Kamalin kyläpaikka missä olet käynyt?

up!

Talo jossa kissaskusi haisi niin, että silmiä kirveli. Kenkiä ei onneksi tarvinnut pois ottaa, eikä niitä olisi kyllä iljennyt ottaakkaan. Siellä asuu siistin näköistä väkeä, mutta koti on kuin pahon läävä hajuineen.

Ex-anoppila. Pupun papanoita pitkin lattiaa ja pupu juoksenteli iloisena ympäri kämppää. Kämppä oli muuten suht järjestyksessä, mutta tuntui jotenkin likaiselta. Siltä, ettei oltu ikinä pesty lattiaa tai pyyhitty pölyjä tai tuuletettu. Lisäksi risat tapetit jne.

Melkein oksennan kun luen näitä elukkahuusholleja. Noilla ihmisillä on jotain muutakin hukassa kuin taito siivota.

Mulla on neljä lasta ja kolme koiraa , viides lapsi tulossa ja joka ilta omistan sen puoli tuntia siivoukselle: Roskat ulos, koirien kupit toiseen tiskariin ja imuri kouraan, risteilevät tavarat paikoilleen. Koirat pestään parin viikon välein, niillkin on kivempi olla puhtaassa ilmavassa turkissa.

Lspsuudenystäväni koti oli tuollainen sotkukasa ja kerran kun äitinsä joutui sairaalaan, minut kutsuttiin yöksi. Äiti toi mut autolla, ja nähtyän kämpän kunnon järkyttyi niin, että alkoi huutaa kaverin isälle, että lapset ei voi olla näin saastaisissa oloissa enää yhtään sekuntia. Mies oli ihan tossu, mutta mutsi käskytti kuin majuri ja soitti vielä mummini ja ukkini paikalle pakettiauton kanssa. Uhkasi tehdä lasun ja koululle raportin. Kaverini isään tuli lopulta liikettä ja torppa saatiin asuttavaan kuntoon, mutta kyllä paloi vuori roskaa pihalla ennen kaverini äidin kotiintuloa ja viisi aikuista siivosi oma faijani mukaan luettuna koko viikonlopun. Faija korjasi vielä lahot portaatkin ettei lapset loukkaa itseään.

Sitten kun kaverin perhe rakensi uuden talon, se pysyi huomattavan siistinä.

Musta noi törkktkämpät kertoo mm. masennuksesta ja on ehdottomasti sossuasia.

En mitenkään voisi altistaa lapsiani ja elukoitani paskassa elämiselle. Kyllä puhdasta pitää olla.

Koti oli sisustettu tyhjillä kaljapulloilla, jotka oli kai kerätty ympäri maailman. Pullot olivat ympäri huushollia lasivitriineissä katonrajassa. Näiden vitriinien lasiovet oli pyyhitty rievulla niin, että kaikissa ovissa oli harmaa kelmu ja rievun jäljet näkyvissä. Aivan järkky tunnelma. Pulloja oli varmaan satoja.

Koulukaverini koti oli niin likainen, että kun kävin kylässä otin likapyykistä vaatteet päälleni ennenkuin menin hänen luokseen kahville. Lopulta totesin että EI minun ei tarvitse olla noin saastaisin ihmisen kaveri enkä enää käynyt hänen luonaan.

Kanin kakkaa lattiat ja jopa sängyt täynnä. Sohvalla kanin kusta. Ehkä 7 roskapussia keittiössä, yhdessä oli kani, elävä -syömässä roskia. Potta olkkarissa ja potassa pissa ja kakka. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Inhottavin kyläpaikka on semmoinen, missä on kummallinen, riitainen tai kyräilevä isäntäväki. Pelokas ja jännittynyt tunnelma. Tuntuu että asukkaatkan eivät ole kuin kotonaan, vaikka asuvat siellä - silloin on vieraanakin vaikea olla.

