Tulen hulluksi tuon ihmisen kanssa! Olenko oikeasti itse täysi paska??
Muutin yhteen ihanan miehen kanssa, miten nyt suhteet aina alkavat, on naurua ja hymyjä, huumoria, kehuja, läheisyyttä, kiusoittelua ja suuria lupauksia. Olinpa typerä ja luotin jälleen uuteen ihmiseen, ei ilmeisesti olisi todellakaan pitänyt. Tähän väliin sanoisin, että rakastan miestä oikeasti enemmän kuin mitään enkä ole koskaan tuntenut samanlaista aiemmin - ja miehiä on kyllä riittänyt. Hänessä on myös paljon hyvää ja tulen olemaan erittäin onneton ja ikuisesti yksin, jos tämä oikeasti päättyy. En voisi ikinä löytää samanlaista miestä, siis hyvien puolien osalta. Ulkonäkökin on juuri minun makuuni eikä melkein.
Nykyään mies on kuitenkin kauhean ilkeä ja etäinen. Hän näpräilee elektroniikkavehkeitään kaiken aikaa, ei enää kehu spontaanisti, ei osaa puhua mistään, ei osaa ehdottaa tekemistä, hyvä jos osaa vaihtaa ilmettäkään.
Olen yrittänyt ja yrittänyt kertoa, kuinka minuun sattuu se ettei mies panosta vaikka asioista jauhetaan loputtomiin. Kyllä meillä seksiä on, itse kun olen aika kyltymätön sen suhteen. Enpä tiedä olisiko seksiäkään, jos se olisi miehen vastuulla. Hän on masentunut ja tiedän sen, mutta on kausia kun masennus ei vaikuta mihinkään ja sitten taas vaikuttaa.
Olen tuntenut itseni surkeaksi ja olen ollut pitkään surullinen, tuntuu että kaikki on ollut valhetta ja mies ei halua muuttaa asioita lopullisesti paremmaksi.
Suuttuessaan hän tulee naamaan kiinni huutamaan, ei käy käsiksi enkä oikeastaan pelkää, mutta onhan se eleenä todella aggressiivinen. Hän on usein tullut hetken rauhoituttuaan hieromaan sovintoa ja minä olen ollut taas hetken onnellinen, kunnes sama levy on lähtenyt pyörimään jälleen.
Vihaisena mies ei vastaa ekalla kerralla vaikka kuulee kun kysyn ja puhun, tuijottaa vain konetta ja puhelinta keskittyneesti (haluaa provosoida minua) ja jos menen lähelle niin laittaa puhelimen niin etten voi katsoa.
En epäile pettämistä, tuo on miehen tapa yrittää suututtaa ja provosoida koska hän tietää, että se vaikuttaa minuun ja saa aikaan reaktion.
Mies kokee, että minä en arvosta häntä ja hänen tekojaan, en näe missään häneen liittyvässä mitään hyvää. Haluan kuulemma häneltä vain rahaa kaikesta mistä ikinä voi vain vaatia tai pyytää.
Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Minä arvostan miestä enemmän kuin ketään, todellakin huomaan hänen hyvät tekonsa ja olen niistä onnellinen - kunnes uusi riita alkaa.
En edes koe että syy tähän kaikkeen on saman katon alla oleminen. En ole ahdistunut siitä, vaan siitä, että mies on muuttunut ja syyttelee minua siitä että olen sellainen ja tuollainen enkä arvosta enkä mitään.
Yksi asia josta olen ajan saatossa myös loukkaantunut on se, kun aikoinaan mies alkoi vaatia minulta bensarahaa yhteisistä autoreissuistamme. Minulle se oli selkeä merkki siitä, että alkuhuuma oli ja meni ja enää en ole niin erityinen, että mies haluaa tehdä minun vuokseni asioita ilmaiseksi.
Tiivistettynä koen, ettei mies halua tehdä minua onnelliseksi eikä jaksa eikä halua panostaa enää. Nyt minun pitäisi vain oppia elämään ilman romantiikkaa, mikäli suhde jatkuu?
