Lue keskustelun säännöt.
Jäin vauvan ja 2-vuotiaan kanssa yksin
14.01.2016 |
Kun mies päätti lähteä ;( en vain pääse tästä millään yli. Rakas perhe hajosi ja mies sen kun porskuttaa uuden ihanan elämänsä parissa. Olen niin yksinäinen ja väsynyt ;( en näe enää mitään hyvää koko loppuelämässä. Mies oli ihana puoliso ja isä ja luulin, että vanhenemme yhdessä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa ja ihan huoletta tehdä itsestä ilmoitus lastensuojeluun, mikäli arki alkaa käymään raskaaksi. Sieltä voi saada apua ihan arjentoimintaan, siivoukseen ja lastenhoitoon. Miten hoidatte miehen kanssa lasten tapaamiset? Mies voi olla silti avuksi, kun ottaisi isomman lapsen sillä perustyylillä joka toinen viikonloppu. Tosi harmillinen homma! Ei voi käsittää tuommoisia miehiä, jotka lähtevät läpyttään, eivätkä ota vastuuta!
Ei siihen mitään lastensuojeluilmoitusta tarvita, että saisi apua. Kyllä minulle ainakin kunnasta olisi tarjottu apua mm siivoukseen ja kaupassa käymiseen yms ilman jotain ls-ilmoituksia, mutta tukiverkosto oli niin hyvä, että nämä asiat hoitui ystävien ja sukulaisten avulla, kun mies lähti ja jätti minut kahden pienen vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen aika helposti ihmisestä huomaa, että mitkä on ne arvot. Vaikka ero jostain syystä tulisikin joskus, niin hyvät isät pitävät lapsiinsa yhteyttä ja ovat kiinnostuneita heidän elämästään. Elareita ei tarvitse kerjätä kun isät osallistuvat kaikin puolin lastensa elättämiseen. Näitä surkimus miehiä piisaa, jotka mielellään uittavat kaluaan joka reijässä, mutta viisveisaavat seurauksista.
Nämä reiät ovat siis tahdottomia panoalustoja, joita pahat miehet tuosta vain panevat paksuksi?
Vika on aina miehessä, naisella ei ole vastuuta, oikeuksia ja etuisuuksia senkin edestä?
Toki vikaa on naisissakin. Suoraan sanottuna ärsyttää ämmät, jotka levittävät haaransa hetken huumassa, välittämättä ehkäisystä... Sitten pamahdetaan paksuksi ja haetaan ymmärrystä tilanteelle. Mies kun oli hunsvotti. Pahimmassa tapauksessa ei ole työpaikkaa, ei ammattia, ei tukiverkostoa. Täytyyhän heitä toki auttaa, ettei päädy kadulle lapsineen asumaan. Toivottavasti oppivat sen ehkäisyn merkityksen.
Joopajoo. Ja entä kun taustalla on yli 10 vuoden parisuhde ja mies lähtee silti?
Miksi ap.n pitäisi jaksaa? sanoo miehelle ettei jaksa ja jos mies ei tule takaisin tai ota lapsia niin laittaa lapset laitokseen. Miksi te muut naiset olette niin nösöjä?
voi ap, koita jaksaa :( kyllä siitä jotenkin selviät!
Ystävälleni kävi hieman samalla tavalla, hänen miehensä lähti välittömästi lapsen synnyttyä. Ystäväni murtui täysin - hän ei olisi alunperinkään halunnut pitää lastaan nuoren ikänsä ja rahallisen tilanteensa takia, mutta mies painosti pitämään lapsen ja häipyi välittömästi lapsen syntymän jälkeen.
Hänkin on selvinnyt ihan hyvin ja rakastaa lastaan kovasti, nykyään lapsi 2-vuotias :)
Kerroin tämän ystäväni kokemuksen , koska ajattelin että se olisi "vertaistukea".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen aika helposti ihmisestä huomaa, että mitkä on ne arvot. Vaikka ero jostain syystä tulisikin joskus, niin hyvät isät pitävät lapsiinsa yhteyttä ja ovat kiinnostuneita heidän elämästään. Elareita ei tarvitse kerjätä kun isät osallistuvat kaikin puolin lastensa elättämiseen. Näitä surkimus miehiä piisaa, jotka mielellään uittavat kaluaan joka reijässä, mutta viisveisaavat seurauksista.
