Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Minulla oli vieraana englantilainen kirjekaverini. Kirjeitse sovimme, että hän saa asua ilmaiseksi asuntovaunussamme, mutta ruoat käymme ostamassa yhdessä kaupasta. Hän toi tuliaisiksi aikuisille miehelleni ja pajalleni metalliset leikkiautot. Minulle toi purkin teetä, kun hän ei tykännyt pussiteestä. Kaupassa käytiin, minä maksoin, ei puhettakaan laskun jakamisesta. Sitten kävimme pitsalla. Vieraani sanoi, että hän maksaa nämä pitsat. Olin ilahtunut, koska olin häntä jo monta päivää ruokkinut. Hän lainaili minulta rahaa, koska ei ollut vaihtanut puntia Suomen markoiksi. Jossakin vaiheessa vaihtoi ja maksoi velkansa, mutta sanoi, että vähennetään hänen velastaan se minun pitsani hinta. Sitten vein hänet Hesaan katselemaan nähtävyyksiä ja olin sopinut yöpyvämme tuttavani luona. Kävimme kaupassa, jossa ilmoitin, että meidän on vietävä jotakin tuliaisiksi yöpaikkaamme. Vieraani sanoi, että totta kai viedään. Se vaan, että hän ei osallistunut kalliiseen lahjaan markallakaan. Ystäväni tarjosi ruoat ja kahvia/teetä mansikkakakun kera. No sitten hän valitti, että oli tullut mansikoista näppylöitä. Saattoi kyllä olla, että oli hyttysen puremia, kun olimme siskoni mökillä olleet. Siellä oli myös ruokaa tarjolla, ei edelleenkään häneltä mitään viemisiä. Oli yksi iso savustettu kala koko porukalle, mutta tämä rouva kahmaisi siitä melkein puolet omalle lautaselleen. Tyttäreni tuumi minulle, että jaksaapa laiha ihminen syödä paljon. Saunaan meno oli sitten oma lukunsa. Niin, haimme hänet lentokentältä, kuljetin nähtävyyksissä jne. Ko. vierailu tuli maksamaan minulle n. 2000 mk, sillä olisin tehnyt etelän matkan. Hän lupasi kutsua minut heille Bristoliin, siitä on yli 30 vuotta, kutsua ei ole kuulunut ja oletan, että hän on jo kuollut. Jos joku sanoo tässä vaiheessa, että näin käy, jos kutsuu vieraita. Mutta, kun tämä rouva kutsui itse itsensä, enkä kehdannut kieltäytyä, kun ajattelin, että maksamme kulut yhdessä. Että kyllä niitä lokkeja on muuallakin kuin Suomessa.
moi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Oletko ssss anonyyminä?
En. Olen keski-ikäinen normaalipainoinen tai ylipainon rajoilla kamppaileva rouvashenkilö, jolla on sidekudossairaus, joka hankaloittaa toisaalta liikkumista ja jonka vuoksi toisaalta ei ylipainon kerryttäminen ole mitenkään suotavaa. Olen sosiaalinen, useamman lapsen kummi ja monessa paikassa kutsuttuna vieraana vuoden mittaan - ei tulisi mitään, jos kaikkialla joutuisin syömään emännän kinkkupiirakat tai muut sörsselssonit. Ei huvita eikä haluta eikä ole minulle hyväksi. Voisi sitä emännätkin vähän ymmärtää vieraitaan.
No kovasti on selitystä, mutta onko nyt ihan varmaa, että pikkuinen palanen jotain piirakkaa kerryttää ylipainoa? Edes kohteliaisuudesta voisi ottaa pikku siivun, kun toinen on kuitenkin tehnyt ja tarjonnut.
Niin montaa kertaa vuodessa ei kukaan joudu kylässä käymään, että sillä itsensä lihottaisi. Vai käytkö niillä kummilapsillasi monta kertaa päivässä?
Kyllä minä aina jotain otan, vaikka ylipainoa kertyy herkästi minullekin. Mutta ei yksi n. 10 x10 cm:n piirakkapala ja kenties vielä pikkuleipä mitään vaikuta. Ja täytekakkua maistan aina, ei sitäkään tarvitse kauhalla lappoa.
Eri asia, jos olet joka ainoalle tarjottavalle allerginen, mutta harvapa on.
