Lue keskustelun säännöt.
Pahastuuko äitini ja pitääkö minun välittää siitä?
06.01.2016 |
Äidilläni on tänään syntymäpäivä, mutta olemme olleet viimeaikoina puhelinhiljaisuudessa. Minä katkaisin välit, mutta muutama yhteydenpito on silti tähän tullut. Mulle tulee hirveä olo, jos otan yhteyttä, koska se tarkoittaisi, että mitätöin omat tuntemukseni, joiden takia katkaisin välit. Niin no, kai se ratkaisu tuli jo tuossa.
Surettaa vain äiti, jonka pelkään ei-tajuavan, että mullakin on tunteet ja mun on kuitenkin itseni takia ratkaistava asia näin. Kun en ymmärrä, miksi äiti on aina ystävällinen ja jotenkin silleen ehkä hiukan vain marttyyri, jos mä toimin ns. omasta itsestäni käsin häneen nähden.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Värähteleväksi riittää että kritiikittä kehuu sinua. Tottakai
Oot varmaan sellainen moitteella kasvattaja. Mitä sanoit, ei ole kysymys. Kritisoin itse itseäni jo aivan tarpeeksi.
ApPlus, että äiti on ollut se ultimatum kritisoija. Ette ole vielä puolivälissäkään hänen kritiikkejään minua kohtaan. Eikä minua lyömällä lyödä ja auteta, vaan lempeydellä. Mutta ehkei teillä sitä ole kuin hyville? Se on helppoa. Sitä on oltava myös pahoille. Niin lukee raamatussakin, vaikken uskovainen olekaan. Inhottaa kun fariseukset hyökkäävät minun, heikon, kimppuun lakikirjoillaan.
ApHienoa. Toteutathan tätä itsekin
Vai kuuluuko kaikkien hyvitellä vain sinua.
No koitan olla lyömättä sanoilla. Jos niin teen, myönnän, että se on väärin ja uskon, että olen saattanut satuttaa enkä halua julistaa että loukkauksistani täytyy ottaa opiksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Värähteleväksi riittää että kritiikittä kehuu sinua. Tottakai
Oot varmaan sellainen moitteella kasvattaja. Mitä sanoit, ei ole kysymys. Kritisoin itse itseäni jo aivan tarpeeksi.
ApPlus, että äiti on ollut se ultimatum kritisoija. Ette ole vielä puolivälissäkään hänen kritiikkejään minua kohtaan. Eikä minua lyömällä lyödä ja auteta, vaan lempeydellä. Mutta ehkei teillä sitä ole kuin hyville? Se on helppoa. Sitä on oltava myös pahoille. Niin lukee raamatussakin, vaikken uskovainen olekaan. Inhottaa kun fariseukset hyökkäävät minun, heikon, kimppuun lakikirjoillaan.
ApHienoa. Toteutathan tätä itsekin
Vai kuuluuko kaikkien hyvitellä vain sinua.No koitan olla lyömättä sanoilla. Jos niin teen, myönnän, että se on väärin ja uskon, että olen saattanut satuttaa enkä halua julistaa että loukkauksistani täytyy ottaa opiksi.
Ap
Tämä koskee varmaan myös äitiäsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Värähteleväksi riittää että kritiikittä kehuu sinua. Tottakai
Oot varmaan sellainen moitteella kasvattaja. Mitä sanoit, ei ole kysymys. Kritisoin itse itseäni jo aivan tarpeeksi.
ApPlus, että äiti on ollut se ultimatum kritisoija. Ette ole vielä puolivälissäkään hänen kritiikkejään minua kohtaan. Eikä minua lyömällä lyödä ja auteta, vaan lempeydellä. Mutta ehkei teillä sitä ole kuin hyville? Se on helppoa. Sitä on oltava myös pahoille. Niin lukee raamatussakin, vaikken uskovainen olekaan. Inhottaa kun fariseukset hyökkäävät minun, heikon, kimppuun lakikirjoillaan.
ApHienoa. Toteutathan tätä itsekin
Vai kuuluuko kaikkien hyvitellä vain sinua.No koitan olla lyömättä sanoilla. Jos niin teen, myönnän, että se on väärin ja uskon, että olen saattanut satuttaa enkä halua julistaa että loukkauksistani täytyy ottaa opiksi.
ApTämä koskee varmaan myös äitiäsi
Niin, mitä? Hän löi sanoilla, ei ole tähän päivään asti myöntänyt, että olen kokenut sen kauheana joten se oli tai ainakin meni väärin, oli tarkoitus mikä vain, ei usko, että on satuttanut minua ja hänen mielestään loukkauksista tuli ottaa opiksi.