Nämä reiät ovat siis tahdottomia panoalustoja, joita pahat miehet tuosta vain panevat paksuksi?
Vika on aina miehessä, naisella ei ole vastuuta, oikeuksia ja etuisuuksia senkin edestä?
Toki vikaa on naisissakin. Suoraan sanottuna ärsyttää ämmät, jotka levittävät haaransa hetken huumassa, välittämättä ehkäisystä... Sitten pamahdetaan paksuksi ja haetaan ymmärrystä tilanteelle. Mies kun oli hunsvotti. Pahimmassa tapauksessa ei ole työpaikkaa, ei ammattia, ei tukiverkostoa. Täytyyhän heitä toki auttaa, ettei päädy kadulle lapsineen asumaan. Toivottavasti oppivat sen ehkäisyn merkityksen.
Joopajoo. Ja entä kun taustalla on yli 10 vuoden parisuhde ja mies lähtee silti?
Mies on tuottanut suuren pettymyksen. Toivottavasti hän on yhteydessä lapsiinsa ja osallistuu elättämiseen, ettei vaan häivy kuin pieru Saharaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysin edesvastuuton, kaukana ihanasta.
Vanhemmuus tuo mukanaan vastuuta. Kun on päätetty hankkia lapsia, ja on eletty yhdessä perheenä lasten kanssa, ei lapsilta lähdetä kotia rikkomaan kevein perustein. Jokainen avo-/avioliitossa elävä voisi vaikkapa miettiä kohdalleen, miltä tuntuisi, jos oma rakas kumppani joutuisi yhtäkkiä muuttamaan pois yhteisestä kodista, ja häntä näkisi joka toinen viikonloppu vuosikausien ajan. Kyllähän siihen tottuisi, kyllähän lapsetkin aina sopeutuvat. Lapsen näkökulmasta vanhemman yhtäkkinen kotoa lähtö on kuitenkin vieläkin traagisempi, elämän perustuksia järisyttävä asia.
En halua syyllistää niitä, jotka jättävät hakkaavan, juopottelevan tai pettävän kumppaninsa, koska perhe-elämä on yhtä huutoa, pelkoa ja helvettiä. Tällöin varmasti ero on järkevä ratkaisu, jos ongelmia ei saada kohtuudella ratkottua. Vastuullinen vanhempi kuitenkin pohtii ja punnitsee, mitä on lapsilleen tekemässä rikkoessaan kodin, eikä tähän ryhdy niin mitättömistä syistä kuin "kasvoin erilleen miehestäni/vaimostani" tai "ihastuin naapurin kuumaan Peraan/Pirkkoon". Vanhemman elämä on kompromissien tekemistä oman mielihyvänsä kustannuksella, jotta lapsista voisi kasvaa tasapainoisia ja onnellisia. Tämä pätee kaikissa muissakin asioissa. Jos ei ole tähän valmis, ei ole valmis vanhemmaksi. Miettikää tarkkaan, ennen kuin lisäännytte kumppaninne kanssa, pystyttekö elämään sen kanssa, jos hän vaikkapa lihoaa ja muuttuu tylsäksi.
Eikä tämän kirjoitukseni tarkoitus ollut kollektiivisesti mustamaalata miehiä, yhtä lailla tiedän paljon naisia, jotka ovat ikäkriisinsä kourissa päättäneet voimaantua ja ottaa oikeudekseen romantiikan ja jännityksen lastensa hyvinvoinnin kustannuksella.
Tämä on niin totta! Itselle kävi vähän vastaavasti kuin aloittajalle. Kun myöhemmin yritin keskustella erosta exän kanssa, niin hän puhui vaan siitä, kun hän halusi sitä ja tätä. Ei ajatellut lainkaan yhtään mitään lasten kannalta kun hän itse vaan. Kun meillä ei ollut niin hieno talo kuin hän halusi yms. (Koti oli siis minun hankkimani ja mies ennen eroa valitti sukulaisilleen, kun ei se isompaa taloakaan ostanut. Oli sitten kai löytänyt itselleen naisen, jolla oli se parempi talo.)
Ja sitten alkoi vollottaa, kun ei hänellä nyt enää olekaan parisuhdetta. Silloin aukeni lopullisesti minun silmäni. Ei sillä hänelle merkitystä, onko lapsilla perhe, mutta kun hänellä pitää olla parisuhde! Eli noin itsekäs mies saa mennäkin menojaan
Kamala mies, lähtee noin vain ja jättää OMAT LAPSENSA, ihan vapaaehtoisesti! en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä niin...
