Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Eräs äiti, vanha koulukaveri, oli lapsensa kanssa kyläilemässä. Valmistin ruokaa keittiön pöydän ääressä, niin tämä äiti tuli vaihtamaan lapsensa kakkavaippaa viereen, vaipan laittoi pöydälle ruokien viereen! Huomautin asiasta, niin nauroi vedet silmissä. Oli pakko mennä parvekkeelle haukkaamaan happea ja pidättämään yökkäystä.
Kun palasin keittiöön, oli tämä vaippataapero kantanut keittiöön suuren pussillisen pientä muovilelukrääsää ja romua, ja kaatanut pussin sisällön isoon ruokakulhoon, jossa oli vaivalla tekemääni viittä vaille valmista ruokaa. Taas äiti nauraa hohotti vedet silmissä.
Olivat majailleet lomallaan jo toista viikkoa luonani samalla kun itse kävin töissä. Vieras odotti, että passaan ja järjestän heille ohjelmaa ja huvitusta. Tuli niin mitta täyteen ruokapöytäsikailuista, että lähdin ulos kävelylle rauhoittumaan ja ajattelemaan. Kävin syömässä samalla yksin ravintolassa.
Palatessani sanoin, että teidän täytyy nyt vaan poistua seuraavana päivänä tai hankkia yösija muualta. Ruokaa en enää laittanut, kehotin ottamaan kaapista tarvittavaa ja laittamaan itse itselleen jotain millä nälkänsä poistavat. Suuttui tämä äiti tietenkin, mutta onneksi lähtivät.
Inha tarina, mutta anteeksi, mulle tuli väkisinkin mieleen, että lattiallako pidit sitä ruokakulhoa vai miten taapero ylettyy kaatamaan pussista tavaraa kippoon, mikä on keittiötasolla tai pöydällä? Ihmettelen vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjosin kerran saviruukuista ja Römertopfista kokojyvä ohrapuuroa vieraille. Oli siinä toinenkin puuro vaihtoehto lisänä. Yksi vieraista kysyi kohteliaasti: missähän täällä se ruoka on? Vastasin, että tässähän se on pöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs äiti, vanha koulukaveri, oli lapsensa kanssa kyläilemässä. Valmistin ruokaa keittiön pöydän ääressä, niin tämä äiti tuli vaihtamaan lapsensa kakkavaippaa viereen, vaipan laittoi pöydälle ruokien viereen! Huomautin asiasta, niin nauroi vedet silmissä. Oli pakko mennä parvekkeelle haukkaamaan happea ja pidättämään yökkäystä.
Kun palasin keittiöön, oli tämä vaippataapero kantanut keittiöön suuren pussillisen pientä muovilelukrääsää ja romua, ja kaatanut pussin sisällön isoon ruokakulhoon, jossa oli vaivalla tekemääni viittä vaille valmista ruokaa. Taas äiti nauraa hohotti vedet silmissä.
Olivat majailleet lomallaan jo toista viikkoa luonani samalla kun itse kävin töissä. Vieras odotti, että passaan ja järjestän heille ohjelmaa ja huvitusta. Tuli niin mitta täyteen ruokapöytäsikailuista, että lähdin ulos kävelylle rauhoittumaan ja ajattelemaan. Kävin syömässä samalla yksin ravintolassa.
Palatessani sanoin, että teidän täytyy nyt vaan poistua seuraavana päivänä tai hankkia yösija muualta. Ruokaa en enää laittanut, kehotin ottamaan kaapista tarvittavaa ja laittamaan itse itselleen jotain millä nälkänsä poistavat. Suuttui tämä äiti tietenkin, mutta onneksi lähtivät.
Inha tarina, mutta anteeksi, mulle tuli väkisinkin mieleen, että lattiallako pidit sitä ruokakulhoa vai miten taapero ylettyy kaatamaan pussista tavaraa kippoon, mikä on keittiötasolla tai pöydällä? Ihmettelen vaan.
Erittäin validi kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Tarjosin kerran saviruukuista ja Römertopfista kokojyvä ohrapuuroa vieraille. Oli siinä toinenkin puuro vaihtoehto lisänä. Yksi vieraista kysyi kohteliaasti: missähän täällä se ruoka on? Vastasin, että tässähän se on pöydässä.
Siis oliko puuro se pääruoka? Vai oliko aamu- tai iltapala?
Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka eivät ilmoita mitään erikoisruokavaliota, mutta joiden silmissä se vegaanin/keliaakikon/younameit pieni kakku tai keksilautanen näyttää tarjoilupöydässä niin houkuttelevalta, että "minäpä otankin tätä! ja muut perässä. Tämän tietysti välttää sillä, ettei tuo niitä erityistuotteita tarjoilupöytään ollenkaan, mutta ei tunnu kovin juhlavalta livauttaa jollekulle puolisalaa tarjottavia erikseen.
