Lue keskustelun säännöt.
Haluttomat, kuinka pidätte miehen tyytyväisenä?
10.01.2016 |
Mua ei seksi kiinnosta yhtään ja nytkin on yli kolme kuukautta edellisestä kerrasta. Mies alkaa käydä taas melkoisen kärttyiseksi ja ehdottelee mulle hoitoon hakeutumista. Minussa ei ole kuitenkaan mitään vikaa, vaikka minua ei seksi kiinnostakaan. Välillä tuo mies alkaa kuitenkin olla niin ravostuttava vonkaamisen takia ja annan sille vain siksi, että saa olla edes pari viikkoa rauhassa.
Tiedän kaltaisiani naisia olevan todella paljon, joita seksi ei kiinnosta tai ainakin priorisoi järkevämmät asiat ennen sitä. Kuinka te saatte mihen pysymään tyytyväisenä? Turha sanoa että anna mennä vieraisiin, se ei tule kysymykseen, sillä en hyväksy pettämistä.
Kommentit (218)
Näitä juttuja lukemalla huomaa nopeasti, ettei suurimmalla osalla ihmisillä ole helvetinkään hajua siitä, mitä on olla haluton. Haluttomuus EI ole kenenkään valinta, joka paranee seksihepeneet päälle laittamalla tai kokeilemalla uutta asentoa.
Itse kolme vuotta kestäneessä suhteessa se haluton osapuoli, ja kyllähän tämä syö sisältäpäin ihan helvetisti. Mikään vallankäytön väline ei seksittömyys ainakaan meillä ole. On paska olo kumppanin ja omasta puolesta. Muuten meillä menee ihanasti, mutta tämä taitaa olla asia mikä ei tule koskaan paranemaan. Ehkä sitten vain on niin, että väärä mies ja väärä nainen on yhdessä. Tiedän, tämä parisuhde päättyy joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa käytännön vinkki näyttää olevan tuo rukkaseen runkkauttaminen.Nyt vaan esittämään asia miehellesi.Tsemppiä!
Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Niin... Minä olen haluttoman miehen puoliso, ja aika lailla rikki tähän tilanteeseen. Tiedän, etten voi pakottaa toista seksiin tai vaatia haluamaan. Mutta ajatus siitä, että minulta taas voi vaatia käytännössä pitkiä aikoja täysin ilman seksiä, tuntuu ihan yhtä kipeältä ja loukkaavalta. Itsetyydytys ei minulla, eikä varmaan kenelläkään, vastaa sitä samaa kuin seksi. Itse asiassa itsetyydytys vaikka pornon parissa tuntuu nykyään ihan yhtä tyhjältä ja turhalta, kun se ei korvaa seksiä ihmisen kanssa, eikä mitään sen parempaa edes ole odotettavissa. Jos taas leikin liian "autenttisilla" leluilla, alan itkeä, kun ikävä sitä aitoa kohtaan on niin kova.
Ehkä se tuntuisi paremmalta, että toinen edes yrittäisi tyydyttää minut. Jos ei pysty yhdyntään, niin edes kokonaisvaltaisella hyväilyllä ja hieronnalla, vaikkapa sitten niin, että voin samalla tyydyttää itseni (tai sitten hoitaisi minut käsin). Kunhan olisi läsnä ja jakaisi seksin ne muut ihanuudet, vaikka ei pystyisi suoranaiseen yhdyntään. Mutta ehdottomasti niin, että siinä on emotionaalisesti mukana! Se olisi vain nöyryyttävää, että toinen huokaisisi työlästyneenä, kaivaisi vibran esiin ja odottelisi passiivisena, kun saisin homman hoidettua. Uskon, että miehillekin olisi yhtä nöyryyttävää se, että toinen vain tyydyttäisi mekaanisesti samalla kelloa katsellen.
Ymmärrän, että miehelle on vaikeaa harrastaa suoranaista yhdyntää, jos vain ei seiso, tai naiselle, jos se sattuu. Mutta se, että toiseen ei voi käytännössä missään seksuaalisessa mielessä koskea, on... niin, surullista. Miksi sitten olla sellaisessa parisuhteessa? Minusta olisi ihanaa, jos mies haluaisi vaikka vain "painia" kanssani vuoteessa alasti tai vähissä vaatteissa, juoksuttaa käsiään vartalollani ja suudella ja hamuta minua, vaikka ei suoranaisesti yhtyisi minuun (jos kohta senkin kaipuu on ihan hillitön nyt, kun seksiä ei ole kerran kuukaudessa, ei kahdessa, ei ehkä kolmessa eikä neljässäkään). Ja jos ei halua jakaa kanssani mitään tuollaista... Niin. Pakko ei ole, mutta miksi olla nimenomaan minun kanssani? Minulle ei riitä parisuhde ilman seksiä, enkä ole valmis uhraamaan kenenkään vuoksi itsestäni sellaista asiaa.
