Lue keskustelun säännöt.
Haluttomat, kuinka pidätte miehen tyytyväisenä?
10.01.2016 |
Mua ei seksi kiinnosta yhtään ja nytkin on yli kolme kuukautta edellisestä kerrasta. Mies alkaa käydä taas melkoisen kärttyiseksi ja ehdottelee mulle hoitoon hakeutumista. Minussa ei ole kuitenkaan mitään vikaa, vaikka minua ei seksi kiinnostakaan. Välillä tuo mies alkaa kuitenkin olla niin ravostuttava vonkaamisen takia ja annan sille vain siksi, että saa olla edes pari viikkoa rauhassa.
Tiedän kaltaisiani naisia olevan todella paljon, joita seksi ei kiinnosta tai ainakin priorisoi järkevämmät asiat ennen sitä. Kuinka te saatte mihen pysymään tyytyväisenä? Turha sanoa että anna mennä vieraisiin, se ei tule kysymykseen, sillä en hyväksy pettämistä.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet parisuhteessa?
Koska rakastan miestäni ja perhettäni. AP
Eroa. Ei ole oikein pitää miestä frigidin vankina. Se on pettämistä. Maailmassa on paljon naisia joille miehesi kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tietää, että jollakin menee vielä huonommin kuin minulla. Minulla on sentään teoreettinen mahdollisuus saada seksiä.
Ikisinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kaikkia miehiä ei tarvitse koko ajan "pitää tyytyväisenä".
Onneksi. Muutoinkin tuntuu ihmeelliselle miesten jatkuva seksin nälkä! Välillä olen ajatellut, että onko nuo miehet jotenkin yksinkertaisempia, kun heidän toimintaa ohjaa välillä 100% hormoonit eikä järki.
Oletteko aamuvirkut haluttomat nyt ihan varmoja, että seksiä enemmän kuin kerran vuodenajassa kaipaava kumppani on hormoneiden vietävissä, jatkuvasti seksinnälkäinen, yksinkertainen tai jotenkin muuten viallinen? Onko kumppanin panettelu tuollaisilla perusteilla oikein? Joko on niin, että se kumppanilla, jonka tarpeet poikkeavat huomattavasti keskiverrosta, on jollain tavoin poikkeava, tai sitten "ei ole mitään normaalia seksin määrää", jolloin kummankaan puolison näkemys ei ole toistaan parempi, mutta ei se ainakaan niin voi olla, että sen keskiverromman pitää hävetä. -14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kaikkia miehiä ei tarvitse koko ajan "pitää tyytyväisenä".
Onneksi. Muutoinkin tuntuu ihmeelliselle miesten jatkuva seksin nälkä! Välillä olen ajatellut, että onko nuo miehet jotenkin yksinkertaisempia, kun heidän toimintaa ohjaa välillä 100% hormoonit eikä järki.
Kumpaakohan sukupuolta ne hormoonit vie...?
Lyhyesti: Ap, sinä pidät miehesi tyytyväisenä harrastamalla seksiä hänen kanssaan.
Pitkästi: Yrität löytää isoon asiaan ratkaisun kiertoteitse mutta kun kiertotietä ei ole. Suurin osa meistä ihmisistä on varustettu seksuaalivietillä johon liittyy nautinnon lisäksi eroottinen jännite, hyväksytyksi tulemisen tunne, läheisyyden tarve, ihokontakti, kohtaaminen ja rentoutuminen. Pornon tahtiin masturbointi ei kata noita kaikkia tarpeita, harvan kohdalla pidemmän päälle myöskään salassa tapahtuvat satunnaiset pettämiset tai prostituutiopalveluiden käyttäminen. Erityisen kamala asetelma on avioliitto johon ollaan sitouduttu kuolemaan saakka mutta seksiä ei ole. Jos elää pitkässä suhteessa missä seksielämä on kuitunut olemattomiin toisen haluttomuuden vuoksi, voi sanoa kyllä ihan aiheellisesti että se haluton osapuoli on yksiavioisuuden nimissä riistänyt halukkaalta ihmisen perustarpeisiin kuuluvan elämän osa-alueen.
