Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Perunapiirakat on yleensä isoja ja pyöreitä. Karjalanpiirakat (riisipiirakat) niitä värkin näkösiä on ollut.
Karjalanpiirakoissa ei ole riisiä, sillä eihän Karjalan kunnailla ole edes riisipeltoja.
Aito karjalanpiirakka on sellainen ruisjauhoista tehtyyn taikina, johon on laitettu täytteeksi perunamuusia tai ohrapuuroa. Kaikki raaka-aineet ovat suomalaista alkuperää.
Vehnäjauhoista tehdyssä piirakassa on täytteenä riisipuuroa, joten se on riisipiirakka eikä karjalanpiirakka.
Kyllä niillä oli riisiä. Jos ei kyliltä saanut, sai Viipurista, jos ei sieltä niin Pietarista. Mummoni häissä Heinjoella 1933 syötiin ainakin vieraskirjan mukaan sekä soikeita pieniä riisipiirakoita että isoja pyöreitä perunapiirakoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on jokunen törppö miespuolinen kaveri, joilla ei ole mitään pöytä- tai käytöstapoja. Ihan pelkkä kiitos tarjottavista on liikaa vaadittu. Tullaan tyyliin tupakalta suoraan pöytään eikä pestä käsiä, ruokapöydässä lippis päässä, maiskutetaan suu auki, röyhtäillään jne. Tätä kaikkea olen nähnyt/kuullut omassa tai muidenkin pöydissä. Ja kyseessä ihan yli kolmekymppiset miehet, joilla on myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
No huh. Ei siinä kai muu auta kuin napsaista piiraat pois pöydästä, myös ne puoliksi syödyt vieraitten edestä. Kauhea pahoittelu perään "kuinkas mä nyt tollai, en ajatellu yhtään miltä ne piiraat näytti, tsori siitä, toivottavasti ei tullu traumoja". Ehkä silpaset tilalle pari kuivaa kanelikorppua pöytään. Oppivat olemaan.
Tämä olisi ihan paras vastaus. Osaisipa itse toimia näin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.
Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.
Naisen tehtävä on hommata pötyä pöytään, kiitos! Miesope
Työpäivän päälle tein lihapullia 1 kg ja muusia, oli tarkoitus syödä annos ja pakastaa lihapullia. Kumppani tulikin kylään ja kohteliaana tarjosin ruokaa, samaan aikaan tuli puhelu joka oli pakko vastata, sen loputtua menin keittiöön todetakseni hänen syöneen kaikki lihapullat. Sain kysyttyä "Oliko nälkä?" "Ei ollut" "Muuten vain söit kaikki lihapullat?" "Ne on vaan niin hyviä." Ei mitään reagointia siihen että söin pelkkää muusia (sen verran vit...) Huomasin myöhemminkin miten itsekäs hän oli, kaikki hänelle, ei suhde kauan kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tehnyt Ex.lle nakkikeittoa kun ensimmäisen kerran nimitti sitä nännisopaksi, totesin että se on nakkikeittoa, selitteli siinä "aina me ollaan kutsuttu nännisopaksi" muualla saa kutsua mutta ei minun tekemänä minun ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.
Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.
Ai saakeli, mun mies on ope ja ei ole ikinä vienyt töihin yhtikäs mitään. Pitääkö alkaa aikuisen miehen työyhteisöllisyyttäkin alkaa rakentaa ei hiivatti. Varmana on muiden piirakat maittaneet vuosien varrella. Pian sillä on synttärit, täytyy sanoa että hakee leipomosta jotain vaikka silloin.
Ai hiivatti millaisella älyllä varustettu mies,ai saakeli. Jos kerätään leivonnaisilla rahaa luokkarahastoon,miten miesoletettu on ajatellut maksaa-ilmavaluutallako. Ja mistä hän olettaa leivonnaisten ilmaantuneen,ihan vaan häntä ilahduttamaan.