Toivottavasti on läheisiä ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.
Ap, kyllä sinä jaksat! Olet varmasti vahva nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysin edesvastuuton, kaukana ihanasta.
Vanhemmuus tuo mukanaan vastuuta. Kun on päätetty hankkia lapsia, ja on eletty yhdessä perheenä lasten kanssa, ei lapsilta lähdetä kotia rikkomaan kevein perustein. Jokainen avo-/avioliitossa elävä voisi vaikkapa miettiä kohdalleen, miltä tuntuisi, jos oma rakas kumppani joutuisi yhtäkkiä muuttamaan pois yhteisestä kodista, ja häntä näkisi joka toinen viikonloppu vuosikausien ajan. Kyllähän siihen tottuisi, kyllähän lapsetkin aina sopeutuvat. Lapsen näkökulmasta vanhemman yhtäkkinen kotoa lähtö on kuitenkin vieläkin traagisempi, elämän perustuksia järisyttävä asia.
En halua syyllistää niitä, jotka jättävät hakkaavan, juopottelevan tai pettävän kumppaninsa, koska perhe-elämä on yhtä huutoa, pelkoa ja helvettiä. Tällöin varmasti ero on järkevä ratkaisu, jos ongelmia ei saada kohtuudella ratkottua. Vastuullinen vanhempi kuitenkin pohtii ja punnitsee, mitä on lapsilleen tekemässä rikkoessaan kodin, eikä tähän ryhdy niin mitättömistä syistä kuin "kasvoin erilleen miehestäni/vaimostani" tai "ihastuin naapurin kuumaan Peraan/Pirkkoon". Vanhemman elämä on kompromissien tekemistä oman mielihyvänsä kustannuksella, jotta lapsista voisi kasvaa tasapainoisia ja onnellisia. Tämä pätee kaikissa muissakin asioissa. Jos ei ole tähän valmis, ei ole valmis vanhemmaksi. Miettikää tarkkaan, ennen kuin lisäännytte kumppaninne kanssa, pystyttekö elämään sen kanssa, jos hän vaikkapa lihoaa ja muuttuu tylsäksi.
Eikä tämän kirjoitukseni tarkoitus ollut kollektiivisesti mustamaalata miehiä, yhtä lailla tiedän paljon naisia, jotka ovat ikäkriisinsä kourissa päättäneet voimaantua ja ottaa oikeudekseen romantiikan ja jännityksen lastensa hyvinvoinnin kustannuksella.
Tämä on niin totta! Itselle kävi vähän vastaavasti kuin aloittajalle. Kun myöhemmin yritin keskustella erosta exän kanssa, niin hän puhui vaan siitä, kun hän halusi sitä ja tätä. Ei ajatellut lainkaan yhtään mitään lasten kannalta kun hän itse vaan. Kun meillä ei ollut niin hieno talo kuin hän halusi yms. (Koti oli siis minun hankkimani ja mies ennen eroa valitti sukulaisilleen, kun ei se isompaa taloakaan ostanut. Oli sitten kai löytänyt itselleen naisen, jolla oli se parempi talo.)
Ja sitten alkoi vollottaa, kun ei hänellä nyt enää olekaan parisuhdetta. Silloin aukeni lopullisesti minun silmäni. Ei sillä hänelle merkitystä, onko lapsilla perhe, mutta kun hänellä pitää olla parisuhde! Eli noin itsekäs mies saa mennäkin menojaan
teidän molempien tarinat olivat kovin surullisia, ikävää että olette joutuneet tuollaiseen tilanteeseen. Olen silti iloinen, että pääsitte tuollaisista ihmisistä eroon, jotka eivät edes omista lapsistaan välitä, vaan miettivät vain itsekeskeisesti itseään! Varmasti parempi olla ilman tuollaisia itsekeskeisiä inisijöitä...
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kahden on AINA kahden kauppa! Jossa tulisikin miettiä yhdenosopuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa. Mitä olet oppinut itsestäsi tänä aikana omista virheistäsi vain oletko vain pahinpana marttyyrinä sitten jeesuksen jäänyt vellomaan tilanteeseen.