Nää haju- ja hygienia-asiat kuulostaa kyllä kamalilta, mutta enpä ole juuri sellaisiin kyläpaikoissani törmännyt, ainakaan haitaksi asti. Joidenkin huusholli on sekaisempi ja joidenkin siistimpi, mutta kun menen toisen kotiin en lähtökohtaisesti mene mitään tupatarkastusta tekemään, joten pyrin olemaan semmoisiin asioihin liikoja kiinnittämättä huomiota.

Meillä oli justiinsa tällaista avioliittoni aikaan: mies kyttäsi ja kyräili kaikkia ystäviäni ja sukulaisiani mustasukkaisena. Kahvipöydässä oli piinaava tunnelma, ei ihme, ettei meillä pian käynyt kukaan.. eikä ihme, että ero tuli parin vuoden päästä. Nyt kotonani on siistiä ja tunnelmallista, mutta ennen kaikkea fiilis on vapautunut. Nautin elämästäni ja kodistani ja niin nauttivat vieraatkin!

Kuljetin kerran viikossa erästä pyörätuolissa istuvaa naista kotoa terveyskeskukseen ja takaisin. Asui veljensä kanssa ok-talossa. Veli oli ihan kunnossa, vaikka ikää oli jo sen verran että oli eläkkellä. Työnsin aina naisen tuolineen talon eteiseen sisään, ja se haju joka nenään tunki jo eteisessä, oli niin kuvottava, että eka kerralla meinas välittömästi lentää laatta. Sittemmin siihen tottui kun osasi jo vähän varautua.             Veli ei todennäköisesti oikein osannut  (tai halunnut) siivota ja jälkeenpäin kuulin toisaalta, että naisella oli myös pidätysongelmia, josta pääasiallinen haju varmaan tuli, kun ei niitä siivottu tarpeeksi hyvin.

Usein pyysivät myös käymään sisälle kahvittelemaan. Vetosin aina kiireeseen, vaikka sellaista ei oikeasti koskaan ollutkaan. Harmitti kun en voinut (hajun takia) mennä, vaikka niin halusivat ja olivat tosi mukavia. Kerran sitten päätin vetää keuhkot täyteen ja rohkaista mieleni. Kävelin sisälle, ja joka askelmalla kenkä tarttui lattiaan kiinni, siis oikein selvästi tunsi että jumittaa. Tiesivät itsekin että oli vähän likaista, ja sanoivat ettei tarvii ottaa kenkiä pois.

Olivat vielä päättäneet sinä päivänä tehdä kaalisoppaa, joka porisi hellalla. Sen haju kun sekottui siihen pissan (ja ties mihin) hajuun, niin eipä ole toiste tullut vastaan samanlaista. Jossain kaatopaikalla käydessä voi olla aikamoiset leijat ilmassa, mutta ne ei ole mitään tähän verrattuna.                                                                  Hörppäsin kahvin aika nopsaan ja kysyivät vielä maistuisko soppa, jolloin hieroin mahaani ja sanoin että tuli just syötyä ja olen aivan täynnä, ei kiitos. Vilkaisin kelloani ja vetosin taas kiireeseen. Sen jälkeen en siellä käydessä kyllä ehtinyt koskaan porstuata pidemmälle, "ajokiireet lisääntyivät äkillisesti". 

Vierailija kirjoitti:

Teininä tapaamaan poikaystävän isää, paikka keskellä ei mitään, todella ränsistynyt maalaistalo, ekana navettaan katsomaan pontikan tekemistä, sitä piti vielä juoda ns.apen vahtiessa, puisesta kuupasta joka oli todella likainen. Sisään taloon, ruuaksi pyttipannua, valurautapannulta joka oli täynnä karstaa, appi vielä selitti kuinka sitä ei voi ikinä pestä, joo ei mut voisiko välillä pyyhkiä. Asunto täynnä vanhoja viinapulloja, vaatteita ja rojua, kusi ja tupakka haisi. Ikkunoista ei kunnolla nähnyt pihalle. Karmea reissu, lisäksi vielä appi halusi kertoa koko

Kahvit lensi suusta!