Se on vain totta, että epäsuhtainen suhde menee ennen pitkää rikki. Minä rakastan puolisoani aivan helvetisti, ja se vasta rikkookin minua. Kuvailisin tilannetta niin, että minulla on maailman ihanin mies, jota haluan aivan hillittömästi - mutta läpipääsemättömän seinän takana. Ihana katsella, mutta koskea en saa, vaikka vakiintuneen parisuhteen myötä meidän pitäisi olla sen näkymättömän seinän samalla puolella.
Tässä on minusta kuvailtu asia täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja lukemalla huomaa nopeasti, ettei suurimmalla osalla ihmisillä ole helvetinkään hajua siitä, mitä on olla haluton. Haluttomuus EI ole kenenkään valinta, joka paranee seksihepeneet päälle laittamalla tai kokeilemalla uutta asentoa.
Itse kolme vuotta kestäneessä suhteessa se haluton osapuoli, ja kyllähän tämä syö sisältäpäin ihan helvetisti. Mikään vallankäytön väline ei seksittömyys ainakaan meillä ole. On paska olo kumppanin ja omasta puolesta. Muuten meillä menee ihanasti, mutta tämä taitaa olla asia mikä ei tule koskaan paranemaan. Ehkä sitten vain on niin, että väärä mies ja väärä nainen on yhdessä. Tiedän, tämä parisuhde päättyy joskus.
Hei, älä ota tästä keskustelusta itseesi. Olet aivan eri tilanteessa, kuin aloittaja. Haluaisit haluta ja ajattelet ja huolehdit, kuinka kumppanisi kokee asian. Et myöskään syyttele häntä. Kuulostat vilpittömältä ihmiseltä. -14
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tämä lähtee siihen, että mun pitää tutkituttaa itseäni kun seksi ei kiinnosta. Mielestäni tämä on jopa vähän loukkaavaa, koska on olemassa aseksuaalisia ihmisiä, joita ei ole koskaan seksi kiinnostanut.
AP
Ajattelitko, että jos vedät aseksuaalit tähän mukaan, niin saat sympatiaa? Tuskin moni aseksuaalikaan pitää toimintaasi ja minäminä-asennettasi oikeudenmukaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätön tilanne parisuhteessa jos ajatus lähtee siitä että minä annan, minä uhraudun. Se varmaan nostaakin halukkaamman puolison itsetuntoa.
Onhan lähes kaikilla kädet, suu millä voi toista hyväillä ja tyydyttää.
En usko että voi rakastaa toista oikeasti jos ajattelee kuten ap. Tarvita kyllä voi ja sekoittaa sen rakkaudeksi.
Ok, aina ei voi tehdä mieli, ja joskus on vaan huono päivä tai hetki. Elämässä tulee myös kausia, jolloin esimerkiksi itsetunto on kokenut kolauksen ja se huono päivä kestää vähän kauemmin. Esimerkiksi itselleni kertyi vähän liikakiloja jossain vaiheessa, ja jotenkin se epätyytyväisyys omaan vartaloon lannisti myös halut noin puoleksi vuodeksi. Kun sain kilot karistettua niin olin taas halukkaampi.
Oikeasti pitkä ja ilmeisen lopullinen haluttomuus olisi kuitenkin äärimmäisen loukkaavaa. En jäisi sellaiseen suhteeseen, jossa toinen osapuoli tekee selväksi, ettei enää tunne seksuaalista mielenkiintoa juuri minua kohtaan. Etsisin jonkun, joka tuntee. Kyllähän siinä omatkin halut lopahtaa jos huomaa, ettei toinen pidä minua enää kiihottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on se haluton osapuoli eikä kyllä tee mitään pitääkseen mut tyytyväisenä tässä asiassa. Joudun odottelemaan sitä päivää jolloin häntä sattuu kiinnostamaan. Aloitteita en viitsi enää tehdä kun se torjutuksi tulo tuntuu niin kurjalta. Hänen ehdoillaan siis mennään ja minä joudun sopeutumaan.
Katsokaapa Esther Perel: "Mating in captivity".