Entä lapset? Oletko itsesäälissäsi asettunut heidän asemaan. Hehän sen eron järkyttävimmän seurauksen ovat kokeneet etkä sinä.
Mikä sitten on ollut isä rooli perheessä? Oletko ominut lapset automaattisesi itsellesi määritellen millaista sen isyyden tulisi olla ohjaamalla ja säätelemällä kokoajan? On tavaton määrä isejä, jotka eivät koskaan sitä mahdollisuutta saa vaikka heillä sitä tahtoa ja tunteita olisi. Mutta sinä toki olet vain tukenut ja kannustanut vai mitä? Mutta mies on ollut se kelvon isä ja asuinkumppani, joka on silkkaa pahuttaan kiusannut kilttiä ja ahkeraa naista ja silkaan pahuuttaan jätti perheensä.
Ota tämän elävänä oppimateriaalina, jota sinun ei kannata ohittaa ja nostat sen katsee omasta navasta sinne peiliin mikä meni pieleen.
Tähän vaan toteaisin, että kyllä se on ihan kummankin vanhemman omalla vastuulla rakentaa suhdetta lapsiin ja omaa identiteettiä vanhempana. Se työ täytyy tehdä itse, ei sitä voi toinen tehdä sun puolestasi.
Ja mitäs sitten, kun toinen vanhempi yrittää tukea sitä toisen vanhemman ja lapsen suhdetta, mutta toinen vanhempi ei vaan välitä pitää vauvaa edes sylissä tai edes olla kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies, lähtee noin vain ja jättää OMAT LAPSENSA, ihan vapaaehtoisesti! en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä niin...
Toivottavasti on läheisiä ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.
Ap, kyllä sinä jaksat! Olet varmasti vahva nainen.
Aloituksessa ei kerrota missään muodossa, että mies olisi jättänyt omat lapsensa. Hän lähti vain perheen yhteisestä kodista. Lapsilla voi olla läsnäoleva isä, vaikka he eivät yhdessä asuisikaan.
Mulle kävi samalla lailla ja kyllä vitutti aivan helvetisti. Purin vihani kuntoiluun, käytin entistä enemmän rahaa ulkonäkööni (lapsi kuitenkin aina etusijalla!!) ja hankin paremman työn. Pääsin yli miehestä kun tajusin arvoni ja sen, että muutkin miehet haluavat minut. 8kk jälkeen lapsen isä alkoikin mankumaan minua takaisin kun uuden naisen kanssa tuli arki vastaan. Juu en todellakaan ottanut ja nyt onkin ollut ihana mies rinnalla jo 4 vuotta joka rakastaa minua ja lastani:) pääset kyllä asiasta yli, ansaitset parempaa kuin tuollaisen luuserin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kahden on AINA kahden kauppa! Jossa tulisikin miettiä yhdenosopuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa. Mitä olet oppinut itsestäsi tänä aikana omista virheistäsi vain oletko vain pahinpana marttyyrinä sitten jeesuksen jäänyt vellomaan tilanteeseen.
Entä lapset? Oletko itsesäälissäsi asettunut heidän asemaan. Hehän sen eron järkyttävimmän seurauksen ovat kokeneet etkä sinä.
Mikä sitten on ollut isä rooli perheessä? Oletko ominut lapset automaattisesi itsellesi määritellen millaista sen isyyden tulisi olla ohjaamalla ja säätelemällä kokoajan? On tavaton määrä isejä, jotka eivät koskaan sitä mahdollisuutta saa vaikka heillä sitä tahtoa ja tunteita olisi. Mutta sinä toki olet vain tukenut ja kannustanut vai mitä? Mutta mies on ollut se kelvon isä ja asuinkumppani, joka on silkkaa pahuttaan kiusannut kilttiä ja ahkeraa naista ja silkaan pahuuttaan jätti perheensä.
Ota tämän elävänä oppimateriaalina, jota sinun ei kannata ohittaa ja nostat sen katsee omasta navasta sinne peiliin mikä meni pieleen.
Näin sivuhuomautuksena, voisinpa vaikka lyödä vetoa, että sinä et ole koskaan hoitanut vauvaa ja 2-vuotiasta yksin edes vuorokautta.
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies, lähtee noin vain ja jättää OMAT LAPSENSA, ihan vapaaehtoisesti! en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä niin...
Toivottavasti on läheisiä ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.
