Lue keskustelun säännöt.
Pahastuuko äitini ja pitääkö minun välittää siitä?
06.01.2016 |
Äidilläni on tänään syntymäpäivä, mutta olemme olleet viimeaikoina puhelinhiljaisuudessa. Minä katkaisin välit, mutta muutama yhteydenpito on silti tähän tullut. Mulle tulee hirveä olo, jos otan yhteyttä, koska se tarkoittaisi, että mitätöin omat tuntemukseni, joiden takia katkaisin välit. Niin no, kai se ratkaisu tuli jo tuossa.
Surettaa vain äiti, jonka pelkään ei-tajuavan, että mullakin on tunteet ja mun on kuitenkin itseni takia ratkaistava asia näin. Kun en ymmärrä, miksi äiti on aina ystävällinen ja jotenkin silleen ehkä hiukan vain marttyyri, jos mä toimin ns. omasta itsestäni käsin häneen nähden.
Kommentit (164)
Sinulla on liian tunnistettava tapa kirjoittaa ja etenkin jankata asioitasi. Sinut tunnistaa heti
Niinpä jopa perheesi tulot on tulleet selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suositteliko terapeuttisi onnittelemaan äitiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Toivon että tämän aloittajan äiti pääsee lopullisesti eroon tästä narsistityttärestään. Voin vain kuvitella kuinka raskasta elämä mahtaa olla kun on saanut pusautettua maailmaan noin epäonnistuneen yksilön. Ikuinen liimautuja, luuseri ja itsekeskeinen omassa navassa pyörijä. Kasvatuksen tulos? Tuskin, kuule, ihmiset on selvinneet pahemmistakin lapsuuksista ja nuoruuksista kuin sinun, ap. Jotkut vaan on syntyjään epäonnistuneita rakenteeltaan, eivätkä siitä ikinä miksikään muutu. Tässä maailman ajassa ne sellaiset löytävät terapeutteja jotka keksivät kaikkee syyn äidistä ja lapsuudesta, ja oikein ruokkivat tätä narsistista p-kaa.
Älä ihmeessä ota äitiisi yhteyttä, enää koskaan. Valheellista olisi toivottaa tekstiviestilläkään mitään hyvää ihmiselle jolle ei oikeasti toivo mitään hyvää. Ja sinähän et näytä kykenevän toivomaan kenellekään tässä maailmassa hyvää, vain itsellesi kaikkea ja ikuista ja aina.
Äitisi selviää vuorenvarmasti paremmin ilman sinua. Jätä se ihmisparka rauhaan, etkö jo ole hänen elämäänsä tarpeeksi pilannut.
No hyvä, sen halusinkin kuulla, että selviää paremmin ilman mun yhteydenottoja, ehkä tänkin päivän on saanut lukea vaikkapa kirjaa rauhassa, enkä sitten häirinnyt. En toivo minäkään hänen ottavan yhteyttä nyt minuun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on liian tunnistettava tapa kirjoittaa ja etenkin jankata asioitasi. Sinut tunnistaa heti
Niinpä jopa perheesi tulot on tulleet selville.
No se ei haittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon että tämän aloittajan äiti pääsee lopullisesti eroon tästä narsistityttärestään. Voin vain kuvitella kuinka raskasta elämä mahtaa olla kun on saanut pusautettua maailmaan noin epäonnistuneen yksilön. Ikuinen liimautuja, luuseri ja itsekeskeinen omassa navassa pyörijä. Kasvatuksen tulos? Tuskin, kuule, ihmiset on selvinneet pahemmistakin lapsuuksista ja nuoruuksista kuin sinun, ap. Jotkut vaan on syntyjään epäonnistuneita rakenteeltaan, eivätkä siitä ikinä miksikään muutu. Tässä maailman ajassa ne sellaiset löytävät terapeutteja jotka keksivät kaikkee syyn äidistä ja lapsuudesta, ja oikein ruokkivat tätä narsistista p-kaa.
