Kamalin kyläpaikka missä olet käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on koira. Se istuu ja makaa sohvalla ja sängyssä. Tämä on senkin koti.

Enkä todellakaan pese sitä edes viikottain.

Omat käteni kyllä pesen.

Ehkä olen sitten ÄLLÖTTÄVÄ!

SO?

OMG .... En ymmärrä ihmisiä jotka antaa koirien olla sohvalla tai sängyllä. En vaikka pesisi koiran joka päivä ;)

Meillä ei enää koiria (menehtyneet vanhuuteen ja sairauteen) . Mutta selkeät säännöt koirille oli; ei sohvalle, ei sänkyyn eikä keittiöön perheen ruokailu/kahviaikoina. Ja kyllä mua ällöttää käydä anopilla jossa koira on sohvilla ja noolaa ruokapöydän alla. Mutta omapa on  kotinsa. Koira ei kuitenkaan ole meidän kotiin tervetullut tämän vuoksi.

Meillä koira saa tulla sängylle, sängyssä ei vietä vieraat aikaa. Sohville ei ole mitään asiaa. Sänkykin nykyään lähinnä rassaa. Aikanaan kun olin nuori/lapsi halusin koirani sänkyyn. Sen jälkeen se onkin ollut kierre, kun seuraava koira on aina tullut edellisen ollessa hengissä; kun yksi saa tulla sänkyyn, huono niitä muitakaan on kieltää. Ja kun kerran on oppinut että sänkyyn saa tulla, ei siitä saa poiskaan opetettua, vähintään salaa menee.

Nyt kun tämä koiravanhus kuolee, ja jos joskus vielä koiran otan, sillä ei ole mitään asiaa sänkyynkään. Ei ne karvat siellä omassakaan suussa mitenkään mieltä ylentäviä ole.

Kyllä se ihmisen vika on joka kotinsa sotkuisena pitää ei lemmikkieläimen vika. Tietysti jos kodistaan eläintarhan tekee niin eihän sen hoitamiseen kenenkään aika riitä.

Oma koirani sai tulla sohvalle, mutta sohvan toinen pää oli peitetty koiran omalla viltillä ja se oli sen paikka sohvalla. Koiralla oli oma sänky ei tarvinnut tulla ihmisten sänkyyn. Kurailmalla suojattiin koira kuravaatteella ja pestiin tassut ym. paikat jotka kurassa. Harjattiin säännöllisesti. Karvat puistelin omista vaatteistani jos niitä oli eikä koira puhdasta pyykkiä nuohonnut. Siistillä ihmisellä on yleensä myös siisti lemmikki ja toisinpäin.

Meillä on sotkuista, ja lattiat täynnä koirankarvoja. Koirat innostuvat vieraista ja ovat kymmenisen minuttia ärsyttäviä. Eivät kuitenkaan pääse koiraportin takaa päälle hyppimään. Kissa pitää vieraista myös, ja änkee pöydälle kun silmä välttää. Ja se pöytä onkin sitten täynnä tavaraa, työpapapereita, kirjoja, lehtiä, mitä ikinä. Vessoja siivotaan harvoin, ne odottavat remonttia, että sikäli ei vaan ole motivaatiota. Ikkunat on likaiset ja asunto täynnä tavaraa, olemme mieheni kanssa molemmat keräilijöitä.

Mua on ahdistanut ihan hirveästi päästää vieraita meille kylään, mutta olen alkanut rentoutua sen asian kanssa. Aina kuitenkin mainitsen että meillä on sekä eläimiä että sotkua. Tää on kuitenkin meidän koti, ja meillä on täällä hyvä olla. Ei juuri ikinä varsinaisesti kutsuta ketään, eli toivon että ne jotka itse itseään kutsuvat, eivät sitten kirjoittele vauvapalstalla ilkeyksiä meistä.

Itselleni hirveimpiä kyläpaikkoja on olleet ne joissa on käyttäydytty ikävästi.

Exän sukumökki oli kamala paikka. Siellä olisi pitänyt haluta olla kaikki kesät ja ihastella että miten se on maailman paras paikka. Ei ollut. Exän sisko ja äiti olivat ilkeämielisiä juoruilijoita, kovkivat tarpeelliseksi jatkuvasti mainostaa omaa määräysvaltaansa ja pitää "ulkopuoliset" nöyrästi varpaillaan. Kaikki kesäjuhlat tarkoittivat kahden- kolmen päivän tauotonta ryyppäämistä jota lasten piti vierestä seurata. Mitään yksityisyyttä ei oikein ollut, eikä koskaan voinut tehdä oikein. Jos toi tullessaan kesäkukkia, yritti vaikuttaa sisustukseen, jos ei tuonut, oli kiittämätön juntti. Kaiheinta oli kuunnella tauotonta ihmisistä selän takana paskan jauhamista, ja pelätä että mitä itsestä puhuttiin. Huh, onneksi ei enää ikinä tarvitse mennä sinne.