Lisäksi olisi kauhean kiva, että jos ennakkoon pyytää 20x -ton tarjottavia, niin sitten tultaisiin myös paikalle tai edes ilmotettaisiin, ettei päästä sittenkään tulemaan. Koskee sinällään tietty kaikkia muitakin, ettei ole kivaa leipoa 40 hlölle, joista 15 saapuu paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on jokunen törppö miespuolinen kaveri, joilla ei ole mitään pöytä- tai käytöstapoja. Ihan pelkkä kiitos tarjottavista on liikaa vaadittu. Tullaan tyyliin tupakalta suoraan pöytään eikä pestä käsiä, ruokapöydässä lippis päässä, maiskutetaan suu auki, röyhtäillään jne. Tätä kaikkea olen nähnyt/kuullut omassa tai muidenkin pöydissä. Ja kyseessä ihan yli kolmekymppiset miehet, joilla on myös lapsia.
Hyi hvetti. Heittäisin pihalle.
Jos pokkaa riittää niin pieraise joku kerta kahvipöydässä. Monesti näille moukille ei muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Juhannus vanhempieni luona maalla. Neljä aikuista ja yksi tarhaikäinen. Olin varannut juhannusaaton aterian meille: mm. tilliperunoita iso kattilallinen, yksi iso loimutettu lohi, sillejä, salaatteja, jne.
Sisko ilmoitti noin kolmen aikaan, että on perheineen - sisko, mies ja teinipoika - tunnin päästä perillä. Olin hämmentynyt, koska ei ollut tästä etukäteen mitään puhetta. Pyysin tuomaan toisen kalan tullessaan sekä muuta, mitä nyt aikovat syödä.
Saapuivat sitten yksi halpislohifile mukanaan, kypsentämätön ja ruotoinen. Kun kala oli uunissa siskon mies ja poika söivät loimulohen kahdestaan. Illan aikana poika joi jääkaapista lapselleni varaamani maidot. Iltapuurolla valitti nälkäänsä, joten samalla kun ruokin omani, tein pojalle jättilautasen kaurapuuroa. Tämä ei riittänyt, vaan alkoi valitus, että lisää ruokaa. Vanhempansa olivat jääneet kokolle tissuttelemaan ja viettämään laatuaikaa. Vanhukset olivat jo yöpuulla. Hermo! Keitin sitten kananmunia, että syöpä noita.Oli aika hiljainen aamu. Olin niin vitt***tunut.
Juuri tämän takia yhteismökki karkeloissa tai ihan normaali vklp, niin jokainen ruokakunta tuo omat ruuat ja juomat. Ei tulisi yhtään mitään jos yhdessä yritettäisiin. Joku rohmuaa kaiken, yksi on vegaani, yksi keliaakikko. Yhden perheessä 5jäsentä toisen 1.
Eri makumieltymykset. Jne. Näin toiminut jo vuosikymmeniä. Ei ongelmia.
Pahin ongelma noissa on rohmut. Tai eri käytänteet. Toisen mielestä 3 siideriä per juhannus on sopiva määrä kun toisen mielestä 30. Ja väkevät päälle. Ei mitään järkeä yhteisjuoma menetelmään. Ja siinä kytätä että No niin nyt on kaikki sidut juotu ja mulle ei jäänyt yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erään sukulaismieheni kumppanilla ei ole minkäänlaisia pöytätapoja. Hän on ahne suursyömäri ja lisäksi maailmanluokan mässyttäjä. :D Ruokailu kyseisen ihmisen kanssa on elämys, jota ei tee mieli uudestaan kokea. Pariskunta asuu kauempana, joten kun muutaman kerran vuodessa tapaamme, he viipyvät aina muutaman päivän. Ruokapöytään kutsuttaessa tämä nainen on ensimmäisenä paikalla ottamassa ruokaa, mutta ottaa vain "sattumat" - jos esimerkiksi ruokana on lihapullia ja muusia/spagettia/perunaa tmv., saattaa hän lappaa lautasensa kukkuroilleen pelkkiä lihapullia. Jos hän tietää, että myöhemmin ON tulossa muitakin syömään, lähtee hän hakemaan kesken ruokailun vielä lisää ruokaa (eli tässä tapauksessa niitä lihapullia) vaikka lautanen olisi vielä puolillaan, että varmasti juuri hänelle riittää ja muille ei. Tämä kyseinen lihapullatarina on oikeasti tapahtunut ja samankaltaisia esimerkkejä riittäisi kyllä loputtomiin, jos vain muistaisi kaikki. :D
Kerran tulin hieman myöhässä kahvipöytään ja tarjoiluvadilla oli enää yksi leivos. Istuin pöytään ja aloin ottamaan leivosta, kun tämä naikkonen salamannopeasti nappasi leivoksen suoraan nenäni edestä itselleen, vaikka samalla mussutti vielä omaansa. :D Tuijotin silmät pyöreinä, mutten kuitenkaan kehdannut siitä mitään numeroa tehdä muiden sukulaisten edessä, joten tyydyin pelkkään kahviin.