Tai kun hän ei nähnyt loukkaavansa, niin se, mille se minuun päin näytti oli, että loukkaamalla sanotuista asioista täytyy ottaa opiksi! En ottanut. Silloinhan olisin hyväksynyt sen, että olen loukkausten arvoinen paska.
Ap
Sinähän julistit että on oltava hyvä myös pahoille
Pidät äitiäsi pahana. Joten sinun on oltava hyvä hänelle
Loukaten sanotuista asioista tai loukkauksina toisen mieleen menevistä puheista ei varmaankaan kukaan halua otta opiksi. Mutta niin vain minun piti.
Äiti ei ymmärtänyt, että ne tulivat minun korviini loukkauksina ne puheet. Halusi vain äkkiä ratkaista tilanteet. Väsynyt varmasti kun oli. Mutta se, mikä inhottaa, on, ettei hän edes myöhemmin voi myöntää.
Epäilen hänen sulkeneen omat silmänsä siltä, että on kohdellut omaa lastaan jotenkin pahoin, ehkä jotenkin niin kuin ei olisi itsekään halunnut, en tiedä... Vai oliko heidän kotonaan lapsille loukkaavasti huutaminen normaalia ja hyväksyttävää? En tiedä, mistä minä olen saanut vanhvan tunteen, ettei se ole minua kohtaan ainakaan oikein. Mutta se on pitänyt niellä, että loukkauksistakin pitää ottaa opiksi! Oon vielä jumissa siinä. Siksi en osaa lastenikaan kanssa toimia toisin. Jos jotenkin joutuisin toimimaan. Tiukoissa paikoissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinähän julistit että on oltava hyvä myös pahoille
Pidät äitiäsi pahana. Joten sinun on oltava hyvä hänelle
Aa, niin päin.
Joskus sun täytyy poistua jonkun luota, jota rakastat. Olen tekemässä niin. Kai mä äitiä jossain kuitenkin rakastan, siksi poistuin, etten jatkaisi hänelle huutamista -> se oli se, mikä vahingoittaa.
Kumma ettei hän oppinut kun mä loukkaavasti sanoin, että pidä se turpas kii nyt, ämmä? Lapsuuteni logiikalla hänen olisi tullut heti sulkea suunsa ja katsoa varpaankärkiinsä. But nope. Aijai, mikä niskuri! Vihaa välttääkseni katkaisin yhteydenpidon. Se on riittävää hyvyyttä meidän tapauksessamme.
Ap
Tämä koskee varmaan myös äitiäsi[/quote]
Niin, mitä? Hän löi sanoilla, ei ole tähän päivään asti myöntänyt, että olen kokenut sen kauheana joten se oli tai ainakin meni väärin, oli tarkoitus mikä vain, ei usko, että on satuttanut minua ja hänen mielestään loukkauksista tuli ottaa opiksi.
Tai kun hän ei nähnyt loukkaavansa, niin se, mille se minuun päin näytti oli, että loukkaamalla sanotuista asioista täytyy ottaa opiksi! En ottanut. Silloinhan olisin hyväksynyt sen, että olen loukkausten arvoinen paska.
Ap[/quote]
Nyt riittää! Äitisi on mielestäsi loukannut sinua sanallisesti, ok, mutta mitä sitten? Sehän on mennyttä, se tapahtui aikoja sitten. Sinua ei kuitenkaan ole pahoinpidelty, kidutettu tai käytetty seksuaalisesti hyväksi. Joten unohda koko juttu ja keskity lapsiesi hyvinvointiin.
Olet kertonut, että huudat lapsillesi vielä pahemmin. Mitä luulet, miten he kokevat oman äitinsä karjumiset? Miksi et katkaise kierrettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän julistit että on oltava hyvä myös pahoille
Pidät äitiäsi pahana. Joten sinun on oltava hyvä hänelleAa, niin päin.
Joskus sun täytyy poistua jonkun luota, jota rakastat. Olen tekemässä niin. Kai mä äitiä jossain kuitenkin rakastan, siksi poistuin, etten jatkaisi hänelle huutamista -> se oli se, mikä vahingoittaa.
Kumma ettei hän oppinut kun mä loukkaavasti sanoin, että pidä se turpas kii nyt, ämmä? Lapsuuteni logiikalla hänen olisi tullut heti sulkea suunsa ja katsoa varpaankärkiinsä. But nope. Aijai, mikä niskuri! Vihaa välttääkseni katkaisin yhteydenpidon. Se on riittävää hyvyyttä meidän tapauksessamme.
