Hulluinta, mitä lähivanhempi on vaatinut, keltänyt, tehnyt tai sanonut

Vierailija kirjoitti:

Kerron nyt tämän, vaikka ei lähivanhempi ollutkaan, vaan etä. Kyse oli isästäni.

Isäni ei millään meinannut suostua kirjoittamaan allekirjoitusta kaavakkeeseen, että saisin passin.

Meidän piti lähteä äidin kanssa Viron Lautalle.

Vihdoin sen kirjoitti, kun menimme äidin kanssa käymään siellä, sovittuna ajankohtana. Hirveässä humalassa oli ja kirjoitti kaavakkeen. Jälkikäteen ei muistanut kaavaketta kirjoittaneensa ja ihmetteli minulle miten reissuun pääsimme, kun kerroin hänelle matkasta. En siis tavannut häntä kuin muutaman kerran vuodessa, jolloin kyllä oli selvinpäin.

Tuntui olevan pahoillaan siitä, että pääsimme matkalle..

Samoin käyttäytyi äitini (lähi) kun isäni halusi viedä meidät Tallinnaan! Mukamas siitä syystä, että matkalla voisi sattua jotain. No jotenkin saatiin lupa, eikä mitään sattunut. Äiti oli tyypillinen marttyyri exä, jolla vit**ti vain, että lapset pääsi matkoille. (Kadehti myöhemmin myös isän meille jättämää perintöä.. olisi kuulemma kuulunut hänelle, vaikka erosta oli 20 vuotta!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Kyllähän oma mutuilu aina tutkimukset voittaa. Pääsee paljon helpommalla, kun sanoo vaan, että ilkeä äiti ei anna tavata lapsia ja oikeusistuin ja sossukin aina suosivat äitiä, sen sijaan että kertoisi, että ei jaksa hoitaa itse hankkimiaan lapsia.

Ei saatu muuttaa yhteen. Sen jälkeen ei saatu mennä naimisiin eikä hankkia lasta, koska miehen lapsi järkyttyis siitä. Sanomattakin varmaan selvää, että käskettiin pitää huolta omista asioistaan. En ole päässyt ikinä kunnolla yli erosta ja kun mies jatkoi elämää tavattuaan mut vähän yli vuosi eron jälkeen se oli hälle kova paikka, kuvitteli kai aina jotenkin heidän vielä palaavan yhteen. Edelleen se käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet vittuilla mulle. He erosivat, kun lapsi oli 2 ja lapsi kirjoitti nyt ylioppilaaksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Kukaan ei tuollaisia väitteitä usko. Onko vain sattumaa että n.80% huoltajuuskiistoista päättyy siihen että äidistä tulee lähivanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen muutti 300 km päähän uuden miehen luokse lasten kanssa ja vaati miestä ajamaan vähintään puoliväliin hakemaan ja tuomaan lapsia + maksamaan äidin bensakulut.

Minä muutin lasten kanssa 200km päähän uuden miehen luokse ja oletan että lasten isä hakee kaksi kertaa kuukaudessa lapset luokseen käymään. Se on sitten 800km kuukaudessa eli ehkä 500km enemmän kuin mitä minulla kertyy kilometrejä lapsia harrastuksiin kuskatatessa. Mutta ex-mies piti erossa meidän yhteisen auton ja minä jouduin hankkimaan 'uuden' (vanhan romun) ja hän maksaa minimimäärää elatusta 'kun mulla kerran on uusi mies elättämässä'. Joten en pidä itseäni kohtuuttomana.

Miksi muutit lasten kanssa niin kauas? Kalliiksihan se tulee lasten tapaaminen kun lähdet niin pitkän matkan päähän.

Jotkut ihmiset haluaa muuttaa kauas eron jälkeen, saadakseen jonkinlaisen uuden alun. Usein ei välitetä lapsien oikeuksista tai isän oikeuksista.

Uuden mieheni työ vei kauas, joten minä ja lapseni muutimme. Lapset vielä pieniä eli esim. koulu ei vaihtunut. Eikä exä ollut vastaan muuttoa. Olisi ollut aika törkeä jos olisi esitellyt kun itse jätti minut ja lapset ja asui heti eron aikaan sen uuden kanssa. Minullakin oli oikeus uuteen alkuun.

T. Se joka muutti 200km

Siis ei ole päässyt yli. Sori, ei oo lasit päässä, niin kirjoitan mitä sattuu. :D

-124

Estellyt siis, ei esitellyt!

