Pahastuuko äitini ja pitääkö minun välittää siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotonahan lapset ovat, kuten itsekin.

Ap

Monesko ketju tämä on samasta aiheesta? Kerroit, että et saa apua terapiasta. Täältäkö sitä saat?

No ensimmäinen. En oo puhunut äitiin suhtautumisesta kun pitäisi onnitella ja ei pysty/halua/aio.

Ap

No jos et ole puhunut äitiin suhtautumisesta onnittelu-asiassa, niin ok, mutta äitisuhteestasi olet kirjoittanut lukuisia kertoja. Miksi ihmeessä?

Ja kuten olet myös kertonut, jatkat vielä pahempaa huutamista lapsillesi. Siksi olet vetäytynyt lasten hoidosta ja jättänyt sen miehellesi, joka myös tekee teillä kotityöt.

No ei mun nyt tartte huutaa, just koska vetäytynyt oon. En nyt ymmärrä miksi en voisi puhua täällä äidistä, täällä on tullut jonkinverran hyviä oivalluksia ja vinkkejä - isoimpana hakeutua terapiasuuntaan, jossa nyt olen. Ja akuutein syy on se, että mua vaivasi ihan oikeasti tää asia. Mutta se ei ole nyt niin iso murhe ja taakka niskassa, vaikka pitäydyn nyt soittamasta, kun sen jakoi ja ei tullutkaan ihan tuomituksi. Joku kyllä yritti, mutta huomaan itsekin osaavani perustella kuitenkin miksi näin ja sit huomaan sen, että niin, mulla on syyni, itsekin. Jotenkin näin.

Ap

Eli kirjoittelet siksi, että joku puolustaisi sinua ja näin saisit oikeutuksen toimia niin kuin toimit.

Tällaisessa keskustelussa tulee aina monenlaisia mielipiteitä. Jos pärjäät taas jokusen viikon samanmielisten avulla, niin hyvä, mutta ehkä sinun pitäisi löytää muitakin tapoja toimia kuin tämä ainainen äitisuhteen märehtiminen netissä. Ennen jouluakin kirjoittelit päivä toisensa jälkeen ja valitit, että lapset pettyy, kun joulu on laittamatta, kun mies meni kerrankin harrastuksiin.

Onneksi miehesi on hyvä isä ja hän huolehtii myös lasten ja äitisi tapaamisista.

 

Oishan se hyvä löytää, mutta henkisesti oon niin kuollut, ettei mikään jaksa mua liikuttaa :'( Toivottavasti se, että jokin liikauttaisi minua vielä joskus muuttuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli katkaisit välit omien tuntemustesi takia ja nyt mietit, että jos otat yhteyttä, niin mitätöit ne?

Jokaisella on oikeus omiin kokemuksiinsa ja jokainen kokee tilanteet eri tavalla. Vaikutat kuitenkin aika lailla kypsymättömältä, jos joku mekaaninen synttärionnittelu saa sinut suunniltaan ja miettimään, että luuleeko se äiti nyt mitä ja alkaako se raivoamaan.

Jos sinusta "hyvää syntymäpäivää" -toivotus on henkiselle hyvinvoinnillesi liikaa, niin jätä ihmeessä se väliin. Uskon, että äitisi on sinuun joka tapauksessa hyvin pettynyt ja miettii, miksi hän joutuu sietämään tempauksiasi. Puhelimessa riitaa haastava itsekkäästi kiukutteleva marttyyritytär ei ole mikään varsinainen syntymäpäivälahja.

Meillä eletään samanlaisessa tilanteessa, tosin mies äitinsä kanssa ja minä anopin kanssa. Ymmärrän täysin mistä on kyse, tai ainakin luulen niin. Kyse ei ole nyt siitä että tytär on kiukutteleva marttyyri vaan siitä että äiti on kiukutteleva marttyyri. 

Rakastuin ja se meni mönkään ja siitä alkoi se, ettei mikään enää liikuta mua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli katkaisit välit omien tuntemustesi takia ja nyt mietit, että jos otat yhteyttä, niin mitätöit ne?

