Hulluinta, mitä lähivanhempi on vaatinut, keltänyt, tehnyt tai sanonut

Muistan eksän tapaamiset lastensa kanssa. Jätkä järjesti itselleen korkeamman elintason sossusta tekemällä tapaamissopimukset lasten äidin kanssa joka viikonlopuksi. En koskaan tiennyt milloin lapset miehen luokse tulevat eikä minulta paljoa ktselty. Siitä huolimatta rahat jotka ex nosti, menivät kaikki tietokoneenosiin ja JUHLIMISEEN. Lapset söivät muroja tai mitä nyt kaapeista löysivät ja mies laittoi ruokaa kun jaksoi. Kerrankin tuli yllärinä kun mentiin pilkun jälkeen miehen luokse että lapset olivat siellä keskenään pelaamassa tietokonetta! Mies mainosti etä on ylpeä isyydestään ja lasten kuuluu saada ottaa rennosti isän luona. Sosiaalihuolto oli tuttu ja lasten äidin tyhmyys hämmästytti, ettei hän viheltänyt peliä poikki siinäkään kohtaa kun lapset alkoivat oireilla sen verrn että psykiatria tarvittiin. Yksi lapsista aloitti kotikoulun koska ei soveltunut koulumaailmaan ja mitä vielä..

Että ei ne lähivanhemman vaatimukset vaan ne vaatimatta jättämiset kun meininki on aivan pellosta.

Samaten vitutti lasten isän käytös siinä määrin että lapsille ei saanut korottaa ääntään, mutta niitä sai töniä, vetää alas tuolilta ja heittää kylmällä vedellä. Lasten äiti taas tunsi eksänsä hirvrän hyvin mutta ei siitä huolimatta estänyt lapsia menemästä tuolle sekopäälle vaikka olisi ollut aihetta.

E

Mies myös piti eniten siitä lapsesta joka muistutti eniten häntä itseään ja jollainen hän itse olisi halunnut olla. Mulle mies alkoi siten puhumaan miten se lapsi muuttaa hänen luoksensa asumaan koska äidin kanssa ei tule toimeen. Näin siis omia tunteita projisoidaan lasten kautta eksään.

Emme tosiaan olleet kauaa yhdessä. Lasten äiti kirjotteli mulle myöhemmin mutten uskaltanut vastata, ettei hän myöhemmin käytä niitä viestejä miehen hyödyksi. Niin oli käynyt aiemminkin kun naisen hyvä ystävä oli tehnyt ihan aiheellisen lasun miehestä. Nainen oli hirveällä kiireellä mennyt perumaan sen ja selittämään mustan valkoiseksi miehen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tuo joka toinen vkl - systeemi on niin yleinen. Sossutäditkin jostain syystä suosii tämmöistä, vaikka isä haluaisi nähdä lastaan enemmän. Isä ei ole siinä enää vanhempi vaan pelkkä vierailija. Enkä ymmärrä äitejä jotka harrastavat tätä vieraannuttamista.

Käytännön sanelema juttu? Jos vanhemmat asuvat kauempana toisistaan, voi arjen asiat muuttua hankalaksi. Hoitopaikkaan kujetus, koulumatkat jne. Olisihan se hyvä jos eroava pariskunta pystyisi jäämään asumaan erittäin lähelle toisiaan jolloin asiatkin olisi helpompi järjestää. Olen kuitenkin huomannut oman tuttavapiirini eroissa että lähes kaikki tuntuu muuttavan mahdollisimman kauan exästä, osa jopa muuttanut eri maahan ettei tarvitse olla exän kanssa tekemisissä. Tästä sitten puhuvat "uutena alkuna" tai "puhtaalta pöydältä aloittamisena". Onhan se surullista lasten kannalta. Vain yksi eronnut pariskunta teki niin että toinen muutti vain kilometrin päähän.

Minun mielestä se joka muuttaa saisi jättää lapset sille toiselle vanhemmalle, ellei sitten molemmat ole samaa mieltä lasten muutosta. Todella itsekästä käytöstä joiltakin naisilta muuttaa ja ottaa lapset mukaan vaikka isäkin haluaisi viettää yhtä paljon aikaa heidän kanssa.