Ap
Tuo märehtiminen menee jo sairauden, vakavan sairauden puolelle. Miten ihmeessä miehesi kestää sinua?
Vierailija kirjoitti:
Tämä koskee varmaan myös äitiäsi
Niin, mitä? Hän löi sanoilla, ei ole tähän päivään asti myöntänyt, että olen kokenut sen kauheana joten se oli tai ainakin meni väärin, oli tarkoitus mikä vain, ei usko, että on satuttanut minua ja hänen mielestään loukkauksista tuli ottaa opiksi.
Tai kun hän ei nähnyt loukkaavansa, niin se, mille se minuun päin näytti oli, että loukkaamalla sanotuista asioista täytyy ottaa opiksi! En ottanut. Silloinhan olisin hyväksynyt sen, että olen loukkausten arvoinen paska.
Ap
Nyt riittää! Äitisi on mielestäsi loukannut sinua sanallisesti, ok, mutta mitä sitten? Sehän on mennyttä, se tapahtui aikoja sitten. Sinua ei kuitenkaan ole pahoinpidelty, kidutettu tai käytetty seksuaalisesti hyväksi. Joten unohda koko juttu ja keskity lapsiesi hyvinvointiin.
Olet kertonut, että huudat lapsillesi vielä pahemmin. Mitä luulet, miten he kokevat oman äitinsä karjumiset? Miksi et katkaise kierrettä?
Äitini ON loukannut minua sanallisesti, eikä vain minun mielestäni. (Tai kenen muun mielipide siihen tarvitaan?) Kyllä sanallinenkin loukkaus on haavoittava, lisäksi pidän äidin toimintaa sikäli pahempana, kuin jonkun rapajuopon, että hän verhoili tekonsa hyvyyden taakse, enkä kyennyt näkemään, että aikuisessa, joka loukkaa lasta on enemmän vikaa, kuin lapsessa , joka ei käyttäydy kuten aikuinen halusi, koska vaadittiin sellaista, mitä ei ollut opetettu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän julistit että on oltava hyvä myös pahoille
Pidät äitiäsi pahana. Joten sinun on oltava hyvä hänelleAa, niin päin.
Joskus sun täytyy poistua jonkun luota, jota rakastat. Olen tekemässä niin. Kai mä äitiä jossain kuitenkin rakastan, siksi poistuin, etten jatkaisi hänelle huutamista -> se oli se, mikä vahingoittaa.
Kumma ettei hän oppinut kun mä loukkaavasti sanoin, että pidä se turpas kii nyt, ämmä? Lapsuuteni logiikalla hänen olisi tullut heti sulkea suunsa ja katsoa varpaankärkiinsä. But nope. Aijai, mikä niskuri! Vihaa välttääkseni katkaisin yhteydenpidon. Se on riittävää hyvyyttä meidän tapauksessamme.
ApTuo märehtiminen menee jo sairauden, vakavan sairauden puolelle. Miten ihmeessä miehesi kestää sinua?
No en tiedä. Hän elää omaa elämäänsä. Ja good for him. Eli ei kai niin anna mennä syvälle sisäänsä mun juttujen.
Ap
Mä niin säälin tään ihmisen äitiä. Tekee juopon narsistimiehen kanssa mukulan, joka selkeästi perinyt isänsä geenit. Yrittää yksinhuoltajana kasvattaa siitä ihmistä ja saa koko aikuisikänsä paskaa niskaansa. Oman lapsuutensa traumat niskassaan.
Mutta toivon kaikesta sydämestäni että tuo nainen (aloittajan äiti) ymmärtää, että nyt on aika päästää irti tästä hullusta mukulasta, se ei muutu miksikään, ja nauttia täysillä jäljellä olevista vuosistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkisi ovat olleet sellaisia, että lähes kaikkien sen ajan lasten kasvatus oli kovempaa
Äiti pakotti poimimaan äitienpäivänä valkovuokkoja
Äiti huusi ja seuraavana aamuna toi nimpäivälahjsksi nukensängyn. Olit 4
Teininä äiti käski siivota. Siksi et yli 40 v pysty siivoamaan. Kun äiti toivoisi sitä etkä halua häntä miellyttää
Hä? Ja koet lapsuutesi olleen pahempi kuin alkoholistiperheessä. Toivoit kerran, että olisit päässyt ammattikasvattajien hoivaan. Tajuatko millaista se on ollut?