Jokaisella on oikeus omiin kokemuksiinsa ja jokainen kokee tilanteet eri tavalla. Vaikutat kuitenkin aika lailla kypsymättömältä, jos joku mekaaninen synttärionnittelu saa sinut suunniltaan ja miettimään, että luuleeko se äiti nyt mitä ja alkaako se raivoamaan.

Jos sinusta "hyvää syntymäpäivää" -toivotus on henkiselle hyvinvoinnillesi liikaa, niin jätä ihmeessä se väliin. Uskon, että äitisi on sinuun joka tapauksessa hyvin pettynyt ja miettii, miksi hän joutuu sietämään tempauksiasi. Puhelimessa riitaa haastava itsekkäästi kiukutteleva marttyyritytär ei ole mikään varsinainen syntymäpäivälahja.

 

Meillä eletään samanlaisessa tilanteessa, tosin mies äitinsä kanssa ja minä anopin kanssa. Ymmärrän täysin mistä on kyse, tai ainakin luulen niin. Kyse ei ole nyt siitä että tytär on kiukutteleva marttyyri vaan siitä että äiti on kiukutteleva marttyyri. 

Lapsena otin sitä äidin kiukkua niin paljon vastaan, että jotenkin jokin kai kuoli sisälläni ja se kuollut kohta tuli lie tuon rakkauspettymyksen myötä pinnampaan. Ja oon ihan pulassa sen kanssa, koska se todella vie ihmisen. Onneksi mieheni jaksaa. Munkin on pakko nousta tästä, mutta koska aika on yksi suuri, mikä siihen auttaa kaikki on niin veen ja hoon hidasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja se meni mönkään ja siitä alkoi se, ettei mikään enää liikuta mua.

Ap

Luuletko tosiaan, että elämä tämän uuden rakkauden kanssa olisi ollut sen helpompaa? Ajattelit, että kun lapset jäävät isälleen, voit aloittaa uuden elämän, jossa ei enää olisi äiti-ongelmaa eikä kiukuttelevia lapsia eli olisit parantunut sitten. Ei se vaan noin mene. Ongelmia ei voi paeta uuteen suhteeseen, ihmeparantumisia ei niin tapahdu vaan ongelmat pään sisällä täytyy selvittää ensin.

Jaahas, äitijankkaajan tuhanneskuudestoista ketju turhanpäiväisyyksistä. Laiska narsistiämmä, joka ei siivoa, eikä huolehdi lapsistaan, koska äiti on sanonut pahasti vuonna nakki. Ei pysty, ei kykene. Jaksaa toki märehtiä äitisuhdettaan 135 av-sivun verran (joista noin 128 sivua hän keskustelee itsensä kanssa ja nostaa näin ketjun etusivulle useiksi päiviksi), kieriskellä itsesäälissä ja kiillotella marttyyrinkruunuaan sillä välin kun lasten on oltava nälässä ja pois ap:n silmistä. Mieskään ei saa lähteä harrastuksiin, koska ap:ta on palveltava.

Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja se meni mönkään ja siitä alkoi se, ettei mikään enää liikuta mua.

Ap

Luuletko tosiaan, että elämä tämän uuden rakkauden kanssa olisi ollut sen helpompaa? Ajattelit, että kun lapset jäävät isälleen, voit aloittaa uuden elämän, jossa ei enää olisi äiti-ongelmaa eikä kiukuttelevia lapsia eli olisit parantunut sitten. Ei se vaan noin mene. Ongelmia ei voi paeta uuteen suhteeseen, ihmeparantumisia ei niin tapahdu vaan ongelmat pään sisällä täytyy selvittää ensin.

 

 

 

Äh, en. On kysymys tunteista, en avaa asiaa tässä sen tarkempaan. Ei ole kyse lainkaan noin yksinkertaisen tason asioista, vaan paljon syvemmällemenevistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, äitijankkaajan tuhanneskuudestoista ketju turhanpäiväisyyksistä. Laiska narsistiämmä, joka ei siivoa, eikä huolehdi lapsistaan, koska äiti on sanonut pahasti vuonna nakki. Ei pysty, ei kykene. Jaksaa toki märehtiä äitisuhdettaan 135 av-sivun verran (joista noin 128 sivua hän keskustelee itsensä kanssa ja nostaa näin ketjun etusivulle useiksi päiviksi), kieriskellä itsesäälissä ja kiillotella marttyyrinkruunuaan sillä välin kun lasten on oltava nälässä ja pois ap:n silmistä. Mieskään ei saa lähteä harrastuksiin, koska ap:ta on palveltava.