Olenko oikeasti liian hankala ihminen? Minä olen toivonut ainoastaan rakkautta ja se on puhdas totuus! En haluaisi ketään muuta, vaan olla onnellinen miehen kanssa jota rakastan.
Ei se varmaan ikinä enää toteudu :(
Kommentit (118)
Tämän takia ihmiseen kannattaa tutustua kunnolla ja asua yhdessä ennen avioliittoa ja lasten tekoa.
Rakkaushormonihuumassa toinen voi olla ihan erilainen ihminen kuin normitilassa. Halailevasta ja pussailevasta voi tulla mököttävä mörrikkä. Alussa on myös helpompi teeskennellä jotain muuta kuin oikeasti on, mutta pitemmän päälle oikea luonne tulee vähitellen esiin.
Tämä mies ei vaikuta kuvauksesi perusteella yhtään sellaiselta mieheltä mitä kaipaat. Hän ei ole romanttinen, ei huomioi, ärsyttää sinua tahallaan, ei halua tehdä oloasi hyväksi, on sulkeutunut...
Silti sanot että mies on juuri sellainen kuin haluat. Ehkä hän oli sellainen alkuhuumassa kun hormonit hyrräsivät täysillä. Ehkä hän vieläkin pystyy olemaan sellainen joskus kun oikein panostaa ja on hyvä hetki. Mutta hänen normaali olotilansa se ei ole.
On sellaisiakin miehiä jotka haluavat helliä ja halia joka paljon ja tehdä naisen onnellisuuden eteen mitä vaan. Sellaisen miehen sinä tarvitset etkä tuollaista mielen pahoittajaa. Tulet onnettomammaksi päivä päivältä, usko pois.
En ehtinyt lukea koko ketjua. Menkää terapiaan tai leirille tai erotkaa, suhde on mennyt sairaaksi.
nimimerkkini_ kirjoitti:
Tosiaan en halua alkaa alistumaan kenenkään edessä, enkä halua uskotella, että ilkeys on OK koska . . .
Toisaalta osaan itsekin olla hankala jos tahdon. Ja nyt minulle on epäselvää, että olenko todellakin hankala itse vai onko mies vain ilkeä ja kuspää.
No ole sitten hankala! Muta ole sitä ihan omilla ehdoillasi. Kun mies suhtautuu sinuun tuolla tavalla, että kaikki on sinun syytäsi, niin anna sitten hänelle aihettakin.
Mies uhkailee erolla ... ilo olisi sinun puolellasi, kun löytäisi uuden uhrin. Huomaatko, että aluksi hän oli epävarma sinusta ja siksi kaikin keinoin pyrki miellyttämään sinua. Nyt tilanne on toisin päin, eli sinä yrität epätoivoisesti miellyttää häntä, kun et voi kuvitella kumpaakaan teistä suhteessa jonkun muun kanssa.Ehkä mieskin on huomannut, että ei saa sinua parempaa kumppania ja tekee kaikkensa, jotta SINÄ et huomaisi sitä.
Ole nyt rehellinen itsellesi. Mikä on tuossa miehessä niin IHANAA, että pidät hänestä kynsin ja hampain kiinni, vaikka oma olosi olisi niin ahdistunut, että suorastaan hulluksi tulisit? Onko oma yksinäisyyden pelkosi pahin ja se, että et usko enää kelpaavasi kenellekään muulle?
nimimerkkini_ kirjoitti:
Tämäkin on totta, olen tottunut huonoihin suhteisiin ihan isästäni lähtien ja vaikka tiedän, että saan miehiä kiinnostumaan, on vakava suhde vaikea paikka. Vihaan arkisuutta, sellaista, että nukutaan kaukana toisesta, ei kosketeta eikä kehuta. Että ei millään ole enää sen kummemmin väliä nyt kun ollaan jo tuttuja.
Haluan vain romantiikkaa. Haluan nähdä sen päivän kun vaihteeksi itken onnesta. Tuleekohan sitäkään päivää ikinä.