Monella naisella tulee kauhea halu kontrolloida exän ja lasten menemisiä eron jälkeen. Sossutätejä ei tämä yhtään haittaa, suorastaan kannustavat äitejä viemään lapsen pois isältään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä ex -puolisoita monilla. Lapsi pelkkä pelinappula :(

Tää on kokoelma nyxien mielipiteistä (ei edes miestensä) minkähän näköinen on se mitallin toinen puoli? (Ja en ole exä enkä nyxä)

Samaa mietin.

Enkä ole eronnut eli ei omaa lehmää ojassa.

Itse olen vaan nähnyt pari tapausta jossa yh- äiti ottaa naimisissa olevan miehen ja sitten on vaatinut että mies ei saa enää olla yhteydessä omiin lapsiinsa vaan pitää alkaa isäksi tämän nyksän lapsille. Ei ihan näin suoraviivaisesti, mutta lopputuloksena näin kuitenkin.

Ja ainakaan näissä tapauksissa lähiäiti ei todellakaan estellyt tapaamisia vaan yritti järjestää niitä ja olla joustava.

Oli sivustakin tuskallista seurata lapsia kun odottivat esim syntymäpäiväksi isältään jotain elonmerkkiä mutta ei mitään.

No tietty näiden isien olisi pitänyt olla topakampia eikä uuden naisen talutusnuorassa, mutta kyllä noissa tapauksissa nyksät jyräsivät tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä ex -puolisoita monilla. Lapsi pelkkä pelinappula :(

Tää on kokoelma nyxien mielipiteistä (ei edes miestensä) minkähän näköinen on se mitallin toinen puoli? (Ja en ole exä enkä nyxä)

Eli siis, sun mielestä näissä anekdooteissa mainittuihin käytöstapoihin voisi lähiltä löytyä joku hyvä ja perusteltu selitys, jonka avulla tuo käytös muuttuisi oikeutetuksi?

Luepa uudestaan ja koeta keksiä JÄRKEVIÄ selityksiä noille lähien vaatimuksille tai käyttäytymiselle. Niitä ei ole.

Toki löytyy paskoja etävanhempiakin.. itsekin tunnen erään sellaisen. Ei tää oo mikään lähit vs etät, enemmänkin hullut vs tervejärkiset. :)

On varmasti epätasapainoisia ihmisiä , joka saattaa selittää myös miksi erokin on tullut.

Ihmettelen hiukan että miehet jättävät lapsensa tällaisten hoitoon kun lähtevät uuden naisen perään.

Oletko muuten koskaan kuullut samasta tapahtumasta kahta eri versioita eri ihmisten kertomana? Saattavat poiketa toisistaan kuin yö ja päivä.

Vierailija kirjoitti:

Isä ajoi lasten lauantaikoulupäivään noin 300 km. Lapset olivat jo melko isoja muistaakseni 4ja 5 luokilla.

Käynnistä oli iskä sopinut suoraan lasten kanssa puhelimessa. Äiti lastasi lapset autoon koulupäivän jälkeen, eikä päästänyt isän kanssa syömään ja jätskille, kun hänelle ei ollut asiasta ilmoitettu.

Joulupäivänä illansuussa isän piti viedä lapset äidin isovanhemmille joka joulu, kun isällä olivat, koska siellä vietettiin äidin isistä synttäreitä.

Äiti ilmoitti etäisälle että jos haluat tavata lapsesi, niin tästä haet ja tähän palautat. Äiti siis muutti uuden miehensä perässä 300 km:n päähän ja jätti siis lasten isän.

Lapset eivät saaneet kulkea bussilla tai junalla, eivätkä edes ystävien kyydissä vaan isän piti aina hakea ja viedä heidät. Siis vielä yläasteiässä!

Meillä sama homma, mutta välimatkaa yli 700 km.

Valitettavasti joutunut seuraamaan nyt muutaman kk tuttavaparikunnan eron jälkeistä touhua.

On järkyttävää, miten ennen ihan järkevästä ihmisestä on tullut pikkudespootti. Eron jälkeen lasten tapaamiset oli sovittu järkevästi ja tasapuolisesti. Nyt lähivanhempi muuttaa sovittua kaiketi lähes päivittäin. Ei sinänsä estä tapaamisia, mutta pompottaa koko ajan.