T. Nro126

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Kyllähän oma mutuilu aina tutkimukset voittaa. Pääsee paljon helpommalla, kun sanoo vaan, että ilkeä äiti ei anna tavata lapsia ja oikeusistuin ja sossukin aina suosivat äitiä, sen sijaan että kertoisi, että ei jaksa hoitaa itse hankkimiaan lapsia.

Tästä on todella usein kysymys.

Tätä vielä terästetään älyttömillä vaatimuksilla että saataisiin lähiäiti näyttämään joustamattomalta ja hankalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Vai hesari kumosi tämän väitteen jonka kaikki tietää olevan tosi?? Olipa hauska juttu. Tällä keskustelupalstoillakin on moni huoltajuuskiistan läpi käynyt isä sanonut että heitä syrjittiin ja äitiä kuunneltiin enemmän. Ja lähivanhemmuushan menee lähes aina äitille jos hän vain sitä haluaa. Tarkastele vain tilastoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron nyt tämän, vaikka ei lähivanhempi ollutkaan, vaan etä. Kyse oli isästäni.

Isäni ei millään meinannut suostua kirjoittamaan allekirjoitusta kaavakkeeseen, että saisin passin.

Meidän piti lähteä äidin kanssa Viron Lautalle.

Vihdoin sen kirjoitti, kun menimme äidin kanssa käymään siellä, sovittuna ajankohtana. Hirveässä humalassa oli ja kirjoitti kaavakkeen. Jälkikäteen ei muistanut kaavaketta kirjoittaneensa ja ihmetteli minulle miten reissuun pääsimme, kun kerroin hänelle matkasta. En siis tavannut häntä kuin muutaman kerran vuodessa, jolloin kyllä oli selvinpäin.

Tuntui olevan pahoillaan siitä, että pääsimme matkalle..

Mä tiedän tapauksen, jossa yhden tutun lähi tekee tätä etälle. Lapsi odottaa kovasti matkaa, mutta eivät pääse, kun lähi ei kirjoita papereita. Kyseessä on ilmeisesti kateus sitä kohtaan, että lapsi pääsee isän kanssa matkoille, mutta äidillä ei ole oikein varaa. No onpa tuota maita, mihin pääsee ilmankin ja kyllä isä osaa aina jotain järjestää. 

Kuulostaa tutulta tapaukselta. Lentokone kotimaan matkalla oli yksi ja sekin vielä pienelle lapselle oli ok. 

Vierailija kirjoitti:

Sivusta seurasin tämmöistäkin episodia: Lähiäiti veti täydelliset kilarit kun lasten isän nyxä toi työmatkaltaan Benettonin vaatteita ja hän oli löytänyt niitä outletistä. Lähiäiti on kieltänyt että niitä ei saa ottaa hänen kotiinsa. Kouluvaatteiksi ne oli kumminkin tarkoitettu. Mikä aikuisia naisia vaivaa? Taisi äidin pahamieli mennä lasten edelle kun itsellä ei ollut mahdollista ostaa noita vaatteita ja sitten myöskään lapset ei pidä niitä kuin iskällä. Erosta jo 6 vuotta. En ymmärrä sitäkään kun isä ja nyxä veisivät lapsia europpaan lomilla niin ei onnistu ja äidillä ei ole rahaa matkustaa lasten kanssa. Eli kun äidillä ei ole rahaa niin lapset eivät pääse myös isänkään kanssa. Ihan kipeetä, jää legolandia näkemättä. Tässäkin tapauksessa lähiäiti halusi eron. Lähiäiti oli joskus hyvä ystäväni mutta välit ovat viilenneet koska en ymmärrä tuota hänen toimintaansa.

Minä inhoan kun exäni nykyisensä kanssa ostaa lapsillemme kopiovaatteita Tallinnasta. Ehkä tuo lähiäiti luuli Benettoneja kopioiksi. Ja en luottaisi lapsia heille pitkäksi aikaa enkä varsinkaan matkustettaessa ulkomaille kun ovat aika keskittymishäiriöisiä. Varmaan monta kertaa minua haukkuvat kun eivät saa ottaa lapsia mukaansa ryyppyristeilyillensä Tallinnaan.

Jos olisit hyvä ystävä et puuttuisi toisten asioihin etkä luulisi tietäväsi asioista joista et tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Kukaan ei tuollaisia väitteitä usko. Onko vain sattumaa että n.80% huoltajuuskiistoista päättyy siihen että äidistä tulee lähivanhempi?