Älä ihmeessä ota äitiisi yhteyttä, enää koskaan. Valheellista olisi toivottaa tekstiviestilläkään mitään hyvää ihmiselle jolle ei oikeasti toivo mitään hyvää. Ja sinähän et näytä kykenevän toivomaan kenellekään tässä maailmassa hyvää, vain itsellesi kaikkea ja ikuista ja aina.
Äitisi selviää vuorenvarmasti paremmin ilman sinua. Jätä se ihmisparka rauhaan, etkö jo ole hänen elämäänsä tarpeeksi pilannut.
No hyvä, sen halusinkin kuulla, että selviää paremmin ilman mun yhteydenottoja, ehkä tänkin päivän on saanut lukea vaikkapa kirjaa rauhassa, enkä sitten häirinnyt. En toivo minäkään hänen ottavan yhteyttä nyt minuun.
Ap
Oikea päätös ja äidillesikin paras.
Ja parasta on että et ota mitään yhteyttä, et edes apua pyytääksesi, ikinä.
Säälin lapsiparkojasi, kaikesta sydämestäni. Miksi edes lisäännyit. Miksi yleensäkään elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suositteliko terapeuttisi onnittelemaan äitiäsi?
Voi apua, aivan kuin mulla ois joku kuuma linja hänelle, että what amma gonna doo, äidin synttärit!? Eli en o kysynyt häneltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon että tämän aloittajan äiti pääsee lopullisesti eroon tästä narsistityttärestään. Voin vain kuvitella kuinka raskasta elämä mahtaa olla kun on saanut pusautettua maailmaan noin epäonnistuneen yksilön. Ikuinen liimautuja, luuseri ja itsekeskeinen omassa navassa pyörijä. Kasvatuksen tulos? Tuskin, kuule, ihmiset on selvinneet pahemmistakin lapsuuksista ja nuoruuksista kuin sinun, ap. Jotkut vaan on syntyjään epäonnistuneita rakenteeltaan, eivätkä siitä ikinä miksikään muutu. Tässä maailman ajassa ne sellaiset löytävät terapeutteja jotka keksivät kaikkee syyn äidistä ja lapsuudesta, ja oikein ruokkivat tätä narsistista p-kaa.
Älä ihmeessä ota äitiisi yhteyttä, enää koskaan. Valheellista olisi toivottaa tekstiviestilläkään mitään hyvää ihmiselle jolle ei oikeasti toivo mitään hyvää. Ja sinähän et näytä kykenevän toivomaan kenellekään tässä maailmassa hyvää, vain itsellesi kaikkea ja ikuista ja aina.
Äitisi selviää vuorenvarmasti paremmin ilman sinua. Jätä se ihmisparka rauhaan, etkö jo ole hänen elämäänsä tarpeeksi pilannut.
No hyvä, sen halusinkin kuulla, että selviää paremmin ilman mun yhteydenottoja, ehkä tänkin päivän on saanut lukea vaikkapa kirjaa rauhassa, enkä sitten häirinnyt. En toivo minäkään hänen ottavan yhteyttä nyt minuun.
ApOikea päätös ja äidillesikin paras.
Ja parasta on että et ota mitään yhteyttä, et edes apua pyytääksesi, ikinä.
Säälin lapsiparkojasi, kaikesta sydämestäni. Miksi edes lisäännyit. Miksi yleensäkään elät.
No mitä apua mä häneltä voisin saadakaan, kerro mulle!? Se ois kiva kuulla. Oikeesti? Tai mitä oon saanut ikinä sen jälkeen, kun muutin pois kotoa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti äiti äiti minä minä äiti äiti. Etkös sä ole jo nelissäkymmenissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla päihdeongelma?
Ei ole. Kuinka niin?
Ap
Hei taas!
Uskon, että olemme kokeneet paljon samaa. En vain saa kiinni siitä, että olisit lapsillesi huono äiti.
Joidenkin muiden mielestä vai omasta mielestäsi?
Onko se vastuunpakoilua vai rakkaudettomuutta? Olisko se jonkinlaista osaamattomuutta antaa lämpimiä tunteita, jota et ole itsekään saanut?