Mun ex-kaveripariskunta asuu yksiössä ja niillä on ainakin 10 pieneläintä häkissä ja 3 koiraa. En pysty sisälle menemään kun tulee oikeasti yrjö (ekan kerran kun kävin yrjösin eteisessä, en kerennyt edes vessaan) ja kyllä, ymmärtävät että on kauhea haju mutteivat halua luopua eläimistä. Itsekin eläinrakkaana ymmärrän, mutta helvetti pitääkö niitä eläimiä sitten hankkia jos tietää että niille ei pysty takaamaan oikeanlaista kotia??

Lattiat täynnä oljenkorsia ja sanomalehtiä kun yksi koirista ei ole edes sisäsiisti.

Tilanne kärjistyi sitten siihen että jouduin koko ajan ottamaan hoitoon jonkun heidän eläimistään, koska olihan se heidän mielestään minun velvollisuuteni koska kavereita oltiin enkä potenut allergioita. Viimeinen pisara oli kun adoptoivat neljännen koiran (oli siis pelastuskoira ja halusivat antaa tälle "paremman elämän")... ja yrittivät taivutella minut ottamaan sen sitten kun huomasivat ettei tule toimeen muiden koirien kanssa! Ja vieläpä tiesivät että olin juuri muuttamassa ulkomaille vuodeksi, silti yrittivät syyllistää.

Oli pakko pistää välit poikki sitten.

Kaverini veljen kämppä,oli karsea. Keittiö, kaikki lattiat ja hyllyt metrien korkuisten lehtipinojen peitossa. Keittiössä kaikki astiat likaisena. Lisäksi kaikkialla 10 sentin pölykerros. Yyh...

Tämä ei ehkä ole mitään näihin muihin verrattuna, mutta loukkaavuudessaan oli jotain käsittämätöntä. Kaverini oli vaihdossa ja kutsui minut käymään. Yllätys oli melkoinen, kun pääsin nukkumaan ohuelle jumppapatjalle. Lattiaa ei oltu kertaakaan putsattu pölystä puolen vuoden aikana, ja nurkissa oli harjasta vedettyjä hiustuppoja. Pienessä huoneessa oli vielä kaiken lisäksi roskapussi metrin päässä musta, koska pimeällä ei uskaltanut lähteä viemään sitä. Siinä sitten nukkumaan pölyallergisena.

Nuorena jouduin viemään asiakirjoja myös joillekin, joita nykyisin sanottaisiin kai syrjäytyneiksi. Yksi mies asui vanhan omakotitalon pienessä ullakkohuoneessa, ja meinasin mentyäni kutsua palokunnan, kun siellä oli lähes läpitunkematon savu. Mies poltti jotain tupakoita ketjussa, eikä sammuttanut edellisiä, vaan niitä stumppeja savusi siellä ja täällä huoneessa. Seinät ja kaikki pinnat olivat mustia, tai ehkä ruskeita, kun akkunastakaan ei juuri läpi nähnyt. Kun menin reissulta työpaikalle, kysyivät kaverit, että tulipaloako olit sammuttamassa, sellainen haju tarttui hiuksiin ja vaatteisiin lyhyellä reissulla.

Olen muuten nähnyt tuota miestä kaupungilla silloin tällöin, eli hengissä on vieläkin.

Ystävälläni on kanneton vessanroskis, joka hyvin usein on täynnä verisiä tamppooneja. Haju ja näky on todella vastenmielinen.

Mun eräs kaveri, akateeminen, todella hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä. Koti on aina sotkussa, vaatteita siellä sun täällä ja vessa täynnä pölyä ja pinttynyttä paskaa. Siellä ei varmaan koskaan tuuleteta, hirveän ummehtunut haju. Ja vessasta suora näkymä keittiöön ja tämä kaverini käy aina pissalla ovi auki, ihan sama vaikka istuisin keittiönpöydän ääressä.

