Lue keskustelun säännöt.
Jäin vauvan ja 2-vuotiaan kanssa yksin
14.01.2016 |
Kun mies päätti lähteä ;( en vain pääse tästä millään yli. Rakas perhe hajosi ja mies sen kun porskuttaa uuden ihanan elämänsä parissa. Olen niin yksinäinen ja väsynyt ;( en näe enää mitään hyvää koko loppuelämässä. Mies oli ihana puoliso ja isä ja luulin, että vanhenemme yhdessä.
Kommentit (101)
Paskamainen temppu. Kyllä sinä siitä selviät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tutulla oli ihan vastaava tilanne. Kuopuksen synnyttyä mies tyyliin jätti laitoksella, kun oli uus rakkaus. Ilmoitti vain, että nyt jäät yksin. Hyvin on pärjännyt äiti, shokista selvittyään, vaikka isä lapsiaan tapaakin tyyliin Hoplopissa, koska uusi naisystävä ei siedä lapsia elämässään. Äiti hankki uuden koulutuksenkin. Tapahtumasta pari vuotta aikaa, asenne ratkaisee. Mutta tarvitset rautaisen tukiverkon. Jos sitä ei ole vielä, niin ala haalia. Tutuista, kaupungilta ym kaikki apu.
Toivon hartaasti, että saat tukea jostain. Omat vanhemmat, ystävät, neuvola... Koita sitkeästi jaksaa vaan, sota-aikaan jäi moni samassa jamassa leskeksi. Hoida lapsiasi ja elämä tuo sinulle vielä iloa ja onnea uuden, paremman miehen muodossa myöhemmin.
Jaksamista!
No, mies ei ollut ihana kun noin teki. Mutta sinä pärjäät kyllä. Vaadit elarit ja sen, että Isä hoita Isän hommat jatkossakin. Ala tiukaksi muijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En meinaa jaksaa elämää ihan vain siitä ajatuksesta, että noin epäreiluja ihmisiä on olemassa. Vaikka siis itselleni ei ainakaan toistaiseksi ole noin käynyt. Tsemppiä ap:lle!
No, mutta jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin onneksi noin, että mies lähti yksin. Mieti jos se olis yllättäen lähtenyt lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ha, sulla on ihana perhe edelleenkin. Mies ei kuulu siihen. Sulla on enemmän kuin mitä monet muut saavat ikinä.
Miten ihmeessä tuollaisen ukon otit ja menit vielä vapaaehtoisesti lisääntymäänkin sen kanssa??? Voi hyvää päivää! Ei todellakaan kannattaisi takertua ensimmäisen vastaantulevan miehen lahkeeseen. No, kyllä sä tuosta selviät. Ole onnellinen kun tyyppi ei jäänyt riesaksesi loppuelämän ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella kurjalta. Paljon voimia, ap.
En tiedä, lohduttaako tämä juurikaan tällä hetkellä, mutta maailmassa on paljon naisia, jotka ovat kokeneet saman kohtalon ja päässeet jaloilleen. En halua vähätellä tilanteen ikävyyttä, mutta olen varma, että löydät vielä onnen. Nyt sinulla on vain liikaa kuormittavia tekijöitä yhtä aikaa: raskas vauva-arki ja kivulias ero.
Millainen tukiverkko sinulla on? Ymmärrän tietysti, ettei kavereiden tai perheen kanssa ajan vietto ole täysin sama asia, kuin kasvatusvastuun jakaminen oman kumppanin kanssa, mutta siitä voi olla paljon apua. Ota avoimin sylin kaikki tuki ja apu vastaan. Jotkut häpeilevät jätetyksi tulemistaan ja sitä, että olivat sellaisen sian valinneet kumppanikseen, eivätkä siksi kehtaa olla muille vaivaksi, mutta se on aivan turhaa, sillä tuollaista voi sattua kenen tahansa kohdalle. Mene rohkeasti vaikka asumaan hetkeksi aikaa vanhempiesi luo, mikäli välit ovat kunnossa, tai pohdi, olisiko sinulla muita lämpimiä ihmisiä elämässäsi. Anna itsellesi aikaa toipua ja yritä löytää ilo ja kauneus niistä ihmissuhteista, joita sinulla on jäljellä, mukaan lukien lapsesi. Niillä - ja elämällä ylipäätänsä - on sinulle vielä paljon annettavaa.
Voi ap .. Lohtu halaus täältä.
Olisin itse voinut kirjoittaa tuon n 2 vuotta sitten . Sanasta sanaan muistan nuo tunnelmat.