Tuohon äiti-aiheeseen sanon sen, että uskon, että taistelet omien tunteidesi oikeutuksesta (tiedät niiden olevan oikein,) mutta äiti on iskostanut suhun koko elämäsi mittaisen ohjelmoinnin, jonka katkaiset oman hyvinvointisi takia.
Olet äitisi jatke.
Sinä olet arvokas, sinulla on oikeus tunteisiin, myös negatiivisiin.
Sinulla ei ole tarvetta olla äidille kaikesta huolimatta lojaali itsesi kustannuksella.
Ajattele aina sietäisitkö muilta ihmisiltä samaa kohtelua vai laittaisitko mielummin välit katki.
Puhut usein äitisi hylkäämisestä, mutta todellisuudessa taidat pelätä, että äitisi hylkää sinut.
Opettele sanomaan ei ja huomaat, että ei ne hyvät ihmiset sinua hylkää, kun sanot myös epämiellyttäviä asioita.
Älä huoli, sulla menee tuo jankkausvaihe elämässäsi ohi, kunhan käyt läpi ja et sivuuta tunteitasi.
Muista, että myös äitien on ansaittava lapsen kunnioitus.
Taidat sinäkin olla helpottunut ajatellessasi, että olet itsekäs ja paha. Et taida olla, mutta tilanteessasi se luo lohtua, tavallaan hyväksyy äidin tuomion, jotta olisi helpompi olla.
Sä olet jo mennyt hyvää matkaa eteenpäin, kun rohkenet vastustaa ja olla ikävien tunteiden äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä kirjoittelee näköjään tsemppiviestejä itselleen. No, jos se auttaa niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä kirjoittelee näköjään tsemppiviestejä itselleen. No, jos se auttaa niin mikäs siinä.
Niinpä näyttää
Paras kohta on tuo että äitien on ansaittava lastensa kunnioitus...
Sitähän ap juuri nyt tekee. Ansaitsee lastensa kunnioitusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei taas!
Uskon, että olemme kokeneet paljon samaa. En vain saa kiinni siitä, että olisit lapsillesi huono äiti.
Joidenkin muiden mielestä vai omasta mielestäsi?
Onko se vastuunpakoilua vai rakkaudettomuutta? Olisko se jonkinlaista osaamattomuutta antaa lämpimiä tunteita, jota et ole itsekään saanut?
Tuohon äiti-aiheeseen sanon sen, että uskon, että taistelet omien tunteidesi oikeutuksesta (tiedät niiden olevan oikein,) mutta äiti on iskostanut suhun koko elämäsi mittaisen ohjelmoinnin, jonka katkaiset oman hyvinvointisi takia.
Olet äitisi jatke.
Sinä olet arvokas, sinulla on oikeus tunteisiin, myös negatiivisiin.
Sinulla ei ole tarvetta olla äidille kaikesta huolimatta lojaali itsesi kustannuksella.
Ajattele aina sietäisitkö muilta ihmisiltä samaa kohtelua vai laittaisitko mielummin välit katki.
Puhut usein äitisi hylkäämisestä, mutta todellisuudessa taidat pelätä, että äitisi hylkää sinut.
Opettele sanomaan ei ja huomaat, että ei ne hyvät ihmiset sinua hylkää, kun sanot myös epämiellyttäviä asioita.
Älä huoli, sulla menee tuo jankkausvaihe elämässäsi ohi, kunhan käyt läpi ja et sivuuta tunteitasi.
Muista, että myös äitien on ansaittava lapsen kunnioitus.
Taidat sinäkin olla helpottunut ajatellessasi, että olet itsekäs ja paha. Et taida olla, mutta tilanteessasi se luo lohtua, tavallaan hyväksyy äidin tuomion, jotta olisi helpompi olla.
Sä olet jo mennyt hyvää matkaa eteenpäin, kun rohkenet vastustaa ja olla ikävien tunteiden äärellä.