Ei tule onnistumaan mikään pitkäaikainen parisuhde tuolla reseptillä. Väistämättä arki tulee parisuhteeseen viimeistään lasten myötä. Ikävää todella, kun ei edes kosketeta, mutta kunhan ei olisi ainakaan ilkeä! Sekin riittäisi, kun ei tekisi toisen elämää ikäväksi eikä tarvitsisi kokea olevansa liian huono, kehumisia ei edes tarvita.
Ei tuon miehen kanssa sellaista päivää tule, että onnesta itkisit. Sitäkin enemmän saat itkeä kadotettua unelmaasi ihanasta miehestä, jota sinulla ei ainakaan tuossa persoonassa ole.
Mies tekee sinut hulluksi käytöksellään. Piste. Onko sellainen mies, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi?
Miehesi kuulostaa hyvin paljon omaltani. Ei suostu puhumaan tai panostamaan suhteeseen - paitsi pakon edessä, kun tilanne on luisunut niin pahaksi, että olen heittämässä häntä oikeasti pihalle. Tätä siis edeltää aina lukuisat hirvittävät ahdistuksen hetket ja tuskat minulla - mies saattaa porskuttaa tyytyväisenä.
Eli suosittelen lämpimästi uskomaan, että tuo mies ei ole niin mahtavaa, että sinun pitäisi käyttää yhtään enempää aikaa häneen. Elämästäsi tulee tuskallista, jos jäät suhteeseen. Olet varmaan hurmaantunut miehen hyviin puoliin, kuten rahaan, komeuteen ja muuhun fiksuun (sekä unelmaan parisuhteesta ja perheestä - niin tuttua), mutta jos mies käyttää tuolla tavalla valtaa sinuun niin potku persauksiin. Ei kannata jäädä, tai menetät osan itsestäsi ajan myötä.
Minkä ikäisiä te olette? Onko tämä sinun tai teidän molempien ensimmäinen vakava parisuhde?
Minulle tulee jotenkin sellainen mielikuva, että te ette ehkä vielä osaa oikein olla parisuhteessa. Sekin on taito, joka pitää opetella. En osaa miehestäsi sanoa, mutta vaikuttaa siltä, että sinulla on hieman epärealistiset odotukset suhteelta. Olet ehkä ollut myös liian ripustautuva etkä ihan täysin oma itsesi suhteessa.
Voi olla, että miehellä on sisällään myös pelkoja ja epävarmuutta suhteesta ja siinä olemisesta ja se heijastuu näin.
Oletteko puhuneet alussa parisuhteen odotuksista? Siitä millaisia rakkaudenosoituksia kumpikin kaipaa ja kuinka usein? Miten paljon kaipaa läheisyyttä tai omaa tilaa? Miten toimii suuttuessaan? Miten leppyy? Teidän olisi kenties syytä keskustella näistä asioista kunnolla. Ilman riitaa tai syyttelyä. Jos mies haluaa keskustella, voitte saada ehkä suhteenne kuntoon. Jos mies ei halua keskustella, et muuta vastausta tarvikaan.
Ap, te ette sovi toisillenne. Tuo mies on siinä niin kuin monet muut miehet, että sen valloitusvaiheen ja ensihuuman mentyä ohi hän "takes you for granted". Eli ei osaa arvostaa sinun rakkauttasi, läsnäoloasi, kaikkea mitä tuot suhteeseen. Mutta tuo muu käytös, bensarahojen vaatiminen (!!!), läheisyyden pihtaaminen yms, eivät kerro mistään masennuksesta tms, vaan ovat vallankäyttöä.
Ei tuossa tyypissä ole mitään ihanaa. Ei se, että joskys harvoin on hyviä hetkiä, tee muusta erämaavaelluksesta sen parempaa. Ehdotan, että menette pariterapiaan (mies tuskin suostuu) tai otatte ainakin väliaikaisen eron. Sano, että pidätte taukoa esim. kolme kk, jos mikään ei muutu ja hän ei suostu siihen pariterapiaan. Muuta pois.
Sitten älä sinä anele häntä takaisin, soittele rai tekstaa, vaan anna miehen tajuta mitä on menettänyt.
Jos hänet tässä välissä joku muu nainen ottaa, niin kuvio todennäköisesti toistuu hänenkin kanssaan sen honeymoon-ajan jälkeen. Sinä et tässä kuitenkaan ole tehnyt mitään väärin.
