Lue keskustelun säännöt.
Pahastuuko äitini ja pitääkö minun välittää siitä?
06.01.2016 |
Äidilläni on tänään syntymäpäivä, mutta olemme olleet viimeaikoina puhelinhiljaisuudessa. Minä katkaisin välit, mutta muutama yhteydenpito on silti tähän tullut. Mulle tulee hirveä olo, jos otan yhteyttä, koska se tarkoittaisi, että mitätöin omat tuntemukseni, joiden takia katkaisin välit. Niin no, kai se ratkaisu tuli jo tuossa.
Surettaa vain äiti, jonka pelkään ei-tajuavan, että mullakin on tunteet ja mun on kuitenkin itseni takia ratkaistava asia näin. Kun en ymmärrä, miksi äiti on aina ystävällinen ja jotenkin silleen ehkä hiukan vain marttyyri, jos mä toimin ns. omasta itsestäni käsin häneen nähden.
Kommentit (164)
Että jos mä saan sitten valitustä hänen huomioimatta jättämisestään syntymäpäivänään, niin en tiedä miten oikein suhtautuisin.
Toinen vaihtoehto on se, ettei äiti sano mulle mitään, mutta jotenkin masentuu, en edes tiedä miksi, eihän nyt luulisi kenenkään elävän niin toisen varassa, että riidoissa oleviltakin odottaa onnitteluja.
Eikä sitä kuitenkaan kaikesta huolimatta haluaisi äidin voivan huonosti, mutta kun tilanne nyt vain on tällainen. Hän ei ole koskaan tyytyväinen minuun sellaisena kuin olen ja nyt olen saanut siitä tarpeekseni.
Saattaisin myös huutaa ja raivota hänelle jos nyt vasten tahtoani vain häntä muka ajatellakseni onnittelisin, joten se ei vain ole hyvä vaihtoehto sekään. Siksi juuri katkaisin ne välit kun en enää pystynyt suhtautumaan häneen kunnioittavasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle jäi epäselväksi, miksi haluat katkaista välit. Joissakin tapauksessa sellainen on tietysti välttämätöntä oman mielenterveyden ja selviytymisen kannalta, jos äiti vaikka pahoinpitelee lastaan. Mutta ystävällisyys ja hienoinen marttyyrius on äideille hyvin tavallista enkä pitäisi sitä riittävänä syynä välien katkaisuun.
Vaikutat kuitenkin miettivän äitiä kovasti. Haluatko loukata häntä vai pelkästään olla puhumatta hänen kanssaan? Voisitko onnitella tekstiviestillä?
Vaikea sanoa, kun ei tiedä, millaisesta asiasta on kyse. Laita tekstarionnittelut.
Vierailija kirjoitti:
Minulle jäi epäselväksi, miksi haluat katkaista välit. Joissakin tapauksessa sellainen on tietysti välttämätöntä oman mielenterveyden ja selviytymisen kannalta, jos äiti vaikka pahoinpitelee lastaan. Mutta ystävällisyys ja hienoinen marttyyrius on äideille hyvin tavallista enkä pitäisi sitä riittävänä syynä välien katkaisuun.
Vaikutat kuitenkin miettivän äitiä kovasti. Haluatko loukata häntä vai pelkästään olla puhumatta hänen kanssaan? Voisitko onnitella tekstiviestillä?
Niin, sanoin hiukan puutteellisesti eli nyt kun olen katkaissut välit ja ollut tavallaan omasta itsestäni käsin käyttäytyvä, eli tehnyt omia ratkaisujani (hylätä hänet) niin äiti on ollut sellainen ystävällinen ja ihan vaan korkeintaan vähän marttyyri.
Mutta tätä ennen jos koitin miellyttää äitiä, niin me riitelimme jatkuvasti. Hän haukkui, mitätöi, arvosteli minua aina. En saa mitään apua, en tukea, en edes henkistä. Se haukku syö kaiken pohjan mahdolliselta näennäiseltä tuelta. En silti ollut pulmunen itsekään, mutta se johtui vain totaalisesta hermostumisesta minua mitätöivään ja arvostelevaan huutajaan. On minussa vikoja, pakkoko ne oli hieroa naamalleni joka ikinen kerta?
Ap
Oma äitini on myös mallia ripustautuja ja marttyyri. Äitini vaikutus minuun oli hyvin vahva varsinkin ensimmäisinä vuosina kotoa muuttamisen jälkeen. Elääkseni sitä omaa elämääni minun oli pakko alkaa pitää välimatkaa häneen. Riitojakin meillä oli. Tilanne on nyt rauhoittunut ja äitini antaa minulle tilaa. Jossain vaiheessa on vain pakko irrottautua omista vanhemmista ja se voi tehdä kipeää molemmille osapuolille. Onneksi äiti-tytär suhde kestää muutamat kolhut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai onnittelet.