Yök.

Nyt kiinnostaa enää millainen hieno ihminen sinä olet. Kerro toki, mielesi tekee kuitenkin vähän nostaa omaa kissanhäntääsi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja se meni mönkään ja siitä alkoi se, ettei mikään enää liikuta mua.

Ap

Ongelmia ei voi paeta uuteen suhteeseen, ihmeparantumisia ei niin tapahdu vaan ongelmat pään sisällä täytyy selvittää ensin.

 

 

 

Kummallista, että tulet muutenkin sanomaan tuon minulle?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, äitijankkaajan tuhanneskuudestoista ketju turhanpäiväisyyksistä. Laiska narsistiämmä, joka ei siivoa, eikä huolehdi lapsistaan, koska äiti on sanonut pahasti vuonna nakki. Ei pysty, ei kykene. Jaksaa toki märehtiä äitisuhdettaan 135 av-sivun verran (joista noin 128 sivua hän keskustelee itsensä kanssa ja nostaa näin ketjun etusivulle useiksi päiviksi), kieriskellä itsesäälissä ja kiillotella marttyyrinkruunuaan sillä välin kun lasten on oltava nälässä ja pois ap:n silmistä. Mieskään ei saa lähteä harrastuksiin, koska ap:ta on palveltava.

Yök.

Muutenkin käsityksesi siitä että lasten on oltava nälässä on tällainen: teen ruokaa, lapset pyörähtävät pöydässä ja sanovat minulle: "yök, en syö". Olkoot sitten nälässä, oma valintansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja se meni mönkään ja siitä alkoi se, ettei mikään enää liikuta mua.

Ap

Luuletko tosiaan, että elämä tämän uuden rakkauden kanssa olisi ollut sen helpompaa? Ajattelit, että kun lapset jäävät isälleen, voit aloittaa uuden elämän, jossa ei enää olisi äiti-ongelmaa eikä kiukuttelevia lapsia eli olisit parantunut sitten. Ei se vaan noin mene. Ongelmia ei voi paeta uuteen suhteeseen, ihmeparantumisia ei niin tapahdu vaan ongelmat pään sisällä täytyy selvittää ensin.

 

 

 

Äh, en. On kysymys tunteista, en avaa asiaa tässä sen tarkempaan. Ei ole kyse lainkaan noin yksinkertaisen tason asioista, vaan paljon syvemmällemenevistä.

Ap

Aivan. Paljon syvemmällemenevistä

Tapasitte jo kauan sitten psyk hoidon piirissä. Olitte samassa ryhmähoidossa. Ihastuit. Teillä on samanlaisia mt ongelmia. Syksyllä mietit voisitko ottaa häneen yhteyttä. Koska hän on elämäsi suuri rakkaus.

Valitettavasti olit 10 v sitten ottanut nykyisen miehen. Kaksi lastakin... Voi voi

Mutta isoäidin perinnön turvin (tulee 3-5 v kuluttua) voisit muuttaa ja ehkä saisit rakkauden. Ymmärrät kyllä, ettei toinen yhtä sairas jaksa syödä mua kannatella

Että sellaista syvällistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja se meni mönkään ja siitä alkoi se, ettei mikään enää liikuta mua.

Ap

Luuletko tosiaan, että elämä tämän uuden rakkauden kanssa olisi ollut sen helpompaa? Ajattelit, että kun lapset jäävät isälleen, voit aloittaa uuden elämän, jossa ei enää olisi äiti-ongelmaa eikä kiukuttelevia lapsia eli olisit parantunut sitten. Ei se vaan noin mene. Ongelmia ei voi paeta uuteen suhteeseen, ihmeparantumisia ei niin tapahdu vaan ongelmat pään sisällä täytyy selvittää ensin.