Voi olla, että mies on ihastunut ihastumiseen, eli siihen hurmaamisvaiheeseen, ja sen jälkeen olet hänelle palvelija ja kämppis, jonka kanssa kulut laitetaan puoliksi.
Sinuna eroaisin kokonaan, oli mies sitten ulkoisesti kuinka sinun tyyppiä tahansa. Loppupeleissä sillä ulkonäöllä ei ole juuri merkitystä. Rakkautta teillä ei ole, vaan tuo pahenee entisestään. Lähde, kun sinulla on vielä itsetuntoa jäljellä.
Sanoisin vielä, että kokemusta on siitä, kun mies "muuttuu". Eli toisin sanoen alkaa olla oma itsensä sinun kanssasi. Ja joskus se tyyppi ei ole kovin mukava. Kuten tämä sinun miehesi.
nimimerkkini_ kirjoitti:
... Kaipaisin enemmän huomiota, sellaista joka tulee suoraan sydämestä ja saa pakahtumaan onnesta. Haluan olla omalle miehelleni prinsessa, sellainen josta hän on ylpeä ja jonka eteen hän HALUAA nähdä vaivaa. Että se on täysin oma halu eikä minun pyyntöni.
Älkää ottako prinsessa-sanaa negatiivisena, en tarkoita ollenkaan niin.
En vain ymmärrä, mistä ihmeestä mies keksii etten mukamas arvosta mitään hänessä ja himoitsen rahaa. Rakkautta ja huomiotahan minä haluan, miten sen voikaan kääntää noin kylmäksi asiaksi.
Olet tainnut lukea liikaa kioskikirjallisuutta, kun todella harvoin elävässä elämässä tapaa sellaista unelmien prinssiä, joka päivästä toiseen saa sydämesi pakahtumaan onnesta ja ihailee ja kehuu sinua prinsessanaan. Kun sellaisen tapaa, on aivan aiheellista epäillä, että tämä on liian hyvää ollakseen totta.
Sen sinä olet tainnutkin jo havaita.
Sinulla ja miehelläsi on erilaiset tarpeet. Sinä haluat rakkautta ja huomiota, mutta mitä miehesi haluaa? Talouskoneen ja palvelijan, joka ei vaadi eikä halua itselleen yhtään mitään, vaan palvoo miestä elämänsä kuninkaana. Miehelle ilmeisesti raha on tärkeämpää kuin rakkaus. Siksi mies ei ollenkaan ymmärrä, kuinka sinä omasta puolestasi et ymmärrä rahan tärkeyttä vaan pitää itsestään selvänä, että sitähän sinäkin ensisijaisesti olet vailla.
kuulostaa narsistilta. Oikeestaan tuli myös mieleen että sun miehelläs on salasuhde menoillaan. ALahan nyt ainakin ensin se poissulkea. Silloin kun on salasuhde ei riitä energiaa kahden suhteen henkiseen ylläpitämiseen, vaan on sun kanssa van pakosta kunnes saa sen toisen. Selittäisi tuon käytöksen.
Lyhyt vastaus otsikkosi kysymykseen: et ole.
Minä juoksisin pois ja lujaa. Et saa tuota miestä muuttumaan ja aika varhainen ei koskaan enää palaa. Komppaan edellistä tuon narsismin osalta. Tulee exä mieleen. Hän todella sopii siihen diagnoosiin kuin nakutettu. Ensin pinnallisen hurmaava, mutta alkaa sitten käyttää henkistä väkivaltaa saatuaan sun saaliikseen.
Asiaan kuuluu myös se, että alkaa epäillä, että se on oma vika.
JSS
Aika jyrkästi mies täällä tuomitaan ja "diagnosoidaan" jopa narsistiksi, vaikka meillä on vain suhteen toisen osapuolen kirjoitus, joka koskee nimenomaan suhteen ongelmia.
Voihan se olla, että mies on kylmä, pettäjä tai narsisti, mutta en kyllä itse tämän aloituksen perusteella oikein noin jyrkkää johtopäätöstä tekisi.