Ap, kyllä sinä jaksat! Olet varmasti vahva nainen.
Jätti omat lapsensa?! Aloittajanhan hän jätti. Lapsilla on edelleen isä, johon muodostaa suhde ja tunneside. Eron myötä monen isän suhde lapsiinsa on jopa parantanut, kun heillä on sitä tilaa muodostaa suhde ilman sitä äitiä ja isän on pakko ottaa sitä vastuuta kun ei ole äitiä paikkaamassa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies, lähtee noin vain ja jättää OMAT LAPSENSA, ihan vapaaehtoisesti! en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä niin...
Toivottavasti on läheisiä ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.
Ap, kyllä sinä jaksat! Olet varmasti vahva nainen.
Mistä hitosta sinä tiedät, että isä on noin vain lähtenyt tai edes vapaaehtoisesti. Mitä sinä tiedät tämän perheen ongelmista, jotka on johtunut tilanteeseen. Tässä on tilanne esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Mies on saattanut joutua popsimaan psyykelääkkeitä nainen käyttäessä henkistävakivaltaa miestään kohtaan(miehen pitäisi vahvana kestää kaikki?), mutta eihän aloittaja siitä kerro mitään mitkä tilanteeseen johtuneet syyt ovat olleet, eihän?
Eiköhän tämäkin ole vähän monimutkaisempi tapaus mitä aloittaja antaa ymmärttää. Aihan sitä kirjoittaa itsestään sen sankarin ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kahden on AINA kahden kauppa! Jossa tulisikin miettiä yhdenosopuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa. Mitä olet oppinut itsestäsi tänä aikana omista virheistäsi vain oletko vain pahinpana marttyyrinä sitten jeesuksen jäänyt vellomaan tilanteeseen.
Entä lapset? Oletko itsesäälissäsi asettunut heidän asemaan. Hehän sen eron järkyttävimmän seurauksen ovat kokeneet etkä sinä.
Mikä sitten on ollut isä rooli perheessä? Oletko ominut lapset automaattisesi itsellesi määritellen millaista sen isyyden tulisi olla ohjaamalla ja säätelemällä kokoajan? On tavaton määrä isejä, jotka eivät koskaan sitä mahdollisuutta saa vaikka heillä sitä tahtoa ja tunteita olisi. Mutta sinä toki olet vain tukenut ja kannustanut vai mitä? Mutta mies on ollut se kelvon isä ja asuinkumppani, joka on silkkaa pahuttaan kiusannut kilttiä ja ahkeraa naista ja silkaan pahuuttaan jätti perheensä.
Ota tämän elävänä oppimateriaalina, jota sinun ei kannata ohittaa ja nostat sen katsee omasta navasta sinne peiliin mikä meni pieleen.
Näin sivuhuomautuksena, voisinpa vaikka lyödä vetoa, että sinä et ole koskaan hoitanut vauvaa ja 2-vuotiasta yksin edes vuorokautta.
Ei sinun ainakaan arpaa kannata ostaa, sillä se olisi yhtä tyhjä kuin mielipiteesi. :D
Ap, voimia ja jaksamista sinulle. Toivottavasti lähipiirissäsi löytyy sinua tukevia voimia.
Olen todella pahoillani, että jotkut miehet ovat näin ilkeitä. Häpeä miehellesi.
Sinä olet kuitenkin hyvä nainen ja hyvä äiti, ja uskon, että aivan varmasti löydät itsellesi myös kunnon miehen, kunhan olet siihen valmis. Ole vahva ja usko itseesi! Toivon kaikkea hyvää teille kolmelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kahden on AINA kahden kauppa! Jossa tulisikin miettiä yhdenosopuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa. Mitä olet oppinut itsestäsi tänä aikana omista virheistäsi vain oletko vain pahinpana marttyyrinä sitten jeesuksen jäänyt vellomaan tilanteeseen.
Entä lapset? Oletko itsesäälissäsi asettunut heidän asemaan. Hehän sen eron järkyttävimmän seurauksen ovat kokeneet etkä sinä.
Mikä sitten on ollut isä rooli perheessä? Oletko ominut lapset automaattisesi itsellesi määritellen millaista sen isyyden tulisi olla ohjaamalla ja säätelemällä kokoajan? On tavaton määrä isejä, jotka eivät koskaan sitä mahdollisuutta saa vaikka heillä sitä tahtoa ja tunteita olisi. Mutta sinä toki olet vain tukenut ja kannustanut vai mitä? Mutta mies on ollut se kelvon isä ja asuinkumppani, joka on silkkaa pahuttaan kiusannut kilttiä ja ahkeraa naista ja silkaan pahuuttaan jätti perheensä.