 

 

 

Äh, en. On kysymys tunteista, en avaa asiaa tässä sen tarkempaan. Ei ole kyse lainkaan noin yksinkertaisen tason asioista, vaan paljon syvemmällemenevistä.

Ap

Aivan. Paljon syvemmällemenevistä

Tapasitte jo kauan sitten psyk hoidon piirissä. Olitte samassa ryhmähoidossa. Ihastuit. Teillä on samanlaisia mt ongelmia. Syksyllä mietit voisitko ottaa häneen yhteyttä. Koska hän on elämäsi suuri rakkaus.

Valitettavasti olit 10 v sitten ottanut nykyisen miehen. Kaksi lastakin... Voi voi

Mutta isoäidin perinnön turvin (tulee 3-5 v kuluttua) voisit muuttaa ja ehkä saisit rakkauden. Ymmärrät kyllä, ettei toinen yhtä sairas jaksa syödä mua kannatella

Että sellaista syvällistä

En tajunnut hölkäsen pöläystä. Pidätkö tuota muka syvällisenä? Luulet tietäväsi kaiken minusta, ne tunnotkin, joita liittyy minulle rakkauteen? Ne ovat jotakin aivan muuta, satuttavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja se meni mönkään ja siitä alkoi se, ettei mikään enää liikuta mua.

Ap

Luuletko tosiaan, että elämä tämän uuden rakkauden kanssa olisi ollut sen helpompaa? Ajattelit, että kun lapset jäävät isälleen, voit aloittaa uuden elämän, jossa ei enää olisi äiti-ongelmaa eikä kiukuttelevia lapsia eli olisit parantunut sitten. Ei se vaan noin mene. Ongelmia ei voi paeta uuteen suhteeseen, ihmeparantumisia ei niin tapahdu vaan ongelmat pään sisällä täytyy selvittää ensin.

 

 

 

Äh, en. On kysymys tunteista, en avaa asiaa tässä sen tarkempaan. Ei ole kyse lainkaan noin yksinkertaisen tason asioista, vaan paljon syvemmällemenevistä.

Ap

Aivan. Paljon syvemmällemenevistä

Tapasitte jo kauan sitten psyk hoidon piirissä. Olitte samassa ryhmähoidossa. Ihastuit. Teillä on samanlaisia mt ongelmia. Syksyllä mietit voisitko ottaa häneen yhteyttä. Koska hän on elämäsi suuri rakkaus.

Valitettavasti olit 10 v sitten ottanut nykyisen miehen. Kaksi lastakin... Voi voi

Mutta isoäidin perinnön turvin (tulee 3-5 v kuluttua) voisit muuttaa ja ehkä saisit rakkauden. Ymmärrät kyllä, ettei toinen yhtä sairas jaksa syödä mua kannatella

Että sellaista syvällistä

En tajunnut hölkäsen pöläystä. Pidätkö tuota muka syvällisenä? Luulet tietäväsi kaiken minusta, ne tunnotkin, joita liittyy minulle rakkauteen? Ne ovat jotakin aivan muuta, satuttavaa.

Ap

Ettekö tavanneet ryhmähoidossa?

Molemmat yhtä sairaita?

Rakkautesi on vain kuvitelmaa

Hehkutit perintöä ja haaveilit, että voisit muuttaa. Totesit, ettei kaksi sairasta pärjää. Tarvitset ympärivuorokautista hyysäystä

Ihastuksesi ei jaa tunteitasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin ja se meni mönkään ja siitä alkoi se, ettei mikään enää liikuta mua.

Ap

Luuletko tosiaan, että elämä tämän uuden rakkauden kanssa olisi ollut sen helpompaa? Ajattelit, että kun lapset jäävät isälleen, voit aloittaa uuden elämän, jossa ei enää olisi äiti-ongelmaa eikä kiukuttelevia lapsia eli olisit parantunut sitten. Ei se vaan noin mene. Ongelmia ei voi paeta uuteen suhteeseen, ihmeparantumisia ei niin tapahdu vaan ongelmat pään sisällä täytyy selvittää ensin.