Minä rakastan miestäni niin paljon etten voisi kuvitellakaan että kieltäisin häneltä seksin hautaan saakka jos itse olisin tosiaan tullut siihen tulokseen ettei seksi ole minun juttuni. Siihen lopputulemaan tosin pitäisi minusta päätyä kokeilun, vakavan itsepohdiskelun, olosuhteiden kriittisen tarkastelun, kenties terapian tai vertaistuen ja miehen kanssa käytyjen lukuisien keskustelujen jälkeen. Jos ei ole valmis menemään syvälle ja kenties pelottavallekin matkalle omien halujensa, mielensä ja kehonsa syövereihin, ei minun mielestäni ole mitään pikaista oikopolkua tilanteen ratkaisemiseksi. Eikä minusta silloin ole edes oikeutettua kieltää kumppanilta seksiä toisten ihmisten kanssa.
Ihan näin ajatusleikkinä. On nainen ja on mies. He seurustelevat ja menevät naimisiin. Nainen tahtoo lapsia, mies ei. Mies kieltää naiselta lasten hankkimisen vedoten siihen ettei itse tahdo. Nainen yrittää saada selville miksei mies tahdo. Mies vain toteaa että no tällanen mä oon, en jaksa ny enempää tätä juttua vatvoa. Pitäisikö naisen jäädä tuohon suhteeseen vaikka haluaa todella paljon äidiksi?
Aika surullinen tarina ja ketju. Toivon että joku ratkaisu löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En tykkää juoda vettä joten kiellän miestänikin juomasta sitä."
Joillekin meistä seksi on aika helvetin iso asia mitä haluamme elämänkumppaniltamme. Ymmärrän etteivät kaikki tahdo mutta ap:n asennoituminen on jostain toiselta planeetalta kuin mun. Uskon et mies on aika onneton.
Olen sanonut miehelle, että olen haluton niin kauan kun en saa hellyyttä. Silti en saa silityksiä, hierontaa tai rapsutuksia, joten miksi minunkaan pitäisi miettiä hänen tarpeitaan. Annan sitten kun itseäni huvittaa ja joskus palkinnoksi siitä että hän on hieronut minua käskystä. Oma valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaan annan. Monesti sitä itsekin innostuu kun alkuun päästään.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut miehelle, että olen haluton niin kauan kun en saa hellyyttä. Silti en saa silityksiä, hierontaa tai rapsutuksia, joten miksi minunkaan pitäisi miettiä hänen tarpeitaan. Annan sitten kun itseäni huvittaa ja joskus palkinnoksi siitä että hän on hieronut minua käskystä. Oma valintansa.
Ei tuossa nyt ole mitään väärää, olet selvästi antanut miehelle mahdollisuuden parantaa tilannettaan. Tietysti olettaen, että hellyydellä asiat korjaantuvat, eikä sen jälkeen, kun rapsutuksia ja paijailuja tulee, ole vielä ruoho leikkaamatta, likaisia tiskejä, tienestit liian pienet ja keittiön verhot uusimatta. -14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin vielä yhtä näkökulmaa kysymykseen. Olet vapaaehtoisesti ja omasta halusta mennyt naimisiin miehesi kanssa. Toimivan avioliiton edellytyksenä on muutamia perusasioita. Seksi on yksi niistä. Toisen kunnioittaminen, järkevä rahankäyttö, järkevä alkoholin käyttö, väkivallattomuus ovat muutamia muita. Avioliitossa joudut kaikilla osa-alueilla joustamaan tilanteen mukaan.
Useimmat ihmiset eivät pidä lainkaan lenkille lähdöstä tai punttisalille menemisestä. Ei kiinnosta, ei haluta, tuntuu tervan juonnilta. Kuitenkin kaikki tiedostavat että järkevä liikunta on ehdoton edellytys terveelliselle elämälle. Salilla tai lenkillä käynnin jälkeen olo on sitten sitäkin mukavampi kun on voittanut itsensä, saanut mielihyvän tunteen ja tehnyt oman osansa terveytensä eteen. Mitä jos ottaisit seksin samanlaisena suorituksena?