Kyseinen ihminen on päälle kolmikymppinen, mutta ilmeisesti kaikille ei ole siihenkään ikään mennessä tulleet pöytätavat ja muiden huomioiminen tutuksi.
Kuin SIKA!
Semmoset rohmut jotka käyttäytyy kuin Peppi. Rohmus kaikki herkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä asia on vähän nyt toisin päin, siis että itse vieraana olen kokenut emäntien ja isäntien olleen välillä hyvinkin tökeröjä. Olen vegaani ja sen lisäksi joillekkin asioille allerginen ja etenkin osalla mieheni suvusta on tämän asian kanssa ongelma vaikka en tätä aihetta tuo koskaan esille, eikä kiinnostakkaan puhua siitä. Olen silti monesti joutunut huomaamaan että minulle ei ole juhlissa (häissä, hautajaisissa jne.) Mitään syötävää, mikä on mielestäni ihan ok, koska itse olen valintani tehnyt eikä muiden pidä sen takia mielestäni nähdä enempää vaivaa.
Ongelma tulee siinä että he eivät myöskään halua että otan omia ruokiani mukaan, koska eivät halua että yksi syö eri ruokaa pöydässä kuin muut. Tahtovat minun olevan kuitenkin paikalla, olen kuitenkin ollut mieheni kanssa yli 10v. Käyn sitten syömässä yksin autossa tai jossain pihalla "piilossa" ruokailun ja kahvittelun jälkeen. En keksi ahdistavampaa tilannetta kuin istua ilman lautasta salissa jossa kaikki syö ympärillä kun minun pitää odottaa, useampi tuijottaa että miksi tuo yksi ei syö. Tämän takia ei tekisi mieli mennä enää yhtiinkään juhliin heidän kanssaan, ne kestävät muutenkin useita tunteja ja syömättä joutuu kauan olemaan.
Samaiset perheenjäsenet kehtaavat sitten kritisoida päätöstä siitä että mieheni ja minun häissä tulee olemaan vain vegaanista ruokaa vaikka kenelläkään heillä ei ole mitään allergiaa tai muuta miksei voisi niitä ruokia syödä. Jotkut on vaan hankala ymmärtää, ei minua haittaa että he syövät mitä syövät niin en ymmärrä miksi minun ruokavalio on sitten niin iso ongelma vaikken siitä numeroa edes tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka eivät ilmoita mitään erikoisruokavaliota, mutta joiden silmissä se vegaanin/keliaakikon/younameit pieni kakku tai keksilautanen näyttää tarjoilupöydässä niin houkuttelevalta, että "minäpä otankin tätä! ja muut perässä. Tämän tietysti välttää sillä, ettei tuo niitä erityistuotteita tarjoilupöytään ollenkaan, mutta ei tunnu kovin juhlavalta livauttaa jollekulle puolisalaa tarjottavia erikseen.
Lisäksi olisi kauhean kiva, että jos ennakkoon pyytää 20x -ton tarjottavia, niin sitten tultaisiin myös paikalle tai edes ilmotettaisiin, ettei päästä sittenkään tulemaan. Koskee sinällään tietty kaikkia muitakin, ettei ole kivaa leipoa 40 hlölle, joista 15 saapuu paikalle.
Voi apua tekeekö joku oikeesti noin?! Uskomatonta. Onneksi en ole itse törmännyt vastaavaan. Erikoisruokavalioiden tarjottavat ovat muille vapaata riistaa vain jos erikoisruokavaliota noudattavat eivät ole paikalla tai niitä itse syö.
Vierailija kirjoitti:
Tämä asia on vähän nyt toisin päin, siis että itse vieraana olen kokenut emäntien ja isäntien olleen välillä hyvinkin tökeröjä. Olen vegaani ja sen lisäksi joillekkin asioille allerginen ja etenkin osalla mieheni suvusta on tämän asian kanssa ongelma vaikka en tätä aihetta tuo koskaan esille, eikä kiinnostakkaan puhua siitä. Olen silti monesti joutunut huomaamaan että minulle ei ole juhlissa (häissä, hautajaisissa jne.) Mitään syötävää, mikä on mielestäni ihan ok, koska itse olen valintani tehnyt eikä muiden pidä sen takia mielestäni nähdä enempää vaivaa.