En tiedä, miksi en kykene katkaisemaan kierrettä. Varmaan osin niin kuin 92 sanoi. En tiedä, mutta lapsillani on läsnäoleva isä, minulla ei ollut niin paljon, olen luottavainen, että lapsillani tulee olemaan paremmin. Ja ne huutoajat ovat kuitenkin jo mennyttä, en ole enää huutanut lapsille sen jälkeen kun vetäydyin. Siitä on yli vuosi ainakin. Enkä sitä ennenkään huutanut usein. Jos olen tehnyt jotain kamalaa, niin lapset voivat saada korjaavia kokemuksia kun kasvavat. Uskon, että heillä on turvallisempi koti kuin omani oli. En minä lapsena tajunnut asioiden olevan hetteikössä, suljin vain asioita tietoisuudestani. Toivon, ettei mun lasten tarvii tehdä niin, vaan että saavat tuoda kipunsa esiin sillloin kun se tapahtuu, eikä 30 vuoden kuluttua. Mies ne kipuilut vastaanottaa ja kestää. Joskus minäkin jonkun tajuan, enkä mene siihen "mukaan", vaan autan lasta.
Vasta kun he ovat noin 20-25 näen, miten kävi. Koska oma alamäkeni alkoi siinä 17-vuotiaana. Jos heille ei sellaista tule, saan huokaista helpotuksesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkisi ovat olleet sellaisia, että lähes kaikkien sen ajan lasten kasvatus oli kovempaa
Äiti pakotti poimimaan äitienpäivänä valkovuokkoja
Äiti huusi ja seuraavana aamuna toi nimpäivälahjsksi nukensängyn. Olit 4
Teininä äiti käski siivota. Siksi et yli 40 v pysty siivoamaan. Kun äiti toivoisi sitä etkä halua häntä miellyttääHä? Ja koet lapsuutesi olleen pahempi kuin alkoholistiperheessä. Toivoit kerran, että olisit päässyt ammattikasvattajien hoivaan. Tajuatko millaista se on ollut?
Ehkä tähtäimeni on korkeammalla, kuin alkoholistiperheessä kasvaneen. En nyt vain mitenkään voi olla tyytyväinen siihen, että on katto pään päällä, ruokaa, mies ja työ. Ei se ole mulle elämää. Mutta en kerro, mitä halusin. En oikein taida itsekään tietää. Mutta saahan sitä etsiä. Jos tyytyisin tähän olisi se aivan kamalaa. Kaikki ennen minua olivat saaneet niin paljon enemmän. Ehkä se on varakkaaseen sukuun syntymiseen kirouksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koskee varmaan myös äitiäsi
Niin, mitä? Hän löi sanoilla, ei ole tähän päivään asti myöntänyt, että olen kokenut sen kauheana joten se oli tai ainakin meni väärin, oli tarkoitus mikä vain, ei usko, että on satuttanut minua ja hänen mielestään loukkauksista tuli ottaa opiksi.
Tai kun hän ei nähnyt loukkaavansa, niin se, mille se minuun päin näytti oli, että loukkaamalla sanotuista asioista täytyy ottaa opiksi! En ottanut. Silloinhan olisin hyväksynyt sen, että olen loukkausten arvoinen paska.
Ap
Nyt riittää! Äitisi on mielestäsi loukannut sinua sanallisesti, ok, mutta mitä sitten? Sehän on mennyttä, se tapahtui aikoja sitten. Sinua ei kuitenkaan ole pahoinpidelty, kidutettu tai käytetty seksuaalisesti hyväksi. Joten unohda koko juttu ja keskity lapsiesi hyvinvointiin.
Olet kertonut, että huudat lapsillesi vielä pahemmin. Mitä luulet, miten he kokevat oman äitinsä karjumiset? Miksi et katkaise kierrettä?
Äitini ON loukannut minua sanallisesti, eikä vain minun mielestäni. (Tai kenen muun mielipide siihen tarvitaan?) Kyllä sanallinenkin loukkaus on haavoittava, lisäksi pidän äidin toimintaa sikäli pahempana, kuin jonkun rapajuopon, että hän verhoili tekonsa hyvyyden taakse, enkä kyennyt näkemään, että aikuisessa, joka loukkaa lasta on enemmän vikaa, kuin lapsessa , joka ei käyttäydy kuten aikuinen halusi, koska vaadittiin sellaista, mitä ei ollut opetettu.
Ap
Aikuisessa eli sinussa on vika, kun vaadit lapsiasi olemaan kilttejä. Raivostut pienestäkin. Olet poissa. Kohtelet heitä huonommin kuin sinua on kohdeltu
Vierailija kirjoitti:
Isäsi oli alkoholisti?