Kuulostaa narsistilta.
Ensin ollaan todella ihania ja saadaan nainen tuntemaan itsensä prinsessaksi. Sitten kun mato on koukussa, menettää kiinnostuksen ja alkaa tuhota järjestelmällisesti. Kääntää kaiken niin että nainen on syypää. Nainen saa tehdä sirkustemppuja eikä sekään riitä. Tuhoaa vähä vähältä itsetunnon ja kunnioituksen. On ahne ja tarkka rahasta. Tunnetasolla vuorovaikutuksesta jää tunne kuin olisi joku naamio tai näkymätön seinä välissä. Et saa irti aitoa sympatiaa. Et myöskään aitoa rakkautta. Joku kiusallinen tunne on että jotain puuttuu mutta luulet että vika on siinä ettei sinua voi rakastaa. Vika on siinä että mies ei kykene.
Voimia ap. Ajattele mitä sinä haluat. Saatko sen suhteesta?
Sitä vielä, että kaikki ihmiset eivät kaipaa tai osaa ottaa vastaan tai nauti hellittelyistä, silityksistä, hieromisesta tai muustakaan tuollaisesta rakkaudenosoituksena. Esim. minä itse en nauti, tulee vain sellainen ärsyyntynyt olo, että mitä sä tuut siihen hönkimään. Suhteen alussa niihin suhtautuu eri tavalla, ne ottaa aivan kuin melkein kaiken muunkin uuden kumppanissaan hänen uusina eksoottisina ominaisuuksinaan, joita on hauska kokeilla yllleen, mutta sitten kun suhde vakiintuu niin ei edelleenkään pidä niistä.
Kun en itse pitänyt niistä niin ei minulle tullut edes mieleenkään, että toinen aidosti piti, kuvittelin hänen tekevän niin vain koska on lukenut jostain että tuoreessa suhteessa kuuluisi niin tehdä. Okei, sittemmin olen oppinut.
Mutta pointtini on se, että sinun tulisi selvittää, millaista rakkautta mies haluaa, eikä olettaa että se on samanlaista kuin sinun. Ehkei se ole ollenkaan sellaista rakkautta, jota sinä haluat ja silloin sinulle ei jää alkuhuuman haavekuvia kiusaamaan, että mikset ikinä saanut sitä ihanaa rakkautta, koska sitä ei mies ole.
Miksi hän alkuun oli toisenlainen on vaikea sanoa, mutta jos saat tietää, millaista rakkautta hän oikeasti haluaa niin ei tarttis jossitella miksi suhde ei toiminut. Tai jos pystyt rakastamaan häntä hänen toiveensa mukaisesti, niin ehkei hän sitten koe tarvetta olla noin kylmä. Mutta oliko se, mitä suhteelta halusit? Ei ollut. Haluat olla suhteessa oma itsesi. Tuossa suhteessa et voi olla.
Ei tässä ole kysymys miehestä, vaan tässä on kysymys sinusta. Enkä siis puhu mistään syyllisistä, vaan kuka auttaa ja ketä. Auta itse itseäsi, hae apua itsellesi pettymyksesi käsittelemiseen ja tutustu siihen läheisriippuvaisuuteen, se mitä sieltä löydät kuulostaa varmaan tutulta. Sen ei vielä tarvitse tarkoittaa, että eroat, jos se tuntuu liian vaikealta ja pärjäilet. Enkä suosittele olemaan paha takaisin, jotta itsekunnioituksesi ei rikkoudu.
Satunnainen käyttäjä ei rek.
Vierailija kirjoitti:
Sitä vielä, että kaikki ihmiset eivät kaipaa tai osaa ottaa vastaan tai nauti hellittelyistä, silityksistä, hieromisesta tai muustakaan tuollaisesta rakkaudenosoituksena. Esim. minä itse en nauti, tulee vain sellainen ärsyyntynyt olo, että mitä sä tuut siihen hönkimään. Suhteen alussa niihin suhtautuu eri tavalla, ne ottaa aivan kuin melkein kaiken muunkin uuden kumppanissaan hänen uusina eksoottisina ominaisuuksinaan, joita on hauska kokeilla yllleen, mutta sitten kun suhde vakiintuu niin ei edelleenkään pidä niistä.