Voi kiitos. Laitan viestisi talteen ja luen epäitseuskon päivinä ja -hetkinä. Minuun on uskottu niin vähän, että tuntuu kuin se kaikki usko itseen pitäisi jotenkin ansaita. Mutta mieheni toteuttaa sinun sanojasi "hyvät ihmiset eivät sinua hylkää".
Kestää vain kauan, ennen kuin se alkaa kantaa ja tuottaa halua olla takaisin päin hyvä. Karseaa sanoa tuota, koska hyväänhän kuuluisi yleensä jotenkin aivan instant vastata hyvällä, eikä vain edelleen kärsiä sitä omaa juttua. Tai vain vaikka vastaanottaa. Jos sellainen on tilanne. Kun kärsivähän voidaan sekoittaa (tai usein onkin) kiukkuava, vastenmielinen ja hankala. Eli siinäkö kiitos kun sulle (mulle) ollaan hyviä?! No, ei, en vain ole vielä parantunut. Mahtavaa, että joku ihminen tämän täälläkin ymmärtää!
Ap
Kiitos!
Nyt vain tahtoisin vielä tavata sinun, 92, kaltaisia ihmisiä oikeassa elämässä. Ihan retorisena toiveena vain. Oon miettinyt, että niin sen on jatkuttava, en saa "tavallisten ihmisten" neuvoista mitään apua ja tukea kun se on aina sellaista ulkokultaisuuden palvontaa ja jankkausta vailla syvempää ymmärrystä.
Mutta katson kaltaisesi ihmiset hyvin valaistuneiksi, korkeasti värähteleviksi ihmisiksi. Missä ihmeessä voisin noin ymmärtäviin ihmisiin tutustua, koska taidan itse värähdellä hyvin matalan tason energiaa? No, se jääköön maailmankaikkeuden huoleksi.
Ap
Plus että minun on vaikeaa ilmaista ongelmiani irl, koska en kestäisi ensin sataa paskamyrskyä löytääkseni yhden ymmärtävän sielun heidän joukostaan. Tai epäilisin hiljaa olevien oksentavan minulle selkäni takana. Että kukaan ei tiedä ajatuksistani joita tapaan tuolla noin. Mutta haluan silti ajatella löytäväni sellaisen ihmisen, jolle voi puhua, aidosti, oikeasti, vailla hänen omaa hämmennystään tilanteeni suhteen.
Ap
Värähteleväksi riittää että kritiikittä kehuu sinua. Tottakai
Vierailija kirjoitti:
Värähteleväksi riittää että kritiikittä kehuu sinua. Tottakai
Oot varmaan sellainen moitteella kasvattaja. Mitä sanoit, ei ole kysymys. Kritisoin itse itseäni jo aivan tarpeeksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Värähteleväksi riittää että kritiikittä kehuu sinua. Tottakai
Oot varmaan sellainen moitteella kasvattaja. Mitä sanoit, ei ole kysymys. Kritisoin itse itseäni jo aivan tarpeeksi.
Ap
Plus, että äiti on ollut se ultimatum kritisoija. Ette ole vielä puolivälissäkään hänen kritiikkejään minua kohtaan. Eikä minua lyömällä lyödä ja auteta, vaan lempeydellä. Mutta ehkei teillä sitä ole kuin hyville? Se on helppoa. Sitä on oltava myös pahoille. Niin lukee raamatussakin, vaikken uskovainen olekaan. Inhottaa kun fariseukset hyökkäävät minun, heikon, kimppuun lakikirjoillaan.
Ap
Monta asiaa on selviä
Isoäitisi antoi sinulle 1000 lahjarahaa
Perheesi (äitisi puolelta?) on vähän paremmista piireistä. Siksi olet tottunut vähän hienompaan
Odotat perintöä 3-5 v kuluessa. Tauti iäkkäämpien tauti, alkoholilla nopeutettu. Sydänsairaus, aivoinfarkti? Näissäkään ei voi kestoa tietää
Isäsi oli aina hyvä. Vaikket eron jälkeen siellä asunut
Olisiko kuitenkin perintö tulossa isältä? Ja isällä päihdeongelma
Äidin äidin perintö menee äidille