En todellakaan ala syömään kohteliaisuudesta mitään
eri
No etpä niin. Eikä sinua kovin korkealle noteeratakaan. Mutta mitäpä se sinua haittaa, koska sinulle ne ei mitään merkitsekään. Muista ihmisistä viis, kunhan MINÄ MINÄ osoitan, miten MINÄ MINÄ olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on ollut illanistujaisia tai ravintolailtoja, joissa pöytään on katettu dippikastiketta ja jotain dipattavaa. Usein joukkoon on eksynyt joku pöytätapojen osalta sivistymätön juntti, joka ensin haukkaa dipattavasta ruuasta (perunalastu, porkkana, kurkku, kanansiipi or whatever) ja sen jälkeen pokkana kastaa haukkaamansa kohdan yhteiseen dippimaljaan. Todella kuvottavaa!
Ja sinä et tottakai sano mitään, vaan tuijotat vihaisesti ja kihiset sisältä?
En pyri esittämään ruokapöydässä mitään besserwisseriä tai tapakouluttajaa. Laitan vaan mielessäni merkille ketkä ovat niin juntteja, että heidän kanssa ei kannata samaan pöytään toistamiseen vaivautua.
No, omapa on asiasi.
Voi luoja.
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Aikoinaan lapseni 5-v synttäreillä oli yksi hemmoteltu, prinsessaksi kasvatettu lapsi. Hän siis sai aina kaiken, mitä pyysi ja vähän enemmänkin. Äitinsä oli hieman yksinkertainen, kouluja käymätön mutta kohtuullisesti ilmeisesti tienaava. Synttäreiltä lähtiessä annoimme kaikille lapsille kiitospussit, joissa oli karkkeja ja jokin pikkulelu. Katsoimme järkyttyneinä, kun tämä pikkuprinsessa polki jalkaa, avasi kiitospussinsa ja marssi ruokapöydän ääreen ja lastasi jäljelle jääneistä karkeista ja kekseistä pussinsa täyteen.
Äitinsä sanoi minulle anteeksi pyytämättä, että prinsessan mielestä ei ollut tarpeeksi herkkuja siinä pussissa.
Sanoin, että tarkoitus oli, että kaikki saivat saman verran..
Ikinä ennen enkä jälkeen en ole tällaiseen röyhkeyteen lasten kutsuilla törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Olihan tuo nyt tyhmästi sanottu toisen leipomuksista, mutta on tässä on liioittelua nyt ilmassa. Varsinkin jos nyt itsekin kiroilette niin mistä kaveri voi tietää, että ruokapöytä ja leipomuksesi ovat kiroilun ulkopuolella oleva pyhä asia. Viiteen vuoteen en ole piirakoita leiponut kun niin mieleni pahoitin.
Mutta silti taaskaan ei saatu itse sitä omaa suuta auki, että meillä ei ruokapöydässä puhuta rumilla sanoilla ruuasta vaan loukkaannutaan ikiaikaiseksi murjottamaan tyypille, joka ei varmaan edes tiedä mikä meni väärin.
Ainoa kerta kun meillä on ollut törppö vieras ruokapöydässä oli kun lapsemme kaveri pyysi jäädä syömään ja syödessämme mun tekemää lasagnea, hän kehuskeli kuinka äitinsä tekee paljon parempaa ruokaa ja kuinka minä teen täysin p*skaa ruokaa ja kehtasi vielä yökkäillä päälle. Kuitenkin söi 3 annosta tätä "kakkaa" ruokaa ja kun jälkiruoasta alkoi taas sama puhe että jälkkäri on p*skaa, niin otin sen annoksen pois hältä ja sanoin että meidän ruokapöytään ei ole enään tervetullut ellei opettele tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaan nykyään ihmisiä jossain muualla kuin kotonani. Kun oletuksena on ollut, että teen, järjestän ja kokkaan - ja koskaan ei vastavuoroisesti - niin ei tarvitse tulla myöskään minun luokse.
Puolison sisaruksilla on tapana rohmuta ruokaa huomioimatta yhtään riittääkö kaikille. Esim. jos tehdään ranskalaisia ja nakkeja, niin ensin kerätään lapsille isot annokset joista 1/2 menee roskiin. Omalle lautaselle lappavat kunnon keot, joiden viimeisiä syldessä oikein ähkitään ja voivotellaan ettei meinaa jaksaa syödä. Kiva mennä itse ottamaan viimeisenä kun saa tuurilla yhden nakkipalan ja kymmenen ranskalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää se, että pikkulasten lautaset mätetään ruokaa täyteen ja ne ei sitten kuitenkaan syö. Konstailevat ruuan kanssa ja mussuttavat suussaan ja sylkevät takaisin lautaselle.