Vierailija kirjoitti:
Minulle jäi epäselväksi, miksi haluat katkaista välit. Joissakin tapauksessa sellainen on tietysti välttämätöntä oman mielenterveyden ja selviytymisen kannalta, jos äiti vaikka pahoinpitelee lastaan. Mutta ystävällisyys ja hienoinen marttyyrius on äideille hyvin tavallista enkä pitäisi sitä riittävänä syynä välien katkaisuun.
Vaikutat kuitenkin miettivän äitiä kovasti. Haluatko loukata häntä vai pelkästään olla puhumatta hänen kanssaan? Voisitko onnitella tekstiviestillä?
Olen siis itse loukkaantunut, haluaisin, että hän ymmärtäisi jättää minut rauhaan, ja ainoa mitä mietin, että sopiiko hänelle, että en onnittele, mutta mitäpä mä sitä tietty mietin, koska jos se ei hänelle sovi, niin jos luopuisin loukkaantumisestani siksi, niin se ei olisi oikein minua kohtaan kuitenkaan.
Haluaisin lobotomian äitiin liittyen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai onnittelet.
Niin. Eli jos äitini vanhempana aloittaisi. Hän ei koita enää satuttaa minua valittamalla nyt sitten siitä, että miksi minä en onnitellut. Kiitos tästä.
Ap
Eli katkaisit välit omien tuntemustesi takia ja nyt mietit, että jos otat yhteyttä, niin mitätöit ne?
Jokaisella on oikeus omiin kokemuksiinsa ja jokainen kokee tilanteet eri tavalla. Vaikutat kuitenkin aika lailla kypsymättömältä, jos joku mekaaninen synttärionnittelu saa sinut suunniltaan ja miettimään, että luuleeko se äiti nyt mitä ja alkaako se raivoamaan.
Jos sinusta "hyvää syntymäpäivää" -toivotus on henkiselle hyvinvoinnillesi liikaa, niin jätä ihmeessä se väliin. Uskon, että äitisi on sinuun joka tapauksessa hyvin pettynyt ja miettii, miksi hän joutuu sietämään tempauksiasi. Puhelimessa riitaa haastava itsekkäästi kiukutteleva marttyyritytär ei ole mikään varsinainen syntymäpäivälahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on myös mallia ripustautuja ja marttyyri. Äitini vaikutus minuun oli hyvin vahva varsinkin ensimmäisinä vuosina kotoa muuttamisen jälkeen. Elääkseni sitä omaa elämääni minun oli pakko alkaa pitää välimatkaa häneen. Riitojakin meillä oli. Tilanne on nyt rauhoittunut ja äitini antaa minulle tilaa. Jossain vaiheessa on vain pakko irrottautua omista vanhemmista ja se voi tehdä kipeää molemmille osapuolille. Onneksi äiti-tytär suhde kestää muutamat kolhut :)
Eikö sua loukannut ja satuttanut se, että oma äitisi mitätöi, haukkuu, arvostelee ja satuttaa sinua? Mä en anna sitä varmaan ikinä oikeasti anteeksi.
Ap
Hei äitijankkaaja
Kerrotko mistä tiedät isoäitisi kuolevan 3-5 v kuluessa. Mikä sairaus se on, josta voit olla noin varma?
Muutatko sitten omillesi ja tavoittelet rakkauttasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähettäisin tekstiviestin. Neutraalin ja lyhyen: hyvää syntymäpäivää.
Puhuessa tunteet nousevat helpommin pintaan, siksi en soittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Eli katkaisit välit omien tuntemustesi takia ja nyt mietit, että jos otat yhteyttä, niin mitätöit ne?
Jokaisella on oikeus omiin kokemuksiinsa ja jokainen kokee tilanteet eri tavalla. Vaikutat kuitenkin aika lailla kypsymättömältä, jos joku mekaaninen synttärionnittelu saa sinut suunniltaan ja miettimään, että luuleeko se äiti nyt mitä ja alkaako se raivoamaan.
Jos sinusta "hyvää syntymäpäivää" -toivotus on henkiselle hyvinvoinnillesi liikaa, niin jätä ihmeessä se väliin. Uskon, että äitisi on sinuun joka tapauksessa hyvin pettynyt ja miettii, miksi hän joutuu sietämään tempauksiasi. Puhelimessa riitaa haastava itsekkäästi kiukutteleva marttyyritytär ei ole mikään varsinainen syntymäpäivälahja.
Kyllä ystävällinen ele ihmistä kohtaan joka on sinua loukannut voi olla joskus liikaa.
Enkä mä äitiä onnittelisi antaakseni hänelle syntymäpäivälahjaa, vaan koska en tosiaan jaksa kiukuttelua siitä, etten onnitellut, jos sitä olisi tullakseen, mutta 7 ratkaisi asian hienosti: on aikuisuutta odottaa äidiltään, ettei tämä marttyyrinä kosta pahaa mieltään minulle, jos loukkasinkin häntä, kun en edes muista syntymäpäivänä.