Ota tämän elävänä oppimateriaalina, jota sinun ei kannata ohittaa ja nostat sen katsee omasta navasta sinne peiliin mikä meni pieleen.
Tähän vaan toteaisin, että kyllä se on ihan kummankin vanhemman omalla vastuulla rakentaa suhdetta lapsiin ja omaa identiteettiä vanhempana. Se työ täytyy tehdä itse, ei sitä voi toinen tehdä sun puolestasi.
Ja mitäs sitten, kun toinen vanhempi yrittää tukea sitä toisen vanhemman ja lapsen suhdetta, mutta toinen vanhempi ei vaan välitä pitää vauvaa edes sylissä tai edes olla kotona?
Kai sinä aikuisena ihmisenä ymmärrät, että kaikki ei aina mene sen oman tahdon mukaan vaikka kuinka sitä tahtoa olisi. Apkin halusi perheensä pysyvän kasassa, mutta niin ei käynyt. Kaikki eivät vaan sitä tilaisuutta saa muodostaa suhdetta siihen lapseen esim. vieraannuttaminen.
Ja sitten tuo entä sitten kysymys on tilanne joka pitää hyväksyä. Silloin tehdään niitä omia arvioita, valintoja ja päätöksiä jääkö sellaiseen suhteeseen, jossa on tilanteessa yksin. Eihän kaikilla äideilläkään sitä suhdetta lapseen muodostu vaikka heitä kuinka tuettaisiin ja kannustettaisiin.
M34 kirjoitti:
Ap, voimia ja jaksamista sinulle. Toivottavasti lähipiirissäsi löytyy sinua tukevia voimia.
Olen todella pahoillani, että jotkut miehet ovat näin ilkeitä. Häpeä miehellesi.
Sinä olet kuitenkin hyvä nainen ja hyvä äiti, ja uskon, että aivan varmasti löydät itsellesi myös kunnon miehen, kunhan olet siihen valmis. Ole vahva ja usko itseesi! Toivon kaikkea hyvää teille kolmelle.
Miksi aloittajan pitäisi itselleen mies löytää... ;)
Eikä takuuseen hyvästä naisesta ja äidistäkään voi mennä. Kyllä äitikin voi kohdella miestään ja lapsiaan kaltoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies, lähtee noin vain ja jättää OMAT LAPSENSA, ihan vapaaehtoisesti! en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä niin...
Toivottavasti on läheisiä ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.
Ap, kyllä sinä jaksat! Olet varmasti vahva nainen.
Jätti omat lapsensa?! Aloittajanhan hän jätti. Lapsilla on edelleen isä, johon muodostaa suhde ja tunneside. Eron myötä monen isän suhde lapsiinsa on jopa parantanut, kun heillä on sitä tilaa muodostaa suhde ilman sitä äitiä ja isän on pakko ottaa sitä vastuuta kun ei ole äitiä paikkaamassa tilannetta.
Vauva on vielä ensisijaisesti kiinni äidissään. Varsinkin, jos imettää. Siinä ei isä paljon ajattele lapsen ja hänen välisen suhteen muodostumista, kun jättää vauvan äidin. Eikä sitä, miten se äidin jättäminen vaikuttaa vauvaan, joka vielä ei tee eroa oman ja äidin persoonan välillä. Ja kun ottaa huomioon sen ,että parasta, mitä isä voi lapsilleen tehdä on pitää hyvää huolta heidän äidistään. Äidin ja isän suhde on lapsen koti.
Toki vikaa on naisissakin. Suoraan sanottuna ärsyttää ämmät, jotka levittävät haaransa hetken huumassa, välittämättä ehkäisystä... Sitten pamahdetaan paksuksi ja haetaan ymmärrystä tilanteelle. Mies kun oli hunsvotti. Pahimmassa tapauksessa ei ole työpaikkaa, ei ammattia, ei tukiverkostoa. Täytyyhän heitä toki auttaa, ettei päädy kadulle lapsineen asumaan. Toivottavasti oppivat sen ehkäisyn merkityksen.