Kun en itse pitänyt niistä niin ei minulle tullut edes mieleenkään, että toinen aidosti piti, kuvittelin hänen tekevän niin vain koska on lukenut jostain että tuoreessa suhteessa kuuluisi niin tehdä. Okei, sittemmin olen oppinut.
Mutta pointtini on se, että sinun tulisi selvittää, millaista rakkautta mies haluaa, eikä olettaa että se on samanlaista kuin sinun. Ehkei se ole ollenkaan sellaista rakkautta, jota sinä haluat ja silloin sinulle ei jää alkuhuuman haavekuvia kiusaamaan, että mikset ikinä saanut sitä ihanaa rakkautta, koska sitä ei mies ole.
Miksi hän alkuun oli toisenlainen on vaikea sanoa, mutta jos saat tietää, millaista rakkautta hän oikeasti haluaa niin ei tarttis jossitella miksi suhde ei toiminut. Tai jos pystyt rakastamaan häntä hänen toiveensa mukaisesti, niin ehkei hän sitten koe tarvetta olla noin kylmä. Mutta oliko se, mitä suhteelta halusit? Ei ollut. Haluat olla suhteessa oma itsesi. Tuossa suhteessa et voi olla.
Ei tässä ole kysymys miehestä, vaan tässä on kysymys sinusta. Enkä siis puhu mistään syyllisistä, vaan kuka auttaa ja ketä. Auta itse itseäsi, hae apua itsellesi pettymyksesi käsittelemiseen ja tutustu siihen läheisriippuvaisuuteen, se mitä sieltä löydät kuulostaa varmaan tutulta. Sen ei vielä tarvitse tarkoittaa, että eroat, jos se tuntuu liian vaikealta ja pärjäilet. Enkä suosittele olemaan paha takaisin, jotta itsekunnioituksesi ei rikkoudu.
Satunnainen käyttäjä ei rek.
Niin, kaikki eivät pidä hellittelystä, se on totta. Mutta ap on kertonut omista tarpeistaan miehelle. Ei rakkautta ja läheisyyttä pitäisi joutua kerjäämään. Ja kun se silittelyn puute ei ole ainoa ongelma. Mies ei myöskään puhu hänelle kauniisti, vaan päinvastoin syyttää siipeilystä, vaatii bensarahoja yms.
Kai sellainenkin, joka ei itse nauti vaikka hellästä kosketuksesta, voi koskettaa miehell Hieroa hartioita vaikka? Ja JOKAINEN voi päättää puhua ystävällisesti ja kauniisti, eikä olla ilkeä. Ihmiset on erilaisia, sen tietää jokainen, mutta ei tartte mulkvisti silti olla.
Sinuna muuttaisin pois, ap. Voit varmasti löytää paremman. Ei ehkä yhtä hyvännäköistä ja rikasta, mutta kiltimmän ja hellemmän.
nimimerkkini_ kirjoitti:
Kiitos kaikille! Toivottavasti kommentoitte lisääkin, on mielenkiintoista lukea ulkopuolisten näkemyksiä, itse kun en saa mitään tolkkua miehen mielen liikkeistä.
Ymmärrän, että hän saattaa pelätä jotain, en vain ymmärrä että mitä ja miksi. Aina suhteiden alussa minulla on superitsevarma olo ja ihan hehkun onnea. Kun asiat sitten muuttuvat enkä saakaan sitä samaa kehuryöppyä enää, huomaan muutoksen entiseen ja se masentaa. Siten en myöskään ymmärrä, että toisella voi silti olla vahvat tunteet. Kai?
