinen ei uskalla tehdä ratkaisuja ja hakea onnellisuutta, tukahdutetaan vain oma seksuaalisuus ja tunteet. Me eletään täällä vain kerran ja marttyyrius lasten takia on pelkuruutta.
Tietysti, jos mies on väsähtänyt tilanteeseen ja lapsiin ja lähtenyt ns. raskaampaa arkea pakoon uuteen ihastussuhteeseen, niin se on raukkamaista eikä mies tainnut olla ikinä se oikea.
t: lapsi, jonka äiti jäi surkeaan suhteeseen "lasten takia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi saa lukea näitä kauhutarinoita täältä. Niin en todellakaan ota riskiä ja tee lapsia.
Hahhhaa. Mitäs teit lapsia. Oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa jatkossakin tavaraasi paljaalla kaikille miehille, kyllä niitä lapsia ehdit tekemään monta vielä lisää saadaksesi miehen itsellesi. Älä vaivaudu tutustumaaan miehiin kunnolla, kyllä ne elaritkin pitkälle kantaa.
Haarat auki ja herran, sekä sossun haltuun!
Kylläpä tätä nyt hoetaan,mutta mitään perusteluja ei esitetä. Miten mieheen voi tutustua niin kunnolla, että tietää ettei hän perhetttään jätä. Tuollaista meinaan saattuu niillekin,jotka on vuosia elänyt hyvässä tasapainoissa parisuhteessa.
Niinpä. Tuo ensimmäinen kommentoija on joko hullu tai syvästi naisille katkeroitunut naisvihaaja.Ei ainakaan mikään ajatteleva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap.n pitäisi jaksaa? sanoo miehelle ettei jaksa ja jos mies ei tule takaisin tai ota lapsia niin laittaa lapset laitokseen. Miksi te muut naiset olette niin nösöjä?
No olihan se yksi nainen sanonut miehelle joka lähti,että hän ei nyt tässä mielentilassa jaksa yksin lapsia hoitaa,että sinun täytyy ottaa ne joksikin aikaa. Mieshän oli luikkinut takaisin kotiin kun eihän sekään ollut niitä lapsia yksin jaksanut ja uusi rakaskaan ei ollut tykännyt kun lapset olisikin tulleet mukana.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutulla oli ihan vastaava tilanne. Kuopuksen synnyttyä mies tyyliin jätti laitoksella, kun oli uus rakkaus. Ilmoitti vain, että nyt jäät yksin. Hyvin on pärjännyt äiti, shokista selvittyään, vaikka isä lapsiaan tapaakin tyyliin Hoplopissa, koska uusi naisystävä ei siedä lapsia elämässään. Äiti hankki uuden koulutuksenkin. Tapahtumasta pari vuotta aikaa, asenne ratkaisee. Mutta tarvitset rautaisen tukiverkon. Jos sitä ei ole vielä, niin ala haalia. Tutuista, kaupungilta ym kaikki apu.
Tuollaisessa tilanteesssa tajuaa koulutuksen merkityksen, kun on itse vastuussa lasten ja itsensä elättämisestä eikä voi nojautua miehen isompaan palkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies, lähtee noin vain ja jättää OMAT LAPSENSA, ihan vapaaehtoisesti! en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä niin...
Toivottavasti on läheisiä ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.
Ap, kyllä sinä jaksat! Olet varmasti vahva nainen.
Jätti omat lapsensa?! Aloittajanhan hän jätti. Lapsilla on edelleen isä, johon muodostaa suhde ja tunneside. Eron myötä monen isän suhde lapsiinsa on jopa parantanut, kun heillä on sitä tilaa muodostaa suhde ilman sitä äitiä ja isän on pakko ottaa sitä vastuuta kun ei ole äitiä paikkaamassa tilannetta.
Vauva on vielä ensisijaisesti kiinni äidissään. Varsinkin, jos imettää. Siinä ei isä paljon ajattele lapsen ja hänen välisen suhteen muodostumista, kun jättää vauvan äidin. Eikä sitä, miten se äidin jättäminen vaikuttaa vauvaan, joka vielä ei tee eroa oman ja äidin persoonan välillä. Ja kun ottaa huomioon sen ,että parasta, mitä isä voi lapsilleen tehdä on pitää hyvää huolta heidän äidistään. Äidin ja isän suhde on lapsen koti.
Nykynainsen kaksinaismoralismiä?! Eihän itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastamaan itseään. Kovin ailahtelevaista tämä nykynaisen itsenäisyys.