Omalla kohdalla auttoi, kun ymmärsi ettei ole enää haluttava oman puolison mielestä. Eikä se suinkaan tarkoita, että ei ole haluttava yleisesti. Ei siitä kannata itseensä ottaa. Siitä ainakin on apua, jos puoliso ei feikkaa petipuuhissa (vaikka välillä antaisikin kun ei huvita). Muutenhan sitä palautetta ei oikein saa ja sitä kyllä tarvitaan, nimittäin noiden vanhojen emäntien lämmitteleminen on semmosta salatiedettä että morjens. Aseksuaalisuus on hemmetin harvinaista ja pelkkä kiinnostumattomuus omaan puolisoon yleistä. Jos tämän jotenkin voisi tiivistää niin : "Miehiä kiinnostaa, että seksi vain tapahtuu. Naiset taas eivät tiedä mikä niitä kiinnostaa."
Kuten AP, niin itsekin tiedän näitä miehiä joiden vaimot ei halua seksiä. Osa käy vieraissa, osa ei. Vaimot ei varmasti tiedä mitään näistä jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsokaapa Esther Perel: "Mating in captivity".
Omalla kohdalla auttoi, kun ymmärsi ettei ole enää haluttava oman puolison mielestä. Eikä se suinkaan tarkoita, että ei ole haluttava yleisesti. Ei siitä kannata itseensä ottaa. Siitä ainakin on apua, jos puoliso ei feikkaa petipuuhissa (vaikka välillä antaisikin kun ei huvita). Muutenhan sitä palautetta ei oikein saa ja sitä kyllä tarvitaan, nimittäin noiden vanhojen emäntien lämmitteleminen on semmosta salatiedettä että morjens. Aseksuaalisuus on hemmetin harvinaista ja pelkkä kiinnostumattomuus omaan puolisoon yleistä. Jos tämän jotenkin voisi tiivistää niin : "Miehiä kiinnostaa, että seksi vain tapahtuu. Naiset taas eivät tiedä mikä niitä kiinnostaa."
Kuten AP, niin itsekin tiedän näitä miehiä joiden vaimot ei halua seksiä. Osa käy vieraissa, osa ei. Vaimot ei varmasti tiedä mitään näistä jutuista.
No, on se vanhojen isäntienkin lämmittely jotain hyvin tutkimatonta, muilta miehiltähän sitä palautetta tulee pyytämättäkin, ihan vaan kun menee ulos kadulle kävelemään. Tämä oma kotipihtari ei halua kertoa minulle, millaista pornoa katsoo, kuitenkin tiedän, että ainakin jonkinlaista ja joskus. Ei myönnä, ettei olisi kiinnostunut minusta enää, ei myönnä olevansa halutonkaan. Riitäisi se minullekin, että sitä seksiä vain olisi, en ole kovin vaatelias. -14
Kun haluttomuus on naisilla hyvin yleistä, niin miksi te naiset ette tee asialle mitään? Itsekin kärsin vaimoni haluttomuudesta, joka on jatkunut noin 15 vuotta. Tänä aikana rouva ei ole koskaan suostunut asiaa käsittelemään mitenkään tavoin. No, kun tilanne on ollut tämä jo hyvin kauan, eivät omatkaan halut vaimoa kohtaa kovin suuret enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluttoman miehen puoliso pohtii: aiheesta pitäisi keskustella, mutta miten? Ymmärrän, ettei toista voi syyllistää, kun ei ketään voi tuosta vain taikoa haluamaan. Ja vielä surullisempaa: ei toista voi pakottaa himoitsemaan juuri minua. Jos puolisoni ei pidä minua viehättävänä, tai pitää minua jopa vastenmielisenä, minkä minä sille mahdan? Ja onko minulla oikeus olla loukkaantunut, jos... jos asia vain on niin, että minä olen vastenmielinen ja epäviehättävä? Pelkään, että jos aiheesta keskustellaan, joudun väkisinkin kohtaamaan sen tosiasian, että puolisolla on erittäin hyvä syy olla harrastamatta minun kanssani seksiä.
Tällä hetkellä tilanne on kulminoitunut siihen, että vaikka teen töitä parantaakseni omaa viehättävyyttäni (ja toki saavuttanut tuloksia), itseinhoni on niin suurta, että kirjaimellisesti kuvottaa elää omassa kehossaan. Olisi helpompaa, jos mieheni olisi kusipäinen narsisti, jolle ei mikään riitä, mutta kun hän on ihan tavallinen, ihana mies. Joka vain ei satu haluamaan minua. Ja minä, joka taas rakastan miestäni, rakastan hänen kehoaan ja rakastan seksiä hänen kanssaan, yksinkertaisesti hautaan itsestäni tämän osan tai vietän parisuhde-elämästäni valtaosan pääni sisällä. Ja jälkimmäisen vuoksi tunnen olevani ihan helvetin yksin tässä suhteessa. Alastonta seksiä, mutta minne muuallekaan näitä kertoisi.