Äitini vei minut ja veljeni perheen ravintolaan syömään syntymäpäivänään. Veljellä kolme pikkulasta. Ne halusivat kaikkea mahdollista ja siitä kaikesta mahdollisesta piti sitten äidin maksaa. Eikä ne sitten kumminkaan syöneet juuri mitään, kunhan närppivät ja nyrppivät siinä, siirtelivät lautasiaan, mä en tykkääkään tästä, mää ottaisin sitä ja tätä, en syö tota jne.
Otti niin paljon päähän, että oli mentävä välillä käymään ulkona etten räjähdä. Mitä ottivat koko penskalaumaansa mukaan, kun varmasti tiesivät miten niitten kanssa käy. Äidillä on pieni eläke. Sanoin jälkeenpäin, että tuota et sitten enää tee. Seuraavilla synttäreilläsi vain kahvit ja pullat, tulevat sitten kuinka kaukaa tahansa. Käykööt abc:llä syömässä matkalla ja maksakoot itse ne syömättä jäävät annokset.
No äiti olisi voinut toki hillitä sitä mitä lapset haluat, se kuuluu aikuisuuteen. Sinun käytöstäsi en ymmärrä. Huolehdi omista rahoistasi. Jos äitisi halusi ostaa lapsenlapsille kerranki jotain niin ei pitäisi sinun elämääsi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Perunapiirakat on yleensä isoja ja pyöreitä. Karjalanpiirakat (riisipiirakat) niitä värkin näkösiä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun järjestän suuria juhlia buffetti tyyliin, olen todennut että kannattaa tehdä vähemmän erilaisia ruokalajeja. Jos on seitsemää sorttia niin ihmiset ottavat kaikkia eivätkä jaksa sitten syödä puoliakaan.
Teen siis vähemmän eri ruokia ja kaikista toisen annoksen odottamaan kun ensimmäinen loppuu toinen pöytään.
Minulla on veli, joka lohkasee tilanteessa kuin tilanteessa jotain navan alle menevää törkeyttä. Ikää on reilu viisikymmentä vuotta.
Vähän samaan tyyliin, kuin tuo 784 kirjoittajan kertoma kaveri "ihan vi_tujako olet leiponut".
Viimeksi kun veli tuli käymään, niin hän aloitti lohkaisemalla "ja tähän palveluun kuuluu suihinotto" tilanteessa, jossa emokoira puhdisti pentukoiransa vatsapuolta. Päätin siinä samassa, että syömään en pyydä jäämään, vaan totesin, että minä alan nyt tekemään tyttäreni kanssa ruokaa, mutta kiva kun piipahdit. Tyyppi lähti naama nurinpäin pois, kun on aina tottunut kyläillessä mennä ensimmäisenä lappaamaan sapuskaa lautaselleen.
Nuo lohkaisut on veljen omasta mielestä tosi hauskoja, ja naureskelee omille jutuilleen. Muita ei naurata koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät, yleisesti tunnetut käytöstavat auttaisi paljon. Paitsi jos ei kaikki osapuolet ole niistä kuulleetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Perunapiirakat on yleensä isoja ja pyöreitä. Karjalanpiirakat (riisipiirakat) niitä värkin näkösiä on ollut.
Karjalanpiirakoissa ei ole riisiä, sillä eihän Karjalan kunnailla ole edes riisipeltoja.
Aito karjalanpiirakka on sellainen ruisjauhoista tehtyyn taikina, johon on laitettu täytteeksi perunamuusia tai ohrapuuroa. Kaikki raaka-aineet ovat suomalaista alkuperää.
Vehnäjauhoista tehdyssä piirakassa on täytteenä riisipuuroa, joten se on riisipiirakka eikä karjalanpiirakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on ollut illanistujaisia tai ravintolailtoja, joissa pöytään on katettu dippikastiketta ja jotain dipattavaa. Usein joukkoon on eksynyt joku pöytätapojen osalta sivistymätön juntti, joka ensin haukkaa dipattavasta ruuasta (perunalastu, porkkana, kurkku, kanansiipi or whatever) ja sen jälkeen pokkana kastaa haukkaamansa kohdan yhteiseen dippimaljaan. Todella kuvottavaa!