 

 

 

Äh, en. On kysymys tunteista, en avaa asiaa tässä sen tarkempaan. Ei ole kyse lainkaan noin yksinkertaisen tason asioista, vaan paljon syvemmällemenevistä.

Ap

Aivan. Paljon syvemmällemenevistä

Tapasitte jo kauan sitten psyk hoidon piirissä. Olitte samassa ryhmähoidossa. Ihastuit. Teillä on samanlaisia mt ongelmia. Syksyllä mietit voisitko ottaa häneen yhteyttä. Koska hän on elämäsi suuri rakkaus.

Valitettavasti olit 10 v sitten ottanut nykyisen miehen. Kaksi lastakin... Voi voi

Mutta isoäidin perinnön turvin (tulee 3-5 v kuluttua) voisit muuttaa ja ehkä saisit rakkauden. Ymmärrät kyllä, ettei toinen yhtä sairas jaksa syödä mua kannatella

Että sellaista syvällistä

En tajunnut hölkäsen pöläystä. Pidätkö tuota muka syvällisenä? Luulet tietäväsi kaiken minusta, ne tunnotkin, joita liittyy minulle rakkauteen? Ne ovat jotakin aivan muuta, satuttavaa.

Ap

Ettekö tavanneet ryhmähoidossa?

Molemmat yhtä sairaita?

Rakkautesi on vain kuvitelmaa

Hehkutit perintöä ja haaveilit, että voisit muuttaa. Totesit, ettei kaksi sairasta pärjää. Tarvitset ympärivuorokautista hyysäystä

Ihastuksesi ei jaa tunteitasi

1,2,4 ja 6 ovat tosia. Mutta eiväthän nuo ole tunteita.

Ap

Ja haaveilla muutosta ei tarkoita että valitsisin niin. On muitakin vaihtoehtoja elämässä. Kuten itsensä löytäminen tässä suhteessa. Eri asia, onko se mahdollista tai onnistunko siinä.

Ap

Mikä isoäidin perintöä tuottava sairaus on?

Onko hän isän äiti? Isä kuollut? Ei muits perillisiä?

Toivotan äidillesi hyvää syntymäpäivää ja jaksamista

Minulla siskon kanssa viileät välit.Kun juhlimme vuodenvaihteessa miehen kanssa syntymäpäiviä saimme kortin jossa on kieloja.MYRKYLLISIÄ  !??

Vierailija kirjoitti:

Mikä isoäidin perintöä tuottava sairaus on?

Onko hän isän äiti? Isä kuollut? Ei muits perillisiä?

En kommentoi.

Ap

Toivon että tämän aloittajan äiti pääsee lopullisesti eroon tästä narsistityttärestään. Voin vain kuvitella kuinka raskasta elämä mahtaa olla kun on saanut pusautettua maailmaan noin epäonnistuneen yksilön. Ikuinen liimautuja, luuseri ja itsekeskeinen omassa navassa pyörijä. Kasvatuksen tulos? Tuskin, kuule, ihmiset on selvinneet pahemmistakin lapsuuksista ja nuoruuksista kuin sinun, ap. Jotkut vaan on syntyjään epäonnistuneita rakenteeltaan, eivätkä siitä ikinä miksikään muutu. Tässä maailman ajassa ne sellaiset löytävät terapeutteja jotka keksivät kaikkee syyn äidistä ja lapsuudesta, ja oikein ruokkivat tätä narsistista p-kaa.

Älä ihmeessä ota äitiisi yhteyttä, enää koskaan. Valheellista olisi toivottaa tekstiviestilläkään mitään hyvää ihmiselle jolle ei oikeasti toivo mitään hyvää. Ja sinähän et näytä kykenevän toivomaan kenellekään tässä maailmassa hyvää, vain itsellesi kaikkea ja ikuista ja aina. 

Äitisi selviää vuorenvarmasti paremmin ilman sinua. Jätä se ihmisparka rauhaan, etkö jo ole hänen elämäänsä tarpeeksi pilannut.