Vierailija kirjoitti:
Haluttoman miehen puoliso pohtii: aiheesta pitäisi keskustella, mutta miten? Ymmärrän, ettei toista voi syyllistää, kun ei ketään voi tuosta vain taikoa haluamaan. Ja vielä surullisempaa: ei toista voi pakottaa himoitsemaan juuri minua. Jos puolisoni ei pidä minua viehättävänä, tai pitää minua jopa vastenmielisenä, minkä minä sille mahdan? Ja onko minulla oikeus olla loukkaantunut, jos... jos asia vain on niin, että minä olen vastenmielinen ja epäviehättävä? Pelkään, että jos aiheesta keskustellaan, joudun väkisinkin kohtaamaan sen tosiasian, että puolisolla on erittäin hyvä syy olla harrastamatta minun kanssani seksiä.
Tällä hetkellä tilanne on kulminoitunut siihen, että vaikka teen töitä parantaakseni omaa viehättävyyttäni (ja toki saavuttanut tuloksia), itseinhoni on niin suurta, että kirjaimellisesti kuvottaa elää omassa kehossaan. Olisi helpompaa, jos mieheni olisi kusipäinen narsisti, jolle ei mikään riitä, mutta kun hän on ihan tavallinen, ihana mies. Joka vain ei satu haluamaan minua. Ja minä, joka taas rakastan miestäni, rakastan hänen kehoaan ja rakastan seksiä hänen kanssaan, yksinkertaisesti hautaan itsestäni tämän osan tai vietän parisuhde-elämästäni valtaosan pääni sisällä. Ja jälkimmäisen vuoksi tunnen olevani ihan helvetin yksin tässä suhteessa. Alastonta seksiä, mutta minne muuallekaan näitä kertoisi.
Haluton osapuoli vastaa: Asiasta voi keskustella ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa muustakin parisuhdeongelmasta. Meillä asiaa käsitellään välillä minun aloitteesta ja välillä miehen. Ihan vain saatan joskus sanoa miehelleni, että kärsin itsekin tästä haluttomuudesta ja haluaisin taas haluta. Samalla kysyn miltä hänestä tuntuu. Usein hän kertoo, että toisinaan on vaikeaa, koska haluaa minua taas paljon. Joskus mieheni taas kysyy, mitä voitaisiin asialle tehdä, minkä jälkeen mietitään olisiko jotain tehtävissä.
Haluttomuus on puolisoiden yhteinen ongelma ja sellaisena sitä pitäisi käsitellä. Jos asiasta ei pystytä avoimesti puhumaan, ongelmaa on myös vuorovaikutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* alastonta TEKSTIÄ. Ei seksiä... x)
Meilläkin haluttomuudesta voidaan puhua kuin mistä tahansa parisuhdeongelmasta (jonka minä koen), eli siis ei voida puhua. Mies menee tolkuttomaan tilaan, jossa on passiivista raivoa, vainoharhaisuutta ja syyttelyä. Sitten alkaa vaatia minulta hyvittelyä ja lisää parisuhdeponnisteluita. Olisi mukava tietää, mitä näiden puhumattomien haluttomien päässä oikeasti liikkuu. -14
Väitän että iso osa haluttomuutta ei ole oikeaa haluttomuutta, vaan pillulla hallitsemista!
Vierailija kirjoitti:
Väitän että iso osa haluttomuutta ei ole oikeaa haluttomuutta, vaan pillulla hallitsemista!
Koska siis haluttomiahan ovat vain naiset, kuten tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että iso osa haluttomuutta ei ole oikeaa haluttomuutta, vaan pillulla hallitsemista!
Koska siis haluttomiahan ovat vain naiset, kuten tavallista.
On myös haluttomia miehiä, mutta heodän osuus haluttomista ihmisistä on vain joitakin prosentteja. Miesten haluttomuus, mikäli ei ole sairaudesta johtuvaa, on varsin harvinaista. Asiasta löytyy paljon hyviä ja asiallisia tutkimuksia ihan nopealla googlailulla ja ihan suomeksi ettei tarvitse osata vieraita kieliäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että iso osa haluttomuutta ei ole oikeaa haluttomuutta, vaan pillulla hallitsemista!
Koska siis haluttomiahan ovat vain naiset, kuten tavallista.