Ja sinä et tottakai sano mitään, vaan tuijotat vihaisesti ja kihiset sisältä?
Yhtä ärsyttävää kuin käytöstavaton juntti, on muita aikuisia sormi pystyssä neuvova besserwisser. Sellaisilla ei se opetusinnokkuus rajoitu niihin juntteihin...
Mun lyhytaikainen ex. Kaveripariskunta kutsui syömään, kiva juttu. Mies haali lautasen kukkuroilleen, pyysi mausteita ja sotki sekaan tabascoa ja kaikkea. Söi lopulta pari haarukallista ja sitten totesi syövänsä loppuun myöhemmin, mitä ei todellakaan tapahtunut. Hävetti kamalasti, kun emäntä oli selvästi nähnyt tarjottavien eteen vaivaa ja ruoka oli oikeasti herkullista.
Myös ulkona syödessä mies saattoi tilata jonkun supertriplarekkakuski-koon hampurilaisaterian, syödä purilaisesta pari haukkausta ja sitten sanoa, ettei jaksakaan. Tätä oli siis toistuvasti ja miehen itse valitsemissa ruokapaikoissa. Jotenkin vika oli kai impulssien säätelyssä, muutenkin vaikutti hankalalta hallita elämäänsä, raha-asioita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Olihan tuo nyt tyhmästi sanottu toisen leipomuksista, mutta on tässä on liioittelua nyt ilmassa. Varsinkin jos nyt itsekin kiroilette niin mistä kaveri voi tietää, että ruokapöytä ja leipomuksesi ovat kiroilun ulkopuolella oleva pyhä asia. Viiteen vuoteen en ole piirakoita leiponut kun niin mieleni pahoitin.
Mutta silti taaskaan ei saatu itse sitä omaa suuta auki, että meillä ei ruokapöydässä puhuta rumilla sanoilla ruuasta vaan loukkaannutaan ikiaikaiseksi murjottamaan tyypille, joka ei varmaan edes tiedä mikä meni väärin.
Kait tässä on jonkinlainen tapakasvatus- tai kulttuuriero. Itselläni ei kävisi mielessäkään alkaa kommentoimaan kaverin puolison tuotoksia sukupuolielimen näköiseksi, oli sitten kyse leipomuksista, puutöitä tai mistä vaan. Tällaista läppää heitetään hyvien kavereiden kesken kun tiedetään että se on kaikille ok, ei jossain kahvipöydässä kun tutustutaan kavereiden kumppaneihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Olihan tuo nyt tyhmästi sanottu toisen leipomuksista, mutta on tässä on liioittelua nyt ilmassa. Varsinkin jos nyt itsekin kiroilette niin mistä kaveri voi tietää, että ruokapöytä ja leipomuksesi ovat kiroilun ulkopuolella oleva pyhä asia. Viiteen vuoteen en ole piirakoita leiponut kun niin mieleni pahoitin.
Mutta silti taaskaan ei saatu itse sitä omaa suuta auki, että meillä ei ruokapöydässä puhuta rumilla sanoilla ruuasta vaan loukkaannutaan ikiaikaiseksi murjottamaan tyypille, joka ei varmaan edes tiedä mikä meni väärin.
Kait tässä on jonkinlainen tapakasvatus- tai kulttuuriero. Itselläni ei kävisi mielessäkään alkaa kommentoimaan kaverin puolison tuotoksia sukupuolielimen näköiseksi, oli sitten kyse leipomuksista, puutöitä tai mistä vaan. Tällaista läppää heitetään hyvien kavereiden kesken kun tiedetään että se on kaikille ok, ei jossain kahvipöydässä kun tutustutaan kavereiden kumppaneihin.
Näin on asian laita. Navan alle menevät jutut ei sovi missä vaan heitettäväksi läpäksi. Pitää olla tilannetajua. Yleisesti tiedetään, että ihan kaikkia ei huvita alapää jutut.
Typerintä on vielä se, että nuo räkänokat nauraa omille jutuilleen, eikä huomaa, että muita ei naurata.
Olisin ottanut piirakat pois pöydältä kaappiin. Juodaan sitten vain kahvit, niin ei tartte vi_tuja syödä. Oikeastaan olisin omassa kodissani sanonut, että menkää kotiinne rumat ihmiset.
Mä nauran täällä vedet silmissä, ihan kauheeta! Hääkakku kaiken huippu. Apua.