No, jonkinlainen. En itse kylläkään kärsinyt siitä. Oli mukava humalassa ja olin yleensä jo unessa kun otti mitä otti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koskee varmaan myös äitiäsi
Niin, mitä? Hän löi sanoilla, ei ole tähän päivään asti myöntänyt, että olen kokenut sen kauheana joten se oli tai ainakin meni väärin, oli tarkoitus mikä vain, ei usko, että on satuttanut minua ja hänen mielestään loukkauksista tuli ottaa opiksi.
Tai kun hän ei nähnyt loukkaavansa, niin se, mille se minuun päin näytti oli, että loukkaamalla sanotuista asioista täytyy ottaa opiksi! En ottanut. Silloinhan olisin hyväksynyt sen, että olen loukkausten arvoinen paska.
ApNyt riittää! Äitisi on mielestäsi loukannut sinua sanallisesti, ok, mutta mitä sitten? Sehän on mennyttä, se tapahtui aikoja sitten. Sinua ei kuitenkaan ole pahoinpidelty, kidutettu tai käytetty seksuaalisesti hyväksi. Joten unohda koko juttu ja keskity lapsiesi hyvinvointiin.
Olet kertonut, että huudat lapsillesi vielä pahemmin. Mitä luulet, miten he kokevat oman äitinsä karjumiset? Miksi et katkaise kierrettä?
Äitini ON loukannut minua sanallisesti, eikä vain minun mielestäni. (Tai kenen muun mielipide siihen tarvitaan?) Kyllä sanallinenkin loukkaus on haavoittava, lisäksi pidän äidin toimintaa sikäli pahempana, kuin jonkun rapajuopon, että hän verhoili tekonsa hyvyyden taakse, enkä kyennyt näkemään, että aikuisessa, joka loukkaa lasta on enemmän vikaa, kuin lapsessa , joka ei käyttäydy kuten aikuinen halusi, koska vaadittiin sellaista, mitä ei ollut opetettu.
Ap
Aikuisessa eli sinussa on vika, kun vaadit lapsiasi olemaan kilttejä. Raivostut pienestäkin. Olet poissa. Kohtelet heitä huonommin kuin sinua on kohdeltu
Ei nyt aivan noin. Ei täydellistä, ei sellaista kuin haluaisn, mutta aiemmin kuvasin, millaista. En "raivostu pienestäkin". Olen paikalla, kotona! En suostu ajattelemaan, että kohtelen lapsiani huonommin, kuin minua on kohdeltu. Minua kasvatettiin loukkauksin, en tee itse niin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkisi ovat olleet sellaisia, että lähes kaikkien sen ajan lasten kasvatus oli kovempaa
Äiti pakotti poimimaan äitienpäivänä valkovuokkoja
Äiti huusi ja seuraavana aamuna toi nimpäivälahjsksi nukensängyn. Olit 4
Teininä äiti käski siivota. Siksi et yli 40 v pysty siivoamaan. Kun äiti toivoisi sitä etkä halua häntä miellyttääHä? Ja koet lapsuutesi olleen pahempi kuin alkoholistiperheessä. Toivoit kerran, että olisit päässyt ammattikasvattajien hoivaan. Tajuatko millaista se on ollut?
Ehkä tähtäimeni on korkeammalla, kuin alkoholistiperheessä kasvaneen. En nyt vain mitenkään voi olla tyytyväinen siihen, että on katto pään päällä, ruokaa, mies ja työ. Ei se ole mulle elämää. Mutta en kerro, mitä halusin. En oikein taida itsekään tietää. Mutta saahan sitä etsiä. Jos tyytyisin tähän olisi se aivan kamalaa. Kaikki ennen minua olivat saaneet niin paljon enemmän. Ehkä se on varakkaaseen sukuun syntymiseen kirouksia.
Ap
Hyi
Tässäkään et mainitse lapsiasi. He eivät elämääsi kuulu
Olet pettynyt pienipalkkaiseen työhösi. Mies on liian maalainen.
Onko äitisi paljo tasokkaampi? Sinä haaveilet perinnöstä.
Sinä haaveilet sairaasta miehestä, johon olet kehittänyt pakkomielteen
Rakkauteen sinusta ei ole
Se vaatii epäitsekkyyttä
Epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastava ei siihen kykene
Hienoa. Toteutathan tätä itsekin
Vai kuuluuko kaikkien hyvitellä vain sinua.