Oletko harkinnut mahdollisuutta ottaa seksi puhtaana velvollisuutena ja suorituksena ja hyödyntää sitä? Esimerkiksi lauantaina menet hierojalle ja sitten saunan jälkeen suostut seksiin rakastamasi miehen kanssa. Teet ”uhrauksen” avioliittosi perusedellytysten osalta, saat vastineeksi fyysisen hyvänolon hieronnan jäljiltä, läheisyyden ja hellyyden lisäksi.
Onko ajatusmalli täysin mahdoton? Kommenttien perusteella on. Toteat että sinussa ei ole mitään vikaa ja miehessä on kaikki vika kun ei ongelmitta sopeudu siihen että olet poistanut avioliitostanne yhden useimmille ihmisille oleellisen elementin. Samalla periaatteella alkoholisti, väkivaltainen puoliso ja peliriippuvainen voisivat todeta että heissä ei ole mitään vikaa, toisen on vain sopeuduttava.
Ei ole mahdollista pitää miestä tyytyväisenä näillä lähtökohdilla. Jos aviopari rakastaa toisiaan, on heidän molempien tehtävä uhrauksia. Jos avioliiton perusasioissa ei ole valmis uhrautumaan tarvittaessa, ei avioliitolle voi ennustaa hyvää tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kevyin perustein te menette naimisiin, jos pelkkä seksin vähyys ajaa pettämään ja eroamaan???
Toisille seksin puute ei ole mikään kevyt peruste eroon, vaan ihan tärkeimpiä tekijöitä. Toiset lopettavat seurustelun siitä syystä, jos seksi ei ole upeaa ja tajunnan räjäytävää. Toki minäkin olen sitä mieltä, että ongelmia tulisi pyrkiä korjaamaan ja tekemään kaikkensa, jottei eroon päädyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinussa EI ole vikaa ihmisenä.
On kuitenkin mahdollista, että tulet vielä löytämään haluja, joista yllätyt itsekin. Tavalla tai toisella. Yrität jos rakastat miestäsi, piste. Hankit itsellesi vapaa-aikaa jotta voit olla rentoutunut seksiä varten, käyt kenties verikokeissa mittaamassa hormonitoimintaasi, vaihdat ehkäisymuotoa jos on hormonaalinen? Ehkä seksuaaliterapeutista voisi olla apua? Toivon tilanteenne paranevan.
On myös valitettavasti mahdollista, että elämäntapanne tai miehesi vain on sellainen, joka ei ruoki seksuaalisuuttasi. Minäkin olen kärsinyt koko elämäni jonkinasteisesta haluttomuudesta aina kun elin seurustelusuhteessa. Suhteita minulla on ollut elämässäni 5kpl, olen siis käytännössä seurustellut koko elämäni. Suhteiden aluksi muutama kerta tuntui aina ok hyvältä, mutta sitten, ikään kuin halut vain hiipuivat pikku hiljaa, ja jouduin tekemään kovasti töitä yhteisen seksuaalielämän pelastamiseksi. Yritin kuitenkin aina heittäytyä seksiin ja löytää käytännön keinoja, joilla kiihottuisin, ja onnistuinkin, mutta pidemmän päälle seksistä stressaaminen vei viimeisetkin haluni, ja en yksinkertaisesti jaksanut olla enää suhteessa. Suhteiden jälkeen alkoi vihdoin parisuhde-elämä tökkimään, ja ajattelin eläväni yksin lopun elämää. Nautin yksinolosta monta vuotta. Sitten tapahtui jotakin uskomatonta, nimittäin tapasin nykyisen mieheni, ja suureksi järkytyksekseni tiesin ensi hetkestä alkaen, että tämä on erilaista. Sitä viehätysvoimaa ja tunteiden paloa on mahdoton edes kuvailla sanoin, kaikki hänessä vetää minua puoleensa magneetin lailla ja tätä on jatkunut nyt kokonaiset 4 vuotta. Seksi on täydellistä. Kiihkeää, periksiantamatonta.. Mieheni on muuten luonteeltaan uskomattoman tunteellinen ja voimakas persoona, olen pohtinut että ehkä tämä vaikuttaa asiaan. Jos teen pientä vertailua, niin edelliset mieheni olivat yleensä seksiä halutessaan asenteella "eikö voitais vähän?", joka lätsäytti haluni alkuunsa. Nykyinen on ehkä vähän määrätietoisempi ja alistavampi:) Voisin kirjoittaa tästä loputtomiin, mutta ehkä tajusit jo pointin. Surullista mutta totta, sekin on mahdollista että miehesi on vain sinulle väärä..