Ongelma tulee siinä että he eivät myöskään halua että otan omia ruokiani mukaan, koska eivät halua että yksi syö eri ruokaa pöydässä kuin muut. Tahtovat minun olevan kuitenkin paikalla, olen kuitenkin ollut mieheni kanssa yli 10v. Käyn sitten syömässä yksin autossa tai jossain pihalla "piilossa" ruokailun ja kahvittelun jälkeen. En keksi ahdistavampaa tilannetta kuin istua ilman lautasta salissa jossa kaikki syö ympärillä kun minun pitää odottaa, useampi tuijottaa että miksi tuo yksi ei syö. Tämän takia ei tekisi mieli mennä enää yhtiinkään juhliin heidän kanssaan, ne kestävät muutenkin useita tunteja ja syömättä joutuu kauan olemaan.
Samaiset perheenjäsenet kehtaavat sitten kritisoida päätöstä siitä että mieheni ja minun häissä tulee olemaan vain vegaanista ruokaa vaikka kenelläkään heillä ei ole mitään allergiaa tai muuta miksei voisi niitä ruokia syödä. Jotkut on vaan hankala ymmärtää, ei minua haittaa että he syövät mitä syövät niin en ymmärrä miksi minun ruokavalio on sitten niin iso ongelma vaikken siitä numeroa edes tee.
Eihän tuo voi noin jatkua. Sun pitää vaan pystyä joko a) ehdottamaan pari helppoa vaihtoehtoa, joita sulle voisi tarjota tai b) ottaa ne omat ruuat mukaan yhteiseen pöytään ja syödä niitä normaalisti ja jos asiasta tulee ongelma niin pidät vaan puolesi, vaikka joku hieman loukkaantuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että ärsytti, kun sukulaislapsi haki pöydästä keksejä ennen kuin oltiin pöytään kutsuttu. Ruoka oltiin siis syöty alle, ja seuraavaksi oli jälkkärikahvien aika. No, pöytään kun istuttiin, niin cup cakeja hän rohmusi kolme, keksejä veteli n. 5-10 kappaletta ja sen jälkeen kävi lupaa kysymättä olohuoneen lipastolta löytyneiden joulusuklaiden kimppuun. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.
Ja emäntäkään ei ilmeisesti saanut suutaan auki?
emännän tehtävä ei ole kasvattaa toisten lapsia. Se on jokaisen vanhemman itse tajuttava, että hillitsee lastensa rohmuamista. Vaikka fyysisesti oman lapsen käteen tarttumalla ja kauniisti sanomalla "nyt pidä pieni paussi ahmimisessa, että muutkin saavat"
Tämä asenne että vain vanhemmat opettavat lapsille tapoja, on aika vahingollinen. Aikuiset saavat opastaa toisten lapsia, koska eivät kotonaan opi mitään. Olin tällainen kasvattamaton sulkeutunut lapsi, joka on joutunut aikuisena häpeämään tollouttaan menot kerrat. Joskus joku toinen aikuinen on antanut palautetta ja siitäkin olen oikeasti kiitollinen.
Se on aika ärsyttävää että ilmoitetaan ruoka-allergiat mutta ei syödä oikein mitään. Sanoisi suoraan vaan, ettei syö mitään tai mitään muuta kuin. Tyhjä tehdä erikoisruokavaliolle jos eivät ota tai vastaavasti syöt erikoisruokavalion ruuat ilmoittamatta etukäteen että sinulle täytyy niitä varata. Jotkut ilmeisesti olettaa kaikki ruokavaliot huomioiduiksi jos ei kysytä.
Mikä sitten on sopiva määrä syödä? Itse sanoisin että korkeintaan 1 per lajike (jos leikattava piirakka niin mielessään laskee suht sopivan palan) mutta kun kaikki on ottaneet niin on ihan sopiva santsata jonkin ajan päästä. Ketään ei jätetä ilman ja lasken kohteliaaksi syödä ainakin jotain.
Kaveri tuli kylään. Tiesi, etten juo kahvia joten tarjottuani hänelle muita juomia (vesi, mehu, maito, tee) halusi teetä.
Keitin teevettä ja iskin valikoiman teepusseja pöytään. Hän valitsi sen kaikkein kalleimman vaihtoehdon. Juotuaan yhden siemauksen teestä, nousi pöydästä ja kaatoi juoman tiskialtaaseen.