Ei ole mitään rahastoja kerätty, en edes ymmärrä miten kahvihuoneen pullat näihin voisi liittyä. Täällä päin vanhempainyhdistys ja luokat hoitaa varainkeruun. Mutta muuten vaan ei ole vienyt töihin pullaa koskaan, tajusin tämän ketjun myötä. Itselläni erilainen työ, ei ole tapana mitään piirakoita rahdata, onneksi. Mutta muistutan jatkossa että joskus voisi viedä itsekin, tyypillistä ettei ole ajatellut asiaa, argh.
Jo 80-luvulla yläasteella kerättiin rahaa luokkaretkeä varten viemällä opettajainhuoneeseen tiettynä päivänä myyntiin leivonnaisia. Muistelisin tämän olleen ysiluokalla ja joka luokalla oli oma vuoronsa. Asiassa on varmasti paikallisia eroja, eikä tapa ole kaikkialla tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Perunapiirakat on yleensä isoja ja pyöreitä. Karjalanpiirakat (riisipiirakat) niitä värkin näkösiä on ollut.
Karjalanpiirakoissa ei ole riisiä, sillä eihän Karjalan kunnailla ole edes riisipeltoja.
Aito karjalanpiirakka on sellainen ruisjauhoista tehtyyn taikina, johon on laitettu täytteeksi perunamuusia tai ohrapuuroa. Kaikki raaka-aineet ovat suomalaista alkuperää.
Vehnäjauhoista tehdyssä piirakassa on täytteenä riisipuuroa, joten se on riisipiirakka eikä karjalanpiirakka.
Kyllä niillä oli riisiä. Jos ei kyliltä saanut, sai Viipurista, jos ei sieltä niin Pietarista. Mummoni häissä Heinjoella 1933 syötiin ainakin vieraskirjan mukaan sekä soikeita pieniä riisipiirakoita että isoja pyöreitä perunapiirakoita.
Onko sinulla vielä pakastimessasi niitä mummosi häissä tarjottuja pieniä riisipiirakoita?
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt Ex.lle nakkikeittoa kun ensimmäisen kerran nimitti sitä nännisopaksi, totesin että se on nakkikeittoa, selitteli siinä "aina me ollaan kutsuttu nännisopaksi" muualla saa kutsua mutta ei minun tekemänä minun ruokapöydässä.
Ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pupilleista voidaan tehdä myös nopea päihdetesti, alkoholi ja jotkut opioidit supistavat pupillia ja muun muassa kokaiini ja LSD laajentavat niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon oppinut sen että jos mulle tulee yksi ystävä pariskunta lapsensa kanssa kylään niin en laita pöytää aivan koreaksi koska monta kertaa tapahtui ennen se että esim iso kinkkukiusaus saattoi mennä aivan kaikki heidän suihinsa kun sanoin että voivat ensin syödä. Ikänäni en ole nähnyt että taapero syö noin paljon. 3 lautasellista on kyllä noin pienelle liikaa. Itseäni ei silloin naurattanut kun tuo perheen mies sanoi/kysyi että "hei, siellä on vielä ruokaa, mutta käykö että me santsataan ensin ennen kuin te syötte?" Ja siihen vielä kahvit, mehut ja pullat ja keksit päälle. Ikäni muistan kun olin vielä tehnyt pullapitkon (ison sellaisen), ajatellen sen riittävän, niin perheen mies nappasi puolet pitkosta, syöden sen. Jälkikäteen kuulin että he ovat todella kovia syömään eikä välttämättä mieti muita jos ruokapöytään pääsevät.