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tätä aiemminkin, mutta vastauksia ei tullut. Mistä arvelette asian johtuvan, että 90% haluttomista on naisia?
Mutta montako prosenttia naisista on haluttomia? 5%? Voiko siitä määrästä vetää jotain johtopäätöksiä koko naissukupuolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin haluton nainen monta vuotta. Mieheni teki kaikkensa asian korjaamiseksi, mutta mikään ei auttanut. Minä halusin haluta ja pohdin paljon syitä haluttomuuteeni ja miten voisin korjata tilanteen. Mieheni sanoi minulle, että jos tilanteemme ei muutu, hän menee vieraisiin. Lopulta hän toteutti uhkauksensa ja aloitti sivusuhteen. Rakastamme toisiamme, mutta näin meille lopulta kävi monien lähes seksittömien vuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tätä aiemminkin, mutta vastauksia ei tullut. Mistä arvelette asian johtuvan, että 90% haluttomista on naisia?
Mutta montako prosenttia naisista on haluttomia? 5%? Voiko siitä määrästä vetää jotain johtopäätöksiä koko naissukupuolesta?
Tutkimusten mukaan jopa 50% naisista kokee haluttomuuttaa. Kuitenkin aseksuaalisuus ja jatkuva haluttomuus on luonnollisesti vähäisempää. Voi ihan kuule googlata...
Miksi tästä ketjusta poistetaan ihan asiallisiakin viestejä???
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kevyin perustein te menette naimisiin, jos pelkkä seksin vähyys ajaa pettämään ja eroamaan???
On ymmärrettävää, että se osapuoli joka ei seksiä kaipaa, joka ei tunne niitä haluja ja himoja, ei osaa seksiä kaivata. Hän on tyytyväinen nykytilaan. Tälle ihmiselle seksin puutteen perusteella eroaminen tuntuu varmasti kevyeltä perusteelta. Mutta jolla niitä haluja on, joka haluaisi kokea elämässään sen aspektin, että kumppanin kanssa on seksuaalista intiimiyttä, ja nimenomaan rakkaan kumppanin, oman rakkaansa kanssa, puute on sietämätöntä. Itse ainakin koen että seksi on yksi osa-alue rakkautta jota haluan osoittaa kumppanilleni. Tuntuisi vaikealta, jos en sillä tavoin saisi osoittaa hänelle rakkauttani, eikä hän haluaisi ottaa sitä vastaan. Torjunta tuntuu myös pahalta. Minusta seksistä kannattaa puhua jo seurusteluaikoina, millaiset halut on. Näin kaksi samanlaista ihmistä voi löytää toisensa, ja molemmat ovat tyytyväisiä! Haluan korostaa että en näe että haluttomassa tai halullisessa kummassakaan on mitään vikaa (jos haluton kokee ettei ole mitään korjattavaa, eikä kärsi itse tilanteesta). Entinen mieheni oli vähähaluinen, ja voin kuvitella miten onnellinen hän on parisuhteessa naisen kanssa, joka on yhtä vähähaluinen. Minulta kuitenkin olisi ollut epäluonnollista jatkaa hänen kanssaan, en saanut toteuttaa minulle luontevaa tapaa olla nainen, kumppani ja rakastaja. Minusta tässä asiassa ei kannata syytellä ketään puoleen tai toiseen :(
Miehetähän sanoo että jokainen huolehtii omasta orgasmistaan, joten tehköön ukko sen minkä sanoo ja painuu tumputtamaan, jos harvalukuinen avioseksi ei riitä.
Jos rakastat miestäsi, niin myös haluat. Joku tässä yhtälössä ei täsmää.
Kannattaisiko hakea apua?
Mieheni on pihtari ja kyllä vituttaa!!!
Ymmärrän miehesi kypsymisen.
Onneksi. Muutoinkin tuntuu ihmeelliselle miesten jatkuva seksin nälkä! Välillä olen ajatellut, että onko nuo miehet jotenkin yksinkertaisempia, kun heidän toimintaa ohjaa välillä 100% hormoonit eikä järki.