Onko sattumaa, että lähivanhemmuus menee useammin sille vanhemmalle, joka on hoitanut lapset jo ennen eroa? Sitä paitsi mutuilusi on pahasti pielessä, suurimmassa osassa tapauksia määrätään yhteishuoltajuus, jos molemmat vanhemmat ovat siihen halukkaita. Läheskään aina toinen vanhemmista, useammin isä, ei edes halua huoltajuutta. Suosittelen lukemaan vaikka alkajaisiksi sen hesarin jutun aiheesta, ettei tarvitse levittää turhaan virheellistä tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Kukaan ei tuollaisia väitteitä usko. Onko vain sattumaa että n.80% huoltajuuskiistoista päättyy siihen että äidistä tulee lähivanhempi?

Onko sattumaa, että lähivanhemmuus menee useammin sille vanhemmalle, joka on hoitanut lapset jo ennen eroa? Sitä paitsi mutuilusi on pahasti pielessä, suurimmassa osassa tapauksia määrätään yhteishuoltajuus, jos molemmat vanhemmat ovat siihen halukkaita. Läheskään aina toinen vanhemmista, useammin isä, ei edes halua huoltajuutta. Suosittelen lukemaan vaikka alkajaisiksi sen hesarin jutun aiheesta, ettei tarvitse levittää turhaan virheellistä tietoa.

Mitä se "mutuilu" tarkoittaa? Onko se suomenkieltä? Ihan normaalia keskustelua täällä käydään mutta sinä et näköjään siihen kykene. Miksi et itse linkitä sitä hesarin juttua? Pitääkö minun lähteä googlettamaan?

En puhunut yhteishuoltajuudesta, vaan siitä kumpi saa olla lähivanhempi ja kuka on etävanhempi. Vain toinen voi olla lähivanhempi. Yhteishuoltajuus ei tarkoita välttämättä sitä että näkee lastaan yhtä paljon kuin toinen vanhempi. Etävanhempi on aina huomattavasti heikommassa asemassa kuin lähivanhempi. Ja ylivoimainen valtaosa etä-vanhemmista on isiä. Näin ollen ylivoimainen valtaosa eronneista isistä on heikommassa asemassa kuin ex-vaimonsa. 

Suurin osa isistä jotka minä tunnen hoitavat kyllä lapsiaan yhtä paljon kuin vaimonsakin. Ja vaikka äiti olisikin hoitanut lasta vähän enemmän, tämä joka toinen vkl vierailu - systeemi on todella huono suurimmalle osalle isistä. Omaa lastaan pitäisi saada nähdä vähintään joka vkl. Paras vaihtoehto tietenkin olisi se vuoroviikko-malli joka on Ruotsissa jo huomattavasti yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Kukaan ei tuollaisia väitteitä usko. Onko vain sattumaa että n.80% huoltajuuskiistoista päättyy siihen että äidistä tulee lähivanhempi?

Onko sattumaa, että lähivanhemmuus menee useammin sille vanhemmalle, joka on hoitanut lapset jo ennen eroa? Sitä paitsi mutuilusi on pahasti pielessä, suurimmassa osassa tapauksia määrätään yhteishuoltajuus, jos molemmat vanhemmat ovat siihen halukkaita. Läheskään aina toinen vanhemmista, useammin isä, ei edes halua huoltajuutta. Suosittelen lukemaan vaikka alkajaisiksi sen hesarin jutun aiheesta, ettei tarvitse levittää turhaan virheellistä tietoa.

Oma mutuilusi on vielä pahemmin pielessä, koska tässä teidän keskustelussa taisi olla kyse siitä että äiti saa olla useimmiten lähivanhempi ja isä on taas lähes aina se etävanhempi, silloinkin kun on vuoroviikko-asumiset. Lähivanhemmalla on tietenkin aina enemmän valtaa ja oikeuksia. Yhteishuoltajuus toki määrätään useimmiten, mutta se yhteishuoltajuus ei ole aina kovin yhteinen tai tasa-arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskantärkeitä näyttää olevan nämä uudet puolisot. Teillä ei ole yhtään sananvaltaa niihin lapsiin, eikä heidän vanhempiensa tapaamisjärjestelyihin. Hankaloitatte lasten kasvua ja kehitystä noilla juonillanne, hävetkää.

Uuuuuuuuuu! Kalahtiko kalikka? :D

No kerro nyt, mitäs SÄ oot vaatinut? ;)

Sullahan se kalikka kalahti, tiedät sisimmässäsi, että noin se asia on, mutta koska sun on vaikeaa olla puolueeton ja pysyä asemassasi (joka on olla turpa kiinni mitä lapseen tulee) niin onhan se kivempi esiintyä kuin sulla joitain oikeuksia lapsen asioihin yli kumppanisi olisi.