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisesti ahdistaa isojen koirien omistajat, jotka eivät huomioi sitä etteivät kaikki vieraat ole välttämättä tottuneet isoihin koiriin. Monesti tullut vierailtua kodeissa, jossa heti ovella on vastassa joku ponin kokoinen turre tunkemassa kuonoa haaroväliin, haukkumassa ja hyppimässä päälle. Omistaja siinä sitten vähän hymähtelee että "Voi Rekku, äläs nyt, hehheh...". On oikeasti ahdistavaa olla motissa jossain tuulikaapissa vaikka vähän vieraan ihmisen luona tällaisessa tilanteessa, tutummille sanon kyllä usein että olen hieman koirapelkoinen. Varsinaisesti en edes pelkää koiria, ahdistaa vaan kun vieras iso eläin on pärstä haaravälissä ja/tai hyppii päälle.

Minulla on koira, on aina ollut ja tykkään koirista mutta en siedä sitä että muiden koirat tunkevat iholle. Varsinkin hyppiminen on aivan äärimmäisen ärsyttävää, erittäinkin jos koira on vielä kuolaavaa sorttia.

Koirilla se, joka haistaa ensin toisen persettä on pomo. Joten jos koira tunkee haistamaan persettäsi, murahda sille hampaita näyttäen tai anna luunappi kuonolle. Koiran ei tule haistella ihmisten takapuolia. Piste. Yleensä pelkkä murahdus riittää.

Monta kissaa ja niiden paskaa ympäriinsä. Muutenkin kuin himohamstraajan kämppä ja kissat teroittaneet kynsiään jokaiseen huonekaluun. Kissankarvaa niin paljon ja haju niin paha että jouduin heittään päällimmäiset vaatteeni roskiin vierailun jälkeen.

Alkoholistin koti, jossa oli puolen metrin korkuinen kuona- ja jätekerros lattialla. Keittiö lemusi ja tiskiallas oli täynnä ruskeaa mönjää. Kun näin hiiren niin häivyin kiljuen.

Tästä vierailusta on jo useampi vuosikymmen, mutta rintamamiestalon yläkerrassa ei ollut vessaa, joten talon aikamiespojat kusivat ikkunasta ulos, kun eivät viitsineet tulla alakertaan. Talon ulkoseinä oli "mielenkiintoisen" näköinen. Kovalla tuulella roiskui varmasti alakerran ikkunoihin asti. En tosin jäänyt katsomaan,vaan häivyin paikalta heti kun mahdollista.

Kammottavimmat vierailut ovat olleet perheissä joissa kaikki on viimeisen päälle mutta tunnelma kuin hautajaisissa. Epäsiisteyttä taas kestän jos en itse joudu asumaan siinä.

Yksi hankala kyläilypaikka oli hometalo. Siellä vierailun jälkeen piti aina pestä kaikki yllä olleet vaatteet ja käydä vähintään suihkussa, jotta siitä hajusta pääsi eroon.

Miehen kaveri, alle kolmekymppinen poikamies.

Muuten kämppä oli juuri niin perussekainen kuin tuonikäiseltä poikamieheltä voi olettaa, mutta se vessa... Huhhei. Kissanhiekkaa keoissa lattialla (kissa tod.näk. teki asiansa niihin kekoihin oman astiansa lisäksi), vessanpöntölle ei uskaltanut istua kun se oli niin likainen ja käsipyyhe oli ruskeankeltainen - näytti, että siihen oli pyyhitty sitä itseään. Voin sanoa etten ole ikinä ollut niin paskaisessa vessassa, edes julkisessa.

Mä en oo koskaan käynyt tosi kamalassa kunnossa olevassa kyläpaikassa.

Mutta joo, kieltämättä kiinnitän huomiota erinäisiin asioihin mitä omassa kodissani ei näe. Esim. Likaiset kaapinovet, paljon tiskiä tasoilla tai sottaiset lavuaarit.

Siis millaista porukkaa Suomessa asuu kun 15 sivun verran riittää näitä kämppä-täynnä-riskia-hometta-ja-koirankakkaa-juttuja? :o kauheaa.