En ymmärrä tätä lainkaan. Miksi et syönyt yhdessä vieraidesi kanssa? Minusta olisi todella omituista mennä kutsuttuna syömään ja sitten isäntäväki ei tulisikaan pöytään vaan vieraat söisivät yksin ja sitten sen jälkeen vieraat odottelisivat jossain sivussa kun isäntäväki söisi. Kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli lapsenlapseni synttärijuhlat ja vieraita tuli aika paljon. Istumapaikkoja oli rajallinen määrä. Niinpä tämä mummi ei päässyt ollenkaan pöydän ääreen, ei saanut edes pientä palaa täytekakkua kun tietyt henkilöt istuivat siinä pöydässä koko illan. Kahviakaan en ottanut kun en halunnut seisaaltaan juoda, kärsin huimauksesta joten pelkäsin että pudotan kupit vahingossa. Kaikki juhlivat iloisesti joten siinä sitten katselin sivusta iloisia ihmisiä. Vieraiden lähdettyä totesin että oli kivat juhlat ja lähdin kotiin.
Onhan niitä kaikenmaailman ääliöitä maa pullollaan, mutta pakkoko niitä on omaan ruokapöytään kutsua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuden vuoden nyyttäreissä puolet tulivat ilman tuomista ja toivat myös kavereita (ilman tuomisia) mukana. Paitsi että ruokaa oli alunperinkin liian vähän, nämä sankarit lastasivat lautasensa ensimmäisinä täyteen yhtään ajattelematta vieraiden lukumäärää suhteutettuna tarjoiluihin. Ruuan tuoneille jäi jaettavaksi suunnilleen vain parin sentin siivu pizzaa kun kukaan ei raaskinut sitä ottaa ja jättää muita täysin ilman.
Ei oo todellista! Tulee ihan mieleen opiskeluajat, kun kaveriporukkamme ainut työssäkäyvä jäsen saapui jok'ikiseen illanviettoon kaupan halvin keksipaketti ja pari pirkka-siideriä mukanaan. Joskus sovittiin vastuualueet nyyttärituomisiin joihinkin isompiin pippaloihin ja tämä tyyppi sai tehtäväkseen salaatin. Salaatti oli kurkku ja kukkakaali, sellaisinaan. Muiden tuomiset kelpasivat oikein runsain määrin kyllä ja muiden yhteisiksi tuomia viinipulloja oltiin oikein ensimmäisenä availemassa ja kaatamassa oikein lasin täydeltä... Ja mikäli jotain jäi jäljelle, oli hän kädet ojossa ensimmäisenä ottamassa mukaansa kotiin.
Lokkilaumoista ei päästä koskaan eroon.
Aikoinaan, kesällä 07, pidin synttärit, joihin tuli sitten kutsuttujen mukana näitä yllätysvieraita. Tein siinä boolin, niin menekki oli niin kova, että hyvä kun itse ehdin siitä kupillisen ottaa. Kun tein ja vein tyhjät pullot keittiöön, niin sillä aikaa olivat melkein koko kulhon tyhjentäneet. Just semmosia nuoria bilehileitä, jotka menee kaikkiin paikkoihin ainoastaan ilmaisen viinan takia.
Eikä tässä vielä kaikki. Sitten siellä alkoi tappelu ja ne bailut oli sitten siinä.
En ole sitten syksyn 08 käyttänyt alkoholia tippaakaan ja ympärillä on nykyisin fiksumpaa porukkaa, niin ei tartte mitään tommosia järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas mitä emäntiä täällä.
Varatkaa enemmän ruokaa juhliinne, etteivät lopu kesken.
Kuinka paljon on riittävästi? Mieheni sisko toi uuden miehensä meille kylään, olin tehnyt lihapullia reilusti ajatuksella että syödään niitä seuraavanakin päivänä. 1,6kg jauhelihaa, sinne muutama kananmuna jne. Kaikki meni. Oli alkupalat erikseen ja jälkiruokaakin. Kaikki meni. Onneksi olin tehnyt reilusti, mutta kyllä koin jonkinmoista myötähäpeää kun mies söi yli kilon lihapullia... Pastaa oli siellä pullien alla pari säälittävää nauhaa, tarjouduin keittämään lisää jottei tarvitsisi pastassa säästellä mutta mieluummin söi vaan sitä lihaa. Ei kestänyt se suhde sitten kovin kauaa, ilmeisesti miehen siskoa nolotti myös.