Vaikka olisi paha olo erosta niin miksi. Kyllähän tuo aiheuttaa harmia ja mielipahaa etävanhemmalle, mikä taitaa olla tarkoitus, mutta on siinä lapsienkin kaverisuhteet ja arki sekaisin, kun eivät etukäteen tiedä kumman luona ovat. 

Varmaan te lähivanhempia arvostelevat olette sitten eron tullen järkevämpiä?

Olen lähivanhempi, joten voin kertoa vain etävanhemman (isän) älyttömistä vaatimuksista. Mainittakoon että isä ei maksa elatusmaksuja, eikä osallistu lapsen kuluihin millään tavalla. Tapaa lasta 2 x kuukaudessa, joka toinen viikonloppu, arkisin ei lainkaan.

1) lapselle ei saa ostaa vaatteita kirpputorilta

2) lapsella ei saa käyttää vaatteissa muita värejä kuin beigeä, valkoista ja harmaata, tummansinistä

3) lapsi on oltava  tavoitettavissa (minun puhelimestani) 24/7

4) jos lapsi menee kaverilleen leikkimään tms, häntä on informoitava. Vierailuista minun sukulaisilleni on kysyttävä lupa isältä (siis jos lapsi menee minun viikonloppuna vaikka käymään mummolassa).

5) jos lapsi on sairaana, hän ei saaa olla koulusta pois, ellei isältä ole kysytty ensin lupaa.

Lienee selvää että nauran näille aivan pokkana esitetyille vaatimuksille, jotka isä esitti myös lastenvalvojalle joka niin ikään piti isän vaatimuksia täysin järjettöminä.

Lapsi siis 7-vuotias tyttö. Isälleen ei halua enää mennä edes joka toinen viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä omasta elämästä löytyy pilvin pimein, mutta tulen niistä vain huonolle tuulelle. Löytyiskö keltään mitään, jolle sais tosissaan nauraa?

LÖYTYY. Meinasin tikahtua nauruun kun luin otsikon kolmannen sanan.

Buuuuuaaahhhhh

Vierailija kirjoitti:

Varmaan te lähivanhempia arvostelevat olette sitten eron tullen järkevämpiä?

Toivottavasti, mutta pelkään pahoin että erotilanteessa katkeruus saisi meistä molemmista, ei vain toisesta, esille ne pahimmat piirteet. Yksi syy lisää nähdä vaivaa parisuhteen eteen. 

Ei voi muuta sanoa kun aika helvetin häpeällisiä aikuisia =( lapset ei oo taistelutavaraa. Ehkä pitäis jättää ne lapset tekemättä jos ei osaa ajatella asioita siltä kannalta, mitä sitten jos ero tulee?

Pakko kertoa tarina omista vanhemmistani. Erosivat ollessani 12-vuotias, nyt olen parikymppinen. Edelleen tämä sama kiistely meistä jatkuu. Kukaan meistä lapsista ei ole enää edes alaikäinen. Asuessani kotona äitini oli lähivanhempi ja isäni etä. Olimme isälläni joka toinen viikonloppu.

Äitini kielsi isääni viemästä meitä matkoille tai ostamasta kalliita lahjoja, koska hänellä ei itsellään olisi ollut niihin varaa. Lisäksi jos olimme huonolla tuulella tullessamme isältä kotiin, johtui se siitä, että isällä oli ollut kamalaa. Usein emme olisi halunneet palata kotikotiin, koska äidin miehellä oli alkoholiongelma, jonka vuoksi emme viihtyneet kotona. Lisäksi jouduimme matkustamaan isällemme toiselle paikkakunnalle, mikä oli kuormittavaa.

Suosikkini kuitenkin on, että viime jouluna äiti laittoi välit kaikkiin lapsiin poikki, sillä emme menneet hänelle jouluna. Itse olin ollut edellisenä jouluna puolisoni vanhempien luona töiden vuoksi ja sitä edellisellä kerralla äidilläni. Isällä olin siis viettänyt joulua 3 vuotta sitten, mutta äitini ei ymmärtänyt, kuinka me lapset haluamme mennä isän luokse äidin sijaan. Ihan tasapuolisuuden nimissä.