Oma pahin kyläpaikka oli sellainen, jossa eläkkeellä oleva isäntä ei talvella lämmittänyt muuten paitsi pienellä kamiinalla isossa talossaan ja oikein ylpeili sillä kuinka pärjää 13 asteessa mainiosti.. :D Hiukan paleli tunnin parin päästä kun oli kuunnellut kaikki tarinat ja haitarinsoitot ja muut!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä ole mitään näihin muihin verrattuna, mutta loukkaavuudessaan oli jotain käsittämätöntä. Kaverini oli vaihdossa ja kutsui minut käymään. Yllätys oli melkoinen, kun pääsin nukkumaan ohuelle jumppapatjalle. Lattiaa ei oltu kertaakaan putsattu pölystä puolen vuoden aikana, ja nurkissa oli harjasta vedettyjä hiustuppoja. Pienessä huoneessa oli vielä kaiken lisäksi roskapussi metrin päässä musta, koska pimeällä ei uskaltanut lähteä viemään sitä. Siinä sitten nukkumaan pölyallergisena.

Minä olisin kääntynyt u-käännöksen ja mennyt vaikka hotelliin. Törkeää!

Pahin kaikista on ollut jotain aika uskomatonta. Aloitetaan vaikka niistä likaisista vaipoista. Niitä oli vaipparoskis täynnä, sellaisessa kunnon keossa lattialla sen vieressä ja muutamia eksyneitä siellä sun täällä ympäri taloa. Wc-pönttöä oli tuskin koskaan pesty, sillä oli sisältä aivan keltaisessa mähmässä ja eivät omistaneet wc-harjaa tai sen pesuainetta.  Jokainen taso täynnä tilpehööriä, tyhjiä pulloja, ruan jämiä ja mitä paskaa nyt siihen oli sattunut jäämäänkään. Tavaroita jotkin huoneet täynnä, heitettyinä lattialle noin metrin korkuisiin kasoihin. Kissan vessa täynnä paskaa ja kusta, vaihdetut hiekat kasoittain pusseissa laatikon vieressä. Moppiakaan ei ilmeisesti ollut kun lattiat olivat semmoisessa läntissä ja tahmassa. 

Pelkään isoja koiria.

Olin kaverin kuskina ja sen piti hakea omalta kaveriltaan jotain, en nyt muusta mitä?

Kertoi matkalla että siellä on kaukasianpaimenkoira, joka tosin pihalla aina omassa aitauksessa.

Eipä ollut, oli sisällä ja kun sen koiran omistaja kuuli että pelkään koiraa, niin rupes oikeen kiusaa mua "rexi puskii, puskii"

Koira mun vieressä, mä melkein itkin, vaikka aikuinen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Yks paskavaippamutsi laittoi tyttönsä ihan pokkana nukkumaan paskalta haisevaan huoneeseensa, oikein paskan käry lemahti kun avasi oven.  Eivätkö vanhemmat itse haista sitä paskan hajua vai muuttuvatko vaan kaikesta piittaamattomiksi? En voi ymmärtää... luulisi kuitenkin roskisten tyhjentämisen olevan aika itsestään selvyys.

Kuolen kohta nauruun...istun lääkärin odotushuoneessa ja tikahdun kohta :-((((

Tuttavan kämppä oli muuten siisti, mutta kissat kusi joka paikkaan ja se lemu oli jotain niin kauheeta! En osaa sanoa kuinka paljon hän siivosi vai siivosiko ollenkaan. Myöhemmin asukkaat valittivat hajusta ja joutui luopumaan kissoista.

Veljen ja avokkinsa kämppä. Tiskejä keittiö ja olohuone täynnä, pöydät notkuu roskaa ja rojua. Lattiat täynnä vaatteita, roskia yms. Joulukuusi ympäri vuoden nurkassa pölyä keräämässä, onneksi on sentään muovinen...

Sohva pinttynyt ihmisen ja koiran kusesta ja paskasta, kaksi alastonta ja likaista lasta jotka tunki syliin ja lääppi räkäsormillaan vieraiden naamaa, kaksi kuritonta koiraa jotka raapivat, purivat ja ulostivat lattialle kun ei jaksettu lenkittää, ei mitään vuorokausirytmiä ja lapset 3v ja 2v valvoi aamuviiteen syöden sipsiä kun lapsentahtiset vanhemmat ei halua laittaa lapsia sänkyyn illalla. Mitään kunnollista ei syöty koko 3pv reissullani, kun vihdoin kakarat nukahtivat niin vanhemmat hiipivät mitään sanomatta perhepetiin nukkumaan. Lakanoita kysyessä koko konkkaronkka jo nukkui, joten nukuin saastaisella ja haisevalla sohvalla ilman tyynyä ja peittoa koirien jyrsiessä kaiken omaisuuteni. Kyseessä tunnettu teiniäiti.

Erään tuttavan asunto: kaikki seinät hohtavan valkoisia, sohvat, matot, ym kalusteet

myös valkoisia, kaikki tiptop, ei pölyn häivää, huh tosi steriiliä, en uskaltanut istua mihinkää, saati

koskea, ainoa näkyva värilaiskä asunossa oli naulakossa sininen takkini ja mustat kenkäni.

Huh hei.