Tämän jälkeen istui n.tunnin närppien nyrpeän näköisenä keksejä ja muuta pientä, mitä minulla (köyhällä opiskelijalla) oli vara tarjota. Lopulta nousi haukotellen ylös pöydästä ja ilmoitti suurieleisesti, että pitää lähteä kotiin, kun tekee mieli kahvia.
Seuraavan kerran ehdotan tapaamista kahvilassa, jossa kummatkin voivat valita mieluisan vaihtoehdon...
Vietimme keväällä lapseni syntymäpäiviä.
Miehen sisko oli ilmoittanut juhliin itsensä ja uuden miehensä, jonka olimme tavanneet tasan kerran.
Tarjottavat oli tehty aika tarkalle vierasmäärän mukaan, koska olin raskaana ja en vain jaksanut alkaa vääntää hirveästi ylimääräistä niissä oloissa.
No juhlat alkoivat, ja yhtäkkiä pihaan kurvasi kaksi autoa, joista alkoi pakkautua ulos meille täysin vieraita lapsia.
Lapset marssivat sisälle, eivät tervehtineet tai katsoneet päinkään (osa oli jo teinejä) ja miehen sisko ukkoineen ei maininnut sanallakaan että meitä tulikin nyt vähän enemmän kuin oli sovittu!
Olin suu auki ja rupesin panikoimaan tarjottavien suhteen. Lapset mättivät kaikkea huolella ja kukaan ei edes kiittänyt. Sen koommin ei olla niitä nähtykään.
Mielestäni jos juhliin pyydetään ilmoittamaan henkilömäärä ei ole todellakaan oikeutta alkaa vieraan tuoda kahden sijasta kahdeksaa henkilöä!! Eikä tosiaan saatu edes pahoitteluja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä asia on vähän nyt toisin päin, siis että itse vieraana olen kokenut emäntien ja isäntien olleen välillä hyvinkin tökeröjä. Olen vegaani ja sen lisäksi joillekkin asioille allerginen ja etenkin osalla mieheni suvusta on tämän asian kanssa ongelma vaikka en tätä aihetta tuo koskaan esille, eikä kiinnostakkaan puhua siitä. Olen silti monesti joutunut huomaamaan että minulle ei ole juhlissa (häissä, hautajaisissa jne.) Mitään syötävää, mikä on mielestäni ihan ok, koska itse olen valintani tehnyt eikä muiden pidä sen takia mielestäni nähdä enempää vaivaa.
Ongelma tulee siinä että he eivät myöskään halua että otan omia ruokiani mukaan, koska eivät halua että yksi syö eri ruokaa pöydässä kuin muut. Tahtovat minun olevan kuitenkin paikalla, olen kuitenkin ollut mieheni kanssa yli 10v. Käyn sitten syömässä yksin autossa tai jossain pihalla "piilossa" ruokailun ja kahvittelun jälkeen. En keksi ahdistavampaa tilannetta kuin istua ilman lautasta salissa jossa kaikki syö ympärillä kun minun pitää odottaa, useampi tuijottaa että miksi tuo yksi ei syö. Tämän takia ei tekisi mieli mennä enää yhtiinkään juhliin heidän kanssaan, ne kestävät muutenkin useita tunteja ja syömättä joutuu kauan olemaan.
Samaiset perheenjäsenet kehtaavat sitten kritisoida päätöstä siitä että mieheni ja minun häissä tulee olemaan vain vegaanista ruokaa vaikka kenelläkään heillä ei ole mitään allergiaa tai muuta miksei voisi niitä ruokia syödä. Jotkut on vaan hankala ymmärtää, ei minua haittaa että he syövät mitä syövät niin en ymmärrä miksi minun ruokavalio on sitten niin iso ongelma vaikken siitä numeroa edes tee.
Oletko kokeillut viedä tuliaisiksi vaikka salaattia? Laittaisin suoraan pöytään tarjolle kaikille ja söisin sitten itse sitä pelkkää vihersalaattia. Sekasyöjät yleensä syövät myös kasviksia, tai edes keitettyjä perunoita tms.
Eräs tyyppi ei yhtään välitä jääkö tarjottavista muille. Jossain tilaisuudessa leikkasi neljänneksen täytekakusta ja hotki menemään niin, että ennätti käydä toisen neljänneksen ennen kuin kukaan muu ennätti ottaa kakkua. Söi siis puolet yksin ja muille jäi pari senttiä/hlö.
Nyyttärit ovat nopein tapa bongata siipeilijät.