Nuorena kaverin perheen koti. Todella iso talo, mutta aivan täynnä tavaraa, etuovea ei voinut käyttää kun ei mahtunut, vaan piti aina kulkea takaovesta. Takapihalla äiti poltti aina tupakkaa vauva kainalossa. Talossa pystyi kulkemaan vain valmiita "polkuja" pitkin ja esim. yläkertaan menevän portaikon porttia ei saanut tavaramäärän takia auki, vaan sen yli piti hypätä. Joissain huoneissa näitä polkuja ei edes ollut vaan piti kulkea tavaroiden päältä tai hyppiä huoneen puolelta toiselle. Keittiön pöydällä oli aina viikkoja vanhat aamupalat maitoja myöten edelleen pöydässä ja olohuoneen sohvalla oli aivan järjetön kasa vaatteita eikä siinä todellakaan pystynyt istua. Perhe oli ratkaissut asian ostamalla uuden sohvan, joka alkoi sekin pikku hiljaa täyttyä vaatteista.

Tuttavaperheen umpihomeinen rintamiestalo. Karmea haju. Täynnä tavaraa, likainen, epäsiisti. Pahinta on home: joutuu pesemään kaikki vaatteet vierailun jälkeen. Samoin on mentävä suihkuun ja pestävä hiukset.

Eikä siinä kaikki. Isäntä ja emäntä keskustelevat "vittuilemalla". Mitään tavallista keskustelua ei voi käydä, koska koko ajan jompikumpi keksii sukkeluuden - ja testaa tajuaako vastapuoli piikin, vittuilun, ironian, sarkasmin. Rasittavaa. No...vähentynyt on kummasti vierailut heidän luonaa. Miksiköhän....

Vierailija kirjoitti:

Nuorena jouduin viemään asiakirjoja myös joillekin, joita nykyisin sanottaisiin kai syrjäytyneiksi. Yksi mies asui vanhan omakotitalon pienessä ullakkohuoneessa, ja meinasin mentyäni kutsua palokunnan, kun siellä oli lähes läpitunkematon savu. Mies poltti jotain tupakoita ketjussa, eikä sammuttanut edellisiä, vaan niitä stumppeja savusi siellä ja täällä huoneessa. Seinät ja kaikki pinnat olivat mustia, tai ehkä ruskeita, kun akkunastakaan ei juuri läpi nähnyt. Kun menin reissulta työpaikalle, kysyivät kaverit, että tulipaloako olit sammuttamassa, sellainen haju tarttui hiuksiin ja vaatteisiin lyhyellä reissulla.

Olen muuten nähnyt tuota miestä kaupungilla silloin tällöin, eli hengissä on vieläkin.

Ei tervattu vene lahoa :)

Oli tosi surullista seurata, kun ystäväni asunnosta oli tullut lähes kaatopaikka. Selitteli keräilevänsä leluja ym. roinaa, mutta ei keräilijät toimi siten, että koko kämppä on täynnä luokittelematonta ja suht arvotonta rojua avattujen oliivi- ja hillopurkkien, pesemättömien astioiden, ruuantähteiden, täysien tuhkakuppien, tyhjien ja puolityhjien pullojen ja tölkkien ym. seassa. En ole itsekään mikään pedantti perfektionisti, mutta kerran viikkoon kyllä pitää siivota, astiat pestään joka päivä (joko koneella tai käsin), pyykit pestään ja kuivataan vähintään viikottain jne.  Pientä boheemisuutta voipi olla, mutta ... 

Siisteys on tietysti käsite, jota voi määritellä, mutta kyllä sen sitten huomaa, kun asunnossa on mt-ongelmia. Voi kun sosiaalitsto. jaksaisi auttaa (tietävät ilmeisesti) ja kaverini pääsisi takaisin raiteilleen (ollut aikoinaan jopa hieman menestynytkin alallaan).

Muuten neuvoni on se, että ei pidä valehdella itselleen ja kannattaa ehdottomasti pyytää ammattiauttajan apua (myös itselleen kun myös, ystävilleen, jos huomaa vakavia ongelmia). Ei se, että elää lian ja roskan keskellä ole yksilöllisyyttä, luovuutta. Luova sekasotku on tavallaan puhdasta, ja siinä on mieli mukana  - yleensä se ei ole likaista. Sen erottaa.