Lue keskustelun säännöt.
Minua ei koskaan ole seksuaalisesti häiritty. Muita?
11.01.2016 |
Pakostakin tulee mieleen, että olen vaan niin epäviehättävä ja ruma. (Olen nyt 29 v.) :( Olen aina ollut näkymätön ihmisille.
Käsittämättömältä tuntuu, kun nyt paljon toistellaan, miten seksuaalinen häirintä on yleistä ja niin arkista, että naiset kohtaavat sitä viikottain tai jopa päivittäin.
Kommentit (70)
Kuten täällä muutama on todennutkin, niin harvemmin häirinnällä on tekemistä ulkonäön kanssa ja häirityksi tulevat takuulla eniten kiltin ja epävarman oloiset tytöt ja naiset. Vallankäystöstähän noissa on kyse ja mielestäni hirveämmän asiasta tekee juuri tuo, että käydään kaikkein puolustuskyvyttömämpien kimppuun. Jotkut miehet ovat uskomattoman kuvottavaa ihmissaastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eritasoisten ahdistelun kohteeksi olen joutunut noin 12-vuotiaasta alkaen. Huutelua, viheltelyä ym. Nyt olen, luojan kiitos, jo niin vanha, että saan olla rauhassa.
Pahinta se oli noin 15-18 vuotiaana. Minulla on aina ollut pitkä tukka, epäillen että se innostaa erityisesti.
En ole kokenut huutelua ja viheltelyä ahdisteluksi, huvittavaa se on lähinnä ollut. Ei ole kyllä mitenkään haitannut, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitä nyt on ollut suunnilleen 12-vuotiaasta asti, nyt ei tietty enää kun mittarissa on yli 40 v.
Käsiksi käyminen on ihan toinen juttu, ja sitä en onneksi ole kokenut. Kuulemma vaikutan erittäin itsevarmalta ja vähän ylimieliseltäkin, harpon menemään pitkin askelin nenä pystyssä kuin "Euroopan omistaja". Ehkä se ei sitten ole kannustanut käpälöimään.
55 kirjoittaja lisää: seksuaalinen ahdistelu saa kohteensa kokemaan itsensä usein arvottomaksi. Sellaista en ole koskaan kuullut, että joku kokisi itsensä arvokkaammaksi kokemansa seksuaalisen ahdistelun ansiosta. Joten olkaa onnellisia te, joita ei ole ahdisteltu.
Eivätkö nämä häirityt prinsessat osaa puolustaa itseään, kun pitää huutaa mammaa eli Naisliitto unionia apuun? Get a life!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eritasoisten ahdistelun kohteeksi olen joutunut noin 12-vuotiaasta alkaen. Huutelua, viheltelyä ym. Nyt olen, luojan kiitos, jo niin vanha, että saan olla rauhassa.
Pahinta se oli noin 15-18 vuotiaana. Minulla on aina ollut pitkä tukka, epäillen että se innostaa erityisesti.En ole kokenut huutelua ja viheltelyä ahdisteluksi, huvittavaa se on lähinnä ollut. Ei ole kyllä mitenkään haitannut, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitä nyt on ollut suunnilleen 12-vuotiaasta asti, nyt ei tietty enää kun mittarissa on yli 40 v.
Käsiksi käyminen on ihan toinen juttu, ja sitä en onneksi ole kokenut. Kuulemma vaikutan erittäin itsevarmalta ja vähän ylimieliseltäkin, harpon menemään pitkin askelin nenä pystyssä kuin "Euroopan omistaja". Ehkä se ei sitten ole kannustanut käpälöimään.
Sama kokemus. Nykyään olen vanha liuska,, mutta nuorena olin hyvinkin viehättävä ja naisellinen. Meikkasin, pitkät hiukset, naiselliset vaatteet. Huutelua kummempaa en ole kokenut. Ja minäkin näytän itsevarmalta. En sitä ole, mutta ihmiset ovat koko elämäni näin tulkinneet. Olen myös sanavalmis, ja osaan nolata takaisin sanoilla tai pelkällä katseella. Huutelua on tuikut kyllä eniten ulkomaalaisilta, vaikka tätähän ei saa tunnustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oliko kyseessä ahdistelu vai mielikuvitus, mutta kerran tuntui että eräs epämääräisen näköinen äijä seurais mua ulkona. Tuli vielä kauppaankin ja sielläkin käveli samojen tuotehyllyjen kautta perässäni. Näin sen joskus myöhemminkin kyyläämässä kävelytiellä. Tuo tapahtui noin 5 vuotta sitten kun olin noin 20v.
Mutta hyvin harvassa on ne tapaukset että joku olis vaikka vihellellyt tai huudellut asiattomuuksia, saati lääppinyt ym. Tosin mulle on monta kertaa sanottu, että vaikutan oletuksena jotenkin vihamieliseltä (vaikken ole) ja oudolta, ehkä se sit toimii karkotteena :D
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ahdisteluun vaikuttaa ulkonäköä enemmän olemus. Toiset näyttävät hyvällä tapaa "kovilta", siltä että tuolle ei kannata mennä vittuilemaan ja huokuvat sellaista tiettyä varmuutta.
Tässä voi olla perää. Minua ei ole ikinä ahdisteltu tai en ainakaa ole osannut ottaa tilannetta sellaisena. Olen ihan peruskaunis, mutta aika raamikas ja sellainen "Justiinan pilke silmäkulmassa" niin ehkä miehet ovat tajunneet oman parhaansa ja pysyneet kaukana. Oikeasti olen ihan kesy, mutta useampi mies on sanonut minun olevan pelottava. Jopa sellainen tyyppi, jota yleisesti voisi pitää pelottavana (jos ei tuntisi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ole ikinä ahdisteltu, päinvastoin. Miehet ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Joskus tuntuu, että pitäisi ilmeisesti olla onnellinen siitä, kun näitä juttuja lukee, mutta olisi kova että joskus joku huomioisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös nähnyt itsensäpaljastajan runkkaamassa kotikadullani, huuteli lumipenkan takaa jotain. Ai ku oli kiva näky.
Minäkin ole nähnyt useammankin puskarunkkarin nuoruudessani, mutta en kyllä ole kokenut, että siinä olisi minua ahdisteltu. Kyseessä siis tapaukset, joissa tyypit olleet paljon kauempana kuin kosketusetäisyydellä. Sen runkkaajan ongelma se puskassa rylkiminen on, ei minun.
Häirintää kohtaa helpommin, jos liikkuu paljon itsekseen. Ja ehkä jotkut vain ovat niin tavallisen oloisia, että eivät valikoidu kohteeksi. Niin että joku lähistöllä oleva on hieman parempi kohde jostain syystä. En usko että se on kovin suoraan yhteydessä ulkonäköön.