Jos pari tuollaista syöjää sattuu vieraaksi niin miten ihmeessä sellaiseen varautua?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onnistuu gluteenittomasti tehdä herkkuja. Esim muffinsseja pelkällä perunajauholla niin, että laittaa vaikka nesteeksi veriappelsiinin mehua ja raastaa reilusti kuorta mukaan. Minä jopa teen näitä ilman sokeria ja sokerin tilalla steviaa. Jauhoina perunajauhoja esimerkiksi. Koikeilin muutama vuosi sitten gluteenittomalla olla ja leivonnaiset jopa pulla oli hyvää itse tehtynä. Nykyään sokeritonta normi jauhoilla ja herkkua nekin tekeleet.
Tuo kuulostaa tosi hyvältä! Olisikohan mahdollista saada tarkempaa reseptiä? Siskoni mies on keliaakikko ja joitain räpellyksiä olen koittanut leipoa hieman vaihtelevalla menestyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Tarjoilijan työtä teen. Juhlassa pitää syödä samaan tahtiin pöytäseuran kanssa. Ikävää kun toiset on syöneet jo kauan sitten ja joku puhua pulputtaa koko ajan ja ruoka on kesken eikä voi hakea lautasia tiskiin. Seuratkaa pöytäseuraanne. Lautaset kerätään aina pöytä kerrallaan ja on ikävä muille vieraille istua likainen lautanen edessään kun joku innostuu kertomaan sukuhistoriaansa. Kertokaa se kun pöytä on siivottu.
Minä olen hidas syöjä, ruoalla on tapana tupata takaisin ylöspäin jos ahmin, tai ainakin hyvin huonon olon saa aikaiseksi. Mitä pitäisi tehdä odotellessa? Istua vaivautuneena hiljaa? Kukaan ei kuole nälkään jos pöydässä syödään hitaimman tahtiin. Ikävämpää on jos yksi seurueesta oksentaa ja/tai joutuu lähtemään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisaruksilla on tapana rohmuta ruokaa huomioimatta yhtään riittääkö kaikille. Esim. jos tehdään ranskalaisia ja nakkeja, niin ensin kerätään lapsille isot annokset joista 1/2 menee roskiin. Omalle lautaselle lappavat kunnon keot, joiden viimeisiä syldessä oikein ähkitään ja voivotellaan ettei meinaa jaksaa syödä. Kiva mennä itse ottamaan viimeisenä kun saa tuurilla yhden nakkipalan ja kymmenen ranskalaista.
Siinä voi pöydässä suunsa avata, että minulle olisi maistunut enemmän, jäi nälkä kun ruoka loppui kesken.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on jokunen törppö miespuolinen kaveri, joilla ei ole mitään pöytä- tai käytöstapoja. Ihan pelkkä kiitos tarjottavista on liikaa vaadittu. Tullaan tyyliin tupakalta suoraan pöytään eikä pestä käsiä, ruokapöydässä lippis päässä, maiskutetaan suu auki, röyhtäillään jne. Tätä kaikkea olen nähnyt/kuullut omassa tai muidenkin pöydissä. Ja kyseessä ihan yli kolmekymppiset miehet, joilla on myös lapsia.
Hyi hvetti. Heittäisin pihalle.
Niin. Kyllä minäkin saatan heittää alapääläppää hyvien kavereiden kanssa ja tämä ihan yhteisymmärryksessä. Silti pitäisin hyvin outona, jos minulle lähes vieraat ihmiset tulisivat höröttämään minun kahvi- tai ruokapöytääni alapäätä muistuttavia tarjottavia. Vähän pitäisi olla tilannetajua ja pöytätapoja.