Kysynpä vain, että mitä hän niillä paskatyttären (se koen jo jokatapauksessa hänelle olevani ja oon ollut aina) onnitteluilla niinkuin tekee?
Se ei ole selvinnyt minulle koskaan.
Kuvittelee itsessään, että on hyvä äiti? Että välini häneen ovat kunnossa? Mitä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synttärit nyt on vaan synttärit, ei mikään big deal, enemmänkin sellainen kohteliaisuusjuttu vaan että onnittelee. Laita vaan tekstari jos toivotat hyvää syntymäpäivää. Se kohteliasta mutta samalla pidät haluamaasi etäisyyttä. Minusta onnittelematta jättäminen on vähän lapsellista JOS ette kuitenkaan ole katkaisseet välejä kokonaan.
Tai ehkä sä olet vain liian herkkänahkainen? Äitien tehtävä on myös antaa sitä kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli katkaisit välit omien tuntemustesi takia ja nyt mietit, että jos otat yhteyttä, niin mitätöit ne?
Jokaisella on oikeus omiin kokemuksiinsa ja jokainen kokee tilanteet eri tavalla. Vaikutat kuitenkin aika lailla kypsymättömältä, jos joku mekaaninen synttärionnittelu saa sinut suunniltaan ja miettimään, että luuleeko se äiti nyt mitä ja alkaako se raivoamaan.
Jos sinusta "hyvää syntymäpäivää" -toivotus on henkiselle hyvinvoinnillesi liikaa, niin jätä ihmeessä se väliin. Uskon, että äitisi on sinuun joka tapauksessa hyvin pettynyt ja miettii, miksi hän joutuu sietämään tempauksiasi. Puhelimessa riitaa haastava itsekkäästi kiukutteleva marttyyritytär ei ole mikään varsinainen syntymäpäivälahja.
Kyllä ystävällinen ele ihmistä kohtaan joka on sinua loukannut voi olla joskus liikaa.
Enkä mä äitiä onnittelisi antaakseni hänelle syntymäpäivälahjaa, vaan koska en tosiaan jaksa kiukuttelua siitä, etten onnitellut, jos sitä olisi tullakseen, mutta 7 ratkaisi asian hienosti: on aikuisuutta odottaa äidiltään, ettei tämä marttyyrinä kosta pahaa mieltään minulle, jos loukkasinkin häntä, kun en edes muista syntymäpäivänä.Kysynpä vain, että mitä hän niillä paskatyttären (se koen jo jokatapauksessa hänelle olevani ja oon ollut aina) onnitteluilla niinkuin tekee?
Se ei ole selvinnyt minulle koskaan.
Kuvittelee itsessään, että on hyvä äiti? Että välini häneen ovat kunnossa? Mitä?
Ap
Minkä ikäinen mahdat olla?
^ samaa mietin minäkin. Nuori? Mielenterveysongelmainen? Ilmaiset itseäsi jotenkin oudosti.
Vierailija kirjoitti:
Synttärit nyt on vaan synttärit, ei mikään big deal, enemmänkin sellainen kohteliaisuusjuttu vaan että onnittelee. Laita vaan tekstari jos toivotat hyvää syntymäpäivää. Se kohteliasta mutta samalla pidät haluamaasi etäisyyttä. Minusta onnittelematta jättäminen on vähän lapsellista JOS ette kuitenkaan ole katkaisseet välejä kokonaan.
No joo, lapsellista sitten. Taidan suoda sen vian itselleni. Mutta on kyllä epämukava olo, ei voi mitään.
Olisin halunnut katkaista ne välit täysin, mutta äiti sitten soitti tilanteissa, joissa häntä tarttin, ja no niin, siihen jäi se lakko. Tosin jatkoin sitä niin, etten enää oikeastaan pidä yhteyttä, mutta isoja asioita oon soittanut itsekin. Se on ollut tavallaan virhe, koska nyt oon sit lapsellinen kun en voi ees viestiä laittaa. Ehkä äiti joutuu nyt vain kestämään sen, että hänen tyttärensä on lapsellinen. Mun on ilmeisesti todella vaikeaa kunnioittaa itseäni, meinaan, etten pitänyt sitä lakkoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä sä olet vain liian herkkänahkainen? Äitien tehtävä on myös antaa sitä kritiikkiä.
Oon herkkä, joo. Onko äitien tehtävä olla niin tunteettomia lastensa suhteen, että särkevät näiden sydämen ja minäkuvan lapsuudessa haukkumisellaan?
Ap
Ääh. Älä jaksa lietsoo riitaa pidemmäksi. Kurjempi olo tulee molemmille jos jätät synttäreinä soittamatta. En nyt tiiä mikä tilanne teillä on mut kuulostaa just sellaselta ku mulla välillä oman äidin kanssa. Jaksuja.