Sinä et nyt ymmärrä tai halua ymmärtää.Nykynainen voi olla itsenäinen ja tienata omat rahansa, mutta sitten kun tämä nykynainen ja prinssi kohtaa ja menevät naimisiin ja saavat lapsen heidän täytyy osata huomioida toisensa koska ovat perhe. Lapsen koti on edelleenkin isän ja äidin suhde. Mutta se ei tarkoita sitä,että naisen täytyy olla alistettu kotiorja ,että suhde voi toimia. Nainen voi oikein hyvin olla se itsenäinen nykynainen, rakastava puoliso ja hyvä äiti. Ei nämä seikat mitenkään toisiaan pois sulje. Eikä se tarkoita,että prinssi "pelastaa" naisen , vaan prinssi sitoutuu yhtälailla perheeseensä.
Tuntuu että nykyään tehdään muksuja ihan tosta vaan mitään ajattelematta onko kykyä ja mahdollisuuksia edes elättää lasta.esim.jos molemmat on työttömiä tai molemmat opiskelee vielä niin ei todellakaan kannata ruveta vääntään muksua nyt siihen vielä.Ja toiseks kantsii nyt oikeesti miettiä sitä kumppania että onko siitä vanhemmaksi edes ettei ruveta tosta vaan kenen tahansa kanssa tekeen muksuja ja sit tulee ero kun toisesta ei ollukkaan siihen hommaan.
Saman kokenut vuosia sitten. Mies oli vehtaillut naisystävänsä kanssa jo mun raskausaikana ja jopa mun sairaalassa olo aikana oli koko tuon ajan tuon naisen luona ja vei esikoisemme mummolaan siksi aikaa. Vauva oli noin kuukauden kun tajusin alkaa epäillä että jokin mättää ja sainkin miehen säädön selville helposti. Olihan se shokki,mutta toisaalta helpotti ylipääsyä kun tajusinkin miten kuspää se mies olikaan! Kehtasi marista kiinni jäätyään miten ei mm. halunnut toista lasta (ja aivan satavarmasti mies oli mukana vielä tekovaiheessa ja halusi esikoiselle sisaruksen, oli jopa enemmän innoissaan kun minä!) ja vauva oli suurin virhe elämässään :( Ei halunnut edes osallistua hoitoon mitenkään ja 3v esikoinenkin jäi lähes kokonaan. Mies suoraan sanoi kun pyysin tapaamaan lapsia että on parempaakin tekemistä ja kehtasi vielä hehkuttaa uutta naisystäväänsä miten ihanan ymmärtäväinen hän on ja huomioi miestä yms. paskaa. Arvatkaa vaan miltä tuntui olla totaalisen yksin ja kahden pienen kanssa! Ymmärrän ap sinua!
Ainiin ja jotta oloni olisi ollut vielä masentuneempi, jopa tuo miehen uusi naisystävä laittoi mulle viestiä ihan vaan haukkuakseen. En ollut huomioinut miestä ja olin surkea puoliso muutenkin, eikä ihme että mies hänet valitsi, kuulemma olen pakottanut hankkimaan lapset yms. ihan painokelvotonta tekstiä. Mieheltä kun kysyin miksei kertonut olleensa niin tyytymätön suhteeseen eikä häntä kuulemma oltu huomioitu, niin mies sanoi ettei ollutkaan aiemmin tyytymätön mutta kun vauva syntyi ja olin sairaalassa niin pitkään (sektio, komplikaatiot, vauva teholla) niin häntä ei SILLOIN oltu huomioitu ja oli siksi hakenut läheisyyttä muualta. Voi jumankauta!!!! Tällöin olin ainakin ihan varma että nyt tästä ei oo enää kun yks suunta ja se on ylöspäin, koska tuo kakaran tasolle jäänyt paskiainen ei enää ole elämässämme. Siis kuvitelkaa hän kehtasi syyllistää minua siitä kun häntä, aikuista miestä -kahden lapsen isää, ei oltu huomioitu riittävästi vauvan synnyttyä. Siis onhan se kamalaa kun pieni vauva jonka voinnista olin huolissani + oma huono kunto, rajoittivat sitä ettei miestä huomioitu. Hänhän ei hoitanut edes ainutta velvollisuuttaan, eli hoitanut esikoistamme tuona aikana. Enkä siis edelleenkään tiedä mitä tuo huomiointi olisi sitten pitänyt olla? hän oli mukana vauvan syntymähetkellä ja sai olla teholla vauvan luona kun itse makasin aikuisten teholla. Sieltä käsin oli tietty hankala miehelle sympatiaa jaella.
Tulipa romaani, mutta joo, eipä miehen uusi suhde sitten kumma kyllä kestänyt vuotta pidempään. Päättyi siihen että mies löysi taas uuden naisen. Lapsiaan ei tapaa ja elarit maksaa vaan jos tappelen joka kuukausi. Menkööt sitten ulosottoon, omapahan on sotkunsa. Onneksi meille kuuluu nykyään erittäin hyvää siitäkin huolimatta ettei isä ole kuvioissa :)