Ja ei, en ole itse eronnut, vaan minun vanhempani aikoinaan ja te etävanhempien uudet kumppanit olette usein kohtuuttomia itse lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei ole tyhmiä. Kokemuksesta voin sanoa, että he näkevät tämmösen käytöksen läpi, ja viimeistään aikuisina ottavat etäisyyttä siihen vanhempaan, joka on vuosia piinannut toista ja sabotoinut perheyhteyttä. Siinä vaiheessa piinaajalla voi tulla yksinäinen olo. Lapsi voi antaa anteeksi, mutta jos manipulointi ja marttyyrius kohdistuu lapseen sen jälkeen, kun entiseen puolisoon ei enää yletä, niin piinaaja voi jäädä loppuiäkseen täysin yksin.

Se voi olla aivan hyvin se vanhemman uusi kumppanikin, joka on idiootti. Lapselle ne biologiset vanhemmat ovat usein ne tärkeimmät, vaikka olisivatkin miten viallisia tahansa ja jos uusi kumppani tulee vielä haukkumaan ylimielisenä ja voitonriemuisena lapsen vanhempaa, niin aikuisena se kostetaan hänelle. Lapsi on lojaali eikä osaa sanoa, että ilkeytesi satuttaa minua toivottavasti vain niin kauan kun on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Kukaan ei tuollaisia väitteitä usko. Onko vain sattumaa että n.80% huoltajuuskiistoista päättyy siihen että äidistä tulee lähivanhempi?

Ei se ole sattumaa, vaan miehistä itsestään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Isä ajoi lasten lauantaikoulupäivään noin 300 km. Lapset olivat jo melko isoja muistaakseni 4ja 5 luokilla.

Käynnistä oli iskä sopinut suoraan lasten kanssa puhelimessa. Äiti lastasi lapset autoon koulupäivän jälkeen, eikä päästänyt isän kanssa syömään ja jätskille, kun hänelle ei ollut asiasta ilmoitettui!

Onhan tuo kyllä vähän ihmeellistä ettei ilmoittanut äidille. Tosin olettiko että lapset kertovat itse? Tulee mieleen että lapset eivät ehkä uskaltaneet äidille kertoa pelätessään äidin suuttumista/loukkaantumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Hesarin uutistointi pari viikkoa sitten kumosi tämän väitteen, kumpaakaan vanhempaa ei suosita huoltajuuskiistoissa. Jos huoltajuus pistetään suoraan äitille, niin taustalla on esimerkiksi sellaista ettei isä tule tapaamiseen lainkaan.

Itsekin vähän yllätyin tuosta, luulin että naisia suosittaisi niinkuin on varmasti vielä joskus 20 vuotta sitten ollutkin, mutta ei enää nykypäivänä.

Kukaan ei tuollaisia väitteitä usko. Onko vain sattumaa että n.80% huoltajuuskiistoista päättyy siihen että äidistä tulee lähivanhempi?

Varmasti ei ole sattumaa että 80% päätyy siihen että äidistä tulee lähivanhempi. Kokonaan toinen asia on ne syyt miksi niin käy.

Todella moni isä ei halua lähivanhemmaksi kun lapset ovat uuden onnen tiellä.

Aluksi yritettiin kertoa exälle elämänmuutoksista jotka vaikuttaisi lapseen, eli kun muutettiin yhteen, kun oltiin saamassa lapsi, kun yhteinen lapsemme syntyi jne. Vastauksina oli pelkkää v*****lua. Nykyään ei kerrota sille mitään, ei se varmaan edes tiedä, että ollaan menty naimisiin.

Ex ei koskaan kerro mistään lasta koskevista muutoksista suoraan. Asiat selviää lapsen puheista tai muuta kautta. Mielenkiintoisinta oli kun sattumalta Oikotie mainosti jossain bannerissa mulle miehen ja exän yhteistä kämppää jonka ex oli pannut myyntiin. Lapsi ei puhunut asiasta mitään, joko ei tiennyt tai oli kielletty kertomasta, eikä mekään otettu asiaa puheeksi. En tiedä mikä tilanne on nyt, eivät ainakaan ole toistaiseksi muuttaneet.

Nainen stalkkaili mun LinkedIn-profiilia vielä jokin aika sitten. On tehnyt sitä omalla nimellään ja laittanut myös kavereitaan asialle. Luulee vissiin, että mies ei muista minkä nimisiä naisen parhaat ystävät on ja mitä ne tekee työkseen. Varmaan muutenkin googlaillut mua ahkerasti, mutta vain LinkedIniin jää jälki.