Minun lapseni olivat silloin 10 kk ja 3. Kamalinta oli isomman lapsen ikävä isiä ja särkee sydämeni vieläkin kun ajattelen sitä miten hän itki joka ilta isiä. Itse pystyin olemaan itkemättä niin kauan kun lohduton häntä, sitten menin nukuttamaan vauvaa ja siitä eteenpäin itkinkin aina aamuun.
Voimia, sinä selviät kyllä ja ansaitset parempaa.
Minäkin olen selvinnyt vaikka aluksi ei siltä tuntunut j elämässäni on tapahtunut jo 2 kaudessa paljon kivoja asioita. Mutta se että lapsilla ei ole isää kotona näkyy silti ikuisesti, sitä en anna ikinä exä miehelleni anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäin 2kk ja 1,5v. kanssa ja ekana yönä ajattelin, että mitä minä paskalla kun ei ole peltokaan! :D
Elämässä ei sitä ennustettavuutta ole niin omista arvovalinnoistaan voi joutua vastuuseen yksin!
yh since -98
Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. :( Ystäväni on myös ollut samassa tilanteessa, mutta hän on jotenkin onnistunut kääntämään sen itsenäisyyden sellaiseksi vahvuudeksi, että oikeastaan vähän kadehdin sitä. Parisuhteessa on kuitenkin aina omat ongelmansa myös. Nyt sinulla on tilaisuus tehdä omasta ja lastesi elämästä juuri sellaista kuin sinä itse haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tuollaisen ukon otit ja menit vielä vapaaehtoisesti lisääntymäänkin sen kanssa??? Voi hyvää päivää! Ei todellakaan kannattaisi takertua ensimmäisen vastaantulevan miehen lahkeeseen. No, kyllä sä tuosta selviät. Ole onnellinen kun tyyppi ei jäänyt riesaksesi loppuelämän ajaksi.
Voisitko sinä ennustaa minulle, että onko mieheni kelvollinen kumppani ja isä. Minulle ei ole sitä taitoa suotu.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se elämä, mielestäni mies ei ole tehnyt mitään väärää- hän ei selvästikkään ollut tyytyväinen suhteeseen ja rohkeasti lähti etsimään onneaan muualta. Get over it!
Ehkä ennen sitä toisen vauvan alulle laittamista olisi ollut parempi aika lähteä. Nilkkihän tuollainen mies on.
Kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa ja ihan huoletta tehdä itsestä ilmoitus lastensuojeluun, mikäli arki alkaa käymään raskaaksi. Sieltä voi saada apua ihan arjentoimintaan, siivoukseen ja lastenhoitoon. Miten hoidatte miehen kanssa lasten tapaamiset? Mies voi olla silti avuksi, kun ottaisi isomman lapsen sillä perustyylillä joka toinen viikonloppu. Tosi harmillinen homma! Ei voi käsittää tuommoisia miehiä, jotka lähtevät läpyttään, eivätkä ota vastuuta!
Vai ei mitään väärää. Kaikenlaisia aivopieruja sitä ihmisillä on!
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tuollaisen ukon otit ja menit vielä vapaaehtoisesti lisääntymäänkin sen kanssa??? Voi hyvää päivää! Ei todellakaan kannattaisi takertua ensimmäisen vastaantulevan miehen lahkeeseen. No, kyllä sä tuosta selviät. Ole onnellinen kun tyyppi ei jäänyt riesaksesi loppuelämän ajaksi.
Voi pyhä jeesus jälleen kerran...kerroppa nyt sitten miten tälläinen ongelma ratkaistaan meille, jotka eivät ole sitä perhettä perustaneet. Millainen isä esim. miehestäni tulee, jonka kanssa ole olltu yhdessä kohta 10v. Tai millainen äiti minusta tulee, kestänkö sen tuomat paineet, jne.
Miten mies tai itsensä koeajetaan niin, että voi olla varma ettei hän ei perheetään jätä?
Nyt vaan häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
Ihmiset osaavat yllättää myös ikävällä tavalla, vaikka toisen olisi tuntenut jo vuosia. Ei ole välttämättä kenenkään syy, että mies otti ja lähti. Älä nyt ainakaan itseäsi syyllistä.
Nyt hoidat surutyötä, ja hyväksyt sen että et ole juuri nyt onnellinen. Usko siihen, että jonkin ajan päästä voit jo paljon paremmin. Kun nyt teet surutyön hyvin ja luovut miehestä, niin ennen pitkää huomaat että elämä taas jatkuu ja elämällä on paljon annettavaa. Anna itsellesi aikaa ja lupa surra.
Älä jää roikkumaan mieheen ja toivo että hän palaa luoksesi, sillä siten kidutat vain itseäsi ja estät suhteesta ylipääsyn itseltäsi.
Ajattele myös lapsiasi, he tarvitsevat sinua.
Paljon tsemppiä!
En jaksaisi tuossa tilanteessa.