On myös haluttomia miehiä, mutta heodän osuus haluttomista ihmisistä on vain joitakin prosentteja. Miesten haluttomuus, mikäli ei ole sairaudesta johtuvaa, on varsin harvinaista. Asiasta löytyy paljon hyviä ja asiallisia tutkimuksia ihan nopealla googlailulla ja ihan suomeksi ettei tarvitse osata vieraita kieliäkään.
Niin harvinaista, ettei siitä tarvitse edes keskustella?
Ehkäpä, mutta toisaalta näin haluttomassa suhteessa elävänä naisena loukkaa, että koko ongelma leimataan käytännössä naisten aiheuttamaksi valtapeliksi. Etenkin silloin, kun itse on ihan solmussa omassa suhteessaan, mutta lähes kaikki tarjolla oleva näkökulma on miesvoittoista. Väitän, että miehen haluttomuus on sellainen tabu, että siitä ei vain uskalleta puhua siinä määrin kuin naisten haluttomuudesta. Miehenhän "kuuluu" haluta, ja jos hän ei halua, naisessa täytyy olla jotakin perustavanlaatuista vikaa (siis stereotyyppinen, kulttuurista kumpuava oletus, ei oma näkemykseni!)
Niin... Minä olen haluttoman miehen puoliso, ja aika lailla rikki tähän tilanteeseen. Tiedän, etten voi pakottaa toista seksiin tai vaatia haluamaan. Mutta ajatus siitä, että minulta taas voi vaatia käytännössä pitkiä aikoja täysin ilman seksiä, tuntuu ihan yhtä kipeältä ja loukkaavalta. Itsetyydytys ei minulla, eikä varmaan kenelläkään, vastaa sitä samaa kuin seksi. Itse asiassa itsetyydytys vaikka pornon parissa tuntuu nykyään ihan yhtä tyhjältä ja turhalta, kun se ei korvaa seksiä ihmisen kanssa, eikä mitään sen parempaa edes ole odotettavissa. Jos taas leikin liian "autenttisilla" leluilla, alan itkeä, kun ikävä sitä aitoa kohtaan on niin kova.
Ehkä se tuntuisi paremmalta, että toinen edes yrittäisi tyydyttää minut. Jos ei pysty yhdyntään, niin edes kokonaisvaltaisella hyväilyllä ja hieronnalla, vaikkapa sitten niin, että voin samalla tyydyttää itseni (tai sitten hoitaisi minut käsin). Kunhan olisi läsnä ja jakaisi seksin ne muut ihanuudet, vaikka ei pystyisi suoranaiseen yhdyntään. Mutta ehdottomasti niin, että siinä on emotionaalisesti mukana! Se olisi vain nöyryyttävää, että toinen huokaisisi työlästyneenä, kaivaisi vibran esiin ja odottelisi passiivisena, kun saisin homman hoidettua. Uskon, että miehillekin olisi yhtä nöyryyttävää se, että toinen vain tyydyttäisi mekaanisesti samalla kelloa katsellen.
Ymmärrän, että miehelle on vaikeaa harrastaa suoranaista yhdyntää, jos vain ei seiso, tai naiselle, jos se sattuu. Mutta se, että toiseen ei voi käytännössä missään seksuaalisessa mielessä koskea, on... niin, surullista. Miksi sitten olla sellaisessa parisuhteessa? Minusta olisi ihanaa, jos mies haluaisi vaikka vain "painia" kanssani vuoteessa alasti tai vähissä vaatteissa, juoksuttaa käsiään vartalollani ja suudella ja hamuta minua, vaikka ei suoranaisesti yhtyisi minuun (jos kohta senkin kaipuu on ihan hillitön nyt, kun seksiä ei ole kerran kuukaudessa, ei kahdessa, ei ehkä kolmessa eikä neljässäkään). Ja jos ei halua jakaa kanssani mitään tuollaista... Niin. Pakko ei ole, mutta miksi olla nimenomaan minun kanssani? Minulle ei riitä parisuhde ilman seksiä, enkä ole valmis uhraamaan kenenkään vuoksi itsestäni sellaista asiaa.
Se on vain totta, että epäsuhtainen suhde menee ennen pitkää rikki. Minä rakastan puolisoani aivan helvetisti, ja se vasta rikkookin minua. Kuvailisin tilannetta niin, että minulla on maailman ihanin mies, jota haluan aivan hillittömästi - mutta läpipääsemättömän seinän takana. Ihana katsella, mutta koskea en saa, vaikka vakiintuneen parisuhteen myötä meidän pitäisi olla sen näkymättömän seinän samalla puolella.