Siispä hyvät aikuiset, jos päätätte erota niin kasvakaa aikuisiksi - älkääkä käyttäkö lapsia pelinappuloina.

Monella lapsella menisi paremmin jos isä saisi olla lähivanhempi. Ikävä kyllä monen sossutädin mielestä äiti on ainoa oikea huoltaja ja isä vain maksaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskantärkeitä näyttää olevan nämä uudet puolisot. Teillä ei ole yhtään sananvaltaa niihin lapsiin, eikä heidän vanhempiensa tapaamisjärjestelyihin. Hankaloitatte lasten kasvua ja kehitystä noilla juonillanne, hävetkää.

Uuuuuuuuuu! Kalahtiko kalikka? :D

No kerro nyt, mitäs SÄ oot vaatinut? ;)

Vähän ihmetyttää minuakin että täällä arvostelevat lähivanhempaa ne uudet puolisot joille asia ei kuulu. Eikös se ole etävanhemman paikka sanoa mikä on kohtuutonta.

Juuri tänään ex-mies ilmoitti, että jos hän saa työpaikan toiselta paikkakunnalta, niin minun on alettava tehdä asioita lasten kanssa! Olin ihan äimän käkenä, että mitä ihmettä?! Mies asuu kaksiossa, lapset ovat hänen luonaan viikko-viikko systeemillä. Ulkoilevat paljon, puistoilevat jne. Käyvät autoreissuilla ym. Mies käy töissä 2pv viikossa.

Itse olen kokopäivätöissä iltavuoroineen. Kotiin päästyämme teen ruoan ja olemme ulkona tai vain hengaamme kotona. Joskus käymme uimassa, leikkipuistossa ja viikonloppuisin kaupunkimme lähiliikuntapaikoilla tai sitten lapset ovat kavereidensa kanssa (alakoululaisia kaikki).

En oikein ymmärtänyt, että MITÄ mun pitäisi alkaa ryhtyä tekemään lasten kanssa, mitä en jo tee? :D

Vierailija kirjoitti:

Nainen muutti 300 km päähän uuden miehen luokse lasten kanssa ja vaati miestä ajamaan vähintään puoliväliin hakemaan ja tuomaan lapsia + maksamaan äidin bensakulut.

Minä muutin lasten kanssa 200km päähän uuden miehen luokse ja oletan että lasten isä hakee kaksi kertaa kuukaudessa lapset luokseen käymään. Se on sitten 800km kuukaudessa eli ehkä 500km enemmän kuin mitä minulla kertyy kilometrejä lapsia harrastuksiin kuskatatessa. Mutta ex-mies piti erossa meidän yhteisen auton ja minä jouduin hankkimaan 'uuden' (vanhan romun) ja hän maksaa minimimäärää elatusta 'kun mulla kerran on uusi mies elättämässä'. Joten en pidä itseäni kohtuuttomana.

Ex uskoo miehen vakoilevan häntä lapsen elektronisten laitteiden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ex sai hirveän raivarin, kun lapselle piti ostaa uusi koulureppu ja oli jo sovittu että lapsi saa itse päättää mieluisen, mutta minä olin se joka kävi lapsen kanssa kaupoilla eikä mies. Onko sillä oikeasti niin väliä kumpi sen repun meidän yhteisistä rahoista maksaa, kun on sovittu että se äiti ei kuitenkaan ole se joka sen maksaa, koska hänellä oli rahasta tiukkaa silloin. Meillä on myös yhteisiä lapsia ja oon todennut, että koska se miehen lapsi on lähes puolet ajasta meillä niin mua ei haittaa osallistua hänenkin kustannuksiinsa niin on yhteinen tili elämiseen ja lasten hankintoihin, on hän kuitenkin mun lasten sisko.

Kuulostaa siltä että heidän vielä ollessa yhdessä mies ei jaksanut tehdä asioita lapsen kanssa eikä jaksa vieläkään. Miehen ex on siis sitä mieltä että lapsen isän kuuluisi ostaa reppu lapsen kanssa eikä nakittaa hommaa sinulle. Ei ollut rahasta kyse vaan siitä että mies on vieläkin vätys-isä. Teetkö useinkin 'isän' hommat lapsen kanssa ja isä ei mitään?