Olen aina ollut huono luopumaan omista toiveistani. Kun on tunne, että haluan puhua suun puhtaaksi nyt, on ihan mahdotonta nukkua ja odottaa aamuun. Kun ehkä joku toinen vain menisi nukkumaan ilman ongelmaa.Haluaisin vain saada jotain irti miehestä. Haluan olla ykkönen ja tuntea niin. Mielestäni on kaukana romanttisuudesta vaatia toiselta bensarahoja. Eri asia jos se olisi ollut alusta asti tiedossa, mutta että yhtäkkiä ääni kellossa muuttuu. En voi sille mitään mutta se oli silloin minulle erittäin paha loukkaus ja isku vasten kasvoja. Ei rahan menetyksen takia vaan siksi, että on niin kylmää alkaa yllättäen vaatimaan rahaa asiasta, joka on aina aiemmin ollut välittämisen merkki:( Jos ymmärrätte.
ei jeesus mikä pänikkä...
Kasvun paikka, kasvun paikka... voivoi...
On muitakin personnallisuuspiirteitä/häiriöitä joissa on narsistisia ominaisuuksia, esimerkiksi lievä Asperger jota on aika vaikea diagnosoida varsinkaan aikuiselta.
Kuulostaa siitä, että teillä on alkuhuuma mennyt ohi, ja olet jäänyt kaipaamaan sitä. Se on monissa suhteissa kompastuskivi, jos ei osaa sitten unohtaa huumaa, ja 'tyytyä' siihen arkiseen tasaiseen rakkauteen ja välittämiseen. Olisi varmaan kannattanut seurustella pari vuotta ennen yhteenmuuttoa, jotta olisi saanut hieman realistisemman kuvan mitä se tulevaisuudessa on.
Kuulostaa vähän siltä, että teidän suhde on kuollut ja kuopattu, valitettavasti.
nimimerkkini_ kirjoitti:
N72 kirjoitti:
Mä en jaksanut nyt lukea ihan kaikkea, mutta tulisieluinen ja mies jumittuu omiin juttuihinsa.
Sä olet jotenkin jo päättänyt, että mies haluaa jättää sut. Se varmasti näkyy aivan arjessakin äänen painoina.
Jospa hölläisit hieman ja miettisit ja antaisit miehelle tilaa tehdä niitä omia juttujaan. Eihän parisuhde ole sitä, että koko ajan pidetään toisiaan kädestä kiinni ja hellusta.
Nainen opettele rakastamaan itseäsi ja jotain itsetuntoa. Tuntuu, että sä tulkitset nyt liikaa miestä ja vaivut turhan herkästi epätoivoon.
Opetelkaa omat rahat tai meidän rahat.
Äläkä pidä miestä ilmaisena kuskina, jos olette vielä niin tuoreessa vaiheessa.
Luotan mieheen ja en luota :( Haluan avoimuutta. Nyt tuntuu, että hänellä on hänen asiansa ja minun asiani ovat se ja sama, eivät ne ainakaan mieheen vaikuta. Senkus teet ja senkus meet, tuntuu että voin tehdä mitä ikinä tahansa ja mies sanoo vain että jaa.
Kyllä minä välillä rakastan itseäni melkein liikaakin, mutta tämä suhde on erityinen siksi että tiedän, etten tulisi ikinä löytämään ketään uutta ihanampaa. Minulla on aina ollut tarkat kriteerit ja tämä mies täytti ne. Jopa ulkoiset. Rakastan kaikkea hänessä. En tiedä mitä hän rakastaa minussa, vaikeaa tulkita ja arvailla. :(
Jaaha, kylläpä suhteenne on vakaalla pohjalla...Et edes tiedä mitä mies rakastaa sinussa. Ehkä kannattaisi todella tutustua toiseen ja keskustella yökaudet kaikesta ennen kuin summamutikassa muuttaa yhteen asumaan.
Taidatte olla aika nuoria. Elämä opettaa, hyvällä ja pahalla.
Tämä on hyvä kommentti, lue se ap ajatuksella.
Muistan, kun oma mies oli lähdössä kavereiden kanssa kahden viikon reissuun. Minä tein edellisenä iltana hyvän illallisen. Hankin hemaisevat alusvaatteet. Valaisin kodin kynttilöin.
Mies tuli kotiin puoliltaöin. Ja alkoi ivaten nauraa kynttiläillalliselleni. Minä en häntä kiinnostanut silloinkaan. Kaikkeni yritin.
Ap, järki käteen nyt.